Haastattelu Viidakkomiehessä

Olli Posti haastatteli minua viime viikolla ja julkaisi kirjoituksen tänään verkkosivuillaan. Suosittelen haastattelua etenkin niille, jotka ovat kiinnostuneita elämästäni ja New Hampshiressa asumisesta. Olli on aiemmin haastatellut Kaj Grüssneriä, Pasi Matilaista ja Petri Kajanderia.

Ollin sivut ovat muutenkin laajat ja uusia tekstejä ilmestyy usein. Liberalismin lisäksi sivut käsittelevät terveyttä laidasta laitaan josta allekirjoittanut ymmärtää hyvin vähän vaikka syönkin kiltisti päivittäiset D3-, K2- ja magnesiumannokset.

Haastatteluni lopussa mainitsemani tarjous kannattaa toistaa täälläkin, eli: Jos sinulla on suhteellisen aktiivinen liberaaliblogi, muttet löydy vielä listaltani, ilmoita olemassaolostasi sähköpostilla, kommentilla tai linkillä!

Raha ja sijoittaminen (laman selviytymisohje osa 2/3)

Tapanani ei ole antaa julkisesti sijoitusvinkkejä, koska en halua kenenkään varainhoitoa vastuullinen. En tiedä paljoa yritysten markkina-arvon analysoimisesta sijoitusteorioista puhumattakaan. En koe olevani mikään mestarisijoittaja. Vastuuvapauslausekkeesta (disclaimer) huolimatta, olen kasvattanut sijoitussalkkuani tasaisehkolla 32.2 % vuosivauhdilla vuoden 2003 alusta alkaen (verotukselliset rasitteet huomioiden ja lisäinvestoinnit pois lukien), jolloin aloitin markkinoiden aktiivisen seuraamisen. Vastaavana aikana OMX Helsinki nousi 21.1 %, Nokia laski 52.5 % ja kullan euroarvo nousi 294.8 %. Strategiani on yksinkertaisuudessaan itävaltalaisen taloussykliteorian noudattaminen eli oikeaan indeksiin/markkinaan ankkuroituminen oikeaan aikaan. Historiallisesti tämä strategia on ollut toimiva: suurissa indekseissä/markkinoissa roikkuminen muutamilla vaihdoilla on tuottanut noin 30 % vuosittain viimeiset 40 vuotta.

Ehkä hieman yllätyksellisesti pidän CAP-mallin mukaista hajauttamista huonona ideana, koska beta-kertoimen pienentäminen heikentää vipua (leverage) ja lisää tarpeettomasti riskiä, mikäli hajautettava markkina on kuplassa. Taktiikkani on heittäytyä muutamaan erittäin tarkoin harkittuun raaka-aineeseen/osakkeeseen puolella omaisuudellani ja sijoittaa loput samankaltaisiin yrityksiin. Tällä hetkellä salkkuni koostumus näyttää seuraavanlaiselta:
51.6 % Jalometallit (josta 76.2 % kultaa, 19.4 % hopea ja 4.4 % platinaa)
16.8 % Keskisuuret ja suuret kaivosyhtiöt
2.3 % Keskisuuret ja suuret öljy-yhtiöt
3.8 % Obligaatiot (salkkuni muinaisjäänne)
25.5 % Pankkitilit (tilien suuruus johtuu pitkälti veroteknisistä syistä)

Kuten salkkuni kohdentamisesta huomaa, oletan talouden olevan erittäin epätasapainoinen seuraavan muutaman vuoden ajan. Tällä ajanjaksolla kiinteistöiden arvo laskee, hintainflaatio (eli neoklassinen inflaatio) on matala ja julkisen sektorin tase heikkenee. Valtiot yrittävät vakauttaa tilanteen ensisijaisesti rahaa painamalla ja kun kaikki tämä painettu raha lasketaan kiertoon hinnat nousevat - räjähdysmäisesti. Vastaavasti säästetyn rahan arvo laskee silmien edessä.

Tämä prosessin käynnistyessä 6 kuukauden - 2 vuoden kuluttua ensimmäinen suojautumisaskel on oman asennoitumisen muuttaminen. Kaikkien mahdollisten lainojen korot olisi lukittava ja keski- ja korkeakorkoisista veloista tulisi hankkiutua eroon. Seuraavaksi on löydettävä parempi sijoituskohde värikkäille paperilappusille (eli euroille) ja niiden korkoa maksaville johdannaisille (eli julkisen sektorin obligaatioille).

Historiallisesti paras sijoituskohde korkean inflaation aikana on kulta. Vaikka kullan hinta on tällä hetkellä huippulukemissaan (tätä kirjoitettaessa vähän alle 1 400 dollaria/unssi), se on yhä halpaa. Oletan kullan huippuhinnan nousevan vähintään 3 000 dollariin/unssi enkä usko raaka-aine kuplan olemassaoloon ennen kuin kullan hinta nousee 7 000 dollariin/unssi. Muita suositeltavia sijoituskohteita ovat muut jalometallit sekä energia- ja maatalousraaka-aineet.

