eroakirkosta.fi

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kolme epätavallisempaa syytä vastustaa hyvinvointivaltiota

Kenellekään ei liene enää uutinen, että Obaman "Patient Protection and Affordable Care Act" läpäisi viikko sitten Yhdysvaltain edustajainhuoneen äänin 219-212, Obaman onnistuttua kääntämään aborttia vastustavat demokraatit puolelleen. Lakialoite on ollut alusta asti erittäin vihattu ja sitä vastustaa noin 60 % amerikkalaisista, mukaan lukien suurin osa republikaaneista ja vasemmistodemokraateista, jotka olisivat halunneet pohjoismaisen terveydenhuoltojärjestelmän. Lain läpäisy on herättänyt täällä laajemman keskustelun hyvinvointivaltioon mahdollisista hyödyistä ja haitoista. Vaikka hetkeksi unohdettaisiin hyvinvointivaltion moraaliset ja taloudelliset perusvasta-argumentit - kuten valvontayhteiskunnan syntyminen ja talouslaskun ongelma (2, 3) - järjestelmä tuo mukanaan kolme muuta harvemmin mainittua käytännönläheistä ongelmaa, mitkä ainakin allekirjoittaneen silmissä ohittavat hyvinvointivaltion hypoteettiset hyödyt.

Ensinäkin hyvinvointivaltio on pitkälti verotusrahoitteinen, joka tarkoittaa käytännössä katsoen korkeita veroja. Verotuksen moraalisen ongelman lisäksi ne aiheuttavat valtavan kulutaakan säästäjän harteille, mitä on käytännössä katsoen mahdoton pienentää. Pakonopeus nimittäin pätee myös vaurastumiseen eli tietyn varallisuustason jälkeen lisävaurastuminen helpottuu ja tätä kirjoitettaessa noin kahden miljoonan jälkeen yksilö voi elää mukavasti työtilanteesta riippumatta. Ilman verorasitetta kahden miljoonan pankkitiliin (100,000 vuosituloilla - minkä kahta työtä tekevä akateeminen voi saavuttaa) kuluu noin 20 vuotta, mutta noin 40 % verorasitteella (joka pätee tulotasosta riippumatta Yhdysvalloissa) projektiin tuhlautuu 34 vuotta. Mikäli 10 % vuosittainen sijoitustuotto otetaan huomioon, kahden miljoonan kokoon saamiseen kuluu 12 vuotta ilman veroja ja 16 vuotta niiden kanssa. Jälkimmäinen luku venähtää vielä muutamalla vuodella, mikäli sijoituksia joudutaan järjestelemään uudelleen kuplien vuoksi.

Toiseksi hyvinvointivaltio politisoi koko yhteiskunnan, mikä tekee menestymisestä vaikeaa ilman poliittisia yhteyksiä. Suomessa tämä näkyy esim. siten, että nuoren on lähes mahdoton saada kunnollista työpaikkaa ilman maisterinpapereita tai ay-jäsenyyttä. Yhdysvalloissa puolestaan yritysten ja politiikan portaita on vaikea kavuta ilman Ivy League-tutkintoa.

Kolmanneksi hyvinvointivaltio elää lainatulla ajalla. Vaikka teoriassa on mahdollista, että valtio pystyisi rahoittamaan sekä koulutuksen että terveydenhuollon pitkäkestoisesti ilman velkaantumista, käytäntö on osoittanut tämän mahdottomaksi. Tällä hetkellä länsimaiden julkisen sektorin näkyvät velat pyörivät 50-125 % välillä bruttokansantuotteesta ja niiden näkymättömät velat ovat luokkaa 300-800 % maasta riippuen. Tällaista velkaa ei voida koskaan maksaa takaisin edes veroja korottamalla ja palveluja leikkaamalla. Ehkä kahden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua länsimaiden valtava velka-aste tulee kaikille selväksi, milloin keskuspankit painavat rahaa kuin viimeistä päivää ja elintasomme romahtaa.

