Laskusuhdanteen uutisointi vilisee täynnä ongelmia kuten toiveajattelua, salaliittohypoteeseja ja huonoa taloustiedettä. Lisäksi taloustoimittajien kommentit - silloin harvoin kun ne ovat kohdallaan - laahaavat vähintään pari kuukautta tapahtumakulun perässä. Tämän vuoksi ihminen joka luottaa valtavirtatalousuutisointiin tekee mitä luultavimmin merkittäviä sijoitus- ja toimintavirheitä varautuessaan lamaan. Itse en valitettavasti ehdi kommentoida läheskään kaikkia olennaisia uutisia, jonka vuoksi tarjoan lukijoille toivottavasti vähintään yhtä hyvän vaihtoehdon. Seuraavat yhdeksän sijoittajaa, taloustieteilijää, trendianalyytikkoa ja poliitikkoa kattavat kutakuinkin kaiken sen mitä tiedän tulevasta lamasta ja tapahtumien kulusta (järjestetty tärkeimmästä alkaen):
Jim Rogers (YouTube) tuli kuuluisaksi Quantum Fundin perustajana vuonna 1970, joka tuotti 4200 % voiton kymmenessä vuodessa samaan aikaan kun Yhdysvaltain osakemarkkinat nousivat vaivaiset 47 %. Rogers ennusti oikein IT-kuplan romahduksen ja on sijoittanut vuodesta 1998 lähtien lähinnä raaka-aineisiin ja ulkomaalaisiin valuuttoihin.
Peter Schiff (YouTube) on Euro Pasific Capitalin perustaja ja ennusti asuntomarkkinoiden ja pörssin romahtamisen jo vuonna 2004. Schiff suosii sijoituksissaan kolmansien maiden osakkeita sekä arvometalleja. Hänen mielestään vuokralla asuminen on nyt asunnon ostamista selvästi kannattavampaa, jonka vuoksi Schiff omaisuudestaan huolimatta on vuokralla kolmessa asunnossa Connecticutissa, Floridassa ja Kaliforniassa, joista hän huhujen mukaan maksaa lähes 15 000 dollaria kuukaudessa. Schiff rinnastaa keynesiläiset talouspoliittiset neuvot noitatohtorointiin.
Gerald Celente (YouTube) on vasemmistolaisuudestaan huolimatta maailman kuuluisin trendien ennustaja. Celente sijoitti 1970-luvun alussa öljyyn ja kultaan, jonka ansiosta hän vaurastui ja perusti rahoillaan Trends Research Instituten. Instituutti on hänen johdollaan sittemmin ennustanut lähes kuukaudelleen oikein 1980-luvun pörssiromahduksen, Neuvostoliiton romahduksen, 1990-luvun pörssiromahduksen, Starbucksin ja pullotetun veden suosion, ja 2000-luvun asuntokuplan romahtamisen. Seuraavalle parille vuodelle Celente povaa länsimaiden valuuttaromahdusta, ruoka- ja veromellakoita, väkivallan kasvua, vallankumouksia sekä jopa Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin mahdollista pirstoutumista. Hänen mielestään paras tapa varautua tulevaan on rahan vaihtaminen kullaksi, aseiden osto, ja ruoka- ja vesivaraston kerääminen.
Ron Paul ei esittelyjä kaipaa. Mies on kirjoittanut tusinan verran kirjoja kultakannasta ja ulkopolitiikasta sekä oli ehdolla Yhdysvaltojen presidentiksi vuosina 1988 ja 2008. Viimeaikoina Ron Paul on äänekkäästi puhunut jopa 10-15 vuotta kestävästä lamasta, dollarin arvon romahtamisesta sekä Yhdysvaltojen vajoamisesta. Paul on sijoittanut lähes kaikki rahansa kultaan ja uskoo sen arvon nousuun niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Marc Faber eli Dr. Doom on kuuluisan Gloom Boom Doom -uutiskirjeen arkkitehti. Maineensa mukaisesti Faber ei ennusta länsimaille mitään hyvää. Faber on mm. haukkunut Yhdysvaltoja Banaanivaltioksi ja pitää nykyistä neoklassista taloustiedettä lähinnä vitsinä. Jos Faber saisi valita, hän ei tällä hetkellä sijoittaisi rahojaan yhtään mihinkään, mutta inflaatiopelon vuoksi maan- ja kullanosto nousevat kärkisijoille.
