eroakirkosta.fi

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Esimerkki viisumihakuprosessista (viisumeista osa 2/4)

Yhdysvaltain viisumisanomisprosessi on erittäin byrokraattinen ja sen suorittaminen vaatii ennen kaikkea määrätietoisuutta ja pitkää pinnaa. Lyhyesti prosessi alkaa United States Citizenship and Immigration Servicestä (eli USCIS:stä). USCIS:ltä ei varsinaisesti anota viisumia, vaan ainoastaan lupaa viisumin anomiseen. USCIS:n jälkeen paperit menevät National Visa Centerille (eli NVC:lle) jonne lähetetään lisää papereita. Lopulta paperit päätyvät Yhdysvaltain konsulaattiin eli Helsinkiin jossa järjestetään pienimuotoinen haastattelu. Edes konsulaatti ei varsinaisesti anna viisumia vaan tilapäisen maahanmuuttoluvan joka aktivoi viisumin muutettuasi Yhdysvaltoihin. Yleensä tämä maahanmuuttolupa on voimassa puolivuotta. Näiden eri virastojen lisäksi paperisi saattavat kulkeutua mm. Department of Homeland Securitylle (eli DHS:lle), Federal Bureau of Investigationille (eli FBI:lle) ja muille virastoille. Tämä on normaalia, eikä viisuminhakijaa informoida tästä erikseen.

Minun viisumiprosessini alkoi elokuussa 2006 jolloin anoin konsulaatilta lupaa viisuminhaun aloittamiseen. Konsulaatti oli lomalla, eikä lupaa myönnetty. Yritin anoa lupaa uudelleen helmikuussa 2007, mutta Adam Walsh Actin voimaantulo poisti tämän mahdollisuuden viikkoa ennen anomukseni käsittelyä (ennen helmikuuta 2007 muutama harvinaisempi viisumityyppi oli suoraan anottavissa konsulaatilta todella lyhyessä käsittelyajassa; tämä on yhä teknisesti mahdollista mutta käytännössä lähes mahdotonta). Tämän ikkunan sulkeuduttua lähetin ensimmäisen paperipaketin (I-130) helmikuun lopulla 2007 USCIS:lle.
I-130 sisältö:
Shekki (1 sivu)
Lomake I-130 (2 sivua)
Väestönrekisteriote, virallistettuna (3 sivua, tunnetaan myös nimellä pitkä syntymätodistus)
Vihkitodistus, virallistettuna (2 sivua)
Lomake G-325A - omat tiedot (4 sivua)
Kopio passista, virallistettuna (2 sivua)
Lomake G-325A - vaimon tiedot (4 sivua)
Passikuva klemmarilla kiinnitettynä valkoiselle paperille (2 sivua)
Kolmen todistajan lausunto vihkimisestä (3 sivua)
Yhteensä: 23 sivua

Viisuminhakuanomukseni hyväksyttiin neljän kuukauden kuluttua ja paperit matkasivat eteenpäin NVC:lle. Lähetin kaksi ensimmäistä pakettia (I-864 laskun ja DS-3023) NVC:lle heinäkuun alussa.
I-864 laskun sisältö:
Shekki (1 sivu)
Yhteensä: 1 sivu
DS-3023 sisältö:
Lomake DS-3023 (1 sivu)
Yhteensä: 1 sivu

Heinäkuun lopussa NVC lähetti minulle kaksi erillistä pakettia (IV ja I-864) jotka palautin takaisin täytettynä:
IV sisältö:
Shekki (1 sivu)
Yhteensä: 1 sivu
I-864 sisältö:
Lomake I-864 (5 sivua)
Kolmen kuukauden palkkakuitit - vaimon tiedot (3 sivua)
Tiliote - omat tiedot (1 sivu)
Yhteensä: 9 sivua

