Vaalitulos 2010, New Hampshire ja Vermont

Kuten kaikki tietävät Yhdysvalloissa järjestettiin yleisvaalit 02.11.2010, jonka seurauksena republikaanit kaappasivat edustajahuoneen enemmistön äänin 243-192 ja kavensivat demokraattien suuren etumatkan senaatissa pienoiseen enemmistöön 53-47. Liittovaltion vaalitulos oli suurin piirtein galluppien mukainen, eikä se yllättänyt ainakaan allekirjoittanutta. Vaikka republikaanien edustajahuone-enemmistö lyö itsessään kapuloita Obaman rattaisiin, parasta vaalituloksessa oli Rand Paulin (Ron Paulin poika) vaalivoitto Kentuckyn osavaltiossa. Teekutsuliikkeen vahva vaalitulos saattaa nostaa Ron Paulin pankkivaliokunnan puheenjohtajaksi joka yhdistettynä Rand Paulin valtion velan jarruttamiseen (filibusterin avulla) avaa pitkästä aikaa todellisen mahdollisuuden keskuspankin pysäyttämiselle.

New Hampshiressa republikaanit voittivat edustajahuoneen ja senaattorin paikat, kuvernöörin säilyessä demokraattina. Varsinainen vallankumous tapahtui kuitenkin hallintorakenteen alemmilla portailla. Tavallisesti New Hampshiren kuvernöörin toimeenpanoelimessä istuu kolme republikaania ja kaksi demokraattia, republikaaneilla on noin 14-16 osavaltion senaattoria ja noin 230-270 paikka osavaltion edustajahuoneessa. Viime vaaleissa, 2008, demokraatit kuitenkin saivat poikkeuksellisesti enemmistön kuvernöörin toimeenpanoelimessä, senaatissa ja edustajahuoneessa. Republikaanit iskivät takaisin ja lujaa. Peräti kaikki viisi kuvernöörin toimeenpanoelimen paikkaa meni republikaaneille ja senaatissa republikaanit saavuttivat 19-5 enemmistön, joka on suurin enemmistö 48 vuoteen. Edustajahuoneen republikaanit kaappasivat haltuunsa numeroin 298-102, tulos jollaista ei ole nähty sitten 1984.

Republikaanien voitto ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita parempaa eduskuntaa, vaikka vastaavuussuhde (correlation) onkin sen suuntainen. Vuoden 2008 yleisvaalien jälkeen, New Hampshiren 400 edustajahuoneen jäsenestä neljä kuului Free State Projectiin (sanoin vahingossa Viidakkomiehen haastattelussa kuusi - pahoitteluni) ja 98 luokiteltiin liberaaliksi (libertarian). Radikaaliliberaaleja oli hyvin vähän ja senaatissa liberaaleja ei ollut lainkaan. Näissä vaaleissa liberalismi otti kolmiloikan eteenpäin. Peräti 13 FSP:n jäsentä pääsi edustajahuoneeseen ja radikaaliliberaalien määrä on hieman yli 50. Kaiken kaikkiaan edustajahuoneessa on nyt 117 liberaalia eli lähes 30 %. Kolme liberaalia löi tiensä myös senaattiin, joista Jim Forsythe edustaa ehdottomasti liikkeen radikaalisiipeä. On vaikea ennakoida miten tämä tulos vaikuttaa käytännön politiikkaan, mutta pidän varmana sitä, että osavaltion budjettia leikataan ja ammattiliittojen etuoikeuksiin käydään käsiksi kovalla kädellä.

New Hampshiren naapuriosavaltiossa Vermontissa pidettiin myös mielenkiintoiset vaalit, kun itsenäisyyspuolue yritti ensikerran löytää tietään valtion päättäviin elimiin. Lähes kaikki puolueen ehdokkaat jäivät alle 4 % maagisen rajan, jota on vaikea ylittää first-past-the-post -vaalijärjestelmissä. Esimerkiksi puolueen kuvernööriehdokas Dennis Steele sai vain 0,8 % äänistä. Ainoa valopilkku oli James Merriam, joka sai 14.2 % äänistä ja jäi 1 500 äänen päähän edustajainhuoneen paikasta. Huonosta vaalituloksesta johtuen itsenäisyyden tavoittelijat ovat perustamassa uutta järjestöä jonka tarkoituksena on auttaa heidät eduskuntaan seuraavissa vaaleissa demokraattien ja republikaanien riveistä.

Granite State of Mind

New Hampshiren virallisesta kansallislaulusta poiketen, alla oleva räppäys kertoo varsin osuvasti kaiken oleellisen tästä osavaltiosta. Alkuperäinen Jay-Z:n & Alicia Keysin kappale löytyy täältä.



Now I'm down in Manchester
Next to Adam Sandler
But I'll be woods forever
I'm the new Salinger
Cuz I could live anywhere
But I choose to live here
The middle of nowhere
I used to shop in Salem
Next to Rockingham Park
Right there up on 28
Youll find Canobie Lake Park
Bring me up to Portsmouth
the saloon at State Street
Catch me up at Gilleys after closing for some late eats
Its not the kangamangus
The Kancamagus
Its a scenic byway
That I like to drive in August
Now Im down at Bedford
Home of Seth Meyers, yeah
Also Sarah Silverman
were funny motherfuckas here
We like to say whatsup guy, its the way we say hi
In February it is good to know a plow guy
It is shaped like a key, also where I like to ski
Tell by my belt buckle that I most definitely from...

NEW HAMPSHIRE
LAND WHERE THERES NO INCOME OR SALES TAX
THERE S NOTHING MUCH TO DO
HERE IN NEW HAMPSHIRE
THESE TREES WHERE LEAF PEEPERS DRIVE TO
MAPLE SYRUP IS PRO-DUCED
THIS IS NEW HAMPSHIRE, HAMPSHIRE, HAMPSHIRE

Catch me up at Loudon, at the Speedway for the race yo
I made the flannel shirt more famous than a scarecrow
Dont drink and drive here, listen to what I say
even though we put our liquor stores right on the highway
You can drive Mount Washington
hike up Mount Monadnock
in 1787 we invented the alarm clock
Concord Coach, Dartmouth Coach, DowneasterAmtrak
On Squam Lake, Henry Fonda taught yall how to act
Derrys Alan Shepard, first guy in a spaceship
Its a pity Christa McCaulliffe didnt make it
Didja hear about the ice storm in December of 08
I went without power for eleven straight days!
You can buy a handgun
You can buy some fireworks
Sandwich Fair, Rest in peace Daniel Webster
Americas Stonehenge, long live the dairy trade
Long live the old man
I'm from the Granite State thats

NEW HAMPSHIRE
PLACE WHERE STONYFIELD YOGURT IS MADE IN
AND COW TIPPINGS SO COOL
HERE IN NEW HAMPSHIRE
DSL SERVICE IS BRAND NEW
YOU MIGHT EVEN SEE A MOOSE
HERE IN NE W HAMPSHIRE, HAMPSHIRE, HAMPSHIRE

Whose woods these are I think I know.
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.
My little horse must think it queer
To stop without a farmhouse near
Between the woods and frozen lake
The darkest evening of the year.
He gives his harness bells a shake
To ask if there is some mistake.
The only other sound's the sweep
Of easy wind and downy flake.
The woods are lovely, dark and deep.
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep

Thats some Robert Frost, hes our most famous poet
It was actually written up in Vermont but its associated with
The 603, where its a fact I
Dont know any Hispanics and just one black guy
You can go to Bike Week thats up in Laconia
In the winter months hit the notch in Franconia, home of
B-O-D-E our Olympic Ski Champion
He faced high pressure like my man Al Kaprielian

NEW HAMPSHIRE
IF YOU DONT WANT TO WEAR A HELMET
THERES NOTHIN THEY CAN DO
HERE IN NEW HAMPSHIRE
MARKEYS VERSE BROWNS ON THE SEAFOOD
TELL ME WHICH ONE WILL YOU CHOOSE
WHEN YOURE IN NEW HAMPSHIRE HAMPSHIRE HAMPSHIRE

NINTH STATE RATIFIED OUT OF ALL FIFTY
IT CAN GET COLD
BUT STILL THE AUTUMNS VERY PRETTY
WHEN THIS SONG MAKES ME RICH,
I'M A MOVE TO RYE
EVERYBODY PUMP YOUR FISTS AND YELL
LIVE FREE OR DIE! LIVE FREE OR DIE!

