eroakirkosta.fi

perjantai 2. toukokuuta 2008

Miksi sosialismi ei toimi (talouslaskun ongelma osa 1/3)

Nykyään suurin osa suomalaisista ymmärtää, ettei sosialismi toimi. Jos heidän tulisi perustella mielipidettään tunnin miettimisen jälkeen vastaus olisi suunnilleen seuraavanlainen: sosialismi olettaa ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä olento joka työskentelee yhtä innokkaasti muiden kuin itsensä eteen; valitettavasti ihminen on pohjimmiltaan paha ja omahyväinen, jonka seurauksena sosialismissa ihminen laiskistuu työnteon kannustimien puuttuessa. Jos sama kysymys kysyttäisiin minkä tahansa yliopiston kansantaloustieteellisen tiedekunnan tohtoreilta vastaus olisi, ettei ole olemassa mitään teoreettista syytä miksei sosialismi voisi toimia, mutta käytännössä sosialismi luo ympärilleen liian suuren byrokratian jonka vuoksi suunnitelmatalouden resurssikohdennuksia ei onnistuta tekemään riittävän nopeasti ja tehokkaasti. Kuten yleensä, tavallinen ihminen ymmärtää tietämättään asian akateemikkoa paremmin, vaikka akateemikko olisi kuinka vakuuttunut omasta ylemmyydestään.

Sosialismin toimimattomuus on kuitenkin kiistattomasti todistettu itävaltalaisen taloustieteen voimin. Friedrich Hayek esitteli jo pitkälle kehitetyn version tavallisen kaduntallaajan oikeasta olettamasta: Sosialismissa valtio omistaa kaiken, jolloin hintamekanismia ei ole olemassa. Hinnat puolestaan edustavat markkinainformaatiota ja kaiken tämän informaation kerääminen on käytännössä katsoen mahdotonta. Hayekin mukaan edes yksittäinen ihminen ei pysty täysin ymmärtämään omia halujaan, jolloin tuhansien kilometrien päässä toimiva valtion byrokraatti on kahta pahemmin pihalla. Tämä johtaa lopulta siihen, että valtio tekee jatkuvasti huonoja tuotantopäätöksiä tavallisen ihmisen puolesta joka puolestaan johtaa massiivisiin virheellisiin sijoituksiin ja väärien tuotteiden tuotantoon.

Valitettavasti Hayekin kritiikki ei ollut vedenpitävä vaan jätti teoreettisen mahdollisuuden sosialismin toiminnalle, sillä voimme kuvitella nykyajan supertietokoneiden kykenevän tarvittavaan tiedonkeruuseen ja taloudelliseen laskelmointiin erityisesti pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa joissa valtio omaa kaiken kattavan tietopankin maan asukkaista. Ludwig von Mises oli kuitenkin ratkaissut arvoituksen jo ennen Hayekin artikkelia. Misesin mukaan ongelma on, ettei valtio pysty päättämään mitä tuotteita tuotetaan, miten paljon niitä tuotetaan ja millä teknologialla tuotanto suoritetaan - tämä on mahdotonta vaikka valtio tietäisi kaiken, ja valtion virkamiehet ja insinöörit olisivat yli-ihmisiä.

Mikäli argumentti tuntuu oudolta kuvitellaan asia toisinpäin kuluttajan silmistä. Jos valtio tietäisi kaiken esimerkiksi allekirjoittaneen toiveista, listalla olisi mm. taivaansininen BMW, yli 1 000 nelijöinen moderni talo kymmenen hektaarin rantatontilla jolla olisi koiria, vuohia ja kaksi shiren hevosta. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole edes sänkyä (nukun 180cm pitkällä sohvalla), saati tietokonetta, koska pidän varojeni säästämistä toistaiseksi tärkeämpänä. Vaikka sosialistinen valtio onnistuisi keräämään kaiken markkinainformaation edessä olisi miljardien ihmisten toivelistat, eikä valtiolla olisi harmainta aavistusta miten rajalliset resurssit tulisi kohdentaa oikein. Talouslasku on Misesin mukaan mahdollista ainoastaan silloin kun jokainen hyödyke (good) on jonkun yksityisomistuksessa, jokaisella on vapaus käydä kauppaa, ja yhteiskunta elää rahataloudessa (vaihtotalouden vastakohta). Sosialismi ei siis ole mahdotonta tiedonpuutteen tai teknologisen osaamattomuuden vuoksi, vaan se on siltikin mahdotonta vaikka sosialistien tiedonkeruu ja teknologinen osaaminen olisi maailman huippua.

4 kommenttia:

Samuli Pahalahti kirjoitti...