Elokuun lopussa NVC lähetti minulle viimeisen paketin (DS-230) jonka palautin takaisin täytettynä:
DS-230 sisältö:
Lomake DS-230, osa 1 (2 sivua)
Väestönrekisteriote, virallistettuna (3 sivua, tunnetaan myös nimellä pitkä syntymätodistus)
Vihkitodistus, virallistettuna (2 sivua)
Asepalvelutodistus (1 sivu)
Rikosrekisteri (1 sivu)
Yhteensä: 9 sivua

NVC lähetti tietoni eteenpäin Suomen konsulaattiin. Konsulaatti lähetti minulle ensimmäisen paketin (packet 3) lokakuussa jonka palautin takaisin täytettynä:
Packet 3 sisältö:
Lomake DSL-1076 (1 sivu)
Yhteensä: 1 sivu

Tämän jälkeen konsulaatti lähetti minulle viisuminhakuprosessin viimeisen paketin (packet 4 - joka palautetaan konsulaattiin haastattelun yhteydessä) joka sisälsi kutsun haastatteluun. Ennen haastattelua minun oli käytävä kuitenkin lääkärintarkastuksessa yksityislääkärillä. Itse lääkärintarkastus oli erittäin lyhyt mutta se venyi muutamaan tuntiin pakollisen keuhkokuvan (tuberkuloosin varalle) ja verinäytteen (HIV:n varalle) vuoksi. En kuitenkaan tuhlannut viisuminhakuprosessin aikaa turhaan, vaan hain sillä välin kaikki mahdollisesti tarvittavat rokotteet eli influenza B:n, hepatiitti A + B:n, tetanuksen, varicellan (vesirokko) ja pneumokokin. Yhdysvaltain viisumeista ainoastaan pysyvät (kansalaisuuteen johtavat) viisumit vaativat erikseen rokotuksia. Valitettavasti vaadittavien rokotusten määrä vaihtelee konsulaatista toiseen, eikä niistä ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttyä listaa. Hyvä nyrkkisääntö on ainakin niiden rokotusten ottaminen joiden immuniteettia ei voi saada yhdellä rokotuskerralla (kuten esimerkiksi hepatiitti jota vastaan rokotus kestää 6kk). Joka tapauksessa, haastattelu pidettiin lokakuun lopulla 2007. Haastatteluun oli tuotava Packet 4.
Packet 4 sisältö:
Lomake DS-230, osa 2 (2 sivua)
Väestönrekisteriote, virallistettuna (3 sivua, tunnetaan myös nimellä pitkä syntymätodistus)
Passi
Viisi erikokoista ja -väristä valokuvaa (1 sivu)
Kirjekuori lääkäriltä (avaamattomana - sisältö ja paperimäärä tuntematon)
Yhteensä: 6 sivua + passi + kirjekuori lääkäriltä

Haastattelu oli helppo, eikä siellä kysytty muuta kuin missä tapasin vaimoni ja milloin menimme naimisiin. Mikäli muutat Yhdysvaltoihin ihmissuhteen vuoksi, haastatteluun kannattaa tuoda myös mahdollisimman paljon yhteisiä sähköposteja, puhelinlaskuja, valokuvia, kuitteja ostoksista (esim. sormukset) jne. Vaikka muuttaisit Yhdysvaltoihin muusta syystä, yllä oleva kuvaus on silti relevantti sillä prosessi on joka kerta suunnilleen samanlainen. Haastattelun jälkeen konsulaatti palautti osan papereistani (sain takaisin ainakin asepalvelustodistuksen ja vihkitodistuksen). Varsinaisen maahanmuuttoluvan noudin konsulaatin portilta kolme päivää haastattelun jälkeen. Muutin Yhdysvaltoihin kuukauden kuluttua jossa sain CR-1 viisumin eli pysyvän viisumin joka oikeuttaa kansalaisuuteen jo kolmen vuoden kuluttua sillä ehdolla, että olen vaimoni kanssa vielä naimisissa joulukuussa 2009.

