Creative Commons on yksi mielenkiintoisemmista tavoista taistella tekijänoikeuksia vastaan. Vielä 1980-luvulla kaikki mitä ei erikseen varustettu tekijänoikeuksilla kuului julkisen käyttöoikeuden (public domain) piiriin. Lainsäädäntö kuitenkin muuttui 1990-luvulla jonka jälkeen kaikki julkaistu materiaali oli automaattisesti tekijänoikeuksilla varustettu. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. sitä, että lain mukaan tämän blogin tekstin ja grafiikan tekijänoikeudet ovat minulla (kaikki oikeudet pidättäen) ja niiden kopioiminen on kiellettyä ilman allekirjoittaneen lupaa. Aluksi kannatin Creative Commons lisensiointia juuri siitä syystä, että se antaa mahdollisuuden luopua joistain tekijänoikeuksista. Myöhemmin vastustin lisenssiä samasta syystä: CC-lisenssi ei anna sinun luopua kaikista tekijänoikeuksista. Toinen syy lisenssin hylkäämiselle oli, etten hyväksy minkään sortin tekijänoikeuksia joten miksi sitten tunnustaisin niiden olemassaolon kertomalla että sanoudun niistä irti? Jeffrey Tucker sai minut kuitenkin muuttamaan mieleni. Nykyisessä tekijänoikeushelvetissä on nimittäin tärkeää ymmärtää omat oikeutensa, mutta samalla on myös tärkeää informoida muita siitä miten he saavat käyttää tuotantoasi. Creative Commonssin CC-lisenssi on hyvin tunnettu brändi ja lisenssin teksti on lakiteknisesti tarkastettu. Siten CC-lisenssi on selkeämpi ja kopioijaystävällisempi vaihtoehto kuin oman lakitekstin kirjoittaminen jossa luovutan kaikki tekijänoikeudet julkisen käytön piiriin. Tuckeria lainaten CC-lisenssi ei ole ideaali mutta: "[O]le hyvä 'varasta' [...] Tämä koskee kaikkea mitä kirjoitan. Jos sinä voit myydä sen ja tienaat taalan, hyvä sinulle. Jos sinusta tulee miljonääri, oma häpeäni etten keksinyt sitä ensin." Blogini on siis tästä lähtien vähiten rajoittavan Creative Commons Nimeä -lisenssin varassa. Tekstejäni ja grafiikkaani saa vapaasti jakaa ja remixata (myös kaupalliseen käyttöön) niin kauan kun tekijä on nimetty (en tosin nosta meteliä vaikka jättäisit tekijänkin mainitsematta).
Immateriaalioikeuksien kritiikin yhteydessä Jeffrey Tucker mainitsee myös (allekirjoittaneelle) uuden tavan oppia: kirjojen liveblogaaminen. Tämän tavan kaksi etua ovat, että se opettaa kirjan argumentit samalla kirjoittajalle ja yleisölle, ja että se tekee käytännössä kirja-arvostelujen tekemisen mahdottomaksi, ellei kirjaa ole oikeasti lukenut. Näistä eduista huolimatta, en (ainakaan toistaiseksi) lähde livebloggamaan kirjoja koska yksi kyseisen tavan ehdoista on, että kirja luetaan ja arvostellaan suunnilleen kappale kappaleelta yhteen putkeen. Minä en lue kirjoja näin, vaan päinvastoin yleensä luen puolta tusinaa kirjaa samaan aikaan ja kirjoitan niistä arvostelut satunnaisesti puolen vuoden sisällä siitä kun sain kirjan päätökseen. Toinen ongelma on, että monien kirjojen livebloggaus tuntuu hieman turhalta jos itse kirjaa ei ole (toistaiseksi) saatavana suomenkielisenä jolloin saman ajan kuluttaminen itse kirjan kääntämiseen tuntuu tehokkaammalta työltä varsinkin kun huomioin hypoteesini yksittäisten blogipostausten suosion laskusta ajan kuluessa: niistä jotka lukevat postauksen suunnilleen 90 % lukee sen ensimmäisen kuukauden aikana, 99 % ensimmäisen vuoden aikana ja 1 % tämän jälkeen. Poikkeuksena mainittakoon ne kirjat, joita tuskin koskaan saadaan suomennettua tekijänoikeuksista johtuen. Yksi tällainen esimerkki on Henry Hazlittin teos Economics in One Lession jonka liveblogauksen Pasi Matilainen on ansiokkaasti aloittanut (ensimmäinen osa löytyy täältä).
maanantai 16. helmikuuta 2009
Tekijänoikeuksista ja kirja-arvosteluista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
CC-lisenssi antaa käsittääkseni löyhimmillään mahdollisuuden luopua kaikista muista oikeuksista paitsi siitä, että levitettäessä teosta alkuperäisessä muodossaan, tekijän nimeä ei vaihdeta.
