Huomenna Yhdysvalloissa järjestetään vaalit, eikä voittajista liene epäselvyyttä. Demokraattien Barack Obamasta tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti ja Demokraatit kasvattavat enemmistöään sekä Yhdysvaltain senaatissa noin 55-60 paikkaan (eli 55-60 %) että Yhdysvaltain edustajainhuoneessa noin 250-280 paikkaan (eli 57-64 %). Ei tästä sen enempää.
Yllämainitun sijaan tahdonkin keskittää katseeni suomalaisen vasemmiston väitteeseen jonka mukaan maailman vanhin demokratia, Yhdysvallat, ei olekaan demokratia. Demokratia yleensä määritellään maaksi jossa järjestetään säännöllisesti vapaita ja rehellisiä vaaleja. Toki vaaleissa näkyy painostusta ja sähköisessä äänestyksessä vilpin riski kasvaa, mutta samat ongelmat koskevat myös Suomea. Lisäksi vasemmistoa tuntuu närkästyttävän se tosiasia, ettei Yhdysvaltain vaaleissa ole tarjolla äärivasemmistolaista vaihtoehtoa. Tämä ei tosin johdu vaalijärjestelmästä vaan siitä, että yhdysvaltalaiset vihaavat veroja kautta linjan. Maassa käytetyn vaalijärjestelmän matematiikan mukaan Yhdysvalloissa on aina kaksi suurta puoluetta ja muutama pienempi puolue. Maanlaajuisesti näitä varteenotettavia pienpuolueita on kolme: Liberaalit (Libertarian Party), Perustuslailliset (Constitutional Party - puolue on käytännössä täynnä uskonnollisia liberaaleja) ja Vihreät (Green Party).
Vuoden Yhdysvalloissa asumisen jälkeen väitän, että Yhdysvallat on Suomea paljon demokraattisempi maa. Tämä siksi, 1) koska Yhdysvalloissa vaaleilla valitaan suurempi osuus paikallisista päätöksentekijöistä, 2) koska suurin osa paikoista on kestoltaan kaksivuotisia, ja 3) koska Yhdysvalloissa järjestetään esivaaleja ja vaaleja vähintään puolen vuoden välein. Huomenna järjestettävissä presidentinvaaleissa ei valita pelkästään presidenttiä, vaan myös mm. Yhdysvaltain senaattoreja, Yhdysvaltain kongressiedustajia, osavaltion kuvernöörejä, kuvernöörin toimeenpanovaltuutettuja, osavaltion senaattoreja, osavaltion edustajia, sheriffejä, maakunnan lakimiehiä, maakunnan rahastonhoitajia, maakunnan kiinteistörekisterin sihteereitä, tuomariston sihteereitä, maakunnan sihteereitä jne. Ensi vuonna järjestettävissä kunnallisvaaleissa puolestaan valitaan kuvernöörejä, apulaiskuvernöörejä, kunnanvaltuutettuja, eri lautakuntien jäseniä jne. jne. Suomessa saan äänestää yhtä ehdokasta yhteen paikkaan kerran vuodessa (Eduskuntavaalit, Eurovaalit, Kunnallisvaalit ja Presidentinvaalit mukaan lukien). Jos olisin äänioikeutettu, saisin Yhdysvalloissa äänestää 20:tä ehdokasta 13:ta paikkaan pelkästään yksissä vaaleissa. Alla on oman asuinalueeni huomenna pidettävien vaalien esimerkkiäänestyslippu (kuten äänestyslipusta näkyy, suurin osa Demokraattien ja Republikaanien ulkopuolisista ehdokkaista tulevat Liberaalien riveistä):
Olipa demokratiasta mitä mieltä tahansa (itse suhtaudun siihen kriittisesti varsinkin etäisimmissä päätöksentekoelimissä kuten Yhdysvaltain liittovaltiossa tai Euroopan Unionissa) Yhdysvaltain demokraattisuuden kriitikoiden tulisi pystyä osoittamaan, miten järjestelmä jossa suurempi osa paikoista valitaan vapailla vaaleilla voi olla vähemmän demokraattinen kuin sellainen järjestelmä jossa näin ei tehdä. Kyse ei myöskään ole rahasta. Monet New Hampshiren parlamenttiin valitut (vastaa Suomen eduskuntaa) ovat päässeet sinne käyttämättä penniäkään vaaleihin ja suurin osa edustajista käyttää vaaleihin alle 5000 dollaria. Koska suurin osa (paikallisissa) vaaleissa jaossa olevista paikoista ovat palkattomia tai matalapalkkaisia, tarkoittaa tämä sitä, että tehtäviin hakeudutaan palvelumielessä - ei korkeiden tulojen toivossa. Lisäksi toisin kuin Suomessa, jossa oma ehdokkaani tuskin koskaan menee läpi, Yhdysvalloissa minulla on niin monta ääntä, että luultavasti ainakin yksi äänestämäni ehdokas tulee valituksi. Järjestelmän ainut valitettava puoli on, että mikäli tahdon äänestää paikallisissa vaaleissa joudun myös äänestämään presidentinvaaleissa ja liittovaltiovaaleissa (voin toki äänestää tyhjää mutta se lasketaan silti äänen antamiseksi, vaikka tahtoisin niissä vaaleissa äänestysprosentin jäävän mahdollisimman pieneksi). Koen kuitenkin äänestämisen kannattavaksi, sillä New Hampshiren edustajainhuoneeseen on ehdolla asuinalueeltani seitsemän tämän blogistin kaltaista radikaalia liberaalia, yksi liberaalipuolueesta, kaksi demokraateista ja neljä republikaaneista.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Demokratia Yhdysvalloissa ja huomiset presidentinvaalit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Lasse: "Lisäksi vasemmistoa tuntuu närkästyttävän se tosiasia, ettei Yhdysvaltain vaaleissa ole tarjolla äärivasemmistolaista vaihtoehtoa."
Vasemmiston intreseihin kuului ja kuuluu edelleen yhdysvaltain demonisointi. Se tarvitsi suuren ulkoisen vihollisen, jota se käytti keppihevosena pyrkimyksissään.
Vasemmistolaisen koululaitoksen seurauksena meillä ei juuri tiedetä amerikkalaisen sosialismin juurista, eikä siitä, että demokraattinen puolue tarjoaa äärivasemmistolaisia vaihtoehtoja. Kaikilla tuntuu olevan se käsitys, että demokraatit ovat oikeistolaisempia kuin kotoinen Kokoomus.
