eroakirkosta.fi

perjantai 8. helmikuuta 2008

Kirja-arvostelu: How to be Invisible

J. J. Luna onnistui pysymään näkymättömänä Francon Espanjassa sekä myöhemmin Yhdysvalloissa piilottamalla osoitteensa ja omaisuutensa täysin laillisin menetelmin. Luna jakaa turvallisuuden neljään tasoon:
1) Älä vastaanota postia kotiisi. Älä ikinä kerro kotiosoitettasi. Käytä postilokeroa joka sijaitsee mieluiten viereisessä kaupungissa (mikäli asut helposti ylitettävällä rajalla, käytä naapurivaltion/osavaltion postilokeroa). Tällöin 80 % ihmisistä ei löydä sinua.
2) Siirrä sähkö-, vesi- ja puhelinlasku tekaistun nimen alle. Älä ikinä vastaan omalla nimelläsi tuntemattomaan numeroon. Tällöin 98 % ihmisistä ei löydä sinua.
3) Siirrä asunnot, autot ja veneet nimistäsi omistamasi yhtiön nimiin jonka kotipaikka on kaukana asunnostasi (esim. Helsinkiläinen siirtää asuntonsa Rovaniemeläisen tai Luxemburgilaisen yrityksen nimiin) ja joka ei harjoita liiketoimintaa. Nyt sinua on lähes mahdoton löytää.
4) Hanki itsellesi uusi sosiaaliturvatunnus ja uusi nimi. Älä maksa verojasi, äläkä enää ikinä työskentele yrityksille/valtiolle. Tämä on tietysti laitonta (minkä Luna myöntää) mutta se on myös ainut tapa kadota näkymättömiin (Luna itse pysyttelee 3-tasolla).

Lukija kysyy oikeutetusti miksi minun tulisi pysytellä näkymättömissä? Luna luettelee seuraavat uhkatekiät: valtio kiristää valvontaansa, rikolliset saattavat kiinnostua sinusta, entinen tyttöystäväsi/vaimosi uhkaa sinua, entinen liikekumppani/työkaveri uhkaa sinua, tai joku satunnainen sekopää haluaa tappaa sinut. Nämä uhat ovat melko kaukaahaettuja, mutta niin kauan kun olet kaikkien nähtävillä kuka tahansa voi iskeä kyntesi sinuun ja omaisuuteesi. Esimerkiksi vain 100 000 euron osakesalkku, hieno auto tai asunto hyvällä alueella moninkertaistaa riskin joutua rikollisten hampaisiin. Tämän vuoksi kannattaa piilottaa henkilökohtaiset tiedot ajoissa.

Kirjan parhaisiin puoliin kuuluu tarkka kuvaus siitä miten henkilökohtaiset tiedot piilotetaan lähes kaikilta. Valitettavasti nämä esimerkit tulevat lähes yksinomaan Yhdysvalloista ja Espanjasta, vaikka kirjan neuvot toimivat myös muissa maissa. Kirja perustelee hyvin tietoturvan tärkeyden, joka Lunan mukaan alkaa oman kotitietokoneen suojelusta varkauksia vastaan. Tietoturvavinkeissään Luna korostaa internetin turvattomuutta ja kehoittaa käyttäjiä mm. hankkimaan virustentorjuntaohjelman ja palomuurin. Hän suosittelee kahden koneen hankkimista, josta toisella ei pääse nettiin. On myös ehdottoman tärkeää, ettei vanhoja kovalevyjä myydä eteenpäin vaan ne vähintään poltetaan tai silputaan ja tiputetaan sillalta alas virtaavaan jokeen. How to be Invisible:n huonoihin puoliin kuuluu paranoian lisäksi kirjan huonot "sijoitusvinkit". Oman turvallisuuden parantamiseksi Luna suosittelee ettet: osta asuntoa, avaa pankkitiliä, käy töissä. Vaihtoehdoksi hän suosittelee oman yrityksen pyörittämistä vuokra-asunnosta. Suosittelen kirjaa (ja Markus Janssonin blogia) kaikille omasta turvallisuudesta kiinnostuneille. 278 sivua. Yleisarvosana: 83 %

10 kommenttia:

induktio kirjoitti...

Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta... tosin näissä yksityisyyden tavoittelumenetelmissä on se vaarana, että itse joutuu omien vainoharhojensa vangiksi, kun pitikin vain paeta valtion tms. pakkovaltaa. Tämänpäiväinen uutinen lapsiporno.info -sivuston sensuroinnista tosin tekee monet uhkakuvat realistisemmiksi..

Ikävä kyllä veikkaisin, että monet noista ehdotuksista on paljon vaikeampia toteuttaa Suomessa, kun täällä valtio on paisunut niin suureksi, ja ihmisistä kerätään paljon tietoa keskitettyihin rekistereihin. Muistaakseni osakesijoitusten tapauksessa lakihan pakottaa yksityishenkilöt rekisteröimään osakkeet omiin nimiinsä, eli hallintarekisteröinti on laitonta.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta... tosin näissä yksityisyyden tavoittelumenetelmissä on se vaarana, että itse joutuu omien vainoharhojensa vangiksi, kun pitikin vain paeta valtion tms. pakkovaltaa.

Totta, totta. Lunan toiminta tuntuu aika ajoin melko vainoharhaiselta. Loppupeleissä kyse on tästä: todennäköisyys joutua valtion/vakavan rikoksen uhriksi on olematon, mutta sellainen mahdollisuus on olemassa ja tämä mahdollisuus voidaan minimoida piiloutumalla. Valitettavasti itse pidän valtion uhriksi joutumista huomattavasti suurempana ja koska Lunan piiloutumiskeinot ovat kaikki laillisia, tarkoittaa tämä myös loppupeleissä sitä, että valtio voi sinut halutessaan jäljittää. Kaiken lisäksi Luna tokaisee, ettei valtiolta kannata edes yrittää piiloutua, koska valtiolla on käytännössä rajattomat resurssit ja rajattomilla resursseilla jokainen on löydettävissä. Lunan vinkit suojelevat valtiolta ainoastaan siten, että esim. putkimiehet, toimittajat ja poliittiset vastustajat eivät kykene kaivamaan kaapistasi mahdollisia luurankoja joista voisi koitua laillisia seuraamuksia.

Tämänpäiväinen uutinen lapsiporno.info -sivuston sensuroinnista tosin tekee monet uhkakuvat realistisemmiksi..

Lapsiporno on äärimmäisen vakava ongelma. Itse en uskalla enää avata tuntemattomia .zip-tiedostoja tai edes googlata uutisia lapsipornosta siinä pelossa, että saan itse omalle koneelleni lapsipornoa. Ensimmäinen ongelma on se, että myös ne ihmiset ovat syyllistyneitä rikokseen jotka ovat saaneet lapsipornoa täysin tietämättään (ja tältä välttyminen on mahdollista vain mikäli pysyttelee netin ulkopuolella tai on erittäin taitava koneenkäyttäjä joka osaa kaivaa esiin tiedostoja kovalevyn pimeimmistä nurkista). Toinen ongelma on se, että lapsiporno on huonosti määritelty, esim. kuvien kohdalla poliisi voi pidättää lapsipornosta mikäli 1) kuvan x malli on väärennetty näyttämään lapselta (eli ts. kuvassa ei koskaan ole ollut lapsia), 2) kuvan x malli näyttää liian nuorelta (käytännössä tällaista ei voi mitenkään varmistaa, näytöllä 15- ja 25-vuotias voivat näyttää samanikäisiltä) tai 3) kuvan x vaatetettu lapsi on "eroottisessa asennossa" tai mikä pahinta 4) lapsipornon status voi määräytyä sukulaissuhteen mukaan (esim. vanhemmat voivat ottaa kuvan alastomasta 6-vuotiastaan, mutta jos kuva päätyy sedän haltuun se on lapsipornoa). Suomessa on plussaa se, että sielä sentään lapsipornon katselu on laillista (hallussapito ei ole). USA:ssa myös katselu on laitonta, mikä tarkoittaa mm. sitä, että mikäli olet silminnäkijä rikoksessa jossa pedofiili x raiskaa lapsen y, saattaa tämä tarkoittaa sitä, että myös sinut pidätetään lapsipornon katselusta vaikka olet rikoksen silminnäkijä. Vastaavasti ihmisten tietokoneita on takavarikoitu koska poliisi väittää niiden sisältävän lapsipornokuvia. Mutta koska lapsipornon katselu on laitonta, näitä kuvia ei voida näyttää oikeudessa valamiehistölle taikka tuomarille, jotka täten joutuvat tekemään päätöksen poliisin puheiden perusteella (ja valitettavan usein valamiehistö luottaa poliisiin). On päivän selvää, ettei lapsipornolainsäädännön pääasiallinen tarkoitus ole lasten suojelu vaan sitä käytetään kanavana jonka kautta poliisi saa mahdollisuuden urkkia kenen tahansa kovalevyä epämääräisiin lapsipornosyytteisiin vedoten.

