Free State Project viisi vuotta

Lokakuun 1. 2003 järjestettiin äänestys joka valitsi New Hampshiren Free State Projectin (FSP) kohdeosavaltioksi (toiseksi sijoittui Wyoming ja kolmanneksi Delaware). FSP:n takana on Yalen tutkija Jason Sorens jonka mukaan noin 20 000 aktivistia pystyy poliittisesti valtaamaan itselleen alle kahden miljoonan asukkaan maan tai osavaltion. Jos FSP ei ole entuudestaan tuttu mainittakoon, että projekti tukeutuu liberaaliin (ja anarkokapitalistiseen) ideologiaan ja sen päämääriin kuuluu julkisen sektorin koon pienentäminen, säätelyn purkaminen ja yksilönvapauksien lisääminen. New Hampshire sopii tämän tehtävän toteuttamiseen mainiosti sillä se on jopa Yhdysvaltain mittapuulla erittäin vapaa ja verovihamielinen osavaltio.

New Hampshiren hyviin puoliin kuuluu mm.:
- New Hampshiren kansanedustajat eivät saa lainkaan palkkaa
- New Hampshiressa ei ole tuloveroa
- New Hampshiressa ei ole myyntiveroa (tai ALV:tä)
- New Hampshiressa aseen omistaminen ei vaadi aseenkantolupaa
- New Hampshiressa moottoripyöräilijän ei ole pakko käyttää kypärää
- New Hampshiressa autoilijan ei ole pakko käyttää turvavöitä
- New Hampshiren perustuslaki sallii aseellisen vallankumouksen

...ja kaiken lisäksi:
- New Hampshiren motto on "Live Free or Die" ("Elä vapaana tai kuole")

Alla on Dave Ridleyn esittelyvideo Free State Projectista ja New Hampshiresta (allekirjoittaneen voi bongata sohvalta kohdasta 2:00-2:03):



Toistaiseksi New Hampshiressa asuu n. 1600 Free State Projectin jäsentä (virallisesti 577) ja ystävää (runsas 1000), mikä näkyy vuosi vuodelta yhä selkeämmin osavaltion politiikassa. Itse muutin osavaltioon vuosi sitten 503 muuttajana ja ensimmäisenä ulkomaalaisena (ei-yhdysvaltojen kansalaisena). Kuukausi takaperin FSP sai toisen ulkomaalaisvahvistuksen, tällä kertaa Ruotsista (emme perusta jääkiekkojoukkuetta). Vaikka FSP:n sisältä ei toistaiseksi löydy viisumisponsoreita, suosittelen halukkaita liittymään mukaan projektiin. Tällä hetkellä FSP:hen kuuluu jo yksi viisumiasianajaja ja FSP:n jäsenet perustavat uusia yrityksiä kuukausittain jotka tulevaisuudessa antavat monia mahdollisuuksia työviisumeiden anomiseen.

Ja koska kaikki tietävät miten kurja ilmasto Suomessa on, puhun lopuksi hieman säästä. New Hampshiren etelä- ja keskiosissa on samankaltainen ilmasto mitä Turun/Helsingin alueella kun taas Pohjois-New Hampshiren ilmasto muistuttaa Oulun ilmastoa. Kesäisin New Hampshiressa on keskimäärin 4-astetta Suomea lämpimämpää, talvisin lämpöä on noin asteen verran enemmän. Suomesta poiketen, New Hampshiressa päivän ylin ja yön alin lämpötila eroavat toisistaan selkeästi jonka vuoksi kesäiset keskipäivälämpötilat ovat 25-30 välissä, yöllisten keskilämpötilojen jäädessä 10-15 asteen välille (esim. Turussa vastaavat keskiarvot ovat 15-20 ja 10-15). Samasta syystä New Hampshiressa on Suomea selkeämmät neljä vuodenaikaa, n. 2kk pidempi kasvuaika (eli hyvä ilma); eikä loska ole ongelma (kun yö- ja päivälämpötilat vaihtelevat riittävästi vetinen lumi ehtii sulaa ja valua viemäreihin, eikä siten jää vellomaan kuukausiksi kaduille).

Rahajärjestelmät: Velvoitteeton kultakanta

Kultakanta ilman reservivaatimusta/kassavarantovelvoitetta, eli klassinen kultakanta, on rahajärjestelmä joka oli käytössä lähes kaikkialla ennen vuotta 1913. Keskuspankkia ei tässä järjestelmässä ole, tai sen rooli on mitätön. Vaikka tämä pitää julkisen inflaation kurissa, yksityinen inflaatio jää ongelmaksi. Taloussyklien ja inflaation kannalta katsottuna tämä rahajärjestelmä on kuitenkin jo erittäin hyvä sillä markkinat asettavat tälle yksityiselle inflaatiolle tiukat rajoitteet.

Koska tämä rahajärjestelmä perustuu kultakantaan, pankit toimivat ikään kuin kultavarastoina. Muista varastoista poiketen, valtio on kuitenkin antanut yksityisille pankeille oikeuden inflaation luomiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei valtio pidätä pankkiireja jotka lainaavat rahaa yli talletusten määrän vaan päinvastoin antaa heille mahdollisuuden kieltäytyä maksamasta talletuksia takaisin (suspension of specie payments) konkurssin uhatessa. Toisin sanoen klassisessa kultakannassa pankit saivat kieltäytyä velkojiensa vaatimuksista mutta samalla pankit pystyivät kuitenkin jatkamaan toimintaansa velkojina. Vastaavassa tilanteessa mikä tahansa muu yritys olisi pakotettu konkurssiin.

