Eläin- ja ihmisoikeudet

Kuten viime postauksessa mainitsin, ihmisoikeudet ovat synnynnäisiä perusoikeuksia jotka lähtevät ihmisen luonteesta. Ihminen on rationaalinen eläin. Ilman ihmisoikeuksia pitkäkestoisten suunnitelmien toteuttaminen olisi mahdotonta - yhteiskunta palaisi kivikaudelle. En väitä, että muut eläimet olisivat vaistojen varassa toimivia biologisia koneita. Eläimillä on kyky rationaaliseen toimintaan, mutta tämä rationaalisuus on rajattu. Ainoastaan ihmisellä on rajaton mielikuvitus, mahdollisuus abstraktiin ajatteluun ja kyky ottaa vastuu omista teoistaan. Ihminen on ainut eläin joka kykenee irrottautumaan luonnon otteesta. Eläinoikeuksien kannattajat rinnastavat joko eläinoikeudet ihmisoikeuksiin tai vetoavat sääliin. Molemmat argumentit ovat huonoja. Eläimet eivät ole kuin ihmiset, eivätkä ihmisoikeudet perustu sääliin, sääli auttaa korkeintaan ihmisoikeuksien ylläpidossa (joskaan en itse ole varma edes tästä). Kolmesta keskeisestä ihmisoikeudesta, eli oikeudesta elämään, vapauteen ja omaisuuteen, omistusoikeus on kaikkein vanhin. Se oli kirjattu jo Rooman lakiin vuonna 100. Orjuus kiellettiin (maailmanlaajuisesti) vasta 1800-luvun puolivälissä ja kuolemantuomion kieltoaalto alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Jos ihmisoikeudet perustuisivat sääliin, olisi kuolemantuomio kielletty ajat sitten.

Kuvitellaan kuitenkin että eläimiä ja ihmisiä koskisivat samat oikeudet. Mitä tästä seuraisi? Jos susi puree lammasta, susi pidätettäisiin pahoinpitelystä. Lampaan murhasta napsahtaisi elinkautinen. Kun käki munii västäräkin pesään, se pidätetään petoksesta. Harakoita, myyriä, hiiriä ja jäniksiä vangittaisiin varkauksista. Eläinrikolliset ylikuormittaisivat Suomen oikeuslaitoksen. Vankilassa istuvat eläimet eivät ymmärtäisi päätepistettään (tai sen tarkoitusta), eläimillä kun ei ole vastuunkäsitystä. Yksi vasta-argumentti on, ettei lapsirikollisia, nuorisorikollisia tai täyttä ymmärrystä vailla olevia rikollisia laiteta vankilaan, siispä rikollisia (vastuuntuntoa vailla olevia) eläimiä ei tulisi laittaa vankilaan. Vasta-argumentissa unohdetaan, että lapsirikolliset laitetaan lastenkotiin, nuorisorikolliset nuorisovankilaan ja täyttä ymmärrystä vailla olevat mielisairaalan suljetulle osastolle. Toinen vasta-argumentti perustuu käsitykseen, jonka mukaan jokainen eläinlaji toteuttaisi omaa lainsäädäntöään samalla tunnustaen toistensa oikeudet. Jokainen ymmärtää, että tällöin ainoastaan ihmisellä olisi toimiva lainsäädäntö ja eläimillä oikeudet suhteessa ihmisiin. Olisiko tällöin moraalisesti oikeutettua, etteivät ihmiset (toimivalla lainsäädännöllään) puuttuisi muiden eläinten välisiin suhteisiin? Esimerkiksi Keski-Afrikassa elää mustia afrikkalaisia sekä pygmi ihmisiä. Mustat afrikkalaiset metsästivät pitkään pygmejä ravinnoksi sekä työkalujen ja korujen materiaaliksi. Mustat afrikkalaiset eivät käsittäneet, että pygmien metsästys on väärin. Lopulta länsimaiden painostuksesta Keski-Afrikan maat rinnastivat pygmin metsästyksen murhaan. Jos eläimillä olisi oikeudet, eli ne koettaisiin ihmisten veroisiksi, emmekö me silloin puuttuisi susien oikeuskäytäntöön jos sen mukaan lampaita saa murhata? Kolmannen vasta-argumentin mukaan, emme saa puuttua luonnon järjestykseen, koska ihminen sotkee sen kuitenkin. Tässäkin päädytään moraaliseen ongelmaan. Esimerkiksi Indonesiassa on paljon alkukantaisia heimoja, jotka ylläpitävät tasapainoa luonnon kanssa paikallisilla sodilla, joukkomurhilla ja kannibalismilla. Onko väärin puuttua tähän toimintaan? Jos ei, tällöin ei voi myöskään olla väärin puuttua eläinten välisiin joukkomurhiin (jotkut vasemmistolaiset antropologit olivat tosin sitä mieltä, että tämä on kulttuuri-imperialismia ja niin syntyi kulttuurirelativismi).

Eläinoikeuksia ei ole olemassa, ne ovat silkka mahdottomuus. Edes eläinoikeuksien puolustajat eivät kannata absoluuttisia eläinoikeuksia, he tahtovat ainoastaan relativisoida ihmisoikeudet, jonka jälkeen ihmisoikeuksia on helpompi rikkoa. Parhaimmassa tapauksessa nämä aktivistit tahtovat ainoastaan parantaa eläinten asemaa suhteessa ihmiseen - ja tämä on mahdollista, ilman eläinoikeuksia. Vaikka eläimillä ei olisi oikeuksia, ihmisellä on oikeus ja oikeuden mukana tulee vastuu omista teoista. Täten on mahdollista lisätä ihmisen vastuuta suhteessa eläimiin, ilman harhaanjohtavaa ja virheellistä eläinoikeuskäsitettä. Mielestäni tämän vastuun ei tule olla kovin laaja, sillä se on ristiriidassa vapaan yhteiskunnan kanssa. Lemmikkieläimiä kohtaan vastuu on melko korkea, maatalous- ja laboratorioeläimien kohdalla vastuu on pieni ja se pohjautuisi kuluttajien vaatimuksiin.