Tulevasta lamasta (laman selviytymisohje osa 1/3)

Lama johtuu tuotantorakenteen vääristymisestä mikä suomenkielellä tarkoittaa, ettei kulutta saa kaikkia haluamiaan tuotteita kaupasta (ainakaan oikeaan hintaan). Tuotantorakenteen romahtaminen puolestaan tarkoittaa leipäjonoja. Taantuman, eli kahden perättäisen laskusuhdanteessa olevan vuosineljänneksen, syypää on keskuspankin liian löysä rahapolitiikka: ohjauskorot ovat olleet liian matalalla liian kauan. Lamaan päästään kun valtio harjoittaa elvytyspolitiikkaa mikä venyttää talouden parivuotista tarpeellista korjausliikettä jopa vuosikymmenien pituiseksi. Koko tuotantorakenne saattaa romahtaa, mikäli elvytyspolitiikka yhdistetään hintakattoihin (esim. bensa ei saa myydä yli 10 euroa/litra), hintalattioihin (esim. työntekijään ei saa palkata alla 10 euroa/tunti), tulleihin (esim. Suomeen tuodulle paperille asetetaan 100 % rangaistustulli) ja/tai tuotantorakenteen sosialisointeihin (esim. tehtaat, pankit ja maatilat siirtyvät yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä valtiolle). Suomi ajautuu suurella todennäköisyydellä syvään lamaan. Varaudu tuotantorakenteen romahtamiseen.

Lama voi tosin siirtyä jos keskuspankit suoltavat markkinoille niin paljon rahaa, että uusi kupla syntyy. Tämä olisi kuitenkin kaikkien kannalta huono idea, sillä jokainen laman eteenpäin siirto tekee tulevasta lamasta aiempaa syvemmän. Lisäksi laman viivytys ei ole mahdollista loputtomiin, joskus tullaan tienhaaraan jossa vaihtoehtona ovat laman vastaanottaminen tai hyperinflaatio (joka lopulta laukaisee laman). Väitän, että seisomme tänään tässä tienhaarassa.

Laman alla eläminen poikkeaa tuntuvasti normaalista elämästä. Jo Suomen 1990-luvun lyhyen laman aikana BKT laski 13 % ja työttömyys nousi 3,5 % lähes 20 %. Yhdysvaloissa 1930-luvun suuren laman aikana työttömyys nousi jopa 30 % ja rikollisuus kasvoi.

Ylivelkaantumisesta ja väestön vanhentumisen vuoksi julkisen sektorin lähes täydellinen romahtaminen on mahdollista. Veroja yritetään luultavasti nostaa mikä yhdessä inflaation kanssa johtaa mellakoihin. Verojen maksamattomuus lisää myös julkisen sektorin ahdinkoa: 1930-luvun Yhdysvalloissa joillakin alueilla peräti kolmannes kansalaisista jätti veronsa maksamatta. Olen melko vakuuttunut, että lamaa seuraa länsimaiden romahtaminen joka vastannee jossain määrin Neuvostoliiton romahtamista 1991. Euroa tuskin on enää kymmenen vuoden päästä ja Euroopan Unionin ja jopa Yhdysvaltojen romahtaminen ja pirstoutuminen ovat mahdollisia.

Länsimaiden taloudelliset ongelmat ovat oikeastaan kahden suuntaisia. Toisaalta julkinen sektori on verojen, säännöstelyn ja rahainflaation kautta paisunut yli äyräittensä. Toisaalta länsimaiden talouskasvu on viimeiset 20 vuotta levännyt Itä-Euroopan ja Aasian harteilla jotka myivät meille halpoja korkeatasoisia tuotteita pelkkää paperirahaa (eli fiat-rahaa) vastaan. Samalla länsimaiden oma tuotanto keskittyi pitkälti palveluihin. Palveluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ongelma on, etteivät ne kasvata pääomaa. Palvelut ovat kulutustuotteita (consumer goods) eivät pääomatuotteita (capital goods). Esimerkiksi parturissa käyminen on "kulutustuote" - sakset ovat "pääomatuote", koska saksilla hiustenleikkuu voidaan suorittaa satoja kertoja. Länsimaiden ongelma on yksinkertaisesti siinä, että me olemme pitkään kuluttaneet liikaa suhteessa tuotantoomme.