eroakirkosta.fi

perjantai 29. toukokuuta 2009

Valtio tekee elämästä kalliin

Olitpa mitä mieltä tahansa valtiosta ja sen toimista, et voi kiistää sen valtaisaa vaikutusta. Jos asia olisi toisin, poliittisilla kysymyksillä olisi vähän merkitystä. Valtiota voidaan kuvata vaikkapa "kylmäksi, julmaksi hirviöksi" (Friedrich Nietzsche) tai vaihtoehtoisesti "kaaoskoneeksi" (Murray Rothbard). Yksilöiden kannalta kuvaavin käsite lienee kuitenkin "hintojen nostaja" tai "elämän kallistuttaja". Myös "omaisuuden uudelleenjakaja" ja "köyhdyttäjä" tulevat mieleen, mutta näiden käsitteiden ongelma on siinä, ettei "omaisuuden uudelleenjako" käsitteenä kerro riittävästi prosessin taloudellisista vaikutuksista. Vastaavasti "köyhdyttäjä" -käsite ei päde poliitikkoihin, byrokraatteihin ja muihin erityisryhmiin, mitkä hyötyvät valtion toimista. Väliintulollaan valtio kallistuttaa ihmiselämää ainakin seuraavalla viidellä tavalla:

Hintoihin lisätyt verot kuten arvonlisävero (n. 22 %), tupakkavero (n. 50 %), alkoholivero (n. 44 %) ja polttoainevero (n. 60 %) nostavat hintoja suoraan. Joissain erityistapauksissa nämä verot vielä kasaantuvat kun esimerkiksi jo korkean alkoholiveron päälle lisätään 22 % arvonlisävero. Pahimmassa tapauksessa hintoihin lisätyt verot kattavat jopa lähes 2/3 osaa tuotteen hinnasta.

Tuotantoon yhdistetyt verot sisältävät mm. tuloveron (n. 22 %), kunnallisveron (n. 19 %) ja yritysveron (n. 26 %), mitkä syövät elintasoa kahdesta päästä. Toisaalta ne vähentävät palkansaajan nettotuloja, toisaalta ne lisäävät tuotannon kustannuksia ja pienentävät voittoja, mikä lopulta näkyy tarjonnan hupenemisena eli hintojen nostona.

Säännöstelyt ovat mahdollisesti kuitenkin se kaikkein tehokkain tapa hintojen nostoon. Säännöstelyjen ylläpito on valtiolle lähes ilmaista, mutta samalla ne nostavat tuotannon kustannuksia paikoitellen jopa astronomiselle tasolle. Korkeiden minimipalkkojen ansiosta suomalaisissa pikaruokaloissa on aina jonoa ja ostoskärryt on lunastettava kolikoilla. Vastaavasti kauppojen aukiolot ja tuotteiden myyntirajoitukset heikentävät voittomarginaaleja. Tähän kun vielä lisätään mm. vaarallisen työn lisiä, vanhempien vapaita ja päivärahoja, sairasvakuutuksia, naiskiintiöitä, työaikarajoituksia, ylityölisiä, työnantajan vastuu jne. ei liene ihme, että tuotteiden hinnat ovat pilvissä.

Valtio palveluntarjoajana ja valtio yrittäjänä ovat oksymoronisia käsitteitä, koska oikea palveluntarjoaja ei saa tulojaan varastamalla (eli verottamalla) ja koska oikea yrittäjä joutuu jatkuvasti tarkkailemaan kulujaan yritystoiminnan ylläpitämiseksi. Valtion ryhtyessä palveluntarjoajaksi/yrittäjäksi ensimmäisenä vastaan iskee talouslaskun ongelma (2, 3), joka johtaa tuotannon kallistumiseen sekä laadun laskuun. Katastrofin sinetöi crowding out -ilmiö - yksityisen sekotorin investoinnit siirtyvät pois valtion tieltä muille aloille. Otetaan esimerkiksi julkinen terveydenhuolto. Kustannuksiltaan julkinen terveydenhuolto on kallis verrattuna annetun hoidon määrään ja laatuun, ja silti samalla sille jaetut määrärahat ovat riittämättömiä. Vaikka ennen veroja hoidon hinta on kuluttajalle korkea, verojen jälkeen hinta on kuluttajalle niin matala, että ainoastaan parhaimmat ja erikoistuneimmat (ts. kalliimmat) yksityiset sairaalat pystyvät kilpailemaan valtion kanssa.

