Elokuva-arvostelu: America - Freedom to Fascism

Valitettavasti kaikki eivät lue kirjoja. Tämän vuoksi päätin aloittaa kirja-arvostelujen ohella myös elokuva-arvostelujen tekemisen blogin aihealueeseen liittyvistä elokuvista. Elokuvilla tarkoitan tässä asianyhteydessä (ja tulevissa asianyhteyksissä) lähinnä dokumentteja mutta myös muunlaista tuotantoa saatan satunnaisesti arvostella. Arvostelut rajoittuvat elokuvateatterissa tai televisiossa esitettyyn, tai internetissä myytävään, tuotantoon. Ottaen huomioon, ettei minulla ole televisiota ja katson tietokoneelta korkeintaan yhden (yleensä aiheeseen liittymättömän) elokuvan viikossa, näiden arvostelujen määrä jäänee pieneksi. Joka tapauksessa, ensimmäinen elokuva-arvosteluni kohde on Aaron Russon dokumentti America - Freedom to Fascism (2006).

America - Freedom to Fascism jakaantuu kutakuinkin kolmeen osaan josta ensimmäinen kattaa puolet elokuvasta ja käsittelee Yhdysvaltain veroviraston (IRS:än) laittomuutta. Toinen osa (noin 1/4 elokuvasta) kritisoi Yhdysvaltain keskuspankin (FED:in) toimintaa ja viimeinen neljännes kattaa pitkän listan verrannollisesti pienempiä ongelmia kuten NATO:n, NAFTA:n ja PATRIOT actin. Dokumentin parhaisiin puoliin kuuluu IRS:n moraalittoman toiminnan kartoittaminen jossa mm. osoitetaan, että ihminen joka lahjoittaa kaiken rahansa välittömästi hyväntekeväisyyteen saattaa silti joutua maksamaan suuria summia IRS:lle. IRS:n strategioihin kuuluu myös pienituloisten, etnisten vähemmistöjen ja muiden huonossa puolustusasemassa olevien ihmisten vainonta. Myös FED:in ja fiat-rahan kritiikki on päälisin puolin asiallista vaikka siinä keskitytäänkin liikaa yksityispankkien matalaan kassavarantovelvoitteeseen.

Russon dokumentti ei kuitenkaan ole lopulta kovinkaan kummoinen. Lähes koko IRS-kritiikki perustuu Yhdysvaltain perustuslain ja verolainsäädännön millintarkkaan läpikäymiseen jonka tarkoituksena on osoittaa, ettei yhdysvaltalaisten tarvitse maksaa tuloveroa koska "tulo" määritellään yritysvoittoina eikä verolainsäädäntö myöskään missään kohtaa mainitse, että tavallisten ihmisten tulisi täyttää Yhdysvaltain verokaavaketta 1040 vuosittain. Tämän argumentin keskeinen ongelma on siinä, että se olettaa demokraattisten valtioiden olevan oikeusvaltioita vaikka demokratiat ovat jo pitkän aikaa liukuneet kohti poliisivaltiota (ks. tarvittaessa määritelmät). Todellisuudessa sillä ei ole mitään merkitystä mitä lakikirjassa sanotaan niin kauan kun viranomaiset toimivat ikään kuin siellä sanottaisiin jotain muuta. Niin moraalitonta kuin tuloverotus onkin, valtiota ei päihitetä sen omilla säännöillä: valtio omistaa lait, tuomioistuimet ja poliisin ja sillä on enemmän aseita kuin sinulla. Et voi voittaa. Lisäksi tämä argumentti kaatuu alta heti kun parlamentti lisää tarvittavat pykälät verolainsäädäntöön. Mitä sitten tehdään, annetaan periksi ja maksetaan kiltisti tuloveroa? Toinen dokumentin huonoista puolista on Novus Ordo Mundin (uusi maailmanjärjestys) puiminen. Vaikken sinänsä epäile, etteikö mm. Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin eliiteillä olisi hinkua maailmanlaajuisen valtion luomiseen epäilen suuresti tämän mahdollisuutta. Ensinäkin tämä on jo poliittisesti äärimmäisen vaikeaa (YK:n yli 60-vuotisten epäonnistumisten sarja on tästä hyvä esimerkki) ja toiseksi vaikka se olisikin poliittisesti mahdollista talouslaskun ongelma haraa pahasti hanketta vastaan. Mikäli maailmanlaajuinen valtio joskus luotaisiin, se luultavasti luhistuisi kasaan lyhyessä ajassa. Kolmas dokumentissa ärsyttävä asia on sen hyppiminen teemasta toiseen. Tästä ongelmasta tulee varsin ilmeinen loppupuolella jossa aiheet vaihtuvat tiuhaan tahtiin eikä mitään läpikäydä kunnolla. Kesto: 105 minuuttia. Yleisarvosana: 68 %.