eroakirkosta.fi

tiistai 31. elokuuta 2010

Subjektiivinen suomivuodatus

Vanhan vitsin mukaan ensimmäinen suomalaisten esittämä kysymys ulkomaalaisille julkkiksille, valtionpäämiehille tai puhuville vaaleanpunaisille elefanteille on "mitä mieltä olette meistä suomalaisista?". Yhdysvaltoihin muuttoni jälkeen olen käynyt Suomessa ainoastaan kahdesti, ensimmäisen kerran marraskuussa 2008 ja toisen kerran elokuussa 2010. Marraskuinen käyntini tapahtui kuitenkin niin pian muuton jälkeen, etten yllättynyt muusta kuin suomalaisten töykeydestä. Elokuussa vastaanotto oli huomattavasti myönteisempi, koska olin jo sen verran pihalla suomalaisista tavoista ja kielenkäytöstä, että sain usein pyytämättäni palvelua englanniksi.

Suurin huomioni kiinnittyi suomalaisten heikkoon elintasoon, joka ilmenee pieninä (ja usein huonokuntoisina) asuntoina, matalina palkkoina (40 000 euroa on oikeasti hyvä vuosipalkka), valtavina veroina ja korkeina hintoina. Kolme viimeksi mainittua loi vahvan vaikutelman siitä, ettei kenelläkään ole varaa yhtään mihinkään ja suurin osa ihmisistä elelee perikadon partaalla. Tämä ei valitettavasti paljolti poikkea tavallisen Yhdysvaltalaisperheen elämästä, mutta Yhdysvalloissa köyhäkin omaa kaikki kodin mukavuudet, riittävästi elintilaa ja uudehkon auton - mikä tärkeintä, jokaisella on mahdollisuus säästää. Yllä mainituista neljästä ongelmasta turistille kaikkein kismittävin oli luonnollisesti korkea hintataso. Laskeskelin nopeasti bensan olevan 3,5, matkalippujen 3, palveluiden 2,5 ja ruoan/kulutustuotteiden 2 kertaa New Hampshirea kalliimpaa. Puhelinliittymien ja internetyhteyksin kuukausimaksut olivat kuitenkin hieman halvempia ja kauppojen hyllyiltä löytyi suurempi kirjo perusruokatarvikkeita. Korkeiden hintojen neljä pääsyyllistä ovat tietenkin 23 % ALV, korkeat vähimmäispalkat, Suomen syrjäinen sijainti ja dollarin huono kurssi.

Vaikka olin positiivisesti yllättynyt yleisesti parantuneesta palvelutasosta, jonottaminen oli selvästi pahentunut. Pisin jonotus oli kaksituntinen Porin poliisilaitoksen passinhaussa, mutta vuoronumerotulostin löytyi myös verovirastosta, pankista, apteekista ja vaatekaupasta. Lisäksi moniin partureihin, valokuvausliikkeisiin ja ravintoloihin ei päässyt sisään kuin ajanvarauksen kautta. Keskiverto jonotusaika pikaruokaloissa ja kauppojen kassoilla oli noin 10 minuuttia. Tämä ei tietenkään ole suomalaisille mikään uutinen, mutta merkillistä Yhdysvalloissa asuvan silmin, jossa jonoja ei ole kuin julkisella sektorilla ja ajanvaraus tarvitaan ainoastaan lääkäriin.

