Kirja-arvostelu: Human Accomplishment

Jos joku ei ole vielä täysin vakuuttunut eurooppalaisen kulttuurin ylivoimaisuudesta Charles Murrayn kirja Human Accomplishment poistaa viimeisetkin epäilyt. Kirjassa Murray käy läpi laajan skaalan (usein vasemmistolaisten) tiede- ja taideasijantuntijoiden arvioita maailman suurimmista tiedemiehistä ja taiteilijoista vuodesta 800 e.a.a. vuoteen 1950. Lopputulokseksi paljastuu, että peräti 97 % tieteellisistä läpimurroista on valkoisten tai juutalaisten aikaansaamia (2 % kuuluu aasialaisille, 1 % arabeille) ja myös taiteessa eurooppalaiset yltävät pitkälti yli 70 %. Tämä prosentti on siksi pienempi, koska Murray on luonut oman skaalan mm. kiinalaiselle maalaukselle, intialaiselle kirjallisuudelle ja arabialaiselle runoudelle, joita ilman länsimaiden osuus nousisi miltei 100 %. Kärjestä löytyy tuttuja nimiä. Tiede: Newton, Galileo ja Aristotele; filosofia: Aristotele, Plato ja Kant; musiikki: Beethoven, Mozart ja J.S. Bach; länsimainen taide: Michelangelo, Picasso ja Raphael; länsimainen kirjallisuus: Shakespeare, Goethe ja Dante (vrt. kiinalainen maalaus: Zhao Mengfu, Gu Kaizhi ja Wu Daozi - onko joku joskus kuullut näistä nimistä?).

Kuten Murrayn aijempi teos, The Bell Curve, myös Human Accomplishment on saanut kritiikkiä ennakkoluuloisuudesta. Murray vastaa kritiikkiin perustelemalla, että hän eritteli jo kuusi taiteenlajia länsimaisesta kirjallisuudesta ja taiteesta, jotta länsimaalaisten osuus jäisi mahdollisimman pieneksi. Tämän lisäksi myös intialainen ja kiinalainen filosofia eriteltiin länsimaalaisesta filosofiasta. Kriitikoiden mukaan hänen olisi pitänyt myös ottaa huomioon mm. länsimaiden ulkopuolelta tuleva kansanmusiikki, arkkitektuuri sekä paikallinen tiede. Murray kysyy oikeutetusti olisiko tämä reilua, sillä jokaisella Euroopan valtiolla on rikas kansanmusiikkiperinne ja keskieuroopan maat ovat täynnä romaanisia ja goottisia kirkkoja. Paikallisen tieteen (kuten afrikkalaisten keihäänkärkien) tasa-arvoistaminen eurooppalaisiin kaukoputkiin, höyryjuniin tai lentokoneisiin olisi puolestaan pöyristyttävää. Joku voisi väittää, että länsimaiden etulyöntiasema johtuu ainoastaan siitä, että länsimaiset saavuttivat tieteellisen etulyöntiaseman varhain jonka ylläpitäminen ei ole kovin vaikeaa. Kriitikot unohtavat, että kiinalaiset ja arabit olivat aikoinaan tieteissä länsimaita edellä ja kun länsimaat viimein löysivät Japanin oli japanilainen tiede yli 1 000 vuotta länsimaita jäljessä - afrikkalainen "tiede" oli puolestaan yli 2 500 vuotta jälkeen jäänyt.

Vaikka toisin voisi luulla, Murrayn tehtävä ei ole eurooppalaisen kulttuurin ylistäminen vaan suurmiesten kartoittaminen sekä näitä synnyttävien kulttuuritekijöiden etsiminen. Kartoituksen lopputulos on surullinen: tieteellisten ja taiteellisten saavutusten määrä on laskussa. Syntipukeikseen Murray on valinnut ateismin kasvamisen sekä individualismin vähenemisen. Mielenkiintoista on, että saavutusten lasku alkaa 1800-luvun lopulla ja kiihtyy 1900-luvun alkupuolella - juuri sosialismin nousun alkaessa (joka heikensi sekä tuottavuuden kannattavuutta että individualismia). Länsimaat ovat Murrayn mukaan onnekkaita, sillä heidän kulttuurinsa pohjana on äärirationallinen kreikkalainen ajattelu sekä katolisen uskon individualismi. Protestantismiin hän suhtautuu neutraalisti - toisaalta se vapautti ihmisen yhteisöistä mutta toisaalta se muokkasi ihmisestä ateistin jonka elämäntarkoitus lepää hataralla pohjalla. Vaikka juutalaisuus on lähempänä islamia kuin kristinuskoa, ovat juutalaiset nousseet Murrayn mukaan länsimaisen yhteiskunnan huipulle koska 1) heidät ympäröivä kulttuuri on sallinut uskonnon hylkäämisen, 2) he ovat aina painottaneet oppimisen tärkeyttä ja 3) heidän älykkyyteen vaikuttavat geenit ovat terävöityneet lukuisten vainojen seurauksena. 624 sivua. Yleisarvosana: 84 %.