eroakirkosta.fi

tiistai 9. lokakuuta 2007

Vähän Kokoomuksesta

Myönnän, olen kuulunut puolueeseen nimeltä Kokoomus (muistaakseni) alkuvuodesta 2004 lähtien. Liityin alun perin Kokoomukseen koska olin EU- ja NATO-myönteinen, kannatin vapaata kauppaa ja modernia elämää sekä kuvittelin puoluepolitiikan olevan paras tapa vaikuttaa. Kokoomus on aina ollut Suomen modernein ja kansainvälisin puolue joten Kokoomukseen liittyminen tuntui silloin luonnolliselta ja järkevältä valinnalta. Olen sittemmin katunut päätöstäni ja olen harkinnut Kokoomuksen (ja puoluepolitiikan) jättämistä viimeiset kaksi vuotta.

Yleisesti ottaen kaiken puoluepolitiikan vika on siinä, että (hyviä) muutoksia saadaan aikaan ainoastaan silloin kun tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta (kuten nyt). Muu aika on asemasotaa ja voimatonta sivustakatsomista yhteiskunnan tuhoutuessa pala palalta omien silmien edessä. Keskeistä puoluepolitiikassa on klaaniajattelu. Omaa puoluetta pitää propagoida jatkuvasti ja sen kritisointi on kiellettyä. Koska olen aika ajoin suhtautunut Kokoomukseen ja sen politiikkaan skeptisesti (mm. fi-libissä ja tässä blogissa), olen saanut osani varoittelevista sähköposteista paikallisilta ja pienemmiltä kokoomusvaikuttajilta (osan anonyymeinä kotisivujeni palautelaatikon kautta). Tämä ei toki ole mikään Kokoomusilmiö vaan sama pätee myös muualla; varsinkin pienpuolueissa - kuten Vasemmistoliitossa - näytetään nopeasti ovea erimielisyyksien kohdatessa. Kolmas puoluepolitiikan raivostuttava piirre on jatkuva selkään puukotus. Itse en ole tätä kokenut Kokoomusvuoren juurella, mutta huhujen mukaan huipulla on tuulista (varsinkin jos tunturisi nimi on SDP).

Kokoomuksen politiikassa on kolme keskeistä vikaa: 1) kansainvälisyys, 2) moraalinvartiointi ja 3) eturyhmäintressit. Kokoomus on eittämättä Suomen kansainvälisin puolue, jonka kautta voi saada paljon hyödyllisiä kansainvälisiä kontakteja ja jonka pääideologia (pehmokonservatismi) ulottuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Merkittävä osa Kokoomuksen kansainvälisyyspolitiikasta koostuu hyvistä asioista, kuten vapaakaupan esteiden purkamisesta ja ihmisten liikkuvuuden helpottamisesta. Valitettavasti vielä suurempi osa Kokoomuksen politiikasta koostuu ylikansallisten järjestöjen kuten EU:n, NATO:n, YK:n ja WTO:n propagoimisesta, siitä huolimatta että suurin osa Suomalaisista vastustaa näiden järjestöjen toimintaa. Kokoomuksen moraalivartioinnissa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä alkoholismi, ketjutupakointi, huumeiden käyttö ja prostituutio ovat moraalisesti arveluttavia tekoja. Vika on siinä, että Kokoomukselle ainut ratkaisu näihin ongelmiin on totaalikielto ja moraaliverojen nosto. On olemassa monta asiaa joita voimme pitää moraalittomina mutta niin kauan kun ne eivät loukkaa muiden oikeuksia, kieltävästä lainsäädännöstä on ainoastaan haittaa - totaalikielto ei toimi. Vaikka Kokoomus harjoittaa vähän eturyhmäpolitiikkaa verrattuna SDP:hen tai Keskustaan, on Akavan ja korkeakouluopiskelijoiden eturyhmäasema puolueessa ilmeinen. Korkeakouluopiskelijoiden hyysäys on ymmärrettävää, sillä Kokoomuksen kannatus on suurin korkeasti koulutettujen keskuudessa. Ilmainen korkeakoulutus on silti yksi kaikkein raukkamaisimmista tulonsiirroista, sillä se on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, jonka ansiosta korkeasti koulutettujen lapsilla on kahdeksankertainen mahdollisuus opiskella yliopistossa - täysin ilmaiseksi - heikommin koulutettujen lapsiin verrattuna. Ilmaisen korkeakoulutuksen (ja korkeiden verojen) ansiosta Suomalaisessa yhteiskunnassa sosiaaliluokkien välinen liikkuvuus on jatkossakin pientä (kahden alimman sosiaaliluokkaa välistä liikkuvuutta lukuun ottamatta).