Vaikka OMX on laskenut tuntuvasti yli 12 000 pisteen lukemasta, epäilen Helsingin pörssin liikkuvan vaakasuoraan seuraavan vuosikymmenen ajan, ellei inflaatio nostata sen nimellisarvoa. Jos OMXistä jotain pitäisi valita, keskittyisin perusteollisuuteen vaikka sielläkin kaikki yhtiöt näyttävät yliostetuilta. Asuntomarkkinoilla sijoituskohteet näyttävät vielä heikommilta: koko sektori on kuplassa ja hinnoissa on vähintään 30 % ilmaa. Tietyissä erityistapauksissa asunnon osto kuitenkin kannattaa. Yhdysvalloissa asunnoissa on enää noin 15 % ilmaa ja liittovaltio takaa 30-vuotisia lainoja 4.3 % kiinteällä korolla - nykyisellä talouskehityksellä ja julkisen sektorin kasvavalla velalla on varsin todennäköistä, että vuotuinen hintainflaatio nousee korkoa suuremmaksi.

Suomi ja vertailevat indeksit

Suomen sijoittuminen maailman parhaaksi maaksi (tm) Newsweekin hiljattaisessa vertailussa herätti suurta innostusta median ja poliitikkojen parissa (etenkin näiden kansallismielisemmässä siivessä). Vertailu nimittäin jälleen kerran todistaa miten hienosti hyvinvointivaltiomalli toimii ja miten tyytyväisiä suomalaiset siihen ovat. Valtio- ja taloustieteilijänä Suomen sijoittuminen kärkeen yhdessä uudessa indeksissä ei ole yllätys. Vaimoni kutsuu ilmiötä pohjoismaa-puolueellisuudeksi (Nordic bias).

Maisteri- tai viimeistään tohtoritason yhteiskuntatieteissä on tyypillistä, että tutkijalla on jokin ennakkokäsitys siitä miten asiat ovat. Jos tutkimustieto sittemmin antaa väärän vastauksen sitä rukataan eri tilastollisia malleja ja painoarvoja hyödyntäen, kunnes vastaus on oikea (torture the data until it confesses). Tämän vuoksi olen miltei lopettanut utilitarististen argumenttien käytön, koska käsitteellisten ja tilastollisten kikkailujen avulla todellisuus voidaan vääristää lähes millaiseksi tahansa. Tätä juhlistaakseni olen harkinnut "maailman siistein valtio (tm)" -indeksin perustamista, joka koostuisi kolmesta osasta: autojen keski-ikä, vuotuinen viinankulutus ja aseiden lukumäärä henkilöä kohti. Yhdysvallat sijoittuisi mitä luultavimmin indeksin kärkeen. Suomi ei pärjäisi kovinkaan hyvin, sillä Suomen autokanta on vanha ja viinaa ei juoda kuin humalahakuisesti. Suomen onneksi maassa on sentään kolmanneksi eniten aseita Yhdysvaltojen ja Beninin jälkeen.

Palatakseni takaisin pohjoismaa-puolueellisuuteen, etsin pikaisesti yhdeksän muuta indeksiä joissa pohjoismaat sijoittuvat kärkeen Yhdysvaltojen edelle:
Freedom in the World
Global Competitiveness Report
Global Corruption Report
Human Development Index
Index of Sustainable Economic Welfare
PISA
Press Freedom Index
Quality of Life Index
Satisfaction with Life Index

Perusindeksien lisäksi maailma on täynnä mitä kummallisimpia koosteindeksejä (jollainen myös Newsweekin indeksi on), kuten Happy Planet Index, joka sijoittaa pohjoismaat keskikastiin ja Yhdysvallat listan pohjalle, jälkimmäiseksi mainitun hiilijalanjäljen vuoksi. Asioiden mittaamisen ja ennen kaikkea niiden laskemisen helpottumisen vuoksi, maailma kärsii melkoisesta indeksi-inflaatiosta. Vaikka jokainen indeksi olisikin metodologisesti validi (eli myös puolueeton), sen antaman tiedon rajoitteet tulisi ymmärtää. Nopeasti kehittyvät maat eivät ole yhtenäisiä kaikkialla vaan esim. Hongkongin, Macaon ja Shanghain elintaso poikkeaa varsin paljon Kiinan maalaisprovinssien elintasosta. Vastaavasti kehitysmaita ja teollisuusmaita ei usein edes voi verrata keskenään, esim. HDI:n lapsikuolleisuus ja eliniän odote ovat teollisuusmaissa lähes satunnaiskulullisia (random walk) tekijöitä.

Indeksien perustavanlaatuisempi ongelma on kuitenkin siinä, että ne edustavat enemmän tai vähemmän oikeaa kuvaa nykyhetkestä. Ne eivät kerro mikä nykykehityksen mahdollisti tai mihin me olemme menossa. Lähes kaikkien länsimaiden (Yhdysvallat mukaan lukien) on kohdattava kaksi veret seisauttavaa tosiasiaa: valtava velkataakka ja väestön ikääntyminen.

Pohjoismaiden huippuasema erinäisissä indekseissä 2000-luvun alussa on perua hyvinvointivaltiota edeltäneelle ja noin sata vuotta kestäneille verrattain vapaille markkinoille ja matalalle verotukselle. Korkean verotuksen ja tiukan työvoimasäätelyn tahroista huolimatta, alueen vapaat markkinat nostavat pohjoismaat vielä tänäänkin kärjen tuntumaan sekä Fraser Instituutin että Heritage Foundationin vuosittaisissa tutkimuksissa. Hyvinvointivaltion tukipilari korkea verotus on juuri se pohjoismaiden Akilleen kantapää, joka tulee tuomaan lopun 30-vuotiselle projektille, jonka aikana kansalaisten elintaso on parhaimmillaankin pysynyt samana ja se olisi romahtanut ilman lisääntynyttä kansainvälistä kauppaa ja valtavaa velanottoa. Korkea verotus yhdistettynä muuten vapaaseen talouteen tarkoittaa käytännössä sitä, että talous pyörii hyvin nykyisillä urillaan mutta se ei pysty kehittymään.

