Suomen presidentinvaalit 2012

Suomen seuraava presidentti on Sauli Niinistö, koska Soini, Väyrynen ja Haavisto kaikki häviävät valtaisalle kokoomus ja demariblokeille jotka seisovat melko vankasti Niinistön takana. Lisäksi vasemmisto pitää Soinia Niinistöä oikeistolaisempana, konservatiivit eivät siedä Haaviston puolisonvalintaa ja noh, Väyrysestä puhuminen on palstatilan haaskausta.

Joskus vuosia taaksepäin suhtauduin vaaleihin vakavasti ja analyyttisesti, kuluttaen jopa tunteja sen varmistamiseen että ääneni olisi mahdollisimman tehokas (eräs kristillinen tuttavani puhui aina "kalliista äänestään"). Sittemmin muutin kantani. En sinänsä pidä äänestämistä moraalittomana - tosiasia yksinkertaisesti on, ettei siitä ole mitään hyötyä. Näin omaa etuani ajatellen paras tapa äänen käyttämiseen on äänestää jotain esteettisesti miellyttävää ei-poliittista julkimoa, kunhan tämä ei ole tyhmä lehmä: On parasta puoltaa sellaista ehdokasta jonka läpimeno on mahdollista ja jolle pitkäaikainen altistuminen ei aiheuta terveyshaittoja, kuten verenpaineen nousua.

Näissä Suomen presidentinvaaleissa päätin kuitenkin vaivautua uurnille äänestääkseni Ron Paulia. Paul ei tietenkään ole ehdolla Suomen presidentiksi, mutta olisi mielestäni hienoa jos Paul nousisi kymmenenneksi suositummaksi ehdokkaaksi ohi Aku Ankan ja Mustanaamion. Äänestämättä jättämisen lisäksi en keksi parempaakaan vaihtoehtoa. Yksikään virallinen ehdokas ei pääse edes lähelle allekirjoittaneen mielipiteitä ja kuten jo perustelin, tulos on sinettiä vaille valmis. Äänestä sinäkin Paulia! Yhteisen äänivyörymme turvin Paul voi päihittää vaikka Aku Ankan!

Tieteen objektiivisuudesta

Tieteen objektiivisuuden kyseenalaistaminen on suhteellisen kiistanalainen aihe, varsinkin blogissa jonka lukijakunta koostuu lähinnä liberaaleista ja/tai ateisteista, jotka yleensä lukeutuvat tieteen puolestapuhujiin. Myönnän lukeutuvani tiedeskeptikoihin, koska harjoitettu tiede on sekä politisoitunut että eturyhmärahoitettu.

Yksi parhaista esimerkeistä löytyy ravitsemustieteen saralta ja miten se on kytköksissä lääketieteeseen. Vallitsevan käsityksen mukaan tyydytettyjen rasvojen syönti johtaa liikalihavuuteen ja sitä kautta sydänsairauksiin jne. Tämän teorian ongelma vain on siinä, että solut eivät varastoi ylimääräistä energiaa ilman insuliinia ja insuliini ei erity ilman verensokerin nousua ja verensokeri ei nouse ilman hiilihydraattien syöntiä. Täten ruokavalio jossa tyydytetyn rasvan osuus on suuri johtaa liikalihavuuteen vain, mikäli myös hiilihydraattien määrä on suuri. Yllä esitetyt väittämät eivät ole mitenkään kiisteltyjä vaan jo yli 50 vuotta sitten todettuja syy-seuraus-suhteita. Tästä huolimatta ylipainoisia kehotetaan leikkaamaan kaloreita rasvan syöntiä vähentämällä. Teoriassa kehotus toki toimii, mutta käytännössä sen toteuttaminen on hyvin vaikeaa, koska proteiini tekee ihmisen hiilihydraatteja paremmin kylläiskesi, ja proteiinipitoinen ja rasvapitoinen ruokavalio kulkevat käsi kädessä. Tilanne ainoastaan pahenee kun potilaille syötetään vaarallisia lääkkeitä (kuten statiineja), jotka ovat tilastollisesti merkittäviä, mutta käytännössä katsoen merkityksettömiä.

