Kirja-arvostelu: An Austrian Perspective on the History of Economic Thought

Sarjassamme aivan liian pitkiä kirjatitteleitä ykköseksi nousee mitä luultavimmin Murray Rothbardin kaksiosainen teos Economic Thought Before Adam Smith - An Austrian Perspective on the History of Economic Thought, Volume I ja Classical Economics - An Austrian Perspective on the History of Economic Thought, Volume II. Nimensä mukaisesti teos käsittelee taloustieteen historiaa, joista ensimmäinen osa kattaa ajan 500 e.a.a. - 1800 ja toinen osa vuodet 1750-1900. Rothbardin ennenaikaisen kuoleman myötä (68-vuotiaana, 1995) kirjan kolmas osa (joka kattaisi vuodet 1850-2000) ei koskaan ehtinyt ilmestyä. Toinen osa päättyykin lähes kuuluisaan lausahduksen "Mutta se [Mengerin elämä] kuuluu jo seuraavaan osaan".

Koska keskityin yliopistollisissa taloustieteen ja filosofian opinnoissani erityisesti taloustieteen historiaan ja aatehistoriaan, perehdyin melko isoon läjään Rothbardin tämänkertaista aihetta sivuaviin kirjoihin ja jälleen kerran on myönnettävä Rothbardin onnistuneen: An Austrian Perspective on the History of Economic Thought on alansa paras, selkein ja tarkin mammuttiteos. Yleensä aihetta käsittelevät kirjat alkavat kutakuinkin seuraavasti. Alussa oli Aristoteles ja kreikkalainen filosofia. Sitten siirrytään lähes 2000 vuotta ajassa eteenpäin 1600-luvun englantilaisiin merkantilisteihin ja 1700-luvun ranskalaisiin fysiokraatteihin. Lopulta 1776 Adam Smith iskee kuin salamana kirkkaalta taivaalta teoksella The Wealth of Nations jonka jälkeen taloustieteen taivallus on ollut tasaista suoraa nousua ylöspäin David Ricardon ja Alfred Marshallin tähdittämänä. Välillä joukkoon on eksynyt joitakin vääriä suuntauksia kuten institutionaalinen taloustiede, itävaltalainen taloustiede ja marxilainen taloustiede mutta John Maynard Keynesin läpilyötyä nämä unohtuivat. Sen pituinen se.

Rothbardin teos on toista maata. Hänen mukaansa taloustiede ei ole ollut tasaista yhtäläistä nousua ylöspäin, vaan päinvastoin pitkäkestoista edestakaisin sahaamista jossa onnen ja sattuman rooli on ollut ilmeinen. Varsinainen taloustiede alkaa Rothbardin mukaan 1400-luvun loppupuolen Espanjalaisesta skolastiikasta ja kehittyi sitä kautta varsin tasaisesti Richard Cantillioniin, fysiokraatteihin ja Turgotiin asti. Adam Smithin menestys ei niinkään johtunut hänen kirjoitustaidostaan vaan edeltäjiensä (mm. Cantillionin ja Turgotin) plagioinnista ja Smithin megalomaanisesta egosta. Rothbard väittää jopa Adam Smithin vieneen taloustiedettä vuosisatoja taaksepäin talouden tasapainoon keskittymisen ja empirismiin suuntautumisensa vuoksi. Adam Smithillä oli puolestaan kaksi varteenotettavaa seuraajaa: Jean-Baptiste Say, joka oikeastaan systematisoi Cantillionin ja Turgotin taloustiedettä mutta joutui fysiokraattien huonon maineen vuoksi kutsumaan itseään Smithiläiseksi, ja David Ricardo, joka systematisoi Smithiläisen taloustieteen. Aluksi Saylaisesta taloustieteestä tuli suositumpaa Ricardon jäädessä unholaan, kunnes John Stuart Mill herätti Ricardon uudelleen henkiin lähes 50 vuotta tämän kuoleman jälkeen. Kirjan lopussa Rothbard käyttää paljon palstatilaa marxilaisen taloustieteen rakennelman tuhoamiseen hänen luokkateoriastaan lähtien aina lisäarvoteoriaan saakka.

An Austrian Perspective on the History of Economic Thought on siinäkin mielessä poikkeuksellinen teos, ettei se keskity pelkästään taloustieteen historiaan vaan sisältää myös aimo annoksen lakitieteen, politiikan ja uskonnon historiaa. Tämä on sinänsä valitettavaa sillä se tekee lukemisen aika ajoin tylsäksi, erityisesti silloin kuin kirja tuntuu eksyvän pitkälle aiheestaan. Esimerkkejä tällaisista kappaleista ovat mm. ensimmäisen osan "From Middle Ages to Renaissance" ja "Protestants and Catholics". Taloustieteen historian tiedon hajanaisuudesta johtuen, kirja poukkoilee myös pahemman kerran joissain kappaleissa. Kirjaa voisi myös kritisoida siitä, että tiettyjä ajattelijoita demonisoidaan aivan liikaa kuten Niccolò Machiavellia. Kaikkein valitettavinta on kuitenkin se, ettei kirjan kolmas osa koskaan ilmestynyt. Kirjan päätöskappale Frédéric Bastiatista aloittaa juuri kaikkein kiinnostavimman osan taloustieteen historiasta. Onneksi Mises instituutti ja Joseph Salerno ovat lupailleet kirjasarjan kolmannen osan mahdollista myöhempää julkaisua. 534 + 505 = 1039 sivua. Yleisarvosana: 94 %.