Suomi ja vertailevat indeksit

Suomen sijoittuminen maailman parhaaksi maaksi (tm) Newsweekin hiljattaisessa vertailussa herätti suurta innostusta median ja poliitikkojen parissa (etenkin näiden kansallismielisemmässä siivessä). Vertailu nimittäin jälleen kerran todistaa miten hienosti hyvinvointivaltiomalli toimii ja miten tyytyväisiä suomalaiset siihen ovat. Valtio- ja taloustieteilijänä Suomen sijoittuminen kärkeen yhdessä uudessa indeksissä ei ole yllätys. Vaimoni kutsuu ilmiötä pohjoismaa-puolueellisuudeksi (Nordic bias).

Maisteri- tai viimeistään tohtoritason yhteiskuntatieteissä on tyypillistä, että tutkijalla on jokin ennakkokäsitys siitä miten asiat ovat. Jos tutkimustieto sittemmin antaa väärän vastauksen sitä rukataan eri tilastollisia malleja ja painoarvoja hyödyntäen, kunnes vastaus on oikea (torture the data until it confesses). Tämän vuoksi olen miltei lopettanut utilitarististen argumenttien käytön, koska käsitteellisten ja tilastollisten kikkailujen avulla todellisuus voidaan vääristää lähes millaiseksi tahansa. Tätä juhlistaakseni olen harkinnut "maailman siistein valtio (tm)" -indeksin perustamista, joka koostuisi kolmesta osasta: autojen keski-ikä, vuotuinen viinankulutus ja aseiden lukumäärä henkilöä kohti. Yhdysvallat sijoittuisi mitä luultavimmin indeksin kärkeen. Suomi ei pärjäisi kovinkaan hyvin, sillä Suomen autokanta on vanha ja viinaa ei juoda kuin humalahakuisesti. Suomen onneksi maassa on sentään kolmanneksi eniten aseita Yhdysvaltojen ja Beninin jälkeen.

Palatakseni takaisin pohjoismaa-puolueellisuuteen, etsin pikaisesti yhdeksän muuta indeksiä joissa pohjoismaat sijoittuvat kärkeen Yhdysvaltojen edelle:
Freedom in the World
Global Competitiveness Report
Global Corruption Report
Human Development Index
Index of Sustainable Economic Welfare
PISA
Press Freedom Index
Quality of Life Index
Satisfaction with Life Index

Perusindeksien lisäksi maailma on täynnä mitä kummallisimpia koosteindeksejä (jollainen myös Newsweekin indeksi on), kuten Happy Planet Index, joka sijoittaa pohjoismaat keskikastiin ja Yhdysvallat listan pohjalle, jälkimmäiseksi mainitun hiilijalanjäljen vuoksi. Asioiden mittaamisen ja ennen kaikkea niiden laskemisen helpottumisen vuoksi, maailma kärsii melkoisesta indeksi-inflaatiosta. Vaikka jokainen indeksi olisikin metodologisesti validi (eli myös puolueeton), sen antaman tiedon rajoitteet tulisi ymmärtää. Nopeasti kehittyvät maat eivät ole yhtenäisiä kaikkialla vaan esim. Hongkongin, Macaon ja Shanghain elintaso poikkeaa varsin paljon Kiinan maalaisprovinssien elintasosta. Vastaavasti kehitysmaita ja teollisuusmaita ei usein edes voi verrata keskenään, esim. HDI:n lapsikuolleisuus ja eliniän odote ovat teollisuusmaissa lähes satunnaiskulullisia (random walk) tekijöitä.

Indeksien perustavanlaatuisempi ongelma on kuitenkin siinä, että ne edustavat enemmän tai vähemmän oikeaa kuvaa nykyhetkestä. Ne eivät kerro mikä nykykehityksen mahdollisti tai mihin me olemme menossa. Lähes kaikkien länsimaiden (Yhdysvallat mukaan lukien) on kohdattava kaksi veret seisauttavaa tosiasiaa: valtava velkataakka ja väestön ikääntyminen.

Pohjoismaiden huippuasema erinäisissä indekseissä 2000-luvun alussa on perua hyvinvointivaltiota edeltäneelle ja noin sata vuotta kestäneille verrattain vapaille markkinoille ja matalalle verotukselle. Korkean verotuksen ja tiukan työvoimasäätelyn tahroista huolimatta, alueen vapaat markkinat nostavat pohjoismaat vielä tänäänkin kärjen tuntumaan sekä Fraser Instituutin että Heritage Foundationin vuosittaisissa tutkimuksissa. Hyvinvointivaltion tukipilari korkea verotus on juuri se pohjoismaiden Akilleen kantapää, joka tulee tuomaan lopun 30-vuotiselle projektille, jonka aikana kansalaisten elintaso on parhaimmillaankin pysynyt samana ja se olisi romahtanut ilman lisääntynyttä kansainvälistä kauppaa ja valtavaa velanottoa. Korkea verotus yhdistettynä muuten vapaaseen talouteen tarkoittaa käytännössä sitä, että talous pyörii hyvin nykyisillä urillaan mutta se ei pysty kehittymään.

Indeksejä parempi tapa tarkkailla maan tulevaisuudennäkymiä on keskittyä kahteen tilastoon: maahan- ja maastamuuttoon määrään ja laatuun sekä investointien määrään ja suuntaan. Vaikka Suomen vuosittainen muuttovoitto on noin 10-15 000, Suomesta poismuuttaneet ovat pääsääntöisesti kaupallisen, teknisen tai luonnontieteellisen maisteritason koulutuksen saaneita, kun taas Suomeen muuttaneet koostuvat pääasiassa ns. huippuosaajista. Suomi kärsii valtavasta aivovuodosta. Muutaman sodan riepotteleman maan lisäksi, pohjoismaat ovat myös ainoita maita koko maailmassa jotka tekevät vuosittaista investointitappiota: pohjoismaalaiset siis investoivat enemmän ulkomaille, mitä ulkomaalaiset investoivat takaisin pohjoismaihin. Tämä on erittäin huolestuttava kehitys varsinkin kun otetaan huomioon, että maailmantalous kasvaa pari prosenttia vuodessa, minkä vuoksi jokaisen valtion investointitaseen pitäisi oletusarvoisesti olla positiivinen.

Indeksien tai pohjoismaiden kritisointi ei tietenkään tarkoita, että Suomi olisi huono maa asua. Globaalissa mittakaavassa Suomi on paljon parempi asuinpaikka kuin esimerkiksi Syyria, Senegal, Serbia, Samoa tai Suriname (jos s-alkuisissa maissa pysytään). Huonon maahanmuuton laadun ja investointitaseen vuoksi pohjoismaiden suunta on kuitenkin vahvasti alaspäin. Pohjoismaiden glorifiointi Newsweekin kaltaisten indeksien avulla ja pohjoismaalaisesta mallista kirjoitetut hagiografiat aiheuttavat pohjoismaalaisille valtavasti hallaa, koska ne vahvistavat poliitikkojen ja kansalaisten harhaluuloa, että nykyinen hatara järjestelmä on vakaalla pohjalla.

