eroakirkosta.fi

torstai 30. heinäkuuta 2009

Kirja-arvostelu: An Introduction to Austrian Economics

Yleensä jos puhutaan aloittelijalle sopivasta itävaltalaisen taloustieteen perusteoksesta, ensimmäisenä tulee mieleen Hazlittin Economics in One Lesson (arvostelu täällä) siitäkin huolimatta, ettei kirja edes ole itävaltalainen. Economics in One Lesson on toki loistava teos, mutta se toimii yhtä hyvin johdatuksena neoklassiseen kuin itävaltalaiseen taloustieteeseen (esim. Cato myy yhä teosta, mutta eri esipuheella). Hiljattain sain kuulla, että Hazlittia parempi itävaltalaisen taloustieteen perusteos olisi Thomas Taylorin An Introduction to Austrian Economics.

An Introduction to Austrian Economics on siitä hyvä teos, että se lyhyydestään huolimatta esittelee onnistuneesti itävaltalaisen taloustieteen pitkän käsiteliudan kera. Kirja kattaa kaikki itävaltalaisen taloustieteen kulmakivet, eikä esim. jätä taloussykliteoriaa käsittelemättä (kuten Hazlitt tekee). Taylor osaa kirjoittaa myös kiitettävän epäpoliittiseen sävyyn, mikä on yleensä taloustieteilijöille vaikeaa.

Siinä missä Hazlitt nojaa helppoon ja selkeään kieliasuun, Taylorin kielenkäyttö on monimutkaista ja paikoitellen vaikealukuista. Kirjan ongelma on ehkä siinä, että se yrittää ikään kuin ahdata Human Actionia kymmenesosaan teoksen alkuperäiskoosta. Lopputulos on kirja, joka ei sovellu esittelyteokseksi taloustieteisiin saatikka liberalismin. Sopivampi teos itävaltalaisesta taloustieteestä kiinnostuneille aloittelijoille olisi Jim Coxin The Concise Guide To Economics (suomennos täällä). 95 sivua. Yleisarvosana: 65 %.

P.S. Koska epäilen arvostellun teoksen soveltuvan ainoastaan itävaltalaisille liberalismiin kallistuville taloustieteilijöille tai liberaaleille itävaltalaiseen taloustieteeseen kallistuville yksilöille, haluaisin kuulla saako kukaan muu (esim. yliopistossa taloustiedettä opiskellut ei-liberaali) kirjasta mitään irti? Vastaukset kommentteina tai sähköpostitse.

26 kommenttia:

jiriki kirjoitti...

Olen lukenut jonkun verran itävaltalaista taloustiedettä, enkä ole vakuuttunut sen argumenteista.

Korkotason heilahtelut voivat toki aiheuttaa ongelmia, mutta osittaisvarantopankit ovat mahdollistaneet tähänastisen kehityksen, minkä itse F.A. Hayek myöntää. Kultakannalla ei siis saavuteta mitään muuta kuin jäykkä rahavarannon kasvu. En pidä deflaatiota ainakaan ideaalisena ratkaisuna. Huom. en laske tähän tuottavuuden kasvusta johtuvaa deflaatiota, vaan sitä, että rahaa on järkevämpää jemmata kuin käyttää. Tiedän kyllä hyvin, että markkinat voivat sopeutua hyvin mihin tahansa deflaatioon, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että se kannustaa enemmän jemmaamiseen kuin investointeihin.

Se, että itävaltalaiset haluaisivat kieltää osittaisvarantopankkien toiminnan mutta sallia investointipankkien velkaantua 60:1 suhteella, kertoo siitä, etteivät ne ymmärrä mitä likvideetti tarkoittaa.

Markkinat eivät ole täydellisiä, jo John Forbes Nash ja Kenneth Arrow todistivat tämän.

Paul Krugman kirjoitti hyvin terveydenhoidosta:
http://krugman.blogs.nytimes.com/2009/07/25/why-markets-cant-cure-healthcare/

Terveysvakuutusfirmat tulevat aina pyrkimään estämään reklamaatiot (palkkaavat väkeä tähän), koska on helpompi riskeerata oikeusjuttu kuin 400 000 dollarin leikkaus, varsinkin kuin isoilla terveysfirmoilla tulee aina olemaan suurempi lakimiesarmeija. Toiseksi hätätilanteessa ja sairaana kysyntä terveyspalvelulle on ihan ääretön, ja hinnat sen mukaisia. Mistään valinnasta ei voi puhua, se on sattuman monopoli (varsinkin jos asiakas on menettänyt tajuntansa). Jotkut lääkärit kertovat, miten toisilta on mennyt etiikka sen takia koko toimintaan.

Se, että joo "kyllä markkinat korjaavat ongelman" on lähinnä teoreettista uskoa. Halvin hoito tulee aina olemaan hautajaiset.

Pidän vaarallisena, että itävaltalaista taloustiedettä kylvetään ns. normaaliin ihmisiin.

Ei minullakaan ole kantaa mihinkään kvanttiteoriaan, ja pidän typeränä että ottaisin kantaa, vain siksi, että joku 1800-1900-luvun vaiheessa oleva ihminen olisi tehnyt hienolta kuulostava teorian, ja sitä ei oltu hyväksytty. Vähän kuin puolustaisi fysiikassa jotain eetteriä.

Itävaltalaisten suhtautuminen todennäköisyyslaskentaan sen perusteella, että "ihmiset toimivat" on lähinä absurdi. Ei kai fyysikotkaan ymmärtäneet kvanttien sattumanvaraisuutta, mutta se ei ole estänyt Newtonin lain soveltamista, koska se toimii makrotasolla aivan hyvin.

Pitäisi varoa ottamasta kantaa asioihin joista ekonomisteilla ei ole yksimielisyyttä. Tämä on ihan tervettä järkeä.

Toivon, että kerrot tämän ihan toisillekin libertaareille, ettei tänne synny jenkkien tapaista Mises-kulttia, kun ihmiset kuolevat esim. leukemiaan koska "vakuutus ei kattanut tätä lääkettä, olisit lukenut sopimuksen tyhmä" ja ainoa vastaus on että joo joo "free-market will fix it, tough luck". Nämä ihmiset eivät kuuntele enää mitään järkeä.

Toinen asia on rahastomarkkinoiden säätely. Skandinaviassa ei tapahtunut mitään yhtä typerää touhua. USA:kin oli toiminut ilman yhtä suurta finanssikriisiä monta kymmentä vuotta (1930-2000), ja vasta sitten kun rahastomarkkinoiden säätelyä löysättiin ja heti tapahtuu finanssikriisii niin syy on muka säätelyssä ei kyllä vakuuta. Islannissa sama juttu. Islanti, Baltia ja USA on hyviä esimerkkejä miksi velka-pääoma-suhdetta on järkevää valvoa. Libertaareilla tuntuu olevan henkilöstä riippuen oma selitys miksi valtion interventio aiheuttaa kriisejä riippuen onko organisaatio Cato, Mises vai joku muu, eikä mikään tunnu selittävän kaikkea kriisejä ja selitykset ovat kaikki yhtä ristiriitaisia.

Olen sitä mieltä, että työmarkkinoien säätely, vapaakaupan vastustaminen tai minimipalkalait ovat typeriä, mutta ei laissez-farea kannata sokeasti soveltaa joka paikkaan.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Korkotason heilahtelut voivat toki aiheuttaa ongelmia, mutta osittaisvarantopankit ovat mahdollistaneet tähänastisen kehityksen, minkä itse F.A. Hayek myöntää.

Tämän vuoksi yli 90 % itävaltalaisista taloustieteilijöistä kannattaa kultakantaa 100 % reservivaatimuksella/kassavarantovelvoitteella, jolloin osittaisvarantopankkitoiminta loppuisi lähes täysin. Olet oikeassa, että osittaisvarantopankit alun perin aloittivat (tai ainakin vahvasti vaikuttivat) nykyisen kehityksen, mutta tänään paljon suurempi ongelma on fiat-raha. Keskuspankki voi kirjaimellisesti päättää onko rahassa yksi vai miljoona nollaa, osittaisvarantopankit voivat korkeintaan kymmenkertaistaa tämän summan (ja näin ainoastaan teoriassa, käytännössä kertoma on paljon pienempi).

Tiedän kyllä hyvin, että markkinat voivat sopeutua hyvin mihin tahansa deflaatioon, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että se kannustaa enemmän jemmaamiseen kuin investointeihin.

Yksi kultakannan idea on juuri siinä, että "jemmaamisesta" eli säästämisestä tulee aidosti kannattavaa. Nyt kaikki järkevät säästöt pitää kanavoida pörssiyhtiöiden kautta, koska inflaatio syö muuten säästetyn rahan arvon vuosikymmenessä (nykyään jopa jo pienemmässä ajassa). Kultakannan alla "jemmatuista" rahoista tulee mutkan kautta investointeja, koska jokainen kierrosta poistettu raha laskee hintatasoa, joka puolestaan vähentää investointien hintaa eli jokaisella investoidulla rahalle saa korkeamman vastineen.

Se, että itävaltalaiset haluaisivat kieltää osittaisvarantopankkien toiminnan mutta sallia investointipankkien velkaantua 60:1 suhteella, kertoo siitä, etteivät ne ymmärrä mitä likvideetti tarkoittaa.

Mistä tällaista olet lukenut? Investointipankkien velkasuhdehan on ihan yksityisen firman asia niin kauan kun sitä ei ole luotu osittaiskassavarannolla, valtiollisilla etuoikeuksilla tai vast. Likviditeetin suhteen ongelma on mielestäni pikemminkin päinvastainen: mainstream taloustieteilijät eivät ymmärrä mitä likviditeetti tarkoittaa, koska he kuvittelevat jatkuvasti että markkinoiden huuhtominen uudella rahalla ratkaisee ongelmat. Nykyinen talouskriisi ei johdu "rahan puutteesta", vaan siitä, että sitä rahaa on painettu liikaa ainakin viimeiset 30 vuotta. Lisäraha voi ainoastaan siirtää kriisiä eteenpäin samalla sitä pahentaen. Todellinen likviditeetti koostuu säästöistä, jolloin rahaa siirtyy toisesta vähempituottoisesta talouden osa-alueesta tuottoisempaan osa-alueeseen (kulutus lasketaan tietysti vähempituottoiseksi osa-alueeksi).

Markkinat eivät ole täydellisiä, jo John Forbes Nash ja Kenneth Arrow todistivat tämän.

Ainoastaan (David) Friedmanilaiset Chicagon koulukunnan koulutuksen saaneet anarkistit väittävät markkinoita täydelliseksi. Kukaan itävaltalainen taloustieteilijä ei tee tällaista virhettä. Itävaltalaisessa taloustieteessä todistetaan suoraan, etteivät markkinat ole täydellisiä koska meillä on rahaa käytössä. Jos markkinat olisivat täydellisiä, raha olisi tarpeetonta koska osaisimme mennä oikeaan aikaan töihin ja käydä oikeaan aikaan kaupassa ostamassa oikean määrän oikeita tuotteita ja kaikki lopulta summautuisi plusmiinusnollaksi. Itävaltalaiset taloustieteilijät ainoastaan sanovat, ettei markkinoiden tuottamaa tilaa voi muokata paremmaksi valtiollisilla väliintuloilla ja täten valtion ei tulisi puuttua yhtään mihinkään (ja joidenkin mukaan sellaista ei tulisi ylipäätään edes olla olemassa).