Kolmas turhautumiseni kohde koostui lukuisasta määrästä pikkulakeja, joita en ymmärtänyt tai osannut noudattaa. Auton pysäköiminen tuotti poikkeuksellisen paljon ongelmia merkkien paljouden, maksuvyöhykkeiden ja parkkikiekkojen vuoksi - miksi parkkipaikoille joihin ei merkin mukaan saa pysäköidä voi kuitenkin pysähtyä, jättää auto ja painua kahdeksi tunniksi ostoksille parkkikiekkoa käyttäen? Vastaavasti nopeudenvalvontakameroiden määrän vuoksi (jotka ovat New Hampshiressa laittomia) autoni nopeus 100 km/h alueella (jossa tavallisesti ajaisin 120 km/h) vaihteli villisti 90 ja 130 väliltä, joutuessani keskittymään tien viereen ajamisen sijaan. Viimeiskesi voisin vielä mainita sekavan ALV-lainsäädännön. Eri ALV-asteiden lisäksi, EFTA-alueen ulkopuolelta tuotavista kulutustuotteista on maksettava arvonlisävero, mutta EFTA-alueen ulkopuolelle vietävistä kulutustuotteista ei saa arvolisäveron palautusta ellei tuotteen myyjä lennätä tuotetta vastaanottavan maan tulliin.

P.S. Sain vihdoin vastattua kaikkiin kommentteihin. Pahoittelen viivästystä.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa mahtanut olla huono tuuri. Normaali jonotusaika esimerkiksi kaupassa on ainakin Helsingissä yleensä pari minuuttia, korkeintaan viisi. Kukaan ei myöskään pakota asioimaan ruuhka-aikaan. Ainakin itse pyrin käymään esim. pankissa sellaiseen aikaan, ettei tarvitse jonottaa.

Suomessa on maailman korkeimpiin kuuluva elintaso ja maailman turvallisimpiin kuuluva elinympäristö. Laajat jokamiehen oikeudet takaavat jokaiselle suomalaiselle myös monipuoliset retkeilymahdollisuudet ja luontokokemukset.

Toisin kuin vihjailet, Suomessa ei edes ole varsinaista vähimmäispalkkaa (kuten esimerkiksi USA:ssa). Palkan tulee silti olla "kohtuullinen ja tavanomainen". Verotus ei Suomessa loppujen lopuksi ole juurikaan ankarampaa kuin USA:ssa. Wikipedian mukaan julkinen sektori on kummassakin maassa suunnilleen yhtä suuri. USA:ssa siitä vain ei ole ihmisille juurikaan hyötyä, toisin kuin täällä Suomessa. Täällä terveydenhoitokin on julkista ja tehokasta.

Suomessa kaikilla muilla paitsi toimeentulotukea saavilla on myös realistiset mahdollisuudet säästää. Tämäkin korjaantuisi, jos toimeentulotuki korvattaisiin rittävällä perustulolla. Elintaso on Suomessa kuusinkertaistunut 1950-luvulta. Miten paljon sen pitäisi kasvaa?

Jos et kykene noudattamaan liikennesääntöjä, niin se on kyllä oma vikasi. Ajelisit vain niiden nopeusrajoitusten mukaan ja lopettaisit valittamisen. Kameravalvonta on hieno asia, valtio kerää yleisestä turvallisuudesta piittaamattomilta urpoilta turhat rahat pois. Voisivat vain olla enemmän piilossa nuo kamerat niin ei tarvitsisi tuolla tavoin spedeillä. Vika on kuitenkin omasi jos et keskity ajamiseen, vaan kameratolppien kyttäämiseen. Valtion tie, valtion kamerat ja valtion säännöt. Ei sinne ole kenenkään pakko lähteä ajamaan.

Human Rhythm kirjoitti...

Se näyttää herättävän närää Härmässä, että katsoo asiaa eri vinkkelistä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että turha yrittää selittää. Se viesti ei vain mene perille.

Jos haluat tulla katsomaan sellaista USAn köyhälistöelämää, jossa kolmea työtä tekevä aikuinen ei saa kunnolla vuokria maksettua, autosta puhumattakaan niin tervetuloa NYChen. Eli että ehkä teillä maalla on asiat noin hyvin, mutta täällä ei. ;)

HR

MSandt kirjoitti...

Milloin meinaat hakea Yhdysvaltain kansalaisuutta?

