eroakirkosta.fi

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Repost: Viisi äänestysstrategiaa

Koska en ole aiemmin törmännyt mihinkään tekstiin joka esittelisi perusteellisesti yleiset liberaalien käyttämät äänestysstrategiat, ajattelin nyt käydä läpi nämä viisi toisistaan poikkeavaa strategiaa, niiden perusolettamukset, plussat ja miinukset. Lyhyesti nämä viisi strategiaa ovat: äänestää opposition ehdokasta, äänestää vähiten huonointa ehdokasta, äänestää parhainta ehdokasta, äänestää tyhjää tai jätä äänestämättä.

1) Opposition äänestäminen
Tämän strategian perusajatus on "valta korruptoi" ja äänestämällä oppositiota, valtaa voidaan hajauttaa tehokkaasti. Frédéric Bastiat kannatti tätä äänestysstrategiaa.
+ Onnistuessaan strategia voi muokata päätöksentekoa merkittävästi, kuvittele mitä tapahtuisi jos vaikka puolet eduskuntapaikoista jaettaisiin uudelleen.
+ Strategia ei edellytä massiivista liberaalia kulttuuria. Se edellyttää ainoastaan, että riittävän moni on tyytymätön nykyiseen politiikkaan.
+ Hyvä tapa protestoida.
- Oppositiopuolue voi toimia arvaamattomasti.
- Soveltuu huonosti tiettyihin poliittisiin järjestelmiin kuten suomen järjestelmään, jossa ei ole kahta selkeää poliittista blokkia vaan kolme suurta puoluetta jotka muodostavat hallituksen vähän miten sattuu.

2) Vähiten huonoimman ehdokkaan äänestäminen
Käytännössä strategia tarkoittaa, että äänestetään sellaista vähiten huonointa ehdokasta, jolla on realistiset mahdollisuudet nousta parlamenttiin. Suomen tapauksessa tämä tarkoittaisi esim. Kokoomuksen äänestämistä, sen sijaan että äänestettäisiin jotain liberaalia pienpuoluetta. Milton Friedman kannatti tätä äänestysstrategiaa.
+ Annetulla äänellä on teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen.
+ Strategia ei edellytä massiivista liberaalia kulttuuria; riittää että riittävän moni käyttäytyy äänestäessään tarpeeksi liberaalisti.
+ Tällaisen ehdokkaan ja puolueen löytäminen on yleensä suhteellisen helppoa.
- Tietyissä vaalijärjestelmissä ääni voi mennä vertailuluvun muodossa monelle todella huonolle ehdokkaalle.
- Ryhmäkuri rajoittaa läpäisseen ehdokkaan vaikutusmahdollisuuksia huomattavasti.

3) Parhaan ehdokkaan äänestäminen
Strategian perusidea on äänestää parasta (liberaaleinta) ehdokasta puolueeseen katsomatta, välittämättä siitä miten realistisia mahdollisuuksia ehdokkaalla on läpäisyyn. Suomessa tämä voisi tarkoittaa esim. liberaalit rp pienpuolueen äänestämistä. Tiettävästi Murray Rothbard kannatti lähinnä tätä strategiaa.
+ Annettu ääni osoittaa älyllistä rehellisyyttä.
+ Kohtalaisen hyvä tapa protestoida.
+ Jokainen suuri puolue on ollut joskus pienpuolue.
- Äänellä ei yleensä ole mitään merkitystä, eikä liberaalein ehdokas käytännössä koskaan läpäise seulaa.

4) Tyhjän äänestäminen
Tämä strategia on hieman poikkeuksellinen, koska sitä ei yleisesti ottaen pidetä strategisena vaihtoehtona, ellei tyhjää äänestämällä voida saavuttaa esim. sitä ettei ehdokasta valita ollenkaan. Suuri (ehkä jopa suurin) osa liberaaleista pitäisi tällaista strategiaa parhaana äänestysstrategiana, mikäli lainsäädäntö mahdollistaisi sen, ettei ketään valittaisi parlamenttiin.
+ Tyhjää äänestäminen aikaansaisi merkittäviä muutoksia poliittisessa kentässä, mikäli sillä olisi mahdollisuuksia estää kokonaan ehdokkaan läpäisy kyseisestä vaalipiiristä.
- Tällaista lainsäädäntöä ei ole olemassa nykyään kuin muutamassa entisissä itäblokin maassa.
- Todennäköisyys tällaisen lainsäädännön läpäisyyn on minimaalinen, varsinkin niissä valtioissa joissa on käytössä suhteellinen vaalitapa (kuten Suomessa).