Ironista tässä kaikessa on, että hyvinvointivaltion perusargumentteihin kuului työnteon pakosta vapauttaminen, tasavertaisten mahdollisuuksien antaminen ja hyvän elintason takaaminen asemasta huolimatta. Korkean verotuksen ja politisoinnin ansiosta hyvinvointivaltio on kuitenkin asettanut kaikki samaan muottiin, missä työnteko on käytännössä pakollista eläkeikään asti ja hyvän työpaikan saaminen vaatii tarpeettoman pitkäkestoisen koulutuksen tai hyvät poliittiset yhteydet. Kaiken kukkuraksi järjestelmän romahtaessa elintaso vajoaa neuvostotasolle, kaikkein rikkaimpia lukuun ottamatta.

8 kommenttia:

Turjalainen kirjoitti...

Muuten ihan ok analyysi, mutta tuohon valtion velkaantumisasiaan kommenttina, että jos purettaisiin yksityisomisteiset keskuspankit, ja luovuttaisiin korkoperäisestä valuutasta (FIAT-järjestelmä), eikä paisuteta julkista sektoria ylisuureksi, on mahdollista pitää homma kasassa varsin hyvin.

jiriki kirjoitti...

Ihan OK kirjotus, mutta esim. Suomella on vaikka mitä tauhkaa valtionbudjetissa. Jos valtiot oikeasti osais rajottua oikeuslaitokseen, puolustusvoimiin, koulutukseen ja sairaanhoitoon. Ja kaksi jälkimmäistä olisi varmasti tehokkaampaa järjestää palveluseteleillä tms. Laskeskelin nopeasti Suomen budjetista ja menot tippuis 56% prosenttiin jos järjestäis nuo 4 aikaisempaa + tieverkoston (liekö tämäkään tarpeellinen). Puhumattakaan paljon asevelvollisuuden poistaminen nostaisi BKT:ta. Toisinsanoen tuloveron vois poistaa, ja vähentää huomattavasti yritysveroja, mikä aiheuttaisi melko mukavan investoinnin ulkomailta kuten Irlannille kävi.

Kattelin tuosta vuoden 2008 budjettia:
http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2008/he_2008.html

On siellä jo makrotasolla kaikke kulttuuria ja vaikka mitä turhia EU-menoja.

Haluaisin oikeasti nähdä että seuraavissa vaaleissa jokainen puolue kampanjoisi millaisella budjetilla aikoo pelata.

Ari kirjoitti...

Terveydenhuolto vie Yhdysvalloissa 16% bruttakansantuotteesta. Yhteiskunta maksaa siitä 70%. Terveydenhuollon laatua mitattaessa Yhdysvallat olivat jossain sadan tietämillä. Kuubakin oli laadussa edellä. Suomessa terveydenhuolto vie alle 8% bruttokansantuotteesta ja Yhteiskunta maksaa siitä 77%. Laadussa Suomi oli kympin sakissa ja tehokkuudessa ykkönen. Asioita ei tule tehdä ideoligian sokaisemana, vaan järjen tulisi olla aina etusialla.

jukka.makkonen2 kirjoitti...

Jos Suomen terveydenhuolto on maailman parasta, niin enpä kyllä halua joutua muiden sosiaalivaltioiden hoitamaksi. USA:n järjestelmä on malliesimerkki siitä, miten käy kun valtio sekaantuu markkinoiden toimintaan.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Turjalainen:
Muuten ihan ok analyysi, mutta tuohon valtion velkaantumisasiaan kommenttina, että jos purettaisiin yksityisomisteiset keskuspankit, ja luovuttaisiin korkoperäisestä valuutasta (FIAT-järjestelmä), eikä paisuteta julkista sektoria ylisuureksi, on mahdollista pitää homma kasassa varsin hyvin.

