Raha ja sijoittaminen (laman selviytymisohje osa 2/3)

Tapanani ei ole antaa julkisesti sijoitusvinkkejä, koska en halua kenenkään varainhoitoa vastuullinen. En tiedä paljoa yritysten markkina-arvon analysoimisesta sijoitusteorioista puhumattakaan. En koe olevani mikään mestarisijoittaja. Vastuuvapauslausekkeesta (disclaimer) huolimatta, olen kasvattanut sijoitussalkkuani tasaisehkolla 32.2 % vuosivauhdilla vuoden 2003 alusta alkaen (verotukselliset rasitteet huomioiden ja lisäinvestoinnit pois lukien), jolloin aloitin markkinoiden aktiivisen seuraamisen. Vastaavana aikana OMX Helsinki nousi 21.1 %, Nokia laski 52.5 % ja kullan euroarvo nousi 294.8 %. Strategiani on yksinkertaisuudessaan itävaltalaisen taloussykliteorian noudattaminen eli oikeaan indeksiin/markkinaan ankkuroituminen oikeaan aikaan. Historiallisesti tämä strategia on ollut toimiva: suurissa indekseissä/markkinoissa roikkuminen muutamilla vaihdoilla on tuottanut noin 30 % vuosittain viimeiset 40 vuotta.

Ehkä hieman yllätyksellisesti pidän CAP-mallin mukaista hajauttamista huonona ideana, koska beta-kertoimen pienentäminen heikentää vipua (leverage) ja lisää tarpeettomasti riskiä, mikäli hajautettava markkina on kuplassa. Taktiikkani on heittäytyä muutamaan erittäin tarkoin harkittuun raaka-aineeseen/osakkeeseen puolella omaisuudellani ja sijoittaa loput samankaltaisiin yrityksiin. Tällä hetkellä salkkuni koostumus näyttää seuraavanlaiselta:
51.6 % Jalometallit (josta 76.2 % kultaa, 19.4 % hopea ja 4.4 % platinaa)
16.8 % Keskisuuret ja suuret kaivosyhtiöt
2.3 % Keskisuuret ja suuret öljy-yhtiöt
3.8 % Obligaatiot (salkkuni muinaisjäänne)
25.5 % Pankkitilit (tilien suuruus johtuu pitkälti veroteknisistä syistä)

Kuten salkkuni kohdentamisesta huomaa, oletan talouden olevan erittäin epätasapainoinen seuraavan muutaman vuoden ajan. Tällä ajanjaksolla kiinteistöiden arvo laskee, hintainflaatio (eli neoklassinen inflaatio) on matala ja julkisen sektorin tase heikkenee. Valtiot yrittävät vakauttaa tilanteen ensisijaisesti rahaa painamalla ja kun kaikki tämä painettu raha lasketaan kiertoon hinnat nousevat - räjähdysmäisesti. Vastaavasti säästetyn rahan arvo laskee silmien edessä.

Tämä prosessin käynnistyessä 6 kuukauden - 2 vuoden kuluttua ensimmäinen suojautumisaskel on oman asennoitumisen muuttaminen. Kaikkien mahdollisten lainojen korot olisi lukittava ja keski- ja korkeakorkoisista veloista tulisi hankkiutua eroon. Seuraavaksi on löydettävä parempi sijoituskohde värikkäille paperilappusille (eli euroille) ja niiden korkoa maksaville johdannaisille (eli julkisen sektorin obligaatioille).

Historiallisesti paras sijoituskohde korkean inflaation aikana on kulta. Vaikka kullan hinta on tällä hetkellä huippulukemissaan (tätä kirjoitettaessa vähän alle 1 400 dollaria/unssi), se on yhä halpaa. Oletan kullan huippuhinnan nousevan vähintään 3 000 dollariin/unssi enkä usko raaka-aine kuplan olemassaoloon ennen kuin kullan hinta nousee 7 000 dollariin/unssi. Muita suositeltavia sijoituskohteita ovat muut jalometallit sekä energia- ja maatalousraaka-aineet.

Vaikka OMX on laskenut tuntuvasti yli 12 000 pisteen lukemasta, epäilen Helsingin pörssin liikkuvan vaakasuoraan seuraavan vuosikymmenen ajan, ellei inflaatio nostata sen nimellisarvoa. Jos OMXistä jotain pitäisi valita, keskittyisin perusteollisuuteen vaikka sielläkin kaikki yhtiöt näyttävät yliostetuilta. Asuntomarkkinoilla sijoituskohteet näyttävät vielä heikommilta: koko sektori on kuplassa ja hinnoissa on vähintään 30 % ilmaa. Tietyissä erityistapauksissa asunnon osto kuitenkin kannattaa. Yhdysvalloissa asunnoissa on enää noin 15 % ilmaa ja liittovaltio takaa 30-vuotisia lainoja 4.3 % kiinteällä korolla - nykyisellä talouskehityksellä ja julkisen sektorin kasvavalla velalla on varsin todennäköistä, että vuotuinen hintainflaatio nousee korkoa suuremmaksi.