5) Äänestämättä jättäminen
Äänestämättä jättäminen ei sikäli ole äänestysstrategia, koska siinä ääntä ei käytetä ollenkaan. Koska äänestämättä jättämisellä on kuitenkin strateginen merkitys, lisäsin sen listaan. Tätä strategiaa kannattavat erityisesti anarkokapitalistit, mutta se on suosittu myös paleoliberaalien keskuudessa.
+ Äänestämättä jättäminen osoittaa älyllistä rehellisyyttä, koska se tuo ilmi, ettei henkilö kannata ainakaan sellaista demokratian muotoa, jossa vaalien varjolla omaisuuden uudelleenjaosta myöhemmin päätetään.
+ Hyvä tapa protestoida.
+ Heikentää poliittisten päättäjien ja poliittisen päätösprosessin legitimiteettiä. Esim. EU:n ja evl. kirkon legitimiteetti on heikentynyt tästä syystä.
+ Ei edellytä liberaalia kulttuuria, vaan ainoastaan sellaista kulttuuria jossa yksityisyydelle annetaan korkeahko arvostus.
- Strategialla ei toistaiseksi ole osoitettu olevan kovin suurta merkitystä. Politiikka pyörii lähes samoilla urilla, huolimatta siitä miten moni jättää äänestämättä.
- Liberaaleja ääniä on mahdoton erottaa muiden äänestämättä jättäneiden joukosta.
- Toimii lähinnä sellaisissa vaaleissa, joissa osallistumisprosentti on jo entuudestaan kovin matala (50 %-luokkaa tai alle).

Ennekuin joku kysyy miten itse menettelen vastaan jo valmiiksi etten tiedä, mutta olen tähän asti yleensä hyödyntänyt äänestysstrategiaa 2). Kerran olen äänestänyt äänestysstrategian 3) mukaisesti ja kerran olen jättänyt äänestämättä. Olen yhä enemmän kallistumassa äänestämättä jättämisen kannalle myös jatkossa. Varsinkin EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa tämä tuntuu olevan paras strategia, koska näissä vaaleissa äänestysprosentti on jo valmiiksi matala (viime EU-vaaleissa 41,1 % ja kunnallisvaaleissa [2004] 58,6 %).

P.S. Repost-tunnisteen alla julkaistut postaukset ovat alun perin poistettuja fi-lib -blogin postauksia. Päätin myös jakaa demokratia-tunnisteen kahteen osaan Demokratiaan ja Vaaleihin, joista ensimmäinen sisältää mm. demokratian kritiikkiä ja jälkimmäinen vaalianalyysiä ja äänestämistä.

8 kommenttia:

Babbit kirjoitti...

Valtaeliitille

Äänestämättä jättäminen on selkeä viesti teille valtaeliitille siitä, että en anna lupaa puuttua asioihini. Kun puututte niihin ilman suostumustani, niin ainoastaan ylivoimaisen väkivallan uhka saa minut tottelemaan ja taipumaan pakkovaltaanne.

Kun puututte asioihini vastoin tahtoani, se tekee teistä väkivaltarikollisia, eikä mikään moraali ole puolellanne.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Babbit:
Äänestämättä jättäminen on selkeä viesti teille valtaeliitille siitä, että en anna lupaa puuttua asioihini. Kun puututte niihin ilman suostumustani, niin ainoastaan ylivoimaisen väkivallan uhka saa minut tottelemaan ja taipumaan pakkovaltaanne.

Kun puututte asioihini vastoin tahtoani, se tekee teistä väkivaltarikollisia, eikä mikään moraali ole puolellanne.
Eipä tuohon mitään lisättävää ole :)...

Jostain syystä blogger ei antanut minun muokata kommenttia oikeaan mutoon kahdella ensimmäisellä kerralla :(.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

...eikä se näemmä vieläkään antanut minun eritellä lainausta viestistäni. Kummallista.

Nikolas kirjoitti...

Eräs mielestäni oleellisen tärkeä strategia jäi mainitsematta. Ja tämä ei ole sama strategia kuin vaihtoehto 2.

Esitän strategian vaiheittain:

1) Ehdokkaat asetetaan inhokkilistaksi järjestykseen alkaen huonoimmasta ja päättyen parhaaseen. Paras (tai vähiten huono) ehdokas on siis listalla mukana mutta listan viimeisenä.

2) Listasta karsitaan pois ne, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Sanotaan heitä vaikka ilmiselviksi uhrilampaiksi. Uhrilampaiden huomioiminen myöhemmissä vaiheissa ainoastaan sekoittaisi ajatuksia.

3) Poimitaan inhokkilistalle jääneistä kärkiehdokas. Hylätään hänen mukanaan hänen edustamansa puolue, vaaliliitto ja kaikki sen vaaliliiton mukana listalla olleet ehdokkaat.