Amerikkalaisen sosialismin juuret lähtevät 1800-luvun puolivälistä, jolloin saksalaiset siirtolaiset toivat Marxismin mukanaan. Ensimmäiset Marxilaiset liitot perustettiin saman tien 1850-luvulla. Sosialistinen puolue perustettiin 1900 ja se kasvoi voimakkaasti vuoteen 1912. Tuolloin sosialistit julkaisivat 300 eri sanomalehteä, joilla oli 700 000 tilaajaa. Sosialistien marxilainen presidenttiehdokas Eugene V. Debs sai 900 000 ääntä vuoden 1912 presidentinvaaleissa.
Samaisena vuonna Theodore Roosevelt ja edistysmielisten liike (progressive movement) astuivat voimakkaasti kuvaan ja sosialistinen puolue liittyi sen toimintaan. Sosialidemokraattiset edistysmieliset näkivät yliopistot otoliseksi maaperäksi ajatuksilleen. (Aivan kuten suomessa)
Sosialistinen liike kärsi takaiskun Bolsevikkien noustessa valtaan venäjällä. Saman pelättiin tapahtuvan yhdysvalloissa ja se aiheutti "Red Scare"-hysterian. Seurauksena 5000 sosialistia passitettiin vankilaan.
Tunnustuksellinen sosialismi ei saanut koskaan yli miljoonan äänen kannatusta. Sen sijaan hiipivästä sosialismista (Greeping Socialism) tuli menestys. Yhdysvallat ikään kuin ajelehti itsestään sosialismiin. F.A Hayek varoitti tästä kirjassaan The Road to Serfdom, 1944. Hän näki mihin kasvava yhteiskunnan kontrolli taloudessa ja tuotannossa johtaa. Demokraattipresidenttien Franklin Rooseveltin and Harry Trumannin hallinnot ottivat ohjelmaansa uudet hiipivää sosialismia ajavat konseptit New Dealin ja Fair Dealin.
Sosialistipuolue ja kommunistipuolue käytännössä katosivat 1950-luvulla kylmän sodan ja MCCarthyismin ansiosta. Mutta vain puolueet kuihtuivat, ei ideologia. Näiden puolueiden jäsenet liittyivät demokraatteihin. He katsoivat pystyvänsä ajamaan päämääriään paremmin demokraattipuolueessa.
Hiipivä sosialismi on ollut menestys. Yhteiskunta kontrolloi kiihtyvällä vauhdilla omistusta ja taloutta. Sadan vuoden aikana pikkuhiljaa tehty sosialisointi on siedättänyt ihmisiä. Jos siirtymistä olisi yritetty sosialistipuolueen ja kommunistipuolueen vaatimalla kertarysäyksellä, niin seurauksena olisi ollut uusi sisällissota. Sosialistipuolue erosi kommunistipuolueesta eniten siinä, että sosialistipuolue toteutti kommunismia amerikkalaiseen malliin, kun taas kommunistipuolue kannatti kansainvälistä yhteistyömalia, internationaalia.
Jo aikaisemmassa postauksessa kunnallisvaalituloksesta huomasin, että pidät äänestysaktiivisuuden nousua valitettavana. Luulisin olevani samaa mieltä, mutta olisin kiinnostunut miten asian perustelet.
Babbit:
Vasemmistolaisen koululaitoksen seurauksena meillä ei juuri tiedetä amerikkalaisen sosialismin juurista, eikä siitä, että demokraattinen puolue tarjoaa äärivasemmistolaisia vaihtoehtoja. Kaikilla tuntuu olevan se käsitys, että demokraatit ovat oikeistolaisempia kuin kotoinen Kokoomus.
Olen jokseenkin samaa mieltä. Useinhan Yhdysvaltalaista vaalijärjestelmää on kuvailtu suomalaisille kaksipuoluejärjestelmäksi jossa vaihtoehdot ovat Kokoomus (Demokraatit) ja KD (Republikaanit). Tosin silti väitän, ettei Yhdysvalloissa ole tarjolla äärivasemmistolaista vaihtoehtoa siten kuin se Suomessa (ja varsinkin suomalaisessa vasemmistossa) ymmärretään. Tämä siksi, koska Yhdysvalloissa kukaan ehdokkaista ei voi oikeasti ajaa Vasemmistoliiton kaltaista politiikkaa avoimesti. Myös sanat "socialist" ja "communist" ovat täysin kiellettyjä ja sen sijaan täytyy käyttää termistöä "liberal" ja "progressive" jne. Tästä yhtenä osoituksena olivat New Hampshiren esivaalit, jossa Clinton, Obama ja Edwards kilpailivat voitosta ja jokainen kolmesta varsin vasemmalle kallellaan olevasta ehdokkaasta kilpailivat siitä kuka pystyy vähentämään veroja kaikkein eniten. Toisin kuin Suomessa, täällä ihan oikeasti ehdokkaat lupaavat laskea veroja ja pienentää menoja. Tämä ei tietenkään koskaan toteudu. Tästä huolimatta, se toki pitää paikkaansa, että varsinkin demokraateissa on ihan äärivasemmistolaisiakin ehdokkaita kuten vaikka Obama ja Dennis Kucinich, tosin jälleen kerran Suomesta poiketen nämä eivät järjestäydy omaan puolueeseen eivätkä edes omaan varteenotettavaan äänestysblokkiin Yhdysvaltain parlamentissa.
Samaisena vuonna Theodore Roosevelt ja edistysmielisten liike (progressive movement) astuivat voimakkaasti kuvaan ja sosialistinen puolue liittyi sen toimintaan. Sosialidemokraattiset edistysmieliset näkivät yliopistot otoliseksi maaperäksi ajatuksilleen. (Aivan kuten suomessa)
Koko muu viestisi, kuten myös tämä osa, menee sinne historian puolelle joka kuuluu allekirjoittaneen suurimpiin heikkouksiin. Joka tapauksessa, muutaman kommentin voin aiheesta antaa. Ensinäkin ennen Theodore Rooseveltin valintaa Demokraatteja pidettiin "small government"-puolueena ja republikaaneja "big government"-puolueena sekä interventionisteina (eli sotaisina). Tämä siitä huolimatta, ettei edellinen presidentti William Howard Taft (1909-1913) ollut kumpaakaan. Rooseveltin ensimmäisenä vuotena vallassa läpäistiin kolme katastrofaalista lakia: laki tuloverosta, laki keskuspankista ja laki senaattoreista. Näiden jälkeen valtiovalta alkoi paisua ennen näkemättömällä vauhdilla ja Yhdysvaltain perustuslaki rappeutui ja sen merkitys pieneni.
En tietenkään väitä, etteikö Yhdysvalloissa olisi sosialismia (toki on, Yhdysvalloissa veroaste on n. 30 % vastaavan ollessa suomessa n. 45 % - ero ei ole suuri). Väitän ainoastaan, että amerikkalainen kulttuuri ja amerikkalaiset vastustavat sosialismia ja verotusta yhä käytännössä, mikä on tehnyt ns. Suomessa esiintyvän "rehellisen" ja avoimen sosialismin ajamisesta poliittisesti mahdotonta.
olli:
Jo aikaisemmassa postauksessa kunnallisvaalituloksesta huomasin, että pidät äänestysaktiivisuuden nousua valitettavana. Luulisin olevani samaa mieltä, mutta olisin kiinnostunut miten asian perustelet.
