Suurin osa rahajärjestelmäreformin kannattajista haluaa palata kultakantaan muodossa tai toisessa. Eräs ideologia haluaa kuitenkin ylläpitää fiat-rahan mutta poistaa yksityiseltä pankeilta rahanluomisen etuoikeuden (pankit tunnetusti moninkertaistavat talletetun rahan määrän koska he tietävät, etteivät kaikki talletuksen tehneet asiakkaat halua rahojaan samanaikaisesti ulos - näin rahaa luodaan tyhjästä). Tätä aatetta kutsutaan talousdemokratiaksi ja se on erityisen suosittu Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa osana laajempaa vasemmistoideologia (kaikki aatteen kannattajat eivät kuitenkaan ole vasemmistolaisia). Toinen talousdemokratian kulmakivi on valtion velanoton lakkauttaminen jonka sijaan valtion keskuspankki yksinkertaisesti painaisi tarvittavat rahat. Talousdemokratian mielestä järjestelmä poistaisi myös hintainflaation (eli neoklassisen inflaation) sekä taloussyklit.
Talousdemokratia pohjautuu erääseen naiiviin taloussykliteoria josta aatteen kannattajat tuntuvat olevan tietämättömiä mutta joka siitä huolimatta toimii heidän teoreettisena kehyksenään:
1) Vain hintainflaatio (eli neoklassinen inflaatio) on ongelma.
2) Tuotantorakenne on yksivaiheinen.
3) Yksityisten pankkien luoma inflaatio aiheuttaa ylituotantoa.
4) Yksityiset pankit joutuvat nostamaan korkojaan luottopaon pelossa.
5) Koronnosto aikaansaa rahadeflaation (eli itävaltalaisen deflaation) jolloin ylituotanto purkautuu alituotannoksi.
Tämän naiivin taloussykliteorian ansiosta talousdemokraatit päätyvät eriskummalliseen (bizarre) lopputulokseen jossa korko tulee laskea 0 %:n tuntumaan (eihän ylituotanto voi olla ongelma) ja jossa kultakantaa vastustaa deflaation pelossa. Valitettavasti yllä oleva taloussykliteoria on vain puoliksi oikein - eli sen on myös puoliksi väärin:
1) Hintainflaatio on aina ongelmallinen ja johtuu joko nousevista tuotantokustannuksista tai kasvavasta rahamäärästä. Mutta myös rahainflaatio (eli itävaltalainen inflaatio) - joka on lähes aina syyllinen hintainflaatioon - on ongelmallinen. Taloussyklien kannalta sillä ei ole merkitystä pohjautuuko tämä rahainflaatio yksityisten pankkien luomaan katteettomaan rahaan vai valtion luomaan katteettomaan rahaan (eli fiat-rahaan).
2) Tuotantorakenne on monivaiheinen.
3) Yksityisten pankkien luoma inflaatio ja valtion luoma inflaatio aiheuttavat molemmat virhetuotantoa. Kyse ei siis ole liikatuotannosta (eli taloudessa tuotetaan liikaa tuotteita kautta linjan) vaan virhetuotannosta (eli taloudessa tuotetaan vääriä tuotteita väärässä suhteessa, kuten esim. 1990-luvulla tietotekniikkaa tai 2000-luvulla asuntoja). Virhetuotanto on talouden monivaiheisen tuotantorakenteen mahdollistama, jos talouden tuotantorakenne olisi yksivaiheinen, virhetuotantoa ei syntyisi vaan ainoastaan liikatuotantoa.
4) Korot toki nousevat mutta korkojen nousu ei itsessään aiheuta kuplan puhkeamista - tämä prosessi alkaa jo paljon aiemmin. Kuvitellaan kuitenkin, että talousdemokratiaa noudattava valtio pystyisi pitämään korot nollissa tai hyvin matalalla ikuisesti. Jos korot olisivat ikuisesti nollissa, ihmiset lainaisivat rahaa loputtomiin aina vain kiihtyvällä tahdilla kunnes rahatalous muuttuisi hyperinflaation kautta vaihtotaloudeksi. Jos taas korot pysyisivät ikuisesti nollan yläpuolella - mutta luontaista korkotasoa matalampana - seurauksena olisi lopulta joko hyperinflaatio, inflaation kiihtymisen pysähtyminen tai disinflaatio (eli inflaation väheneminen) jolloin kupla puhkeaisi tutulla tavalla: raaka-aineiden ja työvoiman hinta nousee, kulutustuotteiden hinnat nousevat, kuluttajista lähinnä olevien tuottajien voitot kasvavat, Richardo efekti, ja kuluttajista kauimpana olevien tuottajien voitot romahtaisivat.
5) Kupla voi puhjeta myös ilman rahadeflaatiota (eli itävaltalaista deflaatiota) mutta tämä on harvinaista. Koska kyse ei ole ylituotannosta vaan virhetuotannosta, tämä virheellinen tuotanto lopulta purkautuu. On toki totta, että jonkun aikaa jotkut resurssit lojuvat hyödyntämättöminä mutta kyse ei ole varsinaisesta alituotannosta (eli taloudessa tuotetaan liian vähän tuotteita kautta linjan) vaan siirtymäjaksosta jossa virhetuotannosta siirrytään hyödylliseen tuotantoon.
Viimeisimpänä voisin vielä mainita valtion velanoton lakkauttamisen. Valtion velkahan koostuu pääasiassa keskuspankilta lainatusta rahasta - eli ts. valtio lainaa rahaa oikealta taskulta vasemmalle taskulle. Valtion velanoton lakkauttamisen hyöty olisi kuitenkin siinä, että se paljastaisi valtion rahanluomiskoneiston (nyt keskuspankin toiminta on pitkälle piilotettu kirjanpitokikkojen taakse).
lauantai 20. syyskuuta 2008
Talousdemokratian kritiikkiä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
36 kommenttia:
Hieno kirjoitus taas! Näitä lisää vain, niille on todellakin kysyntää tässä maassa, jossa talousjournalismin ainoat ja riittävät pätevyyskriteerit ovat punertava maailmankatsomus ja auttava kirjoitustaito.
Aihetta hieman sivuten voisi mainita talousdemokratia.blogspot.comin Lars Östermanista muutaman sanasen...
Ensimmäisenä pitää tunnustaa, että seuraan Lars Östermanin kirjoituksia lähes joka päivä. Blogia päivitetään todella säännöllisesti, ja blogi on varsin oiva tietolähde. Itseasiassa olen lukenut monta mainstream-mediassa vähemmälle jäänyttä uutista nimenomaan talousdemokratia.blogspot.comista.
Toiseksi pitää tunnustaa, että en pidä ad hominem- hyökkäyksistä alkuunkaan. Monet Östermanin väitteet ja päätelmät hipovat kuitenkin lähes tahallista valehtelua, joten aina välillä miettii mitä miehellä on edes mielessä. Östermanin geopoliittiset artikkelit ovat aika pääsääntöisesti hyviä, mutta koska hän tuntuu olevan täysin sosiaaliluototus/talousdemokratia-aatteen lumoissa, niin hän vääristelee paljon historiaa ja käyttää arveluttavia lähteitä vain, jotta tämä näkemys ei murentuisi millään tavalla, kun aiheena on talous. Artikkeleissa on paljon alla olevan kaltaisia väitteitä, jotka paljastuvat pienen tutkinnan jälkeen vääriksi.
On Weimartasavallan jälkeinen Saksa 1933-1945 missä valtion korottomat työkuitit (setelit) nostivat Saksan täydellisestä kaaoksesta viidessä vuodessa Euroopan johtavaksi talousmahdiksi. Tästä on vaiettu historiankirjoituksessa. Hjalmar Schacht paljasti muistelmissaan näitä asioita.
"Vaiettu historiankirjoituksessa"... Omasta mielestäni oppikirjoissa Hitlerin rauhan kautta pidetään nimenomaan osoituksena keynesiläisestä talousmenestyksestä (jopa marxilainen Eric Hobsbawm lähinnä ylistää Natsi-Saksan "talousihmettä" vakio-tenttikirjassa Äärimmäisyyksien aikakausi). Mutta Hjalmar Schacht (mitä objektiivisin lähde kun itse suunnitteli "talousihmettä") itseasiassa kritisoi natsien toimintaa muistelmissaan kirjoittaen että "Sosialististen ja kommunististen talousoppien kovakouraisinkaan soveltaminen ei olisi johtanut tuhoisampiin seurauksiin kuin Hitlerin täydellinen tietämättömyys talouspoliittisissa asioissa. Hitlerin nelivuotissuunnitelmalla ei ollut mitään yhteistä rakentavan suunnittelun, kuten Venäjän viisivuotissuunnitelman kanssa".
Häiritsevä asia on myös se, että hän käyttää lähdeaineistonaan turhan paljon juutalaisvastaisten kirjoittajien artikkeleita (tosin ei yhtä paljon kuin sivustoa globalresearch.ca). Tämä ei olisi maailman suurin ongelma, jos lähteet pysyisivät faktoissa, mutta ikävän paljon huomaa että lähteenä on Eustace Mullinsin kaltaisen vääristelijöiden teoksia (mm. teos Secrets of the Federal Reserve).
Ehkä olen vähän turhankin kyyninen, koska nettotulokseltaan Ron Paul- fani Östermanin toiminta lienee silti kuitenkin positiivista, ja etenkin monet lyhyemmät videopätkät, mitä sivu tulvii, ovat aika piristävää katsottavaa.
Aragon:
Aihetta hieman sivuten voisi mainita talousdemokratia.blogspot.comin Lars Östermanista muutaman sanasen...
Minä tutustuin Lars Östermaniin Ron Paulin vaalikampanjan aikana, joskus vuoden 2007 puolivälissä. Juttelimme aika paljon sähköpostitse jonka jälkeen sain hänen bloginsa osoitteen Per Bylundilta. Aluksi luulin, että olimme Östermanin kanssa samaa mieltä 100 % ajasta. Sittemmin luulin hänen olevan jonkin sortin Friedmanilainen monetaristi. Vasta pitkän ajan kuluttua tajusin mitä Talousdemokratia aatteena pitää sisällään. Se mikä teki tästä yllättävää, oli, että Österman yhdistää tyypillisesti vasemmistolaisen aatteen oikeistolaisen politiikan kanssa (Östermanhan kannattaa muuten suunnilleen samoja asioita mitä Ron Paul). Tämä tekee tavallaan kanssakäymisestä vaikeaa, sillä minä toitotan kultakantaa lähes yhtä paljon mitä Österman talousdemokratiaa :).
Ensimmäisenä pitää tunnustaa, että seuraan Lars Östermanin kirjoituksia lähes joka päivä. Blogia päivitetään todella säännöllisesti, ja blogi on varsin oiva tietolähde. [...] Östermanin väitteet ja päätelmät hipovat kuitenkin lähes tahallista valehtelua, joten aina välillä miettii mitä miehellä on edes mielessä. Östermanin geopoliittiset artikkelit ovat aika pääsääntöisesti hyviä, mutta koska hän tuntuu olevan täysin sosiaaliluototus/talousdemokratia-aatteen lumoissa, niin hän vääristelee paljon historiaa ja käyttää arveluttavia lähteitä vain, jotta tämä näkemys ei murentuisi millään tavalla, kun aiheena on talous.
Itsekin luen Östermanin blogia päivittäin (käyn ainoastaan Pikkupojan ja Halla-ahon blogeissa tätäkin enemmän). Valitettavasti en itse tunne kovinkaan hyvin historiaa (olen oikeastaan siinä onneton), joten en sinänsä oikein ymmärrä/pysty ottamaan kantaa Östermanin historiaväitteisiin. Häiritsevin asia johon törmään hänen blogissaan on salaliittoteorioiden rajamailla pyöriminen (ja joskus tämän rajan ylittäminen). Jossain määrin tämä on toki ymmärrettävää, sillä monet Östermanin siteeraamista lähteistä eivät ymmärrä taloustiedettä lainkaan ja siten melkein oikeaan lopputulokseen pääseminen vaatii kummallisten johtopäätösten tekemistä (tällainen tapaus on esim. David Icke). Toisinaan Östermanilla on selvästi tarjolla ns. oikea teoria (eli rahanluonti aiheuttaa kuplan jne.) ja virheellinen teoria joista hän valitsee virheellisen (esim. Don Harroldin puhe heinäkuulta 2008) - Österman lukee mm. lewrockwellia joten itävaltalainen taloustiede lienee tuttu. On tosin mahdollista, että tämä johtuu tarpeesta pitää talousdemokratia ristiriidattomana osana talouspoliittisesti oikeistolaista aatetta (kuten sanoit). Toinen mahdollisuus on, että Österman yksinkertaisesti pitää salaliittoteorioista ja siksi postailee niitä verrattain paljon.
Pikkupoika:
Hieno kirjoitus taas! Näitä lisää vain, niille on todellakin kysyntää tässä maassa, jossa talousjournalismin ainoat ja riittävät pätevyyskriteerit ovat punertava maailmankatsomus ja auttava kirjoitustaito.
Kiitos, kiitos :). Taloussykleistä on tulossa vielä n. 15 postausta. Tämän jälkeen on aika paljon taloustieteellisiä postauksia kirjoittamatta ja aina tarvittaessa voin kommentoida nykyistä kriisiä. Suomalainen talousjournalismi on kieltämättä onnetonta (tosin Yhdysvaltalainen ei ole juurikaan parempaa). Joskus tulee sellainen tunne, ettei yhdelläkään Suomalaisella talousjournalistilla ole kauppatieteellistä koulutusta maalaisjärjestä puhumattakaan...
Rahaa valtion taskusta toiseen. Onko ihan varmaa, että esim. Fed ja EKP ovat oikeasti valtion omistamia?
Olen kuullut näistä paljon epäilyjä.
En oikein ymmärrä tätä oikeisto/vasemmisto kahtiajakoa. Ed Griffin on aika hyvin selittänyt miten koko homma on harhautus, todellinen ero on individualismi/kollektivismi. Läntisessä maailmassa kaikki vallassa olevat puolueet ovat pohjimmiltaan kollektivistien puolueita.
Olli:
Rahaa valtion taskusta toiseen. Onko ihan varmaa, että esim. Fed ja EKP ovat oikeasti valtion omistamia?
On toki totta, että Fed:in on virallisesti täysin yksityisten pankkien omistamia. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä Fed palauttaa kaiken voitoistaan Yhdysvaltojen treasurylle (eli valtiolle). Yksityiset pankit eivät saa penniäkään Fed:in voitoista. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivät yksityiset pankit hyötyisi muuten Fed:istä. Fed:in ansiosta he voivat mm. luoda rahaa tyhjästä jonka Fed takaa. EKP on virallisesti EU:n omistama eli julkisessa omaisuudessa. EKP:n luomat rahat päätyvät EU:n budjettiin. Tästä huolimatta myös yksityiset pankit hyötyvät EKP:stä sen vuoksi, että he voivat (taas kerran) luoda rahaa tyhjästä jonka EKP takaa. Eli ts. sillä ei ole mitään käytännönmerkitystä kuka keskuspankin omistaa, lopputulos on kaikkialla kutakuinkin sama: valtio nettoaa keskuspankin voitot ja yksityiset pankit hyötyvät keskuspankin olemassaolosta.
En oikein ymmärrä tätä oikeisto/vasemmisto kahtiajakoa. Ed Griffin on aika hyvin selittänyt miten koko homma on harhautus, todellinen ero on individualismi/kollektivismi. Läntisessä maailmassa kaikki vallassa olevat puolueet ovat pohjimmiltaan kollektivistien puolueita.
Minä en valitettavasti tunne Ed Griffiniä lainkaan. Olen tosin samaa mieltä, että oikeisto/vasemmisto kahtiajako on merkityksetön. Mainitsin sen koska aatteena talousdemokratia on kuulunut vasemmistoryhmittymien arsenaaliin mm. Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa (vasemmiston määritelmä on tässä: anti-taloudellinen vapaus, pro-yksilönvapaus). Jos esim. luet CAP:n kotisivuja huomaat että nämä vastustavat vapaakauppaa ja globalisaatiota jne. Ron Paul puolestaan kuuluu tavallaan ns. oikeistoblokkiin (määritelmänä: pro-taloudellinen vapaus, anti-yksilönvapaus), vaikka Paul liberaalina (libertarian) kannattaa myös yksilönvapautta. Jos olen ymmärtänyt Lars Östermanin oikein, hän kannattaa vahvasti taloudellista vapautta (kuten oikeisto) mutta myös yksilönvapautta (kuten vasemmisto). Tästä talouspoliittisesta oikeistolaisuudesta huolimatta, hän silti kannattaa talouspoliittisesti (usein) vasemmistolaista talousdemokratiaa. Nykyään vasemmisto/oikeisto akseli on enemmän ja enemmän määritelty sen mukaan kannattaako vai vastustaako taloudellista vapautta. Vaikka käsitteet ovat huonoja, niitä on pakko käyttää asioiden yksinkertaistamiseksi. Esim. CAP:n agenda on, käyttämättä vasemmistotermiä, helposti luokiteltavissa "sosialistiseksi" mutta myös tavallaan "nationalistiseksi" ja siten sen kategoriointi ideologian mukaan on huomattavasti vaikeampaa.