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Se, että joo "kyllä markkinat korjaavat ongelman" on lähinnä teoreettista uskoa. Halvin hoito tulee aina olemaan hautajaiset.

Markkinat korjaisivat ongelman, jos niiden annettaisiin toimia. Tämän blogin etusivun vasemmassa yläkulmassa on jo pitkään ollut linkki USA:n terveydenhuollon UKK:hon, jossa yleisimpiä harhaluuloja oiotaan. USA:n ongelma on nimenomaan siinä, että valtio kustantaa lähes 3/4 osaa kuluista. Tähän päälle kun lisätään lähes maailman korkein sääntely, täysin vammautunut oikeusjärjestelmä ja keskiverto amerikkalaisen surkea alkuterveydentila päästään jättimäisiin kuluihin. Esim. Suomessa, ironista kyllä, on paljon halvempaa käydä yksityisellä lääkärillä kuin yhdysvalloissa hoidosta riippumatta. Vielä 60-luvulla Yhdysvalloissa pystyi ostamaan pelkän katastrofaalisen sairasvakuutuksen (nykyrahassa) 50 dollarilla vuodessa, joka kattoi kaikki yli (nykyrahassa) 5000 dollarin kulut. Loput hoidosta maksettiin käteisellä. Suurin este nykyjärjestelmän palauttamisessa alkuperäisiin uomiinsa johtuvat politiikoista, byrokraateista ja suuryritysten/ammattiliittojen lobbareista.

Pidän vaarallisena, että itävaltalaista taloustiedettä kylvetään ns. normaaliin ihmisiin.

Mikä tästä tekee erityisen "vaarallista"? Ns. "normaaleihin ihmisiin" kylvetään paljon muutakin uskonnoista kristallihoitoihin ja ilmastonmuutoshysteriasta aina kommunismiin asti. Jos todella kannatat edes jossain määrin laissez-farea, sinun tulisi olla iloinen siitä, että Suomessa on ainakin puolentusinaa aktiivista itävaltalaista taloustiedettä puolustavaa blogaajaa. Yhdysvalloissa itävaltalainen taloustiede on levinnyt kulovalkean tavoin siihen pisteeseen saakka, että taloustieteelliset kirjat päätyvät bestseller listoille asti.

Ei minullakaan ole kantaa mihinkään kvanttiteoriaan, ja pidän typeränä että ottaisin kantaa, vain siksi, että joku 1800-1900-luvun vaiheessa oleva ihminen olisi tehnyt hienolta kuulostava teorian, ja sitä ei oltu hyväksytty. Vähän kuin puolustaisi fysiikassa jotain eetteriä.

Taloustieteessä ja kvanttiteoriassa on aika monta eroa. Ensinäkin kukaan ei kysy, kommentoi tai oleta sinun tietävän mitään kvanttiteoriasta, eikä kvanttiteorian perusteella tehdä mitään sellaisia päätöksiä, jotka saattavat imeä puolet rahoistasi vuosittain. Sen sijaan ihmiset kehittelevät mitä kummallisimpia taloustieteellisiä päähän pistoksia joilla perustellaan mitä mielenvikaisimpia asioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen ymmärtää taloustiedettä ja osaa erottaa järkevät argumentit järjettömistä. Itävaltalainen taloustiede on siitä kätevää, että se pohjautuu logiikkaan eikä matematiikkaan, jolloin sen ymmärtäminen ei vaadi matemaattista koulutusta - ja mikä parasta, itävaltalaisen taloustieteen ennustukset osuvat käytännössä aina oikeaan.

Itävaltalainen taloustiede ei myöskään ole enää mikään pieni sammuva koulukunta kuten se ehkä oli vielä 1970- ja 1980-luvulla. Itävaltalaisia taloustieteen professoreita on maailmassa nykyään lähes 500; nousua on tullut miltei 50 % kahdessa vuodessa!

Itävaltalaisten suhtautuminen todennäköisyyslaskentaan sen perusteella, että "ihmiset toimivat" on lähinä absurdi. Ei kai fyysikotkaan ymmärtäneet kvanttien sattumanvaraisuutta, mutta se ei ole estänyt Newtonin lain soveltamista, koska se toimii makrotasolla aivan hyvin.

Tässä on vain se ongelma, että ihmiset eivät toimi mitenkään "sattumanvaraisesti". Edes mainstream taloustieteessä ei tehdä mitään sellaisia oletuksia, että ihmiset käyttäytyisivät eri tavalla jos niitä kuvataan mikro- tai makrotasoilla, vaan käytöksen oletetaan olevan aina sama. Fysiikka on siitä erilainen, että partikkelien väliset käyttäytymiset oikeasti riippuvat siitä miten paljon niitä on, miten tiheästi ne ovat suhteessa toisiinsa jne.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Pitäisi varoa ottamasta kantaa asioihin joista ekonomisteilla ei ole yksimielisyyttä. Tämä on ihan tervettä järkeä.

Ekonomistit ovat tuskin mistään yksimielisiä (jotkut taloustieteen perusopukset esim. kertovat ja perustelevat tämän ensimmäisellä sivullaan!). Tässä suhteessa taloustiede on, valitettavasti, hajanaisempi kuin monet muut tieteenhaarat. Keskeistä olisi opiskella itse taloustiedettä, jotta pystyisi erottamaan oikeat taloustieteilijät Paul Krugmanin tapaisista noitatohtoreista.

Toinen asia on rahastomarkkinoiden säätely. Skandinaviassa ei tapahtunut mitään yhtä typerää touhua. USA:kin oli toiminut ilman yhtä suurta finanssikriisiä monta kymmentä vuotta (1930-2000), ja vasta sitten kun rahastomarkkinoiden säätelyä löysättiin ja heti tapahtuu finanssikriisii niin syy on muka säätelyssä ei kyllä vakuuta.

Ongelma ei sinänsä johdu säätelystä, koska kaiken pahan alku ja juuri on keskuspankissa joka pumppasi vuosikausia liikaa rahaa talousjärjestelmään ja talous ylikuumentui. Säätely ainoastaan tekee rahoitusmarkkinoiden uuden tasapainon löytämisestä paljon vaikeampaa, jonka takia lama pitkittyy ja syventyy. Niin, ja Skandinaviakin menee erittäin syvään lamaan. Jos palaat takaisin lukemaan kommenttisi joskus 2011, tiedät mitä tarkoitan ja silloin et voi syyttää asiasta rahoitusmarkkinoiden säätelyn purkua.

Libertaareilla tuntuu olevan henkilöstä riippuen oma selitys miksi valtion interventio aiheuttaa kriisejä riippuen onko organisaatio Cato, Mises vai joku muu, eikä mikään tunnu selittävän kaikkea kriisejä ja selitykset ovat kaikki yhtä ristiriitaisia.

Tämä johtuu siitä, että pohjalla on eri taloustiede (itävaltalainen vs. chicagolainen/public choice -synteesi) ja jopa eri moraalifilosofia (seuraus vs. hyve-etiikka). Yli 95 % tapauksista liberaalit ovat kuitenkin samaa mieltä. Vastaavasti voisi väittää, että sosialistiset taloustieteilijät ovat erimieltä kriisin syystä riippuen siitä ovatko he keynesiläisiä, marxilaisia vai institutionalisteja jne.

jiriki kirjoitti...

Tämän vuoksi yli 90 % itävaltalaisista taloustieteilijöistä kannattaa kultakantaa 100 % reservivaatimuksella/kassavarantovelvoitteella, jolloin osittaisvarantopankkitoiminta loppuisi lähes täysin. Olet oikeassa, että osittaisvarantopankit alun perin aloittivat (tai ainakin vahvasti vaikuttivat) nykyisen kehityksen, mutta tänään paljon suurempi ongelma on fiat-raha. Keskuspankki voi kirjaimellisesti päättää onko rahassa yksi vai miljoona nollaa, osittaisvarantopankit voivat korkeintaan kymmenkertaistaa tämän summan (ja näin ainoastaan teoriassa, käytännössä kertoma on paljon pienempi).

Keskuspankkien historia on kyllä typerä, mutta niin on valtioidenkin, enkä silti haluaisi valtioita lopettaa.

Kultakannan ongelma on deflaatio.

Pitäisi pystyä erottamaan eri deflaatiot. Kaksi toimii kysyntä- ja kaksi tarjontapuolella. Tämän analyysin kannalta oikeastaan on merkityksellistä kaksi niistä. Tavaroiden tarjonnan lisääntymisestä johtuva deflaatio ja rahan kysynnästä johtuva deflaatio. Näiden kaikkien sekoittaminen yhdeksi deflaatioksi sekoittaa tätä keskustelua.

Tuottavuuden kasvu (tavaroiden tarjonnan kasvu) on deflaatiota, joka ei ole haitallista. Esim. tietokoneiden tehokkuus on rahayksikköön nähden moninkertaistunut sitten 1960-luvun, eikä siitä ole mitään haittaa tietokonemarkkinoille.

Rahan kysynnästä johtuva deflaatio tarkoittaa, että ihmisten kysyntä rahalle kasvaa, mutta rahan tarjonta (esim. kultakaivokset) laahaa perässä, joten raha kasvattaa arvoaan rahayksikköä kohden. Tämä tarkoittaa, että raha on arvokkaampaa olla käyttämättä (lue: jemmata patjan alle) kuin käyttää investointeihin. Siksi reaalikorot nousevat deflaation aikana korkealle. Esim. asuntolainojen ottaminen deflaation aikana olisi hyvin vaikeaa monille. Jos haluaa olla hyper-individualisti niin silloinhan ihmisten tarpeet käsirahalle on tyydytetty, mutta yhteiskunnan kannalta tämä on huono asia, ainakin minusta.

Muutenkin rahan liittäminen arvometalliin on typerää, koska esim. kullan valmistaminen on mahdollista synteettisesti elohopen tai platinan hajoamistuotteena. Hyvin kallista nykyään, mutta teknologia kehittyy varsinkin mahdollisten fuusioreaktoreiden myötä. Rothbardilla oli joku rakkaussuhde kultaan. Mises ei pitänyt kultaa edes parhaan rahana, mutta piti sitä parempana kuin fiat-rahaa koska sillä oli matalampi inflaatio (koska joskus sillä oli deflaatio). Toinen motiivi on, että korkeat reaalikorot tappaisivat tehokkaasti hyvinvointivaltion. Sellainen talouskuntaa, joka on muotoillut laskenta-argumentin, ei pitäisi missään nimessä väittää tietävänsä mikä raha on ihmisille se paras valinta, vähiten joku keltainen metalli.

Inflaatio ja deflaatio ovat kummatkin haitallisia tuotantoprosessille, mutta inflaatio on vähemmän haitallinen vaihtoehto.