Erinomainen kysymys johon on vaikea vastata. Koulutuksesta johtuen (valtiotiede) opin yliopistossa arvostamaan demokratiaa todella korkealle. Vasta muutamat viimeaikaiset vaalit, varsinkin Yhdysvaltain vaalikierros 2000, Ruotsin eduskuntavaalit 2006 ja Suomen eduskuntavaalit 2007 ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että vaikka ns. oikea puoli voittaisikin, mikään ei silti ikinä muutu. Yhdysvalloissa valtio jatkoi kasvuaan, Ruotsissa ja Suomessa ammattiliittojen etuoikeuksia ei ole purettu eikä julkista sektoria ole pienennetty. Kaikilla yllämainituilla mailla oli vielä suvereeninen oikeistolainen hallitus joka ratsasti voittoon pitkälti vapaan talouspolitiikan lupauksella.
Silti, demokratian ihanteesta on ollut aika vaikea kokonaan luopua. Koska se vaatii vastauksen kysymykseen, mikä järjestelmä on demokratiaa parempi? Vaikka itse olen taipuvainen anarkokapitalismiin, en silti kutsu itseäni anarkokapitalistiksi vaan ehkä enemmänkin maantieteellisesti tai ihmisten lukumääräisesti pienikokoisen minimivaltion kannattajaksi jossa myös poliisi, tuomioistuin ja vankilat ovat yksityistettyjä (jättäisin valtiolle ainoastaan muuttumattoman perustuslain ylläpitotehtävän sekä armeijan budjetin määrittelemisen). Demokratia voi oman nykyisen käsitykseni mukaan toimia ainoastaan maassa jossa seuraavat kolme ehtoa täyttyvät: 1) kansa on kooltaan pieni (alle 100 000 ihmistä) tai maa-alue on pieni (eli esim. yhden kaupungin, kuten Turun tai Helsingin kokoinen väkimäärästä huolimatta), 2) vaalitapa on äärimmäisen yksinkertainen (esim. Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa käytetty vaalijärjestelmä on tällainen, suomalainen D'Hondtin menetelmä tai ruotsalaisten Sainte-Laugë ovat kaukana tällaisista (eihän kukaan tavallinen suomalainen edes ymmärrä miten metodi toimii ja mitä vaalimatemaattisia seurauksia - kuten ikuinen kolmipuoluejärjestelmä - järjestelmällä on), 3) alueella on käytössä kultakanta tai jokin muu raaka-aineeseen sidottu rahayksikkö (tämä tekee poliittisen manipuloinnin, inflaation jne. mahdottomaksi ja siten myös mahdollistaa aidosti verotusta ja julkista kulutusta vastustavan vaihtoehdon olemassaolon).
Kannatan äänestysprosentin pienenemistä, koska suuri äänestysprosentti antaa päätöksentekoelimille suuremman mandaatin ja sitä kautta he luottavat itseensä ja omaan kykyynsä entistä enemmän. Vaikka pieni äänestysprosentti ei sinänsä kaada nykyisiä järjestelmiä, se lähettää vahvan signaalin siitä, että 1) ihmiset eivät luota päätöksentekijöihin ja että 2) nykyinen demokraattinen malli ei toimi. Jos nämä asiat ymmärretään laajalti, mahdollisuus oikean muutoksen saamiseen nousee. Vaikka kunnallisvaalit ovatkin sinänsä ns. oikeanlaiset vaalit koska ne suoritetaan tarpeeksi pienellä alueella vastustan niitä, sillä kunnat eivät oikeasti ole itsenäisiä päätöksentekijöitä vaan suurin osa kunnan toiminnoista on jo ennalta käskytetty ylhäältä käsin Suomen valtion tai Euroopan Unionin toimesta.
Tiedän kyllä, että tämä vastaus on varsin löysästi perusteltu. Joku paremmin demokratiaan perehtynyt voisi antaa varmasti yllä olevaa paljon paremman vastauksen.
Lasse: "Väitän ainoastaan, että amerikkalainen kulttuuri ja amerikkalaiset vastustavat sosialismia ja verotusta yhä käytännössä, mikä on tehnyt ns. Suomessa esiintyvän "rehellisen" ja avoimen sosialismin ajamisesta poliittisesti mahdotonta."
Olen samaa mieltä, mutta olen kuitenkin skeptisempi amerikkalaisen vastustuskykyyn hiipivää hyvinvointisosialismipropagandaa vastaan.
Obama on varsin avoimesti ilmoittanut käynnistävänsä uuden New Deal -ohjelman, lisäävän talouden ja markkinoiden sääntelyä sekä rikkaiden verotusta jne.. Jos hänet valitaan presidentiksi, niin äänestäjät ovat joko tietämättömiä näistä teeseistä, eivät ymmärrä niiden olevan sosialismia tai sitten enemmistö amerikkalaisista tietoisesti kannattaa sosialismia.
No, joka tapauksessa iso osa amerikkalaisista on vapausmielisiä. Yhden tutkimuksen mukaan (en muista lähdettä) n. 20% amerikkalaisista on moraalikäsityksiltään ja aatemaailmoiltaan lähellä libertaareja. Ongelmana on se, että suurin osa heistä on poliittisesti tietämättömiä ja välinpitämätömiä. He eivät osaa sijoittaa itseään poliittiseen avaruuteen. He eivät tiedä mitä arvoja demokraatit ja republikaanit edustavat ja miten ne eroavat toisistaan. He eivät tiedosta näiden politiikojen orjuuttavan heitä päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän, riippumatta siitä, onko heillä kärsä vai turpa. Tai ehkä jossain määrin tiedostavat, mutta eivät tarpeeksi noustakseen vastustamaan sitä ja jos haluavatkin vastustaa, niin eivät tiedä miten.
Vapausmieliset hävisivät propagandasodan ennenkuin se edes alkoi. Sosialistit ovat ainoita, jotka ovat systemaattisesti ja väsymättä aivopesseet ihmisiä. Lasten ehdollistaminen ja doktrinointi alkaa neuvolasta ja jatkuu kirkon päiväkerhoissa, kunnan lastentarhoissa, esikouluissa, kouluissa, ammattiliitoissa, mediassa jne. Nuoret opetetaan sosiaaliturvaan opintotuilla. Heitä syyllistetään "ilmaisesta" koulutuksesta, kirjastoista ja terveydenhuollosta, jos töihin mennessään hämmästelevät veroja. Sosialistit kouluttavat yhä uusia propagandisteja yliopistoissaan. Työn tulos näkyy siinä, että perinteiset oikeistopuolueet ovat vasemmistoa innokkaammin toivotalkoissa hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Oikeisto ei enää miellä hyvinvointisosialismia sosialismiksi. Heille vain totalitaarinen kommunismi on enää sosialismia. Tämä on vanhan vasemmiston kannalta paradoksaalista. He sahasivat itseltään oksan poikki tekemällä itsestään tarpeettomia. Nyt on kyse vain siitä, kenen edustama sosialismi on houkuttelevinta. Kuka lupaa uskottavammin kaikkea kivaa kaikille yhteisestä pussista.