Pankkien erityisoikeuksista huolimatta markkinat asettavat taloussykleille ja rahainflaatiolle (itävaltalainen inflaatio) kolme tiukkaa rajoitetta joiden vuoksi rahainflaatio jää matalaksi ja taloussyklit lyhyiksi. Ensimmäinen rajoite on kullan käyttö suorana maksuvälineenä pankkitositteiden (eli setelien) sijaan. Toisin sanoen pankkijärjestelmä ei pysty inflatoimaan sellaista kultaa joka ei ole heidän hallussa. Toinen rajoite on yksittäisen pankin asiakkaiden vähyys. Jos esim. pankki A inflatoi muita pankkeja enemmän, muut pankit (B, C jne.) alkavat ennemmin tai myöhemmin vaihtaa kyseisen pankin tositteita suoraan kultaan. Kolmas rajoite on koko pankkijärjestelmän luotettavuus. Jos kaikki pankit luovat yhtä paljon rahaa tyhjästä samanaikaisesti, kohdistuu järjestelmää kohtaan suuri paine joka purkautuu luottopaoksi. Tällöin ihmiset ryntäävät kilpaa pankkeihin tyhjentämään tilejään ja varastoivat sen sijaan omaisuutensa muualla kuten asunnoissaan, kultaseppien luona tai muissa varastoissa.

Vaikka valtio yritti moneen otteeseen estää näiden rajoitteiden toiminnan, ne olivat lopulta aina niin tehokkaita, että Friedrich Hayek vielä 1970-luvun lopulla sanoi odottaneensa silloisenkin taloussyklin kestäneen 5-6 vuotta, kuten se oli aina aiemmin kestänyt. Myöhemmin hän kuitenkin muisti, että 70-luvun lopulla elettiin fiat-rahan aikaa jolloin taloussykleistä saattoi muodostua erittäin pitkäkestoisia ja vahingollisia - aiempien taloussyklien 5-6-vuotinen kesto johtui kultakannan luomista ylitsepääsemättömistä rajoitteista. Juuri näiden yllämainittujen rajoitteiden vuoksi kultakanta ilman reservivaatimusta on paljon parempi rahajärjestelmä kuin 100 % fiat-raha (puhumattakaan sellaisesta fiat-rahasta josta reservivaatimus kokonaan puuttuu).

Laulu 20 perheestä

Alla on hetki sitten löytämäni Kristiina Halkolan kappale Laulu 20 perheestä:



Syy miksi postaan kommunistisen kappaleen blogiini johtuu siitä, että tämä kappale kuuluu niihin esimerkkitapauksiin joissa kommunistit kumoavat itse oman teoriansa. Alkuperäinen kappale on vuodelta 1969 ja sen ensimmäinen säkeistö kuuluu:

Silloin tällöin tuntee kansa vallan mahdin suonissaan,
vallan mahdin jonka kansa käyttää vaaliuurnilla.
Mutta kuinka ollakaan tuo valta kulkee narussa,
josta se ei pääse suuren rahan voimaa puremaan.
Missä on se mahti joka puuttuu eduskunnalta?

Tämän jälkeen seuraa 20 sukunimen lista. Mielenkiintoista on, että vaikka kappale on vuodelta 1969, nimistä ainoastaan noin kolmannes ovat helposti nykyään tunnistettavissa (eli on ns. household name). Päivittämistarpeen vuoksi kappaleesta tehtiinkin uusi versio 2000-luvun alussa. Ainostaan viisi nimeä löytyy sekä vuoden 1969 että 2000-luvun listoilta (Ahlström, Ehrnrooth, Erkko, Rettig ja Serlachius). Toinen säkeistö kuuluu:

On suomessa pankkeja, tehtaita ja muita,
näiden tarkoituskin (väitetään) on kansaa palvella.
Mutta kuinka ollakaan joutuu kansa huomaamaan,
että se on näiden palvelijoiden armoilla.
Missä on se rahanmahti joka puuttuu kansalta?

On melko ristiriitaista, että se sama kansa joka ei voi purra rahan voimaa, joka on tehtaiden ja pankkien armoilla, ja jolta puuttuu rahanmahti, onnistuu syrjäyttämään 15/20 hallitsevasta suvusta 30 vuodessa. Tähän kun vielä lisätään se tosiasia, että hyvinvointivaltion nousun ansiosta vanhoista suvuista tulee oligarkkisempia uusien yritysten perustamisen vaikeutuessa. Kommunistit voivat toki väittää, että syy miksi edes 15/20 perheestä on syrjäytetty, johtuu juuri hyvinvointivaltion olemassaolosta. Näille suosittelen katseen kääntämistä kohti Pohjois-Koreaa jossa Kimit ovat hallinneet liki 60 vuotta tai Kuubaa jossa Castrot ovat hallinneet jo 50 vuoden ajan. Suomessa valtio on onneksi vielä niin pieni, että meille annetaan nominaalinen mahdollisuus valita seitsemän, lähes identtisen, sosialidemokraattisen puolueen väliltä neljän vuoden välein.

Rahajärjestelmät: Velvoitteeton fiat-raha

Kassavarantovelvoitteeton fiat-raha eli fiat-raha ilman reservivaatimusta on tällä hetkellä maailman ylivoimaisesti suosituin rahajärjestelmä. Valitettavasti tämä rahajärjestelmä on myös kaikkein huonoin sillä se mahdollistaa sekä julkisen että yksityisen inflaation. Tämän vuoksi järjestelmä on arvaamaton, epävakaa ja se kärsii syvistä pitkäkestoisista taloussykleistä. Täten ei liene ihme, että järjestelmä on kaatunut yleensä melko nopeasti omaan mahdottomuuteensa. Nykymuodossa järjestelmä on ollut käytössä vasta vuodesta 1973 alkaen.