Neljä merkittävää erityisryhmää ylläpitävät vallitsevaa tilaa: lääkeyhtiöt, lääkärit, maanviljelijät ja ruoanjalostajat. Lääkeyhtiöt rahoittavat lääketiedettä, jonka vuoksi valtaosa lääketieteellisestä tutkimuksesta on keskittynyt lääkkeiden vaikutuksiin ennaltaehkäisyn sijaan - ruotsinkielessä ilmiölle on olemassa kaksi hyvää sanaa hälsovård (terveydenhoito) ja sjukvård (sairaudenhoito). Ylipaino-ongelmaa myötäillen, lääkärisestä yhä suurempi osa on kouluttautunut kardiologeiksi tai endokrinologeiksi, eikä heidänkään intresseihin kuulu uudelleenerikoistuminen. Ruokateollisuuden puolella maataloustuet horjauttavat kysynnän ja tarjonnan tasapainon, jonka seurauksena ruokaa tuotetaan liikaa ja sitä myydään liian halvalla. Valtiollinen ratkaisu tähän ongelmaan on ollut hiilihydraattipitoiset ravintosuositukset, jonka avulla keskiverto amerikkalainen on saatu syömään 3800 kilokaloria päivässä, 2000 kilokalorin sijaan. Liikalihavuus on siis ollut poliittinen lottovoitto, koska sen ylläpito suosii eturyhmiä ja järjestelmän (keskimääräisesti heikompituloiset) uhrit vaativat julkiseen terveydenhuoltoon lisärahoitusta.

Ilmastonmuutos on toinen hyvä esimerkki poliittisesta lottovoitosta: muutos todistamalla byrokraatit ja poliitikot voivat oikeuttaa (legitimize) koko tuotantorakenteen haltuunoton drakoniseine veroineen. Täten ei ole lainkaan ihme, että ilmastonmuutosta puoltava tutkimus on lähes 100 % verovaroin rahoitettua ja jopa aihetta sivuaville tieteenaloille, kuten biologialle tai fysiikalle tarjotaan verovaroja aiheen tutkimukselle, mikäli yhteys pystytään todistamaan (sellaisten tutkijoiden määrärahat evätään jatkossa, jotka eivät tätä lenkkiä löydä).

Vain muutamaa jäävuoren huippua esimerkkinä käyttäen, tutkijoiden ei tulisi olla yllättyneitä siitä, että kreationismin kaltaisine pseudotieteineen on nostanut ruman päänsä jokaisesta kolosta. Henkilökohtaisesti minulta ei sympatiaa kreationisteille löydy mutta myönnettäköön, että ainakin he uskaltavat kyseenalaista yhden auktoriteetin, johon lähes kaikki silmittömästi uskovat. Vapaassa yhteiskunnassa tiede rahoitettaisiin yksilöiden, yritysten ja järjestöjen toimesta. Vaikka tämä luultavasti tekisi tieteestä polarisoidumpaa, ainakin objektiivisen totuuden löytäminen olisi helpompaa, kun koko prosessi ei olisi yhden tai muutaman poliittisen tahon mielivallan alla.

Vähän kuulumisia

En yleensä kirjoita tähän blogiin mitään henkilökohtaista, mutta poikkeus vahvistakoon säännön. Olen viimeaikoina blogannut vähemmän aktiivisemmin neljästä syystä:

1) Muutin maalle tammikuussa ja olin noin kuukauden ilman internet-yhteyttä. Tämän jälkeen olen käyttänyt suuren osan vapaa-ajastani 50-vuotisen taloni korjaamiseen ja uudistamiseen.

2) Toinen lapseni syntyi huhtikuun alussa ja kärsii koliikista. Hänen nukuttamisesta on tullut 2-3 -tuntinen jokailtainen toimenpide.