Valitettavasti Yhdysvaltain viisuminhakuprosessi muuttuu jatkuvasti. Minun viisumin saannin jälkeen, esimerkiksi DS-230 paketti on kasvanut, Packet 3 on poistunut ja Packet 4 on pienentynyt. Toisin sanoen nykyään NVC:n rooli viisuminhakuprosessissa on suurempi, konsulaatin on pienempi. Myös viisumin kokonaiskustannus on yli kaksinkertaistunut (minulle viisuminhakuprosessi maksoi yhteensä noin 1 500 dollaria). Paperia viisuminhakuprosessiini kului yhteensä 42 sivua - kymmenet epäonnistuneet lomakkeentäytöt pois lukien.

8 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Ei herrajumala ja hyvääpäivää sentään. Tuohonhan tarvitaan pyhimyksen kärsivällisyys ja pankinjohtajan lompakko. Antaa olla.

Eihän tuo oikeasti ole mitään muuta kuin ihmisen kiusaamista ja maantierosvousta. Minä en paljon matkustele ja kavereiden kertomusten perusteella olen elänyt siinä uskossa, että pelkkä Suomen passi avaa (väliaikaisesti tosin) ovet minne tahansa. En osannut kuvitellakaan, että USA raiskaa maahanmuuttajat tuolla tavalla.

Ilmeisesti lopputulos on kuitenkin kevyesti ollut vaivan (ja rahan) arvoista?

Samuli Pahalahti kirjoitti...

Tuohan on melkein samanlainen byrokratia kuin rahan hakeminen sossusta.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Ei herrajumala ja hyvääpäivää sentään. Tuohonhan tarvitaan pyhimyksen kärsivällisyys ja pankinjohtajan lompakko. Antaa olla.

Noh, ei kuitenkaan tarvitse liioitella. Prosessi on lopulta kuitenkin aika yksinkertainen (ellei kohdalle osu joku poikkeustapauksen poikkeustapaus, joista myöhemmin lisää). Esim. oman 9kkn (tai 15kkn jos lasketaan elokuusta 2006 lähtien) prosessin aikana ylivoimaisesti suurimman osan ajasta käytin odotteluun. Niiden lomakkeiden kanssa joutui pähkäilemään ehkä 1-2 täyttä työpäivää silloin tällöin. Esim. USCIS prosessin aikana minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään neljään kuukauteen. Tosin tämä aika kului paljolti viisumiprosessin miettimiseen ja kaikenlaiseen huolestumiseen (perustelen tätä myös myöhemmin lisää). Yksinkertaisinta on varmaan aloittaa viisumin anominen hyvissä ajoin ja yrittää olla välittämättä prosessista jos se on suinkin mahdollista (tietysti jos on puoliso toisessa maassa, se on lähes mahdotonta) - virastot ilmoittavat aina kun uutta paperipakettia kaivataan.

Eihän tuo hinta lopulta ole kovinkaan paha. Se vaatii tietysti vähän säästämistä, mutta nykyisellä euro/dollarikurssilla se ei ole kovinkaan paljoa. Lisäksi tuo summa leviää pidemmälle ajalle. Itse viisumista maksetaan kolme erillistä shekkiä ja tämän lisäksi on vielä jonkin verran lääkärikuluja ja rokotusmaksuja. Jos viisumisi on yliopiston tai työnantajan kustantama, sinun ei tarvitse maksaa viisumistasi käytännössä mitään. Puolisoviisumit ja green card lotteryn viisumit ovat harvinaisempia poikkeuksia (tosin ne ovat usein myös paljon parempia viisumeita, eli ts. nopea kansalaisuus, enemmän oikeuksia maassa jne.).

Eihän tuo oikeasti ole mitään muuta kuin ihmisen kiusaamista ja maantierosvousta. Minä en paljon matkustele ja kavereiden kertomusten perusteella olen elänyt siinä uskossa, että pelkkä Suomen passi avaa (väliaikaisesti tosin) ovet minne tahansa. En osannut kuvitellakaan, että USA raiskaa maahanmuuttajat tuolla tavalla.