4) Toistetaan 3. kohta riittävän monta kertaa, kunnes jäljelle jää vain yksi puolue tai vaaliliitto. Ei karsita sitä viimeistä.

5) Haetaan viimeiseksi jäljelle jääneestä puolueesta tai vaaliliitosta yksi ehdokas, jolla on kohtalaisen hyvät mahdollisuudet tulla valituksi ja joka on lisäksi vähemmän huono kuin pahin kilpailijansa samassa puolueessa tai vaaliliitossa.

6) Äänestetään edellä esitetyllä menetelmällä löytynyttä ehdokasta, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Nikolas:
Eräs mielestäni oleellisen tärkeä strategia jäi mainitsematta. Ja tämä ei ole sama strategia kuin vaihtoehto 2.

Eli kyseessä on tavallaan jonkin sortin tasapainotettu äänestysvaihtoehto vähiten huonoimman puolueen ja vähiten huonoimman ehdokkaan väliltä. Käytännössä katsoen metodisi toisi yleensä joko Kokoomuksen ehdokkaan jos kaikki eduskuntapuolueet lähtevät vaaleihin täydeltä listalta, MUTTA jos näin ei ole, ykkösvaihtoehdoksi nousisi helpoiten joku KD:n, RKP:n tai PS:än ehdokas (koska puolueet joskus lähtevät vaaleihin epätäysiltä listoilta). Täydellinen lista on siitä ongelmallinen (varsinkin strategiaasi käytettäessä), että se tuottaisi väistämättä yhden kovemman luokan inhokin jokaisesta suuresta puolueesta (ja tietysti myös joistain pienpuolueista kuten Vasemmistoliitosta, joka nyt vaan sattuu olemaan täynnä inhottavia ihmisiä).

Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole välttämättä mikään ns. "puhdas" äänestysstrategia enkä siten ottanut sitä (tosin en kyllä edes tätä ratkaisua oivaltanut) huomioon. Vastaavasti muidenkin strategioiden välillä voidaan kehittää erilaisia hybridejä. Strategiassasi tuot erityisesti esille sitä tapaa millä tiettyyn lopputulokseen päädytään, postauksessani en niinkään ajatellut tätä vaan nimenomaan sitä strategian lopputulosta. Minulla itselläni ei ole mitään varmoja strategioita suuntaan tai toiseen parhaimman ehdokkaan, vähiten huonoimman ehdokkaan tai oppositiopuolueen löytämisessä. Yleisesti ottaen en kuluta vaaleihin paljoa aikaa - edes silloin kun äänestän - koska prosessilla on kuitenkin lopulta suhteellisen vähän merkitystä.

Noin kaiken kaikkiaan äänestäminen on vaikutusmahdollisuutena aivan liian yliarvostettu.

Hakki 47 kirjoitti...

Käsittelet mielestäni puutteellisesti äänestysstrategiaa 4, tyhjän tai hylättävän äänestyslipun jättämistä.

Kyseessä on joko äänestäjän tahaton virhe tai konkreettinen mielenilmaus. Koska en oikein usko, että esimerkiksi viime kuntavaaleissa yli 16.000 äänestäjää tekisi tahattoman virheen äänestäessään oletan, että kyseessä on äänestäjän kanta. Jonkin tason protesti.

Kuntavaaleissa tyhjää eli Kirkkovenettä äänesti muistaakseni 1,6 % äänestäneistä. Osuus ei edellisistä vaaleista kasvanut, määrä kyllä.

Entäpä jos näin äänestäneitä olisi ollut 16 % tai 32 % äänestäneistä tai kaikki ne jotka nukkuivat, eli 58 % äänestäneistä?

Olen vahvasti sitä mieltä, että äänestämättä jättäminen on osoitus laiskuudesta tai piittaamattomuudesta, koska se ei edellutä tekoa, aktiviteettia, mielenilmausta. Sitä sen sijaan on tyhjän lipun jättäminen. Siksi se on ainoa todellinen protestiääni.

Lisäperusteluja, käytännön tasolla löydät sivultani http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi

Jatkaisin mielelläni ajatustenvaihtoa.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Hakki 47:
Kyseessä on joko äänestäjän tahaton virhe tai konkreettinen mielenilmaus. Koska en oikein usko, että esimerkiksi viime kuntavaaleissa yli 16.000 äänestäjää tekisi tahattoman virheen äänestäessään oletan, että kyseessä on äänestäjän kanta. Jonkin tason protesti.