"Elintaso on Suomessa kuusinkertaistunut 1950-luvulta. Miten paljon sen pitäisi kasvaa?"

Miten paljon poliitikkojen pitää seistä korkeamman elintason esteenä?

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Sammalkieli:
Onpa mahtanut olla huono tuuri. Normaali jonotusaika esimerkiksi kaupassa on ainakin Helsingissä yleensä pari minuuttia, korkeintaan viisi. Kukaan ei myöskään pakota asioimaan ruuhka-aikaan. Ainakin itse pyrin käymään esim. pankissa sellaiseen aikaan, ettei tarvitse jonottaa.

Se että ylipäätään joudut erikseen miettimään milloin kaupassa tai pankissa on ruuhkaa tai jonoja, kertoo siitä, että tiedostat ongelman olemassaolon ja olet miettinyt siihen ratkaisun. Muistelin itse toimineeni samoin silloin kun vielä asuin Suomessa. Valitettavasti en enää muista mihin aikoihin kaupassa/pankissa on kaikkein vilkkainta ja silloin varmaan eksyin sinne väärään aikaan.

Suomessa on maailman korkeimpiin kuuluva elintaso ja maailman turvallisimpiin kuuluva elinympäristö.

En kiistä kumpaakaan superlatiivia globaalissa mittakaavassa. Kritiikkini kohdistuu pikemminkin siihen suuntaan mihin asiat ovat menossa, kuin siihen miten asiat ovat.

Toisin kuin vihjailet, Suomessa ei edes ole varsinaista vähimmäispalkkaa (kuten esimerkiksi USA:ssa). Palkan tulee silti olla "kohtuullinen ja tavanomainen".

Menee hiusten halkomiseksi. Olet oikeassa, että Suomessa ei ole de jure vähimmäispalkkaa, mutta Suomessa on silti de facto vähimmäispalkka, joka on tällä hetkellä 5,95 euroa. Tämän vuoksi puhuinkin vähimmäispalkasta sen monikkomuodossa, koska työehtojen yleissitovuuden vuoksi Suomessa on useita satoja vähimmäispalkkoja. Vaikka kirjoitan asiasta melko usein, en näe tämän lakiteknisen seikan esilletuomista tarpeelliseksi sillä se ei vaikuta lopulliseen analyysiin.

Verotus ei Suomessa loppujen lopuksi ole juurikaan ankarampaa kuin USA:ssa. Wikipedian mukaan julkinen sektori on kummassakin maassa suunnilleen yhtä suuri.

Ensinäkin julkisen sektorin osuus BKT:stä ei ole sama asia kuin kokonaisveroaste, koska valtio voi rahoittaa toimintaa myös inflaatiolla, lainoilla, myyntivoitoilla ja valtion yhtiöistä saatavilla tuloilla (kaikki nämä ovat epäsuoranaisia verotuksen muotoja, mutta ne eivät tule julki tilastoissa). Muistini mukaan Yhdysvalloilla oli paljon pienempi julkinen sektori ja lähteittesi (eli Wikipedian) mukaan USA:n julkinen sektori on noin 33 % maan BKT:stä. Suomessa vastaava luku on peräti 19 % suurempi eli 52 %. Wikipedian antama luku USA:lle on luultavasti noin viitisen prosenttiyksikköä todellista pienempi, koska USA harjoittaa Suomea enemmän ns. luovaa kirjanpitoa (creative accounting/cooking the books). Tarkistin myös kokonaisveroasteen molemmille maille. Suomen kokonaisveroaste on 43 %, Yhdysvaltojen 28 %. Tavallinen veronmaksaja (eli poislukien kaikkein köyhimmät ja kaikkein rikkaimmat) maksaa noin 10-15 % enemmän veroja, kuin mitä julkisen sektori syö BKT:stä, eli käytännössä tavallinen veronmaksaja maksaa Suomessa yhteensä veroja (sis. alvt, bensaverot, alkoholiverot, energiaverot jne. jne.) 62-67 % bruttotuloistaan, Yhdysvalloissa vastaavan luvun ollessa 43-48 %.