Kaverisi ovat kyllä siinä mielessä oikeassa, että tänne pääsee kolmeksi kuukaudeksi käymään pelkällä Suomen passilla (eli VWP:llä). Tosin maahanmuutto on kyllä melkoista rääkkiä. Se on itse asiassa vielä pahempaa mitä yllä oleva teksti antaa ymmärtää (tästä, kuten sanottu, myöhemmin lisää)...

Ilmeisesti lopputulos on kuitenkin kevyesti ollut vaivan (ja rahan) arvoista?

Vaivan arvoista se on ollut ainakin siinä mielessä, että New Hampshiressä on oikeasti todella liberaali kulttuuri. Esim. tuloveron tai myyntiveron (lähes sama kuin ALV) ehdottaminen ovat täällä poliittisia itsemurhia (2006-2008 edustusaikana 4 edustajaa 400:sta äänesti tuloveron puolesta ja heistä 3 karsiutui eilisissä esivaaleissa). NH:n alempaan huoneeseen, jonka koko on 400 edustajaa, hakee peräti 170 kaltaistani ääriliberaalia ja niistä luultavasti vähintään kolmannes menee läpi. Toisin kuin Suomessa jossa on valtionkirkko tai Etelä-Yhdysvalloissa joissa on fundamentalisteja, New Hampshiressä uskonto on katukuvassa lähes näkymätön. Eli täällä on todella mukavaa asua. Lisäksi New Hampshiren ilmasto on miellyttävä. Toukokuun puolivälistä syyskuun alkuun ulkona oli 25-32 astetta lämmintä päivisin, syksyt ovat 10-15 asteisia ja talvella on sitten Helsingin/Turun verran pakkasta. Lunta tulee todella paljon, mutta mitään Suomenkaltaista ikuista loskaa ei ole (tämä johtunee siitä, että NH:ssa yö- ja päivälämpötilojen vaihtelu on niin suuri, että lumi sulaa loppusyksyllä/keväällä nopeasti vedeksi ja valuu viemäreihin, eikä jää kuukausiksi kaduille). Toisin sanoen täällä on neljä hyvin tasapainoista ja yhtä pitkää vuodenaikaa. Jopa Etelä-Suomen sää näyttää täältä käsin katsottuna aivan liian talvivoittoiselta.

Rahallisesti katsottuna täällä on halpaa asua (kirjoitin asiasta pari kuukautta sitten) ja jos haluaa ostaa esim. uuden auton niin halvimmat lähtevät 7500 dollarista (ALV:tä ei ole, autoveroa ei ole). Asunnot ovat tosin hintavia, mutta silti halvempia kuin mitä Helsingissä, Turussa tai Tampereella (ellei halua asuntoa merinäköalalla joka maksaa yli 10 miljoonaa dollaria). Myös palkat ovat korkeita ja verot pienehköjä. Teen työtä tällä hetkellä seitsemän kielen kääntäjänä kolmelle firmalle 30 dollarin tuntipalkalla. Valitettavasti en ole saanut mitään tekemistä kuukauteen, mutta ensikuusta tulee luultavasti kiireinen (eli työviikot venyvät väh. 60 tuntiin). Myöskään oman alan töitä en ole vielä saanut kuin tilapäisesti. Toivon mukaan saan kuitenkin aloittaa ensi kuussa pörssianalyytikkona. Työnsaannin vaikeus johtunee siitä, että Yhdysvaltain työmarkkinat ovat erittäin kokemuspainotteiset (Suomen työmarkkinat ovat säätelyn myötä tunnetusti erittäin koulutuspainotteiset) ja siitä, että täällä on menossa maan historian pahin lama sitten 1930-luvun. Jos olisin vielä Suomessa, lukisin luultavasti yhä DI:ksi eli en tienaisi juuri mitään opintotukia lukuun ottamatta.

Mutta jos oikeasti haluaa paeta Suomesta jonnekin, eikä jaksa säätää liikaa viisumien kanssa suosittelen Irlantia erittäin lämpimästi. Tietysti muitakin vaihtoetoja on kuten Islanti, Viro, Iso-Britannia jne. Kanada, Austraalia, Uusi-Seelanti ja Sveitsi ovat myös kivoja, mutta ne vaativat jonkin sortin viisumin (noista tosin ainoastaan Sveitsiin on kuulemma vaikeampi päästä mitä Yhdysvaltoihin).