Lama ja hyvät neuvonantajat

Laskusuhdanteen uutisointi vilisee täynnä ongelmia kuten toiveajattelua, salaliittohypoteeseja ja huonoa taloustiedettä. Lisäksi taloustoimittajien kommentit - silloin harvoin kun ne ovat kohdallaan - laahaavat vähintään pari kuukautta tapahtumakulun perässä. Tämän vuoksi ihminen joka luottaa valtavirtatalousuutisointiin tekee mitä luultavimmin merkittäviä sijoitus- ja toimintavirheitä varautuessaan lamaan. Itse en valitettavasti ehdi kommentoida läheskään kaikkia olennaisia uutisia, jonka vuoksi tarjoan lukijoille toivottavasti vähintään yhtä hyvän vaihtoehdon. Seuraavat yhdeksän sijoittajaa, taloustieteilijää, trendianalyytikkoa ja poliitikkoa kattavat kutakuinkin kaiken sen mitä tiedän tulevasta lamasta ja tapahtumien kulusta (järjestetty tärkeimmästä alkaen):

Jim Rogers (YouTube) tuli kuuluisaksi Quantum Fundin perustajana vuonna 1970, joka tuotti 4200 % voiton kymmenessä vuodessa samaan aikaan kun Yhdysvaltain osakemarkkinat nousivat vaivaiset 47 %. Rogers ennusti oikein IT-kuplan romahduksen ja on sijoittanut vuodesta 1998 lähtien lähinnä raaka-aineisiin ja ulkomaalaisiin valuuttoihin.

Peter Schiff (YouTube) on Euro Pasific Capitalin perustaja ja ennusti asuntomarkkinoiden ja pörssin romahtamisen jo vuonna 2004. Schiff suosii sijoituksissaan kolmansien maiden osakkeita sekä arvometalleja. Hänen mielestään vuokralla asuminen on nyt asunnon ostamista selvästi kannattavampaa, jonka vuoksi Schiff omaisuudestaan huolimatta on vuokralla kolmessa asunnossa Connecticutissa, Floridassa ja Kaliforniassa, joista hän huhujen mukaan maksaa lähes 15 000 dollaria kuukaudessa. Schiff rinnastaa keynesiläiset talouspoliittiset neuvot noitatohtorointiin.

Gerald Celente (YouTube) on vasemmistolaisuudestaan huolimatta maailman kuuluisin trendien ennustaja. Celente sijoitti 1970-luvun alussa öljyyn ja kultaan, jonka ansiosta hän vaurastui ja perusti rahoillaan Trends Research Instituten. Instituutti on hänen johdollaan sittemmin ennustanut lähes kuukaudelleen oikein 1980-luvun pörssiromahduksen, Neuvostoliiton romahduksen, 1990-luvun pörssiromahduksen, Starbucksin ja pullotetun veden suosion, ja 2000-luvun asuntokuplan romahtamisen. Seuraavalle parille vuodelle Celente povaa länsimaiden valuuttaromahdusta, ruoka- ja veromellakoita, väkivallan kasvua, vallankumouksia sekä jopa Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin mahdollista pirstoutumista. Hänen mielestään paras tapa varautua tulevaan on rahan vaihtaminen kullaksi, aseiden osto, ja ruoka- ja vesivaraston kerääminen.

Ron Paul ei esittelyjä kaipaa. Mies on kirjoittanut tusinan verran kirjoja kultakannasta ja ulkopolitiikasta sekä oli ehdolla Yhdysvaltojen presidentiksi vuosina 1988 ja 2008. Viimeaikoina Ron Paul on äänekkäästi puhunut jopa 10-15 vuotta kestävästä lamasta, dollarin arvon romahtamisesta sekä Yhdysvaltojen vajoamisesta. Paul on sijoittanut lähes kaikki rahansa kultaan ja uskoo sen arvon nousuun niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Marc Faber eli Dr. Doom on kuuluisan Gloom Boom Doom -uutiskirjeen arkkitehti. Maineensa mukaisesti Faber ei ennusta länsimaille mitään hyvää. Faber on mm. haukkunut Yhdysvaltoja Banaanivaltioksi ja pitää nykyistä neoklassista taloustiedettä lähinnä vitsinä. Jos Faber saisi valita, hän ei tällä hetkellä sijoittaisi rahojaan yhtään mihinkään, mutta inflaatiopelon vuoksi maan- ja kullanosto nousevat kärkisijoille.