Järjestelmä toimii käytännössä seuraavasti. Keskuspankki painaa katteetonta fiat-rahaa. Tämän fiat-rahan määrä määräytyy lähes mielivaltaisesti keskuspankin inflaatiotavoitteen mukaan. Inflaatiotavoite ei edusta edes rahainflaatiota (itävaltalainen inflaatio) vaan erästä hintainflaation (neoklassinen inflaatio) muotoa joka nojaa lähes mielivaltaisesti luotuun kuluttajain hintaindeksiin. Tämä hintaindeksi sisältää usein mm. standardisoidun ruokakorin, listan kulutustuotteita ja vuokran mutta se harvemmin sisältää energian tai asuntojen hintoja. Lopputuloksena keskuspankki saattaa kasvattaa rahamäärää 10 % vuodessa, josta vähennetään talouskasvusta ja ulkomaankaupasta koituvat hyödyt, ja joka lopulta näkyy 2 % hintainflaationa hintaindeksissä (joka on siis keskuspankin tavoite). Syy miksi energia ja asuminen eivät näy hintaindeksissä johtuvat siitä, että näiden hinnannousut ovat olleet liian korkeita - raaka-aineiden hinta kun ei oikein laske talouskasvun tai ulkomaankaupan seurauksena (esim. halvat kulutustuotteet Itä-Euroopasta ja Aasiasta). Keskuspankin hintainflaatiotavoite on myös vuotuinen - ei pitkäkestoinen - ja eikä se siten ota huomioon taloussyklien loppuvaiheissa tapahtuvaa massiivista hintainflaatiota. Ja ikään kuin tässä ei olisi jo harmia tarpeeksi, ongelma kasvaa keskuspankkien lainatessa rahat eteenpäin yksityisille pankeille jotka puolestaan kymmenkertaistavat olemassa olevan rahamäärän. Täten päästään tilanteeseen jossa yksilöiden reaalitulot ovat polkeneet paikallaan tai jopa pienentyneet sitten 1970-luvun. Ainut asia joka pitää elintasomme ylhäällä on Itä-Euroopan ja Aasian liittyminen maailmankauppaan joka on laskenut kustannuksia tuntuvasti sekä mahdollistanut teknologiset edistysaskeleet tuotantorakenteen pitenemisen kautta.

Jos yllä oleva menee yli hilseen, otetaan hieman konkreettisempi esimerkki. Euroalueella on käytössä euroksi kutsuttu fiat-raha. Tämä raha on lähtöisin Euroopan keskuspankista (EKP). Kuvitellaan, että EKP luo 1 000 euroa joka päätyy lopulta yksityisiin pankkeihin. Nämä pankit puolestaan lainaavat talletetut rahat kymmenkertaisena (euroalueen reservivaatimus on käytännössä 10 %) jolloin 1 000 euron alkupotista tulee 10 000 euron potti. Rahapyramidi näyttää seuraavanlaiselta:



Kuten lukijat varmasti tietävät, ainoastaan keskuspankilla (euroalueen tapauksessa EKP:llä) on oikeus painaa seteleitä ja kolikoita jolloin rahapyramidin päässä olevien pankkien reserveissä ei ikinä ole tarvittavaa rahamäärää - luottopaon riski on ilmeinen. Juuri tämän riskin vuoksi suurin osa kansantaloustieteilijöistä pelkää pienintäkin hintadeflaatiota (neoklassinen deflaatio) sillä se on usein merkki rahadeflaatiosta (itävaltalainen deflaatio). Mikäli luottopaonriski laukeaa luottopaoksi, fiat-rahajärjestelmä ilman reservivaatimusta on pelastettavissa ainoastaan keskuspankin massiivisella rahainflaatiolla (itävaltalainen inflaatio) joka synnyttää helposti hyperinflaation mikä niin ikään saattaa kaataa kyseisen rahajärjestelmän. Pidemmällä tähtäimellä tämä rahajärjestelmä ei siis ole pelastettavissa.

Uusi kirja: Ron Paul - A Life of Ideas

Viikko sitten postiluukustani tipahti kirja nimeltään Ron Paul - A Life of Ideas. Kuten tarkkaavaisimmat lukijat ovat jo huomanneet, kyseessä ei ole tavallinen kirja-arvostelu. Kirjan on nimittäin allekirjoittaneen ja kahdenkymmenen muun käsialaa. Joukosta löytyy mm. Christopher Horner jonka kirja The Politically Incorrect Guide to Global Warming päätyi New York Timesin bestsellerlistalle.

Kirjalla on kaksi päämäärää: se toimii Ron Paulin elämänkertana ja se esittelee Paulin ratkaisut kuhunkin poliittiseen kysymykseen. Näiden kysymysten joukosta löytyy mm. asevelvollisuus, ulkopolitiikka, koulutuspolitiikka, terveydenhuollon säätely, rahajärjestelmä jne. Itse kirjoitin kirjaan yhden kappaleen maahanmuutosta jossa kritisoin (maahanmuuttajana) Yhdysvaltojen suht. avointa maahanmuuttopolitiikkaa (tällä tarkoitan lähinnä meksikolaisten maahantulotulvaa, en tätä blogia lukevien pyrkimystä muuttaa Yhdysvaltoihin). Perustelin myös miksi Paul on tätä mieltä ja millainen debatti maahanmuutosta on käyty.

Niiltä varten jotka harkitsevat kirjailijan uraa, mainitsen lyhyesti miten sain tämän työpaikan ja millaista oli työskennellä kustantajan kanssa. Vaikken ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä kirjoittajana, aloitin kirjoittamisen fi-libiin vuoden 2005 alussa muiden kehotuksista. Tämän jälkeen kirjoitin artikkeleita Vapaasanaan ja ruotsinkieliseen Captukseen. Pari vuotta myöhemmin (2007) minua kehotettiin kirjoittamaan Vapaa Ajattelijaan sekä Lewrockwellin, molemmilla kerroilla tilastotieteestä. Ensimmäinen Lewrockwell artikkelini poiki melkoisen vastausryöpyn jossa minulta pyydettiin, poliittisten analyysien lisäksi, lisää tekstejä Lewrockwelliin sekä artikkelia muutamaan ruotsinkieliseen lehteen. Näiden tekstien ansiosta Variant Press niminen kustannusyhtiö kutsui minut mukaan kirjaprojektiin. Vastaavanlaisia projekteja on suht. paljon ja niihin mukaan pääsemisen edellytyksenä näyttää olevan ainoastaan suhteellisen järkevän tekstin tuottaminen suhteellisen oikeaoppisella kielenkäytöllä. Jos siis haluat kirjailijaksi, suosittelen, että aloitat verkkolehtiin kirjoittamisen tai kirjojen kääntämisen.

