Rationalismin perustat

Vaikka tämän blogin pohjimmainen tarkoitus on puolustaa rationaalista ajattelua, en kovin usein keskity uskontoihin, vaihtoehtolääkintään tai salaliittohypoteeseihin (teoria on väärä sana) koska näiden yhteenlasketut haittavaikutukset ovat pieniä verrattuna politiikan aiheuttamiin ongelmiin. Mielestäni hyvä ja nopea tapa ns. huuhaan ja faktojen erottamiseen toisistaan on eräs ajatusleikki jossa esitetyt väittämät yritetään jaotella yhteen seuraavista (Vihreän Rouvan kääntämistä ja minun soveltamista) Richard Wilsonin luokista:

1) Oletetaan, että joku kertoo sinulle, että Mannerheimintietä pitkin alas on juossut koira. Voisit ajatella, että se on epätavallista, mutta tietenkin mahdollista, eikä sinulla olisi aihetta epäillä kertomusta.

2) Jos hän väittäisikin, että Mannerheimintietä pitkin juossut eläin oli leijona, se on vieläkin mahdollista, mutta todennäköisesti haluaisit kuulla jonkinlaisia asiaa tukevia todisteita - ehkä uutisen Korkeasaaren eläintarhasta kadonneesta leijonasta.

3) Mutta jos joku kertoo sinulle, että Mannerheimintietä alas juoksee stegosaurus, olettaisit, että hän on erehtynyt. Jossakin mielessä voisi olla mahdollista, että hän on nähnyt stegosauruksen, mutta on paljon todennäköisempää, että hän on nähnyt koiran ja luullut, että se oli stegosaurus. Itse asiassa useimmat järkevät ihmiset myöntäisivät, että Mannerheimintietä alas juoksevan stegosauruksen mahdollisuus on niin pieni, etteivät he edes viitsisi tarkistaa asiaa.

Yllä oleva jaottelu on hyvä, mutta se on valitettavasti epätäydellinen, jonka vuoksi lisään siihen:

4) Entä jos Mannerheimintietä alas pomppisi muodoltaan kuutiopallo joka olisi väriltään saman aikaan kokonaan sininen ja kokonaan punainen. Toisin kuin stegosauruksen olemassa olon kanssa, tämän kappaleen olemassaolo ei ole pelkästään epätodennäköistä vaan se on täysin mahdotonta, sillä kuutio ja pallo sekä kokonaan sininen ja kokonaan punainen ovat toisensa poissulkevia käsitteitä. Stegosauruksia on joskus ollut olemassa, vaaleanpunaisia kahdeksanjalkaisia siivekkäitä elefantteja voisi teoriassa olla olemassa, samaan aikaan kokonaan sinisiä ja kokonaan punaisia kuutiopalloja ei voi olla olemassa - ei edes teoriassa.

Arkipäiväisemmin kutsun skenaarioita 1) todennäköisenä, 2) epätodennäköisenä, 3) käytännössä mahdottomana ja 4) teoriassa mahdottomana. Yksi rationaalisen ajattelun keskeinen ongelma on, että pienikin muutos monessa skenaariossa voi siirtää tapahtuman suoraan todennäköisestä teoriassa mahdottomaksi. Otetaan urheiluun liittyvä yksinkertainen esimerkki:

1) Urheilija X juoksi 100m alle 12 sekuntiin. Väittämä on todennäköinen, koska monet urheilijat juoksevat 100m alle 12 sekuntiin päivittäin.
2) Urheilija X juoksi 100m alle 8 sekuntiin. Väittämä on epätodennäköinen, koska kukaan urheilija ei ole tähän päivään mennessä alittanut 9 sekunnin aikaa 100m matkalla.
3) Urheilija X juoksi 100m alle 4 sekuntiin. Väittämä on käytännössä mahdoton, koska kenenkään urheilijan 100m tulos ei ole edes lähellä 4 sekuntia. Kyseisen ajan alittaminen näyttää nykyisten tulosten valossa niin mahdottomalta, että lienee kyseenalaista pystyykö yksikään ihminen ikinä alittamaan 4 sekunnin aikaa.
4) Urheilija X juoksi 100m alle 0 sekuntiin. Väittämä on teoriassa mahdoton, koska alle 0 sekunnin ajan alittamiseen urheilijan täytyisi ylittää valonnopeus, mikä on fysiikan lakien mukaan mahdotonta.

