eroakirkosta.fi

tiistai 11. elokuuta 2009

Sarjakuvakommentti - Huxley vastaan Orwell

Stuart McMillen on piirtänyt mielenkiintoisen sarjakuvan Huxleyn ja Orwellin maailmojen välisistä eroista:











McMillen mielestä Huxley saattoi sittenkin olla Orwellia enemmän oikeassa. Mielestäni nykymaailma on ehkä enemmänkin surullinen sekoitus Huxleyn ja Orwellin dystopioita, jossa suurin osa keskittyy epäolennaisiin asioihin (Huxley) ja ne jotka eivät keskity saavat kaiken informaationsa massamedialta valtion värittämässä muodossa (Orwell).

P.S. Tiedän kyllä, että olen blogannut tavallista vähemmän työkiireiden ja kesäloman vieton vuoksi. Olen ottanut tavoitteekseni blogata hieman enemmän muutaman kuukauden päästä. Sillä välin suosittelen lämpimästi Santun ja Pasin blogeja (erityisesti niiden rahateoria-postauksia).

Edit: Sarjakuva korjattu ja nyt sen pitäisi näkyä alkuperäiskoossa.

8 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Luin Huxleyn Brave New Worldin tuossa juuri keväällä. Revisitediä en vielä lukenut, vaikka olisi varmaan pitänyt. Mielestäni olet oikeassa siinä, että nykymaailma on lähinnä Huxleyn ja Orwellin synteesi. Sarjakuvahan antaa ymmärtää, että Huxley olisi osunut lähemmäksi totuutta.

Sinänsä Huxleyn kirjalliset ansiot eivät olleet kummoiset. Muutama hyvä idea, mutta jotenkin lakoninen tyyli. Orwellin ajattelin lukea seuraavaksi. Suomeksi olen sen lukenut joskus herran aikaa sitten, mutta en ole varma, olenko koskaan lukenut sitä alkuperäiskielellä - täytyy korjata tilanne.

On mielenkiintoista, että Orwell oli Huxleyn oppilas koulussa. Sanoisin kyllä, että tässä tapauksessa oppilas meni opettajastaan heittämällä ohi.

Juuso kirjoitti...

1984 on tullut luettua muutamaan kertaan. Huxleyn kirjaan en olekaan vielä ehtinyt tutustua.

Huxleyn dystopia näyttää todellakin olevan lähempänä totuutta tämän päivän länsimaissa. Tosin mm. Iso-Britanniasta on kantautunut uutisia, jotka voisivat olla suoraan Orwellin kirjasta.

Pohjois-Koreat sun muut ovat taas aina olleet yhtä Orwellia.

Täältä löytyy muuten isompi versio tuosta sarjakuvasta.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Juha Kettunen:
Luin Huxleyn Brave New Worldin tuossa juuri keväällä. Revisitediä en vielä lukenut, vaikka olisi varmaan pitänyt. Mielestäni olet oikeassa siinä, että nykymaailma on lähinnä Huxleyn ja Orwellin synteesi. Sarjakuvahan antaa ymmärtää, että Huxley olisi osunut lähemmäksi totuutta.

Minä en ole vieläkään saanut Huxleytä loppuun luettua, pitäisi joskus ottaa projektiksi. Orwellin 1984 on tullut luettua muutamaan kertaan, mutta viime lukukerrasta alkaa olla jo vuosia aikaa. Tavallaan muuten tuo Huxley-Orwell synteesi on oikeastaan erittäin luonteva kuvaus sekataloudesta. Vapaa markkinatalous tuottaa paljon mukavia asioita ja valtio paljon huonoja asioita, ja kun talous vielä toimii edes jotenkuten ihmiset keskittyvät ennemmin (ja ihan hyvästä syystä) niihin mukaviin asioihin, kuin ongelmallisen valtion purkamiseen, jolloin markkinatalous kätkee valtion tuottamia ongelmia mahdollistaen valtionkoneiston hitaan ja varman orwellisoitumisen.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Juuso:
Täältä löytyy muuten isompi versio tuosta sarjakuvasta.