George Soros on listani sekä toinen vasemmistolainen että toinen yllä mainitun Quantum Fundin perustaja. Hän tuli myöhemmin kuuluisaksi miehenä joka "rikkoi englannin pankin". Pidän Sorosta yksilönä varsin katalana, koska hän on kannattanut mm. tuloveron ja perintöveron nostoa sekä elvytyspolitiikkaa. Samalla hän itse kuitenkin kiertää veroja ja shorttaa dollaria - ja dollarin shorttaushan on erityisen kannattavaa toimintaa elvytyspolitiikan jatkuessa! Tämän vuoksi kuuntelen Soroksen kommentteja hieman skeptisesti samalla etsien niistä mahdollisia taka-ajatuksia. Soros on kuitenkin kuvaillut nykyistä talouskriisiä länsimaiden versiona Neuvostoliiton romahduksesta ja pitää dollarin ja euron romahdusta täysin varmana.
Mark Skousen on monille tutumpi kirjailijana ja taloustieteilijänä kuin sijoittajana. Nuoruudessaan Skousen kuitenkin toimi tässä tehtävässä jääden "eläkkeelle" 32-vuotiaana. Myös Skousen ennusti oikein asunto- ja pörssikuplan romahtamisen ja myös hän pelkää räjähdysmäistä inflaatiota. Valitettavasti Skousen piilottelee viisautensa kalliiden salasanojen taakse ja tämän vuoksi luen ja kuuntelen Skousenia lähinnä satunnaisesti silloin kun se on ilmaista.
Jim Sinclair on raaka-ainesijoittaja joka pitää erityisesti kullasta. Itse käytän Sinclairia lähinnä sekundalähteenä koska Sinclair näyttää lukevan kutakuinkin samoja yllä olevia tahoja kuin minä. Silti myös Sinclairilta löytyy paljon alkuperäistä materiaalia ja on ehdotonta luettavaa varsinkin sellaiselle jonka ainoa sijoituskohde on kulta.
Jim Grant julkaisee hintavaa Grant's Interest Rate Observeria joka tarkkailee lähinnä keskuspankkitoimintaa eli rahamääriä ja korkoja. Soroksen tapaan Grantin pääsijoituskohde löytyy valuutoista, mutta kuten Skousen, Grantin sijoitusneuvot löytyvät lähinnä salasanojen takaa. Tämän vuoksi luen/kuuntelen myös Granttia satunnaisesti mm. Bloombergin ja YouTuben kautta.
Mainitsemallani yhdeksällä yksilöllä on paljon yhteistä. Suurin osa heistä on ns. kriisisijoittajia, jotka menestyvät sijoitusmarkkinoilla erityisesti silloin kun osakkeilla menee huonosti. Suurin osa heistä odottaa inflaation räjähdysmäistä kasvua ja laman syvenemistä. Heidän mielestään länsimaalaisia osakemarkkinoita kannattaa vältellä kuin ruttoa ja oman selustan turvaamiseksi merkittävä osa salkusta kannattaa sijoittaa kultaan. Myönnän toki, että pelkästään kolmea ensimmäistä seuraamalla saa noin 90 % mielestäni hyödyllisestä informaatiosta.
Lopuksi on vielä paras mainita lyhyesti keitä en, ehkä yllätyksellisesti, erityisesti kuuntele:
Warren Buffet - maailman kuuluisin sijoittaja ja maailman rikkain (tai toiseksi rikkain) mies. Buffet on taitava löytämään oikeat yhtiöt, mutta teki myös tuntuvia tappioita IT- ja asuntokuplan aikana. Buffet ei siis ole kovinkaan hyvä kuplasijoittaja ja mielestäni hän kärsii jossain määrin vanhuudenhöperyydestä.