Ikävä kyllä veikkaisin, että monet noista ehdotuksista on paljon vaikeampia toteuttaa Suomessa, kun täällä valtio on paisunut niin suureksi, ja ihmisistä kerätään paljon tietoa keskitettyihin rekistereihin.

Suomessa piiloutuminen on kieltämättä vaikeampaa, mutta se on silti mahdollista. Tiedän kaksi tapausta jotka käyttävät postilokeroa ja asuvat pimeästi vuokralla salanimeä käyttäen, jolloin edes verottaja ei tunne heidän todellista asuinosoitettaan (heillä on tiedossa vain postilokero). Toiseksi Suomessa piiloutuminen on vähemmän hyödyllistä. Yksi Lunan keskeisiä argumenttejä piiloutumisen puolesta on se, että tällöin rikolliset ja huijarit eivät löydä sinua. Esim. USA:ssa talojen omistaja on helposti löydettävissä ja sillä perusteella huijarit voivat tehdä oikeushaasteen rikasta yksilöä kohtaan, jonka on USA:n lakien mukaan pakko puolustautua oikeudessa. Suomessa vastaavaa oikeusrulettia ei ole, eivätkä yksityisomistajien nimet ole aina edes helposti saatavilla.

Muistaakseni osakesijoitusten tapauksessa lakihan pakottaa yksityishenkilöt rekisteröimään osakkeet omiin nimiinsä, eli hallintarekisteröinti on laitonta.

Ei oikeastaan. Suomen kuuluisin sijoittaja Seppo Saario ei muistaakseni omista ainuttakaan osaketta itse, vaan hän omistaa ne Seppo Saario Oy:n kautta. Tosin Suomessa kaikki omistus on rekisteröity jonnekkin joten Suomessa mitään on hyvin vaikea omistaa anonyymisti. Yritin vuonna 2003 perustaa omaa sijoitusyhtiötä, mutta annoin periksi kun totesin, ettei Suomessa voi tehdä kovin suuria voittoja niin kauan kun yhtiö tai yhtiön omistaja asuu maassa. Aloitin tämän vuoksi siirtelemään varojani ulkomaille ajoissa vuodesta 2005 alkaen mm. Kanadaan. Joka kerta kun ole myynyt isomman osake-erän olen miettinyt, jaksanko maksaa veroja vai muutanko suosiolla rahojen kanssa ulkomaille palaamatta koskaan takaisin. Olen aina päätynyt veronmaksun kannalle, koska lopulta rästiin jääneet verolaskut peritään esim. minulle testamentatusta omaisuudesta jne... Hoh-hoijaa...

Kee kirjoitti...

Hei Stabu. Luettuani tämän juttusi olen oikeasti harkinnut siinä esitettyjä neuvoja. Olen vain miettinyt, että hankaloittaisiko se kohtuuttoman paljon elämää verrattuna hyötyyn mitä siitä saa.

Suomessa kuitenkin kaikilla ihmisillä täytyy olla joku osoite. Tosin se voisi olla postilokero osoite joka on esimerkiksi yrityksen nimissä jonka kotipaikka on eri paikkakunnalla.

Vuokralla asumisesta en tiedä onnistuuko se kuinka näkymättömästi. Tietysti asiaa taas helpottaa jos se sinun yritys vuokraa tai ostaa asunnon jossa asut, myös vakuutukset yms. sen nimissä.

Kyllä tämä on harkinnan arvoinen asia jokaiselle joka on tarkka yksityisyydestään.

mr_Zombie kirjoitti...

"Lapsiporno on äärimmäisen vakava ongelma. Itse en uskalla enää avata tuntemattomia .zip-tiedostoja tai edes googlata uutisia lapsipornosta siinä pelossa, että saan itse omalle koneelleni lapsipornoa."

Suosittelen mieluummin käyttämään kovalevyn salaamista ja erilaisia anonyymiproxy-ratkaisuja ja vastaavia mieluummin kuin rajoittamaan omaa tiedonsaantia. Ei sensuurille saa koskaan alistua.

