Rationalismin perustat

Vaikka tämän blogin pohjimmainen tarkoitus on puolustaa rationaalista ajattelua, en kovin usein keskity uskontoihin, vaihtoehtolääkintään tai salaliittohypoteeseihin (teoria on väärä sana) koska näiden yhteenlasketut haittavaikutukset ovat pieniä verrattuna politiikan aiheuttamiin ongelmiin. Mielestäni hyvä ja nopea tapa ns. huuhaan ja faktojen erottamiseen toisistaan on eräs ajatusleikki jossa esitetyt väittämät yritetään jaotella yhteen seuraavista (Vihreän Rouvan kääntämistä ja minun soveltamista) Richard Wilsonin luokista:

1) Oletetaan, että joku kertoo sinulle, että Mannerheimintietä pitkin alas on juossut koira. Voisit ajatella, että se on epätavallista, mutta tietenkin mahdollista, eikä sinulla olisi aihetta epäillä kertomusta.

2) Jos hän väittäisikin, että Mannerheimintietä pitkin juossut eläin oli leijona, se on vieläkin mahdollista, mutta todennäköisesti haluaisit kuulla jonkinlaisia asiaa tukevia todisteita - ehkä uutisen Korkeasaaren eläintarhasta kadonneesta leijonasta.

3) Mutta jos joku kertoo sinulle, että Mannerheimintietä alas juoksee stegosaurus, olettaisit, että hän on erehtynyt. Jossakin mielessä voisi olla mahdollista, että hän on nähnyt stegosauruksen, mutta on paljon todennäköisempää, että hän on nähnyt koiran ja luullut, että se oli stegosaurus. Itse asiassa useimmat järkevät ihmiset myöntäisivät, että Mannerheimintietä alas juoksevan stegosauruksen mahdollisuus on niin pieni, etteivät he edes viitsisi tarkistaa asiaa.

Yllä oleva jaottelu on hyvä, mutta se on valitettavasti epätäydellinen, jonka vuoksi lisään siihen:

4) Entä jos Mannerheimintietä alas pomppisi muodoltaan kuutiopallo joka olisi väriltään saman aikaan kokonaan sininen ja kokonaan punainen. Toisin kuin stegosauruksen olemassa olon kanssa, tämän kappaleen olemassaolo ei ole pelkästään epätodennäköistä vaan se on täysin mahdotonta, sillä kuutio ja pallo sekä kokonaan sininen ja kokonaan punainen ovat toisensa poissulkevia käsitteitä. Stegosauruksia on joskus ollut olemassa, vaaleanpunaisia kahdeksanjalkaisia siivekkäitä elefantteja voisi teoriassa olla olemassa, samaan aikaan kokonaan sinisiä ja kokonaan punaisia kuutiopalloja ei voi olla olemassa - ei edes teoriassa.

Arkipäiväisemmin kutsun skenaarioita 1) todennäköisenä, 2) epätodennäköisenä, 3) käytännössä mahdottomana ja 4) teoriassa mahdottomana. Yksi rationaalisen ajattelun keskeinen ongelma on, että pienikin muutos monessa skenaariossa voi siirtää tapahtuman suoraan todennäköisestä teoriassa mahdottomaksi. Otetaan urheiluun liittyvä yksinkertainen esimerkki:

1) Urheilija X juoksi 100m alle 12 sekuntiin. Väittämä on todennäköinen, koska monet urheilijat juoksevat 100m alle 12 sekuntiin päivittäin.
2) Urheilija X juoksi 100m alle 8 sekuntiin. Väittämä on epätodennäköinen, koska kukaan urheilija ei ole tähän päivään mennessä alittanut 9 sekunnin aikaa 100m matkalla.
3) Urheilija X juoksi 100m alle 4 sekuntiin. Väittämä on käytännössä mahdoton, koska kenenkään urheilijan 100m tulos ei ole edes lähellä 4 sekuntia. Kyseisen ajan alittaminen näyttää nykyisten tulosten valossa niin mahdottomalta, että lienee kyseenalaista pystyykö yksikään ihminen ikinä alittamaan 4 sekunnin aikaa.
4) Urheilija X juoksi 100m alle 0 sekuntiin. Väittämä on teoriassa mahdoton, koska alle 0 sekunnin ajan alittamiseen urheilijan täytyisi ylittää valonnopeus, mikä on fysiikan lakien mukaan mahdotonta.

Valitettavasti kaikki väittämät eivät ole helposti luokiteltavissa yllä olevaan neljään luokkaan. Näissä tapauksissa suosittelen väittämän jakamista sen pienempiin mahdollisiin osiin. Esimerkiksi väite "Yhdysvalloissa tapahtui terrori-isku 9/11 joka oli sisäpiirin järjestämä" voidaan jakaa väittämiin "Yhdysvalloissa tapahtui terrori-isku 9/11" ja "Terrori-isku oli sisäpiirin järjestämä". Ensimmäinen väittämä pitää paikkaansa, toinen väittämä on epätodennäköinen. Joissain tapauksissa kaksiosaisen väittämän toinen osa on niin järjetön, että se voidaan kokonaan poistaa Occamin partaveitsellä erikseen analysoimatta kuten väittämän kohdalla: "Yhdysvalloissa tapahtui terrori-isku 9/11 joka oli jumalan järjestämä". Koska "jumalan järjestämä" ei anna väittämälle minkään sortin lisäarvoa se voidaan suoraan poistaa. Occamin partaveitsen käytössä on tosin eräs ongelma: periaate ei sano, että yksinkertaisin selitys on oikea, se sanoo ainoastaan, että yksinkertaisin selitys on luultavasti oikea. Joskus paras tapa väittämän analysointiin on sen mahdollisen falsifioituvuuden (eli kumoamismahdollisuuden) tarkistaminen. Esimerkiksi väite "Yhdysvalloissa tapahtunut terrori-isku 9/11 ei voinut millään olla muuta kuin sisäpiirin järjestämä" on väittämänä niin lukkoon lyöty, että se voidaan kumota pelkästään osoittamalla, ettei vastapuoli hyväksy mitään matemaattista, loogista tai empiiristä vastatodistusta. Jos tämäkään ei riitä, pitää turvautua formaaliin logiikkaan (joka on niin harvinaista, etten edes keksi esimerkkiä). Keskeistä vaikeasti luokiteltavissa väittämissä on, että niissä epätodennäköisiä ja todennäköisiä (tai keskenään ristiriitaisia) väittämiä on sotkettu keskenään jolloin lopputuloksena on omituiselta kuulostava väittämä joka on pilkottava ennen sen jaottelua.