Inflaatio tai tarkalleen ottaen rahainflaatio hidasta tai jopa estää hintojen luontaisen tippumisen (hintadeflaatio). Sitten 1970-luvun alun rahainflaatio on ollut jopa niin kovaa, että hinnat ovat pääsääntöisesti nousseet vähintäänkin parin prosentin vuosivauhtia. Yleisesti ottaen hidas hinnannousu ei tuota suurempia ongelmia, mutta sen kasaantuminen (cumulative) tuhoaa tehokkaasti säästöjä sekä pitkittää talouden palautumista talouskriisien jälkeen.

On vaikea sanoa miten paljon valtiolliset väliintulot nostavat hintoja suhteutettuna saatuun palkkaan, mutta epäilen luvun pyörivän 1/2 ja 2/3 välillä. Toisin sanoen, ilman valtiota elintasosi olisi noin 50-67 % korkeampi.

P.S. Vasemmistonuorten lehdestä Liberosta (01/2009) löytyy yllättävän tasapainoinen artikkeli talousdemokratiasta (s. 27-28); lehteen oli nimittäin päätynyt tämän blogin talousdemokratiakritiikkiä (ilman lähdemainintaa). Valitettavasti tuntuu siltä, ettei artikkelin kirjoittaja täysin ymmärtänyt mitä käsitteet hintainflaatio (neoklassinen inflaatio) ja rahainflaatio (itävaltalainen inflaatio) pitävät sisällään. Joka tapauksessa, artikkeli on lukemisen arvoinen.

18 kommenttia:

Wonder World kirjoitti...

Hienoa että tuot tämän esiin! Olen jo jonkin aikaa tuumaillut, että pitäisi tutkailla todellista ostovoimaa kartoittamalla pääasialliset verot esim. kuluryhmittäin vaikkapa vuositarkastelulla. Ajattelin, että hyvä lähtökohta olisi aloittaa vertailu todellisesta bruttopalkasta eli työntekijästä koituvasta täydestä kustannuksesta, jonka työnantaja joutuu maksamaan (eli mukana olisi ainakin sotu-maksut, eläkemaksut jne. jotka ovat veroluonteisia maksuja, mutta työnantajan näkökulmasta pakollisia kuluja työntekijästä).

Saattaisi tulla aika mielenkiintoinen pino erinäisiä veroja ja maksuja toiseen kolumniin ja toisella puolelle aika vähän netto-ostovoimaa, kun mukaan jyvittää autoveron ja energiaverot + muita piiloveroja, joitain tulleja ja tariffeja ja toki kaikki normaalit alvit sekä henkilöverotuksen ja eläkemaksut.

asdf kirjoitti...

"epäilen luvun pyörivän 1/2 ja 2/3 välillä. Toisin sanoen, ilman valtiota elintasosi olisi noin 50-67 % korkeampi."

Meniköhän tuo laskelma nyt oikein. Jos henkilön tuloista menee 50-67% veroihin, niin ilman veroja ostovoima olisi nettona kaksin- tai kolminkertainen!

Laskelmassa ei toki myöskään huomioida regulaatioiden poistumisen vaikutuksia, koska silloin palveluiden hinnat alenisivat entisestään. Ei voi muuta sanoa kuin että "hyvinvointi"valtio tulee äärimmäisen kalliksi.

Aragon kirjoitti...

Hyvä artikkeli!

Pari omaa lisähavaintoa voisi kuitenkin tehdä.

Inflaatio on myös petollinen säästäjän kannalta sikäli, että se nostaa lähes aina omaisuusluokkien nimellisarvoja, vaikka niiden reaaliarvo ei muuttuisikaan. Ja koska tämä nimellinen arvonmuutos on kuitenkin teknisesti voittoa, niin siitä pitää maksaa veroja.

