eroakirkosta.fi

sunnuntai 22. heinäkuuta 2007

Oikeudet ja utilitarismi

Yksi vanhimmista liberalismin doktriinikiistoista on, perustuuko vapaus tinkimättömiin yksilönoikeuksiin vai näiden yksilönoikeuksien tuomiin utilitaristisiin (eli yleishyödyllisiin) etuihin. Taloustieteilijät perustavat argumentin yleensä utilitarismiin, filosofit (ja itävaltalaiset taloustieteilijät) tinkimättömiin yksilönoikeuksiin. Utilitaristit perustelevat kantaansa mm. seuraavin argumentein. Liberalismi tuo kaikkein eniten hyvinvointia, eikä kukaan kannata liberalismia siksi, että se toisi kaikkein eniten kurjuutta, täten liberalismia on kannatettava utilitaristisin perustein. David Friedmanilla on kuuluisa argumentti utilitarismin puolesta. Kuvitellaan että sinulla on taskulamppu jonka valokeilalla valaiset varpaitani, tällöin et riko omistusoikeuttani. Jos säädät taskulampun valokeilaa kovemmalle, jolloin siitä muodostuu lasersäde joka polttaa varpaani, rikot omistusoikeuttani. Ergo: omistusoikeus perustuu utilitarismiin. Vastaavasti tinkimättömiä oikeuksia puoltavat argumentoivat seuraavasti. Istuisitko koneeseen, joka simuloisi elämääsi reaaliajassa eteenpäin seuraavin muutoksin: puolisosi olisi hieman kauniimpi, lapset hieman kiltimpiä, tulosi hieman korkeammat, etkä muistaisi aiempaa (koneen ulkopuolista) elämääsi? Suurin osa kyselyyn vastanneista vastaa ei, koska oikeassa maailmassa eläminen on monelle itseisarvo. Tämä rikkoo utilitarismin perusperiaatteen. Entäs jos työskentelet pelastustyöntekijänä ja alhaalla on kymmenen pelastettavaa ihmistä, mutta helikopterissa on tilaa vain kahdelle. Valitsisitko pelastettavat ihmiset arpomalla vai alkaisitko analysoida ihmisten ikää, ammattia, perheellisyyttä ym. muita tekijöitä joiden avulla voisit pelastaa ne kaksi ihmistä, jotka maksimoisivat utiliteetin? Tämä todistaa utilitaristisen näkökannan epäkäytännöllisyyden.

Kaikki eivät puolustaa vapautta joko utilitaristisista tai absoluuttisia yksilönoikeuksia käsin, vaan tekevät kompromissin näiden kahden välillä. Frédéric Bastiat (1801-1850) tuli kuuluisaksi (myös) siitä, ettei hän nähnyt mitään olennaista eroa siinä päätepisteessä, mihin utilitaristiset ja absoluuttiset yksilönoikeutta seuraavat argumentit johtivat. Moderneista (elossa olevista) ajattelijoista ainakin Roderick Long on sanonut, ettei ole mahdollista puolustaa liberalismia, jollei usko niiden periaatteiden käytön johtavan hyvään yhteiskuntaan. Roderick Long on tosin myös yksi utilitarismin terävämpiä kriitikoita. Mielestäni paras ratkaisu tulee Johan Norbergiltä, jonka mukaan sekä utilitaristiset että absoluuttista yksilönoikeutta tukevat argumentit ovat tärkeitä. Norbergin mukaan ongelma kuitenkin muodostuu, kun mennään mikrosäätelytasolle, jolloin utilitaristiset argumentit eivät enää toimi ja on pakko puolustaa absoluuttisia yksilönoikeuksia. Suosikkiesimerkkini tästä on turvavyön käyttöpakko. Mikäli turvavyönkäyttöpakkoa ei ole (kuten sitä ei New Hampshiressä ole), noin kolme neljästä aikuisesta käyttää vapaaehtoisesti turvavöitä. Turvavyöpakon vallitessa, turvavyönkäyttöaste nousee jonnekin 90 % tasolle. Absoluuttisen yksilönoikeuden kannattaja vastustaa turvavyönkäyttöpakkoa a priori, koska se poistaa yksilöltä mahdollisuuden päättää omasta turvavyönkäytöstään omassa autossaan. Liberaali utilitaristi puolestaan joutuu vastustamaan turvavyönkäyttöpakkoa perustelemalla, että kolarialttius kasvaa kun kuljettaja tuntee olonsa autossa turvallisemmaksi. Vaihtoehtoisesti hän voi väittää, että joiltain kuolemilta voi välttyä, mikäli ei käytä turvavöitä, vaan lentää ennemmin lasin läpi. Turvavyönkäyttöpakko lisää myös hieman poliisien kustannuksia ja siten nostaa veroja, joka puolestaan laskee kansan utiliteettiä. Kun nämä argumentit asetetaan vasten niitä utilitaristisia argumentteja, joiden mukaan kuolemien määrä laskee tuntuvasti kun lähes kaikki käyttävät turvavöitä, ei liene epäselvää miten heikoilla utilitaristiset vapautta puolustavat argumentit ovat nippelisäätelyn edessä.