Fiat-järjestelmästä luopuminen tarkoittaisi käytännössä katsottuna myös kultakantaan (tai vastaavaan hyödykekantaan) palaamista, koska fiat-rahan määritelmä tarkoittaa rahaa jolla ei ole todellista markkina-arvoa (eurot, dollarit jne. ovat vain paperia/kangasta). Velan poistaminen ja kultakantaan palaaminen on yleisesti ottaen tehnyt kansasta äärimmäisen verotusvastaista, eli ts. verojen kerääminen hankaloituisi joka entisestään vaikeuttaisi hyvinvointivaltion rahoittamista, tehden siitä jopa mahdotonta.

Mikäli puolestaan haluaisit vielä pysyä paperirahassa, jää epäselväksi miten tällainen järjestelmä saataisiin ylipäätään luotua ilman yksityisiä inflatoivia pankkeja. Olemme molemmat sitä mieltä, että nykyinen rahajärjestelmä on äärimmäisen huono (koska keskuspankki ja yksityiset pankit luovat molemmat inflaatiota). Historia on kuitenkin osoittanut, ettei fiat-rahalla toimiva keskuspankki ole järjestelmänä vakaa ilman yksityisiä pankkeja. Kaikki tällaiset esimerkit ovat olleet joko diktatorisia tai vaihtoehtoisesti hajonneet kasaan lyhyessä ajassa. Epäilen tämän johtuvan siitä, että rahan on alun perin oltava markkinaehtoista (esim. kultaan/hopeaa/kupariin jne. perustuvaa) joka pitkän prosessin avulla muutetaan fiat-rahaksi, kun tämä ketju katkeaa kansa menettää nopeasti luottamuksen rahaa joka romahduttaa koko järjestelmän.

Vaikka nämä ongelmat unohdettaisiinkin, on vaikea nähdä miten valtio pysyisi pienenä jos se takaisi tietyt usein käytetyt palvelut (kuten koulutus tai terveydenhuolto) kaikille kansalaisille. Yksi yövartijavaltion eduista piilee juuri siinä, ettei poliisin/oikeuslaitoksen/armeijan palveluita käytetä kovinkaan usein. Koulutustahan käytetään joka päivä lähes 30-ikävuoteen saakka ja terveydenhuoltoakin vähintään kahdesti vuodessa (olettaen yhden hammaslääkäri- ja yhden lääkärikäynnin per vuosi). Jos yövartiovaltiota halutaan laajentaa, siihen voisi lisätä jonkin alkeellisen palolaitoksen, ensihoidon ja sähkö-/tieverkoston ylläpidon, mutta jos sitä laajennetaan jatkuvasti käytettäviin palveluihin, valtio kasvaisi lähes välittömästi valtavaksi ja samalla filosofiset oikeutukset pienelle valtiolle murenevat käsiin. On vaikea vastustaa julkista vanhustenhuoltoa, lastenhoitoa, kirjastolaitosta, alkoholinjakelua, sosiaalihuoltoa, kulttuuritoimintaa jne. jne. jos haluaa valtion vastaavan kaikkien sivistyksestä ja terveydestä.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Ihan OK kirjotus, mutta esim. Suomella on vaikka mitä tauhkaa valtionbudjetissa. Jos valtiot oikeasti osais rajottua oikeuslaitokseen, puolustusvoimiin, koulutukseen ja sairaanhoitoon.

Kuten yllä olevassa kommentissani asiaa kuvailin, keskeinen ongelma on siinä, ettei valtio osaa (tai oikeastaan halua) rajoittautua mihinkään tiettyyn muottiin. Olen samaa mieltä anarkokapitalistien kanssa siitä, että pitkällä tähtäimellä valtiota on mahdoton rajoittaa. Lyhyellä tähtäimellä valtion rajoittaminen onnistuu vain jos raha perustuu johonkin hyödykkeeseen, valtiolla on rajallinen määrä tehtäviä, yksikään tehtävistä ei syö massiivisesti resursseja ja kansa suhtautuu skeptisesti kaikkeen mitä valtio tekee.