Se, miksi tällainen provisio on välttämätön nykyisen lainsäädännön vallitessa on, että jos julkaiset teoksen ja luovut kaikista oikeuksista, niin joku saa kopioida sen ja julistaa sen omakseen niin, että sen jälkeen todistustaakka siitä, että sinulla on oikeus sitä levittää, on sinulla ja vaikka voittaisit, ei toinen silti ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.
Olen suunnilleen samalla kannalla tekijänoikeuksien kanssa, jos kohta minusta on ei ole kohtuutonta, jos jonkun toisen tekemän teoksen levittäminen omalla nimellä olisi automaattisesti kiellettyä (siis jos sitä ei ole erikseen sallittu) aivan samaan tapaan kuin petos on kielletty.
Tiedemies:
CC-lisenssi antaa käsittääkseni löyhimmillään mahdollisuuden luopua kaikista muista oikeuksista paitsi siitä, että levitettäessä teosta alkuperäisessä muodossaan, tekijän nimeä ei vaihdeta.
Näin myös minä käsitin ja siksi tämän lisenssin valitsinkin. Jos vielä löysempi vaihtoehto olisi ollut tarjolla, olisin valinnut sen.
Se, miksi tällainen provisio on välttämätön nykyisen lainsäädännön vallitessa on, että jos julkaiset teoksen ja luovut kaikista oikeuksista, niin joku saa kopioida sen ja julistaa sen omakseen niin, että sen jälkeen todistustaakka siitä, että sinulla on oikeus sitä levittää, on sinulla ja vaikka voittaisit, ei toinen silti ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.
Tuo on kyllä ihan hyvä pointti mitä en erikseen ajatellut. Tosin niin kauan kun blogissani ei olisi ollut minkäänlaista CC-lisenssiä, blogi olisi ollut automaattisesti "kaikki oikeudet pidättäen". Tietysti jos vapauttaisin koko teoksen, olisi tosiaan olemassa se riski, että joku julkaisisi blogini muualla ja haastaisi minut sittemmin oikeuteen siitä, että minä pidän omaa blogia pystyssä. Tosin jo nykylainsäädännön alla sama riski on olemassa. Voi tietysti olla, että yllä olevan todistaminen on vaikeampaa, mikäli kaikista oikeuksista luovutaan... En tiedä, en oikein osaa ottaa tähän asiaan tuon tarkemmin kantaa.
Olen suunnilleen samalla kannalla tekijänoikeuksien kanssa, jos kohta minusta on ei ole kohtuutonta, jos jonkun toisen tekemän teoksen levittäminen omalla nimellä olisi automaattisesti kiellettyä (siis jos sitä ei ole erikseen sallittu) aivan samaan tapaan kuin petos on kielletty.
Olen tästä osittain samaa mieltä. Mielestäni tekijänoikeuksien kohdalla on ihan oikeutettua, että kuka tahansa saa julkaista mitä tahansa toisen tekemää omalla nimellään (vaikka se onkin moraalisesti kyseenalaista). Tosin jos tätä sovelletaan tavaramerkkeihin sanoisin, että sama oikeus ei enää päde, vaan esim. coca-colan tavaramerkkiä, eivät saisi käyttää muut yritykset ellei juoma sattuisi olemaan täysin identtistä. Jos juoma olisi hiukankin erimakuista kuin aito coca-cola voisivat kuluttajat haastaa tämän toisen yrityksen oikeuteen petoksesta koska he petkuttivat heidät ostamaan sekundajuomaa aitona coca-colana (nykylainsäädännön alla coca-cola haastaa muut yritykset oikeuteen).
Mikä on muuten sinun kantasi tekijänoikeuksiin ylipäätänsä. Olen hieman miettinyt sitä ja päätynyt seuraavanlaisiin johtopäätöksiin:
- Tietyt tekijänoikeuden alaiset "alat" voitaisiin vapauttaa tekijänoikeuksista.
- Tälläisiä vapautettua aloja olisi esimerkiksi musiikkiteollisuus. Musiikki ei vaadi miljoonien investointeja ja periaatteessa harrastajabändi pystyy luomaan huippukappaleita. Toki tuhannet musiikkimafian rikastuttamat sankarit menettäisivät tulonsa, mutta sitä kompensoi taitelijamuusikoiden maksulliset konsertit. Jos tekee hyvää musiikkia, niin väki mielellään kuuntelee sitä keikoilla. Musiikkia on sitä paitsi ihan riittävästi jo.