Se mikä teki tästä yllättävää, oli, että Österman yhdistää tyypillisesti vasemmistolaisen aatteen oikeistolaisen politiikan kanssa
Itseä osuu silmään, että Lars Östermanin kannattama aate on lähes suora kopio klassisesta 1800-luvun lopun amerikkalaisesta progressiivisesta populismista ("You shall not crucify mankind upon a cross of gold!"). On mielenkiintoista havaita, että American Free Press (aiemmin tunnettu nimellä Spotlight) - nimisen oikeistopopulistilehden sivusto on teemoiltaan ja näkemyksiltään hämmästyttävän lähellä Östermanin blogia. Jopa Ellen Brownin kirjaa mainostetaan ja Ron Paulia ihaillaan. Muistan kuinka Ron Paulin kampanjan aikana kauhisteltiin, kun Paul oli kirjoittanut artikkeleita tähän lehteen, mutta tietenkin artikkelit olivat Ron Paulin julkisia puheenvuoroja, ja otettu sinne tämän tietämättä.
Ja vielä teemaa sivuten... Ohessa kuukausien takaa erään Aragonin avaamaa pientä keskustelua Mises-instituutin foorumilla, aiheesta suomalaiset Ron Paulia kannattavat monetary crankit ... Österman oli tietenkin mielessä, ja kerran pari keskustelussa mainittu Edward Griffinkin ja hänen FED-teoksensa mainitaan ohimennen.
Minä en valitettavasti tunne Ed Griffiniä lainkaan.
Suosittelen Griffinin julkaisuja. Yksi tunnetuimmista lienee "The Creature from Jekyll Island"
Nämä ovat myös erittäin hyviä:
http://freedom-force.org/pdf/futurecalling1.pdf
http://freedom-force.org/pdf/futurecalling2.pdf
http://freedom-force.org/pdf/futurecalling3.pdf
http://freedom-force.org/pdf/futurecalling4.pdf
(sivulta http://freedom-force.org/freedom.cfm?fuseaction=issues)
Viides osa on esimerkiksi Googlessa:
http://video.google.com/videoplay?docid=6015291679758430958
Kannattaa tutustua aiheeseen. Pääsee samalla vähän kiinni historiaan. :)
Aragon:
Itseä osuu silmään, että Lars Östermanin kannattama aate on lähes suora kopio klassisesta 1800-luvun lopun amerikkalaisesta progressiivisesta populismista ("You shall not crucify mankind upon a cross of gold!"). On mielenkiintoista havaita, että American Free Press (aiemmin tunnettu nimellä Spotlight) - nimisen oikeistopopulistilehden sivusto on teemoiltaan ja näkemyksiltään hämmästyttävän lähellä Östermanin blogia. Jopa Ellen Brownin kirjaa mainostetaan ja Ron Paulia ihaillaan.
Tietenkin! 1800-luvun lopun progressivismi on tämän päivän poliittiseen ilmastoon verrattuna erittäin liberaali (libertarian) aate, vaikka se 1800-luvun lopussa edusti mainstream sosialismia! Eli tämä aate on siksi outolintu koska se on kuljetettu suunnilleen alkuperäisessä muodossa sata vuotta ajassa eteenpäin. En olisi ikinä uskonut, että näkisin vanhan ajan progressivismia tämän päivän ideologisella kartalla missään muodossa. Amerikkalaiset ns. modernit progressivistit ovat suunnilleen tämän päivän eurooppalaisia demareita.
Valitettavasti en oikein vieläkään ymmärrä miksi joku tahtoisi herättää henkiin vanhanajan progressivismin? Miksei näille kelpaa esim. paleokonservatismi tai paleoliberalismi - yhtäläisyyksiä olisi kummassakin enemmän kuin tarpeeksi - miksi heidän on toimittava oman aatteen takana johon sekoitetaan oiva annos salaliittoteorioita ja juuri tuota "monetary crankismia"?
Ja vielä teemaa sivuten... Ohessa kuukausien takaa erään Aragonin avaamaa pientä keskustelua Mises-instituutin foorumilla, aiheesta suomalaiset Ron Paulia kannattavat monetary crankit ... Österman oli tietenkin mielessä, ja kerran pari keskustelussa mainittu Edward Griffinkin ja hänen FED-teoksensa mainitaan ohimennen.
Hyvä teksti. Tuosta tulikin mieleen, oletko seurannut Mises-keskustelupalstan menoa ja jos niin onko se paikka mistään kotoisin (jotenkin tuli deja vu olo tästä kysymyksestä)? Itse en valitettavasti edes tiennyt mitä ns. "monetary crank" pitää sisällään ennen kuin mainitsit asiasta. "Monetary crankit" ovat tosiaan pihalla jos Jeffrey Tuckerin kuvaus pitää ollenkaan paikkaansa. Siinähän ei olisi taloustieteellisesti mitään järkeä, että pankit yrittäisivät estää luomansa rahan liikkeellelaskua. Jopa keynesiläisillä ja marxilaisilla taloustieteilijöillä on parempi käsitys rahateoriasta. Mutta nyt kun muistutit(te) niin tiedänkin kuka Edward Griffin on (en vain tunnistanut nimeä "Ed Griffin"), tästä seuraavassa kommenttivastauksessa lisää...
Olli:
Suosittelen Griffinin julkaisuja. Yksi tunnetuimmista lienee "The Creature from Jekyll Island"
Tuo tittelin jälkeen muistin heti kuka Edward Griffin on. En ole itse lukenut kyseistä kirjaa, mutta olen selannut sen läpi. Tuota Freedom Froce sivustoa selaamalla löysin myös Bernard von Nothausen. Von Nothaus on kirjoittanut mm. kirjan The Liberty Dollar Solution joka on valitettavasti todella huono teos. Teosta lukiessa käy viimeistään ilmi, että se rahateoria joka on Liberty Dollarin (joita minulla on satasen edessä pöytälaatikossa) takana, on täysin mätä (kirjoitan tästä joskus lisää). Nothaus on muuten ihan leppoisa ja hyvä tyyppi. Juttelinkin hänen kanssaan pari tuntia viime vuoden New Hampshiren Liberty Forumissa. Edward Griffin on kieltämättä mielenkiintoisa. Hänellä on paljon hyviä ideoita ja juttuja, mutten kyllä hänen teorioihin muuten hirvittävästi nojaisi (hänen ajatusmaailma yrittää olla sisäisesti ristiriidaton, mutta se sisältää joitain ristiriitaisuuksia ja taloustieteellisiä järjettömyyksiä - sen verran kun häneen olen tutustunut). Tuossa Futurecalling1.pdfssä on ihan mielenkiintoinen sivu 19 (johon ilmeisesti aiemmin vetosit). Tuo Collectivism/Individualism jaottelu on siis käytännössä sama kuin Misesin ja Hayekin Socialism/Liberalism jaottelu mutta eri nimellä. Vastaavasti "Barbarism" yrittää kai jotenki sisältää anarkismin sisälleen, kun taas "Theocracy" yrittää edustaa keskiaikaa. Tavallaan tuohon jaotteluun on yritetty sisällyttää Marxilainen historiankuvitus, jossa siirrytään kohti individualismia eli vapaata markkinataloutta. Tuo koko "three pilars of freedom" on myös vähän turhan monimutkainen, olisi yksinkertaisempaa ottaa joko se misesläinen määritelmä "absolute property rights" tai sitten se ns. catolainen "absolute individual soveregnity". Joka tapauksessa, täytyy katsoa ehdinkö lukea Griffiniä myöhemmin tarkemmin.
Valitettavasti en oikein vieläkään ymmärrä miksi joku tahtoisi herättää henkiin vanhanajan progressivismin? Miksei näille kelpaa esim. paleokonservatismi tai paleoliberalism...
Menemättä liikaa psykoanalyysin puolelle, niin väittäisin että paleokonservatismin ja paleoliberalismin hylkääminen johtuu seuraavista tekijöistä:
a) Yhdysvaltalainen yhteiskunta tuntuu olevan vahvemmin kristillinen perusrakenteeltaan kuin muu maailma (ihmiset käyvät vapaaehtoisesti kirkossa), ja stereotypisenä amerikkalaisena 1800-luvun ihmisenä pidettiin vähään tyytyvää maanviljelijää, joka taisteli sään ja pankkien kanssa. Käsitteenä korkoa on pidetty epäoikeudenmukaisena, etenkin kun vielä pankkitoimintaan on kytkeytynyt juutalaisia aineksia. Aina kun lukee H.L. Menckenin kuvausta farmarien tärkeydestä ei voi olla naurahtamatta. :P
b) Presidentti-instituutiota arvostetaan paljon amerikkalaisessa traditiossa, ja nimenomaan progressiivisen ajan "trust-busting"-presidenttejä (mm. Theodor Roosevelt) arvostetaan kautta puoluerajojen. Vahvan keskusvallan Abraham Lincoln on toinen kautta linjan ihailtu presidentti. Koska juutalaisyhteisö oli pääosin etelävaltioiden puolella (mm. konfederaatin ulkoministerinä oli juutalainen Judah P. Benjamin), ja koska tuolloin oli kokeilu paperirahan kanssa, niin modernit populistit voivat nähdä Lincolnin aitona amerikkalaisena, joka taisteli suuria muukalaisia pankkeja ja kultakantaa vastaan.
Lievä ksenofobia yhdistettynä pankkien vastaisuuteen (mm. Charles Coughlin, Henry Ford ja Huey Long vihasivat pankkeja ja kultakantaa) on kulkenut perinteenä jenkkipopulismissa tähän päivään asti. Salaliitot tuntuvat olevan myös keskeisenä teemana tämän liikkeen kannattajien keskuudessa, ja John Birch Society on joutunut oikeistopopulistien keskuudessa huonoon valoon hyväksyttyään Warrenin komission raportin johtopäätökset. Ehkä hyvänä puolena tästä on JBS:n kääntyminen libertaarimmaksi, ja järjestön nykyinen nokkamies William Norman Grigg kuulostaa välillä lähes Murray Rothbardilta.
Myös Edward Griffin on tyypillinen John Birch Society- libertaari. Griffin on mielestäni sympaattinen ihminen, ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta hänen kirjoituksistaan. Hän kuitenkin tuntuu olevan turhan tiedustelupalvelu- ja armeijamyönteinen.
1980-luvulla ilmestyi Subversion Factor-niminen opetusvideo, jonka toimitti Edward Griffin. Filmin mukaan USA:an soluttautuneet neuvostoagentit olivat aiheuttaneet Kiinan, Katangan ja Itä-Euroopan romahtamisen kommunismille. USA oli täynnä neuvostovakoojia ja terroristeja, ja liberaali kongressi halusi lakkauttaa rahoituksen FBI:ltä ja CIA:lta. Filmin oli rahoittanut Western Goals Foundation, joka myöhemmin lakkautettiin, koska sen kautta oli virrannut rahaa ns. Iran-Contra-skandaalissa. Tässä tapauksessa siis omana salaliittoteoriana voisin väittää, että Griffin oli sotilasbudjetin kasvua kannattavien uuskonservatiivien "patsy". Omasta mielestäni pieni virhe, mutta muutoin Griffin on siltikin myönteinen ja inspiroiva kirjoittaja.
...Mises-foorumi...niin onko se paikka mistään kotoisin
Mises-foorumi on ihan hyvä keskustelupaikka, vaikka foorumilla harrastetaan vähän väliä eipäs-juupas-väittelyä, ja joukossa on pari vakiovastaajaa, jolla ei ole paljoa annettavaa väittelylle. Lähes jokaiseen avaukseen tuntuu tulevan postauksia. Ehkä parhaana puolena on se, että Jeffrey Tucker tuntuu lukevan ja vastailevan innolla postauksiin, kuten myös toiseen, uudempaan keskustelunavaukseeni.
aragon:
Ja vielä teemaa sivuten... Ohessa kuukausien takaa erään Aragonin avaamaa pientä keskustelua Mises-instituutin foorumilla, aiheesta suomalaiset Ron Paulia kannattavat monetary crankit ...
Tällä kertaa kannatti. :) Itse olen vähän epäillyt kultakantaa, mutta kyseinen keskustelunavaus sai minut tutustumaan aiheeseen enemmän. Kultakanta on ainoa tapa, millä hallinnon paisuminen voidaan estää. Talousdemokratia on ihan hyvä ajatus, mutta se ei estä hallintoa paisumasta, tajusin sen nyt.
Kiitti!
Olli:
Itse olen vähän epäillyt kultakantaa, mutta kyseinen keskustelunavaus sai minut tutustumaan aiheeseen enemmän. Kultakanta on ainoa tapa, millä hallinnon paisuminen voidaan estää. Talousdemokratia on ihan hyvä ajatus, mutta se ei estä hallintoa paisumasta, tajusin sen nyt.
Unohdin ihan kokonaan mainita, että talousdemokratian pohjana toimii 100 % fiat-raha (tosin annoin ymmärtää asian epäsuorasti). Talousdemokratiassa on siis pari plussaa nykyjärjestelmään verrattuna (josta myöhemmin lisää) kuten mm. 1) yksityiset pankit eivät ole täysin sidottuja valtioon, 2) yksityiset pankit voivat kilpailla valtiollista valuuttaa vastaan, 3) valtion kontrolli rahasta heikkenee, 4) velaton valtio paljastaa keskuspankin rahanluojana. Näistä plussista huolimatta, talousdemokratia ei pysty estämään valtiovallan paisumista (kuten sanoit). Valtion mahdollisuus luoda rahaa on yksi sen parhaita keinoja vallan kasvattamiseen, sillä rahanluonti mahdollistaa valtion kasvamisen ILMAN verojen nostamista (inflaatio on tosin käytännössä vero mutta se on sitä niin epäsuorasti, ettei juuri kukaan osaa yhdistää tätä keskuspankin toiminnan kanssa).
Tässä kun on seurannut Kauhajoen tapahtumien jälkipyykkiä, niin esiin on nostettu 'yhteisöllisyys', 'kuunteleminen', 'lähipiirin vastuu' ja 'hyvinvointi luo joillekin pahoinvointia'.
Itse ajattelen, että suomessa 'välittäminen' on ulkoistettu yhteiskunnan tehtäväksi. Sen takia ihmiset eivät jaksa välittää toisistaan, tyyliin 'hae sossusta apua'. Tämä 'hyvinvointivaltio' tietenkin rahoitetaan maailman korkeimmilla veroilla.
Tähän vielä kun lisätään rahafasismi, jolloin valtion lisäksi pankit ryöstävät työn hedelmät, onko suuri ihme, että tällaista tapahtuu?
Eli pointtini on se, että rahafasismi yhdistettynä 'hyvinvointivaltioon' on tappava yhdistelmä.
Ei ole paljon paukkuja työpäivän jälkeen lähteä viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa kun asuntolaina kaatuu päälle ja maidon hinta nousee pilviin...
Onko liian kaukaa haettu?
Olli:
Tässä kun on seurannut Kauhajoen tapahtumien jälkipyykkiä, niin esiin on nostettu 'yhteisöllisyys', 'kuunteleminen', 'lähipiirin vastuu' ja 'hyvinvointi luo joillekin pahoinvointia'.
Itse ajattelen, että suomessa 'välittäminen' on ulkoistettu yhteiskunnan tehtäväksi. Sen takia ihmiset eivät jaksa välittää toisistaan, tyyliin 'hae sossusta apua'. Tämä 'hyvinvointivaltio' tietenkin rahoitetaan maailman korkeimmilla veroilla.
Mielestäni tämä on ihan paikkaansa pitävää. Ennen kun muutin Yhdysvaltoihin, annoin hyväntekeväisyyteen alle 100 dollaria vuodessa. Täällä hyväntekeväisyyteen antamani rahat ovat 10 000 kieppeillä per vuosi. Tietysti täällä myös tienaan enemmän, mutta suhteellinen prosenttiosuuskin on noussut. Suomessa asuessa ajattelin, ettei hyväntekeväisyyteen edes tarvitse antaa rahaa koska valtio huolehtii kaikista kuitenkin. Tämän vuoksi ainoat antamani rahat menivät tyyliin Vapaa-ajattelijoille ja muille vastaaville järjestöille joiden budjetti on aika pieni.