Laskeskelin nopeasti Suomen budjetista ja menot tippuis 56% prosenttiin jos järjestäis nuo 4 aikaisempaa + tieverkoston (liekö tämäkään tarpeellinen).

...ja tuo 56 % on luultavasti myös ylimitoitettu jos aletaan oikeasti katsomaan mitä tarkalleen ottaen kukin menoerä sisältää. Esim. koulutukseen kuuluu taatusti, byrokratiaportaiden lisäksi, ruokailuja, terveydenhuoltoa, luokkaretkiä, palkintoja, tarpeettomia kouluaineita jne. ja sama toteutuu varmasti muuallakin. Toinen kysymys on mitä tapahtuisi jos vastaavat samantasoiset palvelut tuotettaisiin yksityisellä sektorilla. Väittäisin, että hinnat tipahtaisivat vähintään kolmanneksen, luultavasti enemmän.

Haluaisin oikeasti nähdä että seuraavissa vaaleissa jokainen puolue kampanjoisi millaisella budjetilla aikoo pelata.

Tämä olisi kieltämättä toivottava askel eteenpäin. Itse pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä, sillä vaaleissa parhaan slouganing omaaminen on paljon tärkeämpää kuin agendan esiintuominen.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Ari:
Terveydenhuolto vie Yhdysvalloissa 16% bruttakansantuotteesta. Yhteiskunta maksaa siitä 70%. Terveydenhuollon laatua mitattaessa Yhdysvallat olivat jossain sadan tietämillä. Kuubakin oli laadussa edellä. Suomessa terveydenhuolto vie alle 8% bruttokansantuotteesta ja Yhteiskunta maksaa siitä 77%. Laadussa Suomi oli kympin sakissa ja tehokkuudessa ykkönen. Asioita ei tule tehdä ideoligian sokaisemana, vaan järjen tulisi olla aina etusialla.

En ole täysin varma yritätkö kritisoida tässä a) Yhdysvaltain terveydenhuoltoa vai b) hyvinvointivaltion kritiikkiäni. Joka tapauksessa, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä on surkea. Noin 70 % julkisrahoituksen lisäksi, järjestelmä on piukassa hinta- ja työvoimasääntelyjä, ja kaiken kukkuraksi lähes koko rahoitus suodatetaan äärimmäisen tehottoman vakuutusyhtiöverkoston kautta. Mitä mahdolliseen hyvinvointivaltion kritiikkiini tulee, niin yllä oleva esimerkkisi todistaa hienosti, miten Yhdysvallat ovat terveydenhuoltosektorilla Suomeen verrattavissa oleva hyvinvointivaltio. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei tosin ole tehokkaampi siksi, että yhteiskunta Suomessa osallistuu 7 % enemmän terveydenhuollon kustannuksiin, vaan lähinnä sen tähden, että Suomessa on verrattain vähän terveydenhuollon säännöstelyjä Yhdysvaltoihin nähden.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jukka.makkonen2:
Jos Suomen terveydenhuolto on maailman parasta, niin enpä kyllä halua joutua muiden sosiaalivaltioiden hoitamaksi. USA:n järjestelmä on malliesimerkki siitä, miten käy kun valtio sekaantuu markkinoiden toimintaan.

Itse olen kokenut Suomen terveydenhuoltojärjestelmän lisäksi Tanskan, Itävallan, Saksan ja Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmät ja olen kutakuinkin sitä mieltä, että jokainen on suunnilleen yhtä huono mutta hieman eri syistä. Parhaimman terveydenhuoltojärjestelmän etsiminen näiden julkisrahoitteisten järjestelmien joukosta on vähän sama kuin kuvittelisi kehitysvammaisten olympialaisten voittajan olevan huippu-urheilija.