Alain Greenspan oli ennen FED-uraansa asiallinen taloustieteilijä ja vapaan markkinatalouden vankkumaton kannattaja. Nyt kun Greenspan ei enää ole keskuspankin puheenjohtaja en näe mitään syytä miksi kenenkään tulisi kuunnella hänen kommenttejaan. Muutenkin Greenspan tuntuu käyttävän kaiken vapaa-aikansa sen todistamiseen, ettei hän ollut syyllinen nykyiseen talouskriisiin - totuus on täysin päinvastainen.
Nouriel Roubini on taloustieteen professori ja kaikista keynesiläisistä taloustieteilijöistä kaikkein vähiten pihalla. Hän on mm. ennustanut oikein asuntokuplan romahduksen ja on äärimmäisen pessimistinen talouden elpymiselle. Tästä huolimatta Roubini pitää Ben Bernanken ja Barak Obaman talouspolitiikkaa onnistuneena, kehottaa sijoittamaan valtion obligaatioihin ja uskoo kullan hinnan olevan kupla (tätä kirjoitettaessa kullanhinta on noin 1180 dollaria/790 euroa, joka luultavasti on paikallinen maksimiarvo, silti kullanhinta on erittäin alhainen nyt verrattuna siihen mitä se tulee olemaan kahden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua).
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Lama ja hyvät neuvonantajat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
ZeroHedgeä tulee seurattua myös säännöllisesti.
Sori, että jatko menee ot:ksi. Olen ottanut projektiksi saada itseni (sekä perheeni) kokonaan tai osittain pois Suomesta niin että ainakin verotus siirtyisi toiseen maahan. Mahdollinen uusi kohdemaa luultavasti tulee olemaan jossain Aasiassa (Thaimaa tällä hetkellä ensimmäinen vaihtoehto. Esim. osinkotuloista vero 10% ja myyntivoitto veroton).
Kysymykseni kuuluukin, että tiedätkö sinä tai joku lukija jonkun säännöllisesti Aasiassa asuvan joka voisi hieman valoittaa miten kätevimmin saisi itsensä ja osakkeet siirrettyä johonkin maahan ilman että olisi jo työpaikka valmiina ja verovelvollisuus Suomeen loppuisi?
Miten suuret (osinko)tulot vuodessa pitäisi olla, että esim. New Hampshiressä pystyisi elämään ns. tavallista (melko vaatimatonta) elämää?
Tyler Durden:
ZeroHedgeä tulee seurattua myös säännöllisesti.
Kiitos linkistä! Näyttää lupaavalta, täytyy käydä tutustumassa sivuun kunnolla paremmalla ajalla.
Mahdollinen uusi kohdemaa luultavasti tulee olemaan jossain Aasiassa (Thaimaa tällä hetkellä ensimmäinen vaihtoehto. Esim. osinkotuloista vero 10% ja myyntivoitto veroton).
Itsekin olen miettinyt Aasiaan muuttoa, lähinnä siksi koska kaikki Länsimaat hyvinvointivaltioineen näyttävät uppoavan seuraavan parinvuosikymmenen sisällä. Suurin esteeni tällä hetkellä on huono kiinankielentaitoni, jota saan toivon mukaan paranneltua seuraavan kolmen vuoden sisällä.
Kysymykseni kuuluukin, että tiedätkö sinä tai joku lukija jonkun säännöllisesti Aasiassa asuvan joka voisi hieman valoittaa miten kätevimmin saisi itsensä ja osakkeet siirrettyä johonkin maahan ilman että olisi jo työpaikka valmiina ja verovelvollisuus Suomeen loppuisi?
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pysyvän viisumin saaminen yhtään minnekään tuntuu olevan aina kiven ja pitkän odottelun takana. Ehkä paras lyhyen aikavälin strategia olisi muuttaa johonkin fiksumpaan maahan EU:n sisällä viisumia odotellessa. Suomeenhan verovelvollisuus loppuu vasta muuton jälkeen ja silloinkin velvollisuus säilyy niiltä osin miltä saat tuloja suomessa (mm. osingot tai työ). Ehkä yksinkertaisin tapa "siirtää" osakkeet, on yksinkertaisesti myydä ne pois, avata joku pankkitili toisessa maassa, työntää rahat sinne ja sijoittaa ne uudelleen johonkin Aasian pörssiin. Itse en esim. omista ainuttakaan eurooppalaista osaketta ja muutkin osakkeeni ovat ns. mining ja agrcultural stockseja.