Lapsipornon filtteröintitapauksessahan kyse on siitä, että valtio yrittää saada aikaan sensuurijärjestelmää, jota sitten voidaan käyttää kaiken ikävän sensuroimiseen. Lapsiporno on hyvä tekosyy tehdä sellainen, ja kun se on olemassa, sen käyttöä voidaan helposti laajentaa kaikkeen muuhun. Ei kestänyt kauaa, kun ehdoteltiin jo nettipokerin sensuroimista.

Eilinen oli historiallinen päivä siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa sensuroitiin mielipidesivusto. On vain ajan kysymys, milloin lisää mielipidesivustoja lisätään sensuurilistalle, ja milloin sensuurista pyritään tekemään teknisesti tehokkaampi (ettei sitä ole niin yksinkertaista kiertää kuten nykyään).

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Hei Stabu. Luettuani tämän juttusi olen oikeasti harkinnut siinä esitettyjä neuvoja. Olen vain miettinyt, että hankaloittaisiko se kohtuuttoman paljon elämää verrattuna hyötyyn mitä siitä saa.

Oman käsitykseni mukaan elämä ei ole hankalampaa piiloutumisen jälkeen. Vaikeinta on itse piiloutumisprosessi. Lunan neuvoilla siihen voi mennä viikkoja tehokasta työaikaa ja pienyritysten ylläpito maksaa helposti n. 100e/vuosi. Lunalla tälläisiä pienfirmoja on kymmenkunta joten piiloutumisen vuosimaksu lienee hänellä yli 1000e. Luna on tosin myös miljonääri (ja hänen siskonsa, ilmeisesti Barbara Luna, on melko tunnettu Hollywood näyttelijä).

Suomessa kuitenkin kaikilla ihmisillä täytyy olla joku osoite. Tosin se voisi olla postilokero osoite joka on esimerkiksi yrityksen nimissä jonka kotipaikka on eri paikkakunnalla.

Yksi kätevä tapa extra osoitteiden hankintaan on jonkun pienyrityksen löytäminen ja kysyä yrityksen ylläpitäjältä jos hän voi vastaanottaa paketteja esim. nimellä Pekka Niemelä. Tämän jälkeen postitat tavarat itsellesi tuota osoitetta käyttäen.

Kyllä tämä on harkinnan arvoinen asia jokaiselle joka on tarkka yksityisyydestään.

Itse ajattelin tulevaisuudessa siirtää autot jonkun yrityksen nimiin ja ehkä myös talon. Postilokeron hankkimista harkitsen myös, mutten tiedä jaksanko ikinä hankkia itselleni valeosoitteita. En myöskään ajatellut puhelinnumeron salaamista tjsp.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Suosittelen mieluummin käyttämään kovalevyn salaamista ja erilaisia anonyymiproxy-ratkaisuja ja vastaavia mieluummin kuin rajoittamaan omaa tiedonsaantia. Ei sensuurille saa koskaan alistua.

Itsellä on toki käytössä kovalevyn salaamistekniikoita, anonyymiproxyjä en tosin käytä (olen joskus harkinnut relaksia, mutta se on jäänyt pois tarpeettomana). Mielestäni näitä lakeja on helpompi yrittää noudattaa kuin yrittää paeta niiltä - samasta syystä on helpompi noudattaa huumausaineiden käyttökieltoa kuin ottaa riski kiinnijäämisestä (toki lapsipornolta on huomattavasti vaikeampi paeta koska monet haittaohjelmat yrittävät tunkea sitä väkisin koneellesi). USA:ssa tämä entisestään korostuu, koska rangaistukset ovat käsittämättömän pitkiä erityisesti uhrittomien rikosten kohdalla.

Lapsipornon filtteröintitapauksessahan kyse on siitä, että valtio yrittää saada aikaan sensuurijärjestelmää, jota sitten voidaan käyttää kaiken ikävän sensuroimiseen. Lapsiporno on hyvä tekosyy tehdä sellainen, ja kun se on olemassa, sen käyttöä voidaan helposti laajentaa kaikkeen muuhun. Ei kestänyt kauaa, kun ehdoteltiin jo nettipokerin sensuroimista.