Sosialistit ovat saaneet käynnistettyä ketjureaktion, maailmanlopun koneen, joka ruokkii itse itseään. Sen aiheuttamat kriisitkin vain vahvistavat sitä. Mitä tahansa ongelmia se aiheuttaakin, niin se tarkoittaa vain uusien sosialististen ohjelmien käynnistämistä. Kaikkien ongelmien lähteet on stereotyypitetty kahteen luokkaan: 1. Sosialististen ohjelmien liian pieniin resursseihin, jotka korjaantuvat sosialismia lisäämällä. 2. Sääntelemättömiin markkinoihin, jotka korjataan sosialismia lisäämällä.
Tällä hetkellä ainoa keino vastustaa tätä kehitystä on FSP. Jos ei voi voittaa laajalla rintamalla, niin pitää etsiä murtokohta ja keskittää. Sosialistien valheelliseen propagandaan pitää vastata informaatiolla. Kysymys on pitkälti siitä, miten esim. FSP -informaatio tavoittaa edes osan em 20 prosenttiin (60 milj lapset ja vanhukset mukaan lukien) kuuluvista vapausmielisistä amerikkalaisista, jotta riittävä määrä mobilisoituisi. Free Talk Live lienee tällä hetkellä parhaiten massoja saavuttava "FSP -media"? Ainakin se saa pikkuhiljaa yhä enemmän maanlaajuista kuuluvuutta uusien radioasemien kautta.
Lisäksi vasemmistoa tuntuu närkästyttävän se tosiasia, ettei Yhdysvaltain vaaleissa ole tarjolla äärivasemmistolaista vaihtoehtoa. Naderin Raffehan on ehdolla. Unsafe at any speed. XD
Jos olisin äänioikeutettu,
Jonkun pari vuotta sitten lukemani (urbaanilegendan?) mukaan Green Cardilla Yhdysvalloissa asuvat saisivat äänestää jossain paikallisvaaleissa. Jäin silloin jo ihmettelemään asiaa ja kuin luin tuon niin se muistui mieleen taas.
Pahoittelen, että ei suoraan kuulu aiheeseen, mutta kinnostaisi kuulla mielipiteesi tässä videossa olevasta väitteestä (kohdasta 1:26:20 alkaen). Asia liittyy siis liittovaltion veroon.
Babbit:
Vapausmieliset hävisivät propagandasodan ennenkuin se edes alkoi. Sosialistit ovat ainoita, jotka ovat systemaattisesti ja väsymättä aivopesseet ihmisiä. Lasten ehdollistaminen ja doktrinointi alkaa neuvolasta ja jatkuu kirkon päiväkerhoissa, kunnan lastentarhoissa, esikouluissa, kouluissa, ammattiliitoissa, mediassa jne. Nuoret opetetaan sosiaaliturvaan opintotuilla. Heitä syyllistetään "ilmaisesta" koulutuksesta, kirjastoista ja terveydenhuollosta, jos töihin mennessään hämmästelevät veroja. Sosialistit kouluttavat yhä uusia propagandisteja yliopistoissaan. Työn tulos näkyy siinä, että perinteiset oikeistopuolueet ovat vasemmistoa innokkaammin toivotalkoissa hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Oikeisto ei enää miellä hyvinvointisosialismia sosialismiksi. Heille vain totalitaarinen kommunismi on enää sosialismia. Tämä on vanhan vasemmiston kannalta paradoksaalista. He sahasivat itseltään oksan poikki tekemällä itsestään tarpeettomia. Nyt on kyse vain siitä, kenen edustama sosialismi on houkuttelevinta. Kuka lupaa uskottavammin kaikkea kivaa kaikille yhteisestä pussista.
Vastaavaa kuvailua voisi yhtä hyvin käyttää myös Suomesta, Ruotsista tai mistä tahansa länsimaasta. Itse asiassa kuvauksesi käy lähes yksi yhteen Schumpeterin demokratiakuvauksesta kirjassa Capitalism, Socialismi and Democracy. Schumpeter liberaalina vastusti kaikenlaista sosialismia mutta tokaisi pessimistisesti, että kapitalismi on tuhon oma koska demokratiassa kansa valitsee kerta toisensa jälkeen jonkinlaisen sosiaalidemokraattisen puolueen valtaan.
Ymmärrän toki ongelman ja tiedän että sosialismi (ja koko valtiokoneisto) on äärimmäisen vaikeasti voitettavissa oleva vastustaja. Silti en heittäydy pessimismiin ja toivottomuuteen, koska täytyy muistaa että tämä järjestelmä ei ole kovin vakaa ja sen ylläpito on paljon paljon luultua vaikeampaa. Valtion on 1) käytettävä miljardeja veronmaksajien rahoja joka vuosi "koulutukseen" jotteivät uudet sukupolvet ymmärtäisi mistä on todellisuudessa kyse, 2) käytettävä suuria summia veronmaksajien rahoja "uutisointiin" jotteivät vanhat sukupolvet ymmärtäisi mistä on todellisuudessa kyse, 3) käytettävä veronmaksajien rahoja vaalien järjestämiseen jotta käsitys vaihtoehdon (tai vaihtoehtojen) olemassa olosta säilyisi. Yhdysvalloissa vielä 4) puolueiden - myös demokraattien - on pakko käyttää markkinamyönteistä retoriikkaa vaaleissa voittamisen.
Sosialistit ovat saaneet käynnistettyä ketjureaktion, maailmanlopun koneen, joka ruokkii itse itseään. Sen aiheuttamat kriisitkin vain vahvistavat sitä. Mitä tahansa ongelmia se aiheuttaakin, niin se tarkoittaa vain uusien sosialististen ohjelmien käynnistämistä. Kaikkien ongelmien lähteet on stereotyypitetty kahteen luokkaan: 1. Sosialististen ohjelmien liian pieniin resursseihin, jotka korjaantuvat sosialismia lisäämällä. 2. Sääntelemättömiin markkinoihin, jotka korjataan sosialismia lisäämällä.