On vaikea sanoa miten paljon valtiolliset väliintulot nostavat hintoja suhteutettuna saatuun palkkaan, mutta epäilen luvun pyörivän 1/2 ja 2/3 välillä. Toisin sanoen, ilman valtiota elintasosi olisi noin 50-67 % korkeampi.Todellisuudessa ilman valtiota elintasomme olisi kuitenkin vielä tätäkin suunnattoman paljon korkeampi. 1/2-2/3 on siis juuri tämänhetkinen reaalitilanne, joka onneksi voitaisiin teknisessä mielessä korjata siirtymällä minarkistisempaan valtioon.

Talouskasvun ja pääoman kasaantumisen hidastaminen on kuitenkin aiheuttanut vahinkoa, jota on mahdotonta saada korjattua, ja onkin masentavaa ajatella kuinka paljon valtio on tuhonnut talouskasvua viimeisen sadan vuoden ajan, koska pitkissä aikasarjoissa lopullisen tilanteen muutokset ovat todella suuria.

Jos mietitään että 1900-luvun keskimääräinen talouskasvu lännessä oli noin 3 prosentin luokkaa ja minarkialla olisi saatu viimeisen sadan vuoden ajalta edes prosentin korkeampi talouskasvu, niin BKT olisi 163 prosenttia korkeampi.

Prosentin ero talouskasvuissa on kuitenkin suhteellisen vähän, ja todellisuudessa minarkiaa hiponeessa 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa talouskasvu oli vuosittain noin 7 prosenttia, ja kun otetaan se minarkistisen talouden peruskasvuksi, niin näillä luvuilla minarkistisemman valtion talous olisi sadassa vuodessa kasvanut 45 kertaa niin suureksi kuin 3 prosentin valtion.

45 kertaa suurempi talous... jos jokainen tämän valtion kansalainen antaisi edes prosentin omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen, niin köyhät ajelisivat Rolls-Royceilla ja söisivät hummerisalaattia joka päivä.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

pete:
Hienoa että tuot tämän esiin! Olen jo jonkin aikaa tuumaillut, että pitäisi tutkailla todellista ostovoimaa kartoittamalla pääasialliset verot esim. kuluryhmittäin vaikkapa vuositarkastelulla. Ajattelin, että hyvä lähtökohta olisi aloittaa vertailu todellisesta bruttopalkasta eli työntekijästä koituvasta täydestä kustannuksesta, jonka työnantaja joutuu maksamaan (eli mukana olisi ainakin sotu-maksut, eläkemaksut jne. jotka ovat veroluonteisia maksuja, mutta työnantajan näkökulmasta pakollisia kuluja työntekijästä).

Noita työntekijästä koituvia kustannuksia käytiin joskus läpi fi-lib blogissa (silloin kun siellä vielä oli asiallistakin tekstiä). Vastaavasti myös EVA (tjsp.) oli muistaakseni todennut, että kaikkine kustannuksineen työntekijä maksaa yritykselle 2-3 -kertaisen määrän bruttopalkkaansa nähden.

Saattaisi tulla aika mielenkiintoinen pino erinäisiä veroja ja maksuja toiseen kolumniin ja toisella puolelle aika vähän netto-ostovoimaa, kun mukaan jyvittää autoveron ja energiaverot + muita piiloveroja, joitain tulleja ja tariffeja ja toki kaikki normaalit alvit sekä henkilöverotuksen ja eläkemaksut.

Erilaisia veroja, maksuja ja säännöstelyjä on itse asiassa niin paljon, että niiden kaikkien läpikäyminen on lähes täysin mahdoton projekti kenelle tahansa yksilölle. Suurin ongelma tuossa on, että ainoastaan tietyn alaan byrokratiaan erikoistuneet yrittäjät tietävät todellisuudessa lähes kaikki maksut ja rajoitteet, ja edes he eivät tiedä kaikkea. Yksi hyvä nyrkkisääntö on katsoa miten suuren osuuden BKT:stä valtio käyttää (mukaan lukien lainattu raha) vuosittain ja olettaa hävikin olevan vähintäänkin tätä luokkaa (ja luultavasti paljon suurempaa).

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

joonas_j:
Meniköhän tuo laskelma nyt oikein. Jos henkilön tuloista menee 50-67% veroihin, niin ilman veroja ostovoima olisi nettona kaksin- tai kolminkertainen!

Olet oikeassa. Matikka meni väärin, korjataan piakkoin kunhan ehditään...

