eroakirkosta.fi

lauantai 23. helmikuuta 2008

Kirja-arvostelu: The Economics of Prohibition

Mark Thortonin The Economics of Prohibition (1991) on itävaltalaisen taloustieteilijän kirjoittamaksi varsin neoklassinen kirja. Kuten nimestäkin voi päätellä, kirja käsittelee alkoholin ja muiden huumausaineiden totaalikiellon taloustiedettä. Lähes kaikki liberaalit kannattavat kaikkien huumausaineiden välitöntä laillistamista jo siksi, että jokaisella ihmisellä on oikeus päättää mitä hän kehoonsa pistää. Utilitaristisesta näkökulmasta perustellaan vielä usein, että huumausaineiden totaalikiellon ylläpito on äärimmäisen kallista sekä ongelmallista koska se ajaa yhden talouden osa-alueen pimeiden markkinoiden hallitsemaksi. Tällöin huumausaineiden kuluttajat eivät voi tarkastella tuotteen laatua, eikä kahdella riitaantuneella osapuolella ole mahdollisuuta välienselvittelyyn oikeusteitse. Ja tämä on vasta alkua.

Ennen Thortonin kirjan lukemista en ollut edes kuvitellut niitä kaikkia ongelmia joita totaalikielto aiheuttaa. Esimerkiksi (Yhdysvaltojen) alkoholin totaalikiellon aikana juomien keskimääräinen alkoholipitoisuus kaksin- tai kolminkertaistui ja merkittävä osa myytävästä alkoholista sisälsi metanolia (eli myrkyllistä puuviinaa, joka aiheuttaa mm. sokeutta). Lisäksi oluen myynti laski viinanmyynnin kasvaessa. Totaalikielto lisäsi lopulta alkoholin kulutusta. Mutta eikö totaalikielto nostanut alkoholin hintaa, joka puolestaan vähentää kysyntää? Thorton mukaan kyllä. Mutta totaalikiellon ansiosta alkoholin tissuttelu vähen, kaatokännien lisääntyessä. Alkoholin pienkuluttajat ryhtyivät usein raivoraittiiksi kun taas keskivertokuluttajat alkoivat juomaan kovemmin - pimeiltä markkinoilta saadun juoman alkoholiprosenttia on vaikea arvioida. Thorton pitää myös todennäköisenä, että esim. kannabiksen ja opiumin totaalikielto on ainoastaan lisännyt molempien aineiden kulutusta.

Thortonin mukaan suurin osa kielletyistä huumausaineista on (alkoholin tavoin) käytännössä haitattomia, niin kauan kun niitä käytetään kohtuudella. Esimerkiksi vaarallinen crack kokaiini on tuote jota ei olisi lainkaan vapailla markkinoilla, mikäli vähemmän haitallista kokaiinia olisi vapaasti saatavilla. Käytöstä lisääntyneiden terveyshaittojen lisäksi, narkomaanien terveyttä uhkaavat lainsuojaton asema sekä lisääntynyt rikollisuus, jolla huumausaineiden hankinnasta koituneet korkeat kustannukset katetaan. Ei saa myöskään unohtaa, että suurempi huumausainepitoisuus lisää huumekoukun riskiä.

Kolme tärkeää ryhmää hyötyy totaalikiellosta: lääkärit/apteekkarit, poliisit/poliitikot sekä huumausaineiden tuottajat. Lääkärit ja apteekkarit ajoivat Yhdysvaltojen totaalikieltoa aikoinaan erittäin voimakkaasti. He eivät tehneet tätä terveyshaittojen minimoimiseksi; he halusivat monopolisoida lääkintäpalvelut. Ei liene mikään ihme, että monet laittomat huumausaineet olisivat vapailla markkinoilla halpoja ja helposti saatavilla olevia lääkintäaineita. Poliitikot saavat huumausaineiden kimppuun käymisestä paljon irtopisteitä. Lisäksi huumausaineiden laittomuus lisää korruptiota, joiden avulla poliisit ja poliitikot voivat nostaa omia palkkojan laittomin keinoin. Huumausaineiden tuottajille totaalikielto on kuitenkin kaikkein tärkein. Al Caponen kaltaiset gangsterit eivät ole kiinni rahassa siksi, että he olisivat parempia huumausaineiden tuottajia, vaan siksi, että he osaavat parhaiten lahjoa poliiseja/poliitikkoja, kiertää lakeja sekä painostaa asiakkaitaan. Al Capone tiesi, että mikäli alkoholin totaalikielto kumottaisiin, hän menettäisi koko markkinaosuutensa. Samasta syystä tämän päivän Al Caponet kannattavat huumausaineiden totaalikieltoa.

Viimeisessä kappaleessa Thornton myöntää, että huumausaineiden totaalikiellon purkaminen on poliittisesti äärimmäisen vaikeaa, koska huumausainekielto hyödyttää monia vahvoja erityisryhmiä. Thorntonin mielestä ratkaisu ei kuitenkaan ole huumausainelainsäädännön inkrementaalinen purkaminen vaan laillistuksen tulisi keskittyä yhteen aineeseen kerrallaan. Ensimmäiseksi tulisi purkaa kokonaisuudessaan alkoholin ja tupakan säännöstely ja verotus, jonka jälkeen voidaan siirtyä kannabiksen, kokaiinin ja heroiinin dekriminalisointiin - aine kerrallaan. 153 sivua. Yleisarvosana: 84 %.

7 kommenttia:

Vandaali kirjoitti...