Kiitos linkistä. Sarjakuva ei näemmä näykkään alkuperäiskoossa blogissani. Minun pitäisi varmaan paloitella sarjakuva ja ladata se uudelleen nettiin. Kiitos asian esiintuomisesta.

Internet Mies kirjoitti...

Itse asiassa sarjakuva näkyy oikean kokoisena, kun sen avaa Lassen laittamasta linkistä eikä itse kuvan kautta.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jukka.makkonen2:
Itse asiassa sarjakuva näkyy oikean kokoisena, kun sen avaa Lassen laittamasta linkistä eikä itse kuvan kautta.

Toki, mutta tarkoitus oli silti saada sarjakuva oikeankokoisena myös blogiin. Ajatus oli laittaa linkki lähteeksi/hatunnostoksi alkuperäiselle sivulle ja sarjakuva blogiini bandwithin varastamisen estämiskesi ja sen varmistamiseksi, että sarjakuva löytyy täältä vielä 5-10 vuoden päästä (jos joku niin vanhoja postauksia sattuu lukemaan). Yritän korjata asian viikonlopun aikana jos ehdin/muistan, muuten annan asian olla.

Tiedemies kirjoitti...

Vertaus ontuu vähän siksi, että vaikka tämä toimii tasolla, jossa Huxleyn dystopiassa alfat operoivat ja siinä määrin kun he toimivat "sääntöjen mukaan", oli BNW:ssäkin ideana, että jos ei tykkää, niin joutuu karkoitetuksi ja kontrolloiduksi.

BNW:ssä kyse ei ole ainoastaan siitä, että ihmisiä houkuteltiin asioilla, joista he pitivät.

Terence McKennan käsitys on minusta lähempänä todellisuutta: http://www.youtube.com/watch?v=ubDnEWHkjBc

Sekä BNW että 1984 ovat väärässä siinä, että joku muka "kontrolloisi" tietoisesti kulttuuria. Ei ole mitään tahoa, joka siihen pystyy.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Tiedemies:
Sekä BNW että 1984 ovat väärässä siinä, että joku muka "kontrolloisi" tietoisesti kulttuuria. Ei ole mitään tahoa, joka siihen pystyy.

Olen samaa mieltä kanssasi, enkä myöskään tietenkään oleta (enkä ole koskaan olettanut), että järjestelmän takana olisi jokin "Hive mind" tai organisaatio (kuten illuminanti, vapaamuurari, counsil of foreing relations tjsp. mihin salaliittohypoteetitkot nyt uskovatkaan), joka liikuttaisi kaikkia nappuloita. Kyse on pikemminkin yksinkertaisesta mikrotaloustieteestä, jonka mukaan ihmiset ajavat omia intressejään. Journalistit vetävät valtion linjaa, koska heidän parhaat tietolähteet tulevat valtiolta ja näiden pettäminen heikentäisi uutistensaantia tulevaisuudessa. Poliitikot kannattavat valtion laajentamista, koska tämä rikastuttaa heitä ja lisää heidän vaikutusvaltaansa. Byrokraatit vetävät puolestaan valtion linjaa, koska he haluavat pitää työpaikkaansa ja edetä byrokraattisella urallaan jne. Poikkeustapauksen löytäminen näiden joukosta on kutakuinkin yhtä todennäköistä kuin Nokian vihaajan/vastustajan löytäminen miltä tahansa tasolta Nokian johtoportaasta. Jos sellainen vihaaja/vastustaja löytyy, se löytyy tavallisten työntekijöiden (tai parhaimmassa tapauksessa alemman johtoportaan työntekijöiden) joukosta. Vastaavasti valtiota vastustavat journalistit/byrokraatit/poliitikot löytyvät paikallislehdistä, byrokratioiden tavallisista työntekijöistä ja kunnanvaltuustoista. Suurin osa ihmisen rakentamista/suunnittelemista sosiaalisista järjestelmistä ovat sellaisia, ettei niitä juuri sisältäpäin pysty tuhoamaan ja jos pystyy, niin ne on yleensä jo tuhottu.