Toki järjestelmä sinänsä ruokkii itse itseään mutta se ei ole mikään ikiliikkuja. Kuten aiemmin mainitsin kirjoitussarjassani talouslaskusta, sosialismi voi toimia ainoastaan kahdessa olosuhteessa 1) kun väestön on pieni (tyyliin max. 200 ihmistä) ja tuotanto on yksinkertaista tai 2) kun sosialismi voi syödä kapitalismin tuotannosta. Neuvostoliitto kaatui lopulta siksi, että se muuttui taloudellisesti mahdottomaksi. Ennen kaatumistaan Gorbatšov yritti kaikin puolin pelastaa järjestelmää siinä onnistumatta. Nykyinen talousjärjestelmä alkaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa olla vastaavanlaisessa romahtamispisteessä mutta hieman eri syistä. Yhdysvalloilla on yli 10 biljoonan velkataakka ja 60 biljoonan lisävelka tulossa entitlementtiohjelmien perusteella vuoteen 2040 mennessä. Tämä siitä huolimatta, vaikka Obama jäädyttäisi lainsäädännön eikä kuluttaisi penniäkään ylimääräistä rahaa. Yhdysvalloissa on myös olemassa aito hyperinflaation uhka ja mikäli se toteutuu, rikkoo se käytännössä katsoen kokotalousjärjestelmän valtion talouden mukaan lukien. Vastaavasti Euroopassa ollaan nesteessä maahanmuuttajien ja vanhentuneen kantaväestön kanssa. Sosialismi, myös hyvinvointivaltiososialismi, voidaan ylläpitää vain niin kauan kun se on taloudellisesti mahdollista ja yleensä poliitikot ja virkamiehet eivät ymmärrä milloin ne ovat ylittäneet sen mahdollisen/mahdottoman rajan, koska asian mahdottomuus paljastuu vasta vuosikymmenien päästä rajan ylittämisen jälkeen. Täytyy myös muistaa, että vaikka markkinatalouden puolesta propagoidaan paljon paljon vähemmän, ihmiset luottavat automaattisesti markkinatalouteen koska he kokevat sen positiiviset edut päivittäin ja ymmärtävät sen pohjautuvan vapaaehtoisuuteen. Vasta pitkäaikainen ihmisten "kouluttaminen" on saanut ihmiset luottamaan valtioon. Silloin kun koko järjestelmä romahtaa totaalisesti mielipiteet muuttuvat melko nopeasti...
libertatisaequilibritas:
Raffehan on ehdolla.
Hei, ei kiusata Raffea :(. Porissa asuvani kääpiösnautserin nimi on Raffe :(...
Jonkun pari vuotta sitten lukemani (urbaanilegendan?) mukaan Green Cardilla Yhdysvalloissa asuvat saisivat äänestää jossain paikallisvaaleissa. Jäin silloin jo ihmettelemään asiaa ja kuin luin tuon niin se muistui mieleen taas.
Yhdysvalloissahan järjestetään yleisvaaleja (general elections) kerran vuodessa jolloin äänestetään yli kymmentä ehdokasta. Näihin yleisvaaleihin kuuluu lähes poikkeuksetta jokin liittovaltion asia (tai pesti) ja siten olen 100 % varma, ettei näissä vaaleissa saa äänestää ellei ole kansalainen. Tämän lisäksi on tosin olemassa ns. ylimääräisiä vaaleja joissa päätetään joskus jostain yksittäisestä paikalliskysymyksestä tai paikasta (esim. pormestarista vanhan poismenon johdosta). Näissä vaaleissa myös Green Cardilla saattaa saada äänestää. En kuitenkaan ole täysin varma.
Joka tapauksessa, Yhdysvalloissa äänestysoikeuden voi järjestää itselleen laittomasti melko helposti menemällä äänestyspaikalle sisään, vilauttamalla ajokorttiaan, saamalla äänestyslipukkeen ja menemällä äänestämään. Kuten sanottu, tämä on laitonta ja on yksi varmempia tapoja saada kenkää maasta mikäli rikos selviää. Tämän vuoksi en suosittele tätä, varsinkaan jos äänestäminen ei hirvittävästi kiinnosta...
LS:
Pahoittelen, että ei suoraan kuulu aiheeseen, mutta kinnostaisi kuulla mielipiteesi tässä videossa olevasta väitteestä (kohdasta 1:26:20 alkaen). Asia liittyy siis liittovaltion veroon.
Ei se mitään, vastailen viesteihin niin paljon kuin ehdin :).
Tuo liittovaltion verotus on täynnä mitä ihmeellisimpiä väitteitä. Koska en ole hyvä historiassa, enkä jaksa lukea lakitekstejä, en ota kantaa näiden väitteiden historialliseen/lakitieteelliseen oikeellisuuteen. Se asia on kuitenkin fakta, että Yhdysvaltain liittovaltiolla on perustuslaillinen oikeus kerätä tuloveroa 16:ta lisäyksen mukaisesti josta tuli laki 1913. Tämän lain teksti kuuluu kirjaimellisesti näin: "The Congress shall have power to lay and collect taxes on incomes, from whatever source derived, without apportionment among the several States, and without regard to any census or enumeration."
Käsittääkseni veroilmoituksen voi kuitenkin jättää palauttamatta, eikä siitä seuraamuksia synny, niin kauan kun valtio on ennakkoperinyt sinulta enemmän veroja kuin heillä on omasta mielestään oikeutta periä. Asian ollessa toisinpäin valtio tulee perääsi, tyhjentää tilisi ja heittää sinut vankilaan. Tuomioistuimen edessä on turha yrittää argumentoida historiasta tai lakiteknisistä seikoista - nämä eivät mene läpi. Valtio omistaa lain, tuomioistuimen, poliisit ja omaa suuremman määrän isompia pyssyjä. He päättävät millainen laki on de facto (eikä miten se voidaan teoriassa lukea de jure), he päättävät miten lakia tulkitaan ja kenet tuomitaan, he päättävät kenet pidätetään. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa tässä prosessissa. Itse en tietenkään kannata tuloveroa mutta tilanteen ollessa tällainen en myöskään edes harkitse sen maksamatta jättämistä.
Itse en ole ikinä tajunnut verotuksen vastustamista sillä argumentilla, että "ei ole säädöstä, joka pakottaa maksamaan". Ensimmäisen kerran törmäsin tähän argumentoitiin Aaron Russon "From Freedom to Fascism"-videolla,
Entä jos valtio tekisi asiasta hyvin selvän ja ymmärrettävän lain, ja lisäksi tuplaisi verot nykyisestä? Siinä tapauksessa "ei lakia"- argumentin esittäjät joutuisivat hymyissäsuin maksamaan veronsa ja lisäksi ilmiantamaan liittovaltiolle kaikki veronkiertäjät.