En tiedä jaksanko kirjoittaa Kauhajoesta (kun en Jokelastakaan kirjoittanut). Keskeistä näissä tapauksissa tuntuu kyllä olevan, että kaikkia muita paitsi tekijää ja valtiota syytetään. Peruskoulujärjestelmä on mielestäni muutenkin erittäin vihamielinen oppimisympäristö, mutta tällaista mahdollisuutta ei edes tuoda esille. On jokseenkin naurettavaa, että tästä asiasta on ehditty syyttää myös vapaata markkinataloutta (Jokelan tapauksessahan joku sosiologi Ylellä onnistui tässä alta aikayksikön).
Tähän vielä kun lisätään rahafasismi, jolloin valtion lisäksi pankit ryöstävät työn hedelmät, onko suuri ihme, että tällaista tapahtuu?
Eli pointtini on se, että rahafasismi yhdistettynä 'hyvinvointivaltioon' on tappava yhdistelmä.
Ei ole paljon paukkuja työpäivän jälkeen lähteä viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa kun asuntolaina kaatuu päälle ja maidon hinta nousee pilviin...
Onko liian kaukaa haettu?
Rahafasismi on tietysti tavallaan kaiken pohjalla, koska ilman sitä valtion budjetti olisi hyvin pieni ja ilman sitä mm. julkista koulutusjärjestelmää - hyvinvointivaltiosta puhumattakaan - tuskin olisi (ainakaan nykymuodossa). Vaikka valtio ja pankit ryöstävät työn hedelmät rahafasismin kautta, tämä on kuitenkin melko pieni ryöstö verrattuna mm. tuloverotuksen, kunnallisveron ja ALV:n aiheuttamaan vääryyteen (tietysti nämä ovat tavallaan mahdollisia rahafasismin vuoksi). Myös rahafasismin aiheuttama rahainflaatio on aika pieni, sillä rahanluonti on alle 10 % per anno ja kun talouskasvu vähennetään tästä, saadaan keskimääräiseksi hintainflaatioksi 2-3 %. Eli rahafasismi on lopulta niin monen mutkan päässä, että tällaisen johtopäätöksen tekeminen on aika kaukaa haettua (vaikken tietenkään kiistä sen osuutta). Mielestäni hyvinvointivaltio itsessään on suurempi syyllinen. Keskeisintä tässä tapahtumassa on kuitenkin yksi yksittäinen ihmishirviö. Siitä tosiasiasta emme pääse mitenkään, että ihmiskunta koostuu myös ryöstäjistä, raiskaajista ja murhaajista. Tärkeämpi kysymys on, miten nämä ongelmat voidaan pienentää mahdollisimman pieniksi.
Talousdemokratiassa on nähdäkseni etunsa nykyiseen järjestelmään siinä mielessä, että siinä uuden rahan luonnin hyödyt tulisivat valtion kautta (teoriassa) kaikkien kansalaisten hyödyksi, sen sijaan että ne menevät yksityisille pankeille kuten nykyjärjestelmässä. Joskin olen samaa mieltä siitä, että täysin kontrolloimaton lainan anto 0% korolla olisi luonnollisesti täysin järjetöntä. Ja mikäli valtio tarvitsee varoja, se voidaan aivan yhtähyvin kerätä veroilla, eikä uuden rahan luonti sinänsä ole mitenkään parempi verotuksen muoto.
Tiedätkö onko kukaan tunnetumpi ekonomi ehdottanut hyödykkeihin sitomatonta (fiat) rahaa, jonka määrä olisi kuitenki säädelty laissa niin, että rahaa ei voisi luoda tai vähentää systeemistä millään lailla? Oman intuitioni mukaan tämä olisi ehdottomasti paras ja yksikertaisin rahajärjestelmä. Kultaan sidottu raha olisi luonnollisesti ylivoimaisesti nykyistä järjestelmää parempi, mutta sen ongelma on siinä, että se nostaisi huomattavasti kullan nykyistä arvoa. Toisin sanoen se tekisi niistä tahoista joilla tällä hetkellä on kultaa rikkaampia ja niistä joilla ei ole köyhempiä. Pitkällä aikavälillä tämä tietysti tasottuisi.
JussiR:
Talousdemokratiassa on nähdäkseni etunsa nykyiseen järjestelmään siinä mielessä, että siinä uuden rahan luonnin hyödyt tulisivat valtion kautta (teoriassa) kaikkien kansalaisten hyödyksi, sen sijaan että ne menevät yksityisille pankeille kuten nykyjärjestelmässä.
Itse en näe tuota juuri etuna sillä nykyjärjestelmä ei oikeasti poikkea juuri talousdemokratiasta vaikka asia saattaa ensi näkemältä näyttää siltä. Myös nykyjärjestelmän suurin hyötyjä on valtio. Eli:
Nykyjärjestelmässä valtio saa:
- Suurimman osan rahanluonnin hyödyistä.
- Mahdollisuuden loputtomaan velanottoon omasta taskustaan, joka mahdollistaa mm. hyvinvointivaltion.
Nykyjärjestelmässä yksityiset pankit saavat:
- Pienemmän osan rahanluonnin hyödyistä.
- Viimeisen takaajan joka mahdollistaa yllä olevan rahanluonnin.
Joskin olen samaa mieltä siitä, että täysin kontrolloimaton lainan anto 0% korolla olisi luonnollisesti täysin järjetöntä. Ja mikäli valtio tarvitsee varoja, se voidaan aivan yhtähyvin kerätä veroilla, eikä uuden rahan luonti sinänsä ole mitenkään parempi verotuksen muoto.
Itse asiassa 0 % korko on paljon huonompi asia kuin verojen käyttäminen sillä verot 1) näkyvät, 2) eivät aiheuta taloussyklejä jolloin sekä valtion toiminta on avoimempaa ja sen toiminnasta koituu pienempi haitta yhteiskunnalle.
Tiedätkö onko kukaan tunnetumpi ekonomi ehdottanut hyödykkeihin sitomatonta (fiat) rahaa, jonka määrä olisi kuitenki säädelty laissa niin, että rahaa ei voisi luoda tai vähentää systeemistä millään lailla? Oman intuitioni mukaan tämä olisi ehdottomasti paras ja yksikertaisin rahajärjestelmä.
Intuitiosi on siinä mielessä oikea, että fiat-raha 0 % rahainflaatiolla olisi paras järjestelmä sillä silloin 1) ei kuluisi resrusseja (kuten paperia ja mustetta) rahanluontiin, 2) kulta voitaisiin vapauttaa muuhun käyttöön mm. industrial products, hampaisiin ja koruihin jne. ja 3) mitään teoreettisia shokkeja kuten jättimäisiä kultalöydöksiä esim. avaruudesta tai hyperinflaatiomaista rahanluontia ei voisi syntyä. Tällaista järjestelmää on ehdottanut aika moni ekonomi (pääasiassa monetaristit). Ongelma vain on, että tämä järjestelmä on täysin epärealistinen (se on satoja kertoja epätodennäköisempää mitä kultakantaan paluu). Tämä johtuu siitä, että jos valtiolle (tai mille tahansa) annetaan valta luoda loputtomasti rahaa tyhjästä, todennäköisyys, että valtio käyttää tätä valtaa ennemmin tai myöhemmin on käytännössä 100 % varmaa. Tässä mielessä kultakannan pitäminen tuhlauksena on vähän sama kuin pitäisi poliisia, tuomioistuinta ja vankiloita turhana - tietysti nämä ovat turhia mutta vain jos kukaan ei tee rikoksia. Kuten yllä, todennäköisyys, että ihmiset tekevät rikoksia ennemmin tai myöhemmin on käytännössä 100 % varmaa - varsinkin poliisien poistamisen jälkeen.
Sitten on vielä eräs pikkuongelma (josta tosin en ole 100 % varma). Jos rahanluonti olisi tasan 0 % per anno, se aiheuttaisi itävaltalaisen deflaation - eli rahadeflaation (hoarding prosessin kautta) kun taas kultakannassa jossa rahanluonti (eli kullankaivu) on 2-3 % per anno ainoastaan neoklassista deflaatiota - eli hintadeflaatiota tapahtuu (hintadeflaatio on hyvä asia, sillä hintojen tippuessa rahalla saa enemmän). Tämän ongelman vuoksi monet monetaristit (kuten Milton Friedman) kannattivat tasaista 2-3 rahanluontia jolloin periaatteessa tietokone pystyisi ottamaan keskuspankin roolin itselleen. Kun luin Lars Östermanin blogia, enkä vielä ymmärtänyt täysin mitä talousdemokratia pitää sisällään, kuvittelin sen olevan juuri tällainen Milton Friedmanin ehdottama järjestelmä.
Joka tapauksessa, en ole itse suorittanut mitään suurempaa Gedankenexperimentiä koskien tätä asiaa. Kultakannasta keskusteltaessa oletetaan yleisesti, että 2-3 % rahanlisäys riittää siihen, että hordingista aiheutuva rahanvähennys ei ole koskaan 2-3 % suurempi (käsittääkseni historia ei tunne ainuttakaan esimerkkiä joka poikkeaisi tästä). Jos näin kävisi, se voisi aikaansaada kuplan puhkeamisen kaltaisen efektin samalla tavalla kuin esim. sodat tai maanjäristykset voivat tuhota tuotantorakennetta ilman minkään kuplan luontia. Joka tapauksessa, kyseessä on sellainen poikkeustapauksen poikkeustapauksen poikkeustapaus, ettei siitä kannata turhaan murehtia. Fiat-raha 0 % rahainflaatiolla kaatuu kauan ennen tätä. Valitettavasti en ymmärrä tätä asiaa täysin. Tämän blogin lukioista Santulla tai Aragonilla saattaa olla kysymykseen parempi vastaus (jos on, kertokaa se toki myös minulle).
Kultaan sidottu raha olisi luonnollisesti ylivoimaisesti nykyistä järjestelmää parempi, mutta sen ongelma on siinä, että se nostaisi huomattavasti kullan nykyistä arvoa. Toisin sanoen se tekisi niistä tahoista joilla tällä hetkellä on kultaa rikkaampia ja niistä joilla ei ole köyhempiä. Pitkällä aikavälillä tämä tietysti tasottuisi.
Tällaisille ongelmille ei valitettavasti voi mitään. Vastaavanlaisia tapauksia sattuu aina kun joku entinen etuoikeus poistetaan tai uusi luodaan. Onneksi, kuten sanoit, vapaassa markkinataloudessa tällaiset tulonsiirrot nollaavat itsensä pitkällä tähtäimellä sillä ihmiset jotka eivät osaa käsitellä rahaa menettävät sen ja vice versa.
Mille perustat näkemyksesti, että nykyjärjestelmästä hyötyy enenmmän valtio kuin pankit? Pankithan voivat teoriassa kymmenkertaistaa velkavarantonsa luomalla rahaa tyhjästä. Mikä moraalinen oikeus panekilla on luoda uutta rahaa, sen sijaan että uuden rahan edut jakautuisivat koko yhteyikunnalle valtion luodessa sitä? Lisäksi jos katsotaan esim. USA:n nykyistä tilannetta, niin todellisuudessa suurimmat pankkien ja keskuspankkien munaukset ollaan sielläkin kaatamassa veronmaksajien vastuulle, sen sijaan että pankkien annettaisiin mennä konkursiin.
Valtiot eivät itseasiassa ota lainaa suoraan keskuspankeilta, vaan yksityisten pankkien kautta myymällä niille valtion obligaatioita, jotka ne taas vaihtavat rahaan keskuspankin kautta. En itsekään ymmärrä prosessin kaikkia yksityiskohtia tai tiedä onko valtiolla mitä muita velkalähteitä, mutta jokatapauksessa lopputulos on se, että mm. Suomen valtio maksaa vuosittain yli kaksi miljardia euroa (noin 5% valtion budjetista) velan korkoa, mikä on käytännössä täysin turhaa yksityisten pankkien subventointia.
Lasse:
"Itse asiassa 0 % korko on paljon huonompi asia kuin verojen käyttäminen sillä verot 1) näkyvät, 2) eivät aiheuta taloussyklejä jolloin sekä valtion toiminta on avoimempaa ja sen toiminnasta koituu pienempi haitta yhteiskunnalle."
Hyvin totta.
"Tämä johtuu siitä, että jos valtiolle (tai mille tahansa) annetaan valta luoda loputtomasti rahaa tyhjästä, todennäköisyys, että valtio käyttää tätä valtaa ennemmin tai myöhemmin on käytännössä 100 % varmaa."
Mutta poinntihan tässä olisi juuri ottaa valtiolta pois tuo oikeus. Ongelmahan näissä asioissa on yleisesti ottaen se, että uuden rahan luontiin liittyy valtavasti eri tahojen valtaintressejä ja koko prosessi on saatu tehtyä niin monimutkaisen oloiseksi, että uskallan väittää että 90 prosentilla nykyisistä kansanedustajista ei ole pienintäkään hajua miten rahaa luodaan. Ja mikäli ei ymmärrä järjestelmää, ei sitä voi myöskään kontrolloida. Mutta mikäli riittävän suuri osa kansalaisista ymmärtää rahapolitiikan tärkeyden, ei mielestäni pitäisi olla mitään ongelmia kontrolloida sen noudattamista lain mukaisesti. Laitetaan vaan lakiin, että jotain rahayksikköä luodaan aluksi kiinteä määrä (vaikkapa 5 miljardia, eli miljoona jokaista suomalaista kohti) ja kaikenlaiselle rahamäärän manipuloinnille asetetaan niin suuret rangaistukset, että ne johtaisivat välittömään virasta pidättämiseen.
"Sitten on vielä eräs pikkuongelma (josta tosin en ole 100 % varma). Jos rahanluonti olisi tasan 0 % per anno, se aiheuttaisi itävaltalaisen deflaation"
En usko että parin prosentin deflaatio olisi kovin vaarallista. Luultavasti osakemarkkinoilla saa huomattavasti paremman tuoton, joten näe miksi ihmiset alkaisivat säästellä liikaa rahojaan. Huomattavasti vaarallisempana pidän pienten talouksien kohdalla ulkopuolisten tahojen manipulaatioyritykset (eli heidän tarkoituksen mukaisen deflaation rahaa "hoardaamalla" tai inflaation siitä luopumalla), mutta suurempien talousalueiden, kuten EU:n kohdalla tämä olisi jo paljon vaikempaa.
Mille perustat näkemyksesti, että nykyjärjestelmästä hyötyy enenmmän valtio kuin pankit? Pankithan voivat teoriassa kymmenkertaistaa velkavarantonsa luomalla rahaa tyhjästä. Mikä moraalinen oikeus panekilla on luoda uutta rahaa, sen sijaan että uuden rahan edut jakautuisivat koko yhteyikunnalle valtion luodessa sitä?
Sille, että valtio saa mahdollisuuden päättää miten paljon rahaa luodaan tyhjästä. Keskuspankki voi siis päättää onko maan rahamäärä 10 dollaria, 1000 dollaria, miljardi dollaria, biljoona dollaria, triljoona dollaria vai 100 miljoonaa triljoonaa dollaria - tämän jälkeen yksityinen pankki lisää summaan ainoastaan yhden nollan perään. Tietysti jos sitä tarkastellaan enemmän absoluuttisena rahallisena etuna kuin poliittisena tai valtaan liittyvänä etuna voidaan argumentoida yksityisten pankkien hyötyvän valtiota 10 kertaa enemmän järjestelmästä. Tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö myös valtio hyötyisi tästä suuresti. Tähän voisin vielä lisätä, että valtion saama hyöty rahanluonnista ei ole yhtä kuin yhteiskunnan saama hyöty rahanluonnista, sillä tämä rahanluonti aiheuttaa aina mm. taloussyklit ja inflaatio on verona kaikkein julmin sillä se on suora tulonsiirto kaikkein köyhimmiltä kaikkein rikkaimmille. Edes silloin jos valtio pumppaisi kaiken luomansa rahan suoraan sosiaalituilla olevien taskuihin, emme pääsisi tästä ongelmasta kokonaan eroon. Valitettavasti nykyään on varsin yleistä kuvitella, että valtio ja yhteiskunta ovat yksi ja sama asia - itse asetan nämä vastakkain. Toisaalla on yhteiskunnan rahoilla elävä tuotteita tuottamaton valtio, toisaalla on tämän valtion toimintaa verovaroilla ylläpitävä yhteiskunta.