Kustantajan kanssa työskentely oli erittäin vaativaa. Kappaleeni hyväksyttiin lopullisesti vasta kuudennen version jälkeen. Editointiehdotukset vaihtelivat sananvalinnasta ja tyylistä aina asiasisältöön ja jäsennykseen asti. Kuten gradun teko, kirjankin kirjoittaminen on pitkä prosessi joka tuntuu olevan puolessa välissä vasta korjaamisvaiheen alkaessa. Tosin gradusta poiketen, kirjalla on olemassa teoreettinen mahdollisuus lukijakunnan löytämiseen. Tämän riskin vuoksi kirjan editointi oli melko tarkkaa. Prosessin aikana minua alkoi jopa askarruttaa miten kirjoista ylipäätään saadaan julkaisukelvollisia.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen lopputulokseen. Kirjan kansi on kaunis omassa maltillisuudessaan, fontti on helppolukuinen mutta ennen kaikkea kustantaja on nähnyt suuren vaivan monimutkaisten käsitteiden ja sanavalinnoiden yksinkertaistamisessa (ylimääräiset ranskan ja latinan lainasanat on poistettu). Tästä syystä kirja sopii hyvin myös sellaisille, joiden englanninkielentaito ei ole paras mahdollinen. Vaikken ole vielä ehtinyt lukemaan koko kirjaa, sen tähänastinen sisältö näyttää lupaavalta. Kirjan voi tilata suoraan Variant Pressiltä tai vaihtoehtoisesti Amazonista. 253 sivua.

Talousdemokratian kritiikkiä

Suurin osa rahajärjestelmäreformin kannattajista haluaa palata kultakantaan muodossa tai toisessa. Eräs ideologia haluaa kuitenkin ylläpitää fiat-rahan mutta poistaa yksityiseltä pankeilta rahanluomisen etuoikeuden (pankit tunnetusti moninkertaistavat talletetun rahan määrän koska he tietävät, etteivät kaikki talletuksen tehneet asiakkaat halua rahojaan samanaikaisesti ulos - näin rahaa luodaan tyhjästä). Tätä aatetta kutsutaan talousdemokratiaksi ja se on erityisen suosittu Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa osana laajempaa vasemmistoideologia (kaikki aatteen kannattajat eivät kuitenkaan ole vasemmistolaisia). Toinen talousdemokratian kulmakivi on valtion velanoton lakkauttaminen jonka sijaan valtion keskuspankki yksinkertaisesti painaisi tarvittavat rahat. Talousdemokratian mielestä järjestelmä poistaisi myös hintainflaation (eli neoklassisen inflaation) sekä taloussyklit.

Talousdemokratia pohjautuu erääseen naiiviin taloussykliteoria josta aatteen kannattajat tuntuvat olevan tietämättömiä mutta joka siitä huolimatta toimii heidän teoreettisena kehyksenään:
1) Vain hintainflaatio (eli neoklassinen inflaatio) on ongelma.
2) Tuotantorakenne on yksivaiheinen.
3) Yksityisten pankkien luoma inflaatio aiheuttaa ylituotantoa.
4) Yksityiset pankit joutuvat nostamaan korkojaan luottopaon pelossa.
5) Koronnosto aikaansaa rahadeflaation (eli itävaltalaisen deflaation) jolloin ylituotanto purkautuu alituotannoksi.

Tämän naiivin taloussykliteorian ansiosta talousdemokraatit päätyvät eriskummalliseen (bizarre) lopputulokseen jossa korko tulee laskea 0 %:n tuntumaan (eihän ylituotanto voi olla ongelma) ja jossa kultakantaa vastustaa deflaation pelossa. Valitettavasti yllä oleva taloussykliteoria on vain puoliksi oikein - eli sen on myös puoliksi väärin:
1) Hintainflaatio on aina ongelmallinen ja johtuu joko nousevista tuotantokustannuksista tai kasvavasta rahamäärästä. Mutta myös rahainflaatio (eli itävaltalainen inflaatio) - joka on lähes aina syyllinen hintainflaatioon - on ongelmallinen. Taloussyklien kannalta sillä ei ole merkitystä pohjautuuko tämä rahainflaatio yksityisten pankkien luomaan katteettomaan rahaan vai valtion luomaan katteettomaan rahaan (eli fiat-rahaan).
2) Tuotantorakenne on monivaiheinen.
3) Yksityisten pankkien luoma inflaatio ja valtion luoma inflaatio aiheuttavat molemmat virhetuotantoa. Kyse ei siis ole liikatuotannosta (eli taloudessa tuotetaan liikaa tuotteita kautta linjan) vaan virhetuotannosta (eli taloudessa tuotetaan vääriä tuotteita väärässä suhteessa, kuten esim. 1990-luvulla tietotekniikkaa tai 2000-luvulla asuntoja). Virhetuotanto on talouden monivaiheisen tuotantorakenteen mahdollistama, jos talouden tuotantorakenne olisi yksivaiheinen, virhetuotantoa ei syntyisi vaan ainoastaan liikatuotantoa.
4) Korot toki nousevat mutta korkojen nousu ei itsessään aiheuta kuplan puhkeamista - tämä prosessi alkaa jo paljon aiemmin. Kuvitellaan kuitenkin, että talousdemokratiaa noudattava valtio pystyisi pitämään korot nollissa tai hyvin matalalla ikuisesti. Jos korot olisivat ikuisesti nollissa, ihmiset lainaisivat rahaa loputtomiin aina vain kiihtyvällä tahdilla kunnes rahatalous muuttuisi hyperinflaation kautta vaihtotaloudeksi. Jos taas korot pysyisivät ikuisesti nollan yläpuolella - mutta luontaista korkotasoa matalampana - seurauksena olisi lopulta joko hyperinflaatio, inflaation kiihtymisen pysähtyminen tai disinflaatio (eli inflaation väheneminen) jolloin kupla puhkeaisi tutulla tavalla: raaka-aineiden ja työvoiman hinta nousee, kulutustuotteiden hinnat nousevat, kuluttajista lähinnä olevien tuottajien voitot kasvavat, Richardo efekti, ja kuluttajista kauimpana olevien tuottajien voitot romahtaisivat.
5) Kupla voi puhjeta myös ilman rahadeflaatiota (eli itävaltalaista deflaatiota) mutta tämä on harvinaista. Koska kyse ei ole ylituotannosta vaan virhetuotannosta, tämä virheellinen tuotanto lopulta purkautuu. On toki totta, että jonkun aikaa jotkut resurssit lojuvat hyödyntämättöminä mutta kyse ei ole varsinaisesta alituotannosta (eli taloudessa tuotetaan liian vähän tuotteita kautta linjan) vaan siirtymäjaksosta jossa virhetuotannosta siirrytään hyödylliseen tuotantoon.