IN NEW HAMPSHIRE
STATE WHERE TRIPLE H THE WRESTLER HAILS FROM
THAT GUY WOULD DESTROY YOU
IF YOU KNOCK NEW HAMPSHIRE
ITS JUST LIKE OLD HAMPSHIRE BUT NEW
WERE OUT OF JOKES TO DO
ABOUT NEW HAMPSHIRE, HAMPSHIRE, HAMPSHIRE

Edit: Postauksen julkaisupäivä on virheellinen, koska tallensin luonnoksen viestistä jo noin kaksi viikkoa aiemmin.

Äänestyspäätökseni eurovaaleissa 2009

Kuten viime postauksessa kirjoitin, minulla ei ole mitään ennalta valittua äänestysstrategiaa jota hyödyntäisin jokaisessa vaalissa. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen äänestämättä jättämisen olevan paras päätös suurimmassa osassa tapauksista, koska se heikentää poliittisten päättäjien ja poliittisen päätösprosessin legitimiteettiä. Lisäksi yksi ääni tuskin koskaan vaikuttaa lopputulokseen, joten äänestäminen ei ole vaivansa arvoista ("jos kaikki [oikeistolaiset/liberaalit] ajattelisivat näin" ei kelpaa vasta-argumentiksi, koska kaikki eivät ajattele näin - sitä paitsi pitäisin sitä varsin mainiona jos kaikki suomalaiset todella ajattelisivat näin, jolloin yksikään ehdokas ei saisi äänen ääntä). Olen kuitenkin huomannut, että äänestämättä jättäminen ei ole paras poliittinen strategia kolmessa tapauksessa:
1) Jos yksi ääni voi vaikuttaa vaalien lopputulokseen (esim. New Hampshiren liberaalein [libertarian] kansanedustaja Jason Bedrick karsiutui yhden äänen vähemmistöllä NH:n edustajainhuonevaaleissa).
2) Jos vaalien äänestysprosentti on historiallisesti ollut korkea ja politiikkaan voi vielä jotenkin vaikuttaa äänestämällä (esim. Suomen eduskuntavaalit).
3) Jos vaaleissa on ehdolla lähes täydellinen ehdokas yhdestä suuresta puolueesta (esim. Ron Paul).

Europarlamenttivaalit ovat lähes oppikirjaesimerkki (textbook example) tarpeettomista vaaleista. Vaikka noin 60 % Suomen lainsäädännöstä tulee Brysselistä, EU:n lainsäädäntöprosessiin on täysin mahdoton vaikuttaa. EU:ta ei yksinkertaisesti voi pysäyttää. Jokainen EU:n pysäytysyritys kaatuu Halla-ahoa siteeraten Stubbilaisiin "luoviin ratkaisuihin":

1) Ei välitetä EU:n päätöksentekoa koskevista säännöistä, vaan jatketaan Lissabon-projektia siitä huolimatta, että irlantilaiset tyrmäsivät sen. [...] Suomi ei varmaankaan asetu vastahankaan, onhan meillä pitkä kokemus kuolleiden sopimusten ratifioinnista.

2) Äänestytetään irlantilaisia niin monta kertaa, että saadaan oikea tulos. Tästä on hyviä kokemuksia mm. tanskalaisten ja mainittujen irlantilaisten kohdalla.

3) Tarjoillaan sama teksti pienemmällä fonttikoolla, uusissa kansissa ja uudella nimellä (kuten nytkin: "perustuslaki" > "Lissabonin sopimus"), eikä järjestetä siitä enää kansanäänestystä (Ranska, Hollanti). Sitten ei kukaan pääse ainakaan väittämään, että olisi toimittu vastoin kansan ilmaisemaa tahtoa.

Tästä huolimatta luulin löytäväni näihin EU-vaaleihin lähes täydellisen ehdokkaan, nimittäin Perussuomalaisten Timo Soinin, joka alun perin sanoi asettuvansa ehdolle, muttei mahdollisen vaalivoiton jälkeen vastaanottaisi Europarlamenttipaikkaansa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että äänestämällä Soinia ainakin yksi 785:stä MEPistä saataisiin eliminoitua ja kuten sananlasku sanoo, parempi yksi MEPpi merenpohjassa kuin kymmenen pinnalla. Muiden puolueiden ja valtiotieteilijöiden painostus sai Soinin kuitenkin vetäytymään ehdokkuudesta. Tilalle nousi toiseksi varteenotettavin vaihtoehto Jussi Halla-aho. Koska Halla-ahon poliittiset mielipiteet ovat lähes kauttaaltaan huonoja (kolmea poikkeusta lukuun ottamatta), olisin äänestänyt häntä protestina mediaa ja poliittista eliittiä vastaan. Valitettavasti Soini kuitenkin teki mitä kummallisimman ehdokasratkaisun mikä samalla eväsi Halla-aholta ehdokkuuden ja teki Soinista itsestään huonon äänestysvaihtoehdon. Kolmanneksi paras äänestysvaihtoehto (Vasemmistoliiton Esko Seppäsen jäätyä eläkkeelle) on Kokoomuksen Risto "Ultimatum isänmaalle" Penttilä (hatunnosto Thomas Taussille). Risto Penttilä onkin älykäs, liberaali ja taloustieteitä ymmärtävä ihminen - valitettavasti hänen puolueensa on kansainvälisten pakkomielteidensä vuoksi huonoimmillaan europolitiikassa.

Ja vaikka siedettävä ehdokas vielä löytyisi, mitä merkitystä sillä on? Yllämainittujen asioiden lisäksi EU on tehnyt parhaansa EU-kriittisten europarlamenttiblokkien murskaamiseksi. Suomessa puolueet hyökkäävät EU-kriittisten kimppuun mustamaalaamalla nämä demokratian vastustajiksi tai rasismin kannattajiksi. EU:ssa demokratia toimii tasan niin kauan kun kansa äänestää oikein. Viivan ylityttyä demokratia korvataan sisäpiiripolitikoinnilla. Minä en äänestä EU-vaaleissa. En nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.