Miten suuret (osinko)tulot vuodessa pitäisi olla, että esim. New Hampshiressä pystyisi elämään ns. tavallista (melko vaatimatonta) elämää?
Täällä pärjää ihan hyvin n. 25k dollarin vuosituloilla. Vuokra on korkeahko (lähes 1k/kk), mutta ALV:tä ei ole ja muutkin ostoverot kuten alkoholi- tai bensavero ovat matalahkot muihin osavaltioihin verrattuna. Jos tänne muuttaa asumaan yksin ja osaa pitää budjettikurin jo 12k dollarin tuloilla pärjäisi. Freestatereilta saa halvimmillaan huoneita 400/kuussa ja loppu 600 riittää vallan mainiosti ruokaan, vaatteisiin ja muihin päivittäistavaroihin.
Itse en esim. omista ainuttakaan eurooppalaista osaketta ja muutkin osakkeeni ovat ns. mining ja agrcultural stockseja.
Mulla on tällä hetkellä ainoastaan jenkkiosakkeita, joiden osinko on yli 5%. Tarkoitus on laajentaa erityisesti suljettuihin rahastoihin, jotka maksavat jopa 15% osinkoa. Myös mainitsemasi osakkeet ovat hankintalistalla.
Täällä pärjää ihan hyvin n. 25k dollarin vuosituloilla. Vuokra on korkeahko (lähes 1k/kk), mutta ALV:tä ei ole ja muutkin ostoverot kuten alkoholi- tai bensavero ovat matalahkot muihin osavaltioihin verrattuna. Jos tänne muuttaa asumaan yksin ja osaa pitää budjettikurin jo 12k dollarin tuloilla pärjäisi. Freestatereilta saa halvimmillaan huoneita 400/kuussa ja loppu 600 riittää vallan mainiosti ruokaan, vaatteisiin ja muihin päivittäistavaroihin.
Siellähän pärjää yllättävän vähällä. Tosin jos haluaa vakuuttaa itsensä (terveys) niin rahaa ilmeisesti kuluu paljon enemmin.
Aasiassa on se hyvä puoli että terveysvakuutukset ovat varmasti halvempia kuin jenkkilässä (oletus) ja hoito suurkaupungeissa on todella hyvää tasoa.
Itsekin olen miettinyt Aasiaan muuttoa, lähinnä siksi koska kaikki Länsimaat hyvinvointivaltioineen näyttävät uppoavan seuraavan parinvuosikymmenen sisällä. Suurin esteeni tällä hetkellä on huono kiinankielentaitoni, jota saan toivon mukaan paranneltua seuraavan kolmen vuoden sisällä.
Itse olen opiskellut japania ja ajattelin myös aloittaa kiinan opinnot. Kaakkois-Aasiassa (erityisesti turistialueilla) hyötyy jonkun verran myös japanin osaamisesta kun japanilaisia kuitenkin liikkuu siellä päin paljon.
Malesiaan on muuten mahdollisuus päästä helposti sisään pitkäksi aikaa jos omaa kohtuullisen määrän pätäkkää.
Malesia My Second Home -ohjelma
Olen itse enimmäkseen käynyt Thaimaassa, mutta myös Malesia on ihan kiinnostava vaihtoehto eikä ainakaan käymissäni paikoissa allah mitenkään elämää rajoittanut.
Jos saa antaa toiveita kirjoituksista niin ainakin täällä päin kiinnostaisi kovasti miten siellä päin normaali arki pyörii ja millaisia kuluja ja omituisuuksia saattaa tulla vastaan.
Kävin kesällä ekaa kertaa USA:ssa (New York) ja kyllä se maa mukavalta tuntui vaikka olenkin Aasia aina preferoinut.
Tyler Durden:
Siellähän pärjää yllättävän vähällä.
Jooh, tosin voisin sanoa (lähes) samaa myös Suomesta. Vähällä pärjääminen on kuitenkin lähinnä taitolaji :P.