Sopmimusteoreettisesta näkökulmasta yksilön ei kannata luovuttaa valtiolle oikeutta omaan terveyteensä , ei edes vaikka hän vastikkeeksi saisi poliittisen oikeuden kollektiiviseen kansanterveyteen, koska hän ei voi varmistua siitä etteikö kollektiivi kiellä sitä mitä hän itse haluaa tehdä.

Aragon kirjoitti...

Mark Thornton on muuten muillakin alueilla (mm. taloussykli, sota-ajan talous) pätevöitynyt taloustieteilijä, ja näki USA:n asuntokuplan jo hyvissä ajoin vuonna 2004 (kuten muutkin "itävaltalaiset", kuten Frank Shostak ja Chris Mayer).

Thornton on myös hyvä luennoitsija, joka menee aina vitsillä sisään aiheeseen, ja aina kuuntelemisen arvoinen. Mises-instituutin sivuilla on parisenkymmentä luentoa, joista tosin vain yksi näyttäisi liittyvän suoraan huumeiden säännöstelyyn.

http://www.mises.org/media.aspx?action=showname&ID=288

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Sopmimusteoreettisesta näkökulmasta yksilön ei kannata luovuttaa valtiolle oikeutta omaan terveyteensä , ei edes vaikka hän vastikkeeksi saisi poliittisen oikeuden kollektiiviseen kansanterveyteen, koska hän ei voi varmistua siitä etteikö kollektiivi kiellä sitä mitä hän itse haluaa tehdä.

En valitettavasti ole täysin varma mihin tekstiin/kommenttiin viittaat. Julkisessa terveydenhuollossa yksilö ei teoriassa luovuta omaa terveyttäänsä valtiolle, mutta käytännössä katsoen hän tekee sen (koska crowding out ilmiö nostaa yksityisen terveydenhuollon hintoja ja samaan aikaan korkea verotus vähentää yksilöiden ostovoimaa). Ensimmäisenä omasta terveydestään luopuvat kuitenkin ne jotka jo entuudestaan tienaavat pääasiallisen elantonsa valtion kautta, eivätkä siten osaa näyttää tervettä skeptisyyttä valtiota kohtaan. Valitettavasti julkinen terveydenhuolto kuuluu niihin hyvinvointivaltion katiskoihin, joista on kovin vaikea peruttaa pois kun sinne kerran on uitu.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Mark Thornton on muuten muillakin alueilla (mm. taloussykli, sota-ajan talous) pätevöitynyt taloustieteilijä, ja näki USA:n asuntokuplan jo hyvissä ajoin vuonna 2004 (kuten muutkin "itävaltalaiset", kuten Frank Shostak ja Chris Mayer).

Minulla muuten kesti yllättävän kauan ennenkuin ymmärsin kunnolla talouskuplien mekaniikan. Tämä tapahtui vasta 2006. Mark Thorntonista on jotenkin jäänyt sellainen kuva, ettei hän ole erikoistunut oikein millään talouden osa-alueella, mutta on noin muuten pätevä itävaltalainen taloustieteilijä (ei kuitenkaan siinä määrin missä esim. Hoppe, Kirtzner, Raico, Hüllsman, Block jne.).

Thornton on myös hyvä luennoitsija, joka menee aina vitsillä sisään aiheeseen, ja aina kuuntelemisen arvoinen. Mises-instituutin sivuilla on parisenkymmentä luentoa, joista tosin vain yksi näyttäisi liittyvän suoraan huumeiden säännöstelyyn.

Olen samaa mieltä. Muutenkin olen kuunnellut noin 1/3 osan kaikista Mises instituutin audioista lävitse. Suosittelen niitä erittäin lämpimästi.

Sami Holmström kirjoitti...

En ollut aiemmin tietoinen, että USA:ssa niin moni on posessa
pelkästä hallussapidosta/käyttörikkomuksesta.

Muutenkin pidätysluvut vaikuttavat aika uskomattomilta. Uskomattomia ovat myös tuomiot (esim. crack vs. kokaiini).

Paljonko huumeidenvastaiseen sotaan palaa rahaa?

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

En ollut aiemmin tietoinen, että USA:ssa niin moni on posessa pelkästä hallussapidosta/käyttörikkomuksesta.

Yup, prosenttuaaliset osuudet ovat ihan järkyttäviä. Yhdysvalloissa rikoksista tuomitaan muutenkin aivan liian pitkiä rangaistuksia tyyliin kolme elinkautista + 150 vuotta vankeutta yms. Jotkut osavaltiot ovat yrittäneet muuttaa oikeuskäytäntöä järkevämmiksi (esim. tiputtamalla nolla pois tuomioiden pituudesta) mutta toistaiseksi turhaan.

Paljonko huumeidenvastaiseen sotaan palaa rahaa?

En valitettavasti tiedä lainkaan, mutta kyseessä on suuria summia rahaa. Hämäräksi asian tekee se, että FBI:n lisäksi myös CIA, DHS ja ATB instituutiot jahtaavat huumeiden käyttäjiä. Tämän lisäksi myös yksittäisten osavaltioiden poliiseilla ja kaupungeilla on omat huumeohjelmansta. Näitä summia on monesti yritetty laskea, mutten ole nähnyt mitään yksiselitteisesti varmoja lukuja.

Mihin muuten blogisi on kadonnut? En myöskään löydä profiiliasi? Onko tämä jokin tilapäinen häiriö, oletko kenties muuttanut asetuksia vai mitä on tapahtunut?

Sami Holmström kirjoitti...

Mihin muuten blogisi on kadonnut?

Kevätsiivous menossa. Palaa linjoille jonkin ajan kuluttua.