Keskuspankki voi toki vaikuttaa mielivaltaisesti rahan tarjontaan, mutta jos ei omista ideologista pelkoa valtiota kohtaan, siinä ei ole mitään väärää, koska voidaan välttää haitallinen tarjonnan jäykkyydestä johtuva deflaatio. Ehkä Yhdysvalloissa on suuri (lähinnä kai ideologinen) epäluottamus valtiota kohtaan, mutta tässä asia onkin enemmän poliittinen ja kulttuurillinen kuin taloustieteellinen.

Reservivaatimus on myöskin säätelyä. Oikea tapa on haastaa pankki oikeuteen, jos tuntee itsensä petetyksi. Afaik libertaristien näkökulman mukaan valtion ei pidä proaktiivisesti yrittää suojella ihmisten sopimuksia.

jiriki kirjoitti...

Yksi kultakannan idea on juuri siinä, että "jemmaamisesta" eli säästämisestä tulee aidosti kannattavaa. Nyt kaikki järkevät säästöt pitää kanavoida pörssiyhtiöiden kautta, koska inflaatio syö muuten säästetyn rahan arvon vuosikymmenessä (nykyään jopa jo pienemmässä ajassa). Kultakannan alla "jemmatuista" rahoista tulee mutkan kautta investointeja, koska jokainen kierrosta poistettu raha laskee hintatasoa, joka puolestaan vähentää investointien hintaa eli jokaisella investoidulla rahalle saa korkeamman vastineen.

Mutta hintatason lasku ei tule kaikille selväksi heti samoin kuin ei inflaatiossakaan, ja edelleenkin marginaalivoitto on pienempi investoimisella kuin säästämisellä. Väännetäänpä asia ihan rautalangasta:

Jos oletetaan, vuotuiseksi deflaatioksi hurjat 50%. Matilla on 100n rahaa ja vuonna 2000 viinimarjojen hinta on 100n ja viinipullon hinta 400n. Vuonna 2001 viinimarjojen hinta on siis 50n ja viinipullon hinta on 200n. Jemmaamisella Matin ostovoima kasvaa 1/4 viinipullosta 1/2-pulloon eikä Matin tarvitse tehdä yhtään mitään. Investoimalla viinifirmaan 100n marjoja ja myymällä 2000 pullon viiniä hintaan 200n vuona 2001, hänen ostovoimans kasvaa 1/2:sta pullosta 1 pulloon. Ongelma onkin siinä, että ilman deflaatiota jemmaamisella sekä vuonna 2001 ja 2002 saa saman verran viiniä, mutta investoimalla 2000 100n marjoja ja myymällä sen 2001 400n viiniä, hänen ostovoimansa kasvaa 1/4:stä pullosta 1-pulloon. Arvaa kummassa tapauksessa investointi kannattaa enemmän?

jiriki kirjoitti...

Mitä tulee terveydenhuoltoon, niin osatotuus on varmasti, että valtion interventio on kallistanut hintoja. Mutta se ei ole koko totuus. Itseasiassa minulla on kyseinen artikkelisi suosikeissani, koska olen joskus sen liberaalina mielelläni pastennut, mutta kun vähän oppii niin huomaa, ettei maailma olekaan aina katsottavissa ideologisten kukkaislasien läpi. Yksi merkittävä syy terveydenhuollon hintojen kasvamiseen on varmasti teknologian kehittyminen (sitten 1970-luvun). Toiseksi taitavat kauppiaat käyttävät häikäilemättä asiakkaitaan hyväksi, varsinkin kun terveydenhuollon tapauksessa kysyntäkäyrä on epäelastinen. Asiakkaiden maksukyky on myöskin toinen syy (vai altruismistako luulet opiskelija-etujen johtuvan) hintojen määrätymiselle, jenkeissä ihmisillä on enemmän rahaa poltettavaksi. Normaalissa kaupankäynnissä on aikaa vertailla ja shoppailla hintoja (free to choose), mutta tämä on täysin eri asia terveydenhuollossa jossa kyse on elämästä ja kuolemasta. Kuten sanoin kun lääkäri sanoo, että ohitusleikkaus nyt heti tai kuolet niin arvaa paljon ihminen on maksamaan siitä. Parhaimmassa tapauksessa menetät tajunnan ja heräät jostain seiraalavuoteelta ja jalkojesi juuressa on parin kymppitonnin lasku.

Toinen asia on yksityiset terveysvakuutusfirmat. Esim. joku yhdysvaltalainen firma ilmoitti vaateiden hyläksymisprosentiksi 0.5%, mikä kuulostaa pieneltä, jos unohtaa sen, että vain pieni osa tarvitsee kalliita operaatioita. Puolet asiakkaista ei edes käytä terveydenhuoltoa nimeksikään, mistä saakin tarpeeksi soraääniä mihinkään muutokseen. Kun taasen otetaan huomioon, että 1% tarvitsee yli 30,000 dollarin operaation mahdollisuus menettää vaate voi olla jopa 50%.

http://tauntermedia.com/2009/07/28/unconscionable-math/

Kuvittele itsesi, että olet maksanut vuosikausia terveysvakuutusta, ja sitten yhtäkkiä kun tarvitset hoitoa, vakuutusfirma ei maksakaan, jostakin epähuomiossa tehdystä virheestä sopimuspaperissa. Sen jälkeen voit vittuuntua mutta etpä tehdä paljon muuta. Jotkut ovat menettänet eläkerahansa tämän takia. Tiedän tapauksia, jossa vakuutusfirmat kusettaa, ihan Suomessakin ihmisiä. Ja ihmiset eivät voi kertoa kaikille, ihminen voi prosessoida vain rajatun määrän informaatiota, ja informaatio katoaa kohinaan. Asiakas tekee aina mielestään hyvän sopimuksen, mutta tajuaa virheen vasta kun huomaa tulleensa jekutetuksi.

Eikä terveysvakuutusfirmojen intresseissä ole vakuuttaa sairaita ihmisiä. Terveysvakuutus on kannattavaa vain terveille ihmisille. Tämä on ihan yksinkertaista matikkaa. Vielä kun geeneistä ei voi ennustaa sairauksia, vakuutus toimii, koska se hajauttaa riskiä hieman, mutta kun tämäkin paranee, tuloksena on ettei vakuutus ole yksinkertaisesti kannattavaa antaa ihmisille, joilla on sairauksia. Käytännössä sairaiden pitää maksaa hoitonsa suoraan taskuista, parempi olla olematta köyhä. Ja jos on köyhä eikä ole taitoa hankkia parempia tuloja, tough luck.

Terveydenhuolto tulee aina olemaan ongelmallinen vapailla markkinoilla. Jos jollakin köyhällä ei ole varaa mersuun niin bad luck, mutta jos jollakin köyhällä ei ole varaa ohitusleikkaukseen niin jotain tarvis tehrä. Siksi minä kannatan tulonsiirtoja terveydenhoidon osalta. Jotkut libertaarit haluaisivat tehdä asian palveluseteleillä, koska eivät ideologisista syistä halua valtiota terveydenhuoltobisnekseen. Mielestäni esim. Sveitsin tai Alankomaiden terveydenhoitomalli voisi olla jees.

jiriki kirjoitti...

Keskeistä olisi opiskella itse taloustiedettä, jotta pystyisi erottamaan oikeat taloustieteilijät Paul Krugmanin tapaisista noitatohtoreista.
Argumentum ad hominem. Kyllä Krugmanilla on hyviä artikkeleita välillä, vaikka erittäin huonojakin. Ainakaan hän ei ole ideologinen fanaatikko vaikka omaa poliittista näkökantaa ajaakin. Toiseksi omistan about 10 itävaltalaisen taloustieteen kirjaa, joita luen / tarkoitus lukea. Myyn varmaan ne pois jossain välissä, joten jos jollakulla toisella niille enemmän kysyntää, minulle voi pistää postia.

Yhdysvalloissa itävaltalainen taloustiede on levinnyt kulovalkean tavoin siihen pisteeseen saakka, että taloustieteelliset kirjat päätyvät bestseller listoille asti.
Ottaen huomioon kuinka sekularisoitunutta ja fanaattista porukka siellä on niin enpä ihmettele. Onhan siellä levinnyt Intelligent Designkin aika tehokkaasti. Joillakin ihmisillä tulee ideologia ensin, sitten todellisuus ja selitykset. Varmasti mille tahansa edes puoliksiuskottavalle pro-market selitykselle löytyy ksyntää, joka sopii omaan maailmankuvaan, kun miettii kuinka paljon siellä on oikeistoa.

Ja näillä kirjoilla tarkoittanet Thomas Jr Woodsin Meltdownia ja Peter Schiffin Crash-Proofia. Tiedän itse, koska olen itse diggaillut niistä liberaalina, kunnes kasvoin moisesta hapatuksesta ulos.

Itävaltalainen taloustiede on vain metodologista kikkailua libertarismin pönkittämiseksi. Oli kyse sitten säästämisestä (jota ei voi olla investointi, ainoastaan rahan kasaaminen), monopolista (joita ei ole olemassa koska rent seekingia ei voi määritellä) tai vaikka petoksesta (johon ei voi kuulua mitekään epäeettinen kusetus). Lainaten Deng Xiaopingia: "One should not talk of methodology every day. In real life, not everything is methodology."

jiriki kirjoitti...

Sanotaanko nyt näin, että olin itsekin aikaisemmin liberaali ja oli kivaa rummuttaa über-vapauden puolesta. Ikävä kyllä sellaista yhteiskuntaa jossa itse haluaisi asua (vaikka näin Rawlsilaisesta Original Positionista katsottuna) ei rakenneta yksinkertaisilla NAP-periaatteilla.

Otetaan esimerkiksi aselainsäädäntö. Minä esim. luotan paljon enemmän Suomen valtioon kykyyn käyttää aseita vastuullisesti kuin jonkun random tallaajan, ja siksi minusta aseiden ja räjähteiden myyntiä pitää säännellä.

Jenkkilibertaarien ratkaisu on oikeastaan aina samantyyppinen ongelmaan kuin ongelmaan: jos murtovarkaat ovat ongelma, tarvitaan lisää aseita ja vähemmän aselainsäädäntöä.

Minusta esim. ydinaseeton maailma olisi ihan jees, ja olisi hieno homma jos ne saataisiin kitkettyä lähes oleattomiin niin valtioilta kuin yksilöiltä. Siksi pidän asevapauksien puolustajia turvallisuuden nimissä yhtä huvittavina kuin ydinaseiden puolustajia maailmanrauhan edistäjinä. Ymmärrän kyllä, että joskus ainoa realistinen vaihtoehto on hankkia ydinaseita, mutta tämä ei ole todellakaan mikään ideaali tilanne johon pitäisi pyrkiä.

Japanin ja USA:n kontrasti aseiden suhteen on hieno esimerkki siitä miten asevapauksien rajoittamisella voi oikeasti saavuttaa asioita.

Japanissa aseiden yksityinen omistaminen on täysin kielletty ja aserikollisuus minimissä. Poliisi käyttää asetta vain varakeinona, ja opettelee jujutsua lähikontakteihin. Rikollisetkaan harvoin käyttävät asetta rikoksiin. USA:ssa opetellaan tarkkuusammuntaa ja kasvatetaan kaljamahoja.