Tosin jos haluaa vakuuttaa itsensä (terveys) niin rahaa ilmeisesti kuluu paljon enemmin.
Terveysvakuutukset ovat täällä paljon kalliimpia mitä vastaavat yksityisvakuutukset ovat Suomessa. Yhden ihmisen vakuuttaminen maksaa noin 700 kuussa eli 8500 vuodessa ja perheen vakuuttaminen hieman yli 1000 kuussa eli 12500 vuodessa. Tuohon hintaan ei edes sisälly kaikkia sairaskuluja vaan se kattaa ainoastaan esim. 80 % hoidosta ja lääkityksestä tai vastaavasti ei mitään 10k asti, jonka jälkeen vakuutus kattaa kaiken. Noihin vakuutuksiin sisältyy yleensä vielä kaiken maailman enemmän tai vähemmän järjetöntä menoa kuten kiropraktiikkaa, kristallihoitoa, akupunktuuria, urheiluhierontaa, hammashoitoa, psykologilla käyntejä, ja joskus jopa kynsienhoitoa! En viitsi nyt jatkaa enempää, koska noista yhdysvaltain terveysvakuutuksista on jauhettu jo enemmän kuin tarpeeksi täällä ja muualla.
Aasiassa on se hyvä puoli että terveysvakuutukset ovat varmasti halvempia kuin jenkkilässä (oletus) ja hoito suurkaupungeissa on todella hyvää tasoa.
Toki ja jos Aasiassa tienaa edes jonkin verran rahaa, siellä pääsee maailman korkeatasoisimpiin sairaaloihin hoitoon. Käsittääkseni terveysvakuutukset eivät ole missään maassa niin kalliita kuin täällä.
Jos saa antaa toiveita kirjoituksista niin ainakin täällä päin kiinnostaisi kovasti miten siellä päin normaali arki pyörii ja millaisia kuluja ja omituisuuksia saattaa tulla vastaan.
Toiveet ovat toki aina tervetulleita ja niitä onkin jo tullut aika paljon aina sijoittamisesta talousdemokratian kritiikkiin asti. Tällä hetkellä keskeinen ongelma on akuutti ajanpuute. Perheen ja täyspäiväisen analyytikon työn lisäksi, pyöritän pientä käännösfirmaa (kolme alaista), kahta pientä starttiyritystä ja työstän 900 sivuista taloussyklikirjan käännöstä espanjasta suomeksi. Yritän kuitenkin saada jotain selkoa noihin kesään mennessä. Toistaiseksi pystyn valitettavasti vain 1-2 postaukseen kuukaudessa ja (yleensä) melko hitaisiin kommenttivastauksiin.
Kävin kesällä ekaa kertaa USA:ssa (New York) ja kyllä se maa mukavalta tuntui vaikka olenkin Aasia aina preferoinut.
Itse pidän USA:ta lähinnä siedettävänä maana, joka on ainoastaan marginaalisesti monia eurooppalaisia maita parempi, mutta joka silti häviää muutamalle muulle maalle kuten Irlannille, Sveitsille, Virolle ja kääpiövaltioille. Tosin New Hampshire on kerrassaan mainio paikka, varsinkin freestatereiden ansiosta. Tätä voisi todellakin pitää eräänlaisena ainutlaatuisena elämänkokemuksena. Itsekin preferoin Aasiaa enemmän, mutta toistaiseksi vielä viihdyn Lännessä niin kauan kun talous vielä jotenkuten purskuttaa eivätkä verot ole kommunistivaltioiden luokkaa.
Hei. Millä eri tavoilla Peter Schiff perustelee vuokra-asumisen kannattavuutta asunnon ostamiseen nähden? Kumpaa vaihtoehtoa itse kannatat ja miksi?
SirDecadence:
Millä eri tavoilla Peter Schiff perustelee vuokra-asumisen kannattavuutta asunnon ostamiseen nähden?