Laskelmassa ei toki myöskään huomioida regulaatioiden poistumisen vaikutuksia, koska silloin palveluiden hinnat alenisivat entisestään. Ei voi muuta sanoa kuin että "hyvinvointi"valtio tulee äärimmäisen kalliksi.

Minä itse asiassa oletin tuon 1/2-2/3 -osaa sisältävän myös regulaatioiden määrän, mutta se saattaa olla hyvinkin (ja mahdollisesti jopa erittäin pahasti) alimitoitettu. Ajattelin lähinnä, että käytännön veroaste on noin 45 % jolloin kuluttajalle jää ehkä 55 % rahoista. Tuosta regulaatio syö ehkä puolet, eli kuluttajalle jäisi n. 28 % ja jotta en varmasti liioittelisi, oletan vielä että 28 % olisi ylimitoitettu (joka on luultavasti väärä oletus), jolloin jäljelle jäisi tulos: varmuudella 1/2 BKT:stä menee haaskuun, luultavasti 2/3-osaa.

kultaraha kirjoitti...

Jep, kalliiksi tulee. Ei elämä, vaan valtioksi itseään kutsuva rosvojoukko.

Kuluttaja maksaa käytännössä aina kaikki yritystoiminnan verot, joita on vähintään:
-Arvonlisävero 22% alv0 -hinnasta
-Palkan sivukulut yhteensä 23,174 .. 33,374 % palkkasummasta:
-TEL 21,4 .. 22,4 % (keskimäärin 21,6 %) - työtekijän osuus 4.3 %
-tapaturmavakuutusmaksu 0,3 .. 8 %, keskimäärin 1%
-työttömyysvakuutusmaksu palkkamenojen mukaan 0,7 % tai 2,5 %
-ryhmähenkivakuutusmaksu keskimäärin 0,074 %
-työnantajan sosiaaliturvamaksu koon mukaan: 2,0 .. 5,1 %
-yhteisövero 26 % verotettavasta tulosta
-pääomatulovero 28 % (huom. 30 prosentin verovapaussääntö julkisilla OY:llä)

Työntekijän palkasta perittävät:
-kirkollisvero 0 tai 1.00 .. 2.25 %
-kunnan tulovero 16 .. 21 %
-valtion ansiovero 0 .. 45 %
-sairaanhoitomaksu 1,28 %
-päivärahamaksu 0,7 %
-työeläkevakuutusmaksu 4,3 tai 5,4 % iän mukaan
-työttömyysvakuutusmaksu on 0,2 %

Työvoimavaltaisella alalla tämä on mahdollinen tilanne:
+ 100€ myynti
- 18 € ALV
- 16 € palkan sivukulut (Bruttopalkkasumma 55 €, sivukulut 29 %)
- 2,9 € yhteisövero (Verotettava tulo 11 €)
- 19 € ennakonpidätys yht. ( brutto 55 €, verot ja maksut 35 % )
- 36 € nettopalkkasumma
- 2,3 € pääomatulovero (8,1 e osinko)
- 6 € netto-osinko

Yrittäjän 100 € myynnistä katoaa tässä esimerkissä veroihin ja veronluonteisiin maksuihin yhteensä n. 58 €. Työntekijän käteen jää 36 € ja yrittäjälle osinkona n. 6 €.

Laskin tarkoituksella yhteen könttään myös työntekijän ja omistajan verot ja maksut, sillä lopputuloksen kannalta on sama kenen kirjanpidon kautta se raha kiertää. Pyöristykset ovat mielivaltaisia, mutta asian kannalta merkityksettömiä.

Kun työntekijä kuluttaa saamansa neton 36 € vastaavaan palveluun, niin siitä päätyy jälleen 58 % valtiolle. Alkuperäinen 100 € kulutus tuottaan valtiolle yhteensä 91 € päädyttyään uuteen kulutukseen. Itse asiassa enemmänkin, jos myös omistaja kuluttaisi osinkonsa.

Valtio ryövää yhteensä 91 % "tee työtä ja kuluta syklin" läpi kulkevasta rahasta. Toki valtio laittaa sen takaisin kiertoon, mutta se ei lohduta ostovoimansa kadottaneita.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että kansantalouden palkkasumma on noin 60 mrd. Kuntien ja valtion budjetit ovat yhteensä 80 mrd. Palkkasummassa ovat mukana myös mitään tuottamattomat kuntien ja valtion virkamiehet, jotka syövät tuosta 91 %. Aito palkkasumma on neljänneksen pienempi. Tai tuottavathan ne pahoinvointia - köyhyyttä ja vitutusta. Niille tosin ei löytyisi kysyntää vapailla markkinoilla.

