eroakirkosta.fi

maanantai 21. tammikuuta 2008

Kirja-arvostelu: 33 Questions About American History

On valitettavan vaikeaa löytää sellaista historiankirjaa, joka ei puoltaisi sosialismia. Ammattihistorioitsijat palvovat valtiota ja pitävät historian suurmiehinä sellaisia hirviötä kuten Lenin, Mao tai Castro. Vastaavasti menestyneitä liikemiehiä jotka paransivat kymmenien miljoonien elinoloja, kuten John D. Rockefeller, pidetään roistoina. Kaiken kukkuraksi historioitsijat eivät ymmärrä mitään taloustieteestä ja viljelevät sellaisia myyttejä kuten minimipalkka nostaa palkkatasoa, inflaatio johtuu ahneista liikemiehistä, ja korkea verotus parantaa elintasoa. Historian ymmärtäminen on tärkeää, koska poliittiset mielipiteet rakentuvat harvemmin taloustieteen tai filosofian varaan vaan niiden perustana on yksilön oma käsitys historiasta.

Onneksi kaikki historioitsijat eivät ole samanlaisia. Thomas Woodsin 33 Questions About American History - You're Not Supposed to Ask on kapitalistinen historiankirja joka kumoaa nipun yleisimpiä historioitsioiden luomia myyttejä. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee Yhdysvaltojen historiaa. Myytistä vain kolme soveltuvat hyvin Suomen historiaan, mutta peräti seitsemän myytin kohdalla kyse on lähinnä taloustieteellisistä väärinkäsityksistä - ei historian väärinluvusta.

Kirjan paras puoli on sen tarkassa Yhdysvaltain perustuslain analyysissä joka näkyy mm. siinä, että 33 kysymyksestä peräti 17 liittyy tavalla tai toisella perustuslakiin. Woods on taitava kirjoittaja joka ei takerru merkityksettömiin yksityiskohtiin ja joka osaa kuvata tylsät asiat mielenkiintoisesti. Teoksen suurin ongelma on sen sekavuus. Vaikka kaikki 33 myyttiä kumotaan taitavasti ja mielenkiintoisesti, myyttejä ei ole järjestetty aihealueittain saatikka kronologiseen järjestykseen. Esim. 5. ja 33. myytti käsittelevät kummatkin Clintonin toimintaa Jugoslavian hajoamissodissa. Kappaleiden nimet eivät aina ole kovin kuvaavia, ellei satu tuntemaan sellaisia henkilöitä kuten George Carver tai S. B. Fuller. 263 sivua. Yleisarvosana: 75 %.

6 kommenttia:

Antti Kökkö kirjoitti...

"Ammattihistorioitsijat palvovat valtiota ja pitävät historian suurmiehinä sellaisia hirviötä kuten Lenin, Mao tai Castro."

Tarkoitatko nyt ammattihistorioitsijalla pelkästään sellaisia kirjoittajia jotka kirjoittavat kirjoja joistakin tietyistä historian alueista, vai myös esim. lukion historian kirjojen kirjoittajia?

Ensimäisistä minulla ei ole vahvaa käsitystä, mutta ainakaan koulukirjoissa ei kyllä immarreltu Leniniä tai Maota (Castrosta ei paljoa omana lukioaikanani puhuttukkaan)

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

"Tarkoitatko nyt ammattihistorioitsijalla pelkästään sellaisia kirjoittajia jotka kirjoittavat kirjoja joistakin tietyistä historian alueista, vai myös esim. lukion historian kirjojen kirjoittajia?"

Tarkoitan lähinnä sellaisia henkilöitä jotka kirjoittavat historiaa, eli esim. yliopistojen professoreja, historian tutkijoita ja joitakin toimittajia. Käsittääkseni lukion historian kirjat (kuten muutkin oppikirjat) kirjoitetaan kasvatustieteilijöiden toimesta, jotka lähinnä tulkkaavat historiaa ja yksinkertaistavat tapahtumien kulkua. Tietysti tässä on melkoisia eroja myös Pohjois-Amerikan ja Euroopan historioitsioiden välillä. Pohjois-Amerikan historian professoreista muistaakseni 97 % kannattaa demokraatteja ja 3 % republikaaneja, joka vääristää historiaa reippaasti vasemmalle. Suomessa suurimmat yliopistopuolueet ovat Kokoomus, Vihreät ja Vasemmistoliitto (tässä järjestyksessä). Tietysti tiettyyn puolueeseen kuuluminen ei välttämättä kerro paljoa henkilön poliittisista mielipiteistä.

Tästä huolimatta muistan nähneeni monta sellaista yhteiskuntatieteen kirjaa jossa on väitetty, että korkea verotus lisää hyvinvointia ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Kumpikin väite on virheellinen.

Kumitonttu kirjoitti...

Tässä just huomasin että HS:n NYT-liitteen numerossa 4/2008 on sivulla 49 artikkeli "USA:n asialla", jossa viitataan sinuun ja Lars Östermanin >blogiin. Artikkelin kirjoittanut Ville Similä leimaa teidät äärioikeistolaisiksi, suurpääoman käsikassaroiksi ja rajoittamattomasta yksilönvapaudesta huumaantuneeksi marginaaliseksi radikaaliryhmäksi, joka ei itsekään usko asiaansa mm. näin: "Ron Paulin mielipiteet ovat radikaaleja jopa Yhdysvaltain oikeiston mittapuulla." ja "Ron Paulin kampanja on tehnyt huikeita rahankeruuennätyksiä." ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen. Tsemppiä vaan sinne.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Artikkelin kirjoittanut Ville Similä leimaa teidät äärioikeistolaisiksi, suurpääoman käsikassaroiksi ja rajoittamattomasta yksilönvapaudesta huumaantuneeksi marginaaliseksi radikaaliryhmäksi,