Viimeisimpänä voisin vielä mainita valtion velanoton lakkauttamisen. Valtion velkahan koostuu pääasiassa keskuspankilta lainatusta rahasta - eli ts. valtio lainaa rahaa oikealta taskulta vasemmalle taskulle. Valtion velanoton lakkauttamisen hyöty olisi kuitenkin siinä, että se paljastaisi valtion rahanluomiskoneiston (nyt keskuspankin toiminta on pitkälle piilotettu kirjanpitokikkojen taakse).

Rahajärjestelmät: 100 % fiat-raha

Fiat-raha 100 % reservivaatimuksella/kassavarantovelvoitteella on rahajärjestelmä jossa valtio luo markkina-arvoltaan arvotonta fiat-rahaa joka laillisen pakotteen avulla ylläpitää osan arvostaan. Järjestelmässä myös yksityiset pankit pakotetaan käyttämään tätä fiat-rahaa, mutta niille ei anneta etuoikeutta rahan luomiseen tyhjästä lainatoiminnan kautta. Tämä rahajärjestelmä on erittäin harvinainen poliittisista syistä, sillä valtio aloitti pankkitoiminnan sosialisoimisen antamalla yksityispankeille oikeuden katteettoman rahan luomiseen, jota seurasi valtiollisen keskuspankin perustaminen ja viimeisempänä paperirahan irrottaminen kultakannasta. Valtion toimintaperiaatteet tuntien näitä vanhoja etuoikeuksia ei ole purettu ja tuskin niitä koskaan puretaankaan, ellei keskuspankista kokonaan luovuta. Tämän vuoksi fiat-raha 100 % reservivaatimuksella esiintyy lähes ainoastaan maissa joissa pankkitoiminta on kokonaan sosialisoitu kaiken muun liiketoiminnan ohella (esim. Kuuba ja Pohjois-Korea).

Inflaation ja taloussyklien kannalta katsottuna fiat-rahajärjestelmä 100 % reservivaatimuksella eroaa hyvin vähän fiat-rahajärjestelmästä ilman tätä velvoitetta. Teoreettisesti ajateltuna inflaation ja taloussyklien pitäisi 100 % reservivaatimuksen alla kutistua noin 90 %. Tämä johtuu siitä, että tyypillisimmin reservivaatimus on 10 % jossa keskuspankin luoma 100 000 dollaria kymmenkertaistuu miljoonaksi yksityisen pankkitoiminnan kautta. Käytännössä näin ei kuitenkaan käy sillä inflaation perusta ei ole yksityisten pankkien rahanluonnissa vaan julkisen keskuspankin fiat-rahassa. On toki totta, että 10 % reservivaatimuksella (tai ilman reservivaatimusta) yksityinen pankki pystyy teoriassa kymmenkertaistamaan olemassa olevan rahamäärän lainatoiminnan kautta, mutta tämän kertoimen pohjalla oleva raha on aina keskuspankista lähtöisin. Keskuspankki voi siis päättää onko maan rahamäärä 10 dollaria, 1000 dollaria, miljardi dollaria, biljoona dollaria, triljoona dollaria vai 100 miljoonaa triljoonaa dollaria. Tämän jälkeen yksityinen pankkijärjestelmä lisää yhden nollan luvun perään. Fiat-rahajärjestelmä 100 % reservivaatimuksella vähentää parhaillaan hiukan inflaatiota ja lieventää taloussyklejä. Yleensä keskuspankki kuitenkin kuittaa haitan vähennyksen itselleen luomalla aiempaa enemmän rahaa tyhjästä.

Kritiikistä huolimatta tässä 100 % fiat-rahajärjestelmässä on muutama etu verrattuna fiat-rahajärjestelmään ilman reservivaatimusta. Ensinäkin yksityiset pankit eivät ole täysin sidottuja valtioon sillä he eivät tarvitse keskuspankin tukea toimintansa jatkamiseen. Toiseksi yksityispankeilla on teoreettinen mahdollisuus kilpailla valtiollista valuuttaa vastaan esimerkiksi kultakannalla ja siten myös kaataa valtiollinen valuuttajärjestelmä. Tämä siksi, että fiat-raha 100 % reservivaatimuksella tekee rahan tyhjästä luonnin mahdottomaksi lainatoiminnan kautta, jonka vuoksi sillä ei ole merkitystä onko pankkitoiminnan perustana fiat-raha vai kultakanta. Vaihtoehdon edessä kansalaiset suosisivat säästötoiminnassaan kultakantaa sillä kullan arvo ei fiat-rahan tavoin laske. Kolmanneksi valtion rahakontrolli heikkenee. Ensisilmäyksellä tämä saattaa kuulostaa epäuskottavalta, sillä 100 % fiat-rahajärjestelmässä valtio luo jokaisen uuden kolikon ja siten hallitsee teoriassa koko talouden rahanluontia. Käytännössä tämä hallinta kuitenkin heikkenee yllämainituista syistä.

Lyhyellä tähtäimellä fiat-rahajärjestelmä 100 % reservivaatimuksella saattaa kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta verrattuna fiat-rahajärjestelmään ilman reservivaatimusta. Keskuspankin toiminnan myötä nämä edut kuitenkin heikkenevät lähes olemattomiin. Keskuspankin lakkauttaminen on siten paljon tärkeämpää verrattuna 100 % reservivaatimukseen siirtymiseen.