Anonyymi kirjoitti...

"Meniköhän tuo laskelma nyt oikein. Jos henkilön tuloista menee 50-67% veroihin, niin ilman veroja ostovoima olisi nettona kaksin- tai kolminkertainen!"

Tässä kohtaa on niin sanotusta mopo tainnut karata käsistä. Täytyy huomoida, että varsin suuri osa veroista menee kuitenkin hyödyllisiin palveluihin, jotka vapaassa markkinataloudessa olisi sitten kustannettava ihan itse omista nettotuloista. Esimerkiksi koulutus, terveydenhuolto, maantiet, kunnallistekniikka ja ties mitä muuta.

kultaraha kirjoitti...

Roskaposti: "Täytyy huomoida, että varsin suuri osa veroista menee kuitenkin hyödyllisiin palveluihin, jotka vapaassa markkinataloudessa olisi sitten kustannettava ihan itse omista nettotuloista."Terävä havainto, sillä juuri tähän vapaan markkinatalouden kannattajat pyrkivätkin. Vapaan markkinatalouden kannattajat haluavat itse päättää, mitkä ovat näitä hyödyllisiä palveluita ja keneltä ne vapaaehtoisin sopimuksin hankitaan.

Verojen puuttuessa vapaassa markkinataloudessa nettotulot ovat yhtä kuin bruttotulot ja vapaiden markkinoiden tehokkuuden ansiosta verotukselta säästyneillä rahoilla saa huomattavasti enemmän ja laadukkaampia "hyödyllisiä" palveluita.

Se utilitarismista. Todelliset perusteet vapaille markkinoille löytyvät deontologisen etiikan kategorisesta imperatiivista: "väkivallan aloittaminen on aina väärin". Vapauden moraali ei siis oikeuta väkivallan aloittamista edes "hyödyllisten" palveluiden tuottamiseksi.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Pahoitteluni, etten voi vastata kommentteihin vähään aikaan. Tietokoneeni grafiikkakortti on nimittäin rikki, joten joudun käyttämään kaiken vähäisen koneaikani töiden tekemiseen. Toivottavasti saan ongelman piakkoin korjattua.

Vandaali kirjoitti...

Onhan tuo hyvä kirjoitus, mutta vain niiden mielestä joihin liberalismi on jo tarttunut, mikä käy kommenteistakin ilmi. Vasemmistolainen toteaisi että hyvinvointivaltio on oikeudenmukaisempi hinnastaan huolimatta. Varallisuuden kokonaismäärä on toissijaista, sen jakautuminen keskeistä. Pointti siis on että kustannusten kritisoiminen on huono strategia, jos tavoitteena on meemin mahdollisimman tehokas levittäminen. Se vain vahvistaa sitä stereotypiaa että liberaaleille tärkeää on vain raha. Vasemmisto esiintyy moraalin puolustajana rahan-valtaa vastaan, ja kuten olemme huomanneet vauraus tuppaa häviämään "sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle" politiikassa.


"45 kertaa suurempi talous... jos jokainen tämän valtion kansalainen antaisi edes prosentin omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen, niin köyhät ajelisivat Rolls-Royceilla ja söisivät hummerisalaattia joka päivä."

Tämäkin lainaus, vaikka onkin tosi, jättää "jos" sanan kohdalle vasurin mentävän aukon. Ja mikä ihmeellisintä, tämän idean anti-idea, köyhiä on autettava valtion välityksellä, on saavuttanut suuremman kannatuksen. Hyvä idea ei ole pelkästään tosi vaan myös tarttuva.

kultaraha kirjoitti...

Vandaali: "Varallisuuden kokonaismäärä on toissijaista, sen jakautuminen keskeistä."

Sanoin edellisessä kommentissani: "Todelliset perusteet vapaille markkinoille löytyvät deontologisen etiikan kategorisesta imperatiivista: "väkivallan aloittaminen on aina väärin". Vapauden moraali ei siis oikeuta väkivallan aloittamista edes "hyödyllisten" palveluiden tuottamiseksi.