George Soros on listani sekä toinen vasemmistolainen että toinen yllä mainitun Quantum Fundin perustaja. Hän tuli myöhemmin kuuluisaksi miehenä joka "rikkoi englannin pankin". Pidän Sorosta yksilönä varsin katalana, koska hän on kannattanut mm. tuloveron ja perintöveron nostoa sekä elvytyspolitiikkaa. Samalla hän itse kuitenkin kiertää veroja ja shorttaa dollaria - ja dollarin shorttaushan on erityisen kannattavaa toimintaa elvytyspolitiikan jatkuessa! Tämän vuoksi kuuntelen Soroksen kommentteja hieman skeptisesti samalla etsien niistä mahdollisia taka-ajatuksia. Soros on kuitenkin kuvaillut nykyistä talouskriisiä länsimaiden versiona Neuvostoliiton romahduksesta ja pitää dollarin ja euron romahdusta täysin varmana.

Mark Skousen on monille tutumpi kirjailijana ja taloustieteilijänä kuin sijoittajana. Nuoruudessaan Skousen kuitenkin toimi tässä tehtävässä jääden "eläkkeelle" 32-vuotiaana. Myös Skousen ennusti oikein asunto- ja pörssikuplan romahtamisen ja myös hän pelkää räjähdysmäistä inflaatiota. Valitettavasti Skousen piilottelee viisautensa kalliiden salasanojen taakse ja tämän vuoksi luen ja kuuntelen Skousenia lähinnä satunnaisesti silloin kun se on ilmaista.

Jim Sinclair on raaka-ainesijoittaja joka pitää erityisesti kullasta. Itse käytän Sinclairia lähinnä sekundalähteenä koska Sinclair näyttää lukevan kutakuinkin samoja yllä olevia tahoja kuin minä. Silti myös Sinclairilta löytyy paljon alkuperäistä materiaalia ja on ehdotonta luettavaa varsinkin sellaiselle jonka ainoa sijoituskohde on kulta.

Jim Grant julkaisee hintavaa Grant's Interest Rate Observeria joka tarkkailee lähinnä keskuspankkitoimintaa eli rahamääriä ja korkoja. Soroksen tapaan Grantin pääsijoituskohde löytyy valuutoista, mutta kuten Skousen, Grantin sijoitusneuvot löytyvät lähinnä salasanojen takaa. Tämän vuoksi luen/kuuntelen myös Granttia satunnaisesti mm. Bloombergin ja YouTuben kautta.

Mainitsemallani yhdeksällä yksilöllä on paljon yhteistä. Suurin osa heistä on ns. kriisisijoittajia, jotka menestyvät sijoitusmarkkinoilla erityisesti silloin kun osakkeilla menee huonosti. Suurin osa heistä odottaa inflaation räjähdysmäistä kasvua ja laman syvenemistä. Heidän mielestään länsimaalaisia osakemarkkinoita kannattaa vältellä kuin ruttoa ja oman selustan turvaamiseksi merkittävä osa salkusta kannattaa sijoittaa kultaan. Myönnän toki, että pelkästään kolmea ensimmäistä seuraamalla saa noin 90 % mielestäni hyödyllisestä informaatiosta.

Lopuksi on vielä paras mainita lyhyesti keitä en, ehkä yllätyksellisesti, erityisesti kuuntele:
Warren Buffet - maailman kuuluisin sijoittaja ja maailman rikkain (tai toiseksi rikkain) mies. Buffet on taitava löytämään oikeat yhtiöt, mutta teki myös tuntuvia tappioita IT- ja asuntokuplan aikana. Buffet ei siis ole kovinkaan hyvä kuplasijoittaja ja mielestäni hän kärsii jossain määrin vanhuudenhöperyydestä.

Alain Greenspan oli ennen FED-uraansa asiallinen taloustieteilijä ja vapaan markkinatalouden vankkumaton kannattaja. Nyt kun Greenspan ei enää ole keskuspankin puheenjohtaja en näe mitään syytä miksi kenenkään tulisi kuunnella hänen kommenttejaan. Muutenkin Greenspan tuntuu käyttävän kaiken vapaa-aikansa sen todistamiseen, ettei hän ollut syyllinen nykyiseen talouskriisiin - totuus on täysin päinvastainen.