Ensiaskel kohti New Hampshiren itsenäisyyttä

New Hampshire julistautui itsenäiseksi 5. tammikuuta 1776 ensimmäisenä tulevista Yhdysvaltain osavaltiosta. Yleinen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin vasta 4. kesäkuuta 1776. New Hampshiren ensimmäinen ja ainut presidentti oli Meshech Weare, jonka kausi kesti seitsemän vuotta (1778-1785). Yhdysvaltoihin New Hampshire liittyi virallisesti 21. kesäkuuta 1788. Vielä tämänkin jälkeen osavaltio oli periaatteessa itsenäinen valtio aina 9. huhtikuuta 1865 saakka, jolloin liittovaltion voitto eväsi itsenäisyyspyrkimykset. Vähimmilläänkin New Hampshire oli itsenäinen puoli vuotta ja enimmillään peräti 89 vuotta - historioitsijat ja juristit kiistelevät aiheesta yhä.

Alkuperäinen Yhdysvaltain perustuslaki delegoi suurimman osan tehtävistä vapaille osavaltioille tai yksilöille. Yhdysvaltain "Bill of Rightsin" kymmenes artikla on varsin selkeä: "Vallat joita perustuslaki ei delegoi liittovaltiolle, tai kiellä osavaltioilta, on erityisesti varattu osavaltiolle tai kansalle." Selkeästä tekstistään huolimatta Yhdysvaltain liittovaltio on paistunut yli äyräittensä jokaiselle elämän osa-alueelle. Tämän vuoksi New Hampshiren edustajainhuoneeseen tuotiin lakiesitys HCR6, joka yksinkertaisesti toteaa liittovaltion rikkoneen vanhan perustuslaillisen sopimuksensa New Hampshiren kanssa, ja täten New Hampshire määrittää uudelleen omat oikeutensa ja mikäli liittovaltio rikkoo näitä oikeuksia, New Hampshire julistautuu itsenäiseksi. Näihin oikeuksiin kuuluu mm. oikeus kieltäytyä asepalveluksesta, oikeus sananvapauteen ja oikeus omistaa aseita/luoteja. Laki aloitti osavaltiossa laajahkon keskustelun osavaltion oikeuksista ja itsenäistymisestä. Lakialoitteen puolesta järjestettiin jopa mielenilmaus parlamentin edessä (04.03.2009).

Dave Ridley raportoi:




Mielenosoituksessa oli mm. kylttejä "Yhdysvallat ulos New Hampshiresta" ja "New Hampshire itsenäiseksi":





Toisin kuin Ridley väitti yllä, New Hampshiressa ei ole lakia mikä kieltäisi tavallisia kansalaisia tuomasta aseita (myös ladattuja käsiaseita) parlamenttirakennukseen. New Hampshiren edustajahuoneen asetus - jonka rikkomisesta ei rangaista mutta jota pidetään hyvänä tapana (kuten älä puhu ruoka suussa) - koskee ainoastaan poliitikkoja, eli kieltää heitä tuomasta aseita parlamenttirakennukseen. Aseiden vastustajille tiedoksi: aseiden vetäminen asekoteloista, niillä osoittaminen tai uhkailu (itsepuolustusta pois lukien) on tietenkin kiellettyä.



Kuten videossa jo mainittiin, lakiesitys kaatui lopulta suhteellisen selkeällä enemmistöllä 216-150. Esityksen arkkitehti Dan Itse on kuitenkin luvannut tuoda uuden lakiesityksen pöydälle ensivuonna joka tarkentaisi ja terävöittäisi aiempaa esitystä:



Mielenosoitus ei kuitenkaan sujunut kaikkien odotusten mukaan. Ridley raportoi myös muutamia kriittisiä kommentteja:



Dennis Goddardin yllä oleva kommentti oli mielestäni erittäin asiallinen. Vaimoni oli paikalla mielenosoituksessa, ja kuuli miten joku vanhempi naispuolinen kansanedustaja oli pyytänyt parlamenttirakennuksen poliisia tyhjentämään parlamenttirakennuksen rappuset, jotta kansanedustajat pääsisivät rakennukseen suorittamaan tehtäväänsä. Poliisi vastasi: "Haluatko mellakan? Ulkona on ainakin 350
mielenosoittajaa joista vähintään kymmenes on aseistettuja. Meillä ei ole resursseja tällaisen väkijoukon hallintaan".



Edit: Kiitokset Joonakselle kirjoitusvirheiden korjaamisesta.

Uskonnollisuus ja kirkkoon kuuluminen New Hampshiressa

Charles Darwinin 200-vuotissyntymäpäivän kunniaksi ajattelin hieman kirjoittaa tieteellisen evoluutioteorian ainoasta jäljelle jääneestä varteenotettavasta vastustajasta, uskonnosta. Aihe on sikäli tärkeä koska Yhdysvaltain uskonnollisuus on yksi keskeisempiä syitä miksi Eurooppalaiset vapauden etsijät tähyävät ennemmin Kanadan, Irlannin tai Australian suuntaan.

Kirkkoon kuulumisen kantilta katsottuna myös New Hampshire on varsin kristillinen osavaltio: 80 % osavaltion asukkaista on kristittyjä, 1 % juutalaisia, 2 % muita (lähinnä muslimeja ja buddhisteja) ja 17 % uskonnottomia. Suomessa tosin kristittyjä on vielä enemmän, 84 %, muita on 1 % ja uskonnottomia 15 %. Kaikista uskontokunnista katolisia on New Hampshiressa eniten (35 %) kuten alla oleva kartta osoittaa.



Jos pelkät kristilliset protestanttiset uskontokunnat huomioidaan, muodostavat metodistit (11 %) New Hampshiren suurimman vähemmistön. Alla olevan kartan mukaan Yhdysvallat jakautuvat suhteellisen tarkasti neljään protestanttiseen uskontokuntaan: baptisteihin, metodisteihin, luterilaisiin ja mormoneihin.



Uskontokuntiin kuuluminen ei kuitenkaan kerro koko totuutta sillä esimerkiksi Suomi on tunnetusti, korkeahkosta uskontokuntiin kuulumisesta huolimatta, erittäin maallistunut maa. Huomattavasti parempi uskonnollisuuden mittari on kuinka suuri osuus kansasta pitää uskontoa tärkeänä osana omaa päivittäistä elämää. Muutama päivä sitten julkaistun Gallup Internationalin -mielipidetutkimuksen mukaan New Hampshire on Yhdysvaltain toisiksi maallistunein osavaltio jonka asukkaista 46 % pitää uskontoa tärkeänä. Samalla listalla Yhdysvaltain keskiarvo on 65 %, Suomen luvun ollessa 29 % (Viro on maailman vähiten uskonnollinen maa 14 %:lla). Kuva alla kertonee miksi Yhdysvaltain eteläistä osaa kutsutaan raamattuvyöhykkeeksi.



Suomea korkeammasta uskonnollisuudesta huolimatta New Hampshiren uskonnollisuutta ei kannata pelästyä. Esimerkiksi Sveitsi ja Kanada ovat suunnilleen yhtä uskonnollisia joissa 42 % ja 45 % ihmisistä pitää uskontoa tärkeänä osana jokapäiväistä elämää. New Hampshire on myös onnellisesti Yhdysvaltojen vähiten uskonnollisten osavaltioiden ympäröimä sillä vähiten uskonnollisessa Vermontissa 42 %, ja jaetulla kolmannella sijalla olevissa Mainessa ja Massachusettissä 48 %, pitää uskontoa tärkeänä. Miltei puolentoista vuoden asumisen aikana minulla ei ole ollut kertaakaan tarvetta matkustaa Yhdysvalloissa näiden neljän osavaltion ulkopuolelle (sen sijaan Kanadassa on tullut käytyä). Lisäksi New Hampshiressa on yksi poikkeuksellisen positiivinen puoli: tämä on ainut osavaltio, jonka Republikaaninen puolue ei ole uskonnollisten konservatiivien vaan liberaalien (libertarians) hallussa.