Lisäksi jos katsotaan esim. USA:n nykyistä tilannetta, niin todellisuudessa suurimmat pankkien ja keskuspankkien munaukset ollaan sielläkin kaatamassa veronmaksajien vastuulle, sen sijaan että pankkien annettaisiin mennä konkursiin.
Tämä johtuu siitä, että nykyjärjestelmä on äärimmäisen epävakaa ja se pysyy pystyssä ainoastaan jatkuvalla massiivisella rahanluonnilla. Jos Yhdysvallat antaisivat muutamien pankkien kaatumisen, seurauksena olisi kaikkien Yhdysvaltain (mahdollisesti jopa maailman) pankkien kaatuminen yksi toisensa jälkeen. Toinen vaihtoehto on pumpata lisärahaa kunnes hyperinflaatio vihdoin purkaa järjestelmän. Tietysti se olisi hyvä asia jos lisärahan pumppaaminen loppuisi ja pankit kaatuisivat jne. Mutta poliitikot ovat limanuljaskoja jotka valitsevat kahdesta vaihtoehdosta lähes poikkeuksetta sen huonomman.
Valtiot eivät itseasiassa ota lainaa suoraan keskuspankeilta, vaan yksityisten pankkien kautta myymällä niille valtion obligaatioita, jotka ne taas vaihtavat rahaan keskuspankin kautta. En itsekään ymmärrä prosessin kaikkia yksityiskohtia tai tiedä onko valtiolla mitä muita velkalähteitä, mutta jokatapauksessa lopputulos on se, että mm. Suomen valtio maksaa vuosittain yli kaksi miljardia euroa (noin 5% valtion budjetista) velan korkoa, mikä on käytännössä täysin turhaa yksityisten pankkien subventointia.
Nykyjärjestelmän suurin ongelma on siinä, että se on tehty niin monimutkaiseksi, ettei sitä kukaan täysin ymmärrä. Tämän prosessin pohjalla ei itse asiassa ole edes pelkkä rahanluonti vaan korkojen manipulointi (tämä korkojen manipulointi alaspäin tosin lisää sitä rahanluontia). Tämä asia olisi oikeastaan pitänyt selittää jo itse tekstissä, mutta unohdin sen täysin. Pitää kai puhua niistä koroista sitten joku toinen kerta...
Mutta poinntihan tässä olisi juuri ottaa valtiolta pois tuo oikeus.
Ah, ymmärrän. Tosin tällöin tämä järjestelmä menee vielä askelta verran epärealistisemmaksi. Ensinäkin, jos rahan määrä luodaan lukkoon tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että setelit ja kolikot eivät saisi lainkaan kulua käytössä. Jos ne kuluvat käytössä painokoneen olisi oltava olemassa jonkun hallussa ja tämä joku luultavasti väärinkäyttäisi sitä. Lisäksi 100 % reservivaatimuksen asettaminen on yksityisille pankeille vaikeaa jopa kultakannan alla, mutta jos pohjalla on täysi fiat se on vielä vaikeampaa sillä yksityispankit tietävät rahan olevan pelkkää paperia joka kannustaa reservivaatimuksen rikkomiseen (paperia on tunnetusti helpompi taikoa tyhjästä kuin esim. kultaa). Ymmärrän kyllä, että tätä järjestelmää pidetään optimaalisena mutta se on sitä ainoastaan sellaisessa täydellisessä maailmassa jossa ihmiset eivät huijaa toisiaan tai varasta toisiltaa. En usko, että maailma muuttuu koskaan tällaiseksi (vaikka sen siihen suuntaan on teoriassa menossa).
Ongelmahan näissä asioissa on yleisesti ottaen se, että uuden rahan luontiin liittyy valtavasti eri tahojen valtaintressejä ja koko prosessi on saatu tehtyä niin monimutkaisen oloiseksi, että uskallan väittää että 90 prosentilla nykyisistä kansanedustajista ei ole pienintäkään hajua miten rahaa luodaan. Ja mikäli ei ymmärrä järjestelmää, ei sitä voi myöskään kontrolloida.
Tämä on totta vie ongelma. Ja valtion perustoimintatapoihin kuuluu, ettei annettua etuoikeutta koskaan oteta pois. Kansanedustajat ovat myös, tapansa mukaan, enemmän tai vähemmän pihalla (yleensä enemmän), kuten sanoit...
Mutta mikäli riittävän suuri osa kansalaisista ymmärtää rahapolitiikan tärkeyden, ei mielestäni pitäisi olla mitään ongelmia kontrolloida sen noudattamista lain mukaisesti.
Tämä on mielestäni oikea ratkaisu. Juuri tästä syystä kirjoittelen rahateoriasta niin paljon, koska se on kaikista taloustieteen osa-alueista kaikkein tärkein ymmärtää mutta samalla myös kaikista taloustieteen osa-alueista se kaikkein heikoiten ymmärretty.
Laitetaan vaan lakiin, että jotain rahayksikköä luodaan aluksi kiinteä määrä (vaikkapa 5 miljardia, eli miljoona jokaista suomalaista kohti) ja kaikenlaiselle rahamäärän manipuloinnille asetetaan niin suuret rangaistukset, että ne johtaisivat välittömään virasta pidättämiseen.
Valitettavasti tämä ei riitä alkuunkaan. Maailmassa on yli 20 valtiota joissa huumeiden salakuljetuksesta saa kuolemantuomion. Tästä huolimatta, näissäkin maissa on huumeongelmia ja huumeiden salakuljetus on tuottavuudeltaan kaukana rahanluonnin "tuottavuudesta". Yksi ongelma on, että myös yksityiset tahot yrittävät luoda lisää rahaa niin kauan kun se on teknisesti mahdollista tavalla tai toisella. Metalleja kuten kultaa ei voi vastaavalla tavalla taikoa tyhjästä.
En usko että parin prosentin deflaatio olisi kovin vaarallista. Luultavasti osakemarkkinoilla saa huomattavasti paremman tuoton, joten näe miksi ihmiset alkaisivat säästellä liikaa rahojaan. Huomattavasti vaarallisempana pidän pienten talouksien kohdalla ulkopuolisten tahojen manipulaatioyritykset (eli heidän tarkoituksen mukaisen deflaation rahaa "hoardaamalla" tai inflaation siitä luopumalla), mutta suurempien talousalueiden, kuten EU:n kohdalla tämä olisi jo paljon vaikempaa.
Se mitä yritin selittää oli, että ongelma on siinä, että tämä deflaatio ei ole esim. kultakannan alla syntyvää hintadeflaatiota (joka ei ole ongelma) vaan rahadeflaatiota (joka yleensä on ongelma) joka voi syöstä talouden kuplan puhkeamista vastaavaan tilaan. Tosin, kuten myös sanoin, tämä ei ole kovinkaan relevanttia sillä fiat-raha järjestelmä ilman minkään sortin rahadeflaatiota/rahainflaatiota on niin mahdoton toteuttaa käytännössä, että se kaatuu moneen kertaan ennen sen syntymistä. Tästä huolimatta tämän järjestelmän pohtiminen on ihan mielenkiintoinen älyllinen harjoitus.
Kannattaa muuten poistaa Sloping Curves blogilistasta. Tulin siihen johtopäätökseen, että nämä sun rahateoriaa käsittelevät postaukset sisältää kaiken merkityksellisen mitä itse ajattelin jossakin vaiheessa kirjoittaa, todennäköisesti selkeäsanaisemmin ilmaistunakin, joten mitä sitä turhaa retuuttaa omaa blogia.
Santtu:
Kannattaa muuten poistaa Sloping Curves blogilistasta. Tulin siihen johtopäätökseen, että nämä sun rahateoriaa käsittelevät postaukset sisältää kaiken merkityksellisen mitä itse ajattelin jossakin vaiheessa kirjoittaa, todennäköisesti selkeäsanaisemmin ilmaistunakin, joten mitä sitä turhaa retuuttaa omaa blogia.
Huomasin tosiaan n. viikko sitten, että blogisi oli kadonnut jonnekin. En kuitenkaan heti poistanut sitä, sillä monet blogit katoavat hetkeksi ja palaavat sitten myöhemmin takaisin. Joka tapauksessa, on ikävää, että päätit poistaa blogisi. Suomessa tällaisia blogeja on aivan liian vähän.
Laskin, että omassa blogilistassa on 32 suomenkielistä blogia ja niistä 11 ovat käytännössä inaktiivisia. Tähän päälle kun lisätään vielä, että blogilistallani on paljon aktiivisia blogeja jotka ovat kanssani eri mieltä monesta tärkeästä asiasta kuten mm. Lars Österman, Lahnala & Leinonen, Joni Jantunen, Jussi Halla-aho, Tohtori Pahaolo, Lipsanen & Ruso jne. Lopputulokseksi jää, että näistä tärkeistä aiheista on olemassa ehkä 4-5 aktiivista blogia koko Suomessa (tämän blogin lisäksi ainakin fi-anccap, Juha Kettunen ja Pasi Matilainen). Tämän vuoksi olen tehnyt parhaani kaikkien vasta-alkavien, aihetta käsittelevien, blogien löytämiseksi kannustaakseni uusia blogaajia jatkamaan kirjoitusta edes sillä verukkeella, että joku linkittää näihin blogeihin ja lukee niitä aktiivisesti.
Kuten tiedät, rahateoria postausteni tarkoitus on lopulta selittää muille kaiken sen mitä itse ymmärrän taloussykleistä. Valitettavasti en ole mustekkala ja vuorokaudessa on rajoitettu määrä tunteja eli en pysty kirjoittamaan kuin about max 10 postausta per kuukausi (yleensä tämä määrä jää viiteen). Laskin, että jos tätä vauhtia jatkan, kestää vielä n. 12 kuukautta ennen kuin saan kaiken (mielestäni olennaisen) kerrottua taloussykleistä. Tämän jälkeen aihetta käsittelevien postausten yhteiskoko olisi n. 50 sivua. Tästä huolimatta en tietenkään ymmärrä kaikkea taloussykleistä kosken mm. ole lukenut käytännössä ainuttakaan artikkelia mm. QJAE:ssa jossa uusin tieto olisi saatavilla. Maailmassa on myös muita aiheita kuin taloussykleihin liittyviä ja joita mielellään itsekin kirjoitan. Keskeinen ongelma minulle ei ole aiheiden vähyys vaan aiheiden paljous ja laajuus, jonka vuoksi en koskaan ehdi kirjoittaa tarpeeksi postauksia. Tämä blogi alkaa myös olla sen verran suosittu, että kaikkiin kommentteihin vastaaminen alkaa käydä lähes mahdottomaksi. Tämänkin vuoksi olisi hyvä jos aihetta käsittelisi useampi blogi jotta kirjoittamisesta aiheutunutta taakkaa saisi vähän jaettua.
Kas kas. Nyt vasta kurkistin tänne.
Mielenkiintoista lukea itsestään ja yllättyä. *hymy*
En lähde kommentoimaan sen enempää kuin että toteaisin että kukahan tässä oikeasti on jonkun systeemin lumoissa. Blogisti itse on täysin kritiikittömästi itävaltalais-talousteoreioiden lumoissa. Kulta se on mikä kiiltää, right?
Mut odotetaanpa vuosi pari. Kun hedelmä kypsyy niin...
Lopuksi ihmettelen että fiksut englantia ymmärtävät ihmiset eivät osaa lukea lähteitäni niiden sanomaa vääristelemättä.
Katsokaa siis uudelleen mitä Richard C Cook on kirjoittanut sivuilla www.globalreserach.ca, katsokaa mitä Ellen Brown sanoo sivuilla www.webofdebt.com - ja katsokaa mitä Steven Zarlenga toteaa sivuilla www.monetary.org .
Pakko vielä ihmetellä että joku joku pitää itseään fiksuna edelleen tänä päivänä voi olla tietämätön niistä kaikista rikoksista ihmiskuntaa kohtaan - suurin osa niistä taloudellisia - joita kaksoiskansallisuudellaan pröystäilevät tahot ovat tieten tahtoen aiheuttaneet. Näiden tosiasioiden tuominen esiin ei ole mitään ismiä. Yhtä vähän ismejä tarvitaan kun sisilialaismafian toimia tuomitsee - jälkikäteen.
Vai onko libertarismi NIIN liberaalia että se sallii villin lännen meininkiä malliin: Jokainen ottakoon mitä pystyy vaikka aseella uhaten?
Ei kannata Lars provosoitua, luulen että teillä on paljon enemmän yhtäläistä kuin mitä voisi äkkiseltään kuvitella. Kaikki tässä kai ollaan ainakin siitä lähtökohdasta samaa mieltä, että nyky systeemmin mätä ja se tulisi korvata uudella. Ja ainoa keino tuon saavuttamiseksi on keskustelu jonka tuloksena voimme päästä yhteisymmärrykseen siitä, millainen tuon uuden systeemmin pitäisi olla.
Lasselle taas pahottelut myöhäisestä vastauksestani, mutta parempi kai myöhään kun ei ollenkaan:
Rahan kymmenkertaistaminen on mielestäni aika suuri vallan lähde. Ja vielä hämärämpää on se, kuka keskuspankkien ohjauskorkoja oikeasti ohjaa. EKP:n toiminnasta en niin tarkkaan tiedä, mutta Fed:hän on täysin yksityisessä omistuksessa oleva pankki. Toki, USA:n presidentti valtisee Fed:in puheenjohtajan, mutta tämäkin valinta tehdään pankkitoimikunnan antamasta listasta ja epäilemättä Fed:in omistajien suositusten mukaisesti. Yleisesti omistajien valta Fed:in toiminnasta on varin hämärän peitossa. Voiko omistajat osakeyhtiöiden tapaan kumota "Board of Governors":n päätökset, niin halutessaa? En tiedä, mutta jokin valta heilläkin täytyy olla, sillä eiväthän he saa Fed:stä edes osikoja tavan osakeyhtiöiden tapaan.
Mutta pointti mitä ajan tässä takaa, on se, että keskuspankit usein toimivat enmminkin pankkikartelleina, kuin valtioden ohjausnuorana rahatalouteen (tietenkin vaihdelleen, joissain maissa valtaa on enemmän pankkimaailma sisäpiiriläisillä, joissain valtioilla). Valtiolle annettava "ilmainen" laina, on ennemminkin vain syötti, jolla valtiot pidetään syteemissä mukana, niin että ne eivät ala kritisoida keskuspankkien toiminaa.
"Ah, ymmärrän. Tosin tällöin tämä järjestelmä menee vielä askelta verran epärealistisemmaksi. Ensinäkin, jos rahan määrä luodaan lukkoon tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että setelit ja kolikot eivät saisi lainkaan kulua käytössä."
Tämä on yksi ongelma, mutta tuskin kovinkaan suuri. Yksi vaihtoehto on siirtyä täysin digitaaliseen rahaan, kuten tulevaisuudessa todennäköisesti tulee jokatapauksessa tapahtumaan tai luoda vuosittain 0.1% (tai mikä häviävien rahojen oletusprosentti onkaan) uutta rahaa valtion kassaan. Selitän kolmannen vaihtoehdon alempana.
"Jos ne kuluvat käytössä painokoneen olisi oltava olemassa jonkun hallussa ja tämä joku luultavasti väärinkäyttäisi sitä."
Nykyään nuo "painokoneet" ovat pankkien käytössä, mutta siltikkin pankkien reservivarantoja pyritään valvomaan. Jos tämä kyetään tekemään lukuisille yksityisille pankeille, niin miksi ei valtion rahavirastolle?
"Ymmärrän kyllä, että tätä järjestelmää pidetään optimaalisena mutta se on sitä ainoastaan sellaisessa täydellisessä maailmassa jossa ihmiset eivät huijaa toisiaan tai varasta toisiltaa."
Toki, varkaita on aina siellä missä varkauteen on mahdollisuuksia, mutta en näe mitään teoreettista estettä näiden varkaiden estämiseen. Mietitäänpä tämä 5 miljardin rahan systeemmi tarkemmin. Aluksi valtio luo uuden rahan ja antaa jokaiselle rahayksikölle sarjanumeron. Pankeille asetetaan 100% reservivaatimus ja lisäksi pankkien pitää ilmoittaa kaikkien tallettamiensa rahojen sarjanumerot sähköisesti valtion "rahavirastolle". Näin rahavirasto saa täydellisen kontrollin kaikesta rahasta: mikäli systeemmiin ilmestyy kaksi rahaa samalla sarjanumerolla, tai rahoja sarjanumeroilla joita ei kuuluisi olevan olemassa, voidaan asiaan välittömästi puuttua. Tämä poistaisi myös kuluneen/kadonneen rahan ongelman: rahat jotka eivät ole kiertäneet minkään pankin kautta esim. 10 vuoden sisällä poistettaisiin ja korvattaisiin samalla määrällä uutta rahaa uusilla sarjanumeroilla.