Valitettavasti kaikki väittämät eivät ole helposti luokiteltavissa yllä olevaan neljään luokkaan. Näissä tapauksissa suosittelen väittämän jakamista sen pienempiin mahdollisiin osiin. Esimerkiksi väite "Yhdysvalloissa tapahtui terrori-isku 9/11 joka oli sisäpiirin järjestämä" voidaan jakaa väittämiin "Yhdysvalloissa tapahtui terrori-isku 9/11" ja "Terrori-isku oli sisäpiirin järjestämä". Ensimmäinen väittämä pitää paikkaansa, toinen väittämä on epätodennäköinen. Joissain tapauksissa kaksiosaisen väittämän toinen osa on niin järjetön, että se voidaan kokonaan poistaa Occamin partaveitsellä erikseen analysoimatta kuten väittämän kohdalla: "Yhdysvalloissa tapahtui terrori-isku 9/11 joka oli jumalan järjestämä". Koska "jumalan järjestämä" ei anna väittämälle minkään sortin lisäarvoa se voidaan suoraan poistaa. Occamin partaveitsen käytössä on tosin eräs ongelma: periaate ei sano, että yksinkertaisin selitys on oikea, se sanoo ainoastaan, että yksinkertaisin selitys on luultavasti oikea. Joskus paras tapa väittämän analysointiin on sen mahdollisen falsifioituvuuden (eli kumoamismahdollisuuden) tarkistaminen. Esimerkiksi väite "Yhdysvalloissa tapahtunut terrori-isku 9/11 ei voinut millään olla muuta kuin sisäpiirin järjestämä" on väittämänä niin lukkoon lyöty, että se voidaan kumota pelkästään osoittamalla, ettei vastapuoli hyväksy mitään matemaattista, loogista tai empiiristä vastatodistusta. Jos tämäkään ei riitä, pitää turvautua formaaliin logiikkaan (joka on niin harvinaista, etten edes keksi esimerkkiä). Keskeistä vaikeasti luokiteltavissa väittämissä on, että niissä epätodennäköisiä ja todennäköisiä (tai keskenään ristiriitaisia) väittämiä on sotkettu keskenään jolloin lopputuloksena on omituiselta kuulostava väittämä joka on pilkottava ennen sen jaottelua.

Sananvapaus ja Sananvapauden puolesta ry

Suomeen on vihdoin perustettu minun ja monen muun peräänkuuluttama sananvapausyhdistys nimeltään Sananvapauden puolesta ry. Valitettavasti Sananvapauden puolesta ry aloittaa toimintansa sananvapautta turhaan rajaamalla. Yhdistys määrittää sananvapauden mm. Suomen perustuslain 12:sta pykälän mukaan seuraavasti:

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla

Rivienvälistä luettuna Suomen perustuslaki sanoo "Teoriassa teillä kansalaisilla on oikeus sananvapauteen mutta käytännössä me poliitikot rajoitamme sitä mielemme mukaan". Seuraavaksi Sananvapaus ry lainaa Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10:tä artiklaa:

Koska [sananvapauden] käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Rivienvälistä luettuna Euroopan Neuvoston mukaan "Sananvapaus on vaarallinen ja siksi kukin Neuvoston jäsenmaa voi rajoittaa sitä mielensä mukaan vedoten joihinkin näistä, noin 13:ta, syistä". Ongelmallista yllä olevissa lakipykälissä on, että ne ovat poliittisen vallan luomia ja tämän vallan intresseihin kuuluu aina sananvapauden rajoittaminen. Täten ei liene ihme, että näihin pykäliin nojaava Sananvapauden puolesta ry asettaa lapsipornon, tekijänoikeudet, yksityisyydenloukkaukset, kunnianloukkaukset, väkivallanuhkaukset ja väkivallankehotukset sananvapauden ulkopuolelle. Näin tehdessään järjestö kuitenkin avaa Pandoran lippaan, sillä se hyväksyy sananvapauden rajoittamisen periaatteen. Juuri tämän periaatteen hyväksymisen ansiosta olemme päässeet Suomessa sellaiseen tilaan jossa maahanmuuton, etnisten vähemmistöjen tai islamin kritisoinnista voi ansaita vankeusrangaistuksen.