Kiitos vinkistä. Minulle ei kerrottu ennakkoon, että olen kyseisessä artikkelissa (sain kuulla asiasta sähköpostitse vasta noin puoli tuntia ennen kuin luin kommenttisi). On positiivistä, että NYT-liite edes julkaisi artikkelin joka käsittelee Ron Paulia. Lars Österman on onnistunut ennenkin saamaan Paulista kertovia artikkeleita suomalaisiin lehtiin, mm. Huvudstadsbladettiin, ks: http://www.hbl.fi/text/utrikes/2008/1/12/d9134.php Toinen positiivinen asia artikkelissa on, että se mainitsee Ron Paulin lisäksi Lars Östermanin ja minut nimeltä. Tietysti suurin osa artikkelin lukijoista pitää meitä sekopäinä (joka ei ole ihme, kun artikkeli on sellainen kuin se on), mutta ne muutamat jotka jaksavat googlettaa saavat ainakin kolme nimeä jotka kannattavat muutakin kuin ikuista sosiaalidemokratiaa. Noin muuten en erityisesti pidä mediasuosiosta, mutta jostain kumman syystä päädyn sinne tavalla tai toisella...

Artikkelin ehdoton miinuspuoli on siinä, että se sekoittaa liberalismiin salaliittoteorioilta haiskahtavia selityksiä mm. USA:n vaaleista. Itse pidän valtiotieteilijänä vaalivilppisyytöksiä sen verran vakavina, etten heittele niitä ilmaan ennenkuin olen vaalivilpistä täysin vakuuttunut. Noin strateegisesti ajateltuna on äärimmäisen huono idea puhua vaalivilpeistä koska siitä saa hullun leiman otsaan (tietysti vielä hullumpaa on väittää 9/11 terrori-iskuja tekaistuiksi, väittää että juutalaiset hallitsevat maailmaa tai että kaikki rahat ovat Rockefellerien ja Rothschildien hallussa - enkä nyt väitä että Lars olisi tätä mieltä). Tosin myönnän, että ääntenlaskentakoneet ovat äärimmäisen vaarallisia demokratialle ja tuovat mukanaan valtaisan tietoturvariskin.

joka ei itsekään usko asiaansa

Minua ärsyttää [länsimaisessa] mediassa se, että aina kun Ron Paulista puhutaan samalla mainitaan, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia vaalivoittoon. Yleensä tämä vielä puetaan sellaiseen muotoon jossa sanoma tulee Ron Paulin hardcore kannattajien suusta. Olen toki varma, että Lars sanoi Paulin mahdollisuuksien olevan vähäiset mutta tätä tulisi pohtia sitä tosiasiaa vastaan, että republikaaneilla on vielä viisi kärkiehdokasta mukana kisassa. Jos näiden viiden kärkiehdokkaan kannatus jaettaisiin hypoteettiseen viiteen osaan, saavat kaikki tasan 20 % kannatuksen. Tämä tarkoittaa, että jokaisella yksittäisellä republikaanien ehdokkaalla on "vähäiset mahdollisuudet voittoon", mutta tästä huolimatta joku heistä sen kilvan tulee voittamaan.

"Ron Paulin mielipiteet ovat radikaaleja jopa Yhdysvaltain oikeiston mittapuulla."

Suurin osa Paulin mielipiteistä eivät ole kovin radikaaleja Yhdysvaltain oikeiston mittapuulla, kuten mm. laittoman siirtolaisuuden pysäyttäminen. Ainoastaan kultakantaan paluu, sosiaaliturvan lakkauttaminen, huumeiden laillistus ja tuloveron lakkauttaminen ovat "radikaaleja jopa Yhdysvaltain oikeiston mittapuulla". Esim. republikaanisessa puolueessa toimii ns. Reagan network, joka kampanjoi kaikkien niiden asioiden puolesta tai suhtautuu niihin neutraalisti mitä Ron Paul tekee (poislukien huumausaineiden laillistus ja kultakantaan paluu). Silti myös Reagan network kannattaa sosiaaliturvan siirtämistä valtiolta yksityiselle sektorille, sekä tuloveron supistamista. Tärkeää on myös muistaa, että Ron Paul itse sanoo toimivansa inkrementaalisesti vapauden puolesta. Hän ei usko - eikä edes yritä - lakkauttaa keskuspankkia, sosiaaliturvaa, julkista koulutusta jne. yhdessä yössä, vaan järjestää kaikkiin valtiollisiin ohjelmiin siirtymäkauden. Filosofisesti hän on toki niiden välittömän lakkauttamisen kannalla, mutta presidentin vaalikampanja ei ole filosofinen keskustelukerho.

Ihan vastaavalla tavalla voisi väittää, että Rudy Giulianin ideat ovat "radikaaleja jopa Yhdysvaltain oikeiston mittapuulla", koska Giuliani kannattaa mm. homoavioliittoa ja korkeampaa verotusta. Hän pukeutuu myös säännöllisesti naisten vaatteisiin sekä meni naimisiin serkkunsa kanssa (noin filosofisesti ajateltuna nämä asiat ovat lähes mitättömiä, mutta monella niistä on suurempi painoarvo Yhdysvaltojen politiikassa kuin sillä mitä mieltä olet kultakannasta ja keskuspankista).

mr_Zombie kirjoitti...

Mahtaisikohan tuo NYT-liitteen juttu löytyä jostain netistä?

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Mahtaisikohan tuo NYT-liitteen juttu löytyä jostain netistä?

Teksti löytyy ainakin täältä:
http://www.garde.fi/~kee/ronpaul/nyt.JPG
Se saattaa löytyä myös NYT-liitteen arkistosta.