Mielenkiintoni heräsi Richard Dawkinsin tuotantoa kohtaan The God Delusion (suomennos Jumalharha) ilmestyttyä kaksi vuotta sitten (2006). Kirjain ilmeinen päämäärä on johdattaa itsenäisesti ajatteleva ihminen skeptikosta uskontoja vastustavaksi ateistiksi. Samaan hengenvetoon Dawkins pyrkii selittämään evolutiivisesti uskontojen olemassaolon sekä perustelemaan rationaalisesti sen, miksi jumalan olemassaolo on erittäin epätodennäköistä.
Dawkinsin parhaisiin puoliin kuuluu hänen loistava kirjoitustaito jonka avulla hän saa vaikeatkin tieteelliset teoriat kuulostamaan yksinkertaisilta ja itsestään selviltä. Dawkins pitää myös hyvin poliittiseen puolueettomuuden, eikä esim. kallistu talouspoliittisesti vasemmalle missään asiassa vaan jättäytyy taitavasti neutraaliksi. Onneksi kuitenkin punavihreä multikulttuurisuuspalvonta saa kuulla kunniansa. Tästä syystä Dawkinsia onkin kritisoitu, sillä The God Delusion asettaa länsimaalaisen rationaalisen kulttuurin muiden kulttuurien yläpuolelle. Mielestäni tämä asennoituminen kuuluu päinvastoin kirjan parhaisiin puoliin.
Kun Dawkins voitti Iso-Britannian vuoden kirjailija -palkinnon, odotukseni kirjaa kohtaan nousivat. Valitettavasti Dawkins petti nämä odotukset lähes täysin. The God Delusion ei ole paisuneen maineensa veroinen, eikä se ole edes kovin hyvä ateistiseksi kirjaksi - se että The God Delusionia väitetään jopa kaikkien aikojen parhaaksi ateistikirjaksi, kertoo jotain kovin surullista näiden kirjojen tasosta. Jokainen joka on joskus seurannut kreationistien kanssa käyviä väittelyitä tietää miten paljon näissä puidaan Hitlerin, Darwinin ja Nietzschen persoonia, uskomuksia ja elämiä. Näistä kolmesta Dawkinsilla näyttää olevan jokin sortin fiksaatio Hitleriä (joka mainitaan peräti 25 sivulla) ja Darwinia (mainitaan 33 sivulla) kohtaan. Vaikka Darwin ymmärrettävästi oli (Herbert Spencerin ohella) evoluution perustaja, Darwinista ja darwinismista jatkuva jauhaminen antaa lukijalle sellaisen kuvan, että evoluutio olisi uskonto. Dawkins itse erehtyy jopa kutsumaan evoluutiota tutkivia biologeja kreationistien luomalla orwellilaisella termillä "evolutionisteiksi" (kreationistit kutsuvat itseään termillä "creation scientists").
Vaikka Dawkins pitää kaikkia uskontoja vihollisinaan, hän tuntuu käyvän erityisesti Katolisen kirkon kimppuun siitäkin huolimatta, että suurin osa Dawkinsin vastustamista äärikristityistä löytyy kristinuskon protestanttisesta haarasta (tarkalleen ottaen sen radikaalireformisesta haarasta johon mm. Adventistit, Baptistit ja Helluntailaiset kuuluvat). Varsinkin yli 700 vuotta sitten elänyttä Tuomas Akvinolaista vastaan nostettu kritiikki voidaan luokitella jopa raukkamaiseksi. Kaiken pahan lisäksi Dawkins syyttää ensin uskonnollisia ihmisiä huonosta argumentoinnista (joka kieltämättä onkin tarpeen) mutta silti itse syyllistyy ekologiseen virhepäätelmään useita kertoja. Oxfordin biologian professorina Dawkins on taatusti täysin tietoinen tästä, mutta päättää silti väärinkäyttää muutamia tilastoja omana retorisena aseenaan. Tämä on varsin valitettavaa, sillä Dawkins tuntuu olevaan yllättävän epätietoinen kristusmyytistä joka on miltei paras yksittäinen kristinuskon vastainen argumentti. Ehkä kirjan suurin ongelma on lopulta siinä, että Dawkins pitää omaa ateistista näkemystään niin itsestään selvänä ja oikeutettuna, ettei hän osaa perustella sitä muuten kuin vetämällä mutkat suoriksi. 399 sivua. Yleisarvosana: 79 %.
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Kirja-arvostelu: The God Delusion
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuli itselle God Delusionia lukiessa kovasti sellainen fiilis, että nyt saarnataan kuorolle. Mutta miehen The Blind Watchmaker kuuluu ehdottomasti omiin lempikirjoihin.
Jup, tuo kävi myös itsellä mielessä, tosin epäilen, että kyse on pikemminkin siitä, ettei Dawkins God Delusionissaan oikein lopulta oivalla sitä millaiset argumentit purevat mihinkin yleisöön (tai mikä hänen oikea kohdeyleisönsä edes on). Tuntui kuin Dawkinsin olisi yrittänyt kirjoittaa kirjaa agnostikoille, mutta kirjan argumentit ovat lähinnä suunnattuja valtavirtakristityille (äärikristittyihin ei tunnetusti tehoa mikään ja Dawkinsin aiheet ja argumentit ovat niin tyhmiä, että minun on vaikea ymmärtää miten yksikään agnostikko saatikka ateisti saisi niistä mitään irti). Ateismista voi kirjoittaa muutenkin kuin puhumalla Hitleristä ja muista irrelevanteista asioista. Lopulta The God Delusion sopii ehkä parhaiten amerikkalaisille peruskristityille jotka oikeasti luulevat, että evoluutio/ateismi on uskonto, jonka edustajat ovat samaan aikaan kommunisteja, neuvostovakoojia ja saatananpalvojia.
Itse todella toivon, että Dawkinsin muut kirjat ovat paljon, paljon parempia. The Blind Watchmaker, Ansestors' Tale ja pari muuta Dawkinsin teosta, ovat päätyneet jo ostoslistalle (tosin sen listan hännille). Muita ideoita otetaan toki vastaan...
Lähetä kommentti