Schiffin argumentti on kaksiosainen:
1) Vuokralla asuminen on järkevämpää, koska asuntojen hinnat tippuvat yli yhden vuoden vuokraa enemmän. Esimerkiksi New Hampshiressa asuntojen mediaanihinta on tippunut 25k dollaria vuodessa kahden vuoden ajan, oma vuokrani on 11,5k vuodessa. Lisäksi New Hampshiressa tämä hinnanromahdus on ollut häviävän pientä verrattuna moneen muuhun osavaltioon. Joissain osavaltioissa mediaanihinnat ovat tulleet alas peräti 75k vuodessa!
2) Asuntojen hinnat eivät ole vielä lähelläkään pohjatasoa suhteutettuna kullan hintaan (nyt: 1 asunto = 200 kultaunssia) ja siten on järkevämpää sijoittaa rahansa esim. kultaan. Todennäköisesti myös asuntojen dollarihinnat laskevat, eli nyt otetusta asuntolainasta häviää luultavasti pahasti ainakin ensimmäiset 2-3 vuotta.
Tätä Schiffin argumenttia on lähinnä kritisoitu siitä, että vuokralla asuminen on rahan tuhlausta, koska jos asut omassa asunnossa maksat vuokraa itsellesi. Tähän Schiff on vastannut, että keskiverto asunnonomistaja maksaa puolitoistakertaisen summan vuokraa kuussa ja siitä summasta (lainan alkuvaiheissa) 2/3 päätyy suoraan pankin kassaan ja se 1/3 on rahaa jonka arvo katoaa tyhjiin asuntojen hintojen laskiessa. Tämän lisäksi asunnonomistajan on huolehdittava asunnon kunnossapidosta ja kiinteistöverosta, joista vuokraajan ei tarvitse välittää. Jokaisella asuntoon käytetyllä dollarilla on myös korkeahko vaihtoehtokustannus (opportunity cost), koska asuntoon sijoitettuja rahoja ei voi sijoittaa mihinkään järkevämpään - Schiffin tapauksessa kultaan tai Aasialaisiin osakkeisiin.
Kumpaa vaihtoehtoa itse kannatat ja miksi?
Yleisesti ottaen olen Schiffin kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni hänen argumenteilleen on olemassa pitkähkö lista poikkeustilanteita. Ensinäkin Schiffin argumentit koskevat Yhdysvaltoja. Jos asuisin esim. Kiinassa, päinvastainen saattaisi hyvinkin pitää paikkaansa. Vastaavasti monessa Euroopan maassa asuntokuplat eivät ole (tai eivät juuri ole) puhjenneet. Suomi on Yhdysvaltoja ainakin vuoden perässä tässä kuplassa, joten Suomessa mielestäni olisi kullan arvoinen paikka omistusasunnon myymiselle. Tämäkin tosin vaihtelee alueittain ja on riippuvainen elämäntilanteesta. Yksi hyvä tapa katsoa jos asunnon poismyynti olisi kannattavaa, on ns. mediaanivuokran ja mediaanihinnan suhde (price to rent ratio). Jos mediaani kuukausivuokra on 1.000 dollaria ja asunnon mediaanihinta 200.000, on P/R ratio: 200.000 / (1.000 * 12) = 16,7. Jos yllä oleva luku on alle 15 kyseisellä alueella, asunnon ostaminen on kannattavaa, jos luku on yli 20 se ei kovinkaan järkevää; 15-20 välillä ollaan ns. harmaalla alueella.
Toinen tilanne jolloin asunnon osto saattaa olla kannattavaa, on silloin kun lainanlyhennykset + kiinteistöverot + korjauskustannukset ovat kutakuinkin edellisen vuokran luokkaa. Tällaisia asuntoja on (alueesta riippuen) valitettavasti vaikea löytää, mutta niitä on joka tapauksessa olemassa. Toki tällöinkin asuntojen arvo saattaa laskea helposti, mutta siitä ei välttämättä ole haittaa, koska vuokrien hinnat eivät ole viimeaikoina laskeneet. Yhdysvalloissahan asuntokuplan aikana vuokrien hinnat olivat paljon lainanlyhennyshintaa matalammat ja vaikka täällä New Hampshiressa asuntojen hinnat ovatkin tulleet alas 50k kahdessa vuodessa, vuokrien hinnat ovat pysyneet kutakuinkin entisellä tasollaan. Tällöin asunnonostoa voidaan pitää ns. nollasijoituksena, josta hyötyy kuitenkin rajallisesti, koska se antaa kiinnityksen asuntoon ja samalla avaa oven spekulatiiviseen omistamiseen siltä varalta, että talous joko 1) paranee tuntuvasti (ts. asunnon hinnat alkavat nousta) tai 2) huonontuu tuntuvasti (ts. inflaatio lyhentää velkaa puolestasi).