En tietenkään kiistä sitä, etteikö Yhdysvaltojen julkinen sektori olisi raskas, tehoton, haitallinen, kallis ja kaikin puolin aivan liian suuri, mutta se on silti yli kolmanneksen Suomen julkista sektoria pienempi eli rahaa jää käteen paljon enemmän varsinkin kun selkeästi korkeampi palkkataso ja selkeästi matalammat elinkustannukset otetaan huomioon.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Sammalkieli:
USA:ssa siitä vain ei ole ihmisille juurikaan hyötyä, toisin kuin täällä Suomessa.

Oman käsitykseni mukaan julkisesta sektorista ei ole kansalle agregaattina mitään hyötyä missään maassa, päinvastoin tavattomasti haittaa, joka kasvaa eksponentaalisesti sitä mukaan mitä suuremmaksi julkinen sektori paisuu. Julkinen sektori hyödyntää toki lyhyessä tähtäimessä tiettyjä ihmisryhmiä kuten julkisen sektorin työntekijöitä ja tiettyjä eturyhmiä. Pitkässä tähtäimessä julkisen sektorin hyöty saattaa rajoittua suuryritysten ja ammattiliittojen omistajaportaaseen ja johtoon, eli muutamiin satoihin tai tuhansiin ihmisiin.

Tietysti jos unohdetaan haitan eksponentaalisuus ja mietitään miten haitallinen jokainen kulutettu euro olisi, myönnän toki että varat olisi parempi kuluttaa muuhun kuin panssarivaunuihin tai pommeihin.

Täällä terveydenhoitokin on julkista ja tehokasta.

Kuten joku kommentoija juuri mainitsi, Yhdysvalloissa valtio kustantaa 70 % terveydenhuollon menoista, Suomessa valtio kustantaa 77 %. Ero ei ole kovin suuri - kummassakin maassa on de facto julkinen terveydenhuolto, ainoastaan malli on erilainen. Kumpikaan terveydenhuoltomalli ei ole järin tehokas. Suomessa terveydenhuollon ongelmat näkyvät mm. pitkinä jonoina ja hoidon puutteena. Yhdysvalloissa tarjonta on riittävää, mutta sen tuottaminen on äärimmäisen kallista byrokratian vuoksi. Syy miksi Suomen terveydenhuoltomalli toimii paremmin, johtuu pitkälti siitä, ettei julkisen terveydenhuollon ulkopuolella tapahtuvaa hoitoa juuri säännöstellä.

Suomessa kaikilla muilla paitsi toimeentulotukea saavilla on myös realistiset mahdollisuudet säästää. Tämäkin korjaantuisi, jos toimeentulotuki korvattaisiin rittävällä perustulolla.

En tiedä miten määrittelet käsitteen "realistiset mahdollisuudet", mutta itse tarkoitan säästämisellä sitä, että jokainen normaalituloinen voi pistää vähintään tonnin säästöön per kuukausi. Itse en ikinä onnistunut Suomessa säästämään tuollaisia summia rahaa, mutta onnistuin siinä välittömästi maisemanvaihdon jälkeen vaikka tulotaso aluksi hieman putosikin. Tämä johtui sekä verojen että kulujen tippumisesta ja siitä, että pitkäaikaisia sijoituksia kohdellaan verotuksellisesti äärimmäisen lempeästi (esim. alle 68 000 dollaria vuodessa tienaavat voivat pitkäaikaisesti sijoittaa [määritelmä: yli vuoden kestävä sijoitus] varoja miten suurella voitolla tahansa ilman minkäänlaista verotaakkaa).

Elintaso on Suomessa kuusinkertaistunut 1950-luvulta. Miten paljon sen pitäisi kasvaa?

