eroakirkosta.fi

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Inflaatio- ja deflaatiokäsitteistä

Jos joku on ihmetellyt miksi käytän käsitteitä (neoklassinen) inflaatio ja (itävaltalainen) inflaatio johtuu tämä näiden käsitteiden merkittävästä erosta. Talousuutisissa inflaatio tarkoittaa aina neoklassista inflaatiota, mutta taloustieteellisessä ja poliittisessa kirjallisuudessa sanan merkitys vaihtelee (eikä tätä käsitettä usein erikseen määritellä). Ennen ensimmäistä maailmansotaa inflaatio tarkoitti lähes aina itävaltalaista inflaatiota, nykyään se tarkoittaa yleensä neoklassista inflaatiota. Tarkat määritelmät ovat kutakuinkin seuraavanlaiset:
Neoklassinen inflaatio = hintojen nousu
Neoklassinen deflaatio = hintojen lasku
Itävaltalainen inflaatio = rahakannan paisuttaminen (neoklassiset taloustieteilijät kutsuvat tätä ekspansioksi)
Itävaltalainen deflaatio = rahakannan supistaminen (neoklassiset taloustieteilijät kutsuvat tätä kontraktioksi)

Jotta nämä käsitteet tulisivat paremmin selviksi, käyn niiden eron (ja suhteen toisiinsa) läpi yksinkertaisen taloussykliesimerkin avulla. Kuvitellaan että on olemassa pieni kaupunki jonka kokonaisrahamäärä koostuu yhteensä 10 000 kultarahasta (kuten sanottu, tämän kannan ei ole pakko olla kultaa se voi yhtä hyvin olla hopeaa, simpukoita, oravannahkoja, valkosipulia jne. kunhan sillä on jokin kanta). Kaupungin kolmanneksi suurin pankki omaa (ei omista) tästä kannasta 10 % eli 1 000 kultarahaa. Pankki päättää luopua 100 % reservikannasta (jolloin kaikki 1 000 kultarahaa olisivat pankissa) ja lainaa rahat eteenpäin samalla väittäen, ettei rahoja ole lainattu. Pankki onnistuu tässä painamalla 1 000 uutta tositetta, joista jokainen tosite vastaa yhtä kultarahaa jonka pankki lupaa tositetta vastaan. Pankin toiminnan seurauksena kaupungin rahamäärä kasvaa 1 000 kultarahatositteella, jolloin kokonaisrahamäärä on 10 000 kultarahaa + 1 000 kultarahatositetta = 11 000 kultarahayksikköä. Koska kullan määrä pysyy samana kuin ennen, on rahakantaa paisutettu. Itävaltalaiset taloustieteilijät kutsuvat tätä ilmiötä inflaatioksi, neoklassiset taloustieteilijät kutsuvat sitä ekspansioksi. Alla olevan kuvan ilmapallot symboloivat rahakantaa, kun ilmapalloon lisätään ilmaa sen koko kasvaa, samoin käy rahakannalle - tästä käsite inflaatio.



Ylimääräinen 1 000 rahan rahamäärä ei kuitenkaan jää lojumaan kuluttajien taskuun vaan päätyy ennemmin tai myöhemmin joko pankkiin tai markkinoille (yksinkertaistamisen vuoksi oletamme koko summan päätyvän markkinoille). Tällöin hinnat nousevat tuote kerrallaan, kunnes kaikkien tuotteiden hinnat ovat nousseet. Tätä ilmiötä neoklassiset taloustieteilijät kutsuvat inflaatioksi. Alla oleva kuva näyttää hintatasoindeksin nousseen 10 % joka on looginen seuraus siitä, että rahakanta kasvoi kymmenellä prosentilla (1 000 kultarahatositetta on 10 % 10 000 kultarahasta).



Ennemmin tai myöhemmin rahakantaa lisänneen pankin asiakkaat haluavat rahansa takaisin pankilta. Mutta koska pankki on lainannut rahat eteenpäin, se ei voi palauttaa asiakkaille heidän rahojaan. Tällöin syntyy luottopako, pankin asiakkaiden rynnätessä pankkiin talletustensa perässä. Pankki tivaa tällöin lainojansa takaisin mutta mikäli tämä epäonnistuu, ajautuu pankki lopulta konkurssiin ja pankin kultarahatositteet mitätöidään katteettomina. Rahamäärä laskee takaisin 10 000 kultarahaan (11 000 kultarahayksikköä - 1 000 katteetonta kultarahatositetta = 10 000 kultarahayksikköä). Itävaltalaiset taloustieteilijät kutsuvat ilmiötä deflaatioksi, neoklassiset kutsuvat sitä kontraktioksi. Ilmapallo tyhjenee.