Vasemmisto, oikeisto ja tieteellisyys

Törmäsin hetki sitten Juha Kettusen vanhahkoon postaukseen koulutuspolitiikasta joka kuulosti kovin tutulta:

Entä yliopisto sitten? Poliittista filosofiaa luettuani silmäilin Yhteiskuntapolitiikan opetussuunnitelmaa siinä toivossa, että mitäs jos vaikka kohdentaisinkin uudet kiinnostukseni opiskeluun. Järkytys oli suuri. Minulle tuli opetussuunnitelmasta nimittäin sellainen mielikuva, että oppiaineen nimi voisi aivan yhtä hyvin olla Sosialistinen yhteiskuntapolitiikka. [...] Sitä luulisi, että yhteiskuntapolitiikka tutkisi erilaisia vaihtoehtoja sille, miten yhteiskunta tulisi järjestää. Sain sellaisen kuvan, että Yhteiskuntapolitiikka oli päättänyt asian jo etukäteen ja keskittyy Totuuden julistamiseen opiskelijoilleen.

Pääasiassa yhteiskuntatieteitä lukeneena minulle jäi sellainen kuva, että yhteiskuntatieteissä on vain yksi oikea (tm) tapa ajatella joka tarjoillaan nenän eteen pyhänä kolminaisuutena: sosialismi, feminismi ja enviromentalismi.

Muistan pitäneeni vapaampia esitelmiä ainakin kansantaloustieteessä, sosiologiassa ja markkinoinnissa joissa opettaja/oppilas kritisoi esitelmääni epätieteellisyydestä. Kyse ei kuitenkaan ollut huonosta metodista vaan jotain mitä kritisoija kutsui "asian ideologisoinniksi" (eli propagandaa). Mieleenpainuvin esimerkki on muutaman vuoden takaa jolloin pidin esitelmää Saksojen yhdistymisen vaikutuksesta valtion rahapolitiikkaan sanoin (ulkomuistista): sosialismin vuoksi DDR:n elintaso oli paljon Länsi-Saksan elintasoa matalampi. Kritisoijani väitti, että vaikka tiedämme nyt DDR:n elintason olleen Länsi-Saksaa matalampi, me emme tiedä miksi se oli sitä. Sosialismin syyttäminen oli hänestä "asian ideologisoimista". Kysyin mistä muusta DDR:n heikko elintaso johtui ja sain vastaukseksi mm. huonomman viljelyilmaston, DDR:n pienemmän maa-alueen, ja DDR:n suuremmat tappiot toisessa maailmansodassa. Viimeisimpänä kriitikkoni vielä kuittasi, ettei DDR:n elintaso välttämättä ollut juuri Länsi-Saksaa heikompi, sillä DDR:ssä tuotettiin tuotteita joita ihmiset tarvitsivat kun taas Länsi-Saksassa tuotettiin tuotteita joita ihmiset halusivat. Tämä logiikka jätti tämän sanavalmiin blogaajan täysin sanattomaksi.

Mielenkiintoisen asiasta tekee, että jotkut opiskelijat ovat esittäneet räikeitä feministisiä/sosialistisia agendoja joissa on vaadittu mm. professuurien naiskiintiöitä/metsäteollisuuden sosialisointia. Yliopistossa näitä päiväunia kohdeltiin kuitenkin "mielenkiintoisina ideoina" sen sijaan, että ne leimattaisiin "epätieteelliseksi" tai "asian ideologisoinniksi".

Eräs toinen hauska esimerkki tapahtui pari päivää Ruotsin 2006 eduskuntavaalien jälkeen. Seminaarissa keskusteltiin miten porvarien vaalivoitto tulee vaikuttamaan Ruotsin työlainsäädäntöön. Alustavassa puheessaan opettaja sanoi Ruotsin työlainsäädännön huonontuvan. Tämä ei kuulosta kovin pahalta mutta se kertoo aika paljon yliopistoiden sisäisestä maailmasta. Miksi opettaja käytti sanaa "huonontuvan"? Eikö objektiivisempaa olisi ollut käyttää sanaa "muuttuvan"? Tai miksei opettaja saman tien käyttänyt sanaa "paranevan", koska poliitikot perustelevat omia lakialoitteitaan asioiden parantamisella?

Mitä enemmän pohdin yliopistokoulutusta, sitä varmentuneemmaksi olen tullut siitä, ettei yliopistoissa tehdä viisaita ihmisiä. Päinvastoin, yliopisto on laitos jonne hieman keskivertoa viisaammat hankkiutuvat koska he katselevat edeltävän sukupolven johtajia ja huomaavat, että lähes kaikilla heistä on yliopistotutkinto. Todellisuudessa nämä ihmiset ovat päätyneet johtoportaaseen pätevyytensä vuoksi, yleensä yliopistotutkinnosta huolimatta. Yliopistokoulutuksen suurin hyötyjä on valtio joka saa pidemmän indoktrinoimisajan myötä varmistettua myös maan viisaampien sopivan Puolueen ideologiseen muottiin. Tavallaan nämä ns. viisaammat ovat oikeastaan tyhmempiä: normaalille ihmiselle peruskoulun indoktrinointi on tarpeeksi, hieman tyhmempi tarvitsee vielä lukion indoktrinoinnin ja kaikkein kovapäisimmät saavat sitä yliopistollisella tasolla. Allekirjoittanut on muuten oppinut yli 95 % tässä blogissa esitetystä tiedosta yliopiston ulkopuolella kirjoja, artikkeleita ja blogeja lukemalla sekä erinäisten keskustelupalstojen toimintaan osallistumalla.

Viisuminhakuprosessin mutkia (viisumeista osa 3/4)

Teoriassa viisuminhakuprosessi ei ole kovinkaan monimutkainen. Mutta kun yhtälöön lisätään muutama arvailumomentti (joita myös yllathuksiksi kutsutaan), nostaa se turhautumisen ja stressitason ihan uusiin ulottuvuuksiin. Alla oleva lista sisältää kaikki tyypillisimmät kommellukset, suunnilleen ilmenemisjärjestyksestä, prosessin alusta prosessin loppuun.