Miksi elintason ei pitäisi kasvaa? Väitän että 1970-luvun jälkeen Suomen elintaso on kasvanut ainoastaan kolmesta syystä: 1) maailmankaupan laajeneminen Itä-Eurooppaan ja Aasiaan, 2) teknologinen kehitys ja 3) lisääntynyt velanotto. Kun nämä kolme tekijää poistetaan laskuista, suomalainen elintaso on mitä luultavammin heikentynyt hyvinvointivaltion rakentamisen myötä. Valitettavasti tätä on vaikea havaita koska ihmiset vanhentuessaan yleensä tienaavat enemmän ja tilastojen tietoinen vääristely luo illuusion vaurastumisesta. Yhdysvallat eivät sinänsä ole juurikaan paremmassa asemassa, mutta ennen 2007 talouskriisiä voitiin sentään argumentoida, ettei elintaso ole ainakaan laskenut.

Jos et kykene noudattamaan liikennesääntöjä, niin se on kyllä oma vikasi.

Niin on, en väittänytkään toisin. Postauksen otsikossakin esiintyy sana "subjektiivinen". Tiettyjen liikennesääntöjen noudattamattomuus johtuu lähinnä siitä, että olen yksinkertaisesti unohtanut mitä mikin liikennemerkki tarkoittaa. Ennen Yhdysvaltoihin muuttoa, ajoin autoa viimeksi säännönmukaisesti vuonna 2002.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Sammalkieli:
Ajelisit vain niiden nopeusrajoitusten mukaan ja lopettaisit valittamisen. Kameravalvonta on hieno asia, valtio kerää yleisestä turvallisuudesta piittaamattomilta urpoilta turhat rahat pois. Voisivat vain olla enemmän piilossa nuo kamerat niin ei tarvitsisi tuolla tavoin spedeillä. Vika on kuitenkin omasi jos et keskity ajamiseen, vaan kameratolppien kyttäämiseen. Valtion tie, valtion kamerat ja valtion säännöt. Ei sinne ole kenenkään pakko lähteä ajamaan.

Kysymys ei ole tieturvallisuudesta piittaamattomuudesta. Perusongelma on, että valtio on joustamaton instituutio, jolla on yksi työväline (vasara eli väkivalta) jokaisen ongelman ratkaisemiseen ja täten teidenkin tieturvallisuus ratkaistaan hidastamalla liikennettä ja kun siihen ei resursseja löydy, teiden viereen rakennetaan kameratolppia pelotteeksi, joista vain noin joka kymmenennessä on oikea kamera. Monien kieltojen kuten mm. nopeusrajoitusten, liikennekameroiden, liikennemerkkien, handsfree-pakon ym. ongelma on autoilijan keskittymisen herpaannuttaminen pois tiestä nopeusmittariin, tien sivuun tai ylimääräisiin johtoihin. Vapaiden markkinoiden hallussa teidenkin hallinta hoidettaisiin järkevämmin vähemmillä rajoituksilla ja selvästi pienemmillä liikennekuolemaluvuilla.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Human Rhythm:
Jos haluat tulla katsomaan sellaista USAn köyhälistöelämää, jossa kolmea työtä tekevä aikuinen ei saa kunnolla vuokria maksettua, autosta puhumattakaan niin tervetuloa NYChen. Eli että ehkä teillä maalla on asiat noin hyvin, mutta täällä ei. ;)