- Elokuvia on vähän vaikeampaa vapauttaa tekijänoikeuksista, koska perus Hollywood aivot narikkaan elokuvan kuvaaminen maksaa miljoonia euroja. Jos elokuvia saisi vapaasti, niin tuntemamme elokuvatuotanto "lopahtaisi" eikä pienen budjetin elokuvat ole laadultaan Hollywood tasoa yleensä. Toki saattaisi syntyä jotain hyväntekeväisyysorganisaatioita, joissa sadat tuhannet ihmiset lahjottavat esimerkiksi 50 euroa parin kuukauden välein, jotta saisi elokuvia tehdyksi. Tämä vain kuulostaa spekulaatiolta.
- Lääketeollisuus pitäisi olla patenttisuojan takana. Lääkkeiden luominen ja sitä edeltävä tutkimus maksaa miljoonia, ellei peräti satoja miljoonia euroja. Jos jokin halvempi lääkefirma tuosta vain kopioi toisen lääkkeen, niin lääkkeiden luominen kokisi suuren taantuvan. Ei hyvä.
- Kirjoista on vaikeampaa luoda mielipidettä. Toisaalta kirjan tekeminen on kovan työn takana, toisaalta se voi olla helppokin urakka. Toistaiseksi harva suostuu lukemaan tietokoneen näytöltä kunnon kirjoja.
Isto:
Mikä on muuten sinun kantasi tekijänoikeuksiin ylipäätänsä. Olen hieman miettinyt sitä ja päätynyt seuraavanlaisiin johtopäätöksiin:
Aluksi minun on pakko mainita, että yllä käyttämäsi sana "tekijänoikeus" on väärä koska tekijänoikeus (copy right) koskee yksinomaan, noh, kopiointisuojausta ja siihen liittyviä oikeuksia. Se mitä tuolla sanalla luultavasti tarkoitat, on "immateriaalioikeus" (intellectual property) joka kattaa tekijänoikeudet, patentit, tavaramerkit, yrityssalaisuudet, teollissuunnittelun, mallioikeuden ja nipun muita pienempiä oikeuksia. Yksinkertaisuuden vuoksi kolme keskeisintä immateriaalioikeutta ovat (tässä järjestyksessä) patentit (patents), tekijänoikeudet (copy right) ja tavaramerkit (trade mark). Perustelen melko tarkasti oman mielipiteeni noista täällä. Mutta noin lyhyesti vastustan kaikkia patentteja, vastustan kaikkia tekijänoikeuksia ja haluaisin muotoilla uudelleen tavaramerkkioikeuslainsäädännön (mikä heikentäisi hieman yritysten asemaa tässä suhteessa).
- Tälläisiä vapautettua aloja olisi esimerkiksi musiikkiteollisuus. Musiikki ei vaadi miljoonien investointeja ja periaatteessa harrastajabändi pystyy luomaan huippukappaleita. Toki tuhannet musiikkimafian rikastuttamat sankarit menettäisivät tulonsa, mutta sitä kompensoi taitelijamuusikoiden maksulliset konsertit. Jos tekee hyvää musiikkia, niin väki mielellään kuuntelee sitä keikoilla. Musiikkia on sitä paitsi ihan riittävästi jo.
Olet aivan oikeassa siinä, että "mitä tapahtuisi jos" -kysymykset ovat tärkeitä kun jotain säännöstelyä halutaan purkaa. Elinkeinonharjoittajan on tärkeää tietysti tietää miten hänen tulonsa lisääntyvät/laskevat sekä kansansuunnalta on tärkeä tietää miten heidän hyvinvointinsa laskee/nousee. Nämä eivät kuitenkaan mielestäni ole relevantteja kysymyksiä silloin kun mietitään mikä poliittinen ratkaisu olisi mahdollisemman yhtenevä vapauden määränpään kanssa. Tämän vuoksi keskityn yksinomaan pohtimaan kenellä on oikeus ja/tai velvollisuus ja mihin, ja ratkaisen tämän ongelman itävaltalaisen taloustieteen keinoin. Tästä suunnasta katsottuna minulle on yhdentekevää miten paljon musiikinteko maksaa, miten paljon artistit tienaavat tai miten paljon musiikkia maailmassa on.
