Repost: Viisi äänestysstrategiaa

Koska en ole aiemmin törmännyt mihinkään tekstiin joka esittelisi perusteellisesti yleiset liberaalien käyttämät äänestysstrategiat, ajattelin nyt käydä läpi nämä viisi toisistaan poikkeavaa strategiaa, niiden perusolettamukset, plussat ja miinukset. Lyhyesti nämä viisi strategiaa ovat: äänestää opposition ehdokasta, äänestää vähiten huonointa ehdokasta, äänestää parhainta ehdokasta, äänestää tyhjää tai jätä äänestämättä.

1) Opposition äänestäminen
Tämän strategian perusajatus on "valta korruptoi" ja äänestämällä oppositiota, valtaa voidaan hajauttaa tehokkaasti. Frédéric Bastiat kannatti tätä äänestysstrategiaa.
+ Onnistuessaan strategia voi muokata päätöksentekoa merkittävästi, kuvittele mitä tapahtuisi jos vaikka puolet eduskuntapaikoista jaettaisiin uudelleen.
+ Strategia ei edellytä massiivista liberaalia kulttuuria. Se edellyttää ainoastaan, että riittävän moni on tyytymätön nykyiseen politiikkaan.
+ Hyvä tapa protestoida.
- Oppositiopuolue voi toimia arvaamattomasti.
- Soveltuu huonosti tiettyihin poliittisiin järjestelmiin kuten suomen järjestelmään, jossa ei ole kahta selkeää poliittista blokkia vaan kolme suurta puoluetta jotka muodostavat hallituksen vähän miten sattuu.

2) Vähiten huonoimman ehdokkaan äänestäminen
Käytännössä strategia tarkoittaa, että äänestetään sellaista vähiten huonointa ehdokasta, jolla on realistiset mahdollisuudet nousta parlamenttiin. Suomen tapauksessa tämä tarkoittaisi esim. Kokoomuksen äänestämistä, sen sijaan että äänestettäisiin jotain liberaalia pienpuoluetta. Milton Friedman kannatti tätä äänestysstrategiaa.
+ Annetulla äänellä on teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen.
+ Strategia ei edellytä massiivista liberaalia kulttuuria; riittää että riittävän moni käyttäytyy äänestäessään tarpeeksi liberaalisti.
+ Tällaisen ehdokkaan ja puolueen löytäminen on yleensä suhteellisen helppoa.
- Tietyissä vaalijärjestelmissä ääni voi mennä vertailuluvun muodossa monelle todella huonolle ehdokkaalle.
- Ryhmäkuri rajoittaa läpäisseen ehdokkaan vaikutusmahdollisuuksia huomattavasti.

3) Parhaan ehdokkaan äänestäminen
Strategian perusidea on äänestää parasta (liberaaleinta) ehdokasta puolueeseen katsomatta, välittämättä siitä miten realistisia mahdollisuuksia ehdokkaalla on läpäisyyn. Suomessa tämä voisi tarkoittaa esim. liberaalit rp pienpuolueen äänestämistä. Tiettävästi Murray Rothbard kannatti lähinnä tätä strategiaa.
+ Annettu ääni osoittaa älyllistä rehellisyyttä.
+ Kohtalaisen hyvä tapa protestoida.
+ Jokainen suuri puolue on ollut joskus pienpuolue.
- Äänellä ei yleensä ole mitään merkitystä, eikä liberaalein ehdokas käytännössä koskaan läpäise seulaa.

4) Tyhjän äänestäminen
Tämä strategia on hieman poikkeuksellinen, koska sitä ei yleisesti ottaen pidetä strategisena vaihtoehtona, ellei tyhjää äänestämällä voida saavuttaa esim. sitä ettei ehdokasta valita ollenkaan. Suuri (ehkä jopa suurin) osa liberaaleista pitäisi tällaista strategiaa parhaana äänestysstrategiana, mikäli lainsäädäntö mahdollistaisi sen, ettei ketään valittaisi parlamenttiin.
+ Tyhjää äänestäminen aikaansaisi merkittäviä muutoksia poliittisessa kentässä, mikäli sillä olisi mahdollisuuksia estää kokonaan ehdokkaan läpäisy kyseisestä vaalipiiristä.
- Tällaista lainsäädäntöä ei ole olemassa nykyään kuin muutamassa entisissä itäblokin maassa.
- Todennäköisyys tällaisen lainsäädännön läpäisyyn on minimaalinen, varsinkin niissä valtioissa joissa on käytössä suhteellinen vaalitapa (kuten Suomessa).

5) Äänestämättä jättäminen
Äänestämättä jättäminen ei sikäli ole äänestysstrategia, koska siinä ääntä ei käytetä ollenkaan. Koska äänestämättä jättämisellä on kuitenkin strateginen merkitys, lisäsin sen listaan. Tätä strategiaa kannattavat erityisesti anarkokapitalistit, mutta se on suosittu myös paleoliberaalien keskuudessa.
+ Äänestämättä jättäminen osoittaa älyllistä rehellisyyttä, koska se tuo ilmi, ettei henkilö kannata ainakaan sellaista demokratian muotoa, jossa vaalien varjolla omaisuuden uudelleenjaosta myöhemmin päätetään.
+ Hyvä tapa protestoida.
+ Heikentää poliittisten päättäjien ja poliittisen päätösprosessin legitimiteettiä. Esim. EU:n ja evl. kirkon legitimiteetti on heikentynyt tästä syystä.
+ Ei edellytä liberaalia kulttuuria, vaan ainoastaan sellaista kulttuuria jossa yksityisyydelle annetaan korkeahko arvostus.
- Strategialla ei toistaiseksi ole osoitettu olevan kovin suurta merkitystä. Politiikka pyörii lähes samoilla urilla, huolimatta siitä miten moni jättää äänestämättä.
- Liberaaleja ääniä on mahdoton erottaa muiden äänestämättä jättäneiden joukosta.
- Toimii lähinnä sellaisissa vaaleissa, joissa osallistumisprosentti on jo entuudestaan kovin matala (50 %-luokkaa tai alle).

Ennekuin joku kysyy miten itse menettelen vastaan jo valmiiksi etten tiedä, mutta olen tähän asti yleensä hyödyntänyt äänestysstrategiaa 2). Kerran olen äänestänyt äänestysstrategian 3) mukaisesti ja kerran olen jättänyt äänestämättä. Olen yhä enemmän kallistumassa äänestämättä jättämisen kannalle myös jatkossa. Varsinkin EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa tämä tuntuu olevan paras strategia, koska näissä vaaleissa äänestysprosentti on jo valmiiksi matala (viime EU-vaaleissa 41,1 % ja kunnallisvaaleissa [2004] 58,6 %).

P.S. Repost-tunnisteen alla julkaistut postaukset ovat alun perin poistettuja fi-lib -blogin postauksia. Päätin myös jakaa demokratia-tunnisteen kahteen osaan Demokratiaan ja Vaaleihin, joista ensimmäinen sisältää mm. demokratian kritiikkiä ja jälkimmäinen vaalianalyysiä ja äänestämistä.