Kaiken pahan lisäksi sensuuriperusteluissaan Sananvapauden puolesta ry sekoittaa käsitteitä keskenään. Esimerkiksi lapsipornosta järjestön puhuu näin: "Sekä lapsipornon tuottaminen että levitys loukkaavat [lapsen seksuaalista koskemattomuutta] räikeästi. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole mitenkään puolustettavissa sananvapaudella." Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voidaan määritellä esim. seuraavasti: lapsi A pakotetaan B:n toimesta aktiin jonka C kuvaa (tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa). C puolestaan antaa videon D:lle joka myy sen eteenpäin. Suomen lainsäädännön mukaan B, C, D ja lapsipornon ostajat ovat rikollisia. Mutta kuvitellaan toinen esimerkki: A murhataan B:n toimesta jonka C kuvaa. C antaa videon D:lle, joka myy sen eteenpäin. Myös tässä skenaariossa B ja C ovat rikollisia, sillä B syyllistyy murhaan ja C vähintäänkin murhan avustukseen. D:n toiminta puolestaan ei ole rikollista (vaikkakin moraalitonta) ja kuuluu sananvapauden piiriin. Kysymys kuuluu: miksi D saa sananvapauden nimissä levittää videon jossa syyllistytään rikokseen murha, mutta D ei saisi levittää sananvapauden nimissä videota jolla on epäsovinnaista erotiikkaa? En tietenkään kiistä lapsipornon oston moraalittomuutta, mutta asian laittomuus ei ole moraalittomuuden välttämätön seuraus.

Myös perustelut yksityisyyden- ja kunnianloukkauksista ovat hataralla pohjalla (tekijänoikeuksista puhumattakaan): "Yksityishenkilöllä on oikeus yksityisyyteen. Henkilön yksityisyyttä tai kunniaa loukkaavan tiedon levittäminen on pääsääntöisesti tuomittavaa sananvapaudesta huolimatta. [...] Ero on siinäkin, onko kyseessä oleva tieto paikkansapitävää vai ei. Valheellisella tiedolla voidaan aiheuttaa ihmiselle paljon harmia. Tätä ei tarvitse sananvapaudenkaan nimissä hyväksyä." Yksityisyydenloukkauksissa kyse on yleensä toisen ihmisen vakoilusta, joka suoritetaan hänen omistusoikeutta rikkomalla (mm. tontille tunkeutumalla) ja siten suurin osa yksityisyydenloukkauksista on sananvapauden ulkopuolella. Kunnianloukkauksissa kyse on kuitenkin virheellisen tiedon (tahallisesta) levittämisestä, jonka tulisi olla sallittua sananvapauden nimissä. Kunnianloukkauspykälien olemassaolo on aikaansaanut tilanteen, jossa kansalaiset luottavat kaikkeen kirjoitettuun tietoon. Ilman näitä pykäliä luottamus kirjoitettuun tietoon laskisi ja samalla kunnianloukkauksista saadut hyödyt ja haitat pienenisivät tuntuvasti. Kaiken pahan lisäksi merkittävä osa kunnianloukkaussyytteistä nostetaan politiikkojen, ja muita julkisvallan edustajien, kritisoijia vastaan. Esimerkiksi inkvisiittori Mika Ilman ja noin 40 muuta rosvoa nettosivat erään nettipersoonan kunnianloukkausoikeudenkäynnistä lähemmäs 100 000 euroa.

Ehkä kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin Sananvapauden puolesta ry:n kohta Väkivaltauhkaukset ja -kehotukset: "Väkivaltarikollinen on tietysti ensisijaisesti itse vastuussa väkivallanteostaan, mutta ei kehotuksia ja uhkauksiakaan tarvitse hyväksyä. Ne voivat jo sellaisenaan aiheuttaa kohteelleen merkittävää haittaa, vaikka itse uhattu tai kehotettu teko ei koskaan toteutuisikaan." Tismalleen tällaisiin ilmaviin argumentteihin vedoten lakipykälä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on tehty, ja tästä syystä suomalaisia blogaajia on tuomittu sakkoihin ja jopa vankeusrangaistuksiin. Sananvapauden nimissä tulisi olla sallittua huutaa "kuolema valkoisille miehille", kunhan tätä huutoa ei täsmennetä yksittäiseen valkoiseen mieheen x. Itse en tosin kieltäisi edes tätä vaan antaisin ainoastaan kyseiselle valkoiselle miehelle laajemman itsepuolustusoikeuden mahdollisia tunkeilijoita vastaan.