Indeksejä parempi tapa tarkkailla maan tulevaisuudennäkymiä on keskittyä kahteen tilastoon: maahan- ja maastamuuttoon määrään ja laatuun sekä investointien määrään ja suuntaan. Vaikka Suomen vuosittainen muuttovoitto on noin 10-15 000, Suomesta poismuuttaneet ovat pääsääntöisesti kaupallisen, teknisen tai luonnontieteellisen maisteritason koulutuksen saaneita, kun taas Suomeen muuttaneet koostuvat pääasiassa ns. huippuosaajista. Suomi kärsii valtavasta aivovuodosta. Muutaman sodan riepotteleman maan lisäksi, pohjoismaat ovat myös ainoita maita koko maailmassa jotka tekevät vuosittaista investointitappiota: pohjoismaalaiset siis investoivat enemmän ulkomaille, mitä ulkomaalaiset investoivat takaisin pohjoismaihin. Tämä on erittäin huolestuttava kehitys varsinkin kun otetaan huomioon, että maailmantalous kasvaa pari prosenttia vuodessa, minkä vuoksi jokaisen valtion investointitaseen pitäisi oletusarvoisesti olla positiivinen.

Indeksien tai pohjoismaiden kritisointi ei tietenkään tarkoita, että Suomi olisi huono maa asua. Globaalissa mittakaavassa Suomi on paljon parempi asuinpaikka kuin esimerkiksi Syyria, Senegal, Serbia, Samoa tai Suriname (jos s-alkuisissa maissa pysytään). Huonon maahanmuuton laadun ja investointitaseen vuoksi pohjoismaiden suunta on kuitenkin vahvasti alaspäin. Pohjoismaiden glorifiointi Newsweekin kaltaisten indeksien avulla ja pohjoismaalaisesta mallista kirjoitetut hagiografiat aiheuttavat pohjoismaalaisille valtavasti hallaa, koska ne vahvistavat poliitikkojen ja kansalaisten harhaluuloa, että nykyinen hatara järjestelmä on vakaalla pohjalla.

Subjektiivinen suomivuodatus

Vanhan vitsin mukaan ensimmäinen suomalaisten esittämä kysymys ulkomaalaisille julkkiksille, valtionpäämiehille tai puhuville vaaleanpunaisille elefanteille on "mitä mieltä olette meistä suomalaisista?". Yhdysvaltoihin muuttoni jälkeen olen käynyt Suomessa ainoastaan kahdesti, ensimmäisen kerran marraskuussa 2008 ja toisen kerran elokuussa 2010. Marraskuinen käyntini tapahtui kuitenkin niin pian muuton jälkeen, etten yllättynyt muusta kuin suomalaisten töykeydestä. Elokuussa vastaanotto oli huomattavasti myönteisempi, koska olin jo sen verran pihalla suomalaisista tavoista ja kielenkäytöstä, että sain usein pyytämättäni palvelua englanniksi.

Suurin huomioni kiinnittyi suomalaisten heikkoon elintasoon, joka ilmenee pieninä (ja usein huonokuntoisina) asuntoina, matalina palkkoina (40 000 euroa on oikeasti hyvä vuosipalkka), valtavina veroina ja korkeina hintoina. Kolme viimeksi mainittua loi vahvan vaikutelman siitä, ettei kenelläkään ole varaa yhtään mihinkään ja suurin osa ihmisistä elelee perikadon partaalla. Tämä ei valitettavasti paljolti poikkea tavallisen Yhdysvaltalaisperheen elämästä, mutta Yhdysvalloissa köyhäkin omaa kaikki kodin mukavuudet, riittävästi elintilaa ja uudehkon auton - mikä tärkeintä, jokaisella on mahdollisuus säästää. Yllä mainituista neljästä ongelmasta turistille kaikkein kismittävin oli luonnollisesti korkea hintataso. Laskeskelin nopeasti bensan olevan 3,5, matkalippujen 3, palveluiden 2,5 ja ruoan/kulutustuotteiden 2 kertaa New Hampshirea kalliimpaa. Puhelinliittymien ja internetyhteyksin kuukausimaksut olivat kuitenkin hieman halvempia ja kauppojen hyllyiltä löytyi suurempi kirjo perusruokatarvikkeita. Korkeiden hintojen neljä pääsyyllistä ovat tietenkin 23 % ALV, korkeat vähimmäispalkat, Suomen syrjäinen sijainti ja dollarin huono kurssi.

Vaikka olin positiivisesti yllättynyt yleisesti parantuneesta palvelutasosta, jonottaminen oli selvästi pahentunut. Pisin jonotus oli kaksituntinen Porin poliisilaitoksen passinhaussa, mutta vuoronumerotulostin löytyi myös verovirastosta, pankista, apteekista ja vaatekaupasta. Lisäksi moniin partureihin, valokuvausliikkeisiin ja ravintoloihin ei päässyt sisään kuin ajanvarauksen kautta. Keskiverto jonotusaika pikaruokaloissa ja kauppojen kassoilla oli noin 10 minuuttia. Tämä ei tietenkään ole suomalaisille mikään uutinen, mutta merkillistä Yhdysvalloissa asuvan silmin, jossa jonoja ei ole kuin julkisella sektorilla ja ajanvaraus tarvitaan ainoastaan lääkäriin.