Mm. Irwin Schiff (sijoittaja Peter Schiffin isä muuten), Sherry Peel Jackson ja Joe Bannister (linkissä myös Ron Paul, joka mainitsee mm. 16. lisäyksen) ainakin yrittäneet oikeudessa käyttää "ei säädöstä"- argumenttia, tosin vaihtelevalla menestyksellä.
Aiheesta tulee mieleen se, kun Karl Hess-niminen verokapinallinen joutui 1960-luvulla loputtomiin hankaluuksiin IRS:n kanssa. Walter Block, Rothbardit ja muut libertaarit auttoivat häntä välttelemään poliisia, ja Rothbardia jopa syytettiin hänen elämänsä tuhoamisesta aivopesemällä Hessin verokapinaan. Rothbard kuitenkin vastusti verokapinointia argumentoimalla että "You can do very little work for liberty from jail".
Aragon:
Aiheesta tulee mieleen se, kun Karl Hess-niminen verokapinallinen joutui 1960-luvulla loputtomiin hankaluuksiin IRS:n kanssa. Walter Block, Rothbardit ja muut libertaarit auttoivat häntä välttelemään poliisia, ja Rothbardia jopa syytettiin hänen elämänsä tuhoamisesta aivopesemällä Hessin verokapinaan. Rothbard kuitenkin vastusti verokapinointia argumentoimalla että "You can do very little work for liberty from jail".
Jälleen kerran, Rothbardia paremmin asiaa tuskin voi sanoa. Tuo lause kutakuinkin tiivistää sen mitä yritin selittää yllä.
Sinänsä kyllä ymmärrän ns. kapinoinnin koska silloin kun valtio oikeasti on romahtamispisteessä, kapinointi on yksi niistä asioista jotka laukaisevat lopullisen romahduksen. Valitettavasti kapinoijat eivät itse tunnu ymmärtävän tätä. Suurin osa tuntemistani paikallisista kapinoijista jopa kapinoivat vain ärsyttääkseen poliisia (mm. tahallisesti rikkomalla lakia ja sitten soittamalla poliisin paikalle tullakseen pidätetyiksi). Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä. Koko kapinoinnin perusajatus on mielestäni tehdä jostain lain rikkomisesta niin yleistä, että sitä lakia on lopulta mahdoton ylläpitää jatkossa. Idea ei ole kutsua poliisia paikalle näyttääkseen heille, että tällainen typerä laki tosiaankin on olemassa ja että poliisina heidän tulee ylläpitää kyseistä lakia.
Lasse: "Suurin osa tuntemistani paikallisista kapinoijista jopa kapinoivat vain ärsyttääkseen poliisia ..."
Olen katsellut videoita näiden aktivistien kohtaamisista poliisin kanssa ja ihmetellyt mitä he kuvittelevat saavuttavansa tuolla taktiikalla.
Järjestelmää ei muuteta uhoamalla palkollisille - se on vain viestintuojan ampumista. Se saattaa myös johtaa tapahtumiin, jotka kääntävät paikallisen väestön vihamieliseksi hankkeelle. Rettelöitsijän mainetta ei kannata tietentahtoen hankkia.
FSP:n idea on toimiva. Se on yksi niistä harvinaisista ja herkullisista mahdollisuuksista lyödä järjestelmä sen omalla aseella eli demokratialla. On siis parempi käyttää kaikki energia sen edistämiseksi, turhien vihollisten hankkimisen sijaan.
Mutta mitä sen jälkeen, kun osavaltio on saatu poliittisesti haltuun, lainsäädäntö liberalisoitu ja demokratia hylätty tai tarkkaan rajattu. Julistautuuko NH itsenäiseksi irroittautuakseen liittovaltion lainsäädännöstä ja velvotteista? Tyytyykö NH autonomiaan? Miten liittovaltio suhtautuu asiaan? Mitä liittovaltio tekee NH:n vapautaessa raha- ja rahoitusmarkkinat? Tai huumeet? Riitautuvatko aktivistit yövartijakysymyksessä? Jne.
Osavaltion edustajainhuoneen valtaus ei ehkä ole se haaste.
Itse kannatan täydellistä vapautta toisten aloittamasta pakkovallasta ja väkivallasta tai toisesta näkökulmasta täydellistä yksityisomistusoikeutta. Olen siis anarkokapitalisti. Demokratia käyttäytyy kuin mato omenassa tai syöpä kehossa, eikä kummallekkaan pidä antaa pienintäkään mahdollisuutta.
Yövartijakin on ongelmallinen, sillä se on pakkokollektiivi, jonka rahoitus ei perustu vapaaehtoiseen tulorahoitukseen. Se siis tarvitsee verottajaa rahoituksen järjestämiseksi, demokraattisesti valituista edustajista koostuvan hallituksen strategisten päätösten tekoon ja virkamiehet opertiiviseen johtoon ja toteutukseen. Mato on päässyt omenaan.
Minä luotan enemmän "markkinademokratiaan". Kun perustuslaki tai yhteiskuntasopimus on kerran luotu, niin markkinat eivät sitä muuta. Turvapalveluiden käyttäjät äänestävät rahoillaan. Ne jotka tarjoavat parhaan hinta-laatu-suhteen saavat eniten ääniä eli asiakkaita ja rahaa. Ne jotka rikkovat perustuslakia, menettävät rahaa oikeudenkäynneissä, korvauksissa ja asiakaskadossa. Kuluttajajärjestöt ja media pitävät todennäköisesti huolen siitä, että kuluttajat saavat riittävästi informaatiota turvapalvelujen laadusta ja mahdollisista rikkomuksista.
Turvapalveluilla on tietysti keskinäiset sopimukset siitä, miten omat ja asiakkaiden eturistiriidat hoidetaan, missä välimiesoikeudessa ja mitä lainsäädäntöä noudattaen.
Sorry, että lähti taas rönsyilemään asiassa missä ei ole sinulle mitään uutta, mutta voinut mitään itselleni.
Babbit:
Olen katsellut videoita näiden aktivistien kohtaamisista poliisin kanssa ja ihmetellyt mitä he kuvittelevat saavuttavansa tuolla taktiikalla.
Kuten sanoin, tätä tehdään mielestäni juuri siksi, että systeemin tiedetään lopulta kaatuvan kapinointiin mutta vasta sen ollessa romahduspisteessä. En ymmärrä miten kyseiset henkilöt voivat tulkita nykyisen tilanteen "romahduspisteeksi" jos vielä 60 % äänestää, 30 % kannattaa nykyistä eduskuntaa/presidenttiä, vain 20 % pitää osavaltioiden itsenäistymistä oikeutettuna, 50 % kannattaa kannabiksen pysyvän laittomana jne. jne.