Kun ihmiset hankkivat aseita itsepuolustukseen, myös varkkaat hankkivat aseita rötöstelyyn. Tämä on ihan realismia. En siis sano, että aseiden rajoittaminen olisi oikea ratkaisu Yhdysvaltain ase-ongelmiin mutta pidän jenkkien asekulttuuria sairaana. En usko, että jenkeillä edes on mahdollisuutta palata about aseettomaan yhteiskuntaan.

http://www.guncite.com/journals/dkjgc.html

jiriki kirjoitti...

Vielä viimeisenä loppukaneettina sanottakoon, että minusta itävaltalaiset ovat tehneet laskenta-argumentista moraali- ja yhteiskuntafilosofiansa, mitä pidän turhan fanaattisena näkökulmana.

En näe mitään täydellistä ratkaisua aborttikysymykseenkään, enkä myöskään moniin markkinataloudellisiin ongelmiin. Joskus on valittava sub-optimaalista vaihtoehdoista se vähiten huonoin.

Edelleenkin libertarismissa on se ongelma, että en näe itseäni enkä ketään rationaalisina toimijoina. Lapset ja dementoituneet vanhukset ovat hyvä esimerkki irrationalisuudesta, suht. terveiden aikuisten ajattelen sijoittuvan johonkin välimaastoon.

Esim. minua hönyätetään kaupoissa monesti, eikä libertaarien iänikuinen hitsautuminen sopimusvapauteen kovin lämmitä vitutustani kauppiasta kohtaan. Ihmisten höynäyttämisellä voi aina tehdä voittoa. Vaikka markkinataloudella on tapana korjata itseään, minusta se hinta jonka ihmiset saavat maksaa korjausliikkeistä on vain liian kova.

Monet itävaltalaiset pitävät sopimusoikeutta hienona keksintönä ja markkinataloudessa petosta lähes ainoana aggression ulkopuolisena lainvastaisena toimintana. Petoksen raja on aina häilyvä. Pyramidihuijaukset ovat hyvä esimerkki tästä. Itävaltalaisille kai tälläinen toiminta on moraalisesti mutta ei lainsäädännöllisesti tuomittavaa toimintaa. Toinen esimerkki voi olla vaikka terveysvakuutusfirma, joka ei maksakaan korvausta jonka asiakas kuvitteli saavansa, koska unohti lukea hienoprintin sopimuksessa. Sitten kun omat eläkesäästöt menevät tälläiseen virheen takia, ei enää paljon libertaari filosofia kiinnosta.

Minusta vapauksia voidaan rajoittaa sosiaalisten parametrien saavuttamiseksi oli kyse sitten aselainsäädännöstä tai markkinatalouden säännöistä. Jo se, että kannattaa pelkästään valtion olemassaoloa kertoo kyvystä tehdä rationaalinen balanssi vapauksien ja lopputuloksen välillä.

http://www.daviddfriedman.com/Libertarian/Machinery_of_Freedom/MofF_Chapter_41.html

Kuten David Friedman sanoi: "All of these positions lead to the same conclusion. Under some circumstances rights violations must be evaluated on their merits, rather than rejected a priori on conventional libertarian natural rights grounds."

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Näin sivuhuomautuksena mainittakoon, että tekstin pituusraja bloggerissa on noin yhden a4:n verran fonttikoolla 12 ja rivivälillä 1,0.

jiriki:
Keskuspankkien historia on kyllä typerä, mutta niin on valtioidenkin, enkä silti haluaisi valtioita lopettaa.

Tästäkin on eriäviä mielipiteitä. Monet liberaalit ja vasemmistoanarkistit haluavat lakkauttaa itse valtion. Itse kannatan lähinnä valtioiden pienentämistä ja pilkkomista, esim. Suomi voisi aluksi itsenäistyä uudelleen eroamalla EU:sta. Tämän jälkeen Suomen maakunnat (kuten esim. Varsinais-Suomi) voisi itsenäistyä ja myöhemmin suuret kaupungit (esim. Turku) voisivat itsenäistyä Varsinais-Suomen valtiosta.

Kultakannan ongelma on deflaatio.

Tätä kultakannan deflaatiota on käyty läpi tässä blogissa niin monta kertaa aiemminkin (varsinkin raha-teoria -postauksissa), etten valitettavasti jaksa asiaa pidemmin kommentoida. Deflaatiota (ja kultakantaa) kannatetaan inflaation edelle muuallakin kuin itävaltalaisessa koulukunnassa, esim. Public Choise koulukunta suhtautuu näihin ilmiöihin myönteisesti. Taloustieteilijät argumentoivat asiasta edelleen peer review journaaleissa ja siinäkin mielessä pidän melko turhana kommentoida asiaa.

Muutenkin rahan liittäminen arvometalliin on typerää, koska esim. kullan valmistaminen on mahdollista synteettisesti elohopen tai platinan hajoamistuotteena.

Mutta tämähän on ainoastaan hyvä asia sillä se tarkoittaa sitä, että mikäli kultaa näyttäisi olevan liian vähän rahan kysyntään nähden (mikä on täysin mahdollista) sitä voidaan tehdä jonkin verran lisää metalleja syntetisoimalla.

Rothbardilla oli joku rakkaussuhde kultaan. Mises ei pitänyt kultaa edes parhaan rahana, mutta piti sitä parempana kuin fiat-rahaa koska sillä oli matalampi inflaatio (koska joskus sillä oli deflaatio).

En käsitä miksi kultakannan kannattajia aina pidetään "kullan rakastajina", mutta paperi (tai oikeastaan kangas) -rahan kannattajia ei syytetä paperin tai kankaan hipelöinnistä (itse muuten kallistun nykyään hopearahakannan kannalle). Itävaltalaisessa taloustieteessä tunnustetaan kyllä se, että kulta ei ole "täydellinen" raha, mutta että se on historiallisessa valossa paras mahdollinen rahayksikkö (täydellinen raha nimittäin olettaa taas sitä, että ihmiset ovat absoluuttisesti hyviä eivätkä esim. väärennä rahaa).

Toinen motiivi on, että korkeat reaalikorot tappaisivat tehokkaasti hyvinvointivaltion.

Indeed. Tämä on yksi suurimpia syitä miksi kannatan hopea-/kultakantaa, koska se tekisi valtion velkaantumisen ja yli 10 % -veroasteesta käytännössä katsoen mahdotonta, mikä tappaisi hyvinvointivaltion melko nopeasti.

Sellainen talouskuntaa, joka on muotoillut laskenta-argumentin, ei pitäisi missään nimessä väittää tietävänsä mikä raha on ihmisille se paras valinta, vähiten joku keltainen metalli.

Itävaltalainen taloustiede ei yritä mitenkään pakottaa ihmistä käyttämään kultaa rahana, vaan yksinkertaisesti haluaa poistaa kaikki valtion/pankkien etuoikeudet rahanpainantaa koskien. Historiallisessa valossa kulta on osoittautunut siksi rahayksiköksi, jonka ihmiset lopulta valitsevat. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmiset valitsisivat rahaksi kullan tänään vaan rahayksiköksi nousisi ehkä hopea, palladium tai jopa kupari. Varmaa on kuitenkin, etteivät ihmiset valitsisi katteetonta paperia/kangasta rahayksikökseen.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Keskuspankki voi toki vaikuttaa mielivaltaisesti rahan tarjontaan, mutta jos ei omista ideologista pelkoa valtiota kohtaan, siinä ei ole mitään väärää, koska voidaan välttää haitallinen tarjonnan jäykkyydestä johtuva deflaatio. Ehkä Yhdysvalloissa on suuri (lähinnä kai ideologinen) epäluottamus valtiota kohtaan, mutta tässä asia onkin enemmän poliittinen ja kulttuurillinen kuin taloustieteellinen.

...niin ja samalla keskuspankki myös luo taloussyklin joka aiheuttaa (yhdessä valtion minimipalkkalainsäädännön kanssa) ~20 % työttömyyden ja massiivisen hyvinvoinnin tuhon. Esim. keskuspankin ansiosta nykyisen talouskriisin aikana Kaliforniaan rakennettiin miljoonataloja joita nyt (alle kymmenen vuotta myöhemmin) revitään alas, koska se on monin kerroin halvempaa kuin niiden myyminen pilkkahintaan (niin ja jos mietit miksi niitä revitään alas, tämä johtuu siitä, että varallisuusverot ovat muuten suurempia). Tietysti Suomessa on suuri (lähinnä kai ideologinen) sokea luottamus valtiota kohtaan, mutta tässä asia onkin enemmän poliittinen ja kulttuurillinen kuin taloustieteellinen.

Reservivaatimus on myöskin säätelyä. Oikea tapa on haastaa pankki oikeuteen, jos tuntee itsensä petetyksi. Afaik libertaristien näkökulman mukaan valtion ei pidä proaktiivisesti yrittää suojella ihmisten sopimuksia.

Tämäkin kuuluu niihin asioihin joista kiistellään itävaltalaisen (ja public choise) koulukunnan sisällä. Joidenkin mielestä anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa luottopaon riski olisi niin suuri, ettei alle 100 % kassavarantovelvoitteella pystyisi pysymään mukana kilpailussa. Itse kannatan toki 100 % kassavarantovelvoitetta, mutten ole täysin varma toimisivatko pankit näin anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa.

Jos oletetaan, vuotuiseksi deflaatioksi hurjat 50%.

Ymmärrän toki pointtisi, mutta ongelma vaan on siinä, että deflaatio on noin 2-3 % luokkaa vuodessa. 50 % deflaatio-oletus on kaikilta osin täysin epärealistinen, koska niin ei ole koskaan käynyt yhteiskunnassa joka toimii kultakannan alla jossa pankit ylläpitävät 100 % kassavarantovelvoitetta. 50 % deflaatioita on sattunut ainoastaan paperirahan alla ja laskusuhdanteessa. Ja vaikka noin suuri deflaatio joskus pääsisikin toteutumaan, järjestelmä korjaisi itsensä melko nopeasti kun kaikki ihmiset alkaisivat hordaamaan rahaa tuottamisen sijaan, jolloin kierrossa olevien tavaroiden määrä laskisi tuntuvasti ja hinnat nousisivat. Mutta tästäkin huolimatta, vaikka todella monet ihmiset hordaisivat, kokonaistuotanto olisi silti paljon suurempi kuin nykyisen järjestelmän alla, jossa valtion ylenpalttiset verot ja säännöstelyt sekä niiden aiheuttama 20 % työttömyys syövät aivan tuhottoman määrän tuotantokapasiteetistä.

Yksi merkittävä syy terveydenhuollon hintojen kasvamiseen on varmasti teknologian kehittyminen (sitten 1970-luvun).

Ensin sanot, että teknologian kehittäminen laskee tietokoneiden hintoja ja myöhemmin että teknologian kehittäminen nostaa terveydenhuollon hintoja. Teknologian kehittyminen osana talouskasvua on aina hintoja laskeva prosessi. Ongelma on vain siinä, että teknologian kehittymisestä huolimatta lisäsäännöstelyt ovat nostaneet terveydenhuollon hintoja.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Toinen asia on yksityiset terveysvakuutusfirmat. Esim. joku yhdysvaltalainen firma ilmoitti vaateiden hyläksymisprosentiksi 0.5%, mikä kuulostaa pieneltä, jos unohtaa sen, että vain pieni osa tarvitsee kalliita operaatioita.