Kolmas turhautumiseni kohde koostui lukuisasta määrästä pikkulakeja, joita en ymmärtänyt tai osannut noudattaa. Auton pysäköiminen tuotti poikkeuksellisen paljon ongelmia merkkien paljouden, maksuvyöhykkeiden ja parkkikiekkojen vuoksi - miksi parkkipaikoille joihin ei merkin mukaan saa pysäköidä voi kuitenkin pysähtyä, jättää auto ja painua kahdeksi tunniksi ostoksille parkkikiekkoa käyttäen? Vastaavasti nopeudenvalvontakameroiden määrän vuoksi (jotka ovat New Hampshiressa laittomia) autoni nopeus 100 km/h alueella (jossa tavallisesti ajaisin 120 km/h) vaihteli villisti 90 ja 130 väliltä, joutuessani keskittymään tien viereen ajamisen sijaan. Viimeiskesi voisin vielä mainita sekavan ALV-lainsäädännön. Eri ALV-asteiden lisäksi, EFTA-alueen ulkopuolelta tuotavista kulutustuotteista on maksettava arvonlisävero, mutta EFTA-alueen ulkopuolelle vietävistä kulutustuotteista ei saa arvolisäveron palautusta ellei tuotteen myyjä lennätä tuotetta vastaanottavan maan tulliin.

P.S. Sain vihdoin vastattua kaikkiin kommentteihin. Pahoittelen viivästystä.

Kirja-arvostelu: Outliers

Malcom Gladwellin bestseller Outliers - The Story Of Success kertoo tarinan menestymisestä ja siitä miksi toiset kapuavat huipulle mutta toiset eivät. Gladwellin mukaan Menestyminen edellyttää ennen kaikkea:
- Kovaa työntekoa
- Yhden keskihajonnan ylittävää ÄO:ta (Mensaan pääsee kahden keskihajonnan ylittävällä luvulla)
- Yli 10 000 tunnin erikoistumista johonkin alaan
- Riittäviä sosiaalisia taitoja
- Mahdollisuuksia menestyä

Gladwellin kirja ei kuitenkaan tarjoa avaimia itseapuun (self-help) vaan päinvastoin myöntää, että esim. IT miljonääriksi tulo edellytti syntymistä 1950-luvun puolivälissä. Vastaavasti Tammikuussa syntyminen on eduksi, mikäli haluat menestyä urheilussa tai päästä huippuyliopistoihin sillä sekä urheiluseurat että koulut jakavat lapset ryhmiin kalenterivuoden mukaan. Aluksi lasten suoritustason erot ovat pienet, mutta heidän luokitteleminen antaa parhaimmille (usein vanhemmille) lapsille enemmän harjoitteluaikaa synnyttäen itsensä toteuttavan ennusteen. Valitettavasti yhdenkään menestyksen avaimen puuttumista ei voida korvata toisella avaimella, esim. Christopher Langan - jonka ÄO on peräti kuusi keskihajontaa normaalia korkeampi - asuu pienellä hevosfarmilla ja työskentelee ovimiehenä, heikon kasvuympäristönsä ansiosta.

Outliersin lukeminen on siitä huojentavaa, että se osoittaa mm. Bill Gatesin hurjan menestyksen koostuvan suuresta summasta onnenkantamoisia: ennen Microsoftin perustamista Gatesilla oli takanaan peräti kahdeksan vuoden ohjelmointikokemus aikana jolloin kukaan ei omistanut tietokoneita. Myös Gladwellin keskustelu julkisista kouluista on mielenkiintoinen. Hänen mukaansa suurin syy huonotaustaisten oppilaiden heikkoon menestykseen johtuu pitkästä kesälomasta, joka tulisi lakkauttaa erojen tasoittamiseksi. Syvällisempi katsaus kuitenkin osoittaa, että hyvätaustaiset oppilaat oppivat paljon nopeammin kesäloman aikana, todistaen jälleen kerran julkisten koulujen heikon tason suuremmassa mittakaavassa.

Gladwellin teoksen keskeinen heikkous on, ettei se pysy asiassa. Kirjan kymmenestä kappaleesta (epilogi mukaan lukien) peräti kolme käsittelee kulttuurillisia seikkoja (kunniamurhia, lentoturmia ja riisinviljelyä), joilla ei ole mitään tekemistä menestymisen kanssa. Myös kehotuksia valtiollisiin väliintuloihin löytyy aika ajoin kirjailijan poliittisista mielipiteistä johtuen, mutta näitä ei onneksi ole häiritsevissä määrin. 285 sivua. Yleisarvosana: 77 %.

Granite State of Mind

New Hampshiren virallisesta kansallislaulusta poiketen, alla oleva räppäys kertoo varsin osuvasti kaiken oleellisen tästä osavaltiosta. Alkuperäinen Jay-Z:n & Alicia Keysin kappale löytyy täältä.