Kritiikistä huolimatta olen yhä sitä mieltä, että Kokoomus on Suomen paras eduskuntapuolue. Oma kokoomuslaisuuteni tulee ilmi lähinnä vaalien alla, jolloin koen Kokoomuksen puolustamisen velvollisuudeksi Liberaalit minipuolueen hyökkäyksiltä. Tämä ei niinkään johdu Kokoomuksen hyvyydestä (en ole aina edes äänestänyt Kokoomusta) vaan Liberaalien huonoudesta. Liberaalipuolueen politiikka koostuu Kokoomuksen talouspolitiikasta, Vihreiden sosiaalipolitiikasta ja räikeästä homoagendasta. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ongelma on siinä, ettei tällaisella agendalla läpäistä järjestelmän (eng. establishment) seulaa. Puolueessa toimiminen kuluttaa ainoastaan arvokasta aikaa: pitkällä tähtäimellä blogaus on allekirjoitusten (kannattajakortit) ja ehdokasesitteiden jakoa tehokkaampaa.

7 kommenttia:

Jaakko kirjoitti...

"Ilmainen korkeakoulutus on silti yksi kaikkein raukkamaisimmista tulonsiirroista, sillä se on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, jonka ansiosta korkeasti koulutettujen lapsilla on kahdeksankertainen mahdollisuus opiskella yliopistossa - täysin ilmaiseksi - heikommin koulutettujen lapsiin verrattuna."

Voisitko selittää tätä hieman? En oikein pääse jyvälle ajatuksesta...

pasi kirjoitti...

Kritiikkisi minipuoluetta kohtaan lienee osin aiheellista. Itse kuitenkin näen sen platformina, jota voi kehittää ja joka voi kehittyä, ja paras tapa kehittää sitä on varmaan sisältäpäin. Suurissa puolueissa, kuten Kokoomuksessa, sisäinen muutospaine taas häviää mennen tullen sisäiselle muutosvastarinnalle, ja linja voi muuttua melkeinpä ainoastaan riittävän ulkoisen paineen myötä.

Sellainen ulkoinen paine voi esimerkiksi olla se, että jokin pienpuolue kasvattaa paikkamääräänsä suurten kustannuksella, jolloin jokin tai jotkin suuremmista saattavat nähdä aiheelliseksi nytkäyttää linjaansa hieman pienen puolueen suuntaan välttääkseen lisätappiot jatkossa.

Liberaalipuolueenkaan ei siis tarvitse saada absoluuttista valtaa, eikä sen pidä sellaista tavoitellakaan, edistääkseen liberalismia. Riittänee kun saavutetaan lukuisia paikkoja kunnanvaltuustoihin ja muutamia paikkoja eduskuntaan. Siihen ei kieltämättä päästä hyökkäilemällä muita puolueita vastaan vaan pitämällä kiinni omasta linjasta ja kykenemällä yhteistyöhön muiden puolueiden kanssa.

Se tavoite voi olla vielä kaukana, mutta ei niin kaukana, etteikö sen eteen kannattaisi tehdä jotain. En kyllä väheksy bloggauksen tehokkuutta sinänsä, mutta jotta sillä olisi jotain käytännön merkitystä, äänestäjille tulee myös tarjota vaihtoehtoja.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Voisitko selittää tätä hieman? En oikein pääse jyvälle ajatuksesta...