Tästä(kin) syystä terveysvakuutusfirmat eivät kuulu vapaaseen markkinatalouteen. Jos terveydenhuoltoa verrataan esim. monessa maassa yksityiseen hampaidenhoitoon tai vaikka eläinlääkärissä käyntiin, emme puhu mistään sadan tuhansienlaskuista. Sairasvakuutuksen tulisi olla aina ns. katastrofivakuutus ja muut yli 99 % hoidoista maksettaisiin käteiselle, kuten esim. murto-, asunto- jne. vakuutukset pelaavat. Tietysti joissain tapauksissa vakuutusyhtiö hylkää vaatimuksen, mutta lähes aina nämä asiat koskevat omaa huolimattomuutta tai vast. Esim. vakuutusyhtiö ei korvaa taloasi jos sytytät sen tuleen, vastaavasti en näe miksi vakuutusyhtiön tulisi maksaa sairaskulujasi jos yrität esim. itsemurhaa.

Kuvittele itsesi, että olet maksanut vuosikausia terveysvakuutusta, ja sitten yhtäkkiä kun tarvitset hoitoa, vakuutusfirma ei maksakaan, jostakin epähuomiossa tehdystä virheestä sopimuspaperissa. Sen jälkeen voit vittuuntua mutta etpä tehdä paljon muuta. Jotkut ovat menettänet eläkerahansa tämän takia.

Kuvittele itsesi, että olet maksanut vuosia korkeita veroja, ja sitten yhtäkkiä kun tarvitset hoitoa, julkinen terveydenhuolto ei ota sinua hoitoon, jostakin epähuomiossa tehdystä virheestä jossakin byrokraattisen järjestelmän lumoissa. Yksi kaverini itse asiassa kuoli tämän takia Suomessa muutama vuosi takaperin. Hän sairastui harvinaiseen silmäsyöpään 18-19weenä ja hänen silmäänsä laitettiin säteilylevy. Syövän parannuttua hänen tilaansa ei kartoitettu säännöllisesti määrärahojen puutteen vuoksi (koska riskiä pidettiin niin pienenä) ja pari vuotta myöhemmin hän löysi kyhmyn. Lääkärille mentyään syövällä oli tusina etäpesäkkeitä ja kaverini menehtyi noin vuotta myöhemmin. Yksityinen terveydenhuolto ei aidosti ole niin kallis kuin virheellisesti kuvitellaan ja vaikka se olisi, ennemmin menettäisin eläkerahani kuin henkeni julkisessa terveydenhuollossa. Asiasta on kirjoitettu mm. kirjoja ja kauhutarinoita on netti piukassa. Joka tapauksessa, kukaan joka ymmärtää seuraavan lauseen sisällön ei voi väittää USA:n terveydenhuoltoa markkinatalousvetoiseksi: Lähes 70 % USA:n terveydenhuollosta on valtion kustantamaa ja yli 80 % sairaaloista on valtion omistuksessa. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että USA:n terveydenhuoltomalli on lähes maailman surkein, lähinnä siksi että se on tuhottoman kallis.

Terveydenhuolto tulee aina olemaan ongelmallinen vapailla markkinoilla. Jos jollakin köyhällä ei ole varaa mersuun niin bad luck, mutta jos jollakin köyhällä ei ole varaa ohitusleikkaukseen niin jotain tarvis tehrä.

Tässä on taas se ongelma, että suurimmalle osalle (ellei jopa kaikille) tarjolla olevista hoitokeinoista on olemassa myös halvempi ratkaisu (esim. ohitusleikkaukset eivät toimi, mutta ruokavalion vaihdos toimii). Ja jos vielä jotain jää kattamatta, hyväntekeväisyysjärjestöt kykenevät kattamaan loput kuluista, mutta vain jos verotus ei olisi niin suurta kuin nykyään ja säännöstelyt eivät nostaisi hintoja niin korkealle kuin nykyään. On epäreilua valittaa vapaan markkinatalouden heikoista kyvyistä korjata tiettyjä vaikeita sosiaalisia ongelmia sen jälkeen kun sen varoista viedään puolet pois verotuksen muodossa ja säännöstelyt takaavat, että hinnat tiettyjen operaatioiden kohdalla voivat olla yli kymmenkertaiset. Esim. Japanilaisessa terveydenhuollossa röntgen maksaa muutamia dollareita, Yhdysvalloissa lähemmäs $500 (ja toki, tämä Japanilainen malli on julkisrahoitteinen, eli hinnat ovat luultavasti jonkun verran alimitoitettuja).

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Argumentum ad hominem. Kyllä Krugmanilla on hyviä artikkeleita välillä, vaikka erittäin huonojakin. Ainakaan hän ei ole ideologinen fanaatikko vaikka omaa poliittista näkökantaa ajaakin.

Argumenttilatina, joka valitettavasti on merkittävä osa suomalaista liberaaliskeneä, ei ole koskaan edistänyt keskustelua, varsinkaan silloin kun toinen osapuoli sortuu samoihin "argumenttivirheisiin" kerta toisensa jälkeen väittämällä esim. Rothbardia kultafanaatikoksi ja bestsellerkirjoja hapatukseksi. Mielestäni Krugman on ihan mielettömän fanaattinen ideologiansa suhteen. Jopa hänen kolumninsa on tituleerattu "The Concience of a Liberal". Tunnetko ketään muuta, joka yhtä avoimesti sanoo kuuluvansa laitavasemmistoon yhdessä maailman arvostetuimmissa lehdissä? Niin, en minäkään.

Toiseksi omistan about 10 itävaltalaisen taloustieteen kirjaa, joita luen / tarkoitus lukea. Myyn varmaan ne pois jossain välissä, joten jos jollakulla toisella niille enemmän kysyntää, minulle voi pistää postia.

Pistä toki yhteystietosi johonkin, että saadaan kirjat kiertoon. Itse olen aikaisemmin tuonut ja postittanut suomalaisille itävaltalaisesta taloustieteestä kertovia kirjoja aina Suomeen tullessani (postimaksu säästyy, eikä tarvitse kärsiä tulliongelmista). Tämä on valitettavasti aika työlästä, joten olisi parempi jos joku muukin avustaisi tässä projektissa.

Ja näillä kirjoilla tarkoittanet Thomas Jr Woodsin Meltdownia ja Peter Schiffin Crash-Proofia.

Onhan noita muitakin, esim. Thomas Jr Woodsin The Politically Incorrect Guide to American History, Thomas DiLorenzon How Capitalism Saved America tai Ron Paulin Revolution - A Manifesto.

Itävaltalainen taloustiede on vain metodologista kikkailua libertarismin pönkittämiseksi. Oli kyse sitten säästämisestä (jota ei voi olla investointi, ainoastaan rahan kasaaminen), monopolista (joita ei ole olemassa koska rent seekingia ei voi määritellä) tai vaikka petoksesta (johon ei voi kuulua mitekään epäeettinen kusetus).

Se, että itävaltalaisessa taloustieteessä puhutaan metodologiasta enemmän kuin neoklassisessa taloustieteessä (jossa siitä ei puhuta lainkaan), ei tarkoita sitä, että itävaltalaisessa taloustieteessä metodologia olisi jotenkin keskeisessä asemassa. Joseph Salerno oli esim. joskus laskenut, että nykyisistä top ~50 itävaltalaisesta taloustieteilijästä vain 2-3 oli kirjoittanut uransa aikana metodologisia papereita. Lisäksi en tiedä ainuttakaan itävaltalaista taloustieteilijää joka ei pitäisi investointeja säästämisenä ja monopolista on olemassa myös kahdenlaisia mielipiteitä (esim. Mises piti monopoleja ongelmallisena). Petoskysymys on huomattavasti ongelmallisempi ja suurin osa siitä johtuu siitä, että nykyisen lainsäädäntöarpajaisten ansiosta (jota myös demokratiaksi kutsutaan) lakiteksti on niin monimutkaista ja muuttuvaa, että sopimusteksteistä on tehtävä niin kieroja, ettei niitä ymmärrä kukaan. Yhdysvallat on tästä pahin esimerkki. Olen esim. allekirjoittanut yli 100 sivuisia työsopimuksia (Suomessa nämä sopimukset ovat tunnetusti muutamansivun mittaisia).

Otetaan esimerkiksi aselainsäädäntö. Minä esim. luotan paljon enemmän Suomen valtioon kykyyn käyttää aseita vastuullisesti kuin jonkun random tallaajan, ja siksi minusta aseiden ja räjähteiden myyntiä pitää säännellä.

Teorian ja empiriankin valossa tämä on lähes mielenvikaista. 1900-luvun aikana valtiot ovat tappaneet kymmeniätuhansia (tai jopa miljoonia) kertoja enemmän ihmisiä kuin yksityiset aseenhaltijat, siitäkin huolimatta, että aseita on suvereenisti enemmän yksityisessä omistuksessa. Jopa silloin kun sotia ja keskitysleiritoimintaa ei oteta mukaan, valtiot ovat likvidoineet tavalla tai toisella paljon enemmän ihmisiä kuin yksityiset ihmiset ovat tehneet murhia.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Minusta esim. ydinaseeton maailma olisi ihan jees, ja olisi hieno homma jos ne saataisiin kitkettyä lähes oleattomiin niin valtioilta kuin yksilöiltä. Siksi pidän asevapauksien puolustajia turvallisuuden nimissä yhtä huvittavina kuin ydinaseiden puolustajia maailmanrauhan edistäjinä. Ymmärrän kyllä, että joskus ainoa realistinen vaihtoehto on hankkia ydinaseita, mutta tämä ei ole todellakaan mikään ideaali tilanne johon pitäisi pyrkiä.

Minäkin kannatan ydinaseetonta maailmaa. Ydinasetta ja käsiaseita ei voi mitenkään verrata keskenään, koska käsiase on ihan oikeasti puolustuskeino varkaita vastaan, ydinase on joukkotuhoase, jollaista tuskin koskaan olisi syntynytkään vapailla markkinoilla. Hans Hoppe on kirjoittanut tästä paljon ja esim. perustellut, että jos valtioita ei olisi ollut 1900-luvulla meillä ei olisi lainkaan joukkotuhoaseita, vaan erilaisia lasereita tai vast. kaukoaseita, joilla voitaisiin tuhota etäältä vaarallinen rikollinen sen sijaan, että kokonaisia kaupunkeja, alueita tai jopa valtioita pommitettaisiin tuusan nuuskaksi. Itse en näe edes ydinaseiden hankinnassa mitään muuta "realismia", muutakuin sen, että sittenkun joku valtio sellaisen saa käsiinsä, USA jättää kyseisen valtion aseellisesti lähes rauhaan ja alkaa sen sijaan lähettää heille ilmaista rahaa.

Japanissa aseiden yksityinen omistaminen on täysin kielletty ja aserikollisuus minimissä. Poliisi käyttää asetta vain varakeinona, ja opettelee jujutsua lähikontakteihin. Rikollisetkaan harvoin käyttävät asetta rikoksiin.

