Vaalitulos 2010, New Hampshire ja Vermont

Kuten kaikki tietävät Yhdysvalloissa järjestettiin yleisvaalit 02.11.2010, jonka seurauksena republikaanit kaappasivat edustajahuoneen enemmistön äänin 243-192 ja kavensivat demokraattien suuren etumatkan senaatissa pienoiseen enemmistöön 53-47. Liittovaltion vaalitulos oli suurin piirtein galluppien mukainen, eikä se yllättänyt ainakaan allekirjoittanutta. Vaikka republikaanien edustajahuone-enemmistö lyö itsessään kapuloita Obaman rattaisiin, parasta vaalituloksessa oli Rand Paulin (Ron Paulin poika) vaalivoitto Kentuckyn osavaltiossa. Teekutsuliikkeen vahva vaalitulos saattaa nostaa Ron Paulin pankkivaliokunnan puheenjohtajaksi joka yhdistettynä Rand Paulin valtion velan jarruttamiseen (filibusterin avulla) avaa pitkästä aikaa todellisen mahdollisuuden keskuspankin pysäyttämiselle.

New Hampshiressa republikaanit voittivat edustajahuoneen ja senaattorin paikat, kuvernöörin säilyessä demokraattina. Varsinainen vallankumous tapahtui kuitenkin hallintorakenteen alemmilla portailla. Tavallisesti New Hampshiren kuvernöörin toimeenpanoelimessä istuu kolme republikaania ja kaksi demokraattia, republikaaneilla on noin 14-16 osavaltion senaattoria ja noin 230-270 paikka osavaltion edustajahuoneessa. Viime vaaleissa, 2008, demokraatit kuitenkin saivat poikkeuksellisesti enemmistön kuvernöörin toimeenpanoelimessä, senaatissa ja edustajahuoneessa. Republikaanit iskivät takaisin ja lujaa. Peräti kaikki viisi kuvernöörin toimeenpanoelimen paikkaa meni republikaaneille ja senaatissa republikaanit saavuttivat 19-5 enemmistön, joka on suurin enemmistö 48 vuoteen. Edustajahuoneen republikaanit kaappasivat haltuunsa numeroin 298-102, tulos jollaista ei ole nähty sitten 1984.

Republikaanien voitto ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita parempaa eduskuntaa, vaikka vastaavuussuhde (correlation) onkin sen suuntainen. Vuoden 2008 yleisvaalien jälkeen, New Hampshiren 400 edustajahuoneen jäsenestä neljä kuului Free State Projectiin (sanoin vahingossa Viidakkomiehen haastattelussa kuusi - pahoitteluni) ja 98 luokiteltiin liberaaliksi (libertarian). Radikaaliliberaaleja oli hyvin vähän ja senaatissa liberaaleja ei ollut lainkaan. Näissä vaaleissa liberalismi otti kolmiloikan eteenpäin. Peräti 13 FSP:n jäsentä pääsi edustajahuoneeseen ja radikaaliliberaalien määrä on hieman yli 50. Kaiken kaikkiaan edustajahuoneessa on nyt 117 liberaalia eli lähes 30 %. Kolme liberaalia löi tiensä myös senaattiin, joista Jim Forsythe edustaa ehdottomasti liikkeen radikaalisiipeä. On vaikea ennakoida miten tämä tulos vaikuttaa käytännön politiikkaan, mutta pidän varmana sitä, että osavaltion budjettia leikataan ja ammattiliittojen etuoikeuksiin käydään käsiksi kovalla kädellä.

New Hampshiren naapuriosavaltiossa Vermontissa pidettiin myös mielenkiintoiset vaalit, kun itsenäisyyspuolue yritti ensikerran löytää tietään valtion päättäviin elimiin. Lähes kaikki puolueen ehdokkaat jäivät alle 4 % maagisen rajan, jota on vaikea ylittää first-past-the-post -vaalijärjestelmissä. Esimerkiksi puolueen kuvernööriehdokas Dennis Steele sai vain 0,8 % äänistä. Ainoa valopilkku oli James Merriam, joka sai 14.2 % äänistä ja jäi 1 500 äänen päähän edustajainhuoneen paikasta. Huonosta vaalituloksesta johtuen itsenäisyyden tavoittelijat ovat perustamassa uutta järjestöä jonka tarkoituksena on auttaa heidät eduskuntaan seuraavissa vaaleissa demokraattien ja republikaanien riveistä.