Suomi ja kiinalainen internetin käyttö

Sananvapaus on mielenkiintoinen ilmiö varsinkin demokratiassa. Sananvapautta nimittäin väitetään demokratian pyhimmäksi instituutioksi, jota ilman demokratia ei toimi. Perinteisesti demokratiat ovatkin jättäneet sananvapauden siinä mielessä rauhaan, etteivät ne juuri ole sitä lainsäädännöllisesti rajoittaneet muutamaa muinaisjäännettä (kuten jumalanpilkkalakia) lukuun ottamatta. Sen sijaan demokratiat ovat varsin tehokkaasti onnistuneet viemään sananvapaudelta hampaat epäsuoranaisella lainsäädännöllä, kuten valtakunnallisella medialla (Yleisradio), lahjonnalla (lehdistötuet ja veroedut) ja tasavertaisuusdoktriineilla (vastineoikeus). Kun tähän päälle vielä lisätään puolivaltiolliset instituutiot Julkisen Sanan Neuvos (JNS) ja Suomen Tietotoimisto (STT) ei liene ihme, että mielipiteiden kirjo jää varsin suppeaksi.

Valtiolla on kuitenkin edessä uusi ongelma: internet. Yleisellä tasolla valtaeliitti saattaa toki arvostaa internettiä, koska se parantaa tehokkuutta ja siten mahdollistaa korkeammat verot. Samalla he kuitenkin inhoavat sitä tosiasiaa, että internetissä voidaan tuoda julki vääriä mielipiteitä™, jotka pahimmassa tapauksessa leviävät kulovalkean lailla häiriten poliittista konsensusta. Perinteiset valtion temput eivät myöskään nettiin tepsi: Ylenannin ja Totuuden mielipiteet eivät blogaajia kiinnosta, lahjominen on käytännössä mahdotonta ja JNS/STT ovat yhdentekeviä.

Ongelman ratkaisemiseksi demokraattiset valtiot ovat valinneet kaksisuuntaisen strategian. Toisaalta nettiin rakennetaan sulkulistoja ja palomuureja mm. töryn estämiseksi, toisaalta nettiin istutetaan poliiseja ja henkilörekisterejä mm. rasismin torjumiseksi. Jotta tämä strategia olisi tehokas, valtiot ovat alkaneet hyödyntää jo käytännössä kuolleita mielipiteentukahduttamispykäliä, joiden kirjainta on venytetty lähes uskomattomiin mittasuhteisiin. Motiiveista ei liene epäilystäkään: kyseessä on hyökkäys internetin kimppuun. Viimevuosina tuomioistuimen hampaisiin joutuneelta nimilistalta löytyvät mm. Mikko Ellilä, Matti Nikki, Seppo Lehto ja uusimpana Jussi Halla-aho. Olipa herrojen mielipiteistä (tai persoonista) mitä mieltä tahansa heitä yhdistää se, että he ovat kaikki nettijulkkiksia, mutta reaalimaailmassa käytännössä katsoen tuntemattomia (Halla-aho on nykyään poikkeus, josta myöhemmin lisää).

Pitkällä tähtäimellä internetin sensurointi on tuomittu epäonnistumaan: jopa internet-sensuroinnin maailmanmestari Kiina on joutunut tekemään myönnytyksiä. Lyhyellä tähtäimellä internet-sensurointi saattaa kuitenkin jossain määrin onnistua: Suomen sijoitus on sananvapausvertailuissa jo valmiiksi kehno ja uusimman Privacy Internationalin tutkimuksen mukaan tietoliikenteen tarkkailu näyttää entisestään lisääntyneen lähes kaikkialla maailmassa.

Lyhyellä tähtäimellä mielestäni paras taistelukeino ei ole julkisen vallan uhmaaminen, vaan internetin käyttäminen kiinalaisittain. Tällä tarkoitan etunenässä sitä, että internettiä käytetään kuten ennen, mutta se tehdään salattujen verkkojen kautta. Sellainen materiaali joka halutaan julkistaa, puetaan ilmiselvään salakieliasuun jota viranomaisten on joko vaikea löytää tai joka tekee syytteen nostamisesta erittäin vaikeaa. Sen sijaan että Halla-aho kirjoitti mitä kirjoitti, hänen olisi pitänyt kirjoittaa esimerkiksi täten:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on - tiedätte kyllä minkä ihmisryhmän - kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Myönnän toki, että kiinalainen internetkulttuuri on huomattavasti kehittyneempää ja taidokkaampaa, mutta joistain pitää aloittaa. Suomalaisessa alati kasvavassa internet-sensuurisssa kannattaa muistaa, ettei valtio tee tällä rahallista voittoa. Muutamien kymppien lypsäminen sananvapausrikoksentekijöiltä ei taatusti pysty korvaamaan poliisiin, tuomioistuimen ja ilmaisten asianajajien palkkoja (vähemmistövaltuutetun palkka on joka tapauksessa haaskattua rahaa). Internettiä sensuroidaan siis täysin poliittisin motiivein ja taka-ajon kohteeksi joutuvat lähinnä internetin kuuluisuudet. Tämän vuoksi järjestelmää ei voi päihittää suoralla kansalaistottelemattomuudella (civil disobedience) eli poliittisesti epäkorrektilla maahanmuuton kritisoinnilla, koska takaa-ajon kohteeksi joutuvat ovat usein ennalta arvattavissa ja heitä on vähän: Sensuroijien tarkoitus ei koskaan ole ollutkaan kaikkien maahanmuutonkriitikoiden rankomainen, he tietävät sen itsekin mahdottomaksi.

Ironista tässä kaikessa on, että demokratian pyhin instituutio sananvapaus on olemassa silloin, kun tehokas ja halpa mielipiteiden julkaisu on mahdotonta. Kun julkaiseminen on vihdoin tullut tavallisen kansalaisen ulottuville, mielenilmaisusta on yht'äkkiä tehty laitonta.