Ihan mielenkiinnon vuoksi Googlasin esiin Japanin ja Wikipedia kertoi tällaista: "Gun licensing is required, but is generally treated as only a formality. There are background check requirements, but these requirements are typically not enforced unless a specific complaint has been filed, and then background checks are made after the fact. As is common in Japan, 'regulations are treated more as road maps than as rules subject to active enforcement. Japan is still a very safe country when it comes to guns, a reality that has less to do with laws than with prevailing attitudes'."

Eli kuten ajattelin, Japanilainen kulttuuri on sen verran erilainen, ettei siellä turvauduta aseelliseen kontaktiin juuri koskaan. Yksi hyvä vastaesimerkki on Iso-Britannia, jossa aselakeja on tiukennettu äärimmilleen viimeisten parin vuosikymmenen aikana ja laittomien aseiden sekä väkivaltarikollisuuden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vastaavasti Vermont, New Hampshire ja Maine ovat Yhdysvaltain (ja maailman) turvallisempia osavaltioita, ja täällä aseita on enemmän kuin ihmisiä ja aselainsäädäntö on olematonta (Vermontissa sellaista ei käytännössä katsoen edes ole).

En näe mitään täydellistä ratkaisua aborttikysymykseenkään, enkä myöskään moniin markkinataloudellisiin ongelmiin. Joskus on valittava sub-optimaalista vaihtoehdoista se vähiten huonoin.

Liberalismissa on tietenkin ristiriitaisuuksia ja eräänlaisia enemmän tai vähemmän ratkaisemattomia ongelmia. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi liberalismin vastustajat vetävät aina sen johtopäätöksen, että "siispä liberalismi ei toimi". Miksi vain liberalismia kohtaan asetetaan vaatimus, jonka mukaan ideologian tulisi ratkaista kaikki maailman ongelmat. En ole ikinä nähnyt samanlaista asetettua vaatimusta kohti sosiaalidemokratiaa tai sosiaaliliberalismia. Tosin rehellisyyden nimissä mainittakoon, että kommunismia vastaan tällaisia argumentteja on kyllä esitetty.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Edelleenkin libertarismissa on se ongelma, että en näe itseäni enkä ketään rationaalisina toimijoina. Lapset ja dementoituneet vanhukset ovat hyvä esimerkki irrationalisuudesta, suht. terveiden aikuisten ajattelen sijoittuvan johonkin välimaastoon.

Tämä kritiikki ei sinänsä ole varsinaisesti liberalisminkritiikkiä vaan kaiken neoklassisen/keynesiläisen taloustieteen kritiikkiä. Itävaltalainen taloustiede on kokonaan tämän kritiikin ulkopuolella, koska se ei tee minkäänlaisia hyperrationaalisia oletuksia. Itävaltalaisen taloustieteen mukaan esim. intiaani on rationaalinen tanssiessaan sateen saamiseksi, jos hän ajattelee tämän tanssin tuovan sadetta (jota hän tietysti tekee, koska muuten hän ei tanssisi).

Minusta vapauksia voidaan rajoittaa sosiaalisten parametrien saavuttamiseksi oli kyse sitten aselainsäädännöstä tai markkinatalouden säännöistä. Jo se, että kannattaa pelkästään valtion olemassaoloa kertoo kyvystä tehdä rationaalinen balanssi vapauksien ja lopputuloksen välillä.

Näistä asioista on varmasti hyllymetreittäin kirjallisuutta, kuten esim. Murray Rothbardin Ethics of Liberty on tällainen teos, jossa erilaisia ajatuspähkinöitä yritetään purkaa. Itse kannatan todella, todella minimaalista valtiota (joka kattaa vain perustuslain ja äänestettävän puolustusbudjetin, johon varat yritetään kerätä mahd. pitkälti vapaaehtoistoiminnalla). Monet liberaalit eivät kuitenkaan mene edes näinkään pitkälle, vaan pitävät valtion täydellistä lakkauttamista lopullisena määränpäänään.

jiriki kirjoitti...

En jaksa nyt quotea ettei tarvitse pilkkoa viestiä.

Terveysvakuutusfirmoista: miksi ihmiset eivät siis ota vain katastrofivakuutusta? Toiseksi tuollainen "ne hylkää vain omaa typeryyttään toimivat asiakkaat" on kyllä puhdasta uskoa. Minun tutultani IF ei korvannut selkäleikkausta koska se oli "synnynnäistä". Ja miksi olisi, ei hän voi kertoa kaikille. Bryan Caplankin tajusi, ettei maine toimi niin kuin hyvin libertaari filosofia mainostaa. Firmassa lasketaan, että jos vaade hylätään syyn X nojalla, todennäköisyydellä p asiakas vie asian käräjille ja voimme hävitä määrän N rahaa. Jos todennäköisyys p on tarpeeksi piene niin tietenkin vaade kielletään, ei se ole mitään hyvääntekeväisyyttä.

Mitä tulee valtion luottamiseen, niin yritätkö sinä nyt implisiittisesti sanoa, että kaikki luottamus on jotenkin ideologista, kulttuurista ehkä kyllä, mutta en minä esim. luota Thomannin hyvänä kauppan siksi että minulla on joku markkina-ideologia vaan pohjaan sen kokemukseen niin kuin ihmistenkin kanssa. Valtio on vain instituution muiden joukossa.

Muutenkin on typerää verrata jotain natsi-Saksaa tai Neuvostoliittoa siihen mitä Suomen valtio on tehnyt. En minä jostain Blackwaterin toiminnasta tee johtopäätöksiä jonkun Securitaksen toimintaan.

Niin liberalismi ei ole täydellinen - miksi siis ei voi olla pragmaattinen seurausten suhteen sen sijaan että hirttäytyy johonkin ideologiaan.

jiriki kirjoitti...

Sitten terveydenhuollosta vielä. En ymmärrä miksi valitat, että se on kallista. Hanki enemmän rahaa! Jenkeissä tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että asioista aletaan vasta napisemaan kun keski-luokalla ei ole varaa. Ketään ei kiinnosta köyhät.

Teknologia nostaa siinä mielessä hintoja, että se mahdollistaa aivan uusia toimenpiteitä, joita ei edes ollut 1970-luvulla.

Ja toiseksi jenkeillä on enemmän maksukykyä maksaa, mikä varmasti nostaa hintoja. Riippuu siitä mistä kohdin kysyntäkäyrää kannattaa integroida. Tämän takiahan osa valtion asuntotuista osa menee hintoihin. Ainakin näin minä olen sen ymmärtänyt.

Minä en kannata enkä vastusta julkista tai yksityistä terveydenhuoltoa noin periaatteessa, nykyisen informaation valossa ehkä järkevin malli olisi Sveitsin tai Alankomaiden hybridimalli. Tietenkin siitä pitää maksaa jonkun verran ettei siellä lääkärissä ihan huvikseen rampata niinkuin Suomessa, mutta riskien hajauttaminen on ihan hyvä idea. Kaikile järjestetään tietty perusvakuutus, ja jos haluaa ekstraa niin markkinat kyllä tarjoilevat.

Surullinen tarina tuo sinun kaverisi, ja olen kyllä tietoinen että sama ongelma on esim. Kanadassa, mutta USA:ssa hoitojen ja lääkkeiden kalleuden takia joku sairaus on mahdollisesti de facto kuolemantuomio. Ehkä joku voisi laskea ja vertailla kuinka moni kuolee Kanadassa tai jenkeissä puuttelliseen hoitoon.

jiriki kirjoitti...

Mitä tulee aseisiin, niin minä en käyttäisi varkaita vastaan mitään pistoolia ja jenkkien "varastit mun lompakon, ammun suun pään irti" -mentaliteetti on sairas. Kun ihmiset käyttävät pistooleita itsepuolustukseen, varkaat alkavat käyttää pistooleita enemmän myös ryöstelyyn.

Kyllä aseiden kieltäminen nostaa niiden implisiittisiä kustannuksia, ja vähentää niiden käyttöä ellet väitä sitten että kysyntäkäyrä on horisontaalinen. Tiedän sen BBC:n uutisen "Gun crime up despite ban", mutta luin myöhemmin jostakin että pitemmällä jaksolla tarkasteltuna muutos ei ollut niiin merkittävä.

Vai väitätkö, ettei esim. aseiden ja alkoholin kieltämiseltä ala-ikäisiltä ole mitään merkitystä niin käyttömäärille?

Rationalisuudesta sen verran, että sillä ei ole sinäänsä tekemistä taloustieteen kanssa vai kannatatko sinä samoja vapauksia ihmisille ikään tai mielenterveyteen katsomatta? Kusettaminen on edelleenkin ihan toimiva liikemalli, koskee tämä sitten diabeetikkoja tai taviksia.

jiriki kirjoitti...

Olen pragmatikko. Minä en esim. tiedä olisiko meillä ydinturvallisuutta ilman valtion säädöksiä, mutta tiedän ainakin että turvallisuutta laiminlyödään muilla teollisuudenaloilla.

Minua häiritsee kaikenmaailman fanaatikot, joilla tulee ideologia ensin ja sitten todellisuus. Sen huoomaa myös monen libertaarin suhtautumisessa vaikka ilmastonmuutokseen. Tehdään a prior päätelmä, että ilmastonmuutos on joku sosialistinen salajuoni, ja Pigovian-vero on järkyttävää orjuutta. En yhtään ihmettelisi jos samanalainen objektiivinen lähestystapa puuttuu myös finanssikriisistä. Onneksi tiedettä ei tehdä niin. Tiedän tämän koska olin itse juurikin sellainen.

Osittaisvarantopankit aiheuttivat ehkä bisnessyklit 1800-luvulla mutta nyt on ihan eri syyt. En oikeasti ymmärrä, miten muka laajamittainen kusetus ei olisi mahdollista. Sano miksi muka Wincapita ei olisi voinut olla rahoitusmarkkinoilla?

Ja Islanti on edelleenkin hyvä esimerkki. Itävaltalaisetkin pitävät pankkeja syypäinä ongelmaan mutta ovat vain sitä mieltä tälläisen vastuuttoman toiminnan kannustimet tulivat valtiolta, mutta unohtavat mainita, ettei muualla Skandinaviassa tälläistä tapahtunut.

Siinä artikkelissa missä Islannista puhutaan, mainitaan joku Miseksen pankki-ideaali lopussa ja tehdään joku idealistinen oletus että varmaan ne pankit nyt sitten ei toimi jatkossa tällä tavalla. Itävaltalaiset vähättelevät informaation merkitystä. Kaikki eivät ole Peter Schiffejä. Ihmiset pistivät korkeiden korkojen lumoissa rahansa Kaupthginiin yms. ja sitten koko talous menee päin helvettiä. Se, että se pankki kaatuu ei tarkoita, etteikö sama rumba voi toistua. Information matters.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
En jaksa nyt quotea ettei tarvitse pilkkoa viestiä.

Minä jatkan quotettelua, jotta keskustelun seuraaminen olisi helpompaa myös muille. Ärsyttävää, että blogger päätti lyhentää viestin maksimipituuden noin 5-10 -osaan entisestä.

Terveysvakuutusfirmoista: miksi ihmiset eivät siis ota vain katastrofivakuutusta?