Näin lukemmottamien yksityisten pankkien valvonta on supistettu yhteen virastoon ja tämän jälkeen tarvitsemme vain riittävän suuren joukon valveutuneita kansalaisia valvomaan tuota virastoa korruptoitumisen estämiseksi.
"Juuri tästä syystä kirjoittelen rahateoriasta niin paljon, koska se on kaikista taloustieteen osa-alueista kaikkein tärkein ymmärtää mutta samalla myös kaikista taloustieteen osa-alueista se kaikkein heikoiten ymmärretty."
Hieno työtä, kieltämättä. Kumma etten ole tänne aiemmin törmännyt.
"Se mitä yritin selittää oli, että ongelma on siinä, että tämä deflaatio ei ole esim. kultakannan alla syntyvää hintadeflaatiota (joka ei ole ongelma) vaan rahadeflaatiota (joka yleensä on ongelma) joka voi syöstä talouden kuplan puhkeamista vastaavaan tilaan."
Kuinka niin? Mikäli rahamäärä pysyy ennallaan (kuten kullankin määrä), niin eikö silloin juuri ole kyse hintadeflaatiosta?
Aloin aluksi kirjoittamaan Östermanin yllä olevaan kommenttiin lyhyttä ystävällistä vastausta kunnes huomasin ns. vastapostauksen täällä.
Toivon aluksi, että olisit yksinkertaisesti selittänyt miksi tämä yllämainittu postaus (ja/tai sitä edeltävä postaus) ovat väärässä. Täten olisimme saaneet aikaan mukavan kehittävän keskustelun ja jonkin verran ajatuksen vaihtoa asiasta. En löytänyt vastapostauksestasi kuin kolme vasta-argumenttia (numeroitu - väärinkäsitysten vähentämiseksi, en siteeraa suoraan Östermania vaan lyhennän hänen argumenttinsa pariin lauseeseen) joihin itse vastaan (oma vastaukseni on suoraan numeroinnin alla ja alkaa viivalla eli: - )
1) Talousdemokratia nojaa moraaliseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen
- Vaikka olen melko varma objektiivisen moraalin olemassaolosta, en vastusta talousdemokratiaa varsinaisesti moraalisista periaatteista vaan taloustieteellisistä.
2) Talousdemokratiaa kohtaan esitetty kritiikki on "akateemista supliikkijorinaa"
- Millainen kritiikki ei olisi "akateemista supliikkijorinaa"? Onko jotain sellaista kritiikkiä, joka olisi siten hyväksyttävää kritiikkiä? Ja mitä tällainen kritiikki olisi? Miten muuten asioista voidaan keskustella jos sivistynyt argumentointi ei ole sallittua.
3) Ja erikseen kommenteissa vielä: itävaltalainen taloustiedettä opetetaan yliopistoissa suoraan oppikirjoista
- Valitettavasti itävaltalaista taloustiedettä opetetaan tällä hetkellä ainoastaan yhdessä yliopistossa koko maailmassa ja sielläkin vain osa-aikaisesti. Yliopiston nimi on Universidad Rey Juan Carlos ja se sijaitsee Madridissa. Itävaltalaisia taloustieteen professoreja (huom. ei professuureja) on maailmassa toki vähän yli 300, mikä on myös varsin vähän verrattuna siihen, että maailmassa on yli 10 000 yliopistoa. Yksi syy itävaltalaisen taloustieteen heikkoon tilaan johtuu siitä, että mainstream neoklassinen taloustiede pitää itävaltalaista taloustiedettä epätieteellisenä koska se ei nojaa Popperilaiseen tieteisfilosofiaan (tästä joskus myöhemmin lisään). Minä olen saanut tasan kaksi tuntia itävaltalaista taloustieteen opetusta yliopistossa osana taloustieteen historian opetusta. Tämän kahden tunnin aikana sain ainoastaan kuulla listan nimiä kuten mm. Menger, Böhm-Bawerk, Wieser, Hayek, Schumpeter, Mises ja Rothbard. Olen muuten täysin itseoppinut, mikä tarkoittaa kohdallani mm. yli 30 kirjan lukemista ja Mises insitituutin luentojen kuuntelemista satojen tuntien edestä.
Sen sijaan löysin vastapostauksestasi peräti 15 kultakannan vastaista argumenttia. Vastailen niihin lyhyesti, kuten yllä (taas väärinkäsitysten välttämiseksi, en siteeraa suoraan Östermania vaan lyhennän hänen argumenttinsa pariin lauseeseen).
1) Kullan vuoksi on murhattu paljon ihmisiä
- Niin, ihmiset tappavat toisiaan rahan vuoksi, oli se raha millaista tahansa.
2) Kulta on tuhonnut ympäristöä
- Niin, kaivostoiminta on haitallista ympäristölle. Kullankaivuu on kuitenkin kaiken kaivostoiminnan ohella vain pisara meressä, eikä siten kovinkaan saastuttavaa. Yhtä hyvin voisi argumentoida, että paperiraha tuhoaa metsää.
3) Kulta on tuhonnut monia ihmisiä taloudellisesti
- Niin, ihmiset tekevät joskus huonoja sijoituksia ja niistä voi koitua taloudellinen tappio. Kultakaivostoiminta ei ole poikkeus.
4) Kultaa on välitetty huijaamalla ihmisiä
- Niin, ihmiskunta koostuu murhaajista, huijareista jne.
5) Kullan hinta vaihteli alueellisesti
- Kaikkien tuotteiden hinnat vaihtelivat suuresti alueellisesti vielä 1800-luvun puolivälissä. Tällöin oli esim. yleistä, että kaupungissa A oli ylimääräistä ruokaa ja kaupunki B kärsi nälänhädästä vaikka näiden välimatka oli vain 50 km. Vasta rautateiden, autojen ja lentokoneiden laajalle levinnyt käyttö vähensi hintavaihteluja.
6) Kulta ei ollut stabiili arvoltaan
- Nämä kullan hinnan ylä- ja alamäet eivät pääsääntöisesti johtuneet kullasta itsestään vaan taloussykleistä joiden syyllinen oli kultakannan alla yksityisten pankkien tyhjästä painama raha.
7) Keski- ja Etelä-Amerikan intiaanien kulta aiheutti Euroopassa talouden romahtamisen
- Niin, mutta tämä romahdus ei johtunut varsinaisesta kultakannasta vaan siitä, että tämä kulta ryöstettiin näiltä ihmisiltä. Ilman tätä ryöstöä Eurooppalaiset olisivat lähettäneet Keski- ja Etelä-Amerikkaan valtavan tavaramäärän kullan vastineeksi ja molemmat alueet olisivat vaurastuneet huimasti.
8) Kullan kannattajat ovat rakastuneita kultaan
- Ei liity aiheeseen. Tosin kultakannan kannattajat eivät kannata kultaa siksi, että he olisivat rakastuneita siihen vaan siksi, että he kannattavat rahaa jolla on luontainen arvo (valtion tyhjästä taikomalla fiat-rahalla ei ole luontaista arvoa). Tämä raha voi olla kullan sijaan vaikka hopeaa, kuparia, rautaa, öljyä, mainitsemiasi kilowattitunteja, simpukoita, oravannahkoja tai Egyptissä käytettyä valkosipulia. Syy miksi puhumme kultakannasta, johtuu siitä, että pitkän historiallisen prosessin seurauksena juuri kulta on valikoitunut kaikkein käytetyimmäksi rahaksi. Jos argumentoisimme yleisemmin jonkun nimeltä mainitsemattoman raaka-ainerahankannan puolesta, tarkoittaisi tämä sitä, ettemme oikeastaan tietäisi, mikä raaka-aine valikoituu kaikkein käytetyimmäksi rahaksi. Mutta koska vastaus tiedetään jo yli 99 % varmuudella, voidaan yhtä hyvin puhua kultakannasta oravannahkojen sijaan.
9) Suomessa kultakantaa kannattaa lähinnä tämä blogi, jonka ylläpitäjä omaa liikaa testosteronia, on itserakas, ei ymmärrä lähdekritiikkiä, vääristelee talousdemokratiaa ja panettelee sen kannattajia.
- Ei liity aiheeseen.
10) Pankit spekuloivat kullan arvoa vuorotellen ylös vuorotellen alas.
- Spekulointi nopeuttaa prosessina hintojen siirtymistä joko ylös tai alas, spekulointi ei itsessään ole syy kullan (tai minkään muunkaan) arvon liikkumiseen ylös taikka alas.
11) Kultakannan palauttajat kannattavat kultaa jolloin heidän kultasijoitustensa arvo nousisi.
- Ei liity aiheeseen. Tosin mikäli näin on, tulisi kultakannan kannattajien argumentit tarkastaa entistä tarkemmin. Myönnän, että itse omistan paljon kultaa mutta vain siksi koska sijoitan syklisesti. Tämän vuoksi olen muutaman vuoden päästä taas täysin kullaton. Tietysti kultasijoitusteni arvo nousisi, jos kullasta tulisi uudelleen maailmanlaajuinen raha. Koska pidän tätä epätodennäköisenä, tämä ei ole se syy miksi sijoitan kultaan - odotan sijoitusten arvoni nousevan joka tapauksessa. Sitä paitsi, jos tämä olisi syy miksi kannatan kultakantaa, eikö olisi paljon järkevämpää, että kirjoittaisin aiheesta esim. Englanniksi tai Ruotsiksi jolloin lukijoita olisi huomattavasti enemmän?
12) Kultakannan palauttajat eivät ole filantropeja [= lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen] vaan itsekeskeisiä muista välitinpitämättömiä ihmisiä.
- Ei liity aiheeseen. Lisäksi, mistä tiedät, etteivät kultakannan palauttajat ole filantropeja? Tämän hypoteesin todistaminen vaatii jonkun empiirisen kokeen. Tällaisten hypoteesien lateleminen ei edistä keskustelua. Yhtä hyvin voisin väittää, että kissat puhuvat keskenään ranskaa ja pistää sinut etsimään jonkun todisteen sen puolesta, että kissat eivät puhu keskenään ranskaa.
13) Kulta tarvitsee rinnalleen toimiakseen paperiluottorahan.
- Alun perin kultakanta toimi pitkälti ilman paperiluottorahaa (paperiahan ei ole ollut käytössä kaikilla niillä alueilla jotka ovat käyttäneet kulta valuuttana). Nykyään on toki mahdollista, että kulta tarvitsee rinnalleen jonkun luottorahan. Luultavasti paras tällainen on kuitenkin elektroninen luotto. En ole kiistänyt tätä, vaan olen päinvastoin tuonut tämän asian ilmi moneen kertaan. Se, että käytetty raha nojaa kultakantaan ei tarkoita sitä, että fyysistä kultaa tulisi käyttää jokaisessa transaktiossa.
14) Kultakanta aiheutti tai syvensi 1929-1933 laman/lamaa.
- Vuosina 1929-1933 (ja hieman tätä ennen) käytetty rahajärjestelmä oli Bretton Woodsin tapainen pseudokultakanta. Kulta oli nominaalisesti dollarin pohjana, dollari oli puolestaan Englannin punnan pohjana, ja muut rahayksiköt nojasivat Englannin puntaan. Britit aluksi inflatoivat puntaansa voimakkaasti joka tavallaan pakotti amerikkalaiset inflatoimaan dollariaan (johon keskuspankki ja valtiovalta, tietenkin, mielellään suostui). Tämän seurauksena syntyi suuri kupla. Kriisi paheni kun Amerikan presidentit yksi toisensa jälkeen löivät lukkoon hintoja, lisäsivät säännöstelyä ja veroja sekä paisuttivat rahakantaa entisestään.
15) Syy nykyjärjestelmän hajoamiseen johtuu kullan sairaanloisesta ihailusta.
- Kuten tiedät, nykyjärjestelmällä ei ole mitään tekemistä kullan kanssa. Kulta ei ole ollut osa rahajärjestelmää sitten vuoden 1973. Nykytilanne syntyi samasta syystä kuin kuplat yleensäkin ja tähän syyhyn se myös kaatuu.
Mainitset myös että "[talousdemokratiasta] on turha yrittää keskustella [tässä blogissa]". Tätä blogia ei juuri sensuroida. Kommenttien esitarkastelussa poistan ainoastaan täysin asiattomuudet (tyyliin viestissä sanotaan "haista vittu" eikä muuta), spammit (tyyliin "do you want a bigger penis", "make millions with your blog" etc.) sekä Mikko Ellilän viestit (hän nauttii asiattomien kommentteinensa vuoksi vähintään vuoden kestävää käytösrangaistusta). Olen hyväksynyt sellaisetkin kommentit jossa tekstiä kutsutaan tylsäksi tai tokaistaan "miten noin koulutettu ihminen voi olla noin tyhmä", sekä tietenkin kaiken maailman vasemmistolaisten tai kommunistien viestit. Jossain tilanteessa saatan myös sensuroida kommentin jossa haastetaan tarkoituksella riitaa jonkun toisen keskustelijan kanssa solvausten tai muun vittuilun avulla. Sensurointikynnys on kuitenkin erittäin korkea, enkä missään nimessä sensuroi kommentteja niiden asiasisällön vuoksi.
Tästä huolimatta sanot kuitenkin "[en] katso tarpeelliseksi hyväksyä kommentteja missä kotimaiset goldbugit vain toistavat itseään - samoilla vanhoilla kuluneilla argumentteillaan." Juuri tästä syystä minä vastasin kritiikkiisi omassa blogissani sen, asiaan liittyvissä, kommenteissa. En kirjoita turhaan kolmea sivua tekstiä ellen ole täysin varma, että se läpäisee sensuurin.
Tämän vastauksen pituuden vuoksi joudun vastaamaan varsinaiseen kommenttiisi erikseen.
Lars Osterman:
Kas kas. Nyt vasta kurkistin tänne.
Mielenkiintoista lukea itsestään ja yllättyä. *hymy*
Ennen vastapostaustasi kuvittelin, että otit maininnan blogistasi myönteisesti. Varsinaisessa postauksessahan en maininnut sinua lainkaan vaan linkit blogiisi. En myöskään mielestäni kritisoinut sinua. Sanoin, että:
1) En ole hyvä historiassa joten en voi ottaa kantaan (kaikkiin) historiaväitteisiisi.
2) Monet siteeraamasi lähteet eivät ymmärrä taloustiedettä - tässä kritisoin siis lähteitäsi, en sinua.
3) Valitset joskus - mielestäni - virheellisen teorian kahdesta mahdollisesta.
4) Pidät salaliittoteorioista - huom. salaliittoteorioista pitäminen ei tarkoita niihin uskomista, itsekin sanoin pitäväni salaliittoteorioista viihteen muodossa.
Aragon lisäksi mainitsi, että:
1) Sinun käsitys historiasta on kyseenalainen.
2) Talousdemokratia on eräänlainen "money crankin" muoto.
Tämän lisäksi joukkoon mahtui myös paljon kehuja mm. blogistasi. En käsitä miten pidät tätä panetteluna. Suurin osa yllä olevista asioista koskettaa lähinnä taloustiedettä, eikä niiden tarkoitus ole sinun solvaaminen. Kommenteissa käydyssä keskustelussa yritetään myös paljolti ymmärtää missä talousdemokraattisen aatteen (tai idean) juuret ovat, koska se oli mm. minulle jonkin aikaa sitten täysin vieras. Kuten aiemmin sanoin, kuvittelin talousdemokratian olevan toinen nimi Friedmanilaiselle teknosentriselle monetarismille jossa pankkien reservit pidettäisiin 100 % vain valvonnallisista syistä ja keskuspankin toiminta olisi lähes automatisoitu.
En lähde kommentoimaan sen enempää kuin että toteaisin että kukahan tässä oikeasti on jonkun systeemin lumoissa. Blogisti itse on täysin kritiikittömästi itävaltalais-talousteoreioiden lumoissa.
Enkai minä ole koskaan väittänytkään toisin? Minähän olen taloustieteilijä ja olen erityisesti kiinnostunut itävaltalaisesta taloustieteestä koska se, neoklassisesta taloustieteestä poiketen, pystyy selittämään taloussyklien syyn ja sen yrittäjäteoria on paljon fiksumpi (neoklassisen taloustieteen mukaan yrittäjät ovat yrittäjiä ainoastaan riskipreferenssistä johtuen). Muistaakseni tuossa jossain kommenteissa mainitsinkin, että olen melkein yhtä paljon kiinnostunut kultakannasta kuin sinä olet talousdemokratiasta. Sanoin melkein, koska käsittelen aihetta melko vähän. Aloitin itse asiassa aiheen käsittelyn vasta blogisi saavuttaman suosion vuoksi ja koska oman blogini kommentoijat olivat kiinnostuneita taloussykleistä. Se mitä kirjoitin tuohon artikkeliini, oli suunnilleen sama mitä olen sinulle vastannut blogisi kommentointiosioissa ja teksti on tavallaan jatkoa aiemmalle postaukselleni Rahajärjestelmät: 100 % fiat raha.