Inahdus kunnallisvaalituloksesta

Aluksi ajattelin, etten kiusallanikaan kirjoita yhtään mitään Suomen kunnallisvaaleista 2008. Blogin kävijämäärä on nyt kuitenkin kaksinkertaistunut normaaliin kävijämäärään verrattuna joten oletan tämän tarkoittavan jonkin sortin analyysiodotusta, ellen täysin väärin tulkitse? Valitettavasti nämä vaalit olivat henkilökohtaisesti ehkä elämäni mielenkiinnottomimmat. Yleensä olen vaali-iltana liimautunut telkkarin ääreen; tällä kertaa en vaivautunut edes äänestämään. Silti näissäkin vaaleissa on olemassa muutama mielenkiintoinen tekijä joita seuraan (kutakuinkin tässä järjestyksessä):
- Kokoomuksen kannatus suhteessa Keskustaan ja SDP:hen
- Vasemmistoliiton kannatus suhteessa edellisiin (kunnallis-) vaaleihin.
- Perussuomalaisten kannatus
- Vihreiden kannatus suhteessa Vasemmistoliittoon
- Keskustan kannatuksen suhde SDP:n kannatukseen
- Liberaalien kannatus
- Äänestysaktiivisuus

Noin kokonaisuutena ajatellen, vaalien tulos oli hyvä. Kokoomus menestyi kerrassaan loistavasti 23,4 % kannatuksella ja saavutti siten suurimman puolueen aseman ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Valitettavasti SDP päihitti Keskustan ja siten demarien mahdollinen tuleva luisu keskisuureksi puolueeksi saa odottaa itseään (olen jo pitkään uumoillut, että enemmin tai myöhemmin vihreät nousevat kolmen suuren puolueen joukkoon - Suomessa on käytännössä aina kolme suurta puoluetta vaalijärjestelmämme matematiikasta johtuen).

Vasemmistoliiton kannatuksen väheneminen 0,8 % ja heidän menettämät 155 valtuustopaikkaa tietävät hyvää tulevaisuuden kannalta. Vaikken sinänsä pidä vaaleja kovinkaan merkittävinä, koen pientä nautintoa tiedosta, että vanhan SKDL:n jälkeläinen on katoamassa puoluekartalta hitaasti mutta varmasti, samalla murentaen äärivasemmiston kannattajien harhaluulot nuorisopuolueesta. Jos Vasemmistoliitto olisi nuorisopuolue, se ei olisi hävinnyt vaaleja lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1975 lähtien - tietysti on mahdollista, että "nuorisopuolue" on uuskieltä jossa termi "nuoriso" kuvaa maahanmuuttajia ja "puolue" vanhan konsensuksen ylläpitoa. Tässä mielessä oli positiivista huomata, että vihreät nousivat 3 860 äänen turvin Vasemmistoliiton edelle Suomen neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Ja kun suuruusjärjestyksestä puhutaan, merkillepantavinta oli Suomen kuudenneksi suurimman puolueen Perussuomalaisten vaalimenestys. Nousua viime kunnallisvaaleista tuli peräti 4,5 % ja eduskuntavaaleistakin 1,3 %, joka tarkoittaa 336:ta lisäpaikkaa valtuustoissa. Perussuomalaisten vaalimenestys on myönteinen asia varsinkin kolmessa suhteessa: 1) PS:n kannatus nostaa kauan kaivatun EU-kritiikin pintaan, 2) PS:n kannatus nostaa esille maahanmuuton ongelmat, 3) PS on puolueena poikkeuksellisen itsenäinen, sallien sitoutumattomien ehdokkaiden armeijan listoilleen (jopa verrattain itsenäisissä Vihreissä puukkoja lentelee jos ryhmäkurista poikkeaa liikaa).

Liberaalit eivät tällä kertaa osallistuneet vaaliin puolueena, vaan liittyivät muihin puolueisiin tai olivat ehdolla sitoutumattomina muiden puolueiden listoilta. Vaikka menestystä ei tätäkään kautta tälläkään kertaa tullut, toivoisin aatetovereideni vihdoin ymmärtävän, että oman puolueen pyöritys on ajanhaaskausta varsinkin niin kauan kun Suomessa ei ole luontaista liberaalia kannatuspohjaa. Tämä kannatuspohja tehdään mielipiteisiin vaikuttamalla mm. blogien kautta. Sitä ei tehdä kannattajakortteja keräämällä.

Lopuksi voisin vielä mainita, että äänestysaktiivisuuden nousu oli valitettava takaisku. Onneksi nousua oli kuitenkin vain 2,6 % joka selittynee enemmän satunnaiskululla (random walk) kuin varsinaisella kiinnostuksen nousulla. Kaiken kaikkiaan kunnallisvaalit ovat lähes merkityksettömät jolla mitataan lähinnä eduskunnassa istuvien puolueiden suosiota. Tärkein kunnallisesti päätettävä asia on kunnallisveroprosentti joka vaihtelee 16 % ja 21 % välillä (mediaanin ja keskiarvon kummankin ollessa 19 % tuntumassa). Kauniaisten 16 % on vaikea rikkoa, eduskunnan määrätessä kunnille pitkän listan palvelupakotteita. Äänestämisen sijaan ensimmäinen oikea askel oman veroprosentin alentamiseen on kirkosta eroaminen.

Sananvapaus ja Sananvapauden puolesta ry

Suomeen on vihdoin perustettu minun ja monen muun peräänkuuluttama sananvapausyhdistys nimeltään Sananvapauden puolesta ry. Valitettavasti Sananvapauden puolesta ry aloittaa toimintansa sananvapautta turhaan rajaamalla. Yhdistys määrittää sananvapauden mm. Suomen perustuslain 12:sta pykälän mukaan seuraavasti:

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla

Rivienvälistä luettuna Suomen perustuslaki sanoo "Teoriassa teillä kansalaisilla on oikeus sananvapauteen mutta käytännössä me poliitikot rajoitamme sitä mielemme mukaan". Seuraavaksi Sananvapaus ry lainaa Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10:tä artiklaa:

Koska [sananvapauden] käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Rivienvälistä luettuna Euroopan Neuvoston mukaan "Sananvapaus on vaarallinen ja siksi kukin Neuvoston jäsenmaa voi rajoittaa sitä mielensä mukaan vedoten joihinkin näistä, noin 13:ta, syistä". Ongelmallista yllä olevissa lakipykälissä on, että ne ovat poliittisen vallan luomia ja tämän vallan intresseihin kuuluu aina sananvapauden rajoittaminen. Täten ei liene ihme, että näihin pykäliin nojaava Sananvapauden puolesta ry asettaa lapsipornon, tekijänoikeudet, yksityisyydenloukkaukset, kunnianloukkaukset, väkivallanuhkaukset ja väkivallankehotukset sananvapauden ulkopuolelle. Näin tehdessään järjestö kuitenkin avaa Pandoran lippaan, sillä se hyväksyy sananvapauden rajoittamisen periaatteen. Juuri tämän periaatteen hyväksymisen ansiosta olemme päässeet Suomessa sellaiseen tilaan jossa maahanmuuton, etnisten vähemmistöjen tai islamin kritisoinnista voi ansaita vankeusrangaistuksen.