- Kaikista USCIS:ille tai NVC:lle lähetetyistä dokumenteista on otettava kaksi kopiota. Kopioiden otto on välttämätöntä koska USCIS:ssä tai NVC:ssä oleva paperinippusi saattaa koska tahansa joutua vaikeuksiin, jolloin kopioita tarvitaan mm. lakiasioissa. Jos prosessiin kului ennen vähintään 42 sivua, nyt tarvittavan paperin määrä paisuu 126:n sivuun. Valitettavasti unohdin itse ottaa kopion yhdestä paperista eli IV paketista joka tietysti jäi NVC:n jumiin ja venytti prosessia kolmella ylimääräisellä viikolla.

- USCIS ja NVC voivat kumpikin antaa viisuminanojalle RFE:itä (Request For Evidence). RFE:t viivästyttävät viisumianomusta noin kuukaudella jokainen. USCIS on pilkun tarkka papereiden ja lomakkeiden oikeintäytön suhteen. NVC on "ainoastaan" sanantarkka. Joskus nämä tahot lähettävät tarpeettomia RFE:tä testinä jolloin heille on toimitettava tismalleen sama paketti uudestaan (tähänkin tarvitaan niitä yllämainittuja kopioita). USCIS:n ja NVC:n tarkkuudesta johtuen lomakkeet täytetään kymmeniä kertoja, jotta ne ovat varmasti oikein. Itselläni oli parhaimmillaan viisi eri versiota sekä I-130 että DS-230 lomakkeesta ja jokaisesta versiosta tietysti kaksi kopiota...

- USCIS käy läpi I-130 paketit satunnaisessa järjestyksessä. Keskivertoaika on noin 3-4 kuukautta, mutta paketti saatetaan hyväksyä jo samana päivänä sen vastaanotosta tai sitten siinä voi kestää peräti kaksi vuotta. Prosessin sattumanvaraisuus tekee keskipitkästä suunnittelusta lähes mahdotonta.

- USCIS sisältää turvatarkastusvaiheen jonne voi jäädä jumiin jopa kolmeksi vuodeksi. USCIS ei kerro mitä turvatarkastus pitää sisällään, miksi sinne jää jumiin tai milloin sieltä pääsee pois. Onneksi turvatarkastus koskee lähinnä Lähi-idästä tai Afrikasta tulleita viisumianomuksia.

- USCIS, NVC ja konsulaatti ovat kaikki kyvyttömiä vastaamaan kysymyksiin. USCIS vastaa yleensä väärin, NVC ei yksinkertaisesti tiedä tai ymmärrä, ja konsulaattia on mahdoton tavoittaa viisumiasioissa. Ongelmatilanteissa on pakko kääntyä internetin tai lakimiesten puoleen.

- Konsulaatti voi palauttaa viisumianomuksen NVC:n uudelleenkäsiteltäväksi tai hyväksyä viisumianomuksesi samalla siirtäen sen AR:än (Admin Review). AR on käytännössä katsoen valheenpaljastus tai uusittu turvatarkastus. Molemmat saattavat venyä peräti kolme vuotta. Onneksi myös AR:ät koskevat lähinnä Lähi-idästä tai Afrikasta tulleita viisumianomuksia sekä Filippiineiltä tai Itä-Euroopasta tulleita naisia.

- Koko viisumianomusprosessin ajan sinulla on voimassa matkustuskielto Yhdysvaltoihin. Se ei ole sitä de jure (su. lakiin perustuen), mutta se on usein sitä de facto. Matkustin oman viisumianomukseni aikana kerran Yhdysvaltoihin. Otin matkaa varten mukaani työtodistuksen, opiskelutodistuksen, vuokratodistuksen ja kasan muita minut Suomeen sitovia voimassa olevia sopimuksia. Tästä huolimatta minua tentattiin rajalla vähintään vartin. Mikäli et ole yhtä onnekas ja sinua ei päästetäkään maahan, hakuprosessisi NVC:ssä venyy noin kuukaudella, menetät VWP:n (eli viisuminvapausoikeuden) loppuelämäksesi ja lisäksi riski joutua yllämainittuun AR:än kasvaa yli kymmenkertaisesti. Tämän riskin vuoksi vain harvat matkustavat Yhdysvaltoihin viisuminhakuprosessin aikana.

- Osa dokumenteista on elintärkeitä, eikä niitä uusita. Yksi tällainen on vihkitodistus jota Suomen maistraatti ei uusi. Vihkitodistus joutuu käymään sosiaaliturvaviranomaisilla, veroviranomaisilla, USCIS:issä ja konsulaatissa. Näiden välissä se toimitetaan joka kerta postitse kotiin. Riski dokumentin kadottamiseen on ilmeinen. Tämän kaiken jälkeen vihkitodistuksemme oli ryppyinen, osittain repeytynyt ja siinä oli kahvitahroja. Tällaisten todistusten kadottaminen viivästyttää viisuminhakuprosessia tuntuvasti.

- Mikäli sponsorisi (kuten puoliso, sukulainen tai jopa työnantaja) on asunut liian kauan Yhdysvaltojen ulkopuolella hän joutuu ensin muuttamaan Yhdysvaltoihin kuukaudeksi tai vuodeksi viisuminhakuprosessin aloittamiseksi domicilen vuoksi (eli asuinpaikkakunnan ja sitä kautta myös lainvoimassaolon varmistamisen vuoksi).

- Mikäli puolisosi on Yhdysvalloissa kannattaa myös muistaa, ettei viisuminhakupapereita voi samaan aikaan lähettää sekä EU:n että Yhdysvaltojen suuntaan, sillä virastot kaipaavat usein alkuperäisiä dokumentteja joita joissain tapauksissa - vihkitodistus - on vain yksi.