Ensiaskel kohti New Hampshiren itsenäisyyttä

New Hampshire julistautui itsenäiseksi 5. tammikuuta 1776 ensimmäisenä tulevista Yhdysvaltain osavaltiosta. Yleinen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin vasta 4. kesäkuuta 1776. New Hampshiren ensimmäinen ja ainut presidentti oli Meshech Weare, jonka kausi kesti seitsemän vuotta (1778-1785). Yhdysvaltoihin New Hampshire liittyi virallisesti 21. kesäkuuta 1788. Vielä tämänkin jälkeen osavaltio oli periaatteessa itsenäinen valtio aina 9. huhtikuuta 1865 saakka, jolloin liittovaltion voitto eväsi itsenäisyyspyrkimykset. Vähimmilläänkin New Hampshire oli itsenäinen puoli vuotta ja enimmillään peräti 89 vuotta - historioitsijat ja juristit kiistelevät aiheesta yhä.

Alkuperäinen Yhdysvaltain perustuslaki delegoi suurimman osan tehtävistä vapaille osavaltioille tai yksilöille. Yhdysvaltain "Bill of Rightsin" kymmenes artikla on varsin selkeä: "Vallat joita perustuslaki ei delegoi liittovaltiolle, tai kiellä osavaltioilta, on erityisesti varattu osavaltiolle tai kansalle." Selkeästä tekstistään huolimatta Yhdysvaltain liittovaltio on paistunut yli äyräittensä jokaiselle elämän osa-alueelle. Tämän vuoksi New Hampshiren edustajainhuoneeseen tuotiin lakiesitys HCR6, joka yksinkertaisesti toteaa liittovaltion rikkoneen vanhan perustuslaillisen sopimuksensa New Hampshiren kanssa, ja täten New Hampshire määrittää uudelleen omat oikeutensa ja mikäli liittovaltio rikkoo näitä oikeuksia, New Hampshire julistautuu itsenäiseksi. Näihin oikeuksiin kuuluu mm. oikeus kieltäytyä asepalveluksesta, oikeus sananvapauteen ja oikeus omistaa aseita/luoteja. Laki aloitti osavaltiossa laajahkon keskustelun osavaltion oikeuksista ja itsenäistymisestä. Lakialoitteen puolesta järjestettiin jopa mielenilmaus parlamentin edessä (04.03.2009).

Dave Ridley raportoi:




Mielenosoituksessa oli mm. kylttejä "Yhdysvallat ulos New Hampshiresta" ja "New Hampshire itsenäiseksi":





Toisin kuin Ridley väitti yllä, New Hampshiressa ei ole lakia mikä kieltäisi tavallisia kansalaisia tuomasta aseita (myös ladattuja käsiaseita) parlamenttirakennukseen. New Hampshiren edustajahuoneen asetus - jonka rikkomisesta ei rangaista mutta jota pidetään hyvänä tapana (kuten älä puhu ruoka suussa) - koskee ainoastaan poliitikkoja, eli kieltää heitä tuomasta aseita parlamenttirakennukseen. Aseiden vastustajille tiedoksi: aseiden vetäminen asekoteloista, niillä osoittaminen tai uhkailu (itsepuolustusta pois lukien) on tietenkin kiellettyä.



Kuten videossa jo mainittiin, lakiesitys kaatui lopulta suhteellisen selkeällä enemmistöllä 216-150. Esityksen arkkitehti Dan Itse on kuitenkin luvannut tuoda uuden lakiesityksen pöydälle ensivuonna joka tarkentaisi ja terävöittäisi aiempaa esitystä:



Mielenosoitus ei kuitenkaan sujunut kaikkien odotusten mukaan. Ridley raportoi myös muutamia kriittisiä kommentteja:



Dennis Goddardin yllä oleva kommentti oli mielestäni erittäin asiallinen. Vaimoni oli paikalla mielenosoituksessa, ja kuuli miten joku vanhempi naispuolinen kansanedustaja oli pyytänyt parlamenttirakennuksen poliisia tyhjentämään parlamenttirakennuksen rappuset, jotta kansanedustajat pääsisivät rakennukseen suorittamaan tehtäväänsä. Poliisi vastasi: "Haluatko mellakan? Ulkona on ainakin 350
mielenosoittajaa joista vähintään kymmenes on aseistettuja. Meillä ei ole resursseja tällaisen väkijoukon hallintaan".



Edit: Kiitokset Joonakselle kirjoitusvirheiden korjaamisesta.