Now I'm down in Manchester
Next to Adam Sandler
But I'll be woods forever
I'm the new Salinger
Cuz I could live anywhere
But I choose to live here
The middle of nowhere
I used to shop in Salem
Next to Rockingham Park
Right there up on 28
Youll find Canobie Lake Park
Bring me up to Portsmouth
the saloon at State Street
Catch me up at Gilleys after closing for some late eats
Its not the kangamangus
The Kancamagus
Its a scenic byway
That I like to drive in August
Now Im down at Bedford
Home of Seth Meyers, yeah
Also Sarah Silverman
were funny motherfuckas here
We like to say whatsup guy, its the way we say hi
In February it is good to know a plow guy
It is shaped like a key, also where I like to ski
Tell by my belt buckle that I most definitely from...

NEW HAMPSHIRE
LAND WHERE THERES NO INCOME OR SALES TAX
THERE S NOTHING MUCH TO DO
HERE IN NEW HAMPSHIRE
THESE TREES WHERE LEAF PEEPERS DRIVE TO
MAPLE SYRUP IS PRO-DUCED
THIS IS NEW HAMPSHIRE, HAMPSHIRE, HAMPSHIRE

Catch me up at Loudon, at the Speedway for the race yo
I made the flannel shirt more famous than a scarecrow
Dont drink and drive here, listen to what I say
even though we put our liquor stores right on the highway
You can drive Mount Washington
hike up Mount Monadnock
in 1787 we invented the alarm clock
Concord Coach, Dartmouth Coach, DowneasterAmtrak
On Squam Lake, Henry Fonda taught yall how to act
Derrys Alan Shepard, first guy in a spaceship
Its a pity Christa McCaulliffe didnt make it
Didja hear about the ice storm in December of 08
I went without power for eleven straight days!
You can buy a handgun
You can buy some fireworks
Sandwich Fair, Rest in peace Daniel Webster
Americas Stonehenge, long live the dairy trade
Long live the old man
I'm from the Granite State thats

NEW HAMPSHIRE
PLACE WHERE STONYFIELD YOGURT IS MADE IN
AND COW TIPPINGS SO COOL
HERE IN NEW HAMPSHIRE
DSL SERVICE IS BRAND NEW
YOU MIGHT EVEN SEE A MOOSE
HERE IN NE W HAMPSHIRE, HAMPSHIRE, HAMPSHIRE

Whose woods these are I think I know.
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.
My little horse must think it queer
To stop without a farmhouse near
Between the woods and frozen lake
The darkest evening of the year.
He gives his harness bells a shake
To ask if there is some mistake.
The only other sound's the sweep
Of easy wind and downy flake.
The woods are lovely, dark and deep.
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep

Thats some Robert Frost, hes our most famous poet
It was actually written up in Vermont but its associated with
The 603, where its a fact I
Dont know any Hispanics and just one black guy
You can go to Bike Week thats up in Laconia
In the winter months hit the notch in Franconia, home of
B-O-D-E our Olympic Ski Champion
He faced high pressure like my man Al Kaprielian

NEW HAMPSHIRE
IF YOU DONT WANT TO WEAR A HELMET
THERES NOTHIN THEY CAN DO
HERE IN NEW HAMPSHIRE
MARKEYS VERSE BROWNS ON THE SEAFOOD
TELL ME WHICH ONE WILL YOU CHOOSE
WHEN YOURE IN NEW HAMPSHIRE HAMPSHIRE HAMPSHIRE

NINTH STATE RATIFIED OUT OF ALL FIFTY
IT CAN GET COLD
BUT STILL THE AUTUMNS VERY PRETTY
WHEN THIS SONG MAKES ME RICH,
I'M A MOVE TO RYE
EVERYBODY PUMP YOUR FISTS AND YELL
LIVE FREE OR DIE! LIVE FREE OR DIE!

IN NEW HAMPSHIRE
STATE WHERE TRIPLE H THE WRESTLER HAILS FROM
THAT GUY WOULD DESTROY YOU
IF YOU KNOCK NEW HAMPSHIRE
ITS JUST LIKE OLD HAMPSHIRE BUT NEW
WERE OUT OF JOKES TO DO
ABOUT NEW HAMPSHIRE, HAMPSHIRE, HAMPSHIRE

Edit: Postauksen julkaisupäivä on virheellinen, koska tallensin luonnoksen viestistä jo noin kaksi viikkoa aiemmin.

Kolme epätavallisempaa syytä vastustaa hyvinvointivaltiota

Kenellekään ei liene enää uutinen, että Obaman "Patient Protection and Affordable Care Act" läpäisi viikko sitten Yhdysvaltain edustajainhuoneen äänin 219-212, Obaman onnistuttua kääntämään aborttia vastustavat demokraatit puolelleen. Lakialoite on ollut alusta asti erittäin vihattu ja sitä vastustaa noin 60 % amerikkalaisista, mukaan lukien suurin osa republikaaneista ja vasemmistodemokraateista, jotka olisivat halunneet pohjoismaisen terveydenhuoltojärjestelmän. Lain läpäisy on herättänyt täällä laajemman keskustelun hyvinvointivaltioon mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Vaikka hetkeksi unohdettaisiin hyvinvointivaltion moraaliset ja taloudelliset perusvasta-argumentit - kuten valvontayhteiskunnan syntyminen ja talouslaskun ongelma (2, 3) - järjestelmä tuo mukanaan kolme muuta harvemmin mainittua käytännönläheistä ongelmaa, mitkä ainakin allekirjoittaneen silmissä ohittavat hyvinvointivaltion hypoteettiset hyödyt.