Minä en ole ollut edes tietoinen siitä, että tyhjiä/virheellisiä ääniä on näinkin paljon. Kuvittelin näiden määrien pyörivän korkeintaan muutamissa tuhansissa. Niissä vaaleissa joissa on useampia vaalipiirejä (kunnallisvaalit ja eduskuntavaalit) iso osa virheäänistä toki johtuu väärässä vaalipiirissä äänestämisestä. Muistaakseni viime eduskuntavaalissa Sauli Niinistöä sai noin 500 ääntä Helsingin vaalipiiristä vaikka hän oli ehdolla Uudellamaalla. Joka tapauksessa tuo yli 16 000 ääntä on hirvittävän paljon ja pidän sitä kyllä myönteisenä kehityksenä.

Entäpä jos näin äänestäneitä olisi ollut 16 % tai 32 % äänestäneistä tai kaikki ne jotka nukkuivat, eli 58 % äänestäneistä?

Jos näin tosiaan kävisi asiat toki muuttuisivat nopeasti, tosin asiat muuttuisivat nopeasti myös jos 16-32 % päättäisi äänestää jotain uutta puoluetta (tai pientä puoluetta) tai jos vastaava määrä jättäisi äänestämättä (sen tavallisen äänestämättä jättävien määrän lisäksi). Itse asiassa asiat muuttuisivat nopeasti jos 16-32 % kansasta tekisi lähes mitä tahansa tavallisesta poikkeavaa, kuten jättäisivät veronsa maksamatta, polttaisivat hamppua, totaalikieltäytyisivät, järjestäisivät mielenosoituksen, ajaisivat ylinopeutta, hankkisivat aseen, menisivät töihin alle minipalkan jne. jne. Ongelman ydin on siinä, että jotta asiat muuttuisivat, merkittävän suuri osa kansasta on saatava muuttamaan toimintatapojaan ja tekemään jotain radikaalia. Mielestäni tyhjän äänestämisen ongelma on siinä (silloin jos sillä ei voi suoraan eliminoida kansanedustajan paikkaa kokonaan), että se tuntuu käytännössä samalta kuin äänestämättä jättäminen sillä erolla, että tämän tuloksen eteen on tehtävä jotain.

Olen vahvasti sitä mieltä, että äänestämättä jättäminen on osoitus laiskuudesta tai piittaamattomuudesta, koska se ei edellutä tekoa, aktiviteettia, mielenilmausta.

...ja juuri näistä syistä se on annetuista vaihtoehdoista (yleensä) se kaikkein tehokkain. Ensinäkin äänestämättä jättävien määrä on absoluuttisissa luvuissa suurin. Edes parhaina vuosina suurimmat puolueet ykkösehdokkaista puhumattakaan eivät saa läheskään yhtä suurta äänivyöryä kuin nukkuvien puolue. Toiseksi poliittiset päättäjät ovat selvästi enemmän huolissaan äänestysprosentista kuin hylätyistä/tyhjistä lipukkeista tai jonkun pienpuolueen kannatusluvuista. Normaalissa vaalilähetyksessä esim. äänestysprosenttia puidaan lukemattomia kertoja, pienpuolueet mainitaan ehkä kaksi kertaa ja hylätyt/tyhjät äänestyslipukkeet kerran. Ainoa asia joka mahdollisesti tuntuu uhkaavan valtaeliittiä enemmän, on jonkun aiemmin mitäänsanomattoman puolueen (kuten perussuomalaisten) yllättävä nousu. Vaalit ovat sikäli tärkeitä poliitikoille, koska niiden avulla kansalaisia voidaan huijata kuvittelemalla, että äänestämällä he voivat vaikuttaa tai ainakin päästä eroon ykkösinhokeistaan. Valitettavasti vaalien jälkeen, viis siitä kuka vaalit voittaa, käytännönpolitiikka jatkaa samoilla urillaan ja entisten ykkösinhokeiden tilalle astuu vielä inhottavimpia päättäjiä.

Mutta näin kaiken kaikkiaan käytämme liikaa aikaa suht. mitättömän prosessin pohdintaan: mikä tahansa tämän blogin yksittäinen postaus (olipa se miten huono tahansa) on vaikuttanut politiikkaan enemmän kuin koko elämäni (siis kuolemaan asti) aikana antamani tai antamatta jättämäni äänet. Pidän sitä tavallaan aika harmillisena miten paljon aikaa ja vaivaa politiikasta kiinnostuneet ihmiset käyttävät juuri vaalien analysointiin ja tulosten arvailuun.

Lisäperusteluja, käytännön tasolla löydät sivultani http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi

Kiitos, käyn katsomassa blogiasi kunhan ehdin.

pete kirjoitti...

Butler Shafferin elegantti kirjoitus miksi hän ei ole äänestäynyt 36 vuoteen: Why I Do Not Vote.