Kaiken pahan lisäksi sensuuriperusteluissaan Sananvapauden puolesta ry sekoittaa käsitteitä keskenään. Esimerkiksi lapsipornosta järjestön puhuu näin: "Sekä lapsipornon tuottaminen että levitys loukkaavat [lapsen seksuaalista koskemattomuutta] räikeästi. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole mitenkään puolustettavissa sananvapaudella." Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voidaan määritellä esim. seuraavasti: lapsi A pakotetaan B:n toimesta aktiin jonka C kuvaa (tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa). C puolestaan antaa videon D:lle joka myy sen eteenpäin. Suomen lainsäädännön mukaan B, C, D ja lapsipornon ostajat ovat rikollisia. Mutta kuvitellaan toinen esimerkki: A murhataan B:n toimesta jonka C kuvaa. C antaa videon D:lle, joka myy sen eteenpäin. Myös tässä skenaariossa B ja C ovat rikollisia, sillä B syyllistyy murhaan ja C vähintäänkin murhan avustukseen. D:n toiminta puolestaan ei ole rikollista (vaikkakin moraalitonta) ja kuuluu sananvapauden piiriin. Kysymys kuuluu: miksi D saa sananvapauden nimissä levittää videon jossa syyllistytään rikokseen murha, mutta D ei saisi levittää sananvapauden nimissä videota jolla on epäsovinnaista erotiikkaa? En tietenkään kiistä lapsipornon oston moraalittomuutta, mutta asian laittomuus ei ole moraalittomuuden välttämätön seuraus.

Myös perustelut yksityisyyden- ja kunnianloukkauksista ovat hataralla pohjalla (tekijänoikeuksista puhumattakaan): "Yksityishenkilöllä on oikeus yksityisyyteen. Henkilön yksityisyyttä tai kunniaa loukkaavan tiedon levittäminen on pääsääntöisesti tuomittavaa sananvapaudesta huolimatta. [...] Ero on siinäkin, onko kyseessä oleva tieto paikkansapitävää vai ei. Valheellisella tiedolla voidaan aiheuttaa ihmiselle paljon harmia. Tätä ei tarvitse sananvapaudenkaan nimissä hyväksyä." Yksityisyydenloukkauksissa kyse on yleensä toisen ihmisen vakoilusta, joka suoritetaan hänen omistusoikeutta rikkomalla (mm. tontille tunkeutumalla) ja siten suurin osa yksityisyydenloukkauksista on sananvapauden ulkopuolella. Kunnianloukkauksissa kyse on kuitenkin virheellisen tiedon (tahallisesta) levittämisestä, jonka tulisi olla sallittua sananvapauden nimissä. Kunnianloukkauspykälien olemassaolo on aikaansaanut tilanteen, jossa kansalaiset luottavat kaikkeen kirjoitettuun tietoon. Ilman näitä pykäliä luottamus kirjoitettuun tietoon laskisi ja samalla kunnianloukkauksista saadut hyödyt ja haitat pienenisivät tuntuvasti. Kaiken pahan lisäksi merkittävä osa kunnianloukkaussyytteistä nostetaan politiikkojen, ja muita julkisvallan edustajien, kritisoijia vastaan. Esimerkiksi inkvisiittori Mika Ilman ja noin 40 muuta rosvoa nettosivat erään nettipersoonan kunnianloukkausoikeudenkäynnistä lähemmäs 100 000 euroa.

Ehkä kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin Sananvapauden puolesta ry:n kohta Väkivaltauhkaukset ja -kehotukset: "Väkivaltarikollinen on tietysti ensisijaisesti itse vastuussa väkivallanteostaan, mutta ei kehotuksia ja uhkauksiakaan tarvitse hyväksyä. Ne voivat jo sellaisenaan aiheuttaa kohteelleen merkittävää haittaa, vaikka itse uhattu tai kehotettu teko ei koskaan toteutuisikaan." Tismalleen tällaisiin ilmaviin argumentteihin vedoten lakipykälä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on tehty, ja tästä syystä suomalaisia blogaajia on tuomittu sakkoihin ja jopa vankeusrangaistuksiin. Sananvapauden nimissä tulisi olla sallittua huutaa "kuolema valkoisille miehille", kunhan tätä huutoa ei täsmennetä yksittäiseen valkoiseen mieheen x. Itse en tosin kieltäisi edes tätä vaan antaisin ainoastaan kyseiselle valkoiselle miehelle laajemman itsepuolustusoikeuden mahdollisia tunkeilijoita vastaan.

Ellei olla väärin yhdistytty, Suomessa yhdistys saa melko vapaasti kritisoida olemassa olevaa lainsäädäntöä. Olisi tärkeää, että Sananvapauden puolesta ry:n hyödyntäisi tätä mahdollisuutta tänään - huomenna voi olla jo liian myöhäistä.

P.S. Tätä kirjoitettaessa kirjoittaja rikkoi Sananvapauden puolesta ry:n tekijänoikeuksia, sillä blogini on kaupallinen jonka sisällöstä nettoan noin yhden (1) dollarin kuussa.

Ympärileikkauksesta

Suomi on ollut yhdessä suhteessa poikkeuksellisen edistyksellinen maa, sillä Suomessa ympärileikkaus on oikein luokiteltu lapsen pahoinpitelyksi jonka maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta, 10 000 euroa sakkoja sekä lapsen pysyvä huostaanotto. Käytännössä tämän lakipykälän lävitse on kuitenkin kiemurreltu positiiviseen uskonnonvapauteen tai terveyssyihin vedoten. Sen sijaan, että olemassa olevan lain noudattamista alettaisiin vihdoin valvoa, sosiaali- ja terveysministeriö on ottamassa aimo askeleen taaksepäin vaatiessaan ympärileikkauksen laillistamista silloin kun toimenpiteen suorittaa lääkäri, ja se tehdään vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella. Raivostuttavinta lakiesityksessä on se, että kyseessä on puhdas muslimilaki - juutalaiset ympärileikkaavat lapsen heti tämän synnyttyä, muslimit ennen lapsen kymmenvuotispäivää. Juutalaisten tapauksessa varsinaisesta lapsen suostumuksesta ei tietenkään voida puhua sillä vastasyntynyt lapsi on kykenemätön ilmaisemaan omaa kantaansa. Muutenkin "lapsen suostumus" on käsitteenä ongelmallinen koska vanhempien painostus on tällaisessa päätöksessä väistämättä läsnä, ellei lapsi ole itse saanut päähänsä, että hänet on ympärileikattava. Entä mitä tapahtuu jos lapsi sanoo "ei" lääkärin vastaanotolla? Tarkoittako tämä, että tämän kyseisen lapsen kohdalla on pysyvä ympärileikkauskielto jonka rikkomisesta tuomitaan kaksi vuotta vankeutta, 10 000 euroa sakkoja sekä lapsi otetaan pysyvästi huostaan, vai onko kyseessä parturoinnin tai vaatteidenoston tapainen tapahtuma eli sellainen jossa lapsi voi sanoa "ei" mutta hänet viedään viikko toisensa jälkeen samaan paikkaan kunnes hän sanoo "kyllä" tai hänen suostumusta unohdetaan kysyä? Entä millaiset rangaistukset annetaan niille jotka suorittavat ympärileikkauksen lääketieteen ulkopuolella - seuraako tästä vihdoin kaksi vuotta vankeutta, 10 000 euroa sakkoja sekä lapsen pysyvä huostaanotto? Tämän muslimilain läpimeno tarkoittaisi käytännössä pysyvien lastenoikeuksien poljentaa, sillä muslimivanhemmat voisivat helposti asettaa ultimaattumin: joko sinut ympärileikataan sairaalassa suht. kivuttomasti, tai sitten sinut ympärileikataan kotona niin, että se varmasti sattuu, saat valita sairaalan jos sanot siellä "kyllä".