Toki :). Acta Sosiologia lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan niillä suomalaisilla, joiden vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, on kahdeksankertainen todennäköisyys päästä sisään suomalaiseen yliopistoon verrattuna niihin suomalaisiin, joiden vanhemmat eivät ole korkeakoulutettuja. Korkeakoulutetut ovat keskimäärin suuripalkkaisempia - myös verojen jälkeen. Korkeakoulututkinnon saaneilla on myös matalin työttömyysprosentti. Täten on ilmiselvää, että ilmainen korkeakoulutus on tulonsiirto köyhiltä rikkaille. On toki totta, että mikäli korkeakoulutus ei olisi ilmaista, niin kaikilla ei välttämättä olisi siihen varaa (tai oikeastaan, kaikilla huonompiosaisilla ei olisi halua ottaa mm. lainaa korkeakouluopintojen kustantamiseen). Tätä voidaan pitää ongelmana, mutta se on huomattavasti pienempi ongelma kuin se tosiasia, että nykyinen korkeakoulujärjestelmä on tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Tämä pienempi ongelma voidaan ratkaista esim. stipendijärjestelmällä tai 100 % valtion takaamilla lainoilla, mikäli näin halutaan tehdä. Itse en kannata valtion kustantamaa tai sponsoroimaa korkeakoulujärjestelmää edes kaikkein köyhimmille. Pienemmillä veroilla Suomalaiset olisivat paljon anteliaampia ja avustusjärjestöt pystyvät korjaamaan (myös) vapaassa markkinataloudessa esiintyvät sosiaaliset ongelmat.

Jaakko kirjoitti...

On kieltämättä niin, että jos suurin osa korkeakouluopiskelijoista tulee varakkaista perheistä, tällöin tulonsiirtoa tapahtuu köyhiltä rikkaille (koska siis kaikki maksavat tuosta opetuksesta verojen kautta, käyttivät sitä tai eivät). Itse tosin olen hyvin pienituloisesta perheestä ja korkeakoulun suorittaneena voin taas sanoa, että homma meni kannaltani mainiosti. Sain saman mahdollisuuden kuin rikkaammat (ja vähemmän rikkaat) ja käytin sen. Minusta nykysysteemin paras puoli on se, että se antaa tasapuolisen mahdollisuuden kaikille. Jotkut käyttävät sen ja jotkut eivät.

Ihan mielenkiintoisia muuten kirjoittelet, toivottavasti jaksat jatkaa. Erityisesti plussaa saat kansantajuisuudesta ja korrektista tyylistä (eli et pidä eri mieltä olevia vähä-älyisinä idiootteina.)

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Kritiikkisi minipuoluetta kohtaan lienee osin aiheellista. Itse kuitenkin näen sen platformina, jota voi kehittää ja joka voi kehittyä, ja paras tapa kehittää sitä on varmaan sisältäpäin. Suurissa puolueissa, kuten Kokoomuksessa, sisäinen muutospaine taas häviää mennen tullen sisäiselle muutosvastarinnalle, ja linja voi muuttua melkeinpä ainoastaan riittävän ulkoisen paineen myötä.

Juuri mm. tämän vuoksi en suosittele Kokoomukseen (tai mihinkään muuhun puolueeseen liittymistä). Pointtini oli, ja on ollut viimeiset puolitoista vuotta, että politiikkaan kannattaa vaikuttaa ihan raa'asti kansalaismielipidettä muuttamalla, jossa onnistutaan mm. kirjoittamalla. Puolueissa toimiminen on mielestäni lähes täysin ajanhaaskausta (harrastustoimintana siinä ei toki ole mitään vikaa).

Sellainen ulkoinen paine voi esimerkiksi olla se, että jokin pienpuolue kasvattaa paikkamääräänsä suurten kustannuksella, jolloin jokin tai jotkin suuremmista saattavat nähdä aiheelliseksi nytkäyttää linjaansa hieman pienen puolueen suuntaan välttääkseen lisätappiot jatkossa.

