eroakirkosta.fi

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Raha ja sijoittaminen (laman selviytymisohje osa 2/3)

Tapanani ei ole antaa julkisesti sijoitusvinkkejä, koska en halua kenenkään varainhoitoa vastuullinen. En tiedä paljoa yritysten markkina-arvon analysoimisesta sijoitusteorioista puhumattakaan. En koe olevani mikään mestarisijoittaja. Vastuuvapauslausekkeesta (disclaimer) huolimatta, olen kasvattanut sijoitussalkkuani tasaisehkolla 32.2 % vuosivauhdilla vuoden 2003 alusta alkaen (verotukselliset rasitteet huomioiden ja lisäinvestoinnit pois lukien), jolloin aloitin markkinoiden aktiivisen seuraamisen. Vastaavana aikana OMX Helsinki nousi 21.1 %, Nokia laski 52.5 % ja kullan euroarvo nousi 294.8 %. Strategiani on yksinkertaisuudessaan itävaltalaisen taloussykliteorian noudattaminen eli oikeaan indeksiin/markkinaan ankkuroituminen oikeaan aikaan. Historiallisesti tämä strategia on ollut toimiva: suurissa indekseissä/markkinoissa roikkuminen muutamilla vaihdoilla on tuottanut noin 30 % vuosittain viimeiset 40 vuotta.

Ehkä hieman yllätyksellisesti pidän CAP-mallin mukaista hajauttamista huonona ideana, koska beta-kertoimen pienentäminen heikentää vipua (leverage) ja lisää tarpeettomasti riskiä, mikäli hajautettava markkina on kuplassa. Taktiikkani on heittäytyä muutamaan erittäin tarkoin harkittuun raaka-aineeseen/osakkeeseen puolella omaisuudellani ja sijoittaa loput samankaltaisiin yrityksiin. Tällä hetkellä salkkuni koostumus näyttää seuraavanlaiselta:
51.6 % Jalometallit (josta 76.2 % kultaa, 19.4 % hopea ja 4.4 % platinaa)
16.8 % Keskisuuret ja suuret kaivosyhtiöt
2.3 % Keskisuuret ja suuret öljy-yhtiöt
3.8 % Obligaatiot (salkkuni muinaisjäänne)
25.5 % Pankkitilit (tilien suuruus johtuu pitkälti veroteknisistä syistä)

Kuten salkkuni kohdentamisesta huomaa, oletan talouden olevan erittäin epätasapainoinen seuraavan muutaman vuoden ajan. Tällä ajanjaksolla kiinteistöiden arvo laskee, hintainflaatio (eli neoklassinen inflaatio) on matala ja julkisen sektorin tase heikkenee. Valtiot yrittävät vakauttaa tilanteen ensisijaisesti rahaa painamalla ja kun kaikki tämä painettu raha lasketaan kiertoon hinnat nousevat - räjähdysmäisesti. Vastaavasti säästetyn rahan arvo laskee silmien edessä.

Tämä prosessin käynnistyessä 6 kuukauden - 2 vuoden kuluttua ensimmäinen suojautumisaskel on oman asennoitumisen muuttaminen. Kaikkien mahdollisten lainojen korot olisi lukittava ja keski- ja korkeakorkoisista veloista tulisi hankkiutua eroon. Seuraavaksi on löydettävä parempi sijoituskohde värikkäille paperilappusille (eli euroille) ja niiden korkoa maksaville johdannaisille (eli julkisen sektorin obligaatioille).

Historiallisesti paras sijoituskohde korkean inflaation aikana on kulta. Vaikka kullan hinta on tällä hetkellä huippulukemissaan (tätä kirjoitettaessa vähän alle 1 400 dollaria/unssi), se on yhä halpaa. Oletan kullan huippuhinnan nousevan vähintään 3 000 dollariin/unssi enkä usko raaka-aine kuplan olemassaoloon ennen kuin kullan hinta nousee 7 000 dollariin/unssi. Muita suositeltavia sijoituskohteita ovat muut jalometallit sekä energia- ja maatalousraaka-aineet.

Vaikka OMX on laskenut tuntuvasti yli 12 000 pisteen lukemasta, epäilen Helsingin pörssin liikkuvan vaakasuoraan seuraavan vuosikymmenen ajan, ellei inflaatio nostata sen nimellisarvoa. Jos OMXistä jotain pitäisi valita, keskittyisin perusteollisuuteen vaikka sielläkin kaikki yhtiöt näyttävät yliostetuilta. Asuntomarkkinoilla sijoituskohteet näyttävät vielä heikommilta: koko sektori on kuplassa ja hinnoissa on vähintään 30 % ilmaa. Tietyissä erityistapauksissa asunnon osto kuitenkin kannattaa. Yhdysvalloissa asunnoissa on enää noin 15 % ilmaa ja liittovaltio takaa 30-vuotisia lainoja 4.3 % kiinteällä korolla - nykyisellä talouskehityksellä ja julkisen sektorin kasvavalla velalla on varsin todennäköistä, että vuotuinen hintainflaatio nousee korkoa suuremmaksi.