Yleisesti ottaen nämä kapinoitsijat väittävät kapinoivansa siksi, että se on "tehokkaampaa" kuin demokratian sisällä toimiminen. He siis väittävät olevan ns. "outside the system" verrattuna meihin muihin jotka ovat "inside the system". Valitettavasti he eivät tunnu tajuavan, että he ovat varsin "inside the system" mikäli heidän pääpuolinen tapa vaikuttaa on nimenomaan näkyvä laittomuuksien teko ja poliisin kutsuminen paikalle. Oman käsitykseni mukaan "outside the system" -ajattelun keskeisen palikan tulisi olla, ettei tee järjestelmän kanssa minkään sortin yhteistyötä, eli ts. välttelee koko järjestelmää parhain mahdollisin keinoin ja tekee sen niin vähissä äänin, ettei siitä jää kiinni.
Järjestelmää ei muuteta uhoamalla palkollisille - se on vain viestintuojan ampumista. Se saattaa myös johtaa tapahtumiin, jotka kääntävät paikallisen väestön vihamieliseksi hankkeelle. Rettelöitsijän mainetta ei kannata tietentahtoen hankkia.
Jup, valitettavasti nämä paikalliset riehujat eivät tajua sitä, että juuri heidän (ja muutaman muun sekopään) ansiosta FSP:llä on joidenkin paikallisten silmissä erittäin huono maine. Kun me muut yritämme parhaamme mukaan perustaa firmoja, luoda hyväntekeväisyysjärjestöjä, auttaa paikallisia liberaaleja vaalikampanjoissa jne. tämä toinen siipi tulee tänne polttelemaan siltoja. He ovat mm. heittäneet FSP myönteistä Yhdysvaltain senaattoria lumipalloilla, häiriköineet paikallisten yrittäjien tonteilla tai näiden ympäristössä "kilpailemalla" heidän palveluidensa kanssa ilman lisenssiä, estäneet viranomaisten toimintaa tulemalla pidätetyksi täysin yhdentekevistä pikkujutuista kuten ajokortitta autoa ajosta, sohvan siirtämistä pois kuistilta jne. kummallisuuksia. Se tapa millä nämä aktivistit tulevat tänne tuntuu olevan näyttämään paikallisille miten NH:ssa tulisi toimia. Me muut teemme juuri päinvastoin ja annamme paikallisten näyttää meille miten NH:ssa tulee toimia.
Mutta mitä sen jälkeen, kun osavaltio on saatu poliittisesti haltuun, lainsäädäntö liberalisoitu ja demokratia hylätty tai tarkkaan rajattu. Julistautuuko NH itsenäiseksi irroittautuakseen liittovaltion lainsäädännöstä ja velvotteista? Tyytyykö NH autonomiaan? Miten liittovaltio suhtautuu asiaan? Mitä liittovaltio tekee NH:n vapautaessa raha- ja rahoitusmarkkinat? Tai huumeet? Riitautuvatko aktivistit yövartijakysymyksessä? Jne.
Aktivistit ovat jo riitautuneet. Yllämainitut kahakoitsijat kuuluvat lähes yksinomaan NH:n anarkokapitalistiseen siipeen. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta näistäkin anarkokapitalisteista suurin osa kieltäytyy vaalikampanjoinnista ja äänestämästä ja he KAIKKI ovat kieltäytyneet ehdolle asettumisesta. En tunne ainuttakaan NH:n anarkokapitalistia joka suostuisi ehdolle johonkin julkiseen virkaan ja n. 95 % tuntemistani anarkokapitalisteista on yllämainittuja kahakoijia. Toinen FSP:n sisällä hieman rakoja repivä kysymys on itsenäistyminen. Jäljellä jääneistä minarkisteista ehkä 1/3 kannattaa itsenäistymistä ja 2/3 vastustaa sitä. Itsenäisyyttä kannattavat perustelevat kantansa yleensä sillä, että liittovaltio rajoittaa lakien liberalisointia liikaa ja siten meidän on pakko itsenäistyä, kun taas itsenäisyyttä vastustavat vetoavat siihen että itsenäistyminen ainoastaan toisi liittovaltion tiukemmin NH:hon ja samalla poikkeaisi projektin päämäärästä joka on koko Yhdysvaltojen liberalisoiminen NH:n esimerkkiä seuraten. Liittovaltio on jo nyt lähettänyt jonkin sortin nootin NH:lle, NH:n huumausainepolitiikan mahdollisten muutosten vuoksi. Kyseisessä nootissa kutakuinkin sanottiin, että mikäli NH liberalisoi huumausainepolitiikkaansa Kaliforniaa enemmän (jossa kannabiksen käyttö on sallittua, sekä hallussapito ja käyttö lääkityksenä - jollaisen saa lähes mistä tahansa syystä) FBI lähetetään paikalle valvomaan liittovaltion huumausainelainsäädäntöä. Vuonna 2007 NH:n edustajainhuoneessa oli laki joka olisi laillistanut kannabiksen käytön lisäksi myös sen rajattoman myynnin, oston, hallussapidon, kuljettamisen, varastoimisen jne. Vuonna 2008 NH:ssa oli laki joka tekisi alle 20 gramman kannabiksen hallussapidosta, käytöstä, ostosta ja myynnistä pelkästään sakoilla rangaistavan teon. 2007 laki kaatui edustajainhuoneessa, 2008 laki läpäisi edustajainhuoneen mutta kaatui senaatissa.
Osavaltion edustajainhuoneen valtaus ei ehkä ole se haaste.
Nojaa... en ole valitettavasti tästäkään varma. 2008 edustajainhuoneeseen (jossa on siis lähes 400 jäsentä) saatiin yhteensä 96 maltillista liberaalia ja radikaaliliberaalia. Viime eduskuntaan nähden voitimme 20 paikkaa mutta menetimme 6. Tosin kuulemma historiallisesti NH:n parlamentissa on pyörinyt n. 120-130 jonkin sortin liberaalia joten täten olemme ottaneet takapakkia. Tämä takapakki johtuu lähinnä meidän käsiemme ulkopuolella olevista asioista kuten Bush-vihasta ja demokraattien vaalivyörytyksestä kahdesti peräkkäin. Että kyllä tässä vielä kestää muutama vuosikymmen ennen kuin NH:n edustajainhuone on vallattu ja sen jälkeen on vielä senaatti, kuvernöörin toimeenpanoelin ja itse kuvernööri kaikista kaupungeista ja niiden valtuustoista ja pormestareista puhumattakaan...
Itse kannatan täydellistä vapautta toisten aloittamasta pakkovallasta ja väkivallasta tai toisesta näkökulmasta täydellistä yksityisomistusoikeutta. Olen siis anarkokapitalisti. Demokratia käyttäytyy kuin mato omenassa tai syöpä kehossa, eikä kummallekkaan pidä antaa pienintäkään mahdollisuutta.