Ellei olla väärin yhdistytty, Suomessa yhdistys saa melko vapaasti kritisoida olemassa olevaa lainsäädäntöä. Olisi tärkeää, että Sananvapauden puolesta ry:n hyödyntäisi tätä mahdollisuutta tänään - huomenna voi olla jo liian myöhäistä.

P.S. Tätä kirjoitettaessa kirjoittaja rikkoi Sananvapauden puolesta ry:n tekijänoikeuksia, sillä blogini on kaupallinen jonka sisällöstä nettoan noin yhden (1) dollarin kuussa.

Ympärileikkauksesta

Suomi on ollut yhdessä suhteessa poikkeuksellisen edistyksellinen maa, sillä Suomessa ympärileikkaus on oikein luokiteltu lapsen pahoinpitelyksi jonka maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta, 10 000 euroa sakkoja sekä lapsen pysyvä huostaanotto. Käytännössä tämän lakipykälän lävitse on kuitenkin kiemurreltu positiiviseen uskonnonvapauteen tai terveyssyihin vedoten. Sen sijaan, että olemassa olevan lain noudattamista alettaisiin vihdoin valvoa, sosiaali- ja terveysministeriö on ottamassa aimo askeleen taaksepäin vaatiessaan ympärileikkauksen laillistamista silloin kun toimenpiteen suorittaa lääkäri, ja se tehdään vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella. Raivostuttavinta lakiesityksessä on se, että kyseessä on puhdas muslimilaki - juutalaiset ympärileikkaavat lapsen heti tämän synnyttyä, muslimit ennen lapsen kymmenvuotispäivää. Juutalaisten tapauksessa varsinaisesta lapsen suostumuksesta ei tietenkään voida puhua sillä vastasyntynyt lapsi on kykenemätön ilmaisemaan omaa kantaansa. Muutenkin "lapsen suostumus" on käsitteenä ongelmallinen koska vanhempien painostus on tällaisessa päätöksessä väistämättä läsnä, ellei lapsi ole itse saanut päähänsä, että hänet on ympärileikattava. Entä mitä tapahtuu jos lapsi sanoo "ei" lääkärin vastaanotolla? Tarkoittako tämä, että tämän kyseisen lapsen kohdalla on pysyvä ympärileikkauskielto jonka rikkomisesta tuomitaan kaksi vuotta vankeutta, 10 000 euroa sakkoja sekä lapsi otetaan pysyvästi huostaan, vai onko kyseessä parturoinnin tai vaatteidenoston tapainen tapahtuma eli sellainen jossa lapsi voi sanoa "ei" mutta hänet viedään viikko toisensa jälkeen samaan paikkaan kunnes hän sanoo "kyllä" tai hänen suostumusta unohdetaan kysyä? Entä millaiset rangaistukset annetaan niille jotka suorittavat ympärileikkauksen lääketieteen ulkopuolella - seuraako tästä vihdoin kaksi vuotta vankeutta, 10 000 euroa sakkoja sekä lapsen pysyvä huostaanotto? Tämän muslimilain läpimeno tarkoittaisi käytännössä pysyvien lastenoikeuksien poljentaa, sillä muslimivanhemmat voisivat helposti asettaa ultimaattumin: joko sinut ympärileikataan sairaalassa suht. kivuttomasti, tai sitten sinut ympärileikataan kotona niin, että se varmasti sattuu, saat valita sairaalan jos sanot siellä "kyllä".

Usein ympärileikkauskeskustelussa unohtuu, etteivät vanhemmat omista lastaan vaan lapsi omistaa itse itsensä. Valitettavasti kielenkäyttöön on eksynyt käsitteitä kuten "minun lapsi" tai "lapseni", mutta nämä eivät ole verrattavissa käsitteisiin "autoni", "kotini" tai "tietokoneeni" jotka viittaavat omistusoikeuteen. Sen sijaan "lapseni" on käsitteenä verrattavissa käsitteisiin "sisareni", "äitini" tai "serkkuni" jotka viittaavat x:n ja y:n väliseen suhteeseen, eivät x:n omistusoikeuteen. Vanhempien rooli on toimia lapsen huoltajana kunnes hän kykenee huolehtimaan itse itsestään. Joissain tapauksissa lapsen terveys voi olla vaarassa, jolloin vanhemmat joutuvat valitsemaan tarpeellisen riskialttiin kirurgisen toimenpiteen. Vanhempien rooliin ei kuulu lapsen vaarantaminen tarpeettomalla riskialttiilla kirurgisella toimenpiteellä kuten rutiininomaisella ympärileikkauksella.