Liberalismi siis on vapautta pakkovallasta ja väkivallasta. Se on liberalismin perusta, ei utilitarismi, vaikka sen argumentein usein liberalismia markkinoidaankin. Se on kuitenkin ymmärrettävää, sillä vapaus synnyttää kausaaliseen ketjun: vapaus -> taloudellisen vapaus -> taloudellinen toimeliaisuus -> hyvinvoinnin ja vaurauden kasvu.

Olet oikeassa, että siitä puhuminen vasemmistolaisten kanssa ei ole hyvä strategia. He kun eivät suostu ymmärtämään kokonaisvarallisuudesta ja sen luonnollisesta jakautumisesta yhtään mitään.

Puhutaan siis sitten em. liberalismin perustan eli nonaggressioperiaatteen näkökulmasta. Oletko koskaan ajatellut sitä, että sosialismin keskeisen asian eli olemattoman kokonaisvarallisuuden jakaminen toteutetaan aina väkivalloin kuolettavaan voimaan asti?

Kun varallisuuden väkivaltainen jakaminen on hyväksyttävää, niin se tarkoittaa ehdottomasti sitä, että sosialistien deontologisen etiikan kategorinen imperatiivi on: väkivallan aloittaminen on aina oikein, jos se edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Sosialismissa tarkoitus pyhittää keinot. Löytyykö sinulta älyllistä rehellisyytä tämän asian myöntämiseksi?

Anonyymi kirjoitti...

"Verojen puuttuessa vapaassa markkinataloudessa nettotulot ovat yhtä kuin bruttotulot ja vapaiden markkinoiden tehokkuuden ansiosta verotukselta säästyneillä rahoilla saa huomattavasti enemmän ja laadukkaampia "hyödyllisiä" palveluita."

Niin saa. En kiistä, olenhan sentään anarkokapitalisti :)

Joonaksen kommentista saa kuitenkin sen käsityksen, että hän olettaa verotulojen menevän kokonaisuudessaan omaan pussiin. Ikään kuin vapaassa markkinataloudessa ei tarvitsisi maksaa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja teiden käytöstä.

kultaraha kirjoitti...

Sorry, Roskaposti ja Vandaali, en hätäpäissäni ehtinyt tajuta näkökulmaanne.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Aragon:
Hyvä artikkeli!

Kiitos. Yllätyin itse asiassa nopeista positiivisista kommenteista. Mielestäni teksti (ja ajatus) ei oikein juossut sujuvasti kyseisessä artikkelissa, mutta päätin julkaista sen joka tapauksessa. Jokaisen artikkelin ei tarvitse olla ihan parasta mahdollista laatua, kunhan pointti tulee esiin.

Inflaatio on myös petollinen säästäjän kannalta sikäli, että se nostaa lähes aina omaisuusluokkien nimellisarvoja, vaikka niiden reaaliarvo ei muuttuisikaan. Ja koska tämä nimellinen arvonmuutos on kuitenkin teknisesti voittoa, niin siitä pitää maksaa veroja.

Olet täysin oikeassa. Tämä on erityisen ongelmallista sellaisten tuotteiden kannalta joiden osto perustuu lähes 100 % inflaatiolta suojautumiseen (kuten kulta). Tällöin esim. kullasta Suomessa saatua voittoa verotetaan 26 %, jolloin kulta suojaisikin inflaatiolta vain 74 %:ti. Tämä itse asiassa pakottaa pitkällä tähtäimellä pysyttelemään erossa inflaatiolta varmasti suojaavista sijoituksista riskialttiimmille sijoituksille (kuten pörssiosakkeille) jotta varmasti jäisi plussalle. Toinen vaihtoehto on tietysti se, ettei koskaan myy ostamaansa sijoitusta, mutta tämä on aika epäkäytännöllinen vaihtoehto suurimmalle osalle rajallisten tulojen alla elävistä tavallisista ihmisistä. Lisäksi esim. asunnon pito ei edes siten suojaa inflaatiolta, koska asunnoista on pakko maksaa omaisuusveroa. Tietysti asuntoja voi vuokrata pois josta pitää taas maksaa tuloveroa jne. jne.