En toki kiistä, etteikö pienpuolue voisi olla yksi ulkoisen paineen moottori, joka pakottaisi establishmentin varpailleen. Tämä on ainoastaan sangen epätodennäköistä. Pääsääntöisesti establisoituneet puolueet ovat hyvin liukkaita ja taidokkaita takinkääntäjiä, jotka uusivat ohjelmiaan vuosittain sitä mukaan mistä poliittinen tuuli puhaltaa. Mielestäni on parempi keskittyä puhaltamaan oikeansuuntaista poliittista tuulta, jotta puolueet kääntäisivät takkiaan, kuin perustaa suht. periaatteellista minipuolueita. Pitkällä tähtäimellä Suomen puolueista ainoastaan Vasemmistoliitto on kutistumassa olemattomiin samalla kun Vihreät ovat nousseet - puoluekenttä on erittäin vakaa. Muut puolueet ovat onnistuneet kääntämään takkiaan riittävän usein ja riittävän oikein kerta toisensa jälkeen. Jos Suomessa tahtoo liberaaliagandalla menestyä, se vaatii äärioikeistolaista/populistista/paleoliberaalia agendaa, jossa yhdistyvät mm. oikeistolainen talouspolitiikka, maahanmuuttovastaisuus, EU vastaisuus ja poliittisen establishmentin vastustus. Samalla tämä puolue ei saa ottaa muita radikaaleja ja ristiriitaisia agendoja jotka "suututtavat" ihmisiä kuten mm. huumausaineiden laillistus. En valitettavasti usko Suomen liberaalien menestyvän, niin kauan kun puolueesta puuttuu EU kritiikki ja kun puolue ylläpitää niin räikeätä homoagendaa, että SETA:a voisi miltei luulla puolueen etujärjestöksi. Pääsääntöisesti liberaalit haluavat työskennellä yksityisellä sektorilla - en ymmärrä miksi niin monella on aito hinku puoluepolitiikkaa kohtaan? Politiikkaa voi ihan hyvin tehdä puoluejärjestelmän ulkopuolelta, esim. eroakirkosta.fi on tuhonnut valtionkirkon aseman tehokkaammin viimeisen viiden vuoden aikana, kuin mitä Vasemmisto on saanut aikaan koko viime vuosisatana.

Riittänee kun saavutetaan lukuisia paikkoja kunnanvaltuustoihin ja muutamia paikkoja eduskuntaan.

Minä en valitettavasti pidä tätä todennäköisenä, ellei establishmentti tee jotain maailmaa mullistavaa virhettä joissain eduskunta- tai kunnallisvaaleissa. Tähän en oikein usko.

Se tavoite voi olla vielä kaukana, mutta ei niin kaukana, etteikö sen eteen kannattaisi tehdä jotain.

En ehdota poliittisesti laiskistumista, vaan poliittisen energian kanavoimista oikeaa väylää pitkin oikeaan suuntaan. Suomessa on liberaalipuolue, mutta ei liberaaliliikettä. Ennen mittavaa liberaaliliikettä on turha haaveilla voimallisesta liberaalipuolueesta. Esim. NH:ssa saadaan päivän varotusajalla 500 ihmistä huutamaan torille "ei tuloveroa, ei keskuspankkia", Suomessa emme saa kuukauden varotusajalla edes kymmentä henkeä huutamaan torille vastaavaa ja Suomen väestö on neljä kertaa suurempi.

En kyllä väheksy bloggauksen tehokkuutta sinänsä, mutta jotta sillä olisi jotain käytännön merkitystä, äänestäjille tulee myös tarjota vaihtoehtoja.

Äänestäjillä on jo enemmän kuin tarpeeksi vaihtoehtoja puolueiden sisällä ja puolueiden välillä. Vaalijärjestelmämme on sen verran koukeroinen, että se tarkoittaa käytännössä äänen hukkaan heittämistä, mikäli sillä on äänestänyt pienpuoluetta. Itse en siksi jaksa äänestää liberaaleja (enää) kun tiedän, ettei siitä ole mitään hyötyä. Kokoomusta äänestämällä äänellä voi joskus olla joku merkitys jos käy tosi iso sattuma ja oikein oikein hyvä säkä. Yleisesti ottaen jokainen ääni on "hukkaan heitetty", koska demokratiassa oma ääni harvemmin ratkaisee, ellei satu asumaan jossain alle viidensadan hengen pikkukunnassa.

pasi kirjoitti...

Hieno vastaus! :) Olen pääosin samaa mieltä.

Mielestäni on parempi keskittyä puhaltamaan oikeansuuntaista poliittista tuulta, jotta puolueet kääntäisivät takkiaan...