Nouriel Roubini on taloustieteen professori ja kaikista keynesiläisistä taloustieteilijöistä kaikkein vähiten pihalla. Hän on mm. ennustanut oikein asuntokuplan romahduksen ja on äärimmäisen pessimistinen talouden elpymiselle. Tästä huolimatta Roubini pitää Ben Bernanken ja Barak Obaman talouspolitiikkaa onnistuneena, kehottaa sijoittamaan valtion obligaatioihin ja uskoo kullan hinnan olevan kupla (tätä kirjoitettaessa kullanhinta on noin 1180 dollaria/790 euroa, joka luultavasti on paikallinen maksimiarvo, silti kullanhinta on erittäin alhainen nyt verrattuna siihen mitä se tulee olemaan kahden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua).

Tulevasta lamasta (laman selviytymisohje osa 1/3)

Lama johtuu tuotantorakenteen vääristymisestä mikä suomenkielellä tarkoittaa, ettei kulutta saa kaikkia haluamiaan tuotteita kaupasta (ainakaan oikeaan hintaan). Tuotantorakenteen romahtaminen puolestaan tarkoittaa leipäjonoja. Taantuman, eli kahden perättäisen laskusuhdanteessa olevan vuosineljänneksen, syypää on keskuspankin liian löysä rahapolitiikka: ohjauskorot ovat olleet liian matalalla liian kauan. Lamaan päästään kun valtio harjoittaa elvytyspolitiikkaa mikä venyttää talouden parivuotista tarpeellista korjausliikettä jopa vuosikymmenien pituiseksi. Koko tuotantorakenne saattaa romahtaa, mikäli elvytyspolitiikka yhdistetään hintakattoihin (esim. bensa ei saa myydä yli 10 euroa/litra), hintalattioihin (esim. työntekijään ei saa palkata alla 10 euroa/tunti), tulleihin (esim. Suomeen tuodulle paperille asetetaan 100 % rangaistustulli) ja/tai tuotantorakenteen sosialisointeihin (esim. tehtaat, pankit ja maatilat siirtyvät yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä valtiolle). Suomi ajautuu suurella todennäköisyydellä syvään lamaan. Varaudu tuotantorakenteen romahtamiseen.

Lama voi tosin siirtyä jos keskuspankit suoltavat markkinoille niin paljon rahaa, että uusi kupla syntyy. Tämä olisi kuitenkin kaikkien kannalta huono idea, sillä jokainen laman eteenpäin siirto tekee tulevasta lamasta aiempaa syvemmän. Lisäksi laman viivytys ei ole mahdollista loputtomiin, joskus tullaan tienhaaraan jossa vaihtoehtona ovat laman vastaanottaminen tai hyperinflaatio (joka lopulta laukaisee laman). Väitän, että seisomme tänään tässä tienhaarassa.

Laman alla eläminen poikkeaa tuntuvasti normaalista elämästä. Jo Suomen 1990-luvun lyhyen laman aikana BKT laski 13 % ja työttömyys nousi 3,5 % lähes 20 %. Yhdysvaloissa 1930-luvun suuren laman aikana työttömyys nousi jopa 30 % ja rikollisuus kasvoi.

Ylivelkaantumisesta ja väestön vanhentumisen vuoksi julkisen sektorin lähes täydellinen romahtaminen on mahdollista. Veroja yritetään luultavasti nostaa mikä yhdessä inflaation kanssa johtaa mellakoihin. Verojen maksamattomuus lisää myös julkisen sektorin ahdinkoa: 1930-luvun Yhdysvalloissa joillakin alueilla peräti kolmannes kansalaisista jätti veronsa maksamatta. Olen melko vakuuttunut, että lamaa seuraa länsimaiden romahtaminen joka vastannee jossain määrin Neuvostoliiton romahtamista 1991. Euroa tuskin on enää kymmenen vuoden päästä ja Euroopan Unionin ja jopa Yhdysvaltojen romahtaminen ja pirstoutuminen ovat mahdollisia.

Länsimaiden taloudelliset ongelmat ovat oikeastaan kahden suuntaisia. Toisaalta julkinen sektori on verojen, säännöstelyn ja rahainflaation kautta paisunut yli äyräittensä. Toisaalta länsimaiden talouskasvu on viimeiset 20 vuotta levännyt Itä-Euroopan ja Aasian harteilla jotka myivät meille halpoja korkeatasoisia tuotteita pelkkää paperirahaa (eli fiat-rahaa) vastaan. Samalla länsimaiden oma tuotanto keskittyi pitkälti palveluihin. Palveluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ongelma on, etteivät ne kasvata pääomaa. Palvelut ovat kulutustuotteita (consumer goods) eivät pääomatuotteita (capital goods). Esimerkiksi parturissa käyminen on "kulutustuote" - sakset ovat "pääomatuote", koska saksilla hiustenleikkuu voidaan suorittaa satoja kertoja. Länsimaiden ongelma on yksinkertaisesti siinä, että me olemme pitkään kuluttaneet liikaa suhteessa tuotantoomme.