Ensinäkin hyvinvointivaltio on pitkälti verotusrahoitteinen, joka tarkoittaa käytännössä katsoen korkeita veroja. Verotuksen moraalisen ongelman lisäksi ne aiheuttavat valtavan kulutaakan säästäjän harteille, mitä on käytännössä katsoen mahdoton pienentää. Pakonopeus nimittäin pätee myös vaurastumiseen eli tietyn varallisuustason jälkeen lisävaurastuminen helpottuu ja tätä kirjoitettaessa noin kahden miljoonan jälkeen yksilö voi elää mukavasti työtilanteesta riippumatta. Ilman verorasitetta kahden miljoonan pankkitiliin (100,000 vuosituloilla - minkä kahta työtä tekevä akateeminen voi saavuttaa) kuluu noin 20 vuotta, mutta noin 40 % verorasitteella (joka pätee tulotasosta riippumatta Yhdysvalloissa) projektiin tuhlautuu 34 vuotta. Mikäli 10 % vuosittainen sijoitustuotto otetaan huomioon, kahden miljoonan kokoon saamiseen kuluu 12 vuotta ilman veroja ja 16 vuotta niiden kanssa. Jälkimmäinen luku venähtää vielä muutamalla vuodella, mikäli sijoituksia joudutaan järjestelemään uudelleen kuplien vuoksi.

Toiseksi hyvinvointivaltio politisoi koko yhteiskunnan, mikä tekee menestymisestä vaikeaa ilman poliittisia yhteyksiä. Suomessa tämä näkyy esim. siten, että nuoren on lähes mahdoton saada kunnollista työpaikkaa ilman maisterinpapereita tai ay-jäsenyyttä. Yhdysvalloissa puolestaan yritysten ja politiikan portaita on vaikea kavuta ilman Ivy League-tutkintoa.

Kolmanneksi hyvinvointivaltio elää lainatulla ajalla. Vaikka teoriassa on mahdollista, että valtio pystyisi rahoittamaan sekä koulutuksen että terveydenhuollon pitkäkestoisesti ilman velkaantumista, käytäntö on osoittanut tämän mahdottomaksi. Tällä hetkellä länsimaiden julkisen sektorin näkyvät velat pyörivät 50-125 % välillä bruttokansantuotteesta ja niiden näkymättömät velat ovat luokkaa 300-800 % maasta riippuen. Tällaista velkaa ei voida koskaan maksaa takaisin edes veroja korottamalla ja palveluja leikkaamalla. Ehkä kahden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua länsimaiden valtava velka-aste tulee kaikille selväksi, milloin keskuspankit painavat rahaa kuin viimeistä päivää ja elintasomme romahtaa.

Ironista tässä kaikessa on, että hyvinvointivaltion perusargumentteihin kuului työnteon pakosta vapauttaminen, tasavertaisten mahdollisuuksien antaminen ja hyvän elintason takaaminen asemasta huolimatta. Korkean verotuksen ja politisoinnin ansiosta hyvinvointivaltio on kuitenkin asettanut kaikki samaan muottiin, missä työnteko on käytännössä pakollista eläkeikään asti ja hyvän työpaikan saaminen vaatii tarpeettoman pitkäkestoisen koulutuksen tai hyvät poliittiset yhteydet. Kaiken kukkuraksi järjestelmän romahtaessa elintaso vajoaa neuvostotasolle, kaikkein rikkaimpia lukuun ottamatta.

Uusivuosi ja blogaus

Kuten postausten hupenevasta määrästä voi päätellä, viimevuosi oli allekirjoittaneelle melko kiireinen, kun siirryin asteittain osa-aikaisesta kääntäjästä täyspäiväiseksi kääntäjäksi, täyspäiväiseksi analyytikoksi ja osa-aikaiseksi yrittäjäksi - keskimääräinen työviikkoni kasvoi noin 25 viikkotunnista 100 viikkotunnin paikkeille. Tämän vuoksi blogaus jää jatkossakin muutamaan postaukseen kuussa, kunnes työmääräni vähenee.

Vuoden alkupuolella tulen keskittymään rästiin jääneisiin kirja-arvosteluihin (joita on valtavasti) ja talouslamaan. Ilahduksekseni voin myös kertoa, että suomalaiset talousdemokraatit (jotka ovat järjestymässä puolueeksi) ovat halukkaita käymään perusteellisen keskustelun talousdemokratian teoriasta ja käytännöstä kanssani. Tämä keskustelu käydään ainakin osittain tässä blogissa ja se toivon mukaan täydentää aiemman talousdemokratiakritiikkini. Olemme sopineet, ettemme keskustele kultakannasta, mutta tarkoitukseni on kumota talousdemokraattien kultakantakritiikkiä myöhemmin tämän vuoden puolella.

New Hampshirekaan ei ole jäänyt vaille Yhdysvaltain laman vaikutuksia ja virallinen työttömyysprosentti nousi viime vuoden aikana neljästä seitsemään. Tämän seurauksena joillakin Free State Projectiin (FSP) kytkeytyneillä järjestöillä ja tapahtumilla on ollut tuntuvia rahoitusongelmia - yksityiskoulumme jouduttiin tilapäisesti sulkemaan ja yleensä voitollinen Liberty Forum saattaa tänä vuonna tehdä tappiota. Siitä huolimatta projektin jäsenmäärä on kasvanut hyvin, saimme ennätysmäärän kansanedustajia New Hampshiren parlamenttiin, sekä rikoimme kaikkien aikojen rahankeruuennätyksen.