Itse koen sen minipuolueessa puuhaamisen juuri tuollaisena toimintana. Lienee hyvä, että molempia lähestymistapoja käytetään.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

On kieltämättä niin, että jos suurin osa korkeakouluopiskelijoista tulee varakkaista perheistä, tällöin tulonsiirtoa tapahtuu köyhiltä rikkaille (koska siis kaikki maksavat tuosta opetuksesta verojen kautta, käyttivät sitä tai eivät).

Jup. Tämä on itse asiassa yksi niitä keskeisiä syitä miksi vastustan kaikkia tulonsiirtoja, säännöstelyjä ja muuta sosiaalipolitiikkaa. Suurin osa tulonsiirroista ja säännöstelyistä hyödyttää ainoastaan varakkaita (varsinkin valtion ja kuntien koreakoulutettuja virkamiehiä, jotka saavat helpon, varman työpaikan, josta saa paljon valtaa ja suht. hyvän palkan). Köyhät ja syrjäytyneet ovat poliittisesti voimattomia ryhmiä. Niillä ei ole poliittista valtaa ja siksi ne eivät myöskään pääse sanelemaan mitään ehtoja. Sen sijaan vahvat poliittiset ryhmät, kuten SAK, voivat mielin määrin sanella sellaiset ehdot jotka hyödyttävät heitä ja vahingoittavat lisää köyhiä ja syrjäytyneitä. Retoriikka voi tietysti olla toista mutta käytäntö osoittaa asian olevan pääsääntöisesti näin, muutamaa erittäin harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta.

Itse tosin olen hyvin pienituloisesta perheestä ja korkeakoulun suorittaneena voin taas sanoa, että homma meni kannaltani mainiosti. Sain saman mahdollisuuden kuin rikkaammat (ja vähemmän rikkaat) ja käytin sen. Minusta nykysysteemin paras puoli on se, että se antaa tasapuolisen mahdollisuuden kaikille. Jotkut käyttävät sen ja jotkut eivät.

On totta, että järjestelmä on näennäisesti tasa-arvoinen, tai ainakin se näennäisesti tasoittaa tulojen kautta syntyvän lähtökohtaisen mahdollisuuksien epätasa-arvon. Ongelma on siinä, että todellisuudessa tämäkään ei toteudu. Keskeinen syy miksi varakkaat ja korkeakoulutetut pääsevät korkeakouluihin johtuu yksinkertaisesti siitä, että heidän kotonaan vallitsee parempi kulttuuri. Sosiologit ovat jo pitkään tienneet, että korkeasti koulutettujen kotona on ns. perustelukulttuuri, jossa asiat ja säännöt perustellaan, kun taas heikommin koulutettujen kotona noudatetaan käskyä. Lisäksi korkeasti koulutetut pitävät yleensä koulutusta hyveenä ja päihteiden käyttöä paheena. Korkeasti koulutetuilla on myös mm. vähemmän avioeroja ja muita sosiaalisia ongelmia, mikä parantaa heidän lapsien lähtökohtia. Tähän kun lisätään vielä se, että korkeakoulut - jonne varakkaiden lapset päätyvät jo luontaisesti useammin - kustannetaan verovaroin, päästään tilanteeseen jossa kuilu sosiaaliluokkien välillä kasvaa.