Yövartijakin on ongelmallinen, sillä se on pakkokollektiivi, jonka rahoitus ei perustu vapaaehtoiseen tulorahoitukseen. Se siis tarvitsee verottajaa rahoituksen järjestämiseksi, demokraattisesti valituista edustajista koostuvan hallituksen strategisten päätösten tekoon ja virkamiehet opertiiviseen johtoon ja toteutukseen. Mato on päässyt omenaan.
Suurin osa minarkisteista tuntuu suhtautuvan anarkokapitalismiin avoimen vihamielisesti, perusväitteenä Hobbesin klassinen "sota kaikki kaikkia vastaan". Itse en, minarkistina mutta anarkokapitalismiin taipuvaisena, vastusta anarkokapitalismia millään tavalla koska tiedän, että markkinat päällisin puolin selvittävät sotkunsa ilman kenenkään väliintuloa. Jopa nykyisessä järjestelmässä julkisesti subventoidun poliisin paikalle kutsumisen kynnys on melko korkea koskien mm. liikenneonnettomuuksia, pienempiä varkauksia, pienempiä pahoinpitelyjä, pienempiä vahingontekoja jne. Keskeinen anarkokapitalismin ongelma on mielestäni siinä, ettei järjestelmä tunnu olevan kovinkaan vakaa. Jos se olisi sitä, maailmassa olisi olemassa edes yksi anarkokapitalistinen alue kuten Somalia joka oli sitä lyhyen aikaa tai keskiaikainen Islanti joka niin ikään oli sitä melko lyhyen ajan. Vastaavasti pelkään myös sitä, että anarkokapitalismissa tietyn sortin ongelmiin ei voida puuttua kuten esim. sharian kaltaiseen pahoinpitelyyn tai lasten kiduttamiseen kuten mm. ympärileikkauksen jne. Tosin eivät nykyisetkään valtiot näihin ole puuttuneet (usein päinvastoin), mutta nykyisillä valtioilla on ainakin periaatteessa resurssit joiden kautta ne voisivat ihan oikeasti estää kyseiset toiminnat niin halutessaan.
Ja kuten jo mainitsin, suhtaudun demokratiaan hyvin kriittisesti, joskaan en yhtä vihamielisesti kuin suurin osa anarkokapitalisteista.
Lasse: "Jup, valitettavasti nämä paikalliset riehujat eivät tajua sitä, että juuri heidän (ja muutaman muun sekopään) ansiosta FSP:llä on joidenkin paikallisten silmissä erittäin huono maine."
Ensimmäinen ongelma näyttää siis olevan noiden riehuvien kuumapäiden jäähdyttely. Vaikka pidän FTL:stä, niin mielestäni he tekevät suuren karhunpalveluksen kannustaessaan riehujia ja antaessaan julkisuutta näiden tempauksille. Kuin myös osallistuessaan itse niihin sohvaepisodeillaan.
Riehujien uho, yhdistettynä vyöllä oleviin aseisiin, saa paikalliset pelkäämään ja pelko on FSP:n pahin vihollinen. Pelokkaat ihmiset ovat valmiita luopumaan vapauksistaan despoottisten ja tyrannimaisten hallitusten hyväksi. (Kannatan asevapautta.)
Paikallisten pitää tuntea olonsa turvalliseksi. He ovat tavallisia ihmisiä, joille on tärkeintä oma tuttu ja turvallinen arki. He eivät saa tuntea pienintäkään uhkaa, edes kuviteltua, vaan päin vastoin.
Näen FTL:n olevan avainasemassa. Heidän mielipiteellään on vaikutusvaltaa riehujien keskuudessa, ainakin kuvittelen niin. Toisin sanoen, keskeiseksi kysymykseksi nousee se, miten vaikuttaa keskeisiin mielipidevaikuttajiin.
Jostain syystä Somaliaa ja Islantia (Friedmanin lanseeraama idea?) on pidetty esimerkkinä anarkokapitalismista. Minä en sitä allekirjoita. Katson, että anarkokapitalismissa pitää olla perustuslakia vastaava kapitalistinen yhteiskuntasopimus, joka sanoo että:
1. Yksilö on tasa-arvoinen lain edessä
2. Yksilöllä on loukkaamaton yksityinen omistusoikeus
3. Yksilön keho on yksilön omaisuutta
4. Yksilöllä on oikeus puollustaa omistusoikeuttaan kaikin käytettävissä olevin keinoin
5. Yksilö menettää omistusoikeutensa aloittaessaan pakkovallan tai väkivallan
6. vain yksilöllä on oikeudet
Periaatteessa muuta ei tarvita. Tämä takaa negatiiviset vapaudet, vapauden pakkovallasta ja väkivallasta sekä antaa yksilölle vapauden tehdä mitä tahansa, mikä ei loukaa toisen omistusoikeutta. Tämä on eräänlainen metajärjestelmä, joka mahdolistaa kilpailevien oikeusjärjestelmien syntymisen sisälleen.
Omistusoikeus antaa yksilölle vapauden tehdä omaisuuttaan (myös kehoaan) koskevia sopimuksia, joita nämä kilpailevat oikeusjärjestelmät käytännössä ovat. Allekirjoittaessaan oikeusjärjestelmäsopimuksen yksilö luopuu sopimuksessa määrätyin ehdoin omistusoikeuksistaan. (mm. huumelait ovat omistusoikeutta koskevia lakeja.). Yksilö voi siis liittyä oikeusjärjestelmään, joka rajoittaa huumeiden käyttöä ja säätää rangaistuksia sen rikkomuksesta. Nämä sopimukset koskevat ainoastaan sopimuksen osapuolia ja heitä, jotka vierailevat osapuolten kiinteistöissä.
Kapitalismi perustuu yksityiseen omistusoikeuteen ja niihin liittyviin sopimuksiin. Näin tekee myös anarkokapitalismi, mutta abstraktilla tasolla. Ilman yhteiskuntasopimusta kyseessä on pelkkä anarkia ilman anarko-päätettä.
Anarkistisessa somaliassa oli miljoonan taalan tilaisuus anarkokapitalismille. Siellä olisi vain pitänyt olla yksilöitä, jotka olisivat tienneet, mitä anarkokapitalismi tarkoittaa. Laatineet em. sisältöisen sopimuksen, ryhtyneet hankkimaan sopimusosapuolia, perustaneet yksityisiä oikeuslaitoksia ja turvayrityksiä käsittelemään sopimusrikkomuksia.
Väitän, että siellä, jos jossain, anarkokapitalistinen sopimus olisi ollut menestys ja lopettanut kaikkien sodan kaikkia vastaan. Ihmiset haluavat turvallisuutta myös somaliassa. He eivät vain tienneet kuinka se saavutetaan.
babbit: "pelkkä anarkia ilman anarko-päätettä."
Piti lukea: pelkkä anarkia ilman kapitalismi-päätettä.
Lähetä kommentti