Rahajärjestelmät: Velvoitteeton kultakanta

Kultakanta ilman reservivaatimusta/kassavarantovelvoitetta, eli klassinen kultakanta, on rahajärjestelmä joka oli käytössä lähes kaikkialla ennen vuotta 1913. Keskuspankkia ei tässä järjestelmässä ole, tai sen rooli on mitätön. Vaikka tämä pitää julkisen inflaation kurissa, yksityinen inflaatio jää ongelmaksi. Taloussyklien ja inflaation kannalta katsottuna tämä rahajärjestelmä on kuitenkin jo erittäin hyvä sillä markkinat asettavat tälle yksityiselle inflaatiolle tiukat rajoitteet.

Koska tämä rahajärjestelmä perustuu kultakantaan, pankit toimivat ikään kuin kultavarastoina. Muista varastoista poiketen, valtio on kuitenkin antanut yksityisille pankeille oikeuden inflaation luomiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei valtio pidätä pankkiireja jotka lainaavat rahaa yli talletusten määrän vaan päinvastoin antaa heille mahdollisuuden kieltäytyä maksamasta talletuksia takaisin (suspension of specie payments) konkurssin uhatessa. Toisin sanoen klassisessa kultakannassa pankit saivat kieltäytyä velkojiensa vaatimuksista mutta samalla pankit pystyivät kuitenkin jatkamaan toimintaansa velkojina. Vastaavassa tilanteessa mikä tahansa muu yritys olisi pakotettu konkurssiin.

Pankkien erityisoikeuksista huolimatta markkinat asettavat taloussykleille ja rahainflaatiolle (itävaltalainen inflaatio) kolme tiukkaa rajoitetta joiden vuoksi rahainflaatio jää matalaksi ja taloussyklit lyhyiksi. Ensimmäinen rajoite on kullan käyttö suorana maksuvälineenä pankkitositteiden (eli setelien) sijaan. Toisin sanoen pankkijärjestelmä ei pysty inflatoimaan sellaista kultaa joka ei ole heidän hallussa. Toinen rajoite on yksittäisen pankin asiakkaiden vähyys. Jos esim. pankki A inflatoi muita pankkeja enemmän, muut pankit (B, C jne.) alkavat ennemmin tai myöhemmin vaihtaa kyseisen pankin tositteita suoraan kultaan. Kolmas rajoite on koko pankkijärjestelmän luotettavuus. Jos kaikki pankit luovat yhtä paljon rahaa tyhjästä samanaikaisesti, kohdistuu järjestelmää kohtaan suuri paine joka purkautuu luottopaoksi. Tällöin ihmiset ryntäävät kilpaa pankkeihin tyhjentämään tilejään ja varastoivat sen sijaan omaisuutensa muualla kuten asunnoissaan, kultaseppien luona tai muissa varastoissa.

Vaikka valtio yritti moneen otteeseen estää näiden rajoitteiden toiminnan, ne olivat lopulta aina niin tehokkaita, että Friedrich Hayek vielä 1970-luvun lopulla sanoi odottaneensa silloisenkin taloussyklin kestäneen 5-6 vuotta, kuten se oli aina aiemmin kestänyt. Myöhemmin hän kuitenkin muisti, että 70-luvun lopulla elettiin fiat-rahan aikaa jolloin taloussykleistä saattoi muodostua erittäin pitkäkestoisia ja vahingollisia - aiempien taloussyklien 5-6-vuotinen kesto johtui kultakannan luomista ylitsepääsemättömistä rajoitteista. Juuri näiden yllämainittujen rajoitteiden vuoksi kultakanta ilman reservivaatimusta on paljon parempi rahajärjestelmä kuin 100 % fiat-raha (puhumattakaan sellaisesta fiat-rahasta josta reservivaatimus kokonaan puuttuu).