Kulta se on mikä kiiltää, right?
Koska vastasin tähän kysymykseen yllä, en käy sitä uudelleen läpi.
Mut odotetaanpa vuosi pari. Kun hedelmä kypsyy niin...
Luulin aluksi, että tarkoitit kyseistä subprime sotkua ja millaisia uudistuksia siitä seuraa - jos lainkaan, ja vastasinkin jo takaisin "Odotetaan vaan, muistutat varmaan minua kommentistasi mikäli olen väärässä ja päinvastoin :)". Luettuani vastapostauksesi tajusin, että yllä oleva taisi olla kuittaus iästäni. Eli kun olen "vanhempi ja viisaampi" (eli ns. kypsempi) tajuan olleeni väärässä ja alan kannattamaan talousdemokratiaa? Kai tiesit, että on tilastollinen tosiasia, etteivät yli 25-vuotiaat juuri vaihda poliittisia/uskonnollisia/tai vast. mielipiteitään. Viimeisen viiden vuoden aikana olen toki siirtynyt paperirahan kannattamisesta (eli monetarismin) kultakannan kannattajaksi. Olen myös vaihtanut kantaani (joskus enemmän kuin kerran) sodankäynnin oikeutuksista, rattijuopumuksesta, abortista, minimivaltion roolista, tekijänoikeuksista ja lyhyestä listasta muita asioita. Tiesitkö myös, että minä olen naimisissa ja minulla on lapsi? Perheellisillä ihmisillä on niin paljon suurempi vastuu, ettei heillä juuri ole varaa käyttäytyä lapsellisesti/keskenkasvuisesti varsinkaan pitkällä tähtäimellä.
Lopuksi ihmettelen että fiksut englantia ymmärtävät ihmiset eivät osaa lukea lähteitäni niiden sanomaa vääristelemättä.
Olen viime kuukausina lukenut paljon lähteittesi materiaalia ja mielestäni ymmärrän talousdemokratian jo verrattain hyvin. Käsittääkseni talousdemokratia koostuu seuraavista palikoista (korjannet minua jos olen väärässä):
1) Valtio luo paperirahaa julkisessa omistuksessa olevan keskuspankin kautta ja laskee sen liikkeelle julkisten projektien ja/tai korottomien lainojen kautta.
2) Tämä rahanluonti pysyy alle talouden kasvuvauhdin, jolloin hintainflaatio on 0 % tai hyvin lähellä sitä.
3) Yksityiset pankit, sikäli kun niitä sallitaan, joutuvat pitämään 100 %. reservivaatimuksen/kassavarantovelvoitteen eli he eivät saa luoda lantin lanttia tyhjästä lainatoiminnan kautta.
4) Mikäli yksityiset pankit nostavat korkoa, korosta tehty voitto menee suoraan valtion kassaan ja tämä verotulo vähennetään suoraan kansalaisten veroista.
5) Valtio ei ota velkaa, varsinkaan yksityisiltä pankeilta, ja siten valtio ei joudu ns. velkakoukkuun jossa suuri osa valtion budjetista kuluu pelkästään velkojen maksuun.
Olenko unohtanut jotain olennaista? Tämä postaus lähtee liikkeelle noista viidestä lähtökohdasta ja selittää miksi tämä järjestelmä ei toimi niin kuin sen tekijät väittävät sen toimivan. Teen tämän muotoilemalla järjestelmän sellaiseksi taloussykliseksi malliksi jota sen kannattajat kannattavat sekä käyn läpi miksi tämä mallinnus ei toimi. Sanoin tämän selkeästi itse postauksessa.
Katsokaa siis uudelleen mitä Richard C Cook on kirjoittanut sivuilla www.globalreserach.ca, katsokaa mitä Ellen Brown sanoo sivuilla www.webofdebt.com - ja katsokaa mitä Steven Zarlenga toteaa sivuilla www.monetary.org .
Kuten aiemmin mainitsin, olen lukenut näitä sivuja sekä monia muita blogisi linkkejä (mm. CAP:in sivuja). Kuten myös aiemmin mainitsin, monet noista linkittämistä tyypeistä eivät ole taloustieteilijöitä ja heidän ymmärrys taloustieteestä on usein heikko. Esim. Ellen Browin kultakantakritiikki on täysin pielessä ja todistaa, ettei hän edes ymmärrä tavallisen neoklassisen taloustieteen alkeita. Koska mainitset kyseisen kirjoituksen niin usein, olen harkinnut sen suomentamisen oikeuksien pyytämistä sekä tämän kritiikin purkamista pala palalta (osaan kritiikistä olen jo aiemmin vastannut blogisi kommenttiosiossa). Syy miksi suomennan tämän tekstin ennen sen kritisoimista, on, etten halua pakottaa lukioitani lukemaan saati opettelemaan englantia. Koen, että se on yksinomaan minun vastuullani, että blogin lukijat pystyvät ymmärtämään kaiken kirjoittamani tekstin (tämän vuoksi välttelen myös lainasanoja, selitän termejä ja pistän vieraskielisiä sanoja sulkuihin tarvittaessa).
Pakko vielä ihmetellä että joku joku pitää itseään fiksuna edelleen tänä päivänä voi olla tietämätön niistä kaikista rikoksista ihmiskuntaa kohtaan - suurin osa niistä taloudellisia - joita kaksoiskansallisuudellaan pröystäilevät tahot ovat tieten tahtoen aiheuttaneet. Näiden tosiasioiden tuominen esiin ei ole mitään ismiä. Yhtä vähän ismejä tarvitaan kun sisilialaismafian toimia tuomitsee - jälkikäteen.
En ymmärrä lainkaan millä tähän viittaat. Jos tämä nyt on taas jotain piilovittuilua niin väännä rautalangasta niin, että minäkin sen ymmärrän. Minulla ei sitä paitsi edes ole kaksoiskansalaisuutta. Green Cardi Yhdysvaltoihin ei ole sama asia kuin kaksoiskansalaisuus.
Vai onko libertarismi NIIN liberaalia että se sallii villin lännen meininkiä malliin: Jokainen ottakoon mitä pystyy vaikka aseella uhaten?
Mihin tämä nyt sitten viittaa? Liberalismin perustanahan on ns. non-aggression pact, eli sinä et ryöstä toiselta, tapa toista tai orjuuta toista muuten tee kuten lystäät. Liberalismi ei tietenkään salli "ottamista vaikka aseella uhaten". Tuosta villistä lännestä voisi vielä mainita, että hetki sitten julkaistiin kirja The Not so Wild, Wild West jossa argumentoidaan, ettei villi länsi oikeasti ollut lainkaan villi ennen kuin Yhdysvaltojen liittovaltio hyökkäsi vapaaseen ja anarkistiseen länteen aseilla uhaten.
Lars Osterman:
Katsokaa siis uudelleen mitä Richard C Cook on kirjoittanut sivuilla www.globalreserach.ca, katsokaa mitä Ellen Brown sanoo sivuilla www.webofdebt.com - ja katsokaa mitä Steven Zarlenga toteaa sivuilla www.monetary.org .
Tähän unohdin ihan lisätä, että kun pistät aina muita lukemaan ison pinon kirjoja/webbisivuja, mikset itse käy lukemassa esim. Murray Rothbardin kirjaa What Has Government Done to Our Money?, joka löytyy ilmaiseksi täältä neljässä eri formaatissa: http://mises.org/money.asp
Ja sen sisaresseetä The Case for a 100 Percent Gold Dollar, joka löytyy niin ikään ilmaiseksi täältä kahdessa formaatissa: http://mises.org/article.aspx?Id=1503
Onpa lapsellista touhua. Östermanin ikäisen miehen tulisi osata ottaa kritiikki kritiikkinä. Valitettavasti hän on tähän kykenemätön ja menee viestissään lähinnä henkilökohtaisuuksiin. Koko Östermanin blogikirjoitus on lähinnä kostoisku sinua vastaan. Miksi sinä ylipäätään linkität kyseiseen blogiin? Ilman sinun linkitystä tuskin kukaan olisi kuullut tuosta blogista. Minäkin löysin Östermanin blogin tämän blogin kautta.
JussiR:
Ei kannata Lars provosoitua, luulen että teillä on paljon enemmän yhtäläistä kuin mitä voisi äkkiseltään kuvitella. Kaikki tässä kai ollaan ainakin siitä lähtökohdasta samaa mieltä, että nyky systeemmin mätä ja se tulisi korvata uudella. Ja ainoa keino tuon saavuttamiseksi on keskustelu jonka tuloksena voimme päästä yhteisymmärrykseen siitä, millainen tuon uuden systeemmin pitäisi olla.
Taitaa olla liian myöhäistä. En vieläkään ymmärrä miksi Lars otti niin kovasti itseensä. Mutta olen samaa mieltä kanssasi, että keskustelu on tärkeää. Itse en kuitenkaan välttämättä keskustele yhteisymmärryksen saavuttamiseksi, vaan lähinnä ymmärtääkseni mihin toisten rahateoriat rakentuvat. Tämä keskustelu on valitettavasti mahdollista ainoastaan silloin kun molemmat osapuolet ovat valmiita keskustelemaan asiasta rationaalisesti.
Lasselle taas pahottelut myöhäisestä vastauksestani, mutta parempi kai myöhään kun ei ollenkaan:
Ei se mitään, ehdin melkein (valitettavasti) unohtaa tämän keskustelun. Kuten varmasti huomaat kommenttien määrä alkaa olla niin suuri, etten enää kauaa pysty vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Yritän kuitenkin vielä niin kauan kun se on mahdollista :).
Mutta pointti mitä ajan tässä takaa, on se, että keskuspankit usein toimivat enmminkin pankkikartelleina, kuin valtioden ohjausnuorana rahatalouteen (tietenkin vaihdelleen, joissain maissa valtaa on enemmän pankkimaailma sisäpiiriläisillä, joissain valtioilla). Valtiolle annettava "ilmainen" laina, on ennemminkin vain syötti, jolla valtiot pidetään syteemissä mukana, niin että ne eivät ala kritisoida keskuspankkien toiminaa.
Joo, niinhän ne tekevät. Keskuspankkihan lähti alun perin liikkeelle siitä, että valtio antoi yksityisille pankeille luvan rahakannan kasvattamiseen lainatoiminnan kautta. Kun nämä pankit (tietenkin) kaatuivat, vaadittiin sekä kansan että pankkien puolesta toimia tämän estämiseen tulevaisuudessa. Näin syntyi keskuspankki, jonka alkuperäinen tarkoitus oli toimia yksityisten pankkien takaajana. Kun kullasta myöhemmin irroittauduttiin, alkoi keskuspankki myös paisuttaa rahakantaa. Siksi olemme nykyisessä sopassa. Olen joskus miettinyt, että missä määrin yksityisiä pankkeja voi edes enää pitää yksityisinä pankkeina kun ne ovat niin sidoksissa valtioon monelta osin. Tähän kun vielä lisätään, että monet valtiot omistavat yksityisten pankkien osakkeita ja yksityiset pankit antavat suuria summia poliitikkojen vaalikampanjoihin, niin on lähes mahdoton tietää kuka tästä nyt hyötyy ja miten. Valtion kannalta olisi tietenkin ideaalista jos he saisivat koko pankkitoiminnan haltuunsa. Tällöin he voisivat paisuttaa rahaa yksityistenkin pankkien edestä. Epäilen, että suurin syy miksemme elä tällaisessa järjestelmässä on, että tuollainen järjestelmä tekisi rahanluonnista liian läpinäkyvää ja siten liian helposti kritisoitavan kohteen. Toki, nykyjärjestelmä on myös poliittisesti erittäin lukkiutunut.
Nykyään nuo "painokoneet" ovat pankkien käytössä, mutta siltikkin pankkien reservivarantoja pyritään valvomaan. Jos tämä kyetään tekemään lukuisille yksityisille pankeille, niin miksi ei valtion rahavirastolle?
Täh? Painavatko yksityiset pankit nykyään fyysistä paperirahaa? Luulin, että kaikki fyysinen paperiraha tulee joko suoraan EKP:ltä tai kansallisten keskuspankkien (eli EKP:n "sivukonttoreiden") painokoneista (tyyliin esim. Suomen Pankki).
Toki, varkaita on aina siellä missä varkauteen on mahdollisuuksia, mutta en näe mitään teoreettista estettä näiden varkaiden estämiseen. Mietitäänpä tämä 5 miljardin rahan systeemmi tarkemmin. Aluksi valtio luo uuden rahan ja antaa jokaiselle rahayksikölle sarjanumeron. Pankeille asetetaan 100% reservivaatimus ja lisäksi pankkien pitää ilmoittaa kaikkien tallettamiensa rahojen sarjanumerot sähköisesti valtion "rahavirastolle". Näin rahavirasto saa täydellisen kontrollin kaikesta rahasta: mikäli systeemmiin ilmestyy kaksi rahaa samalla sarjanumerolla, tai rahoja sarjanumeroilla joita ei kuuluisi olevan olemassa, voidaan asiaan välittömästi puuttua. Tämä poistaisi myös kuluneen/kadonneen rahan ongelman: rahat jotka eivät ole kiertäneet minkään pankin kautta esim. 10 vuoden sisällä poistettaisiin ja korvattaisiin samalla määrällä uutta rahaa uusilla sarjanumeroilla.
Olen samaa mieltä siinä mielessä, etten näe teoreettisesti mitään estettä tällaisen vakauden synnyttämiseen. Mutta käytännössä pidän tällaisia esteitä ylitsepääsemättöminä. Yksi lisäongelma on, miten kallis tällaisen valvontakoneiston luomisesta ja pyörittämisestä tulisi. Tietysti rahallisesti voidaan arvioida joku suht. pieni summa kuten pari miljoonaa per vuosi mutta käytännössä nämä valtiollisten organisaatioiden budjetit tuppaavat kymmenkertaistumaan ennemmin tai myöhemmin. Kultakannan yksi etuhan on juuri siinä, että markkinat valvovat tehokkaasti itse itseään, eikä siten tarvita mitään valtiollista väliintuloa.
Kuinka niin? Mikäli rahamäärä pysyy ennallaan (kuten kullankin määrä), niin eikö silloin juuri ole kyse hintadeflaatiosta?
Siltä varalta, ettet ole lukenut tätä postausta. On olemassa kaksi inflaatio/deflaatio käsitystä. Tämä siksi, koska neoklassinen mainstream taloustiede on yhdistänyt termit inflaatio/deflaatio hintojen nousuun/laskuun ja itävaltalaiset taloustieteilijät eivät puolestaan ole hyväksyneet näitä uusia termejä vaan käyttävät alkuperäisiä 50 vuotta sitten vanhentuneita käsitteitä. Täten näiden käsitteiden väärinymmärtämisellä voi syntyä katastrofaalisia seurauksia (esim. itse, luin inflaation aina hintainflaationa, joka teki itävaltalaisen kirjallisuuden lukemisen vaikeaksi ennen kuin käsitin, että hehän käyttävät termiä eri tavalla). Eli:
Hintojen nousu = hintainflaatio eli neoklassinen inflaatio
Hintojen lasku = hintadeflaatio eli neoklassinen deflaatio
Rahakannan paisuttaminen = rahainflaatio eli itävaltalainen inflaatio eli ekspansio
Rahakannan supistaminen = rahadeflaatio eli itävaltalainen deflaatio eli kontraktio
Nykyjärjestelmässä talouskasvu (sisällyttää mm. ulkomaankaupan jne.) ja inflaatio toimivat esim. näin:
Rahainflaatio: 10 % per vuosi
Talouskasvu (sis. ulkomaankauppa): 5 % per vuosi
=
Hintainflaatio: 5 % per vuosi
Kultakannan alla (jossa on 100 % reservivaatimus) skenaario voisi mennä näin:
Rahainflaatio: 3 % per vuosi
Talouskasvu (sis. ulkomaankauppa): 5 % per vuosi
=
Hintadeflaatio: 2 % per vuosi
Ja kuvaamassasi järjestelmässä esim. näin:
Rahainflaatio: < 0 % per vuosi
Talouskasvu (sis. ulkomaankauppa): 5 % per vuosi
=
Hintadeflaatio: > 5 % per vuosi
Eli, kun raha ei kasva lainkaan, suht. pienikin hordaaminen saattaa aikaansaada rahadeflaation. Ja hordaaminenhan on tällaisessa järjestelmässä kannattavaa, koska se tuottaa noin 5 % vuotuisen voiton koska hinnat laskevat luontaisesti jatkuvasti! Tosin kuten jo aiemmin sanoin, en ole lainkaan varma onko tämä ongelma. En oikein pysty hahmottamaan miten taloussyklit toimisivat tällaisessa järjestelmässä. Osa palikoista on kohdallaan ja viittaa kohti mahdollista kuplan puhkeamista muistuttavaa tilaa, kun taas osa palikoista puuttuu joka viittaa siihen ettei rahajärjestelmä aikaansaisi minkäänlaisia ongelmia.