- Elokuvia on vähän vaikeampaa vapauttaa tekijänoikeuksista, koska perus Hollywood aivot narikkaan elokuvan kuvaaminen maksaa miljoonia euroja. Jos elokuvia saisi vapaasti, niin tuntemamme elokuvatuotanto "lopahtaisi" eikä pienen budjetin elokuvat ole laadultaan Hollywood tasoa yleensä. Toki saattaisi syntyä jotain hyväntekeväisyysorganisaatioita, joissa sadat tuhannet ihmiset lahjottavat esimerkiksi 50 euroa parin kuukauden välein, jotta saisi elokuvia tehdyksi. Tämä vain kuulostaa spekulaatiolta.
Mainitsemasi spekulointi onkin tavallaan kysymyksen avain, koska me emme voi mitenkään tietää miten kullekin sektorille tapahtuu jos esim. tekijänoikeudet alalla lakkautettaisiin. Taloustieteestä käsin toki tiedämme, että nykyisessä järjestelmässä nykyiset elokuvantuottajat - eivät tulevat elokuvantuottajat - hyötyvät ja nykyinen - ei tuleva - kansa kärsii. Tulevaisuuden suhteen emme tiedä tuleeko koko elokuvateollisuus hyötymään vai kärsimään tekijänoikeuksien poistamisesta - voimme ainoastaan spekuloida. Syy miksi näin on, johtuu siitä, että tekijänoikeuksien poistaminen avaa ovia uusille elokuvantuottajille joiden markkinoillepääsy muuten evättäisiin. Itse epäilen kuitenkin, että tekijänoikeuksien poisto ainoastaan nostaisi elokuvien laatua. Mainitsit juuri osuvasti, että Hollywoodin elokuvat ovat "aivot narikkaan" -leffoja, jolloin tekijänoikeuksien poisto avaisi ovia myös muunlaisille elokuville. Nykyään esim. suurin osa maailman elokuvista tuotetaan Intiassa. Vastaavasti Starwreck oli varsin halpa ja hauska elokuva korkeatasoisine efekteineen. Tietotekniikka mahdollistaa hyvien erikoistehosteiden nopean hinnanlaskun.
- Lääketeollisuus pitäisi olla patenttisuojan takana. Lääkkeiden luominen ja sitä edeltävä tutkimus maksaa miljoonia, ellei peräti satoja miljoonia euroja. Jos jokin halvempi lääkefirma tuosta vain kopioi toisen lääkkeen, niin lääkkeiden luominen kokisi suuren taantuvan. Ei hyvä.
Tämä on yleinen oletus jonka varassa lääketeollisuuden on helppo ratsastaa. Onneksi se ei kuitenkaan pidä lainkaan paikkansa. Tämän kirjan mukaan (jota en vielä ole ehtinyt lukemaan) on empiirisesti todistettu, että mm. lääkepatentit ovat hidastaneet lääkkeiden kehitystä koska se on tehnyt kannattavammaksi toiminnaksi vanhojen lääkkeiden uudelleen patentoinnin, kilpailevien kehitteillä olevien lääkkeiden oston ja poistamisen markkinoilta, ja pienempien lääkeyhtiöiden toiminnan häiritsemisen tuomioistuimella uhaten. Jos asiaa ajatellaan toiselta kantilta ihan loogisesti, onko mitään sellaista tapausta olemassa jossa valtion monopoli toimisi markkinataloutta paremmin?
- Kirjoista on vaikeampaa luoda mielipidettä. Toisaalta kirjan tekeminen on kovan työn takana, toisaalta se voi olla helppokin urakka. Toistaiseksi harva suostuu lukemaan tietokoneen näytöltä kunnon kirjoja.
Omasta mielestäni kirjojen tekijänoikeudet ovat olleet ehkä markkinatalousmyönteisten ihmisten huonoimpia ideoita ihan siitä syystä, että nämä tekijänoikeudet ovat hidastaneet markkinatalousmyönteisten ideoiden leviämisen (ja tekevät niin yhä). Nyt tähän ongelmaan on pikkuhiljaa alettu havahtua ja esim. Mises instituutti tekee parhaansa kirjojen tekijänoikeuksien ostamiseksi ja poistamiseksi. Vastaavanlainen idea on käytössä myös tässä blogissa sekä taloudenperusteet.comissa. Jos joskus kirjoitan kirjan, teen parhaani sen eteen ettei siihen ilmesty minkään sortin tekijänoikeuksia (vaikka se saattaakin vaikeuttaa kustantajan löytämistä).
Lähetä kommentti