eroakirkosta.fi

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Kirja-arvostelu: The Anti-capitalistic Mentality

Misesin ja Hayekin kaltaisten vanhempien itävaltalaisten taloustieteilijöiden lukeminen on poikkeuksellisen virkistävä kokemus siksi, että he ilmoittavat häikäilemättä mikäli teos astuu taloustieteen ulkopuolelle. Ludwig von Misesin The Anti-capitalistic Mentality on tällainen teos. Kirja on itse asiassa niin epätieteellinen, että esipuheessa mainitaan suoraan "tämä kirja ei ole tieteellinen kirja [...] yritän vain parhaan kykyni mukaan arvioida, miksi niin monet vastustavat kapitalismia". Kirjan epätieteellisyys ei välttämättä tarkoita, että kirja olisi huono. Sitä The Anti-capitalistic Mentality ei ole.

Misesin mukaan kapitalismia vastustetaan hieman eri näkökulmista, mutta pohjimmiltaan kapitalismin vastustus kumpuaa kateuden ja turhautumisen lähteistä. Koska feodaaliyhteiskunnassa yhteiskuntaluokkien välinen liikkuvuus oli käytännössä mahdotonta, harva koki syvää kateutta tai turhautumista toisia kanssaihmisiä kohtaan. Kaikki tiesivät, että kuningas oli kuningas koska oli syntynyt kuninkaaksi ja maaorja oli maaorja koska oli syntynyt maaorjaksi, ts. oma paikka yhteiskunnassa määräytyi synnynnäisen aseman perusteella eikä siitä voinut syyttää itseään. Kapitalismissa yhteiskunnallinen asema ei ole ennalta määrätty, eikä se ole pysyvä: rikkaat voivat köyhtyä ja köyhät voivat rikastua. Tämä johtaa Misesin mukaan muutamaan tuskalliseen havaintoon. Kapitalismissa omasta asemastaan ei voi syyttää kuin itseään ja jos tässä ei olisi nöyryytystä kylliksi, niin kaikki kanssaihmiset erottavat kaukaa voittajat ja luuserit toisistaan. Misesin mukaan kapitalismin vastustus on suurinta neljässä ryhmässä: intellektuellit, alemmat valkokaulustyöntekijät, taiteilijat ja kapitalistien perilliset. Intellektuellit vastustavat kapitalismia, koska kapitalismissa heidän työtään ei juuri arvosteta (harva on halukas maksamaan esim. postmodernistisesta feministisestä rekonstruktiivisesta kirjallisuusanalyysistä). Intellektuelleja raivostuttaa varsinkin tieto siitä, että täysin kouluttamattomat yrittäjät ovat heitä moninkertaisesti varakkaampia. Taiteilijat puolestaan vastustavat kapitalismia, koska se pakottaa heidät luomaan taidetta markkinoiden ehdoilla jotka ovat paljon kiinnostuneempia dekkarikirjallisuudesta ja maisemamaalauksesta kuin taiteilijoiden suosimista avantgarde tuotoksista.

Ottaen huomioon, että alkuperäinen painos ilmestyi 1956, The Anti-capitalistic Mentality omaa kaksi yllättävää argumenttia. Ensinäkin Mises argumentoi miksi lehdistö on vapaata kapitalistisessa yhteiskunnassa mutta vallan kontrolloimaa sosialistisessa yhteiskunnassa kuusi vuotta ennen Milton Friedmanin kirjan Capitalism and Freedom ilmestymistä. Toiseksi Mises käsittelee ja kumoaa myös osan onnellisuusargumenteista joista on tullut 1990- ja 2000-luvulla sosialistien uusin lyömäase. Koska kirja ei ole tieteellinen kirja, teosta ei voi kritisoida tällä saralla. Se valitettava tosiasia on kuitenkin pakko mainita, että Mises analysoi tapansa mukaan kommunismin ja sosialismin eroja - tai oikeastaan yhtäläisyyksiä - joka saa kirjan tuntumaan vanhahtavalta (eihän kommunisteja nykyään juuri edes ole). Tästä huolimatta, kirja on lukemisen arvoinen jo pelkästään siitä syystä, että se analysoi niitä samoja katkeria ihmisiä jotka käyttävät suuren osan ajastaan yrittäjien, länsimaalaisen kulttuurin ja valkoisen miehen haukkumiseen ja syyllistämiseen. 67 sivua. Yleisarvosana: 82 %

3 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Aika suppea näkemys tuolla kirjalla. Kateus on ehkä se vahvin syy. On sitä muitakin.

Ainakin täällä Suomessa osa kapitalismin inhosta imetään edeltäviltä sukupolvilta äidinmaidossa. Toisaalta aiemmilla sukupolvilla on voinut jopa ollakin ihan oikeita tuskallisia kokemuksia porvarin riistosta. 1900 luvun alkupuolella duunareilla ja torppareilla oli varsin karut olot. Noista ajoista olot ovat parantuneet valtavasti, mutta asenne kulkee perimätietona. Kekkoslovakian aikoihin jo sammumassa olevaan luokkataistelun tuleen puhkuttiin vielä uusia liekkejä.