Viimeinen vaihe taloussyklissä on hintojen romahtaminen, joka puolestaan johtuu siitä, ettei taloudessa ole enää tarpeeksi rahaa nykyisen hintatason ylläpitämiseen (joka oli seuraus rahakannan äkillisestä kasvusta eli paisuttamisesta). Neoklassiset taloustieteilijät kutsuvat tätä ilmiötä deflaatioksi. Kuten kuvasta näkyy, tyhjentyneen ilmapallon korkeus laskee.



Itävaltalaisten ja neoklassisten inflaatio/deflaatio -käsitteiden suurin ero on siinä, että itävaltalaiset pitävät inflaationa/deflaationa ilmiön syytä, kun taas neoklassiset kutsuvat ilmiön seurausta inflaatioksi/deflaatioksi. Neoklassinen termistö on mielestäni huonompi sillä se aiheuttaa sekaannusta. Esimerkiksi korkean tuottavuuden omaavissa valtioissa (kuten Viro, Slovenia, Kiina tai Intia) rahakannan paisuttaminen (itävaltalainen inflaatio) voi olla suurta, ilman että neoklassista inflaatiota tapahtuu. Vastaavasti kultakannan alla vuotuinen neoklassinen deflaatio on 2-3 %, muttei siitä koidu järjestelmälle mitään haittaa, koska rahakanta ei lainkaan supistu vaan päinvastoin se kokee hienoisen itävaltalaisen inflaation (rahakannan paisumisen).

6 kommenttia:

Santtu kirjoitti...

Hyvää tekstiä, bravo. Ainoa mitä mahdollisesti lisäisin olisi tarkennus säästö- ja lainapankkien eroavuudesta, mutta ehkäpä se olisi turhaa, koska itse asiaanhan se ei sinällään liity.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Kiitos, kiitos :). Mielestäni yhden blogipostauksen ideaalipituus on n. 1/4-sivu, mutta koska tähän on hyvin vaikea päästä, yritän pitää blogipostaukseni alle puolentoista sivun (fontilla times, fonttikoko 12, riviväli puolitoista). Tavoite on, että lukija jaksaa lukea jokaisen postauksen läpi, ja että nämä postaukset ovat niin selkeitä, etteivät postauksen hyvin rajattu aihealue vaadi juuri mitään tarkennusta jälkikäteen. Olen kyllä ajatellut, ja tavallaan myös luvannut, kirjoittaa pankkitoiminnasta enemmänkin, koska tämä näyttää olevan lukijoita kiinnostava aihe. Palaan tähän varmasti myöhemmin kunhan ehdin, ensin pitää toki tarkistaa, että kaikki pankkitoimintaan liittyvät käsitteet ovat entuudestaan tuttuja blogia seuraaville (elleivät ne ole, ne täytyy ensin määritellä). On hyvin valitettavaa, että netistä löytyy niin vähän hyvää suomenkielistä materiaalia, englanninkielistä toki on pilven pimein, mutta tämän blogin tarkoitus on olla niin selkeä kuin mahdollista, jotta jokainen sen ymmärtää koulutustasoon, kielitaitoon, yleissivistykseen tai älykkyyteen katsomatta.

fuusio kirjoitti...

Linkkasin kirjoituksesi fuusioon. Fuusio on kansalaisjournalistinen linkkilista.

alfie kirjoitti...

Olipas aivan saatanan tylsä teksti :D

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Fuusio on kansalaisjournalistinen linkkilista.

Kiitos tiedosta. Täytyykin tutustua kyseiseen blogiin/palveluun paremmin.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Olipas aivan saatanan tylsä teksti :D

En ihmettele yhtään, ettei rahateoria kiinnosta kaikkia :). Syy miksi panttasin erittäin pitkään rahateoriasta kirjoittamista johtui lähinnä siitä, että oletin kaikkien pitävän sitä liian tylsänä aiheena (olin väärässä). Rahateorian ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää myös tuleville oikeustieteiden maistereille, sillä sen ymmärtäminen auttaa erittäin paljon oikeiden sijoitusratkaisuiden tekemiseen :).