Usein ympärileikkauskeskustelussa unohtuu, etteivät vanhemmat omista lastaan vaan lapsi omistaa itse itsensä. Valitettavasti kielenkäyttöön on eksynyt käsitteitä kuten "minun lapsi" tai "lapseni", mutta nämä eivät ole verrattavissa käsitteisiin "autoni", "kotini" tai "tietokoneeni" jotka viittaavat omistusoikeuteen. Sen sijaan "lapseni" on käsitteenä verrattavissa käsitteisiin "sisareni", "äitini" tai "serkkuni" jotka viittaavat x:n ja y:n väliseen suhteeseen, eivät x:n omistusoikeuteen. Vanhempien rooli on toimia lapsen huoltajana kunnes hän kykenee huolehtimaan itse itsestään. Joissain tapauksissa lapsen terveys voi olla vaarassa, jolloin vanhemmat joutuvat valitsemaan tarpeellisen riskialttiin kirurgisen toimenpiteen. Vanhempien rooliin ei kuulu lapsen vaarantaminen tarpeettomalla riskialttiilla kirurgisella toimenpiteellä kuten rutiininomaisella ympärileikkauksella.

Rutiininomaisen ympärileikkauksen puolesta ei ole olemassa ainuttakaan hyvää argumenttia, on vain lista huonoja tekosyitä. Näiden huonojen tekosyiden kärjessä on väittämä jonka mukaan esinahka on hyödytön jäänne, jota ilman ihminen pärjää mainiosti ja joka altistaa ihmisen syövälle ja aidsille. Vaikka väittämä pitäisikin paikkaansa, siinä on eräs ongelma: miksi juuri esinahka? Ihmisruumis on täynnä melko hyödyttömiä ruumiinosia joita ilman ihminen pärjäisi mainiosti, kuten esimerkiksi viisaudenhampaat, pikkuvarpaat, hiukset, kulmakarvat, toinen munuainen, haima, perna, umpisuoli, alimmat kylkiluut, häntäluu, korvalehdet, sierainten välinen nahka jne. Eihän kukaan normaali ihminen lapsen synnyttyä suorita tällaisia utiliteettilaskelmia (eli hyödykelaskelmia) siitä mitä ruumiinosia lapsi oikeasti tarvitsee ja mitkä osat voidaan kirurgisesti poistaa tarpeettomina (mahdollisesti neoklassisia taloustieteilijöitä ja joitain 70-luvun moraalifilosofeja lukuun ottamatta).

Lopulta rutiininomaisissa ympärileikkauksissa on kyse uskonnosta tai sen lieveilmiöstä. Länsimaissa tosin uskonto nähdään harvemmin legitiiminä perusteluna millekään toiminnalle jonka vuoksi tarpeettomia ympärileikkauksia puolustellaan pseudotieteellä ja -filosofialla. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö ei sano suoraan, etteivät he halua pakottaa uskontoonsa vetoavia muslimeja noudattamaan suomalaista lainsäädäntöä. Sen sijaan ministeriö yrittää siirtää huomion pois muslimeista suomessa vuosisatoja asuneisiin tataari- ja juutalaisyhteisöihin, jotta laki saataisiin läpi mahdollisimman pienellä hälinällä.

Pisa-testin kritiikkiä

Kansallissosialistien suureksi iloksi, Suomi oli jälleen ykkönen puoli vuotta sitten julkaistussa uudessa Pisa-tutkimuksessa. Nozick on aiemmin kritisoinut Pisa-testiä siitä, ettei testi itse asiassa mittaa sitä mitä se väittää mittaavansa vaan testistä muodostuu eräänlaisen älykkyystesti. Valkoisessa rodussa keskiverto älykkyysosamäärä on noin 100 maasta riippumatta, kun taas maahanmuuttajien älykkyysosamäärä on yleensä huomattavasti alempi. Täten Pisa-testi korreloi voimakkaasti maahanmuuttajien määrän kanssa, joka selittänee maahanmuuttajarunsaan Ruotsin heikon tuloksen ja maahanmuuttajavähäisen Suomen korkean sijan. Maahanmuuttajien keskivertoa alemman älykkyysosamäärän lisäksi voisin mainita, että maahanmuuttajien tulos heikkenee myös heikon opetuskielen taidon vuoksi joka entisestään kasvattaa tuloseroja. Toinen syy Suomen hyvään tulokseen on suomenkielen foneettisuus joka tekee jopa vieraiden sanojen tavaamisesta helppoa verrattuna esimerkiksi englanninkieleen.

En epäile kumpaakaan selitystä sinänsä mutta väitän, ettei kumpainenkaan selitys näe Pisa-testin todellista suurta ongelmaa. Vaikka Pisa-testi väittää vertailevansa opetusjärjestelmiä opetusjärjestelmiin, käytännössä se mittaa ainoastaan julkisia koulutusjärjestelmiä toisiin julkisiin koulutusjärjestelmiin. Toisin sanoen, Pisa-testin tuloksilla ei ole mitään käytännön merkitystä koulutuspolitiikan kannalta, koska testi ei koskaan vertaile kokonaan yksityistä koulutusjärjestelmää kokonaan julkiseen koulutusjärjestelmään. Yksityisten koulujen määrä, jopa sellaisissa maissa joissa niitä on verrattain paljon (kuten Yhdysvalloissa 11 %), jää myös niin pieneksi, ettei niiden vaikutus Pisa-testin tulokseen ole kovinkaan suuri. Kaiken lisäksi nämäkin vähäiset yksityiset koulut joutuvat toimimaan raskaan säätelyn alla aina opetussuunnitelmasta alkaen, minkä vuoksi markkinaehtoisesta yksityiskoulutuksesta jäädään hyvin kauas.

