eroakirkosta.fi

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Vuoden 2008 loppukevennys

Vuoden 2008 viimeisen blogipostauksen kunniaksi kirjoitan vähän kevyemmistä aiheista kuin rahateoriasta, demokratiakritiikistä tai filosofiasta. Tästä huolimatta yritän kuitenkin jotenkin pysytellä aihealueen sisällä.

Väitän, että vuosi 2008 tullaan historian kirjoituksessa muistamaan ennen kaikkea vuotena joka käynnisti suurimman länsimaissa koetun laman sitten 1930-luvun. Jossain määrin voidaan tietysti argumentoida, että nyt alkanut suuri lama lähti käyntiin jo vuoden 2007 lopussa, mutta kiitos keskuspankkien koronlaskujen tämä ei merkittävästi näkynyt osakekurssien hinnoissa ennen vuotta 2008.

Vuoden aikana tuli luettua kaikenlaista, mutta jos kaikista lukemistani artikkeleista paras pitäisi valita se olisi Hans Hoppen artikkeli "Reflections on the Orgin and the Stability of the State". Vuoden huonoimman artikkelin tittelistä kilpailee ennätyksellisen suuri ja toinen toistaan surkeampi tuote, joten en valitettavasti pysty valitsemaan sitä kaikkein huonointa. Esimerkkinä kuitenkin mainittakoon Totuuden Halla-aho uutisointi joka on jo niin matala riman, että sen alittaminen on lähes mahdotonta.

Yksi mielenkiintoisimmista uuden vuoden löydöistä on Mises Instituutin päivitetty testi "Are You an Austrian?". Testi on sen verran merkittävä, että se olisi oikeastaan pitänyt listata poliittisten testien joukossa. Tein testin vanhemman version ensi kerran vuoden 2005 lopussa ja sain tulokseksi noin 90 % (tämä on kutakuinkin keskiarvo täydellisistä itävaltalaisista ja täydellisestä chicagolaisista taloustieteellisistä vastauksista). Valitettavasti kyseinen testi sisältää paljon poliittisia vihjeitä, joiden avulla "oikea" vastaus selviää suhteellisen helposti. Tämän vuoksi suosittelenkin testin tekemistä avoimin mielin ja unohtaen eri vastausten poliittiset seuraukset. Tällä tavoilla oma tietämys itävaltalaisesta taloustieteestä selviää. Itse sain tulokseksi yllätyksettömän 100/100.

Näin henkilökohtaisesti olen asunut New Hampshiressa lähes vuoden ja kaksi kuukautta. Jos tällä välin en ole oppinut muuta, niin olen oppinut ainakin sen, etteivät amerikkalaiset osaa tavata nimeäsi oikein. Alla on koottu lista nimeni tähänastisista virheellisistä kirjoitusasuista (angloaakkosissa Pitkäniemi muuttuu joko muotoon Pitkaeniemi tai Pitkaniemi) lievimmästä pahimpaan kommenttien kera:

Etunimet:
Lassie - Hau, hau.
Lassi
Lassa
Lasso - Jiihaa!
Lhasa - Tiibetin pääkaupunki.

Sukunimet:
Pitkaeneimi - Melkein oikein, hyvä yritys kieltämättä.
Pittaniemi
Pikkaniemi
Pitraniemi
Pitlaniemi - Miksi tuon toisen tavun ensimmäisen kirjaimen oikeinsaaminen on niin vaikeaa?
Titkaniemi - Hih.
Pitkamieni
Pitkaaniem
Pitkakatu - Aika hyvin, asuin Turussa kauan Itäisellä Pitkäkadulla, se ei ole nimeni.

Viimeisimpänä, muttei vähäisempänä, vielä on muutama tunti aikaa vähentää vuoden 2009 veroa eroamalla kirkosta. Ero astuu voimaan maistraatin vastaanotettua eroilmoituksen vaikka sen käsittely tapahtuisikin vasta tammikuussa.

Hyvää uutta vuotta!

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Talousdemokratia ja hyperinflaatio (nollakoroista osa 1/2)

Viime Yhdysvaltain presidentinesivaalien alla John McCain sanoi "olen iloinen kun he [keskuspankki] leikkaavat korkojaan, toivoisin koron olevan 0 %". McCainin toteamus herätti allekirjoittaneessa lähes hysteeristä naurua sekä kommentin järjettömyyden vuoksi, että kauhusta, sillä mitä jos keskuspankki laskeekin ohjauskorkonsa 0 %. Tällä hetkellä pelko näyttää jo toteutuneen, sillä Fed:in ohjauskorko laski 1 %:sta peräti 0-0.25 %:n väliselle alueelle (tarkempaa ohjauskorkoa ei ole virallisesti määritelty). McCain ei valitettavasti ole yksin vaan hänen 0 % korko on yksi koko talousdemokraattisen aatteen määränpäistä.