Koska he eivät saa tehdä sitä, sellaisen vakuutuksen tarjoaminen on laissa kiellettyä vankeusrangaistuksen ja mittavan sakon uhalla! Yhdysvaltain liittovaltio asettaa tajuttoman määrän pakotteita terveysvakuutuksille, esim. sen, ettei vakuutusta saa ostaa kuin siitä osavaltiosta missä asut. Tietyt osavaltiot vielä pahentavat tilannetta sisällyttäen vakuutuspakkoon vielä enemmän asioita. Muistaakseni Marylandin osavaltio oli kaikista pahin johon sairasvakuutukseen kuului kaikki psykologipalvelut, hieronta (mukaan lukien naiselle annettava raskaushieronta), kristallihoito, homeopatia, kiropraktiikka, onnettomuuden takia tarvittavat kauneusleikkaukset ym. ym. Nämä "palvelut" eivät ole kenellekään elintärkeitä mutta sairasvakuutuksen ansiosta niitä saa "ilmaiseksi" (tai puoli-ilmaiseksi), jonka vuoksi tietenkin vakuutusyhtiöt nostavat hintojaan. Otetaan toinen esimerkki autovakuutuksen saralta. New Hampshiressa autovakuutukset ovat käytännössä täysin säännöstelemättömiä eli auton vakuuttaminen maksaa noin 70 dollaria vuodessa. Tuohon hintaan ei sisälly muuta kuin vastapuolen auton korjaus mikäli vahinkoa tulee tietyn summan yli (jotain ~500) ja kattaa vahingot aina 50 000 asti. Naapuriosavaltiossa Massachusettsissa on ns. no-fault-insurance lisättynä muuhun säännöstelyyn, jonka takia autovakuutukset ovat noin kymmenkertaiset (eli 700/vuosi). Tämän takia New Hampshiren kilpiä on vaikea saada, koska Massista tulee niin paljon porukkaa NH:n kilpien perään pelkästään halvempien autovakuutuksien takia. Tämä on kutakuinkin se sama mekanismi, joka on nostanut Yhdysvaltain terveysvakuutusten hinnat kattoon - valitettavasti jokaisen osavaltion alueella.

Firmassa lasketaan, että jos vaade hylätään syyn X nojalla, todennäköisyydellä p asiakas vie asian käräjille ja voimme hävitä määrän N rahaa. Jos todennäköisyys p on tarpeeksi piene niin tietenkin vaade kielletään, ei se ole mitään hyvääntekeväisyyttä.

Kuten sanoit, vakuutustoiminta ei tietenkään ole hyväntekeväisyyttä. Ja siksi vakuutusten ohella on olemassa (varsinkin vapaammassa yhteiskunnassa) muitakin tahoja kuten mainitsemasi hyväntekeväisyysjärjestöt.

Mitä tulee valtion luottamiseen, niin yritätkö sinä nyt implisiittisesti sanoa, että kaikki luottamus on jotenkin ideologista,

En suinkaan, luottamus tietysti perustuu ennen kaikkea omiin käsityksiin, joka puolestaan koostuu vastaanotetusta informaatiosta, omista kokemuksista, kulttuurista, ideologiasta, uskonnosta ja vaikka mistä. Väittäisin että pohjimmiltaan luottamus perustuu aika vähän ideologiaan. Kyllä minäkin yleensä oikeassa elämässä "luotan" valtioon siinä mielessä, että se toimii pääasiassa niin ennalta arvattavasti kuin se väittääkin toimivansa lakiensa suhteen, eli ts. asia X on kiellettyä ja siitä rangaistaan, asiaa Y verotetaan, paikasta Z saa tietyn paperin ym. Tämä siitä huolimatta, että vastustan valtiota ideologisesti ihan sama mitä se tekee.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Niin liberalismi ei ole täydellinen - miksi siis ei voi olla pragmaattinen seurausten suhteen sen sijaan että hirttäytyy johonkin ideologiaan.

Tähän on tietysti monta syytä, joiden selittäminen toivottavasti auttavat myös ymmärtämään muut vastaukseni. 1) En näe maailmaa Humen seurausetiikan tai Kantilaisen velvollisuusetiikan kautta, vaan Aristoteelisen hyve-etiikan kautta (joskin myönnettäköön, että monet näistä hyveistä pohjautuvat Habermasin argumentaatioetiikkaan). Vaikka hyve-etiikka on joustavampi kuin seurausetiikka se on paljon absoluuttisempi (seurausetiikan ollessa relatiivisempi), eikä siten edes oikein anna paljoa tilaa pragmatiikalle. 2) Olen täysin tietoinen siitä, että edustamani kanta on (varsinkin Suomessa) äärimmäisen pieni vähemmistö, jolla ei saa poliittista valtaa ja jonka toteutuminen on erittäin epätodennäköistä. Olen tässä bisneksessä mukana siksi, että koen oman kantani olevan kaikkein oikeudenmukaisin annetuista vaihtoehdoista ja oikeudenmukaisuutta on vaikea pragmatisoida. Pragmaatikko on poliitikkojen ja lyhyellä tähtäimellä pelaavien poliittisten vaikuttajien peli. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö välittäisi köyhistä, epäonnisista, syrjäytyneistä jne. vaan sitä, ettei näiden asema ole politiikkani pääsääntöinen tehtävä, joka on mahdollisimman oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan pääseminen. Lisäksi oletan - ja teoriakin tukee olettamustani - että keskiverto köyhän/epäonnisen/syrjäytyneen asema olisi ajamassani yhteiskunnassa paljon parempi kuin nykyjärjestelmässä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi olemassa jotain toista yhteiskuntamallia jossa näiden asema olisi parempi (tai jopa paras mahdollinen kaikista malleista), mutta minä en optimoi köyhyyden/epäonnistumisen/syrjäytymisen poistoa vaan optimoin oikeudenmukaisuuden toteutumista. 3) Vaikka olisinkin pragmaattinen nykyinen pragmaattisuuteni (tai edes sinun pragmaattisuutesi) ei riittäisi valtaan pääsyyn koska kyseinen järjestelmä on niin pragmaattinen, että 43 % veroasteen maassa (en tiedä mikä veroaste Suomessa juuri nyt vuonna on, mutta se oli n. 43 % pari vuotta sitten) radikaaleimmat oikeistopoliitikot ehdottavat n. 41 % veroastetta ja radikaaleimmat vasemmistopoliitikot 45 % veroastetta - budjetissa kiistellään 43,1 ja 42,9 % välillä. Tämä ei tietenkään koske pelkkää verotusta vaan myös mm. pakollista asepalvelusta, huumausainelainsäädäntöä, valtionkirkkoa, työehtojen yleissitovuutta jne. jne. 4) Radikalismi on pragmatismia paljon parempi strategia muutoksen aikaansaamiselle pitkällä tähtäimellä, koska se vetoaa nuoriin. Roderick Long (austroliberaali anarkistifilosofi) heitti joskus, että nuorille suunnatuilla huudoilla "lasketaan veroastetta 2 %!" ja "lakkautetaan verotus!" saa täysin eriasteisen vastakaiun. Toimintani tavoitteena on, että saisin elämäni aikana elää edes joskus senkaltaisessa yhteiskunnassa jossa haluan elää. Jos olen tarpeeksi radikaali, toiveeni toteutumisella on olemassa häviävän pieni mahdollisuus, jos olen pragmaattinen, en pääse koskaan määränpäähäni. 5) Pragmatismia on vaikea saada kovin käytännönläheiseksi, ellei suhtaudu taloustieteeseen (ja ylipäätään yhteiskuntatieteisiin empiirisesti) jota en itävaltalaisena taloustieteilijänä tee. Lisäksi tämä edellyttää lähes jatkuvaa statistiikan tutkiskelua ja analysointia sekä numeroista kinastelua. Tuijotin kaikenkattavien yliopisto-opintojeni aikana niin paljon numeroita, että pystyn löytämään lähes mille tahansa asialle numeroita tuekseni. Taloustieteen (ja myös yhteiskuntatieteen) nykyisen synkän tilan takia, en ihan empiirisistä syistä pidä tätä katsontakantaa kovinkaan hedelmällisenä. Näiden viiden lisäksi löytyy myös muitakin syitä, mutta nuo juolahtivat ensimmäiseksi mieleeni.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

6) Ideologiaan hirttäytyminen on vähän kyseenalainen termi. Kun itse ajattelen poliittisia kysymyksiä, en mieti asiaa kannalta "mikä on oikea ratkaisu liberaalin ideologian mukaan" vaan mietin "mikä on oikea ratkaisu oikeudentajuni mukaan", se että ratkaisuni tuppaavat menemään yksi yhteen mainstream austroliberalismin kanssa on tavallaan sattuma. Lisäksi on mahdollista ylläpitää mitä tahansa poliittisia mielipiteitä kutsumatta tätä ideologiaksi, esim. Ayn Rand kieltäytyi kutsumasta oppejaan poliittisiksi saati ideologisiksi (ja usein haukkui mm. liberaaleja) vaan kutsui sitä objektiiviseksi elämänfilosofiaksi. Se, että jotain ei kutsuta ideologiaksi ei tee sitä ideologiatonta. Pragmatismikin on ismi.

jiriki:
En ymmärrä miksi valitat, että se on kallista. Hanki enemmän rahaa! Jenkeissä tuntuu olevan sellainen mentaliteetti, että asioista aletaan vasta napisemaan kun keski-luokalla ei ole varaa. Ketään ei kiinnosta köyhät.

"Tuntuu olevan"? Suomalaiset (tai Eurooppalaiset) mediat ovat kyllä tehneet tehokasta työtä kun ovat luoneet sellaisen mielikuvan, että Yhdysvaltain köyhät olisivat jotenkin huonommassa asemassa eurooppalaisiin verrattuna. Ensinäkin (Timbron tutkimuksen mukaan) keskiverto yhdysvaltalaisella "köyhällä" on kovempi elintaso kun suomalaisella keskiluokalla. Toiseksi Yhdysvalloissa kaikki "köyhät" (eli kaikki jotka tienaavat saman verran tai vähemmän kuin suomalainen keskiluokka) saavat verovaroilla kustannetun terveydenhuollon Medicaidin kautta. Kun Yhdysvalloissa puhutaan vakuutuksettomista niillä ei tarkoiteta "köyhiä" vaan yhdysvaltalaista keskiluokkaa (eli suomalaista ylempää keskiluokkaa), laittomia siirtolaisia, vakuuttamattomia rikkaita (lähipiirissänikin on yksi multimiljonääri jolla ei ole sairasvakuutusta koska hän käy lääkärissä niin harvoin, että on laskenut omasta pussista maksamisen käyvän halvemmaksi), ja nuoria 20-25 -vuotiaita, joilla ei ole enää oikeutta vanhempien sairasvakuutuksiin, mutta joilla ei vielä ole omaa vakuutusta. Ja jos joku vakuutukseton sairastuu, hänellä on oikeus marssia sairaalaan saamaan maksutonta hoitoa. Tämän jälkeen sairaala lähettää laskun joka voi mennä ulosottoon, mutta jos henkilöllä ei ole rahaa häntä ei voi joutua velkavankeuteen tai vast. joten tässäkin mielessä hoito on "ilmaista". Ongelma on nyt juuri siinä, että nyt sairasvakuutusten hinnat alkavat hipoa (tai ovat jo ylittäneet) sen rajan, että yhdysvaltalainen keskiluokka (eli suomalainen ylempi keskiluokka) alkaa menettää vakuutuksiaan, koska monella firmalla ei ole enää varaa ostaa sairasvakuutuksia. Siinä missä köyhät, vanhukset, lapset ja sotaveteraanit saavat "ilmaista" hoitoa, aikuiset keskiluokkaan kuuluvat joutuvat maksamaan siitä ja tämä hoito on kallista ja tämän vuoksi järjestelmää halutaan muuttaa. Syy miksi valitan hoidon kalleudesta, on siinä että tiedän Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmän olevan (mahdollisesti) jopa vähemmän markkinaehtoinen kuin mitä Suomen vastaava on. Asian ei tarvitsisi olla näin. Lääkärinlupia voitaisiin antaa kymmenkertainen määrä, lääkkeitä ei tarvitsisi säännöstellä yhtä paljon, sairaalanperustamislupia voitaisiin jakaa anteliaammin, oikeusjärjestelmä voisi toimia toisin, valtion ei tarvitsisi maksaa 70 % kaikesta hoidosta tai omistaa 80 % kaikista sairaaloista jne.