Todellisuudessa ilman valtiota elintasomme olisi kuitenkin vielä tätäkin suunnattoman paljon korkeampi. 1/2-2/3 on siis juuri tämänhetkinen reaalitilanne, joka onneksi voitaisiin teknisessä mielessä korjata siirtymällä minarkistisempaan valtioon.

Jup, tuo kommenttini oli lähinnä raaka varovainen (luultavasti alimitoitettu) arvio. Tarkoitin tuolla kommentilla nimenomaan sitä, että mikäli valtio ajettaisiin nurin (tai minimimuotoonsa) elintasomme nousisi välittömästi tai lähes välittömästi 1/2-2/3.

Blogger on valitettavasti ottanut käyttöön vammaiset uudet kommentointisäännöt, joten joudun pilkkomaan tämän kommentin (ja mahdollisesti myös muita kommentteja) useampaan osaan, pahoitteluni.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Aragon:
Prosentin ero talouskasvuissa on kuitenkin suhteellisen vähän, ja todellisuudessa minarkiaa hiponeessa 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa talouskasvu oli vuosittain noin 7 prosenttia, ja kun otetaan se minarkistisen talouden peruskasvuksi, niin näillä luvuilla minarkistisemman valtion talous olisi sadassa vuodessa kasvanut 45 kertaa niin suureksi kuin 3 prosentin valtion.

Otin kyllä tämän mahdollisuuden huomioon, mutta jätin sen mainitsematta koska todellista talouskasvua on vaikea arvioida. Ensinäkin pitää miettiä, että mistä pisteestä aloittaa. Ennen 1900-lukua minimivaltioita (tai erilaisia anarkismeja) oli melko vähän. Valtion budjetit kyllä olivat pienehköjä, mutta säännöstelyjä oli usein paljon ja verotuskin oli matalahkoa vain siksi että "tyhjästä on paha nyhjästä". Eli jos viedään aloituspistettä vaikka faaraoiden aikoihin asti ja kuvitellaan että valtio olisi aina ollut minimaalinen, puhuisimme varmaan jopa miljoonienkertaisista talouksista. Toiseksi talouskasvussa on kaksi suurehkoa ongelmaa: I) Verojen ja säätelyjen määrä kutistaa talouskasvua eksponentiaalisesti eli esim. kun 2 % veroasteesta tulee 3 %, talous kutistuu paljon, mutta hyppy 55 % ja 56 % välillä ei ole enää kovinkaan suuri. Tämä johtuu siitä, että 2 ja 3 %:n välillä verotus kiristyy 50 %, kun 55 ja 56 %:n välillä kiristys on vain 2 %. II) Talouskasvu ei ole lineaarista (kuten etenkin neoklassiset taloustieteilijät kuvittelevat) vaan eksponentiaalista, koska mitä pienemmällä palkalla peruselinkustannukset voidaan käyttää sitä enemmän jää resursseja investointeihin. Käytännössä nämä tarkoittavat, että talouskasvua ja sen kasautumista on vaikea arvioida. Se voisi yhtä hyvin olla 20-kertainen tai 200-kertainen. Emme yksinkertaisesti voi tietää. Kolmanneksi jopa kymmenkertaista taloutta on vaikea hahmottaa mielessä, koska asiat olisivat niin toisin. Muistan esim. ns. omasta lapsuudesta, kun internettiä ja kännyköitä ei ollut ja tietokoneet olivat pikemminkin graafisia versioita taskulaskimesta (ja tästä on aikaa 15 vuotta josta BKT on kasvanut ehkä noin 25 %). Vastaavasti isovanhempien lapsuuskertomukset kuulostavat ja tuntuvat suorastaan absurdeilta, emmekä silloinkaan puhu mistään 45-kertaisista talouksista vaan paljon vaatimattomimmista luvuista...

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Babbit:
Tilannetta kuvaa hyvin se, että kansantalouden palkkasumma on noin 60 mrd. Kuntien ja valtion budjetit ovat yhteensä 80 mrd. Palkkasummassa ovat mukana myös mitään tuottamattomat kuntien ja valtion virkamiehet, jotka syövät tuosta 91 %. Aito palkkasumma on neljänneksen pienempi. Tai tuottavathan ne pahoinvointia - köyhyyttä ja vitutusta. Niille tosin ei löytyisi kysyntää vapailla markkinoilla.