Uutiset yhtiöiden luonnon saastutuksesta tai työntekijöiden oikeuksien polkemisesta eivät herätä luottamusta kapitalismiin. Viimeksi tänään ihmettelin Kiinalaisten maidontuottajien melamiinisotkua. Jotkut tekevät mitä tahansa likaisia temppuja voittoa haaliakseen. Todella kiinalaista kapitalismia.

Kuluttajalla voi olla myös suorastaan petetyksi tulemisen tunteita siitä, että yhtiö maksaa esim. jättioptiot johtoportaalle kun aiemmin korotti tuotteen hintaa epämääräisillä verukkeilla. Tunnen useammankin tyypin, joka lopetti Fortumin asiakkuuden Liliuksen jättioptioiden takia.

Sen vielä lisään, että olen itsekin kapitalisti. Täydellinen järjestelmä kapitalismi ei kuitenkaan ole. En ole kuitenkaan vielä parempaakaan löytänyt.

Lasse Pitkäniemi kirjoitti...

Matti:
Aika suppea näkemys tuolla kirjalla. Kateus on ehkä se vahvin syy. On sitä muitakin.

Kirjahan käy läpi näitä syitä isomman lista mutta päällimmäisenä se nostaa esiin kateuden ja turhautumisen.

Toisaalta aiemmilla sukupolvilla on voinut jopa ollakin ihan oikeita tuskallisia kokemuksia porvarin riistosta. 1900 luvun alkupuolella duunareilla ja torppareilla oli varsin karut olot.

En ollenkaan kiistä, etteivätkö elinolot olisi tuolloin olleet kurjat. Hayek on kirjoittanut kirjan nimeltään Capitalism and the Historians jossa hän perustelee, että jopa kapitalismin alkuaikoina elinolot nousivat niin nopeasti, että työläiset muuttivat mielellään maalta tehtaisiin. Työläiset eivät myöskään itse valittaneet oloistaan vaan pääasiassa valitus tuli ns. intellektuelleilta tai rikkailta joilla ensikertaa oli niin paljon ylimääräisiä varoja, että he ymmärsivät, ettei kurjuutta välttämättä lainkaan tarvinnut olla. Valitettavasti nämä eivät kuitenkaan ymmärtäneet, että kapitalismi on ainut keino tämän kurjuuden poistamiseen.

Uutiset yhtiöiden luonnon saastutuksesta tai työntekijöiden oikeuksien polkemisesta eivät herätä luottamusta kapitalismiin. Viimeksi tänään ihmettelin Kiinalaisten maidontuottajien melamiinisotkua. Jotkut tekevät mitä tahansa likaisia temppuja voittoa haaliakseen. Todella kiinalaista kapitalismia.

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että osa näistä ns. työntekijöiden "oikeuksista" eivät ole oikeuksia lainkaan vaan pakotteita työnantajan puolelta, kuten mm. minimipalkat, irtisanomisajat jne. Vapaassa yhteiskunnassa näitä ei olisi lainkaan. Osassa tapauksista kyse on myös valtion aiheuttamista toimista. Likaisten temppujen tekeminen on puhtaassa markkinataloudessa todella kannattamatonta, sillä se on varmin tapa asiakkaiden menettämiseen.

Kuluttajalla voi olla myös suorastaan petetyksi tulemisen tunteita siitä, että yhtiö maksaa esim. jättioptiot johtoportaalle kun aiemmin korotti tuotteen hintaa epämääräisillä verukkeilla.

Kapitalismissa hintojen lasku on luonnollinen ilmiö koska kapitalismi luo jatkuvasti tehokkaampia työtapoja joka näkyy hintojen laskuna. Valitettavasti raha on valtion hallussa ja kun keskuspankki painaa lisää rahaa (ja yksityiset pankit lainaavat yli oman varallisuutensa eli ts. petkuttavat valtion luvalla), päästään tilanteeseen jossa hintataso voi olla nouseva tehokkuuden parantumisesta huolimatta. Lisäksi mainitsemasi Fortumin voitot ovat lähes täysin kuplavoittoja joiden olemassaolo olisi puhtaassa kultakantaan rakentuvassa kapitalismissa mahdotonta.

Matti kirjoitti...

Perustelusi on totta.

Kapitalismin kone hyrrää huomaamattomasti ja toimivasti valtaosan ajasta. Sitä ei käy kiistäminen. Harvat sitä edes hahmottaa. Valitettavasti negatiiviset harvat erikoistapaukset pulpahtelevat helposti isoihin otsikoihin herättäen suuttumusta ja epäluottamusta tunnetasolla. Monesti vielä takavasemmalta tulee joku kirkasotsainen poliitikko vääryyttä kiroten ja ahneita porvareita syyttäen.