Länsimaissa käytännössä ainoa markkinaehtoisesti tapahtuva koulutus on kotikoulutus (home schooling), jolloin lapsia ei laiteta lainkaan kouluun. Yhdysvalloissa, joissa kotikoulutettuja on myös verrattain paljon (2 %), tällaiset lapset ovat keskimäärin neljä vuotta julkisten koulujen oppilaita edellä ja kaksi vuotta yksityisten koulujen oppilaita edellä. Pisa-testissä hyvin menestyminen tarkoittaa siis sitä, että muiden maiden julkisiin kouluihin verrattuna Suomen julkinen koulutusjärjestelmä toimii melko tehokkaasti. Pisa-tutkimuksen voittajan rinnastaminen markkinaehtoiseen koulutukseen on kuitenkin samalla viivalla kuin kuutosdivarin voittajan rinnastaminen liigatason joukkueeseen: kun oman sarjan kanssakilpailijat ovat riittävän huonoja, voittoon riittää muita hieman vähemmän surkea suoritus.

Case Ellilä

Oletan että kaikki tämän blogin lukijat ovat jo kuulleet, että Mikko Ellilä tuomittiin viikko sitten kiihoituksesta kansanryhmää vastaan. Tuomio oli 60 päiväsakkoa (360 euroa) ja tuomioon johtanut teksti "Yhteiskunta koostuu ihmisistä" määrättiin poistettavaksi. En alun perin ajatellut kommentoida asiaa lainkaan, ellei oikeuspäätös olisi ollut monin tavoin häiritsevä.

Ensinäkin viimevuoden oikeustapausten myötä voidaan sanoa, että Suomessa käydään jälleen sellaista sananvapauskeskustelua jota demokraattisessa oikeusvaltiossa ei tulisi käydä. Case Ellilän kohdalla syyttäjä perusteli kantaansa seuraavanlaisesti:

Sananvapaudella on oltava laaja sisältö, [...] Kuitenkin edellä todettuja A:n laatimassaan kirjoituksessa esittämiä käsityksiä [...] on pidettävä selkeän panettelevina ja solvaavina, eikä kysymys ole enää hyväksyttävästä sananvapauden puitteissa tapahtuvasta mielipiteen ilmaisusta.

Olin kuullut tämän argumentin jossain ennenkin... nimittäin ennen toista maailmansotaa demokraattisessa Saksassa käytiin vastaavanlainen keskustelu kansallissosialistien ja konservatiivien välillä eri lehtien mielipidepalstoilla. Tällöin Herman Göring sanoi kannattavansa sananvapautta mutta varauksella (ulkomuistista): sananvapaus on tärkeää, mutta isänmaata ja saksalaisuutta ei saa halveksia. Konservatiivit olivat kutakuinkin samaa mieltä pitäen Göringin sananvapausrajoituksia järkevinä ja tarpeellisina. En tietenkään väitä, että Suomi olisi liukumassa kohti kansallissosialismia, mutta viettomalta kuulostava sananvapauden rajoitus saattaa nopeasti johtaa epätoivottuihin lopputuloksiin.

Toiseksi pykälä Kiihoittaminen kansanryhmää vastaan löytyy rikoslain 11. luvusta eli sotarikosnimikkeen alta. Näin maalikkona voisi kuvitella, että yllämainittu kiihoittamisrikos on erittäin vakava rikos jota vastaan nostettaisiin syytteitä ainoastaan poikkeustilan vallitessa, kuten sota-aikana tai sota-ajan jälkeen. Jopa rikoksnimike viittaa siihen, että rikoksesta nousisi syyte vain silloin kun joku agitaattori kehoittaa kansaa käymään yhden kansanryhmän kimppuun esim. toistuvasti huutamalla "kaikki juutalaiset on tapettava". Koska olen itse lukenut noin 3/4 osaa Ellilän teksteistä, mukaan lukien tekstin "Yhteiskunta koostuu ihmisistä", en usko että mikään Ellilän kommentti edes lähenee varsinaista kiihoittamista kansanryhmää vastaan (siten miten minä sen käsitän). Luultavasti ainoa osa kansasta joka kiihoittui Ellilän tekstistä löytyy Vuorikatu 20. vähemmistövaltuutetun toimistosta.

Kolmanneksi Ellilän tuomio on erityisen häiritsevä koska ainoa Ellilän harjoittama poliittinen toiminta koostuu maahanmuutto- ja sananvapausasioiden (tai niitä sivuavien aiheiden) kirjoittelusta. Nyt tuomioistuin käytännössä katsoen määräsi Ellilän lopettamaan kaiken poliittisen toiminnan (kuten muutamat muut ovat vastaavanlaisista päätöksistä tehneet). Olen tosin itse hieman yllättynyt, ettei Ellilälle langetettu ehdollista vankeusrangaistusta, sillä tämä olisi toiminut vielä tehokkaampana vaikenemiskäskynä (gag order).

Valitettavasti Ellilää on vaikea puolustaa, koska hänen kirjoitustyyli ja esiintymistapa ovat niin vastenmielisiä, että häntä puolustamalla päätyy ainoastaan ihmisten sulkulistoille jonne joutumisen jälkeen sananvapauden puolustaminen on entistä hankalempaa. Samuli Pahalahden sanoin:

[Ellilä] haluaa enemmänkin tehdä itsestään marttyyrin kuin puolustaa sananvapautta. Hän ei kykene ymmärtämään kritisoijiensa argumentteja, vaan yrittää vedota jatkuvasti siihen, että Suomessa olisi muka kiellettyä tutkia rotujen välisiä älykkyyseroja tai kritisoida islamia. Tämä johtaa siihen, että hän ei kykene hallitsemaan oikein saamaansa mediajulkisuutta, vaan antaa itsestään kuvan pelkkänä rasistihörhönä, joka haluaa oikeuden haukkua neekereitä neekereiksi.

Kaikesta huolimatta sananvapaus Suomessa alkaa näyttää huolestuttavalta. Mielestäni idea sananvapausjärjestön perustamisesta on hyvä. Samalla pitäisi myös perustaa rahasto, jonka avulla näitä ns. sananvapausrikosten (kuten kiihoittaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen, jumalanpilkka ja jotkut kunnianloukkaussyytteet) sakkoja maksettaisiin jolloin riski omien poliittisten mielipiteiden julkituomisesta pienenisi.

Paleoliberaalin maahanmuuttodoktriinin puolustus

Liberaalit (ja jossain määrin myös vasemmistolaiset) ovat käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa Hoppen maahanmuuttomarginaalien [PDF-tiedosto] kumoamiseen. Viimeisin, ja tähän asti mielestäni paras, kumoamisyritys tulee Bill Hogeyeltä. Hogeyen argumentti on kolmeosainen: ensiksi hän väittää vapaakaupan, sananvapauden ja vapaan liikkuvuuden olevan käytännössä yksi ja sama asia, toiseksi hän väittää maahanmuuton olevan karkeasti alimitoitettu ilmiö ja kolmanneksi hän väittää massamaahanmuuton tuhoavan hyvinvointivaltion jonka raadosta nousee toimiva anarkokapitalistinen yhteiskunta. Olen eri mieltä.