Rutiininomaisen ympärileikkauksen puolesta ei ole olemassa ainuttakaan hyvää argumenttia, on vain lista huonoja tekosyitä. Näiden huonojen tekosyiden kärjessä on väittämä jonka mukaan esinahka on hyödytön jäänne, jota ilman ihminen pärjää mainiosti ja joka altistaa ihmisen syövälle ja aidsille. Vaikka väittämä pitäisikin paikkaansa, siinä on eräs ongelma: miksi juuri esinahka? Ihmisruumis on täynnä melko hyödyttömiä ruumiinosia joita ilman ihminen pärjäisi mainiosti, kuten esimerkiksi viisaudenhampaat, pikkuvarpaat, hiukset, kulmakarvat, toinen munuainen, haima, perna, umpisuoli, alimmat kylkiluut, häntäluu, korvalehdet, sierainten välinen nahka jne. Eihän kukaan normaali ihminen lapsen synnyttyä suorita tällaisia utiliteettilaskelmia (eli hyödykelaskelmia) siitä mitä ruumiinosia lapsi oikeasti tarvitsee ja mitkä osat voidaan kirurgisesti poistaa tarpeettomina (mahdollisesti neoklassisia taloustieteilijöitä ja joitain 70-luvun moraalifilosofeja lukuun ottamatta).

Lopulta rutiininomaisissa ympärileikkauksissa on kyse uskonnosta tai sen lieveilmiöstä. Länsimaissa tosin uskonto nähdään harvemmin legitiiminä perusteluna millekään toiminnalle jonka vuoksi tarpeettomia ympärileikkauksia puolustellaan pseudotieteellä ja -filosofialla. Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö ei sano suoraan, etteivät he halua pakottaa uskontoonsa vetoavia muslimeja noudattamaan suomalaista lainsäädäntöä. Sen sijaan ministeriö yrittää siirtää huomion pois muslimeista suomessa vuosisatoja asuneisiin tataari- ja juutalaisyhteisöihin, jotta laki saataisiin läpi mahdollisimman pienellä hälinällä.

Eläin- ja ihmisoikeudet

Kuten viime postauksessa mainitsin, ihmisoikeudet ovat synnynnäisiä perusoikeuksia jotka lähtevät ihmisen luonteesta. Ihminen on rationaalinen eläin. Ilman ihmisoikeuksia pitkäkestoisten suunnitelmien toteuttaminen olisi mahdotonta - yhteiskunta palaisi kivikaudelle. En väitä, että muut eläimet olisivat vaistojen varassa toimivia biologisia koneita. Eläimillä on kyky rationaaliseen toimintaan, mutta tämä rationaalisuus on rajattu. Ainoastaan ihmisellä on rajaton mielikuvitus, mahdollisuus abstraktiin ajatteluun ja kyky ottaa vastuu omista teoistaan. Ihminen on ainut eläin joka kykenee irrottautumaan luonnon otteesta. Eläinoikeuksien kannattajat rinnastavat joko eläinoikeudet ihmisoikeuksiin tai vetoavat sääliin. Molemmat argumentit ovat huonoja. Eläimet eivät ole kuin ihmiset, eivätkä ihmisoikeudet perustu sääliin, sääli auttaa korkeintaan ihmisoikeuksien ylläpidossa (joskaan en itse ole varma edes tästä). Kolmesta keskeisestä ihmisoikeudesta, eli oikeudesta elämään, vapauteen ja omaisuuteen, omistusoikeus on kaikkein vanhin. Se oli kirjattu jo Rooman lakiin vuonna 100. Orjuus kiellettiin (maailmanlaajuisesti) vasta 1800-luvun puolivälissä ja kuolemantuomion kieltoaalto alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Jos ihmisoikeudet perustuisivat sääliin, olisi kuolemantuomio kielletty ajat sitten.

Kuvitellaan kuitenkin että eläimiä ja ihmisiä koskisivat samat oikeudet. Mitä tästä seuraisi? Jos susi puree lammasta, susi pidätettäisiin pahoinpitelystä. Lampaan murhasta napsahtaisi elinkautinen. Kun käki munii västäräkin pesään, se pidätetään petoksesta. Harakoita, myyriä, hiiriä ja jäniksiä vangittaisiin varkauksista. Eläinrikolliset ylikuormittaisivat Suomen oikeuslaitoksen. Vankilassa istuvat eläimet eivät ymmärtäisi päätepistettään (tai sen tarkoitusta), eläimillä kun ei ole vastuunkäsitystä. Yksi vasta-argumentti on, ettei lapsirikollisia, nuorisorikollisia tai täyttä ymmärrystä vailla olevia rikollisia laiteta vankilaan, siispä rikollisia (vastuuntuntoa vailla olevia) eläimiä ei tulisi laittaa vankilaan. Vasta-argumentissa unohdetaan, että lapsirikolliset laitetaan lastenkotiin, nuorisorikolliset nuorisovankilaan ja täyttä ymmärrystä vailla olevat mielisairaalan suljetulle osastolle. Toinen vasta-argumentti perustuu käsitykseen, jonka mukaan jokainen eläinlaji toteuttaisi omaa lainsäädäntöään samalla tunnustaen toistensa oikeudet. Jokainen ymmärtää, että tällöin ainoastaan ihmisellä olisi toimiva lainsäädäntö ja eläimillä oikeudet suhteessa ihmisiin. Olisiko tällöin moraalisesti oikeutettua, etteivät ihmiset (toimivalla lainsäädännöllään) puuttuisi muiden eläinten välisiin suhteisiin? Esimerkiksi Keski-Afrikassa elää mustia afrikkalaisia sekä pygmi ihmisiä. Mustat afrikkalaiset metsästivät pitkään pygmejä ravinnoksi sekä työkalujen ja korujen materiaaliksi. Mustat afrikkalaiset eivät käsittäneet, että pygmien metsästys on väärin. Lopulta länsimaiden painostuksesta Keski-Afrikan maat rinnastivat pygmin metsästyksen murhaan. Jos eläimillä olisi oikeudet, eli ne koettaisiin ihmisten veroisiksi, emmekö me silloin puuttuisi susien oikeuskäytäntöön jos sen mukaan lampaita saa murhata? Kolmannen vasta-argumentin mukaan, emme saa puuttua luonnon järjestykseen, koska ihminen sotkee sen kuitenkin. Tässäkin päädytään moraaliseen ongelmaan. Esimerkiksi Indonesiassa on paljon alkukantaisia heimoja, jotka ylläpitävät tasapainoa luonnon kanssa paikallisilla sodilla, joukkomurhilla ja kannibalismilla. Onko väärin puuttua tähän toimintaan? Jos ei, tällöin ei voi myöskään olla väärin puuttua eläinten välisiin joukkomurhiin (jotkut vasemmistolaiset antropologit olivat tosin sitä mieltä, että tämä on kulttuuri-imperialismia ja niin syntyi kulttuurirelativismi).

Eläinoikeuksia ei ole olemassa, ne ovat silkka mahdottomuus. Edes eläinoikeuksien puolustajat eivät kannata absoluuttisia eläinoikeuksia, he tahtovat ainoastaan relativisoida ihmisoikeudet, jonka jälkeen ihmisoikeuksia on helpompi rikkoa. Parhaimmassa tapauksessa nämä aktivistit tahtovat ainoastaan parantaa eläinten asemaa suhteessa ihmiseen - ja tämä on mahdollista, ilman eläinoikeuksia. Vaikka eläimillä ei olisi oikeuksia, ihmisellä on oikeus ja oikeuden mukana tulee vastuu omista teoista. Täten on mahdollista lisätä ihmisen vastuuta suhteessa eläimiin, ilman harhaanjohtavaa ja virheellistä eläinoikeuskäsitettä. Mielestäni tämän vastuun ei tule olla kovin laaja, sillä se on ristiriidassa vapaan yhteiskunnan kanssa. Lemmikkieläimiä kohtaan vastuu on melko korkea, maatalous- ja laboratorioeläimien kohdalla vastuu on pieni ja se pohjautuisi kuluttajien vaatimuksiin.