Kolmas tapa hyötyä asunnonostosta on ostaa pieni (halpa) asunto, jonka ympärillä on massoittain viljelysmaata. Tällä hetkellä ruoan hinta on vielä alhainen, mutta tulevaisuudessa monet fiksummat (kuten mm. Jim Rogers ja Mark Faber) ovat povanneet räjähdysmäistä ruoanhinnan nousua, jonka vuoksi maan hinnat mm. Etelä-Amerikassa ja Afrikassa ovat jo lähteneet hienoiseen nousuun.
Lopuksi on olemassa vielä yksi äärimmäinen villikortti, jonka varaan ei missään nimessä kannata laskea, mutta joka kannattaa ottaa vaihtoehtona huomioon asunnonhankintapäätöksissä, nimittäin hyperinflaatio (määritelmänä 10 % hinnannousu kuukaudessa). Sillä mikäli inflaatio nousee kovaksi (ja varsinkin hyperinflaation tasolle) ja olet lyönyt lukkoon kiinteän pitkäkestoisen koron tarkoittaa tämä sitä, että saat periaatteessa ilmaiseksi asunnon, inflaation syödessä rahanarvon nollan tuntumaan. Tämä on kuitenkin jo sen verran kovemman luokan spekulointia, ettei siihen kannata ryhtyä, ellei jo entuudestaan omista tuntuvia rahallisia varoja, joilla suuri osa lainasta voidaan tarvittaessa maksaa välittömästi takaisin. Tällaisen valtaisan talouskriisin varalle asunnon ostosta on vielä se tuplahöyty, että sillä voi pienentää tuntuvasti henkilökohtaista elintasoriskiä hankkimalla mm. ruoantuotantovälineitä, oman kaivon, aurinkopaneeleita ym.
Asuinmaani (Yhdysvallat) ja taloustieteelliset näkemykseni huomioon ottaen, pidän lähes takuuvarmana, että tänne iskee hyperinflaatio 15 vuoden kuluessa, mahdollisesti jopa viiden vuoden sisällä. Joka tapauksessa, olen jo pitkään harkinnut pienen maatalousyrityksen perustamista ja asumallani alueella P/R ratio on noin 19.2 eli olen varovaisesti kallistunut asunnon hankinnan kannalle. En kuitenkaan pidä tätä mitenkään elintärkeänä asiana, mutta pidän sitä sen verran hyvänä asiana, että olen katsellut asuntoja viimeiset 2kk kiinteistövälittäjän kanssa. Tosin itse hyödyn asunnosta muita enemmän siksi, että pystyn pyörittämään sen kustannuksista merkittävän osan verovähennyksiin yritysteni kautta ja vieläpä täysin laillisesti. Vastaavasti Yhdysvalloissa saa myös "zero down" lainoja (eli ts. sinun ei tarvitse itse maksaa asunnosta mitään, kaikki hoituu lainojen kautta), 20k käteistä ensiasunnonostosta eri muodossa, 100 % verovähennyksen asuntolainan korosta ja tuntuvasti verovähennyksiä asunnon kunnostamisesta vuosittain, jonka vuoksi koen asunnon oston jokseenkin kannattavaksi, Schiffin argumentitkin huomioon ottaen.
Jos asuisin Suomessa, en tosin toimisi näin vaan yrittäisin päinvastoin myydä omistusasuntoani pois, vielä kun se on mahdollista. Jos en omistaisi asuntoa, harkitsisin sellaisen hankintaa ehkä 3-5 vuoden kuluessa kun nykyinen kupla on kunnolla puhjennut.
Lähetä kommentti