Vapaakauppa, sananvapaus ja vapaa liikkuvuus eivät ole yksi ja sama asia. Vapaakaupassa tavarat voivat liikkua rajojen yli ja sananvapaus on mahdollista, absoluuttista omistusoikeutta loukkaamatta. Vapaa kauppa ei esim. tarkoita, että ulkomaalainen yritys saisi kärrätä tavaroitaan mille tahansa maa-alueelle, eikä sananvapaus tarkoita, että kenellä tahansa olisi oikeus sanoa mitä tahansa missä tahansa, ilman median omistajan lupaa. Hogeye on siinä oikeassa, että vapaa maahanmuutto ei tarkoita, että maahanmuuttaja saisi asettua mille tahansa maalle. Ongelma on siinä, että tavaroiden ja maahanmuuttajat on päädyttävä jollekin maalle. Tavaroille tällainen luontainen maa-alue löytyy esim. kauppojen hyllyistä ja yksityisihmisten kodista. Maahanmuuttajille tällaista luontaista tilaa ei löydy. On toki mahdollista, että monille maahanmuuttajille myydään maata, joille he sittemmin voivat rakentaa kodin. Eurooppaan maahanmuutossa näin ei (yleensä) ole, vaan maahanmuuttajat on vastaanotettu julkiselle omaisuudelle jossa nämä saavat oleskella valtion luvalla rajoittamattomasti. Julkisen omaisuuden tulisi olla meidän kaikkien omaisuutta (vaikkei se sitä käytännössä ole) mikä tarkoittaa, että yksilöillä tulisi olla oikeus myydä osuutensa julkisesta omaisuudesta. Tällöin veronmaksajat myisivät osuuksia julkisesta omaisuudesta markkinoilla, jonka seurauksena omaisuus pian muuttuisi yksityisomaisuudeksi ja kohdentuisi järkevästi, jolloin julkiset palstat eivät olisi enää kaikkien omaisuutta vaan jonkun tai joidenkin omaisuutta. On vaikea kuvitella, että tämä yksityisomaisuus muuttuisi taloiksi ja myytäisiin kovalla hinnalla esim. kiinalaisille, joilla ei yleisesti ottaen ole varaa muuttaa Suomeen - asumisesta puhumattakaan. Massamaahanmuutto ei yksinkertaisesti ole mahdollista vapaassa yhteiskunnassa, toisten ihmisten omistusoikeutta rikkomatta.

Hogeyen tavoin kannatan itse ratkaisua, jossa valtio yrittää jäljitellä vapaita markkinoita silloin kun valtiolla on vielä julkinen monopoliasema (esim. autoteillä tulee olla nopeusrajoituksia, koska myös vapailla markkinoilla autojen nopeutta luultavasti rajoitettaisiin). Hogeye käyttää tätä argumenttina vapaan maahanmuuton puolesta, koska hänen mielestään vapaa maahanmuutto on nykyään niin rajoitettua, että se vastaisi 5km/h nopeusrajoituksia moottoriteillä. Hogeye on aivan oikeassa siinä, ettei meillä ole edes mitään järkevää keinoa päätellä miten suurta maahanmuutto olisi vapaassa yhteiskunnassa. Tässä mielessä Hogeyen mutu ei ole yhtään Hoppen mutua parempi (se on luultavasti huonompi, koska Hoppe on taloustieteen professori joka on erikoistunut mm. maahanmuuttokysymyksiin). Oma mutuni sanoo, että maahanmuutto vapaassa yhteiskunnassa vähenisi koska tuloerot tasoittuisivat yllättävän nopeasti, eivätkä ihmiset yleensä tahdo muuttaa kylmemmille alueille (kuten Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan) joiden kieltä he eivät osaa. Kuten sanottu, tämä on yhtä ratkaisematon kysymys kuin se, vähenisikö vai lisääntyisikö ryöstöjen määrä vapaassa yhteiskunnassa. Mielestäni vähenisi, mutta suurin osa sosialidemokraattisen hyysäysvaltion kannattajista väittää toisin. Omasta mielestäni paleoliberaali maahanmuuttodoktriini on siinäkin mielessä oikeutettu, koska sen mukaan valtion on suojeltava rajojaan niin kauan kun valtiolla on väkivaltamonopoli. Nykyään on teknisesti mahdollista tuoda lentokoneilla 10 000 kiinalaista päivässä Kiinasta Suomeen. Tämä olisi selkeä invaasio, ellei kaikille neljälle miljoonalle, vuodessa Suomeen muuttavalle, kiinalaiselle löydettäisi asuntoja yksityiseltä sektorilta. Valtio toteuttaisi kansalaisten suojelun äärimmäisen huonosti, mikäli se antaisi neljän miljoonan kiinalaisen notkua Suomen kaduilla. Silloin kuin valtio ei yksiselitteisesti vähennä veroja, menoja tai säännöstelyä, kannatan konservatiivista muutosta eli on parempi, että asia x jätetään ennalleen kuin, että sitä muutetaan miten sattuu: lakien mielivaltainen muuttelu altistaa yhteiskunnan laboratorio-oloille.

Perinteinen anarkistinen maahanmuuton puolustusargumentti on seuraava: jos vapaa maahanmuutto sallitaan, hyvinvointivaltiosta tulee taloudellisesti kestämätön, se tuhoutuu ja tilalle nousee toimiva anarkokapitalistinen yhteiskunta. Hoppen mielestä tämä on hyvin epätodennäköistä, Hogeye pitää tätä todennäköisenä. Lukija voi itse päätellä kuinka käy skenaariossa, jossa vapaa maahanmuutto sallitaan ja jonka seurauksena Suomen maahanmuuttajaväestö viisikymmenkertaistuu lyhyessä ajassa. Tällöin Suomessa asuisi 10,7 miljoonaa asukasta joista 46 % suomalaisia, 12 % venäläisiä, 7 % ruotsalaisia tai ruotsinkielisiä, 7 % virolaisia, 2 % somaleja, serbejä ja irakilaisia, 1 % englantilaisia, saksalaisia, kiinalaisia, iranilaisia, turkkilaisia, thaimaalaisia, bosnialaisia, afgaaneja, vietnamilaisia ja intialaisia sekä 12 % muilta alueilta tulevia. Miten tällainen yhteiskunta järjestyisi toimivaksi anarkiaksi jos sen asukkaista, sanotaan, neljännes asuu kaduilla (on teknisesti mahdotonta rakentaa asuntoja yli viidelle miljoonalle maahanmuuttajalle lyhyessä ajassa) ja jossa asukkaat puhuvat yli 18 eri kieltä? Toimiva anarkistinen yhteiskunta olisi mahdollinen, mikäli kaikki maahanmuuttajat olisivat kiinalaisia. Käytännössä maahanmuuttajat tulisivat kuitenkin useilta eri alueilta ja he olisivat vailla yhdistävää kieltä tai kulttuuria. Seurauksena olisi mitä luultavimmin Hobbesilainen anarkia eli sisällissota kaikki kaikkia vastaan.