Toni on myös kirjoittanut hyvin Vapaasana.netiin aiheesta.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Joo, huomasin tuon Tonin artikkelin (tosin löysin sen Sampon libertarismi ukk:sta) ja mietin miten pystyisin linkittämään parhaiten siihen. Kun en löytänyt tällaista paikkaa annoin asian olla ja mietin miten voin linkittää siihen jommassa kummassa tulevassa osassa.

Noin ylipäätään Tonin artikkeli on kyllä hyvä. Tosin se on aika Hayekmainen - joka ei onnistunut aukottomasti todistamaan talouslaskun ongelmaa - sekä omaa niin paljon monimutkaisia sanoja (kyberneettinen, eklektiivinen jne.) että tekstin ymmärtäminen maalikolle voi olla hankalaa.

Toki suosittelen kaikkia aiheesta kiinnostuneita lukemaan kyseisen tekstin.

Paavo kirjoitti...

" Sosialismi ei siis ole mahdotonta tiedonpuutteen tai teknologisen osaamattomuuden vuoksi, vaan se on siltikin mahdotonta vaikka sosialistien tiedonkeruu ja teknologinen osaaminen olisi maailman huippua."

mikään teknologia tuskin pystyy saamaan informaatiota ihmisten psykologisista tarpeista, ja kaikki tarpeet ovat sellaisia pohjimmiltaan. Ja vaikka pystyisikin, niin yksilö vastustaisi sitä, että hänen puolestaan valitaan. Niinkuin kapinoidaan iskää ja äiskää vastaan, vaikka nämä tietävätkin lapsuusiän ajan ainakin paremmin mitä lapsen kuuluu saada ja haluata (siis toki vain osittain, jos vanhemmat toimivat totalitaarisesti eivätkä anna lastensa valita mitään vaatteista harrastuksiin, niin ei tule onnellisisa penskoja siitä)

sosialismin ja markkinoiden vuoropuhelu osuu juuri siihen osaan, että osaako ihminen haluta itselleen tärkeitä asioita. Onko ihminen niinkuin lapsi, joka ostaisi kaikilla rahoilla karkkia ja käyttäisi kaiken ajan pleikkarin peluuseen jos vanhemmat ei puuttuisi. kuinka paljon tarvitaan yhteisön päätäntävaltaa hillitsemään yksilön hillittömyyksiä.

toki suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on opetettu kansalaisille että rahalla saa vain turhia asioita kuten luksusta, parempia autoja ja liian isoja taloja, merkkivaatteita sun muuta. hyvinvointiyhteiskunta takaa, että yhteisö (eli huoltosuhdekärsijät) maksavat kaikki ihmisarvoisen elämän edellytykset: korkean tason terveydenhuollon, asunnon, ravinnon, koulutukset ja kohtuullisesti hupijuttuja ja käyvätpä tuillaeläjät matkoillakin. Eli kaiken tärkeän saa vaikkei tekisi mitään. kovalla vaivannäöllä voi saada ainoastaan halveksittua luksusta ja turhia leluja.

Jos nyt yhteisötaloudesta luovuttaisiin suomessa yhtä-äkkiä, niin tottakai suuri osa ihmisistä luulisi, että verotuksesta säästyneen rahan voi vapaasti tuhlata laajakuvatelkkareihin ja thaimaanmatkoihin, ja olisivat sitten heti niin osamaksu- ja kulutusluottoveloissaan niin ankarasti että kuolisivat siihen ensimmäiseen antibiooteilla hoidettavaan bakteeritulehdukseen, kun ei ole varaa enää hoitoon.

ja koska yhteisömoraalimme ei hyväksyisi naapurin traagista kohtaloa niin heti vaadittaisiin samojen rakenteiden asettamista uudelleen paikoilleen.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

mikään teknologia tuskin pystyy saamaan informaatiota ihmisten psykologisista tarpeista, ja kaikki tarpeet ovat sellaisia pohjimmiltaan. Ja vaikka pystyisikin, niin yksilö vastustaisi sitä, että hänen puolestaan valitaan.

Joo, tämähän on äärimmäisen epätodennäköistä eli lähes mahdotonta. Pointti on kuitenkin, että sosialismi ei ole ainoastaan käytännössä mahdotonta vaan se on mahdotonta myös teoriassa. Eli vaikka käytäntö olisi kuinka edullinen sosialismin kannalta (pystymme esim. kuvittelemaan, että tekniikka keksii joskus laitteen joka syötetään suoraan ihmisten aivoihin joka kerää kaiken tarvittavan datan), sitä ei siltikään pystyttäisi toteuttamaan koska sosialismi on teoreettinen mahdottomuus tässä universumissa aivan kuten 1 + 1 = 3.

sosialismin ja markkinoiden vuoropuhelu osuu juuri siihen osaan, että osaako ihminen haluta itselleen tärkeitä asioita. Onko ihminen niinkuin lapsi, joka ostaisi kaikilla rahoilla karkkia ja käyttäisi kaiken ajan pleikkarin peluuseen jos vanhemmat ei puuttuisi. kuinka paljon tarvitaan yhteisön päätäntävaltaa hillitsemään yksilön hillittömyyksiä.