P.S. Charles Darwinille parhaan syntymäpäiväonnittelun kirjoitti Richard Dawkins (via The Atheist News)

Demokratia Yhdysvalloissa ja huomiset presidentinvaalit

Huomenna Yhdysvalloissa järjestetään vaalit, eikä voittajista liene epäselvyyttä. Demokraattien Barack Obamasta tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti ja Demokraatit kasvattavat enemmistöään sekä Yhdysvaltain senaatissa noin 55-60 paikkaan (eli 55-60 %) että Yhdysvaltain edustajainhuoneessa noin 250-280 paikkaan (eli 57-64 %). Ei tästä sen enempää.

Yllämainitun sijaan tahdonkin keskittää katseeni suomalaisen vasemmiston väitteeseen jonka mukaan maailman vanhin demokratia, Yhdysvallat, ei olekaan demokratia. Demokratia yleensä määritellään maaksi jossa järjestetään säännöllisesti vapaita ja rehellisiä vaaleja. Toki vaaleissa näkyy painostusta ja sähköisessä äänestyksessä vilpin riski kasvaa, mutta samat ongelmat koskevat myös Suomea. Lisäksi vasemmistoa tuntuu närkästyttävän se tosiasia, ettei Yhdysvaltain vaaleissa ole tarjolla äärivasemmistolaista vaihtoehtoa. Tämä ei tosin johdu vaalijärjestelmästä vaan siitä, että yhdysvaltalaiset vihaavat veroja kautta linjan. Maassa käytetyn vaalijärjestelmän matematiikan mukaan Yhdysvalloissa on aina kaksi suurta puoluetta ja muutama pienempi puolue. Maanlaajuisesti näitä varteenotettavia pienpuolueita on kolme: Liberaalit (Libertarian Party), Perustuslailliset (Constitutional Party - puolue on käytännössä täynnä uskonnollisia liberaaleja) ja Vihreät (Green Party).

Vuoden Yhdysvalloissa asumisen jälkeen väitän, että Yhdysvallat on Suomea paljon demokraattisempi maa. Tämä siksi, 1) koska Yhdysvalloissa vaaleilla valitaan suurempi osuus paikallisista päätöksentekijöistä, 2) koska suurin osa paikoista on kestoltaan kaksivuotisia, ja 3) koska Yhdysvalloissa järjestetään esivaaleja ja vaaleja vähintään puolen vuoden välein. Huomenna järjestettävissä presidentinvaaleissa ei valita pelkästään presidenttiä, vaan myös mm. Yhdysvaltain senaattoreja, Yhdysvaltain kongressiedustajia, osavaltion kuvernöörejä, kuvernöörin toimeenpanovaltuutettuja, osavaltion senaattoreja, osavaltion edustajia, sheriffejä, maakunnan lakimiehiä, maakunnan rahastonhoitajia, maakunnan kiinteistörekisterin sihteereitä, tuomariston sihteereitä, maakunnan sihteereitä jne. Ensi vuonna järjestettävissä kunnallisvaaleissa puolestaan valitaan kuvernöörejä, apulaiskuvernöörejä, kunnanvaltuutettuja, eri lautakuntien jäseniä jne. jne. Suomessa saan äänestää yhtä ehdokasta yhteen paikkaan kerran vuodessa (Eduskuntavaalit, Eurovaalit, Kunnallisvaalit ja Presidentinvaalit mukaan lukien). Jos olisin äänioikeutettu, saisin Yhdysvalloissa äänestää 20:tä ehdokasta 13:ta paikkaan pelkästään yksissä vaaleissa. Alla on oman asuinalueeni huomenna pidettävien vaalien esimerkkiäänestyslippu (kuten äänestyslipusta näkyy, suurin osa Demokraattien ja Republikaanien ulkopuolisista ehdokkaista tulevat Liberaalien riveistä):



Olipa demokratiasta mitä mieltä tahansa (itse suhtaudun siihen kriittisesti varsinkin etäisimmissä päätöksentekoelimissä kuten Yhdysvaltain liittovaltiossa tai Euroopan Unionissa) Yhdysvaltain demokraattisuuden kriitikoiden tulisi pystyä osoittamaan, miten järjestelmä jossa suurempi osa paikoista valitaan vapailla vaaleilla voi olla vähemmän demokraattinen kuin sellainen järjestelmä jossa näin ei tehdä. Kyse ei myöskään ole rahasta. Monet New Hampshiren parlamenttiin valitut (vastaa Suomen eduskuntaa) ovat päässeet sinne käyttämättä penniäkään vaaleihin ja suurin osa edustajista käyttää vaaleihin alle 5000 dollaria. Koska suurin osa (paikallisissa) vaaleissa jaossa olevista paikoista ovat palkattomia tai matalapalkkaisia, tarkoittaa tämä sitä, että tehtäviin hakeudutaan palvelumielessä - ei korkeiden tulojen toivossa. Lisäksi toisin kuin Suomessa, jossa oma ehdokkaani tuskin koskaan menee läpi, Yhdysvalloissa minulla on niin monta ääntä, että luultavasti ainakin yksi äänestämäni ehdokas tulee valituksi. Järjestelmän ainut valitettava puoli on, että mikäli tahdon äänestää paikallisissa vaaleissa joudun myös äänestämään presidentinvaaleissa ja liittovaltiovaaleissa (voin toki äänestää tyhjää mutta se lasketaan silti äänen antamiseksi, vaikka tahtoisin niissä vaaleissa äänestysprosentin jäävän mahdollisimman pieneksi). Koen kuitenkin äänestämisen kannattavaksi, sillä New Hampshiren edustajainhuoneeseen on ehdolla asuinalueeltani seitsemän tämän blogistin kaltaista radikaalia liberaalia, yksi liberaalipuolueesta, kaksi demokraateista ja neljä republikaaneista.

Free State Project viisi vuotta

Lokakuun 1. 2003 järjestettiin äänestys joka valitsi New Hampshiren Free State Projectin (FSP) kohdeosavaltioksi (toiseksi sijoittui Wyoming ja kolmanneksi Delaware). FSP:n takana on Yalen tutkija Jason Sorens jonka mukaan noin 20 000 aktivistia pystyy poliittisesti valtaamaan itselleen alle kahden miljoonan asukkaan maan tai osavaltion. Jos FSP ei ole entuudestaan tuttu mainittakoon, että projekti tukeutuu liberaaliin (ja anarkokapitalistiseen) ideologiaan ja sen päämääriin kuuluu julkisen sektorin koon pienentäminen, säätelyn purkaminen ja yksilönvapauksien lisääminen. New Hampshire sopii tämän tehtävän toteuttamiseen mainiosti sillä se on jopa Yhdysvaltain mittapuulla erittäin vapaa ja verovihamielinen osavaltio.