Kuriositeettina mainittakoon, että Hogeyen mukaan klassiset liberaalit kannattivat lähes yksimielisesti vapaata liikkuvuutta. Tämä pitää paikkaansa. Tosin lukemani perusteella klassiset liberaalit kannattivat tätä lähinnä siksi, etteivät valtiot pystyisi sulkemaan yksilöitä rajojensa sisään (1600-1800-luvuilla esiintyi yhä laajalti mm. orjuutta ja maaorjuutta). Vaikka klassiset liberaalit olisivat kannattaneet vapaata maahanmuuttoa, tämä ei tarkoita klassisten liberaalien olevan erehtymättömiä. Klassiset liberaalit esim. kuvittelivat, että demokratia estäisi valtiovallan kasvun - toisin kävi.

Maahanmuuttodoktriinit

Liberalismin sisällä on käytännössä kolmea vallitsevaa maahanmuuttodoktriinia. Kutsun näitä nimellä "rajat auki" -doktriini, rajoitettu maahanmuuttodoktriini ja paleoliberaali maahanmuuttodoktriini. Vertailen näitä vielä varmuuden vuoksi ns. äärioikeistolaiseen maahanmuuttodoktriiniin, jotta väärinkäsitysten määrä vähenisi.

Rajat auki näkemyksen mukaan maahanmuuttoa ei saa rajoitta. Doktriinin mukaan jokaisella ulkomaalaisella on oltava mahdollisuus muuttaa vapaasti maahan. Tämän ajatuksen keskeisiä kulmakiviä on julkinen omaisuus, joka nähdään tavallaan "ei kenenkään" -omaisuutena. Vaikka julkista omaisuutta ei olisi ollenkaan, oletetaan että maahanmuuttajat pystyvät ostamaan tai vuokraamaan jonkin alueen maan sisältä asuinpaikakseen. Näkemyksen mukaan valtion rajat ovat keinotekoisia esteitä, jotka ehkäisevät ihmistenvälisen rauhanomaisen vuorovaikutuksen. Tätä näkemystä edustavat ainakin Ruotsalaiset Timbro-liberaalit sekä Yhdysvaltalaiset Randilaiset liberaalit.

Rajoitettu maahanmuuttodoktriini on oikeastaan "rajat auki" -doktriinin variaatio, hyvinvointivaltion vallitessa. Monien mielestä hyvinvointivaltion olemassaolo lisää sosiaalishoppailua köyhistä maista rikkaisiin, mikäli rajat avattaisiin kaikille. Esimerkiksi itärajan avaaminen toisi satojatuhansia venäläisiä Suomeen lähes yhdessä yössä. "Rajat auki" -doktriinin kannattajat vastaavat, että satojentuhansien venäläisten Suomeen tulo kaivaisi alta hyvinvointivaltion, jonka jälkeen siirtyminen vapaaseen markkinatalouteen tapahtuisi nopeasti ja kivuttomasti. Rajoitettua maahanmuuttoa kannattavat näkevät tämän uhkana, koska tukien (eli tulojen) poistuminen samanaikaisesti suurelta osalta maan asukkaista, toisi tullessaan Hobbeslaisen anarkian eli sodan kaikki kaikkia vastaan. Rajoitetun maahanmuuton kannattajilla ei yleensä ole tarkkoja määriä tai määritelmiä sille, miten monta maahanmuuttajaa voidaan maahan ottaa, mutta tyypillisesti maahanmuutto rajataan integroitumisajan mukaan. Hyvinvointivaltion puuttuessa, rajoitettua maahanmuuttoa kannattavat suosivat rajojen täydellistä avaamista. Tätä doktriinia kannattavat mm. Milton Friedman (1912-2006) sekä monet Cato-instituutin jäsenet.

Paleoliberaali maahanmuuttodoktriini on tiettävästi Rothbardin (1926-1995) alullepaneva ja Hoppen (s. 1949) viimeistelemä näkemys siitä, miksi ja miten maahanmuuttoa tulisi rajoittaa. Paleoliberaalin maahanmuuttodoktriinin mukaan valtio on kuin kansalaisten omistama yritys, eli Oy Suomi Ab, jota hallitaan sen mukaisesti. Koska kansa ei ikinä voi antaa täyttä 100 % tukea avoimelle maahanmuutolle julkiselle alueelle, on pakolaisuus ja muu avoin maahanmuutto ristiriidassa vapauden kanssa. Maahanmuutto on kuitenkin mahdollista yksityisten ihmisten omille maille, mikäli yksityiset ihmiset tämä sallivat. Tällöin puhutaan sponsoroidusta maahanmuutosta, jossa puolisot, vanhemmat, yliopistot ja yritykset vastaavat puolisoiden, adoptiolasten, opiskelijoiden ja työntekijöiden tekemisistä valtion alueen sisällä, siihen pisteeseen asti, kunnes näille tahoille luovutetaan alueen kansalaisuus. Keskeinen ero rajoitetun maahanmuuttodoktriinin ja paleoliberaalin maahanmuuttodoktriinin välillä, on siinä, että rajoitettu maahanmuuttodoktriini on tasapuolinen maahan haluaville, kun taas paleoliberaali maahanmuuttodoktriini on avoimesti diskriminoiva: sellaisia ihmisiä on helpompi sponsoroida, joilla on korkea koulutus, hyvä kielitaito ja samanlaiset tavat kuin jo maassa asuvilla. Rajoitettu maahanmuuttodoktriini ei näe eroa Ruotsalaisen ja Ruandalaisen välillä, kun taas paleoliberaali maahanmuuttodoktriini suosisi selkeästi Ruotsalaista.

Äärioikeistolaisuudella ei ole varsinaista maahanmuuttodoktriinia, koska äärioikeistolaisuus ei ole (liberalismin tavoin) tarkasti määritelty ideologia. Hypoteettisesti äärioikeistolaisuus tarkoittaisi sitä, ettei maahanmuuttoa sallita kenellekään "väärän väriselle", vaan maahanmuutto rajattaisiin ainoastaan kristittyihin/ateistisiin valkoihoisiin. Yleensä äärioikeistolaiset tuntuvat itse rajaavan maahanmuuton jopa kielen perusteella, jolloin Suomalaiset äärioikeistolaiset saattaisivat diskriminoida meitä ruotsinkielisiä vastaan (venäjänkielisistä puhumattakaan). Paleoliberaali maahanmuuttodoktriini ja äärioikeiston näkemys maahanmuutosta eivät siis ole yksi ja sama asia, vaan paleoliberaali maahanmuuttodoktriini on huomattavasti sofistikoituneempi ja sillä on selkeä taloustieteellinen pohja, joka ei perustu tunnekuohuun tai tarkoituksenhakuiseen diskriminointiin - ainoastaan sen lopputulos on usein tällainen.