- Viisumiprosessia ennen - tai varsinkaan sen aikana - ei kannata kritisoida huumeiden tai terrorismin vastaista sotaa taikka Yhdysvaltain muuta ulkopolitiikkaa. Tällaisesta kritiikistä voi joutua FBI:n/DHS:n maahantulonesto- tai lentokieltolistalle, mitkä ovat varmimpia tapoja AR:än saamiseen konsulaatissa. Tässä AR:n selvityksessä voi mennä, kuten sanottu, kolme vuotta.

- Laittomien huumausaineiden käyttöön ja myyntiin suhtaudutaan erittäin ankarasti. Laittoman huumausaineen myynti vastaa vakavuusasteeltaan jotain murhan ja tapon välissä, laittoman huumausaineen käyttö vastaan puolestaan raiskausta tai aseellista ryöstöä. Laittoman huumausaineen myynti/käyttö ei ole suoranainen este viisumin saantiin mutta huumausainetuomiosta joutuu yleensä 3-10 vuoden karanteeniin jolloin maahantulo ja maahanmuutto ovat kiellettyjä. Viisuminhakuprosessin lopussa oleva lääkärintarkastus testaa satunnaiselta otannalta huumausaineiden esiintymistä veressä (tämän veritestin vuoksi kannattaa pitää myös väh. kaksi alkoholitonta päivää varsinkin jos suvussa esiintyy alkoholismia tai sinut on aiemmin tuomittu ruori- tai rattijuopumuksesta). Jos olet syyllistynyt johonkin huumausainerikokseen, muttet ole jäänyt siitä kiinni, suosittelen tämän toiminnan lopettamista hyvissä ajoin ennen viisuminhakuprosessin aloittamista. Haastattelun yhteydessä sinun on vannottava, ettet ole syyllistynyt huumausainerikokseen. Vaikken itse kannata lakien ehdontahtoista rikkomista, jokainen huumausainerikokseen syyllistynyt voi itse harkita kannattaako ennemmin valehdella pienellä kiinnijäämisriskillä vai joutua takuuvarmaan karanteeniin...

- Viisuminsaanti on varmaa vasta kun sellainen on kädessä. Huonolla tuurilla monien vuosien odottelu on osoittautunut täysin turhaksi. Viisumianomuksen epäämisen jälkeen prosessin voi toki aina aloittaa uudestaan.

Inflaatio, taloussyklit ja rahajärjestelmät

Maailma on täynnä mitä merkillisimpiä rahajärjestelmiä. Inflaation ja taloussyklien kannalta keskeisintä näissä rahajärjestelmissä on 1) mihin rahan arvo perustuu ja 2) miten suurelta osin pankit ovat vastuussa rahan olemassaolosta pankkiholveissa. Vapailla rahoitusmarkkinoilla rahajärjestelmällä on tapana kallistua hyvin lähelle kulta- tai hopeakantaa 100 % reservivaatimuksella (tai suomalaisemmin kassavarantovelvoitteella), sillä se on rahajärjestelmistä kaikkein vakain. Riittävän vahva valtio pystyy kuitenkin poistamaan sekä reservivaatimuksen että rahan arvon perustan. Rahan arvon perustan poistamisen seuraus on fiat-raha, eli raha jonka todellinen markkina-arvo on nolla mutta joka laillisen pakotteen ansiosta pystyy ylläpitämään osan vanhasta arvostaan. Inflaation ja rahajärjestelmän välinen suhde näkyy alla olevassa kuvassa:



Vasemmassa yläkulmassa sijaitseva fiat-raha 100 % reservivaatimuksella tarkoittaa valtion luomaa katteetonta rahaa yhdistettynä pankkien velvoitteeseen pitää tileillä näkyvän rahan määrä yhtä suurena pankissa olevan rahamäärän kanssa. Tässä rahajärjestelmässä valtion luoma inflaatio on ongelma, mutta yksityiset pankit eivät pysty pahentamaan tilannetta omalla inflaatiollaan. Tällainen järjestelmä on käytössä vain muutamassa maassa, kuten (käsittääkseni) Kuubassa ja Pohjois-Koreassa - järjestelmää voisi kutsua myös rahasosialismiksi.

Jos fiat-raha 100 % reservivaatimuksella on rahasosialismia, niin fiat-raha ilman reservivaatimusta on rahafasismia. Tällöin sekä valtio että yksityiset pankit pystyvät paisuttamaan rahan määrää jonka seurauksena inflaatio-ongelma on ilmeinen. Valitettavasti tämä järjestelmä on erittäin laajalti levinnyt ja on käytännössä katsoen käytössä koko maailmassa (Yhdysvallat ja Euroopan Unioni mukaan lukien).

Kellon suuntaan kulkien oikeassa alakulmassa sijaitseva kultakanta ilman reservivaatimusta oli käytössä lähes koko maailmassa ennen vuotta 1913. Tämän vuoksi tätä rahajärjestelmää kutsutaankin usein klassiseksi kultakannaksi. Klassisessa kultakannassa valtio sallii yksityisten pankkien velanannon yli sen määrän mitä pankeilla on rahaa tileillään jonka vuoksi myös klassinen kultakanta kärsii inflaatiosta ja taloussykleistä. Onneksi klassisessa kultakannassa mikään ei pakota pankkeja toimimaan näin jolloin kilpailu pitää inflaation kurissa jättäen taloussyklit lyhyiksi ja melko harmittomiksi.

Kultakanta 100 % reservivaatimuksella on ainut järjestelmä jossa kumpaakaan - julkista taikka yksityistä – inflaatiota ei ole. Valitettavasti tätä puhtaaksi kultakannaksi kutsuttua järjestelmää ei ole ollut käytössä missään sitten 1780-luvun jolloin hollantilainen Amsterdamsche Wisselbank pakotettiin rahakannan paisuttamiseen (eli reservivaatimuksesta luopumiseen). Puhtaan kultakannan alla myös taloussyklit olisivat käytännössä katsoen kokonaan eliminoituja.

Seuraavissa postauksissa perustelen tarkemmin miten inflaatio, taloussyklit ja pankkijärjestelmän toiminta poikkeavat toisistaan näissä neljässä rahajärjestelmässä.