Minusta tuntuu muutenkin, että Suomessa köyhistä ei juuri välitetä, koska ihmiset ovat siirtäneet vastuun kaikesta huolenpidosta valtiolle ja jos valtio ei jostain syystä voi/osaa/kykene huolehtimaan köyhästä hänellä ei ole mahdollisuutta hakea apua muualta. Täällä on kattava ja hyvin rahoitettu hyväntekeväisyysjärjestöjen verkko, enkä ole koskaan kuullut tapausta jossa apua hakeva olisi jäänyt sitä täysin ilman.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Teknologia nostaa siinä mielessä hintoja, että se mahdollistaa aivan uusia toimenpiteitä, joita ei edes ollut 1970-luvulla.

Ymmärrän tämän katsontakannan mutta se on yksinkertaisesti virheellinen. Esim. (lähes) säännöstelemättömillä alueilla kuten eläinlääketieteessä ja plastiikkakirurgiassa hinnat ovat tulleet ropisten alas viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun vastaavasti normaali terveydenhuollon hinnat ovat moninkertaistuneet.

Ja toiseksi jenkeillä on enemmän maksukykyä maksaa, mikä varmasti nostaa hintoja.

Toki ja tässä mielessä esim. Länsimaissa on kauttaaltaan korkeampi hintataso kuin Aasiassa, Afrikasta puhumattakaan. Tämä sama mekanismi toisin tarkoittaa myös sitä, että elintason noustessa keskiverto auton, tietokoneen, ruoan, asumisen, terveydenhuollon jne. hinnat suhteessa palkkatuloihin laskevat. Eli ts. yhdellä dollarilla saa vuosi toisensa jälkeen enemmän autoa, tietokonetta, ruokaa, asumista, terveydenhuoltoa jne. Ja nyt kun olemme lamassa, realihontojen pitäisi jopa laskea hieman. Näin onkin käynyt marginaalisesti autojen, tietokoneiden, ruoan, asumisen jne. suhteen, mutta terveydenhuollon hinta Yhdysvalloissa on noussut miltei 20 % yhdessä vuodessa!

USA:ssa hoitojen ja lääkkeiden kalleuden takia joku sairaus on mahdollisesti de facto kuolemantuomio. Ehkä joku voisi laskea ja vertailla kuinka moni kuolee Kanadassa tai jenkeissä puuttelliseen hoitoon.

Kuten jo perustelin, Yhdysvalloissa hinnat eivät sinällään ole "kuolemantuomi", koska sairaaloilla ja lääkäreillä on lakisääteinen pakko hoitaa kaikki maksukyvystä huolimatta. Mutta olet siinä mielessä oikeassa, että monessa tapauksessa kun pitää valita vararikon ja kuoleman välillä, monet valitsevat kuoleman. Itsekin luultavasti kuolisin ennemmin kuin ottaisin 100k sairaalalaskun jonka söisi kaikki säästöni ja pistäisi vielä minut vähän miinukselle. En tiedä onko kukaan laskenut moniko kuolee "puutteelliseen hoitoon", mutta ns. survivalrateja sydäninfarkteja, syöpiä ja muutamia muita sairauksia kohtaan on laskettu ja ne ovat paljon korkeammat Yhdysvalloissa kuin Kanadassa tai Britanniassa (en ole nähnyt Suomea näissä vertailuissa). Epäilen suurimman syyn olevan juuri siinä, että Yhdysvalloissa on järkevää harjoittaa seurantahoitoja, mutta Kanadassa/Britanniassa ei ole, jonka takia moni sydäninfarkti/syöpä ehtii uusiutua ja tappaa.

Vai väitätkö, ettei esim. aseiden ja alkoholin kieltämiseltä ala-ikäisiltä ole mitään merkitystä niin käyttömäärille?

Totta kai alaikäisten alkoholin kiellolla on vähentää juomista _keskimäärin_, mutta se ei poista sitä vaan jakaa alaikäiset kahteen kastiin: ne jotka rikkovat alkoholilainsäädäntöä ja ne jotka eivät riko. Samoin esim. huumeiden totaalikielto jakaa (aikuiset) ihmiset kahteen kastiin: ne jotka rikkovat huumausainelainsäädäntöä ja ne jotka eivät riko. Tässä(kin) tapauksessa rikkojien määrä on paljon pienempi lakia noudattavien määrään verrattuna. Aseiden suhteen käy täysin samoin. Tärkeää on kuitenkin oivaltaa, että vaikka aseita on tällöin paljon vähemmän, niiden omistuspainopiste on siirtynyt lakia kunnioittavista kansalaisista lakia rikkoviin kansalaisiin. Tämänkin vuoksi aseiden omistuksen tulee olla laillista, koska tällöin tavalliset ihmiset voivat suojautua varkaita vastaan ja koska varkaat tietävät aseidenomistuksen olevan yleistä, he miettivät kahteen kertaan ennen kuin yrittävät varastaa.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Rationalisuudesta sen verran, että sillä ei ole sinäänsä tekemistä taloustieteen kanssa vai kannatatko sinä samoja vapauksia ihmisille ikään tai mielenterveyteen katsomatta?

Tietenkin kannatan samoja vapauksia ikään tai mielenterveyteen katsomatta, tosin sillä erolla että joissain tapauksissa osa päätöksenteosta siirtyy huoltajille.

Minua häiritsee kaikenmaailman fanaatikot, joilla tulee ideologia ensin ja sitten todellisuus. Sen huoomaa myös monen libertaarin suhtautumisessa vaikka ilmastonmuutokseen.

Eikö sinua siten häiritse ilmastomuutoshysteerikot, jotka tekevät a priori päätelmän, että ihmisen on oltava ilmastonmuutoksen takana ja jotka samalla kieltäytyvät tutkimasta asiaa tieteen keinoin?

Osittaisvarantopankit aiheuttivat ehkä bisnessyklit 1800-luvulla mutta nyt on ihan eri syyt. En oikeasti ymmärrä, miten muka laajamittainen kusetus ei olisi mahdollista. [...] Ja Islanti on edelleenkin hyvä esimerkki. Itävaltalaisetkin pitävät pankkeja syypäinä ongelmaan mutta ovat vain sitä mieltä tälläisen vastuuttoman toiminnan kannustimet tulivat valtiolta, mutta unohtavat mainita, ettei muualla Skandinaviassa tälläistä tapahtunut.

Teoria yksinkertaisesti sanoo: rahamäärän teennäinen kasvattaminen aiheuttaa taloussyklin. 1800-luvulla suurin rahan teennäinen kasvattaminen oli (yksityisten) osittaisvarantopankkitoiminta. 1900- ja 2000-luvulla suurin rahan teennäinen kasvattaja on (julkinen) keskuspankkitoiminta, mutta myös (yksityinen) osittaisvarantopankkitoiminnalla on näppinsä pelissä. En käsitä, miksi monet taloustieteilijät sanovat, että rahanluonti aiheutti taloussyklin aiemmin mutta nyt sen aiheuttaja on muualla talouden kehittymisen ansiosta. Vähän sama asia kun fyysikko sanoisi, että 1600-luvulla painovoima tiputti omenan Isac Newtonin päähän, mutta 2000-luvulla on eri syyt, koska on nämä autot, lentokoneet ja avaruusraketit...

Mutta siinä olet oikeassa, että kyse on nimenomaan laajamittaisesta kusettamisesta. Pääkusettajana toimii keskuspankki, pääkusettajan apureina yksityiset osittaisvarantopankit. Kannustimet tähän tulivat siis sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta, mutta syy miksi yksityiset pankit ylipäätään voivat toimia näin johtuu siitä, että valtio sallii tällaisen toiminnan. Säätelyllä on massiivisen rahanpainannan ohella hyvin pieni vaikutus lopputulokseen. Siksi esim. liberaalin Cato- ja konservatiivisen Heretage-instituutin syyttely Freddi Maeta ja Fanny Maciä kohtaan ovat virheellisiä, koska näiden tahojen vaikutus kriisin syntyyn oli pieni. Syy miksi Islanti ja Yhdysvallat ovat suuremmissa ongelmissa, johtuu siitä että näissä maissa harjoitettu makrotalous on ollut huomattavasti huonompaa eurooppalaisiin keskuspankkeihin verrattuna. Yksinkertaisesti: Islannissa ja Yhdysvalloissa on painettu paljon enemmän katteetonta rahaa. Se, että Islannissa ja Yhdysvalloissa on vähemmän säätelyä kautta linjan, on ollut näille maille positiivinen asia, mutta säätelyn suhteellinen vähyys ei juuri vaikuta kriisin syntyyn jos harjoitettu makrotalouspolitiikka on surkea. Toiseksi taloussyklit eivät ole harmonisoituja kautta maailman vaan ne koettelevat yhtä valuuttaa kerrallaan. Euroalue (sis. Tanska) kuten myös Ruotsin "kruunualue" ja Norjan "kruunualue" ovat yksinkertaisesti syklien eri vaiheissa, eihän yhdysvalloissakaan ollut mitään "näkyviä" ongelmia kolme vuotta sitten. Vastaavasti kestänee vielä pari vuotta ennen kuin Suomi ja Ruotsi ovat yhtä surkeassa jamassa, koska esim. Suomessa asuntokupla on vasta alkanut puhkeamaan.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

jiriki:
Se, että se pankki kaatuu ei tarkoita, etteikö sama rumba voi toistua.

Totta kai tämä rumba toistuu satoja ja taas satoja kertoja, kunnes lainsäädäntöön tehdään sellaisia muutoksia joka pakottaa pankit toimimaan vastuullisemmin. Keskuspankin lakkauttaminen olisi oikea askel tähän suuntaan, mutta se olisi riittämätön. Itävaltalaiset taloustieteilijät ovat täysin tietoisia tästä. Robert Murphy on ainakin sanonut, että vaikka kaikki maailman ihmiset olisivat Peter Schiffejä, taloussyklejä olisi silti olemassa niin kauan kunnes lainsäädäntö on kohdallaan.