1 kommentti:

Toni kirjoitti...

Sekoitat kaksi asiaa: mikä on hyvää retoriikkaa vastapuolelle ja miten liberalismi todella älyllisesti on puolustettavissa.

On ihan totta, että "harmaat argumentit" kuten "en ole dogmaattinen liberaali, katsotaan mikä on paras vaihtoehto, yleensä se vain on liberaali vaihtoehto" usein johtavat liberaalia politiikkaa huonompaan vaihtoehtoon, koska harmaista argumenteista on vaikea löytää Schellingin pisteitä. Kun ihmisten pitäisi toimia oman lyhytnäköisen etunsa vastaisesti, jos on vain vaalean ja tumman harmaa vaihtoehto, he nopeasti valitsevatkin huonomman vaihtoehdon. Tämähän on sama syy, miksi uskonnot ja muu "absoluuttinen moraali" on niin suosittua, koska se vetää selkeän mustavalkoisen rajan, ja ihmisten tyhmyyden, likinäköisyyden ja laskentakyvyn puute minimoidaan. Tämän takiahan esimerkiksi joitakin ihmisoikeuksia uhraamaan valmiita halveksutaan ja haukutaan, jottei ihmisoikeuksista tulisi samanlaista harmaata massaa, vaan ne olisivat selkeitä ja mustavalkoisia, vaikka tilanne joskus objektiivisesti vaatisikin vähän harmaampaa harkintaa.

Tämä koko juttu on kuitenkin ihan eri kysymys kuin se, mikä on oikeaa moraalia ja mistä liberalismi lähtee. Sellaiset ihmiset, jotka oikeasti perehtyvät asiaan, lukevat ja ovat älykkäitä, osaavat valita liberalismi-sosialismi -akselilta muitakin vaihtoehtoja kuin ääripäät tai selkeimmät Schellingin pisteet. Yksityisesti voidaan todeta, että esimerkiksi kaavoitus voi tuottaa orgaanista prosessia parempia tuloksia, mutta että jokatapauksessa lienee parasta olla toteamatta tätä ääneen, koska poliittinen prosessi ottaisi kaavoitusoikeuden, minkä jälkeen valta luultavasti vain laajenisi ja alun pern hyvä keksintö karkaisi käsistä.

Lisäksi, ohimennen, kun lopuksi puhut turvavöiden käyttöpakosta, oletat jo alun perinkin, että liberaali vaihtoehto on oikea, ja mietit vain vastaako luonnonoikeusnäkökulma vai utilitarismi paremmin kysymykseen miksi näin on. Tämä on begging the question -argumentti.