Käsite "osaako ihminen haluta itselleen tärkeitä asioita" on oksymorooninen. Jokainen yksilö tietysti haluaa niitä asioita jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä - tämähän on haluamisen määritelmä (eli haluan asian x, koska koen asian x olevan minulle hyödyllinen eli tärkeä). Eriasia on pitävätkö ulkopuoliset ihmiset minun halujani minulle tärkeinä. He eivät kuitenkaan voi tehdä tätä määritelmää mitenkään oikeutetusti minun puolestani (poislukien vanehmpi-lapsi tilanne tai vastaava täydellinen holhoussuhde). En myöskään ymmärrä miksi yhteisöä tarvittaisiin hillitsemään yksilön hillittömyyksiä. Yksilöhän tähtää aina omasta mielestään järkevään toimintaan ja keskeinen biologinen pakote lähes jokaiselle yksilölle on oma hengissä pysyminen, joten on kummallista että yhteisöä (jos se määritellään julkisena sektorina) tarvittaisiin yhtään mihinkään yksilön hillintään. Tietysti ihminen muuten yhteisöllisenä eläimenä voi asettaa vapaaehtoisia rajoja. Joka tapauksessa tärkeämpi kysymys on, kuka lopulta hillitsee yhteisön hillittömyydeltä - ilmiö joka voidaan demonstroida yhdellä ainoalla sanalla: kulttuuriministeri.

toki suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on opetettu kansalaisille että rahalla saa vain turhia asioita kuten luksusta, parempia autoja ja liian isoja taloja, merkkivaatteita sun muuta. hyvinvointiyhteiskunta takaa, että yhteisö (eli huoltosuhdekärsijät) maksavat kaikki ihmisarvoisen elämän edellytykset: korkean tason terveydenhuollon, asunnon, ravinnon, koulutukset ja kohtuullisesti hupijuttuja ja käyvätpä tuillaeläjät matkoillakin. Eli kaiken tärkeän saa vaikkei tekisi mitään. kovalla vaivannäöllä voi saada ainoastaan halveksittua luksusta ja turhia leluja.

Jup, ja tämähän on se syy miksi hyvinvointivaltiosta luopuminen vaatii jonkinsortin mukautumisjakson - eli muutosta ei tehdä hyvinvointivaltiosta puhtaaseen markkinatalouteen yhdessä yössä. Hyvinvointivaltiossa eläminen totta tosiaan tuhoaa rahankäytöntaidon.

Jos nyt yhteisötaloudesta luovuttaisiin suomessa yhtä-äkkiä, niin tottakai suuri osa ihmisistä luulisi, että verotuksesta säästyneen rahan voi vapaasti tuhlata laajakuvatelkkareihin ja thaimaanmatkoihin, ja olisivat sitten heti niin osamaksu- ja kulutusluottoveloissaan niin ankarasti että kuolisivat siihen ensimmäiseen antibiooteilla hoidettavaan bakteeritulehdukseen, kun ei ole varaa enää hoitoon.

Olen tästäkin samaa mieltä, tosin muutos voitaisiin aikaansaada yht'äkkiä mikäli ihmisten mielipiteet hyvinvointivaltiosta muuttuisivat välittömästi nykyisestä päinvastaiseksi. Tämä on tietenkin äärimmäisen epätodennäköistä, sillä mielipideilmapiirin muutos on yleensä hidas. Itse toivon, että omat kirjoitukseni (sekä muiden kirjoitukset) tehoavat lopulta niin hyvin, että näemme selkeän muutoksen 20-30 vuoden kuluttua.

ja koska yhteisömoraalimme ei hyväksyisi naapurin traagista kohtaloa niin heti vaadittaisiin samojen rakenteiden asettamista uudelleen paikoilleen.

Tämä olisi tietenkin väistämättä seuraus, jos hyvinvointivaltiosta luovuttaisiin kertaheitolla ilman milipideilmapiirin muutosta. Tosin jos mielipideilmapiiri muuttuisi ensin hyvinvointivaltion vastaiseksi ja hyvinvointivaltio tuhottaisiin tämän jälkeen yhdessä yössä, ihmiset tuskin vaatisivat sitä takaisin - huono-osaisemmat ohjattaisiin yksinketaisesti perheiden, hyväntekeväisyysjärjestöjen ja muiden hyvinvointivaltiottoman yhteiskunnan tukipilareiden harteille.