Ehkä mieleenpainuvin löytö viimevuodelta on alla oleva video evoluutiosta, joka rautalangasta vääntäen oikaisee pitkän listan harhaluuloja:


Tähän yhteyteen haluan myös mainita, että vuoden alkupuolellakin kannattaa erota kirkosta. Vaikka viime vuonna jäätiin hieman alle edellisvuoden eroamisennätyksen, kirkkoon kuuluvien määrä laski ensikerran alle 80 % kansasta ja mikä parasta, kastettujen määrä putosi lähes kolmella prosenttiyksiköllä myös alle 80 % ja samalla myös alle kirkkoon kuuluvien määrään!

Kirjoja rahasta ja taloudesta suomeksi

Talouden perusteista tutun Petri Kajanderin ponnistelut ovat viimein tuottaneet tulosta. Sekä Mitä valtio on tehnyt rahallemme? että Ytimekäs opas talouteen on julkaistu kustantamo Lumon toimesta. Toivon, että kaikki blogini lukijat kävisivät ostamassa itselleen ainakin yhden kopion kummastakin kirjasta (pakettihintaan 18,90€). Kustantajien löytäminen myös käännetyille hyvin myyville kirjoille on vaikeaa ja mitä paremmin nämä kirjat myyvät, sitä helpompaa on yhteistyön tekeminen kustantajan kanssa jatkossa.

Lama ja hyvät neuvonantajat

Laskusuhdanteen uutisointi vilisee täynnä ongelmia kuten toiveajattelua, salaliittohypoteeseja ja huonoa taloustiedettä. Lisäksi taloustoimittajien kommentit - silloin harvoin kun ne ovat kohdallaan - laahaavat vähintään pari kuukautta tapahtumakulun perässä. Tämän vuoksi ihminen joka luottaa valtavirtatalousuutisointiin tekee mitä luultavimmin merkittäviä sijoitus- ja toimintavirheitä varautuessaan lamaan. Itse en valitettavasti ehdi kommentoida läheskään kaikkia olennaisia uutisia, jonka vuoksi tarjoan lukijoille toivottavasti vähintään yhtä hyvän vaihtoehdon. Seuraavat yhdeksän sijoittajaa, taloustieteilijää, trendianalyytikkoa ja poliitikkoa kattavat kutakuinkin kaiken sen mitä tiedän tulevasta lamasta ja tapahtumien kulusta (järjestetty tärkeimmästä alkaen):

Jim Rogers (YouTube) tuli kuuluisaksi Quantum Fundin perustajana vuonna 1970, joka tuotti 4200 % voiton kymmenessä vuodessa samaan aikaan kun Yhdysvaltain osakemarkkinat nousivat vaivaiset 47 %. Rogers ennusti oikein IT-kuplan romahduksen ja on sijoittanut vuodesta 1998 lähtien lähinnä raaka-aineisiin ja ulkomaalaisiin valuuttoihin.

Peter Schiff (YouTube) on Euro Pasific Capitalin perustaja ja ennusti asuntomarkkinoiden ja pörssin romahtamisen jo vuonna 2004. Schiff suosii sijoituksissaan kolmansien maiden osakkeita sekä arvometalleja. Hänen mielestään vuokralla asuminen on nyt asunnon ostamista selvästi kannattavampaa, jonka vuoksi Schiff omaisuudestaan huolimatta on vuokralla kolmessa asunnossa Connecticutissa, Floridassa ja Kaliforniassa, joista hän huhujen mukaan maksaa lähes 15 000 dollaria kuukaudessa. Schiff rinnastaa keynesiläiset talouspoliittiset neuvot noitatohtorointiin.

Gerald Celente (YouTube) on vasemmistolaisuudestaan huolimatta maailman kuuluisin trendien ennustaja. Celente sijoitti 1970-luvun alussa öljyyn ja kultaan, jonka ansiosta hän vaurastui ja perusti rahoillaan Trends Research Instituten. Instituutti on hänen johdollaan sittemmin ennustanut lähes kuukaudelleen oikein 1980-luvun pörssiromahduksen, Neuvostoliiton romahduksen, 1990-luvun pörssiromahduksen, Starbucksin ja pullotetun veden suosion, ja 2000-luvun asuntokuplan romahtamisen. Seuraavalle parille vuodelle Celente povaa länsimaiden valuuttaromahdusta, ruoka- ja veromellakoita, väkivallan kasvua, vallankumouksia sekä jopa Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin mahdollista pirstoutumista. Hänen mielestään paras tapa varautua tulevaan on rahan vaihtaminen kullaksi, aseiden osto, ja ruoka- ja vesivaraston kerääminen.

Ron Paul ei esittelyjä kaipaa. Mies on kirjoittanut tusinan verran kirjoja kultakannasta ja ulkopolitiikasta sekä oli ehdolla Yhdysvaltojen presidentiksi vuosina 1988 ja 2008. Viimeaikoina Ron Paul on äänekkäästi puhunut jopa 10-15 vuotta kestävästä lamasta, dollarin arvon romahtamisesta sekä Yhdysvaltojen vajoamisesta. Paul on sijoittanut lähes kaikki rahansa kultaan ja uskoo sen arvon nousuun niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Marc Faber eli Dr. Doom on kuuluisan Gloom Boom Doom -uutiskirjeen arkkitehti. Maineensa mukaisesti Faber ei ennusta länsimaille mitään hyvää. Faber on mm. haukkunut Yhdysvaltoja Banaanivaltioksi ja pitää nykyistä neoklassista taloustiedettä lähinnä vitsinä. Jos Faber saisi valita, hän ei tällä hetkellä sijoittaisi rahojaan yhtään mihinkään, mutta inflaatiopelon vuoksi maan- ja kullanosto nousevat kärkisijoille.

