eroakirkosta.fi

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Tieteen objektiivisuudesta

Tieteen objektiivisuuden kyseenalaistaminen on suhteellisen kiistanalainen aihe, varsinkin blogissa jonka lukijakunta koostuu lähinnä liberaaleista ja/tai ateisteista, jotka yleensä lukeutuvat tieteen puolestapuhujiin. Myönnän lukeutuvani tiedeskeptikoihin, koska harjoitettu tiede on sekä politisoitunut että eturyhmärahoitettu.

Yksi parhaista esimerkeistä löytyy ravitsemustieteen saralta ja miten se on kytköksissä lääketieteeseen. Vallitsevan käsityksen mukaan tyydytettyjen rasvojen syönti johtaa liikalihavuuteen ja sitä kautta sydänsairauksiin jne. Tämän teorian ongelma vain on siinä, että solut eivät varastoi ylimääräistä energiaa ilman insuliinia ja insuliini ei erity ilman verensokerin nousua ja verensokeri ei nouse ilman hiilihydraattien syöntiä. Täten ruokavalio jossa tyydytetyn rasvan osuus on suuri johtaa liikalihavuuteen vain, mikäli myös hiilihydraattien määrä on suuri. Yllä esitetyt väittämät eivät ole mitenkään kiisteltyjä vaan jo yli 50 vuotta sitten todettuja syy-seuraus-suhteita. Tästä huolimatta ylipainoisia kehotetaan leikkaamaan kaloreita rasvan syöntiä vähentämällä. Teoriassa kehotus toki toimii, mutta käytännössä sen toteuttaminen on hyvin vaikeaa, koska proteiini tekee ihmisen hiilihydraatteja paremmin kylläiskesi, ja proteiinipitoinen ja rasvapitoinen ruokavalio kulkevat käsi kädessä. Tilanne ainoastaan pahenee kun potilaille syötetään vaarallisia lääkkeitä (kuten statiineja), jotka ovat tilastollisesti merkittäviä, mutta käytännössä katsoen merkityksettömiä.

Neljä merkittävää erityisryhmää ylläpitävät vallitsevaa tilaa: lääkeyhtiöt, lääkärit, maanviljelijät ja ruoanjalostajat. Lääkeyhtiöt rahoittavat lääketiedettä, jonka vuoksi valtaosa lääketieteellisestä tutkimuksesta on keskittynyt lääkkeiden vaikutuksiin ennaltaehkäisyn sijaan - ruotsinkielessä ilmiölle on olemassa kaksi hyvää sanaa hälsovård (terveydenhoito) ja sjukvård (sairaudenhoito). Ylipaino-ongelmaa myötäillen, lääkärisestä yhä suurempi osa on kouluttautunut kardiologeiksi tai endokrinologeiksi, eikä heidänkään intresseihin kuulu uudelleenerikoistuminen. Ruokateollisuuden puolella maataloustuet horjauttavat kysynnän ja tarjonnan tasapainon, jonka seurauksena ruokaa tuotetaan liikaa ja sitä myydään liian halvalla. Valtiollinen ratkaisu tähän ongelmaan on ollut hiilihydraattipitoiset ravintosuositukset, jonka avulla keskiverto amerikkalainen on saatu syömään 3800 kilokaloria päivässä, 2000 kilokalorin sijaan. Liikalihavuus on siis ollut poliittinen lottovoitto, koska sen ylläpito suosii eturyhmiä ja järjestelmän (keskimääräisesti heikompituloiset) uhrit vaativat julkiseen terveydenhuoltoon lisärahoitusta.

Ilmastonmuutos on toinen hyvä esimerkki poliittisesta lottovoitosta: muutos todistamalla byrokraatit ja poliitikot voivat oikeuttaa (legitimize) koko tuotantorakenteen haltuunoton drakoniseine veroineen. Täten ei ole lainkaan ihme, että ilmastonmuutosta puoltava tutkimus on lähes 100 % verovaroin rahoitettua ja jopa aihetta sivuaville tieteenaloille, kuten biologialle tai fysiikalle tarjotaan verovaroja aiheen tutkimukselle, mikäli yhteys pystytään todistamaan (sellaisten tutkijoiden määrärahat evätään jatkossa, jotka eivät tätä lenkkiä löydä).

Vain muutamaa jäävuoren huippua esimerkkinä käyttäen, tutkijoiden ei tulisi olla yllättyneitä siitä, että kreationismin kaltaisine pseudotieteineen on nostanut ruman päänsä jokaisesta kolosta. Henkilökohtaisesti minulta ei sympatiaa kreationisteille löydy mutta myönnettäköön, että ainakin he uskaltavat kyseenalaista yhden auktoriteetin, johon lähes kaikki silmittömästi uskovat. Vapaassa yhteiskunnassa tiede rahoitettaisiin yksilöiden, yritysten ja järjestöjen toimesta. Vaikka tämä luultavasti tekisi tieteestä polarisoidumpaa, ainakin objektiivisen totuuden löytäminen olisi helpompaa, kun koko prosessi ei olisi yhden tai muutaman poliittisen tahon mielivallan alla.