Valtaisa hatunnosto laskelmistasi! En itse jaksanut tehdä läheskään noin tarkkaa taustatutkimusta, vaikka olisi kyllä pitänyt.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

roskaposti:
Tässä kohtaa on niin sanotusta mopo tainnut karata käsistä. Täytyy huomoida, että varsin suuri osa veroista menee kuitenkin hyödyllisiin palveluihin, jotka vapaassa markkinataloudessa olisi sitten kustannettava ihan itse omista nettotuloista. Esimerkiksi koulutus, terveydenhuolto, maantiet, kunnallistekniikka ja ties mitä muuta.

Todellako? Mietitään asiaa hieman toiselta kantilta. Taloustieteilijöiden (ja etenkin liberaalien, myös neoklassisten, sellaisten) mukaan jokainen valtion kuluttama euro on joko positiivinen, neutraali, osittain negatiivinen tai täysin negatiivinen ilmiö. Keynesiläiset väittävät valtion kuluttamien eurojen kertautuvan, monet valtavirtataloustieteilijät pitävät valtion nettohyötyä kutakuinkin neutraalina (koska esim. maanpuolustus on joidenkin mielestä tärkeä pitää kollektivistisena, mutta kulttuuritoimintaa ei tarvita jne. jolloin haitat ja hyödyt kutakuinkin nollaavat toisensa). Neoklassisten riveistä löytyy vielä paljon niitä jotka utilitaristisilla laskelmillaan päätyvät valtion olevan pääasiassa negatiivinen.

Itsekin kuulun tähän ryhmään mutta eri syistä. Itävaltalaiset nimittäin argumentoivat, ettei utiliteetteja voida laskea yhteen ja talouden arvaamattomuudesta johtuen emme esim. pysty sanomaan 1) millaista koulutus olisi ilman valtiota, 2) miten paljon koulutusta olisi ilman valtiota ja 3) ketkä hankkisivat/vastaanottaisivat koulutusta ilman valtiota. Rothbard vei tämän analyysin jopa niin pitkälle, että väitti valtiota 100 % hyödyttömäksi ajatuksella "koska emme voi tietää onko valtiosta mitään hyötyä, voimme saman tien olettaa ettei siitä ole". Itse en mene näin pitkälle, mutta uskoisin noin 10 % valtion aktiviteeteistä olevan aidosti hyödyllisiä (ja tämäkin oletus saattaa taas olla valtion kykyjä yliarvioiva). Yksi suuntaa antava indikaattori on yksityisten ja valtion usein löydetty empiirinen 70/30 suhde, eli esim. jokainen yksityiseen hyväntekeväisyyteen annettu euro "tuottaa" 70 senttiä vastaanottajalleen, jokainen julkiseen hyväntekeväisyyteen revitty euro "tuottaa" 30 senttiä sen lopulliselle vastaanottajalle - ja tämä vielä olettaa, että valtio osaa kohdentaa resurssit oikeaan paikkaan ja oikealla tavalla! Väitän, että valtio on paljon tehottomampi mitä suurin osa liberaaleista (ja varsinkin tavallisesta kansasta) luulee ja keskeisin syy tähän luuloon on eräänlainen kognitiivinen dissonanssi (josta myöhemmin lisää).

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Vandaali:
Pointti siis on että kustannusten kritisoiminen on huono strategia, jos tavoitteena on meemin mahdollisimman tehokas levittäminen. Se vain vahvistaa sitä stereotypiaa että liberaaleille tärkeää on vain raha. Vasemmisto esiintyy moraalin puolustajana rahan-valtaa vastaan, ja kuten olemme huomanneet vauraus tuppaa häviämään "sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle" politiikassa.

Olet toki oikeassa. Omasta mielestäni paras strategia onkin kirjoittaminen (tai meemien levittäminen) ja tarkennettuna liberalismin puolestapuhuminen siksi että se on oikeudenmukaisempaa. Tämä on suurin syy miksi itse omaan verrattain epäsuosittuja poliittisia mielipiteitä. Tästä huolimatta yritän keksiä ja miettiä argumentteja kautta linjan. Tuskin jaksaisin pitää blogia jos jokainen teksti pitäisi tiukasti yhdistää moraalifilosofiaan...