...joita kaksoiskansallisuudellaan pröystäilevät tahot...
Östermanin kaksoiskansalaisuusviittaus on viittaus eräänlaisen juutalaisen finanssioligarkian olemassaoloon. Tämän näkemyksen mukaan tämä oligarkia on rahoittanut vallankumouksia (”juutalainen bolshevismi”) ja sotia ("neoconit")jo parinsadan vuoden ajan, keräten suuria omaisuuksia. Nykypäivänä useimmilla tämän klikin jäsenillä on Israelin kansalaisuus, ja osa sen jäsenistä on paennut Israeliin välttäkseen vankilatuomion. Österman tuskin panee pahakseen tällaista tiivistelmää hänen näkemyksestään.
Monet tähän teoriaan nojautuvien henkilöiden tekemät tulkinnat maailman tapahtumista voidaan helposti nähdä klassisena antisemitisminä ja sitäkautta tyrmätä suoralta kädelta, mutta omasta mielestäni on paikoitellen itsestäänselvää, että eräiden juutalaisryhmien intressit ovat tietyissä maailmanhistorian tapahtumissa pelanneet erittäin suurta roolia. Jopa monet juutalaiset ovat tätä mieltä, ja Mises-instituuttiin ja Ron Paulin kampanjaan kytkeytynyt seemiläinen paleolibertaari Paul Gottfried onkin aivan hiljattain kirjoittanut esipuheen uraauurtavaan neocon- vastaiseen teokseen Transparent Cabal, jonka keskeisimpiä teesejä on Israel-myönteisten juutalaistaustaisen henkilöiden suuri määrä siinä klikissä, joka teki keskeisimmät päätökset Bushin ulkopolitiikkaan liittyen.
Mutta niin kiinnostava kuin tämä tutkintalinja onkaan allekirjoittaneen mielestä, niin siitä väitteleminen on tuskin relevanttia, koska epäilen, että Vaaleanpunainen elefantti keskittänee mieluummin voimavaransa häntä kiinnostavien talousteoreettisten ongelmien ratkaisuun, koska on myös (omien sanojensa mukaan) onneton historiassa.
hkk:
Miksi sinä ylipäätään linkität kyseiseen blogiin? Ilman sinun linkitystä tuskin kukaan olisi kuullut tuosta blogista. Minäkin löysin Östermanin blogin tämän blogin kautta.
Minä linkitän kaikkiin blogeihin jotka kirjoittavat taloudesta, politiikasta ja/tai yhteiskunnasta jos kirjoittaja on samaa mieltä kanssani riittävän monesta tärkeästä asiasta niin kauan kun kyseiset blogit kirjoitetaan oikealla tyylillä (mm. ei solvata blogin omia lukijoita ja muiden - kuten poliitikkojen ja toimittajien - kritisointi on asiallista). Esim. Lars Österman on samaa mieltä kanssani lähes kaikesta paitsi rahajärjestelmistä, Joni Jantunen on puolestaan toinen ääritapaus ja on samaa mieltä kanssani lähinnä yksilönvapauksista kuten asepalveluksesta, huumeiden laillistamisesta jne. Kuten aiemmassa kommentissani vastasin, minulla ei ole varaa olla turhan tarkka. Jos maailmassa olisi tarjolla sadoittain suomenkielisiä liberaaleja/anarkokapitalistisia blogeja, voisin tehdä paljon valintoja ja listaisin ainoastaan parhaat. Valitettavasti tällaisia aktiivisia suomenkielisiä blogeja on vain muutamia. Tämän vuoksi linkitän laidasta laitaan. Tiedän, ettei Österman linkitä blogiini. Tämä ei kuitenkaan ole mikään kriteeri jolla blogilistalleni pääsee - yleensä löydän ainoastaan sellaiset blogit helpommin jotka linkittävät minuun koska pystyn jossain määrin jäljittämään mitä kautta blogiini tullaan pelkkää googlea käyttäen.
Aragon:
Östermanin kaksoiskansalaisuusviittaus on viittaus eräänlaisen juutalaisen finanssioligarkian olemassaoloon. [...] Monet tähän teoriaan nojautuvien henkilöiden tekemät tulkinnat maailman tapahtumista voidaan helposti nähdä klassisena antisemitisminä ja sitäkautta tyrmätä suoralta kädelta, mutta omasta mielestäni on paikoitellen itsestäänselvää, että eräiden juutalaisryhmien intressit ovat tietyissä maailmanhistorian tapahtumissa pelanneet erittäin suurta roolia. Jopa monet juutalaiset ovat tätä mieltä, ja Mises-instituuttiin ja Ron Paulin kampanjaan kytkeytynyt seemiläinen paleolibertaari Paul Gottfried onkin aivan hiljattain kirjoittanut esipuheen uraauurtavaan neocon- vastaiseen teokseen Transparent Cabal, jonka keskeisimpiä teesejä on Israel-myönteisten juutalaistaustaisen henkilöiden suuri määrä siinä klikissä, joka teki keskeisimmät päätökset Bushin ulkopolitiikkaan liittyen.
Ahaa... olin sittenkin väärässä. Olen kyllä kuullut erilaisista juutalaisiin liittyvistä salaliittohypoteeseista (enkä nyt väitä Östermanin esittämää informaatiota välttämättä tällaisiksi) mutta näiden hypoteesien ymmärtäminen on, ainakin allekirjoittaneelle, ollut aina vaikeaa. Keskeinen ongelma on informaation paljous sekä se, että faktaa ja fiktiota sekoitetaan usein keskenään sellaisissa määrissä, ettei asiaan perehtymättömällä ole mahdollisuutta purkaa sitä järkevässä ajassa. Noin suht. intuitiivisella ja mitään tietämättömällä pohjalla voisin sanoa, että tietyt Juutalaissuvut omaavat niin paljon rahaa ja valtaa, että on täysin mahdollista, että nämä ryhmät tekevät yhteistyötä keskenään tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Tosin olen myös varma siitä, ettei tämä kata kaikkia esim. valtiolla töissä olevia juutalaisia, saatikka maailman kaikkia juutalaisia jne. Monet ns. juutalaisiksi leimatut ihmiset, eivät edes ole uskonnollisesti juutalaisia vaan ainoastaan joko kulttuurellisesti ja/tai rodullisesti juutalaisia ja siten heidän kiinnostus Israelia kohtaan on aika pieni. Oman kokemukseni mukaan suurin pro-Israel fanaattisuus löytyy kuitenkin Yhdysvaltalaisista äärilaidan kristityistä, eikä niinkään keskiverto juutalaisista.
Mutta niin kiinnostava kuin tämä tutkintalinja onkaan allekirjoittaneen mielestä, niin siitä väitteleminen on tuskin relevanttia, koska epäilen, että Vaaleanpunainen elefantti keskittänee mieluummin voimavaransa häntä kiinnostavien talousteoreettisten ongelmien ratkaisuun, koska on myös (omien sanojensa mukaan) onneton historiassa.
Jooh, en koe tätä kovinkaan relevanttina. Jos tuohon historiaan mennään vielä, niin maailmassa on tasan kolmenlaista historiantutkimusta jota ymmärrän ja jossa olen hyvä. Nämä kolme ovat 1) rahan historia, 2) aatehistoria ja 3) taidehistoria. Kahdella ensin mainitulla on tietysti jotain tekemistä blogin aiheen kanssa mutta niistäkin on vain hyötyä silloin kun tutkitaan jotain rahajärjestelmää historiallisesti tai aletaan pohtia missä esim. Friedmanin monetarismin juuret ovat. Normaalin historian tulkitsemisessa nämä tiedot ovat käytännössä hyödyttömiä (taidehistorialla on toki tosin pieni kosketus yhteiskunnan kehittymiseen, mutten näe mitään järkeä esim. selitellä modernistisen taiteen, modernin taiteen ja nykytaiteen eroja tässä blogissa - koska kukaan muu ei ole tästä kiinnostunut).
Valitettavasti olen huomannut ihan käytännön kokemuksen perusteella, että historian ymmärtäminen on tärkeää - taloustiede ja filosofia eivät aina riitä. Itse en kuitenkaan ole koskaan ollut kiinnostunut historiasta ja minun on hyvin vaikea siitä innostua. Kun esim. ajattelen jotain sotia, tuhoisia luonnonilmiöitä, nälänhätää jne. ensimmäisenä mieleen iskee niin suuri järkytys, ettei asiasta halua edes lukea. Vastaavasti poliittisten päätösten lukeminen jostain 1900-luvun alusta ärsyttää niin suuresti, ettei siitäkään halua lukea. Esim. vuosi 1913 oli Amerikan historian katastrofaalisin, sillä silloin luotiin keskuspankki, luotiin tulovero ja siirrettiin senaattorin vaalit suoriski vaaleiksi. On todella häiritsevää tajuta, että muutamalla tällaisella pienellä poliittisella päätöksellä voi olla vielä kamalia seurauksia sadan vuoden kuluttua. Jossain määrin olen tosin utelias sen suhteen mitä historiankirjoja/sivustoja sinä luet/olet lukenut koska tunnut olevan minua paljon paremmin perillä asioista? Tosin myönnettäköön, että minä nukuin aina koulun historiantunneilla ja historian arvosanani oli keskiarvoltaan yläasteella/lukiossa 6.
Joka tapauksessa, tämän blogin päätarkoitus oli alun perin liberalismin selittäminen ja, sanoisinko, propagoiminen. Sittemmin se on laajentunut mm. taloustieteen ja filosofian saralle, jopa sellaisille alueille jotka eivät suoranaisesti asiaan liity. Jatkossa en tiedä vielä mihin suuntaan blogiani kehitän. Lyhyellä tähtäimellä yritän kertoa kaiken (mielestäni) olennaisen taloussykleistä koska se on nyt ajankohtaista asuntojen hintojen ja pörssin romahtaessa sekä mahdollisesti koko finanssisektorin kaatumisen vuoksi.
Ylläoleva esitykseni on siis lähes karikatyyrisen lyhyt yhteenveto Östermanin näkemyksestä tässä asiassa. Tietenkin Österman on kompleksimpi persoonallisuus, ja hän on blandannut tähän teoriaan myös muita asioita, ja hyvänä puolena on se, että hänellä ei tunnu olevan mitään varsinaisia etnisiä antipatioita ketään kohtaan. Itsellä ei ole mitään intoa käyttää mitään ”-isti”- termiä hänestä, ja kun harvoin innostun kommentoimaan jotain hänen blogiinsa, niin olen samaa mieltä asiasta Östermanin kanssa. Kuukausien takaa löytyy mm. merkintäni, jossa puolustelen holocaust-revisionistien mielipiteenvapautta, eli olen samaa mieltä hänen kanssaan.
Kirjoitin aivan aluksi että Österman ”käyttää lähdeaineistonaan turhan paljon juutalaisvastaisten kirjoittajien artikkeleita... Tämä ei olisi maailman suurin ongelma, jos lähteet pysyisivät faktoissa... ”
Itse aloitin poliittisesti Israel-vastaisena progressiivisena populistina ja talousdemokratia-blogissa pistikin ensimmäisenä silmään juuri se, että tunsin jo entuudestaan monet Östermanin käyttämistä lähteistä, kuten hänen käyttämänsä muutamat salaliittoaiheiset nettisivut, jotka sisältävät paljon arveluttavia päätelmiä. Österman siis vain olettaa, että en tunne hänen lähdeaineistoaan, ja siksi olen eri mieltä hänen kanssaan monista asioista. Ongelma onkin välillä, että tunnen liiankin hyvin hänen lähdeaineistonsa tason, joka ei aina ole kovin vahvaa. Tällä viittaan siis joihinkin antisemiittisiin lähteisiin, ja en olekaan paljoa kritisoinut hänen talousdemokratia-aatettaan, koska en tunne aihepiiriä niin hyvin.
Östermanin vastustajiinsa kohdistamat ad hominem-piikit kertovat eniten niiden joko niiden kirjoittajan henkisestä tasapainosta tai sitten hänen kyvyttömyydestään puolustaa näkemyksiään rationaalisella väittelyllä. Enkä aio antaa niiden kertojalle sitä riemua, että reagoisin hänen ”kengänkiillottaja”-piikittelyynsä yhtä vahvasti kuin tämä tyyppi :P
Monet ns. juutalaisiksi leimatut ihmiset, eivät edes ole uskonnollisesti juutalaisia vaan ainoastaan joko kulttuurellisesti ja/tai rodullisesti juutalaisia...
Tämä ”kuka on juutalainen”-kysymys on aika hankala kysymys. Itse uskon, että juutalainen identiteetti on paljon enemmänkin kuin synagogassa käymistä, ja jopa useat ateistitkin ovat säilyttäneet juutalaisen identiteetin. Kevin MacDonald-niminen psykologian professori on kirjoittanut aiheesta kiistellyn ja kohutun teoksen Culture of Critique. Teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos aihe kiinnostaa vaikka sitä onkin syytetty valikoivaksi lähteitä käyttäessään. Oleellisinta on kuitenkin mielestäni se, että monet juutalaisten nimissä esiintyvät juutalaisjärjestöt (vasemmistoliberaali ADL ja Israel-lobbyn keskusjärjestö AIPAC) haluavat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoprosessiin, ja toisaalta marginalisoida ikäviksi näkemiään ihmisiä. Tästäkin kommentoin Östermanin blogiin joskus kauan sitten.
Oma erikoinen aatetaustani on syynä siihen, että luen (ja kuuntelen töissä äänikirjoina) paljon eri aatelaitojen kirjoja (Noam Chomskyn, Pat Buchananin ja Ann Coulterin kirjat ovat hyvässä sovussa kirjahyllyssäni). Mielenkiintoista äärilaitojen teoksia lukiessa on muuten se, miten monessa asiassa on samaa mieltä heidän kanssaan: marxilaisten kanssa käytännön pasifismista ja kiihko-neoconien kanssa islamin liiallisen puolustelemisen (ja rajoittamattoman maahanmuuton) vastustamisessa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin luen suurimman osan tiedoistani joko mainstream-kirjoista tai sitten libertaareista ja paleokonservatiivisista lähteistä, kuten American Conservativesta, Chroniclesista, lewrockwell.comista, mises.orgista ja cato.orgista. Tällä hetkellä olen siirtänyt voimavarojani enemmän sijoittamista käsittelevien blogien ja kirjojen lukemiseen.
Jos minun pitäisi suositella jotain kirjoittajaa, jonka teokset lisäävät historiallista ymmärrystä, niin hän olisi ehdottomasti Paul Gottfried. Gottfried ei ole varsinainen libertaari eikä kirjoita oikeastaan yhtään mitään taloustieteistä. Sensijaan hän kirjoittaa läntisen klassisen liberalismin kuolemasta ja siitä, miten valtiokoneisto muuttuu orwellmaiseksi byrokraattiseksi kompleksiksi, joka hyväksyy vain ”poliittisesti korrektit” ajatukset. Poliittisesti korrekteja ajatuksia ovat tietenkin avoin maahanmuutto, sosiaalivaltio, ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.
Jatkossa en tiedä vielä mihin suuntaan blogiani kehitän.
Omasta mielestäni blogin valitsemat aiheet ovat aika hyvää tasoa ja mielenkiintoisia. Tärkeintä on se, että blogissa on punainen lanka, jota seurataan (tässä tapauksessa maailman näkeminen austro-libertaarisen teorian kautta). Tietenkään historiasta kirjoittamista ei voi vältellä, kun pitää kirjoittaa vaikkapa nykymaailman institutioiden juurista. Österman on valinnut bloginsa teemaksi taasen vaihtoehtouutiskanavan, joka on hänen punainen lankansa, ja ihan toimiva ratkaisu. Juuri nyt ainakin odotan innolla sitä, että toteutat uhkauksesi ja isket suoraan pimeyden sydämeen, eli lyttäät Ellen H. Brownin teoksen.