Käytännössä katsoen 0 % korolla on kaksi erilaista vaikutusta: se aiheuttaa joko massiivista inflaatiota tai vaihtoehtoisesti luottojonoja. Käsittelen inflaatiota tässä kirjoituksessa ja tarkoitukseni on osoittaa, ettei sillä ole mitään merkitystä miten raha lasketaan markkinoille sillä sen vaikutus näkyy lopulta aina hinnoissa. Raha voidaan laskea markkinoille kolmella tavalla: 1) lainoina yksityishenkilöille/yrityksille, 2) lahjoituksina yksityishenkilöille/yrityksille ja 3) julkisen (eli valtiollisen) kulutuksen kautta (julkisia lainoja ei tässä tapauksessa oteta huomioon koska talousdemokratian yksi päämääristä on julkisen velan eli lainanoton lakkauttaminen).

Yksityishenkilöille tai yrityksille annettavat lainat päätyvät yleensä sijoituksiin kuten asuntojen, ajoneuvojen, koneiden tai tehtaiden ostoihin tai laajennuksiin. Vaihtoehtoisesti rahat voivat päätyä suoraan tuotteiden tai raaka-aineiden kulutukseen. Kummassakin tapauksessa rahan määrä lisääntyy suhteessa teollistuotteiden ja kulutustuotteiden määrään josta hintojen nousu eli hintainflaatio (neoklassinen inflaatio) on välttämätön seuraus. Jos rahat puolestaan annetaan yksityishenkilöille tai yrityksille, ne voivat joko sijoittaa summan teollistuotteisiin, kulutustuotteisiin tai vaihtoehtoisesti tallettaa rahat pankkiin. Mikäli rahat päätyvät teollis- tai kulutustuotteisiin hinnat nousevat yllämainitun skenaarion mukaisesti, mikäli rahat päätyvät pankkeihin, pankkien yksityinen lainatoiminta (vaikkakin valtion tukemalla 0 % korolla) päätyvät takaisin teollis- ja kulutustuotteisiin joko pankin tai rahan lainanneen yksityishenkilön tai yrityksen toimesta. Inflaatio ja taloussyklit ovat 0 % rahan väistämättömiä seurauksia.

Kolmas vaihtoehto, eli julkinen kulutus, on hieman monimutkaisempi sillä se ei kahden yllämainitun skenaarion mukaisesti aiheuta suoria taloussyklejä siitä huolimatta, että valtiollisia sijoituksia (tai "sijoituksia") voidaan määritelmällisesti pitää virhesijoituksina. Tämä siksi, koska valtio ei yleensä salli projekteidensa (kuten huumeiden vastaisen sodan, julkisen koulutuksen, tieverkoston, valtiollisten yritysten jne.) päätymistä konkurssiin vaikka ne tekisivät suurta tappiota vuodesta toiseen. Sen sijaan valtio kaataa näihin projekteihin sekä verotuloja että keskuspankin luomaa rahaa siihen pisteeseen asti kunnes miltei koko julkinen sektori romahtaa (kuten kävi esim. Neuvostoliitossa). Tästä huolimatta julkisiin projekteihin kaadettu fiat-raha ei estä inflaation taikka taloussyklien muodostumisen kahdesta syystä. Ensinäkin valtio maksaa palkkaa työntekijöille (ja joskus yrityksille) jotka voivat ostaa sillä teollistuotteita, kulutustuotteita tai pistää rahat takaisin pankkiin - jokainen vaihtoehto johtaa inflaatioon. Toiseksi valtio käyttää teollis- ja kulutustuotteita mm. teiden rakentamiseen ja koulukirjojen ostoon, mitkä lopulta päätyvät rahainflaation muodossa hintoihin.

Tietysti voidaan argumentoida, ettei talousdemokratian alla yksityistä pankkitoimintaa sallittaisi lainkaan (kuten joissain talousdemokraattisissa malleissa esitetään). Valitettavasti kritiikki menee metsään, sillä yksityisellä pankkitoiminnalla ei juuri ole merkitystä. Koron lähestyessä 0 % tuntumaa, rahan talletus pankkeihin on lähes hyödytöntä - sitä paitsi miksi kukaan tallettaisi rahojaan pankkiin tai lainaisi niitä eteenpäin kun valtiolta saa lainaksi ilmasta rahaa loputtomissa määrissä? Mikäli korko pysyisi 0 % tuntumassa riittävän kauan, eikä valtio rajoittaisi rahan lahjoittamista/lainaamista lainkaan, seurauksena olisi vääjäämättä hyperinflaatio ja rahatalouden romahtaminen vaihtotaloudeksi.