Käytännönesimerkki demokratian pahimmasta ongelmasta

Vaikka itse en välttämättä kutsuisi itseäni anarkokapitalistiksi, niin silti demokratiassa on mielestäni muutama vakavanlaatuinen ongelma, joista kaikkein pahin on hätäisesti tehtyjen lakipykälien vyörytys. Eräs Free State Projektin jaosto on analysoinut New Hampshiren koko tähänastisen vuoden lainsäädännön. 25.05 mennessä on yhteensä analysoitu 1 021 lakia, joista 344 lisää New Hampshireläisten vapautta, 192 on täysin neutraalia ja 485 vähentää vapautta. Analyysi tapahtuu siten, että lakiteksti luetaan läpi ja se pisteytetään tarkan kaavan mukaan +35.0 ja -35.0 pisteen välillä, 0.3 pisteen tarkkuudella. Neutraalien lakien suhteellisen pieni määrä perustuu siihen, että ainoastaan 0.0 pisteen saaneet lait lasketaan neutraaleiksi. Niiden määrä nousee kuitenkin suurehkoksi, koska monet lakialoitteet saavat automaattisesti pisteen 0.0 (kuten esimerkiksi uuden tutkimuskomitean perustaminen). Lakialoitteet on jaoteltu erittäin hyviin (15-35 pts), todella hyviin (9-15 pts), hyviin (3-9 pts), positiivisiin (0-3 pts), neutraaleihin (0 pts), negatiivisiin (0- -3 pts), huonoihin (-3- -9 pts), todella huonoihin (-9- -15 pts) ja erittäin huonoihin (-15- -35 pts) ryhmiin.

Lait syntyvät New Hampshiressa kutakuinkin samoin miten Suomessa. Keskeisin ero on, että valiokuntatyö on kaikille avoin. Näissä komiteoissa lakitekstit luodaan kutakuinkin periaatteella "tämä kuulostaa hyvältä idealta". Niissä on mukana hyvin harvoin minkään alan asiantuntijoita ja jos sellaisia on, heitä ei yleensä kuunnella. Välillä lakialoitteet tulevat suoraan tuomioistuimilta, erityisryhmiltä tai vast. jolloin ne ovat yleensä erityisen huonoja (kuten esim. Suomessa tapaus Lex Karpela). Keskeinen ongelma kansanedustajilla on kuitenkin siinä, ettei heillä ole mitään käytännön mahdollisuutta lukea läpi kaikkea uutta lainsäädäntöä. He äänestävät lakeja läpi keskimäärin useita kertoja päivässä, täyttä ymmärrystä vaille siitä, mitä kyseiset lait sisältävät. Vertaus Suomen ja New Hampshiren välillä on sikäli hyvä, että molemmilla on suunnilleen yhtä paljon alueellista päätösvaltaa Euroopan Unionin versus Yhdysvaltojen sisällä.

Ero vapautta lisäävän ja sitä vähentävän lainsäädännön välillä on 141 lakia; valitettavasti ero on vapautta vähentävän lainsäädännön puolesta. Tämä on ensimmäinen ongelma. Toinen ongelma on siinä, että erittäin hyvien (29) ja todella hyvien (48) lakisäädösten summa on 77 lakia, kun taas erittäin huonojen (87) ja todella huonojen (97) summa on 187. Erotus näiden kahden ryhmän välillä on 107 lakia huonompaan suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka suurin osa lainsäädännöstä on mitäänsanomatonta (tässä tapauksessa 74 %), läpäisee eduskunta kuitenkin tukun lakeja, mitkä vähentävät (18 %) vapautta ja vastapainoksi tulee ainoastaan pieni ryhmä lakeja jotka lisäävät (8 %) sitä. Kun tällainen lainsäädäntökoneisto on käynnissä vuosikymmeniä, valuu vapaus ulos yhteiskunnasta, kuin hiekka tiimalasissa. Ennen kuin kukaan ehtii reagoida, se saattaa jo olla liian myöhäistä.