New Hampshiren hyviin puoliin kuuluu mm.:
- New Hampshiren kansanedustajat eivät saa lainkaan palkkaa
- New Hampshiressa ei ole tuloveroa
- New Hampshiressa ei ole myyntiveroa (tai ALV:tä)
- New Hampshiressa aseen omistaminen ei vaadi aseenkantolupaa
- New Hampshiressa moottoripyöräilijän ei ole pakko käyttää kypärää
- New Hampshiressa autoilijan ei ole pakko käyttää turvavöitä
- New Hampshiren perustuslaki sallii aseellisen vallankumouksen

...ja kaiken lisäksi:
- New Hampshiren motto on "Live Free or Die" ("Elä vapaana tai kuole")

Alla on Dave Ridleyn esittelyvideo Free State Projectista ja New Hampshiresta (allekirjoittaneen voi bongata sohvalta kohdasta 2:00-2:03):



Toistaiseksi New Hampshiressa asuu n. 1600 Free State Projectin jäsentä (virallisesti 577) ja ystävää (runsas 1000), mikä näkyy vuosi vuodelta yhä selkeämmin osavaltion politiikassa. Itse muutin osavaltioon vuosi sitten 503 muuttajana ja ensimmäisenä ulkomaalaisena (ei-yhdysvaltojen kansalaisena). Kuukausi takaperin FSP sai toisen ulkomaalaisvahvistuksen, tällä kertaa Ruotsista (emme perusta jääkiekkojoukkuetta). Vaikka FSP:n sisältä ei toistaiseksi löydy viisumisponsoreita, suosittelen halukkaita liittymään mukaan projektiin. Tällä hetkellä FSP:hen kuuluu jo yksi viisumiasianajaja ja FSP:n jäsenet perustavat uusia yrityksiä kuukausittain jotka tulevaisuudessa antavat monia mahdollisuuksia työviisumeiden anomiseen.

Ja koska kaikki tietävät miten kurja ilmasto Suomessa on, puhun lopuksi hieman säästä. New Hampshiren etelä- ja keskiosissa on samankaltainen ilmasto mitä Turun/Helsingin alueella kun taas Pohjois-New Hampshiren ilmasto muistuttaa Oulun ilmastoa. Kesäisin New Hampshiressa on keskimäärin 4-astetta Suomea lämpimämpää, talvisin lämpöä on noin asteen verran enemmän. Suomesta poiketen, New Hampshiressa päivän ylin ja yön alin lämpötila eroavat toisistaan selkeästi jonka vuoksi kesäiset keskipäivälämpötilat ovat 25-30 välissä, yöllisten keskilämpötilojen jäädessä 10-15 asteen välille (esim. Turussa vastaavat keskiarvot ovat 15-20 ja 10-15). Samasta syystä New Hampshiressa on Suomea selkeämmät neljä vuodenaikaa, n. 2kk pidempi kasvuaika (eli hyvä ilma); eikä loska ole ongelma (kun yö- ja päivälämpötilat vaihtelevat riittävästi vetinen lumi ehtii sulaa ja valua viemäreihin, eikä siten jää vellomaan kuukausiksi kaduille).

Demokratian tie oikeusvaltiosta poliisivaltioksi

Vuosi sitten kirjoitin demokratian pahimmasta ongelmasta eli siitä miten demokraattisissa valtioissa lakeja vyörytetään läpi sellaiseen tahtiin, ettei lopulta kukaan (edes lainsäätäjä, tuomioistuin tai poliisi) tiedä mikä on laitonta ja mikä laillista. Ongelma ainoastaan pahenee lakien määrän aikaansaamien ristiriitojen myötä joka, kasvavan byrokratisoinnin ja kieltolistan ohella, ruuhkauttaa lopulta koko oikeusjärjestelmän.

Länsimainen moderni demokratia nojaa vahvasti oikeusvaltioon (ger. Rechtsstaat), eli sellaiseen valtiomalliin jossa viranomaisten toiminta perustuu lakiin. Oikeusvaltion vastakohta on poliisivaltio jossa viranomaiset saavat toimia mielivaltaisesti laista piittaamatta. Poliisivaltiolla ei, yleisen luulon vastaisesti, ole mitään tekemistä poliisien lukumäärän kanssa.

Modernin demokratian syntyessä lainsäädäntö oli vielä suhteellisen kevyt, jolloin poliisin päätoimintaan kuului varkauksien, pahoinpitelyiden ja murhien tutkiminen. Sittemmin poliisin tehtävä on laajentunut liikenteen valvontaan, työolojen valvontaa, huumausaineiden valvontaan, ympäristön valvontaan, internetin valvontaan ja kaikkeen muuhun mahdolliseen valvontaan maan ja taivaan väliltä. Onneksi (nimenomaan onneksi) poliisin resurssit ovat kuitenkin rajalliset jonka seurauksena poliisi ehtii valvomaan ainoastaan joitakin yhteiskunnallisia toimijoita jonkun aikaa. Valitettavasti lakivyörytyksen vuoksi lähes kaikesta on tullut laitonta (esim. New Hampshiressa mm. ilmapallojen päästäminen ilmaan, nukketeatterin järjestäminen ja toisen ihmisen kynsien viilaaminen on laitonta) antaen poliiseille mahdollisuuden pidättää kenet tahansa, mistä tahansa, missä tahansa. Kutsun tätä prosessia demokratian poliisivaltioitumiseksi. Teoriassa oikeusvaltion periaate pätee yhä mutta käytännössä lainsäädäntö on kaikille tuntematon ja viranomaisten valta rajoittamaton. Poliisi suorittaa ad hoc pidätyksiä, joista tuomioistuin antaa satunnaisia tuomioita (moni tuomari kieltäytyy rankaisemasta pidätettyjä sellaisten lakien rikkomisesta joiden tarkoitus on heille epäselvä) - tervetuloa demokraattiseen poliisivaltioon.

Ongelma on tosin helposti korjattavissa, mikäli lainsäädäntöelin lopettaisi uusien lakien vyörytyksen ja alkaisi systemaattisesti tarkistaa vanhojen, jo olemassa olevien, lakien tarpeellisuutta. Toinen vaihtoehto olisi ns. auringonlaskupykälien (sunset clause) sisällyttäminen jokaiseen uuteen lakiin, jolloin laki raukeaisi esim. kymmenen vuoden kuluttua sen säätämisen jälkeen. Tämä toimisi myös hyvänä vastalauseena niille demokraattisen lainsäädännön kannattajille jotka väittävät yhteiskunnan kehittyvän niin nopeasti, että uusien lakien jatkuva virta on tarpeen (jos yhteiskunta tosiaan kehittyy näin nopeasti, voidaan yhtäläisesti argumentoida kehityksen olevan niin nopea, että vanhat lait on syytä poistaa ripeästi käytöstä). Kolmas vaihtoehto on antaa poliiseille ja tuomioistuimille oikeus kieltäytyä olemassa olevien lakien noudattamisesta (legal nullification). Suomessa tämä järjestelmä on käytössä joidenkin lakien kohdalla, joista tuomio annetaan vain tietoisesti lakia rikkoneille. Yhdysvalloissa valamiehistöllä (jury) on oikeus lain kumoamiseen. Tuntemieni juristien mukaan tätä oikeutta käytetään kummassakin maassa valitettavasti ainoastaan poikkeus, poikkeus tapauksissa. Demokraattisten oikeusvaltioiden tulevaisuus ei siis näytä kovinkaan hyvältä...