YK ja ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat synnynnäisiä perusoikeuksia jotka kuuluvat kaikille. Nämä oikeudet perustuvat ihmisen ja ihmisyyden perusluonteeseen, jos ihmisoikeuksilla on joku looginen lähtöpiste, se on joku jumala tai luonto (lat. deus sive natura, filosofinen käsite). Yksinkertaisimmillaan ihmisoikeudet voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti: "Jokaisella ihmisellä on absoluuttinen sataprosenttinen oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen. Ruumiilliset rangaistukset, sodat, orjuus, pakollinen asevelvollisuus, varastaminen, omaisuuden takavarikointi ja verotus loukkaavat ihmisoikeuksia ja ovat ihmisoikeuksien vastaisia tekoja". Määritelmä ei jätä paljoa arvailujen varaan.

On varsin traagista, että ihmisoikeudet ymmärretään YK:n ihmisoikeuksien julistuksena. Tämän julistuksen hyväksyminen ihmisoikeuksien lähtökohtana viittaa epäsuorasti siihen, ettei ihmisillä ole synnynnäisiä perusoikeuksia vaan ne annetaan ihmisille valtioidenvälisen demokratian kautta. Ihmisoikeuksista on toisin sanoen äänestetty - ja sen kyllä huomaa. YK:n ihmisoikeus julistuksen 21. ensimmäistä artiklaa ovat jossain määrin järkeenkäypiä, vaikka niistäkin suurin osa on kirjoitettu liian pitkästi tai epämääräisesti. Loput yhdeksän artiklaa ovat vielä epämääräisempiä ja toimivat lähinnä ihmisoikeuksien negaatioina kuin niiden puolustajina. Esimerkiksi: Jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan (artikla 22), työhön (23), työajan rajoittamiseen (24), terveydenhuoltoon (25), opetukseen (26) ja taiteeseen (27). Artikla 29 on kaikkein pahin:

1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.

Näiden yhdeksän viimeisen artiklan, tai ns. ESC-oikeuksien (Economic, Social, Cultural) olemassaolo tarkoittaa käytännössä, että kansalaisia on verotettava ja heidän toimintaa on rajoitettava kunnes sosialidemokratia toteutuu. Kaiken pahan lisäksi artiklat 23 ja 24 ovat sisäisesti ristiriitaisia, velvoittaen palkkalattian muodostamiseen sekä työnteon rajoittamiseen jotka johtavat väistämättä työttömyyteen ja siten Suomenkaltaiset valtiot, jotka eivät anna kansalaisilleen oikeutta työhön, syyllistyvät ihmisoikeusrikkomuksiin. Ja kun kaikki kerran rikkovat ihmisoikeuksia, kellään ei ole oikeutta syyttää Kiinaa tai Saudi-Arabiaa ihmisoikeusrikkomuksista.

YK:n ihmisoikeusagendan ongelmat eivät lopu tähän. On ylipäätään varsin huolestuttavaa että ihmisoikeuksien valvonta on annettu organisaatiolle, jonka päämääriin kuuluu maailmanlaajuisen valtion muodostaminen, joka kattaisi kaiken maan auringon alla lännestä itään ja etelästä pohjoiseen. Tässä YK ei tosin onneksi koskaan onnistu, koska sen budjetti on noin Turun kaupungin kokoluokkaa ja YK on itsessään äärimmäisen korruptoitunut ja tehoton kaikessa mitä se tekee. Todisteena tästä tehottomuudesta toimii YK:n oma ihmisoikeusneuvosto ja sen taistelu näiden universaalien ihmisoikeuksien puolesta. Neuvoston 47. maan joukossa ovat mm. Angola, Azerbaidžan, Kiina, Kuuba, Saudi-Arabia ja Venäjä.

Kuriositeettina mainittakoon että jotkut vasemmistoälyköt ovat syyttäneet YK:n ihmisoikeuksia imperialismista. Olen samaa mieltä. YK:n ihmisoikeuksissa haisee sosialidemokraattinen hyvinvointivaltioimperialismi. Vasemmistoälyköt tuntien, he tuskin tarkoittavat tätä, sillä heidän mukaansa sosialismi ei voi olla imperialismia. Imperialismi tulee tietenkin lännestä, joka yrittää YK:n ihmisoikeuksien kautta pakottaa arabinaisille oikeuden elämään, vapauteen ja omaisuuteen.