Jup, tämä on mielestäni lapsipornolainsäädännön suurin ongelma. Jos sen tarkoitus olisi suojella lapsia, lait olisi kirjoitettu (ja niitä noudatettaisiin) täysin toisella tavalla.

Eilinen oli historiallinen päivä siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa sensuroitiin mielipidesivusto. On vain ajan kysymys, milloin lisää mielipidesivustoja lisätään sensuurilistalle, ja milloin sensuurista pyritään tekemään teknisesti tehokkaampi (ettei sitä ole niin yksinkertaista kiertää kuten nykyään).

Minuakin huolestuttaa valvonnan jatkuva kiristyminen. Tämä ei koske pelkästään internettiä vaan myös mm. julkisten tilojen valvontaa ja kulunvalvontaa jne. Oletin että tekniikan edistyminen vapauttaisi ihmisen, koska yksiten ihmisten tekemisiä olisi yhä vaikeampi valvoa. Viime vuosikymmenen trendi näyttää valitettavasti täysin päinvastaiselta. Onneksi läntisten valtioiden julkinen talous on rapakunnossa, joten saattaa olla, etteivät ne kauaa pysty laajentamaan valvontatoimintaansa.

induktio kirjoitti...

Ei oikeastaan. Suomen kuuluisin sijoittaja Seppo Saario ei muistaakseni omista ainuttakaan osaketta itse, vaan hän omistaa ne Seppo Saario Oy:n kautta.

Toki voi sijoitusyhtiön kautta omistaa osakkeita, jolloin eivät kaikki rajoitukset päde. Epäilisin kumminkin, että piensijoittajalle jonkin ulkomaisen hallintarekisteröidyt osakkeet omistavan yhtiön perustaminen käy kohtuuttoman kalliiksi :(.

Minuakin huolestuttaa valvonnan jatkuva kiristyminen. Tämä ei koske pelkästään internettiä vaan myös mm. julkisten tilojen valvontaa ja kulunvalvontaa jne. Oletin että tekniikan edistyminen vapauttaisi ihmisen, koska yksiten ihmisten tekemisiä olisi yhä vaikeampi valvoa.

No kyllä kumminkin väittäisin teknologian olevan nettopositiivinen tekijä vapauden kannalta. Internet luo rajattomasti viestintämahdollisuuksia vaikka toisella puolella maapalloa olevien ihmisten kanssa. Vai olisiko jokin 60-luku parempaa aikaa, koska silloin ainoa tiedonlähde oli YLE ja paikallislehti?

induktio kirjoitti...

Itselläni on jonkin verran taustaa tietojenkäsittelyssä, joten ajattelinpa kirjoittaa muutaman tietoturvavinkin näiden kommenttien pohjalta:

1. Jos aiot kryptata kovalevyn tai tiedostoja, niin älä ainakaan luota mihinkään poropietariin ohjelmistoon. Niissähän voi olla mitä tahansa takaportteja. Käytä mieluummin avointa toteutusta AES-256:sta yli 20 merkin salasanalla.

2. Palomuuri on hyvä, mutta se pitää toki konfiguroida tarkasti ennen käyttöä. Varmuuden vuoksi kannattaa olla oma palomuuri reitittimellä ja toinen työasemalla. Ei pidä myöskään unohtaa ulospäin menevän liikenteen valvontaa.

3. Virustentorjunnasta on lähinnä vain silloin apua, kun lataa uusia epäluotettavia ohjelmistoja netistä. Taustatarkistukset koneella voivat myös syödä erittäin paljon resursseja. Jos koneeseen on jo päässyt ovela rootkit, niin ei se virustentorjunnan ajaminen todista yhtään mitään.

4. (Tätä itsekin täytyisi noudattaa:) Älä koskaan aja mitään vähänkään epäluotettavaa ohjelmaa admin-tunnuksilla. Hanki jokin virtualisointiohjelmisto, ja perusta siihen eristetty käyttöjärjestelmä ohjelmien kokeilua varten.

5. Anonyymiproxyissa on se ongelma, että voiko luottaa itse proxyn pitäjään. Jos liikennettä ei ole kryptattu, niin proxyn käyttäminen voi melkein lisätä riskiä joutua tietourkinnan kohteeksi. Tor-verkko vaikuttaa aika luotettavalta toteutukselta (en tosin ole vielä tarkemmin kokeillut)

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Toki voi sijoitusyhtiön kautta omistaa osakkeita, jolloin eivät kaikki rajoitukset päde. Epäilisin kumminkin, että piensijoittajalle jonkin ulkomaisen hallintarekisteröidyt osakkeet omistavan yhtiön perustaminen käy kohtuuttoman kalliiksi :(.