Ruokakori New Hampshiressä

Yhdysvaltain mittapuulla New Hampshire on verrattain kallis osavaltio - virallisissa hintaindekseissä NH:n hintataso on n. 10 % Yhdysvaltojen kokonaishintatasoa korkeammalla. Virallisten hintaindeksien realistisuuden voi toki kyseenalaistaa, sillä ne eivät sisällä asumisen hintaa, energian hintaa, eivätkä pian enää ruoankaan hintaa - eli viralliset hintaindeksit ovat luotettavia ainoastaan sellaisten ihmisten kohdalla jotka asuvat kadulla, eivät syö, eivätkä käytä energiaa. Joka tapauksessa, Suomen hintataso on jo pitkään ollut Euroopan korkeimpia mikä näkyy myös ruoan hinnassa. Perustelematta tarkemmin miksi Suomen hintataso on niin korkea, mainittakoon nopeasti, että Suomi kärsii korkeasta ALV:stä sekä syrjäisestä sijainnistaan joka puolestaan nostaa kuljetuskustannuksia. NH on niin ikään syrjässä, mutta toisin kuin Suomessa, NH:ssa ei ole ALV:tä lainkaan.

Viikko sitten Aamulehti julkaisi ruokakorivertailun 10:ssä Euroopan maassa. Vertailussa Suomi osoittautui kalliimmaksi valtioksi, Saksa halvimmaksi. Rakensin vastaavan ruokakorin New Hampshirelle paikallisen Stop & Shop -ruokakaupan hintoja käyttäen. Lisäsin myös "Ilman sisäfilettä" kolumnin, sillä Suomalaisen ruokakorin kokonaiskustannuksista peräti 57 % johtui sisäfileen korkeasta hinnasta. Lihavoitu fontti edustaa kalleinta hintaa, kurssivoitu halvinta:

Ron Paul ja Liberty Forum 2008

Free State Project järjestää vuosittain kaksi virallista liberaalitapahtumaa: PorcFestin ja New Hampshire Liberty Forumin. PorcFest on pidempikestoinen, käviämäärältään suurempi ja se pyörii hauskanpidon ja workshop-toiminnan ympärillä. Liberty Forum on lyhyempi markkinointi- ja verkostoitumistapahtuma, jolla on yleensä pienempi kävijämäärä. Tämä vuosi oli poikkeus. Nelipäiväisellä tapahtumalla oli miltei 400 osaanottajaa, sunnuntaita lukuun ottamatta, jolloin osaanottajia oli yli 700. Sunnuntain vetonaula? Ron Paul.

Osallistuin itse Liberty Forumin järjestelyihin ohjeistamalla kauppiaita, toimimalla järjestyksen valvojana ja avustamalla esitteiden teossa. Palkkioksi sain pääateriat halvemmalla, ilmaisen lounaan Liberty Forumin päätteeksi ja eturivin paikan Forumin päätöstilaisuuteen. Tapasin Ron Paulin lisäksi New Hampshiren senaattorin John Sununun, New Hampshiren republikaanisen puolueen ylimmän johdon, Liberty Dollarin perustajan Bernard von Nothausin sekä Glen Jacobsin (eli WWE:n Kanen). Näin myös senaattori John McCainin joka presidenttiehdokkaana ei näyttänyt kovin innostuneelta törmätessään 400:n Ron Paulin kannattajaan. Vaikka olin (virallisesti) Free State Projectin 503. muuttaja, olin projektin ensimmäinen ulkomaalainen, jonka ansiosta jouduin julkisesti esiteltäväksi aivan liian usein. Tästä huolimatta Liberty Forum oli mukava ja mielenkiintoinen kokemus.

Mieleenpainuvinta oli New Hampshiren republikaanien vahva läsnäolo. Puolueen paikallinen ylin johto järjesti Liberty Forumissa värväystilaisuuden, jossa he pahoittelivat syvästi Ron Paulin väheksyntää tiedotusvälineissä ja miltei rukoilivat Ron Paulin kannattajia, etteivät he jättäisi puoluetta vaan pysyisivät aktiivisina republikaanien rivijäseninä. New Hampshiren republikaanien mukaan meidän kansanliikkeemme on osavaltiossa niin vahva, että se pystyisi jopa valtaamaan osavaltion kongressin. Republikaanit pahoittelivat myös Bushin sisäpolitiikkaa, jonka ansiosta republikaanit hävisivät viime vuonna sekä New Hampshiren kongressin että kuvernöörin demokraateille ensi kerran yli 150 vuoteen.

Free State Projectilla menee siis varsin hyvin. Meillä on lähes 800 paikallista tukijaa sekä yli 500 osavaltioon muuttanutta (todellinen muuttoluku lienee 700 tienoilla). Valitettavasti FSP on käytännössä jakautunut kahteen osaan: anarkokapitalisteihin ja liberaaleihin. Liberty Forum oli lähinnä liberaalisiiven järjestämä, mutta anarkokapitalistit pistäytyivät paikalle heitelläkseen senaattori John Sununua lumipalloilla. Toinen mahdollinen tuleva vedenjakaja on anti-federalistien, jotka tahtovat New Hampshiren itsenäiseksi, ja federalistien välillä, jotka kannattavat liittovaltion yhtenäisyyttä.

Ron Paul piti paikan päällä mielenkiintoisen puheen joka oli (poikkeuksellisesti) sovitettu vastaanottavaan yleisöön. Paul sanoi, että tämä liberaali yleisö on niin hyvin perillä asioista, ettei hänellä ole mitään uutta sanottavaa koska me tiedämme kaiken minkä hänkin tietää. Paul kuitenkin kommentoi anarkisteja ja sanoi, että heidän äänestämättäjättämispäätös on huono ja epäkäytännöllinen. Viime vuoden Liberty Forumissa Paul vitsaili, että mikäli hänen presidentinvaalikampanjansa sujuu huonosti, hän muuttaa New Hampshireen ja hakee senaattorin paikkaa. Alla on pätkä Paulin puheesta (allekirjoittaneen valkoisen t-paidan ja takaraivon voi satunnaisesti bongata oikeasta kulmasta):



New Hampshire äänestää tänään ja tällä hetkellä näyttää siltä että järjestys olisi 1) McCain, 2) Romney, 3) Paul. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Operation Live Free or Die jättää osavaltiosta. Tämä Leave or Die (lähde tai kuole) projekti alkaa käymään paikallisten majoittajien hermoille. Heitä on kaikkialla. Tässä 269 neliön talossa asuu tavanomaisesti kahdeksan henkeä (34 neliöä per asukas), nyt meitä on kaikkiaan 19 (14 neliöä per asukas). Itse asuin lähes koko opiskeluaikana yksin 64 neliön asunnossa ja tätä ennen viidestään 400 neliön talossa eli sovellun huonosti sardiiniasumiseen. Myönnettäköön, että kyseiset henkilöt ovat kampanjoineet viikon n. 14 tuntia per päivä Ron Paulin puolesta, joten jos Paul menestyy odotettua paremmin se on pitkälti myös heidän ansiotaan.