On mielestäni väärin syyttää alempia sosiaaliluokkia siitä, etteivät he näe tätä verovaroin kustannettua koulutusjärjestelmää hyödynnettävänä mahdollisuutena. Tätä voi tavallaan verrata lottoon. Lotossa jokaisella on teoriassa yhtäläinen mahdollisuus voittaa miljoona viikossa, mutta harva hyödyntää tämän mahdollisuuden. Suurin osa suomalaisista ei lottoa, koska he eivät näe itseään lottovoittajina, eivätkä he tunne yhtään lottovoittajaa (tietysti lottoaminen on myös matemaattisessa mielessä kannattamatonta). Vastaavasti moni alemman sosiaaliluokan lapsi ei pysty kuvittelemaan itseään korkeakoulutettuna, koska siihen maaliin päästäkseen heidän tulee ensin saada riittävän hyvä todistus yläasteelta päästäkseen lukioon, riittävän hyvä ylioppilastodistus lukiosta, sekä läpäistä pääsykokeiden korkea rima - ja tällöin ollaan vasta yliopistomatkan alussa. Jos nuori ei tunne yhtään (tai vain muutaman) lähisukulaista, tuttavaa tai kaveria joka on päässyt korkeakouluun sisään ja sieltä ulos, hän pitää korkeakouluun yhtä mahdottomana kuin lottovoittoa. Yliopistotutkinnon ulossaaminen vaatii paljon ahkeruutta tai paljon älyä (tai sopivassa kombinaatiossa kumpaakin). Alemmilta sosiaaliluokilta nämä ominaisuudet usein puuttuvat. En väitä, että alemmat sosiaaliluokat olisivat jotenkin geneettisesti vajavaisia tai vast. mutta väitän, ettei heidän kulttuuri ole yhtä hyvä kuin mitä se on ylemmillä sosiaaliluokilla (kulttuuri vaikuttaa puolestaan paljon etenkin ihmisen psyykkisiin ominaisuuksiin).

Se että itse päädyit huonosta lähtökohdista huolimatta korkeakouluun osoittaa lähinnä, ettet ole olosuhteiden orja, vaan pystyt oman elämän hallintaan huomattavasti keskivertoa paremmin. Väitän tosin, että olisit joka tapauksessa päätynyt korkeakouluun vaikka eläisimme vapaassa yhteiskunnassa, jossa korkeakouluja ei subventoitaisi. Korkeakouluihin voi toki ostaa tiensä usein rahalla, mutta lahjakkuudet huomataan usein ja heidän opintonsa kustannetaan stipendein tai lahjoituksin. Vaikka näin ei olisi, niin käytännössä kaikki alempien sosiaaliluokkien jäsenet pääsevät halutessaan yliopistoon joko lainaamalla tai säästämällä. Voi olla, ettei tämä aina toteudu mutta on omasta mielestäni vähemmän väärin, että toiset eivät saa rahallisista syistä mahdollisuutta päästä yliopistoon, kun sitä verrataan siihen vääryyteen jossa varakkaat saavat opiskella ilmaiseksi alempien luokkien kustannuksella. Täytyy myös muistaa, ettei yliopistosta pois jääminen ole maailmanloppu, varsinkaan sellaisissa yhteiskunnissa joissa verot ovat matalat ja säännöstelyt niin pientä, että yrittäjyys on erittäin kannattava vaihtoehto. Muistaakseni maailman kymmenestä rikkaimmasta ihmisestä ainoastaan Warren Buffetilla on korkeakoulutus. Yliopistotutkinto ei mielestäni ole mikään älykkyyden, viisauden tai menestymisen tae. On toki varsin valitettavaa, että erittäin staattisissa yhteiskunnissa - kuten Suomessa - yliopistotutkinto on miltei pakollinen, mikäli tahdot nousta korkealle työmarkkinoilla tai ylipäätään työllistyä julkisella sektorilla.

Ihan mielenkiintoisia muuten kirjoittelet, toivottavasti jaksat jatkaa. Erityisesti plussaa saat kansantajuisuudesta ja korrektista tyylistä (eli et pidä eri mieltä olevia vähä-älyisinä idiootteina.)

Jatkan toki kirjoittelua aina kun ehdin. Valitettavasti olen juuri nyt aika pahasti työllistetty, kiitos mm. Ron Paulin presidentinvaalikampanjan, mutta yritän pitää muutamaan postausta per kuukausi niin pitkään kun voin. Aiheet eivät suinkaan lopu kesken, aika loppuu.

Olen itse samaa mieltä, että korrekti tyyli on onnistuneen kirjoittamisen kannalta välttämätöntä. En ymmärrä mitä saavutetaan toisten haukkumisella. En muutenkaan suhtaudu kanssaihmisiin väheksyvästi, joten sellaisen tyylin ylläpitäminen olisi omalta kohdaltani myös älyllistä epärehellisyyttä (vaikka jotkut saavat silläkin tyylillä paljon lukijoita ja huomiota).