Juha kirjoitti...

suosittelen Irlantia erittäin lämpimästi. Tietysti muitakin vaihtoetoja on kuten Islanti, Viro, Iso-Britannia jne. Kanada, Austraalia, Uusi-Seelanti ja Sveitsi ovat myös kivoja

Londonistan on muuttumassa teokraattiseksi Lähi-Idäksi, ei kiitos. Australia sensuroi esim. tietokonepelejä fanaattisella innolla, ei kiitos. Viro on aivan liian lähellä suurta, aggressiivista ja fasistista diktatuurivaltiota. Kanada jahtaa mielipidebloggaajia. Sveitsiin on mahdotonta päästä.

Kirjoita joskus Irlannista (ja Islannista?) enemmän, jos kerran tiedät niistä jotain.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Londonistan on muuttumassa teokraattiseksi Lähi-Idäksi, ei kiitos. Australia sensuroi esim. tietokonepelejä fanaattisella innolla, ei kiitos. Viro on aivan liian lähellä suurta, aggressiivista ja fasistista diktatuurivaltiota. Kanada jahtaa mielipidebloggaajia. Sveitsiin on mahdotonta päästä.

Se, että lisäsin maat ns. hyvien maiden listaan, ei tarkoita, että nämä maat olisivat täydellisiä. Mielestäni tärkeintä on punnita muuton hyöty-/haittasuhde ja noiden yllä olevien maiden kohdalla haitta-/hyötysuhde on joko hyvä tai erittäin hyvä. Vikojen keksiminen kyseisestä kohdemaasta/-alueesta ei ole lainkaan vaikeaa. New Hampshiressäkin on vikansa ja niistä suurin on se, että New Hampshire sattuu olemaan osa Yhdysvaltojen liittovaltiota. Suomea taas voi haukkua vielä enemmän mm. onnettomasta palkkatasosta, tajuttomasta verotuksesta, AY-liikkeen ylivallasta ja ympäri vuoden kestävästä surkeasta säästä - syksyllä, talvella ja keväällä on ikuista loskaa, kesä on sateinen ja kestää 2kk. Iso-Britannia on mielestäni ihan hyvä valtio, jos ei muuta Lontooseen vaan esimerkiksi Glasgowiin.

Kirjoita joskus Irlannista (ja Islannista?) enemmän, jos kerran tiedät niistä jotain.

En valitettavasti tiedä Irlannista/Islannista paljoa. En ole koskaan käynyt Irlannissa ja Islannissakin vain (muistaakseni) neljä kertaa. Yhteistä kaikille listatuille maille on kuitenkin se, että niiden palkkataso on hyvä ja verot ja säännöstelyt pääsääntöisesti verrattain pienet. Irlannista voin kuitenkin sanoa sen verran, että tiedän ainakin muutaman tämän blogin lukijan jotka ovat muuttaneet Irlantiin ja jotka pitävät maasta kovasti. Irlanti on yksi yleisempiä suomalaisten pakopaikkoja. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Irlanti olisi täydellinen maa asua. Se on vähän kuten New Hampshire, vähemmän huono asuinpaikka surkeiden Suomenkaltaisten asuinpaikkojen joukossa...

Anonyymi kirjoitti...

Minusta kahdenkin vuoden prosessi olisi ihan hyväksyttävä, jos sillä saataisiin sut ihan täydellä varmuudella pois Suomesta:)

Ystäväsi näsirannalta

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

alfie:
Minusta kahdenkin vuoden prosessi olisi ihan hyväksyttävä, jos sillä saataisiin sut ihan täydellä varmuudella pois Suomesta:)

Kiitos kovasti mr. Berg :)...

Juha kirjoitti...

Kyllä siinä Irlannissa varmasti joku koukku tosiaan on. Maata kun ovat suosineet esim. Intel ja Google.