Käsittääkseni Seppo Saario Oy on ihan suomalainen yritys. Suomessa tälläisen Oy:n pystyyn pistäminen maksaa 8 000e joka ei ole kovin suuri summa. Jo tämän kautta pystyy kikkailemaan mm. tekemällä viiden vuoden voitto/tappiotasoituksia (jotka ovat veronmaksajille mahdattomia), ostamaan asunnon/tietokoneen/auton/vaatteita jne. yrityksen nimissä jolloin suuri osa omista tuloista muuttuu "verovapaiksi" (vrt. ostat 30 000 auton ja tienaat 30 000 josta maksat tuloveroja jonka jälkeen ostat auton). Jos tämän Oy:n siirtää Viroon (joka ei liene kovin hankalaa) voidaan osakkeista saadut voitot sijoittaa uudelleen takaisin pörssiin maksamatta penniäkään veroja (virossa yritys maksaa veroja vasta silloin kun rahaa otetaan ulos yrityksestä yksityiseen kulutukseen). Tämä kikkailu kuitenkin vaatii omaa osoitetta Tallinnassa mikä maksaa varmaan 100e/kk tjsp.

No kyllä kumminkin väittäisin teknologian olevan nettopositiivinen tekijä vapauden kannalta. Internet luo rajattomasti viestintämahdollisuuksia vaikka toisella puolella maapalloa olevien ihmisten kanssa. Vai olisiko jokin 60-luku parempaa aikaa, koska silloin ainoa tiedonlähde oli YLE ja paikallislehti?

Kirjoitin vähän liian kriittiseen sävyyn. En ole luddiitti. En usko että maailma on koskaan ollut yhtä vapaa paikka kuin nyt, poislukien ehkä noin sata vuotinen aika ennen ensimmäistä maailmansotaa. Netin, tekstiviestien ja kännyköiden ansiosta on mahdollista pitää yhteyttä kenen kanssa tahansa, ilman että valtiolla on mitään realistista valvontamahdollisuutta valvoa kaikkea tätä tietoliikennettä. Valitettavasti valtio pystyy kuitenkin valvomaan erittäin tehokkaasti yhden yksittäisen ihmisen toimintoja kerrallaan jos he niin haluavat. Kun tämä yhdistetään siihen tosiasiaan, että lakikirjat ovat täynnä mirkolainsäädäntöä, päästään tilanteeseen jossa valtio(t) voisi(vat) halutessaan vangita kaikki maailman 1 000 tai 10 000 johtavaa liberaalia ajattelijaa (tai ainakin vaikeuttavan näiden elämää). Onni onnettomuudessa on se, että valtio on äärimmäisen tehoton toimija joten se käyttää aikaansa pääasiassa erinäisten sekopäiden jahtaamiseen joiden ideat ja teot eivät mitenkään uhkaa järjestelmän tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

1. Jos aiot kryptata kovalevyn tai tiedostoja, niin älä ainakaan luota mihinkään poropietariin ohjelmistoon. Niissähän voi olla mitä tahansa takaportteja. Käytä mieluummin avointa toteutusta AES-256:sta yli 20 merkin salasanalla.
Itse olen kryptannut kovalevyni toofishillä ja salasanassa on 16-merkkiä. Suojaus on varsin pätevä, ellei jokin tuomioistuin pakota minua sitä avaamaan (tämä on epätodennäköistä).

5. Anonyymiproxyissa on se ongelma, että voiko luottaa itse proxyn pitäjään. Jos liikennettä ei ole kryptattu, niin proxyn käyttäminen voi melkein lisätä riskiä joutua tietourkinnan kohteeksi. Tor-verkko vaikuttaa aika luotettavalta toteutukselta (en tosin ole vielä tarkemmin kokeillut)

Jup, lisäksi monet anonyymiproxyt ovat käsittämättömän hitaita. Olen kokeillut Tor-verkkoa pari kertaa, mutten ole jaksanut odottaa sen käynnistymistä saatikka sivuille pääsyä. Relakksia tekisi mieli kokeilla. Se vaikuttaa luotettavalta koska taustalla ovat piratpartiet ja piratebay.