Itsellä ei ole mitään intoa käyttää mitään ”-isti”- termiä hänestä, ja kun harvoin innostun kommentoimaan jotain hänen blogiinsa, niin olen samaa mieltä asiasta Östermanin kanssa.
Jooh, itse kuvittelin Östermanin olevan alun perin jonkin sortin mainstream liberaaliksi. Myöhemmin olen niin ikään huomannut, että hänen luokittelu on lähes mahdotonta. Suuria kattokäsitteitä käyttäen "valtionepäilijä" voisi olla sellainen sana mikä kuvailisi häntä hyvin, tämä ei tosin ole mikään -ismi.
Itse aloitin poliittisesti Israel-vastaisena progressiivisena populistina ja talousdemokratia-blogissa pistikin ensimmäisenä silmään juuri se, että tunsin jo entuudestaan monet Östermanin käyttämistä lähteistä, kuten hänen käyttämänsä muutamat salaliittoaiheiset nettisivut, jotka sisältävät paljon arveluttavia päätelmiä.
Selittänee. Itse aloitin poliittisen toimintani äärioikeiston riveissä josta päädyin mutkien kautta vihreään liikkeeseen ja myöhemmin liberalismin joka oli mielestäni kahta ensin mainittua huomattavasti älykkäämpi ja yhtenäisempi aate.
Jos minun pitäisi suositella jotain kirjoittajaa, jonka teokset lisäävät historiallista ymmärrystä, niin hän olisi ehdottomasti Paul Gottfried. Gottfried ei ole varsinainen libertaari eikä kirjoita oikeastaan yhtään mitään taloustieteistä. Sensijaan hän kirjoittaa läntisen klassisen liberalismin kuolemasta ja siitä, miten valtiokoneisto muuttuu orwellmaiseksi byrokraattiseksi kompleksiksi, joka hyväksyy vain ”poliittisesti korrektit” ajatukset. Poliittisesti korrekteja ajatuksia ovat tietenkin avoin maahanmuutto, sosiaalivaltio, ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet.
Olen kokeillut lukea varsinkin Thomas Woodsin ja Thomas DiLorenzon historiankirjoja historiantiedon kartuttamiseksi. Valitettavasti Woodsin kirjat tuppaavat olemaan aika sirpaleisia ja DiLorenzon puolestaan keskittyvät yksittäisiin henkilöihin/tapahtumasarjoihin. Lisäksi kummatkin kirjoittavat lähes yksinomaan Amerikan historiasta. Ehkä paras tapa historian oppimiseen olisi jonkun paksun moniosaisen maailmanhistorian lukemisen alusta loppuun (eräs luokkakaverini oli tullut mestariksi historiassa juuri tätä kautta). Jostain syystä antipatiani historiaa kohtaan on niin suuri, etten saa tätäkään aikaiseksi. Aiemmin mainittujen syiden lisäksi, tavallinen historia on mielestäni yksinkertaisesti tylsää.
Juuri nyt ainakin odotan innolla sitä, että toteutat uhkauksesi ja isket suoraan pimeyden sydämeen, eli lyttäät Ellen H. Brownin teoksen.
Uhkaus koski tosin ainoastaan Ellen Brownin kultakantakritiikkiä, ei koko teosta. Luulen, että jos lukisin koko teoksen pitäisin siitä jonkin verran (kirja on itse asiassa pitkällä lukulistallani mutta koska lukulistani on niin pitkä ja kyseinen kirja on hieman listan keskipään alapuolella, en ole lainkaan varma pääsenkö koskaan sinne asti). Vaikka kultakantakritiikin kumoaminen on tärkeää, en pidä sitä kovinkaan tärkeänä ennen koko rahateoreettisen kehyksen selittämistä ja siinä piisaa puuhaa vielä kovin pitkäksi aikaa. Noin ylipäätään minulla ei ole hirvittävästi talousdemokratiaa vastaan (eikä ainakaan mitään henkilökohtaista sitä vastaan), se on kuitenkin nykyjärjestelmään verrattuna selvä parannus. Muutenkin Ellen Brownin kimppuun käyminen on vähän epäreilua koska hänellä ei ole minkäänlaista taloustieteellistä koulutusta ja on siten varsin pihalla (lakiteknisesti hän on tietysti erinomainen). Aika harva talousdemokratian kannattajista omaa taloustieteellisen koulutuksen, yksi poikkeus on kuitenkin Ravi Batra (taloustieteen professori johon Österman juuri linkitti - jota juuri nyt katson ja jonka teoretisointi on tähän asti huomattavasti parempi kuin mm. Ellen Brownilla, Batralla on jopa ihan kohtalainen kuplateoria väitteidensä takana, tosin Batran kannattama filosofia Proutismi vaikuttaa noin muuten melko järjettömältä). Joka tapauksessa, palaan asiaan joskus myöhemmin.
Nykyään nuo "painokoneet" ovat pankkien käytössä, mutta siltikkin pankkien reservivarantoja pyritään valvomaan. Jos tämä kyetään tekemään lukuisille yksityisille pankeille, niin miksi ei valtion rahavirastolle?
Lasse:
"Täh? Painavatko yksityiset pankit nykyään fyysistä paperirahaa? Luulin, että kaikki fyysinen paperiraha tulee joko suoraan EKP:ltä tai kansallisten keskuspankkien (eli EKP:n "sivukonttoreiden") painokoneista (tyyliin esim. Suomen Pankki)."
Ymmärtääkseni fyysinen raha luodaan useimmiten jossain erillisessä valtion virastossa, jolla ei ole mitään tekemistä itse rahan luonnin prosessin kanssa; se ainostaan muuttaa riittävän suuren osan digitaalisesta rahasta kolikoiksi ja setelirahoiksi. Mutta joo, ilmaukseni oli toki kuvainnollinen ja tarkoitin sillä pankkien tileillä olevan rahamäärän kasvattamista - yli 90% kaikesta rahastahan on olemassa ainoastaan digitaalisessa muodossa ja vain murto-osa seteleinä ja kolikkoina.
"Yksi lisäongelma on, miten kallis tällaisen valvontakoneiston luomisesta ja pyörittämisestä tulisi. Tietysti rahallisesti voidaan arvioida joku suht. pieni summa kuten pari miljoonaa per vuosi mutta käytännössä nämä valtiollisten organisaatioiden budjetit tuppaavat kymmenkertaistumaan ennemmin tai myöhemmin."
Noh, eiköhän tämä summa kuitenkin jäisi varsin mitättömäksi koko rahakannan arvon ylläpitämiseen suhteutettuna. Sulla ei taida paljoa luottoa löytyä valtioden virastoja kohtaan. ;) Mutta niin, en näe miksi tälläinen systeemmi olisi yhtään nykyistä byrokraattisempi tai kalliimpi.
"Siltä varalta, ettet ole lukenut tätä postausta. On olemassa kaksi inflaatio/deflaatio käsitystä. Tämä siksi, koska neoklassinen mainstream taloustiede on yhdistänyt termit inflaatio/deflaatio hintojen nousuun/laskuun ja itävaltalaiset taloustieteilijät eivät puolestaan ole hyväksyneet näitä uusia termejä vaan käyttävät alkuperäisiä 50 vuotta sitten vanhentuneita käsitteitä. Täten näiden käsitteiden väärinymmärtämisellä voi syntyä katastrofaalisia seurauksia (esim. itse, luin inflaation aina hintainflaationa, joka teki itävaltalaisen kirjallisuuden lukemisen vaikeaksi ennen kuin käsitin, että hehän käyttävät termiä eri tavalla)."
Itseasiassa ensimmäinen tekijä joka minut sai kiinnostumaan rahanluonnista oli inflaation käsitteen järjettömyys. Itse pidän mainstream inflaation käsitettä lähinnä harhautuksena, joka tarkoituksenmukaisesti monimutkaistaa käsitettä piilottaakseen rahan luonnin vaikutuksen inflaatioon. Ennen pitkää uusi raha siirtyy joka tapauksissa kaikkiin hintoihin - kyse on vain siitä mitä tuotteita tarkkaillaan ja miten uusi raha leviää taloudessa.
"Eli, kun raha ei kasva lainkaan, suht. pienikin hordaaminen saattaa aikaansaada rahadeflaation. Ja hordaaminenhan on tällaisessa järjestelmässä kannattavaa, koska se tuottaa noin 5 % vuotuisen voiton koska hinnat laskevat luontaisesti jatkuvasti! Tosin kuten jo aiemmin sanoin, en ole lainkaan varma onko tämä ongelma."
Oman intuitioni mukaan tämä voisi olla talouden kannalta jopa hyvä asia: deflaatio on korkeimmillaan talouden kasvaessa (-> ihmiset alkavat "hordaamaan", eli säästämään), mikä johtaa talouskasvun hidastumiseen. Vastaavasti talouden hidastusessa ihmiset käyttävät säästöjään, ja näin ollen kiihdyttävät talouskasvua. Näin ollen vaikutuksen pitäisi olla ennemminkin tasoittava, kuin boom-bust syklejä luova. Mutta tämä siis perustuu täysin omaan intuitiooni, enkä tiedä onko asiaa tarkemmin tutkittu jossain.
JussiR:
Ymmärtääkseni fyysinen raha luodaan useimmiten jossain erillisessä valtion virastossa, jolla ei ole mitään tekemistä itse rahan luonnin prosessin kanssa; se ainostaan muuttaa riittävän suuren osan digitaalisesta rahasta kolikoiksi ja setelirahoiksi. Mutta joo, ilmaukseni oli toki kuvainnollinen ja tarkoitin sillä pankkien tileillä olevan rahamäärän kasvattamista - yli 90% kaikesta rahastahan on olemassa ainoastaan digitaalisessa muodossa ja vain murto-osa seteleinä ja kolikkoina.
Ymmärsin väärin, pahoitteluni. Yksi syy miksi valvonta toimii, johtuu siitä, että nykyään reservivaatimus/kassavarantovelvoite on niin matala, että monien pankkien on pakko pitää reservejä n. 5 % yli velvoitteen koska muuten markkinat saattaisivat aiheuttaa luottopaon kyseiseen pankkiin. Jos pankeilla olisi velvollisuus maksaa asiakkaille rahat välittömästi, eikä valtio takaisi pankkeja, olisi pankkien pakko pitää reservit todella korkealla (lähemmäs 100 % tasoa). Myös tämän vuoksi olen skeptinen 100 % reservivaatimuksen ylläpidosta mikäli keskuspankki (tai rahanluonnista vastaava virasto) on olemassa. Poliittiset instituutiot ovat harvemmin läheskään yhtä hyviä valvomaan kuin markkinat. Teoreettisesti tämäkin ongelma voidaan poistaa mutta käytännössä se on vaikeaa.
Itseasiassa ensimmäinen tekijä joka minut sai kiinnostumaan rahanluonnista oli inflaation käsitteen järjettömyys. Itse pidän mainstream inflaation käsitettä lähinnä harhautuksena, joka tarkoituksenmukaisesti monimutkaistaa käsitettä piilottaakseen rahan luonnin vaikutuksen inflaatioon.
Ennen pitkää uusi raha siirtyy joka tapauksissa kaikkiin hintoihin - kyse on vain siitä mitä tuotteita tarkkaillaan ja miten uusi raha leviää taloudessa.
Olen samaa mieltä. Vaikken ole tutkinut asiaa (tai edes muista lukeneeni siitä), epäilen että syy miksi tämän päivän mainstream inflaatiokäsite tuli voimaan johtuu siitä, että lehdistö ja ekonomit pystyivät laskemaan suht. hyvin hintojen nousun mutta rahanluonnin laskeminen oli vaikeampaa kuin sekä keskuspankki että yksityiset pankit inflatoivat omiin tahteihinsa. Vastaavasti hintojen nousu on tavallisten ihmisten kannalta kiinnostavampaa koska sillä on suora merkitys oikeaan elämään (rahanluontihan on melko abstraktista ja sen tulokset näkyvät hinnoissa vasta viikkojen tai jopa vuosikymmenten päästä).
Oman intuitioni mukaan tämä voisi olla talouden kannalta jopa hyvä asia: deflaatio on korkeimmillaan talouden kasvaessa (-> ihmiset alkavat "hordaamaan", eli säästämään), mikä johtaa talouskasvun hidastumiseen. Vastaavasti talouden hidastusessa ihmiset käyttävät säästöjään, ja näin ollen kiihdyttävät talouskasvua. Näin ollen vaikutuksen pitäisi olla ennemminkin tasoittava, kuin boom-bust syklejä luova. Mutta tämä siis perustuu täysin omaan intuitiooni, enkä tiedä onko asiaa tarkemmin tutkittu jossain.
Sinulla on kyllä tuossa hyvä pointti mutta analyysi on valitettavasti päinvastainen oikeasta.
Ensinäkin taloussyklit eivät ole luonnollisia "kapitalismiin kuuluvia" ilmiöitä. Ne muodostuvat ainoastaan yksityisen tai julkisen fiat-rahaluonnin vuoksi. Poikkeustapauksiin kuuluvat katastrofaaliset luonnonilmiöt (kuten esim. valtavat zunamit, massiiviset maanjäristykset jne.), poliittiset ongelmat (kuten esim. sodat, ulkomaankaupan välitön pysäyttäminen) tai äärimmäisen suuret rahametallilöydökset (esim. Yhdysvaltain hopealöydös joskus 1800-luvulla ja Espanjalaisten aiheuttama intiaanien ryöstö). Eli käytännössä, taloussyklit johtuvat joko keskuspankin luomasta fiat-rahasta tai yksityisten pankkien luotonlaajennuksesta lainatoiminnan kautta - pahimmassa tapauksessa (kuten tänä päivänä) molemmista.
Toiseksi säästäminen ei (yleisen luulon vastaisesti) hidasta talouskasvua vaan se päinvastoin kiihdyttää sitä. Otetaan yksinkertainen esimerkki. Kuvittele, että olet autiolla saarella ja olet kerännyt viikon ruokavaraston. Voit joko 1) pitää lomaa ja kuluttaa ruokavarastosi tyhjiin tai 2) tehdä työtä seuraavan viikon ruokavaraston eteen tai vaihtoehtoisesti rakentaa talon jne. Eli ts. säästämisen ansiosta voit käyttää aikaasi muuhun, joka on juuri se syy miksi säästäminen lisää talouskasvua. Keynesiläisen logiikan mukaan, ihmisten tulisi talouden hidastuessa käyttää säästöjä sen kasvattamiseen. Analogia on väärä sillä juuri talouden hidastuessa ihmisten pitäisi säästää entistä enemmän koska talouden hidastuminen johtui pohjimmiltaan taloussyklistä jonka yksi syy on kulutuksen kasvattaminen (joka johtui puolestaan halvasta rahasta).
Mutta mutta, se mitä tarkoitin hyvällä pointillasi, oli oikeastaan se, että deflaatio kannustaa juuri säästämään mikä johtaa talouskasvun lisääntymiseen. Kultakannan alla (jossa on 100 % reservivaatimus) osa deflaatiostahan menee ns. hukkaan siksi, että kultaa kaivetaan sen parin prosentin verran rahakannasta per vuosi. Viittaamassasi järjestelmässä tämä kulta siirtyisi joko suoraan industriaaliseen tuotantoon tai sitten resurssit käytettäisiin johonkin muuhun. Täten on mahdollista, että vaikka järjestelmä aikaansaisikin joskus jonkun erikoislaatuisen bust-ilmiön (kuten mm. yllämainitut maanjäristykset, sodat jne.) se voisi silti olla kannattavampi kuin kultakanta. Tosin, mikäli tällaisia ilmiöitä ei sattuisi lainkaan, järjestelmä olisi selkeästi parempi teoriassa.
Joka tapauksessa, minä en luota mihinkään valtiolle asetettavaan rajoitteeseen oli se miten hienosti teoretisoitu tahansa sillä valtiolla on pitkä historia joka todistaa miten se on onnistunut kiemurtelemaan kaikkien sille asetettujen rajoitteiden yli tai ympäri (esim. Yhdysvaltain perustuslaki on täynnä tällaisia rajoitteita mutta niistä on käytössä enää muutamia). Yksi mahdollinen poikkeus on tosin olemassa. Jos joskus altrustisesta tekoälystä tulee niin vahva, että se pystyy toimimaan ihmisen "system operatorina" ja estää ihmistä tappamasta/ryöstämästä/orjuuttamasta niin siinä tapauksessa on mahdollista, etten enää kannattaisi kultakantaa rahajärjestelmänä. Pidän tällaista skenaariota niin epätodennäköisenä, että 100 % reservivaatimuksella toimiva kultakanta on mielestäni edelleen paras realistinen vaihtoehto.
Lähetä kommentti