On itsestään selvyys, ettei näin iso ja monipuolinen maa ole homogeeninen kaikkialla. New Yorkin esiintuominen ei tosin ole kovin relevanttia. Kaupungin taajama on asukasluvultaan 19-kertainen Helsinkiin verrattuna ja kymmenen kertaa tiheämpi. Jo näiden kahden seikan vuoksi kaupunkiin mahtuu paljon enemmän ääripäitä mitä Helsinkiin. Lisäksi New Yorkissa (sekä osavaltiossa että kaupungissa) harjoitettava politiikka on varsin poikkeava moneen muuhun osavaltioon nähden. New Yorkin osavaltiolla on tulovero, New Yorkin osavaltiolla on alv, New Yorkin kaupungilla on tulovero, jotka yhdessä laskevat ostovoimaa tuntuvasti. New Yorkin kaupunki on myös maailman suurimpia kaupunkeja, joten siellä vuokrien ja kulutustuotteiden hinnat ovat taivaissa. Tunnen muutamia New Yorkissa asuvia/asuneita, enkä ymmärrä miksi kukaan haluaisi asua siellä tiheyden, korkeiden verojen ja kovien hintojen keskellä. Tilannetta pahentaa entisestään se, että New Yorkin kaupunki (ja osavaltio) on ottanut käyttöön Yhdysvaltain liittovaltiota ja muita osavaltioita huomattavasti laajempia sosiaalisia ohjelmia/etuuksia mikä on omiaan imemään kaupunkiin ihmisiä, jotka eivät kykene, osaa tai halua huolehtia itse itsestään.

Tällaiseen 100-500k:n (eli Lahti-Helsinki) kaupunkiin vertaaminen on huomattavasti relevantimpaa. Tällaisia on Yhdysvalloissa kuitenkin noin 300, jotka kattavat yhteensä noin viidenneksen populaatiosta. Tosin New Hampshire ei ehkä ole paras mahdollinen vertailukohde, koska täällä on maan pienimmät verot ja seitsemänneksi korkeimmat keskivertotulot...

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Mikko Sandt:
Milloin meinaat hakea Yhdysvaltain kansalaisuutta?

Käsittääkseni voin saada lain mukaan aikaisintaan kansalaisuuden lokakuussa 2010 (eli tätä kirjoitettaessa kuukauden kuluttua). Hakuprosessi maksaa $675 ja kestää noin vuoden. En ole pistänyt hakuprosessia vielä alulle, enkä aio tehdä tätä lähitulevaisuudessa (tai muutenkaan), koska kansalaisuudesta saavutetut hyödyt eivät valitettavasti ylitä kansalaisuudesta aiheutuvia haittoja.

Vaikken ole asiaa sen tarkemmin tutkinut, kansalaisuuden kaksi näkyvintä hyötyä ovat 1) karkotuspelotteen katoaminen ja 2) äänestäminen. Karkotus on sinänsä epätodennäköistä, koska sitä ei saa helposti kuin vakavista rikoksista (tyyliin aseellinen ryöstö tai tappo) ja huumausainerikoksista. Äänestämistä en pidä tärkeänä, koska en ole muutenkaan äänestä aktiivisesti. Kansalaisuudesta saa riippakiven nimeltä IRS. Yhdysvaltain kansalaiset ovat nimittäin verovelvollisia Yhdysvalloissa siitä huolimatta missä maassa Yhdysvaltain kansalainen asuu tai käy töissä. Kansalaisuus siis pakottaisi veroilmoitusten täytön elämän loppuun asti ja mikä pahinta Yhdysvallat sattuu olemaan sen verran suuri ja mahtava (tm), että se pystyy pakottamaan polvilleen lähes minkä tahansa pankkisalaisuuden. Kansalaisuudesta pääsee toki eroon, mutta se maksaa vähimmilläänkin kymmeniätuhansia. Nykyisenä green card holderina saan kaikki Yhdysvaltojen tuomat edut (kahta yllämainittua lukuun ottamatta), mutta pääsen eroon Yhdysvaltain verotuksessa yhdessä hujauksessa muuttamalla ulkomaille.

Tällä hetkellä en ole muuttamassa minnekään, mutta kymmenen vuoden sisällä pidän Aasiaan muuttoa hyvänä mahdollisuutena matalampien verojen ja paremman taloudellisen tilanteen vuoksi. Länsimaiden tulevaisuus ei näytä turhan valoisalta tällä hetkellä...