George Soros on listani sekä toinen vasemmistolainen että toinen yllä mainitun Quantum Fundin perustaja. Hän tuli myöhemmin kuuluisaksi miehenä joka "rikkoi englannin pankin". Pidän Sorosta yksilönä varsin katalana, koska hän on kannattanut mm. tuloveron ja perintöveron nostoa sekä elvytyspolitiikkaa. Samalla hän itse kuitenkin kiertää veroja ja shorttaa dollaria - ja dollarin shorttaushan on erityisen kannattavaa toimintaa elvytyspolitiikan jatkuessa! Tämän vuoksi kuuntelen Soroksen kommentteja hieman skeptisesti samalla etsien niistä mahdollisia taka-ajatuksia. Soros on kuitenkin kuvaillut nykyistä talouskriisiä länsimaiden versiona Neuvostoliiton romahduksesta ja pitää dollarin ja euron romahdusta täysin varmana.

Mark Skousen on monille tutumpi kirjailijana ja taloustieteilijänä kuin sijoittajana. Nuoruudessaan Skousen kuitenkin toimi tässä tehtävässä jääden "eläkkeelle" 32-vuotiaana. Myös Skousen ennusti oikein asunto- ja pörssikuplan romahtamisen ja myös hän pelkää räjähdysmäistä inflaatiota. Valitettavasti Skousen piilottelee viisautensa kalliiden salasanojen taakse ja tämän vuoksi luen ja kuuntelen Skousenia lähinnä satunnaisesti silloin kun se on ilmaista.

Jim Sinclair on raaka-ainesijoittaja joka pitää erityisesti kullasta. Itse käytän Sinclairia lähinnä sekundalähteenä koska Sinclair näyttää lukevan kutakuinkin samoja yllä olevia tahoja kuin minä. Silti myös Sinclairilta löytyy paljon alkuperäistä materiaalia ja on ehdotonta luettavaa varsinkin sellaiselle jonka ainoa sijoituskohde on kulta.

Jim Grant julkaisee hintavaa Grant's Interest Rate Observeria joka tarkkailee lähinnä keskuspankkitoimintaa eli rahamääriä ja korkoja. Soroksen tapaan Grantin pääsijoituskohde löytyy valuutoista, mutta kuten Skousen, Grantin sijoitusneuvot löytyvät lähinnä salasanojen takaa. Tämän vuoksi luen/kuuntelen myös Granttia satunnaisesti mm. Bloombergin ja YouTuben kautta.

Mainitsemallani yhdeksällä yksilöllä on paljon yhteistä. Suurin osa heistä on ns. kriisisijoittajia, jotka menestyvät sijoitusmarkkinoilla erityisesti silloin kun osakkeilla menee huonosti. Suurin osa heistä odottaa inflaation räjähdysmäistä kasvua ja laman syvenemistä. Heidän mielestään länsimaalaisia osakemarkkinoita kannattaa vältellä kuin ruttoa ja oman selustan turvaamiseksi merkittävä osa salkusta kannattaa sijoittaa kultaan. Myönnän toki, että pelkästään kolmea ensimmäistä seuraamalla saa noin 90 % mielestäni hyödyllisestä informaatiosta.

Lopuksi on vielä paras mainita lyhyesti keitä en, ehkä yllätyksellisesti, erityisesti kuuntele:
Warren Buffet - maailman kuuluisin sijoittaja ja maailman rikkain (tai toiseksi rikkain) mies. Buffet on taitava löytämään oikeat yhtiöt, mutta teki myös tuntuvia tappioita IT- ja asuntokuplan aikana. Buffet ei siis ole kovinkaan hyvä kuplasijoittaja ja mielestäni hän kärsii jossain määrin vanhuudenhöperyydestä.

Alain Greenspan oli ennen FED-uraansa asiallinen taloustieteilijä ja vapaan markkinatalouden vankkumaton kannattaja. Nyt kun Greenspan ei enää ole keskuspankin puheenjohtaja en näe mitään syytä miksi kenenkään tulisi kuunnella hänen kommenttejaan. Muutenkin Greenspan tuntuu käyttävän kaiken vapaa-aikansa sen todistamiseen, ettei hän ollut syyllinen nykyiseen talouskriisiin - totuus on täysin päinvastainen.

Nouriel Roubini on taloustieteen professori ja kaikista keynesiläisistä taloustieteilijöistä kaikkein vähiten pihalla. Hän on mm. ennustanut oikein asuntokuplan romahduksen ja on äärimmäisen pessimistinen talouden elpymiselle. Tästä huolimatta Roubini pitää Ben Bernanken ja Barak Obaman talouspolitiikkaa onnistuneena, kehottaa sijoittamaan valtion obligaatioihin ja uskoo kullan hinnan olevan kupla (tätä kirjoitettaessa kullanhinta on noin 1180 dollaria/790 euroa, joka luultavasti on paikallinen maksimiarvo, silti kullanhinta on erittäin alhainen nyt verrattuna siihen mitä se tulee olemaan kahden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua).