Vasemmisto, oikeisto ja tieteellisyys

Törmäsin hetki sitten Juha Kettusen vanhahkoon postaukseen koulutuspolitiikasta joka kuulosti kovin tutulta:

Entä yliopisto sitten? Poliittista filosofiaa luettuani silmäilin Yhteiskuntapolitiikan opetussuunnitelmaa siinä toivossa, että mitäs jos vaikka kohdentaisinkin uudet kiinnostukseni opiskeluun. Järkytys oli suuri. Minulle tuli opetussuunnitelmasta nimittäin sellainen mielikuva, että oppiaineen nimi voisi aivan yhtä hyvin olla Sosialistinen yhteiskuntapolitiikka. [...] Sitä luulisi, että yhteiskuntapolitiikka tutkisi erilaisia vaihtoehtoja sille, miten yhteiskunta tulisi järjestää. Sain sellaisen kuvan, että Yhteiskuntapolitiikka oli päättänyt asian jo etukäteen ja keskittyy Totuuden julistamiseen opiskelijoilleen.

Pääasiassa yhteiskuntatieteitä lukeneena minulle jäi sellainen kuva, että yhteiskuntatieteissä on vain yksi oikea (tm) tapa ajatella joka tarjoillaan nenän eteen pyhänä kolminaisuutena: sosialismi, feminismi ja enviromentalismi.

Muistan pitäneeni vapaampia esitelmiä ainakin kansantaloustieteessä, sosiologiassa ja markkinoinnissa joissa opettaja/oppilas kritisoi esitelmääni epätieteellisyydestä. Kyse ei kuitenkaan ollut huonosta metodista vaan jotain mitä kritisoija kutsui "asian ideologisoinniksi" (eli propagandaa). Mieleenpainuvin esimerkki on muutaman vuoden takaa jolloin pidin esitelmää Saksojen yhdistymisen vaikutuksesta valtion rahapolitiikkaan sanoin (ulkomuistista): sosialismin vuoksi DDR:n elintaso oli paljon Länsi-Saksan elintasoa matalampi. Kritisoijani väitti, että vaikka tiedämme nyt DDR:n elintason olleen Länsi-Saksaa matalampi, me emme tiedä miksi se oli sitä. Sosialismin syyttäminen oli hänestä "asian ideologisoimista". Kysyin mistä muusta DDR:n heikko elintaso johtui ja sain vastaukseksi mm. huonomman viljelyilmaston, DDR:n pienemmän maa-alueen, ja DDR:n suuremmat tappiot toisessa maailmansodassa. Viimeisimpänä kriitikkoni vielä kuittasi, ettei DDR:n elintaso välttämättä ollut juuri Länsi-Saksaa heikompi, sillä DDR:ssä tuotettiin tuotteita joita ihmiset tarvitsivat kun taas Länsi-Saksassa tuotettiin tuotteita joita ihmiset halusivat. Tämä logiikka jätti tämän sanavalmiin blogaajan täysin sanattomaksi.

Mielenkiintoisen asiasta tekee, että jotkut opiskelijat ovat esittäneet räikeitä feministisiä/sosialistisia agendoja joissa on vaadittu mm. professuurien naiskiintiöitä/metsäteollisuuden sosialisointia. Yliopistossa näitä päiväunia kohdeltiin kuitenkin "mielenkiintoisina ideoina" sen sijaan, että ne leimattaisiin "epätieteelliseksi" tai "asian ideologisoinniksi".

Eräs toinen hauska esimerkki tapahtui pari päivää Ruotsin 2006 eduskuntavaalien jälkeen. Seminaarissa keskusteltiin miten porvarien vaalivoitto tulee vaikuttamaan Ruotsin työlainsäädäntöön. Alustavassa puheessaan opettaja sanoi Ruotsin työlainsäädännön huonontuvan. Tämä ei kuulosta kovin pahalta mutta se kertoo aika paljon yliopistoiden sisäisestä maailmasta. Miksi opettaja käytti sanaa "huonontuvan"? Eikö objektiivisempaa olisi ollut käyttää sanaa "muuttuvan"? Tai miksei opettaja saman tien käyttänyt sanaa "paranevan", koska poliitikot perustelevat omia lakialoitteitaan asioiden parantamisella?

Mitä enemmän pohdin yliopistokoulutusta, sitä varmentuneemmaksi olen tullut siitä, ettei yliopistoissa tehdä viisaita ihmisiä. Päinvastoin, yliopisto on laitos jonne hieman keskivertoa viisaammat hankkiutuvat koska he katselevat edeltävän sukupolven johtajia ja huomaavat, että lähes kaikilla heistä on yliopistotutkinto. Todellisuudessa nämä ihmiset ovat päätyneet johtoportaaseen pätevyytensä vuoksi, yleensä yliopistotutkinnosta huolimatta. Yliopistokoulutuksen suurin hyötyjä on valtio joka saa pidemmän indoktrinoimisajan myötä varmistettua myös maan viisaampien sopivan Puolueen ideologiseen muottiin. Tavallaan nämä ns. viisaammat ovat oikeastaan tyhmempiä: normaalille ihmiselle peruskoulun indoktrinointi on tarpeeksi, hieman tyhmempi tarvitsee vielä lukion indoktrinoinnin ja kaikkein kovapäisimmät saavat sitä yliopistollisella tasolla. Allekirjoittanut on muuten oppinut yli 95 % tässä blogissa esitetystä tiedosta yliopiston ulkopuolella kirjoja, artikkeleita ja blogeja lukemalla sekä erinäisten keskustelupalstojen toimintaan osallistumalla.