Oikeudet ja utilitarismi

Yksi vanhimmista liberalismin doktriinikiistoista on, perustuuko vapaus tinkimättömiin yksilönoikeuksiin vai näiden yksilönoikeuksien tuomiin utilitaristisiin (eli yleishyödyllisiin) etuihin. Taloustieteilijät perustavat argumentin yleensä utilitarismiin, filosofit (ja itävaltalaiset taloustieteilijät) tinkimättömiin yksilönoikeuksiin. Utilitaristit perustelevat kantaansa mm. seuraavin argumentein. Liberalismi tuo kaikkein eniten hyvinvointia, eikä kukaan kannata liberalismia siksi, että se toisi kaikkein eniten kurjuutta, täten liberalismia on kannatettava utilitaristisin perustein. David Friedmanilla on kuuluisa argumentti utilitarismin puolesta. Kuvitellaan että sinulla on taskulamppu jonka valokeilalla valaiset varpaitani, tällöin et riko omistusoikeuttani. Jos säädät taskulampun valokeilaa kovemmalle, jolloin siitä muodostuu lasersäde joka polttaa varpaani, rikot omistusoikeuttani. Ergo: omistusoikeus perustuu utilitarismiin. Vastaavasti tinkimättömiä oikeuksia puoltavat argumentoivat seuraavasti. Istuisitko koneeseen, joka simuloisi elämääsi reaaliajassa eteenpäin seuraavin muutoksin: puolisosi olisi hieman kauniimpi, lapset hieman kiltimpiä, tulosi hieman korkeammat, etkä muistaisi aiempaa (koneen ulkopuolista) elämääsi? Suurin osa kyselyyn vastanneista vastaa ei, koska oikeassa maailmassa eläminen on monelle itseisarvo. Tämä rikkoo utilitarismin perusperiaatteen. Entäs jos työskentelet pelastustyöntekijänä ja alhaalla on kymmenen pelastettavaa ihmistä, mutta helikopterissa on tilaa vain kahdelle. Valitsisitko pelastettavat ihmiset arpomalla vai alkaisitko analysoida ihmisten ikää, ammattia, perheellisyyttä ym. muita tekijöitä joiden avulla voisit pelastaa ne kaksi ihmistä, jotka maksimoisivat utiliteetin? Tämä todistaa utilitaristisen näkökannan epäkäytännöllisyyden.

Kaikki eivät puolustaa vapautta joko utilitaristisista tai absoluuttisia yksilönoikeuksia käsin, vaan tekevät kompromissin näiden kahden välillä. Frédéric Bastiat (1801-1850) tuli kuuluisaksi (myös) siitä, ettei hän nähnyt mitään olennaista eroa siinä päätepisteessä, mihin utilitaristiset ja absoluuttiset yksilönoikeutta seuraavat argumentit johtivat. Moderneista (elossa olevista) ajattelijoista ainakin Roderick Long on sanonut, ettei ole mahdollista puolustaa liberalismia, jollei usko niiden periaatteiden käytön johtavan hyvään yhteiskuntaan. Roderick Long on tosin myös yksi utilitarismin terävämpiä kriitikoita. Mielestäni paras ratkaisu tulee Johan Norbergiltä, jonka mukaan sekä utilitaristiset että absoluuttista yksilönoikeutta tukevat argumentit ovat tärkeitä. Norbergin mukaan ongelma kuitenkin muodostuu, kun mennään mikrosäätelytasolle, jolloin utilitaristiset argumentit eivät enää toimi ja on pakko puolustaa absoluuttisia yksilönoikeuksia. Suosikkiesimerkkini tästä on turvavyön käyttöpakko. Mikäli turvavyönkäyttöpakkoa ei ole (kuten sitä ei New Hampshiressä ole), noin kolme neljästä aikuisesta käyttää vapaaehtoisesti turvavöitä. Turvavyöpakon vallitessa, turvavyönkäyttöaste nousee jonnekin 90 % tasolle. Absoluuttisen yksilönoikeuden kannattaja vastustaa turvavyönkäyttöpakkoa a priori, koska se poistaa yksilöltä mahdollisuuden päättää omasta turvavyönkäytöstään omassa autossaan. Liberaali utilitaristi puolestaan joutuu vastustamaan turvavyönkäyttöpakkoa perustelemalla, että kolarialttius kasvaa kun kuljettaja tuntee olonsa autossa turvallisemmaksi. Vaihtoehtoisesti hän voi väittää, että joiltain kuolemilta voi välttyä, mikäli ei käytä turvavöitä, vaan lentää ennemmin lasin läpi. Turvavyönkäyttöpakko lisää myös hieman poliisien kustannuksia ja siten nostaa veroja, joka puolestaan laskee kansan utiliteettiä. Kun nämä argumentit asetetaan vasten niitä utilitaristisia argumentteja, joiden mukaan kuolemien määrä laskee tuntuvasti kun lähes kaikki käyttävät turvavöitä, ei liene epäselvää miten heikoilla utilitaristiset vapautta puolustavat argumentit ovat nippelisäätelyn edessä.

Demokratia ja huonot edustajat

Hans Hoppen yksi oivallus on, että demokratia tuottaa huonoja hallitsioita, koska demokratiassa julkisesta omaisuudesta tulee käytännössä katsoen "ei kenenkään"-omaisuutta. Monarkiassa sen sijaan julkinen omaisuus on jonkun (eli kuninkaan) omaisuutta. Kirjoitin aiemmin, miten huonojen lakien vyörytys lopulta uhkaa tuhota vapaan yhteiskunnan. Nyt samainen Free State Projektin taho on analysoinut miten New Hampshiren edustajahuone ja senaatti äänestävät 24. laissa.

Jotta New Hampshiren ja Suomen lainsäädännön välinen ero tulisi selväksi käyn läpi lyhyesti ja äärimmäisen tiiviisti, miten laki muodostuu Suomessa ja New Hampshiressä. Suomessa kansanedustaja tekee lakialoitteen, lakialoite menee valiokuntaan, josta se palaa eduskuntaan, joka äänestää laista ja valmis laki astuu voimaan jos presidentti allekirjoittaa sen. Suomessa on yksikamarinen parlamentti, New Hampshiressä kaksikamarinen, mikä muuttaa hieman lainsäädäntöprosessia. New Hampshiressä yksi edustajahuoneen 400. edustajasta tekee lakialoitteen, lakialoite menee valiokuntaan joka siirtää sen valiokunnan osaan, joka äänestää laista. Tämän jälkeen koko valiokunta ja myöhemmin koko edustajahuone äänestävät lain voimaantulosta. Edustajahuoneen lisäksi New Hampshiressä on 24. henkinen senaatti, joka läpikäy samankaltaisen prosessin. Jotta laki tulisi kuvernöörin allekirjoitettavaksi, sekä edustajahuoneen että senaatin on hyväksyttävä esitys. Kuvernöörillä on Suomen presidentin tavoin veto-oikeus. Tämän lisäksi New Hampshiressä on viisihenkinen toimeenpanoedustajisto, jolla on veto-oikeus noin puoliin kuvernöörin veto-päätöksiin. Toisin sanoen, lainsäädännön muuttaminen on New Hampshiressä hankalempaa.

New Hampshiren edustajahuoneiston 400 edustajasta parhaan arvosanan A saa vain 19. B arvosanan saa 53, neutraalin C arvosanan 77, D arvosanan 141 ja huonoimman E arvosanan 72 edustajaa. Edustajista 36 katsottiin poissaoleviksi. Toisin sanoen 18 % edustajahuoneen edustajista kannattaa vapaampaa yhteiskuntaa, 29 % suhtautuu siihen neutraalisti ja peräti 53 % suosii kontrolliyhteiskuntaa. New Hampshiren senaatissa lukemat ovat vain vähän valoisempia. A arvosanan saa vain yksi edustaja, B arvosanan seitsemän edustajaa, C arvosanan kaksi edustajaa, D arvosanan kuusi edustajaa ja huonoin E arvosana voittaa kahdeksalla edustajalla. Senaatista 33 % kannattaa vapaata yhteiskuntaa, 58 % vastustaa sitä. Neutraalisti suhtautuvia on 9 %.

PorcFest 2007

Porcupine Freedom Festival eli Porcfest on Free State Projectin vuosittainen liberaalitapaaminen. Tänä vuonna tapaaminen kesti kahdeksan päivää ja maksavia osaanottajia oli yli 350 (joidenkin arvioiden mukaan osanottajia oli selvästi yli 500). Yhdysvaltojen lisäksi paikalla oli ihmisiä ainakin Kanadasta, Austraaliasta, Iso-Britanniasta, Ruotsista, Saksasta, Venäjältä, Puolasta ja, osallistumiseni myötä, tietysti myös Suomesta. Festivaalin antiin kuului paljon tavanomaista leiriohjelmaa kuten sukellusta, vuorikiipeilyä, lentopalloa, minigolffia, melontaa, ammuntaa, pyöräilyä, makkaranpaistoa ja alkoholin onnellista suurkulutusta. Koska kyseessä oli kuitenkin massiivinen liberaalitapaaminen, paikalla oli myös paljon workshoptoimintaa, panelikeskusteluja ja luentoja. Kävimme läpi viime vuoden saavutuksia - kuten turvavyöpakkolain, yrityslupalain ja henkilötunnuspakkolain onnistuneita kumoamisia - ja tappioita, joista varsinkin ravintoloiden tupakointikiellon läpimeno oli karvas takaisku. Lisäksi tutustuimme osavaltion poliittiseen prosessiin, valituksi tulemiseen ja tehokkaan järjestötoiminnan luomiseen. Keskustelimme myös tulevista tavoitteista. Asiaan kuului New Hampshiren (eli "The Shire") osavaltion promoaminen paikalla oleville liberaaleille. Itse vietin paikan päällä kolme päivää.

Vaikka paikalla oli monenmoista hiihtäjää, vietin mielenkiintoisimmat keskustelut Venäjältä tulleen pariskunnan kanssa, jotka olivat eläneet merkittävän osan elämästään kommunismin varjossa. Heidän mukaansa 70- ja 80-luvulla Neuvostoliitossa vallitsi lähes täysi kaaos. Pulaa oli kaikesta, mediaan ei luotettu ja yhteiskunta oli siirtynyt käytännössä vaihtotalouteen ja palveluverkostoihin. Mystiset katoamiset ja murhat olivat arkipäivää. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Venäjällä elettiin toiveikasta aikaa, mutta nepotistiset yksityistämiset ja talouskriisit toivat pian lopun hyvälle alulle. Putinin aikainen Venäjä on ottanut monta askelta taakseppäin. Media on sosialisoitu, kaikki on lahjottavissa, nepotismi on yleistä, eikä kukaan tiedä kuka johtaa läänejä ja kaupunkeja tai kuka vastaa viranomaisten toimesta. Venäjän sisällä pyörii sekä itsenäisyyttä ajavia, että neuvostovaltaa haikailevia vahvoja ryhmittymiä. Venäjän sekä sisä- että ulkopolitiikka ovat vanhahtavia ja ilmassa on menneen suurvalta-aseman kaipuuta. Kaikki ei kuitenkaan ole menetetty, sillä Venäjällä piiloradioasemat ja internet, ovat lähes valvomattomia.

Käytännönesimerkki demokratian pahimmasta ongelmasta

Vaikka itse en välttämättä kutsuisi itseäni anarkokapitalistiksi, niin silti demokratiassa on mielestäni muutama vakavanlaatuinen ongelma, joista kaikkein pahin on hätäisesti tehtyjen lakipykälien vyörytys. Eräs Free State Projektin jaosto on analysoinut New Hampshiren koko tähänastisen vuoden lainsäädännön. 25.05 mennessä on yhteensä analysoitu 1 021 lakia, joista 344 lisää New Hampshireläisten vapautta, 192 on täysin neutraalia ja 485 vähentää vapautta. Analyysi tapahtuu siten, että lakiteksti luetaan läpi ja se pisteytetään tarkan kaavan mukaan +35.0 ja -35.0 pisteen välillä, 0.3 pisteen tarkkuudella. Neutraalien lakien suhteellisen pieni määrä perustuu siihen, että ainoastaan 0.0 pisteen saaneet lait lasketaan neutraaleiksi. Niiden määrä nousee kuitenkin suurehkoksi, koska monet lakialoitteet saavat automaattisesti pisteen 0.0 (kuten esimerkiksi uuden tutkimuskomitean perustaminen). Lakialoitteet on jaoteltu erittäin hyviin (15-35 pts), todella hyviin (9-15 pts), hyviin (3-9 pts), positiivisiin (0-3 pts), neutraaleihin (0 pts), negatiivisiin (0- -3 pts), huonoihin (-3- -9 pts), todella huonoihin (-9- -15 pts) ja erittäin huonoihin (-15- -35 pts) ryhmiin.

Lait syntyvät New Hampshiressa kutakuinkin samoin miten Suomessa. Keskeisin ero on, että valiokuntatyö on kaikille avoin. Näissä komiteoissa lakitekstit luodaan kutakuinkin periaatteella "tämä kuulostaa hyvältä idealta". Niissä on mukana hyvin harvoin minkään alan asiantuntijoita ja jos sellaisia on, heitä ei yleensä kuunnella. Välillä lakialoitteet tulevat suoraan tuomioistuimilta, erityisryhmiltä tai vast. jolloin ne ovat yleensä erityisen huonoja (kuten esim. Suomessa tapaus Lex Karpela). Keskeinen ongelma kansanedustajilla on kuitenkin siinä, ettei heillä ole mitään käytännön mahdollisuutta lukea läpi kaikkea uutta lainsäädäntöä. He äänestävät lakeja läpi keskimäärin useita kertoja päivässä, täyttä ymmärrystä vaille siitä, mitä kyseiset lait sisältävät. Vertaus Suomen ja New Hampshiren välillä on sikäli hyvä, että molemmilla on suunnilleen yhtä paljon alueellista päätösvaltaa Euroopan Unionin versus Yhdysvaltojen sisällä.

Ero vapautta lisäävän ja sitä vähentävän lainsäädännön välillä on 141 lakia; valitettavasti ero on vapautta vähentävän lainsäädännön puolesta. Tämä on ensimmäinen ongelma. Toinen ongelma on siinä, että erittäin hyvien (29) ja todella hyvien (48) lakisäädösten summa on 77 lakia, kun taas erittäin huonojen (87) ja todella huonojen (97) summa on 187. Erotus näiden kahden ryhmän välillä on 107 lakia huonompaan suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka suurin osa lainsäädännöstä on mitäänsanomatonta (tässä tapauksessa 74 %), läpäisee eduskunta kuitenkin tukun lakeja, mitkä vähentävät (18 %) vapautta ja vastapainoksi tulee ainoastaan pieni ryhmä lakeja jotka lisäävät (8 %) sitä. Kun tällainen lainsäädäntökoneisto on käynnissä vuosikymmeniä, valuu vapaus ulos yhteiskunnasta, kuin hiekka tiimalasissa. Ennen kuin kukaan ehtii reagoida, se saattaa jo olla liian myöhäistä.