3) Olen kärsinyt myös terveysongelmista; kummatkin sairauksistani ovat tosin itseaiheutettuja. Ensimmäisen sairauteni ansiosta olen joutunut tekemään melkoisia elämäntapamuutoksia. Toinen sairaus on onneksi lyhytkestoinen ja hoitunee antibioottikuurilla.

4) Sain ison ylennyksen maaliskuussa, joka nosti viikkotuntien määrää kymmenellä, kaksinkertaisti palkkani ja toi viitisen alaista. Ammattinimikkeeni on markkinatutkimusmanageri ja alani on hallintokonsultointi. Jos hallintokonsultointiala ei ole entuudestaan tuttu, kerrottakoon että ala on korkeapalkkainen, mutta erittäin stressaava, korkean henkilöstövaihtuvuuden ("up or out" -mentaliteetti), äärimmäisen tarkkaavaisuuden (kanteiden noston riski on korkea) ja yleisen vaativuuden ansiosta.

Joka tapauksessa, en ole hylännyt blogiani ja tavoitteeni on saada asiat järjestykseen ja palata vähintään kuukausittaiseen kirjoittamiseen niin pian kuin mahdollista.

Vuoden 2010 loppukevennys

Kielenkäytöstään huolimatta, eräs inaktiivinen kokoomusblogi kuvasi liberalismia seuraavasti kolmisen vuotta sitten (hatunnosto Thomas Taussille):

- LIBERTARISTICUS AYNRANDII: Suomen oloissa harvinaisehko mutta sitäkin kovaäänisempi muunnelma. Kulttimaisen amerikkalaisen poliittisen lahkon opit omaksuneen libertaristin oppeja on vähän vaikea edes yrittää selittää, koska jokaiselle normaalissa pohjoismaisessa yhteiskunnassa kasvaneelle ihmiselle tulee niihin väistämätön aversio, mutta yritetään: libertaristit ovat niinkuin anarkisteja, jos anarkistit diggaisivat tosi kovasti suuryrityksiä. Hyvä keino hahmottaa tämä ajatusrakennelma on myös Aspergerin syndrooman ajatteleminen ideologiana. Libertarismiin tuppaa yleensä törmäämään lähinnä Internetissä, joissa lajin edustajat vaihtavat soidinhuutojaan "Verotus on varkautta", "Objektivistisen epistemologian mukaan sinä olet yks perkeleen statisti" ja "Ad hominem." Jostain omituisesta syystä useat suomalaiset liberot tuppaavat liukumaan rasismiin, Opus Deihin tai muuhun, mutta pahuudestaan huolimatta näissäkin ajatusrakennelmissa on edes jotain jonka voi, no, käsittää.

Valitettavasti kuvaus on äärimmäisen tarkka ja sen tulisi antaa miettimisen aihetta jokaiselle liberaalille. Henkilökohtaisesti olen yrittänyt välttää sivistyssanojen ja argumenttilatinan käyttöä sekä yrittänyt kunnioittaa muiden kommentoijien ja blogaajien mielipiteitä. Kuten kuvaus kertoo, normaalissa pohjoismaisessa yhteiskunnassa kasvaneille ihmisille liberalismi tuntuu niin epätodelliselta, ettei itselleen kannata kaivaa syvempää kuoppaa mielipuolisella käytöksellä.

Vuoden mielenkiintoisin artikkeli oli Gary Northin (jonka kanssa en yleensä ole samaa mieltä) "Cheerleader for Hitler's Economics". Kirjoitus kritisoi talousdemokraattista liikettä ja erityisesti Ellen Brownin argumentteja. Brown esimerkiksi väittää kirjassaan, että Benjamin Strong yhdysvaltain keskuspankista ja Montagu Norman englannin keskuspankissa tapasivat salaa helmikuussa 1929 - Strong kuoli vuotta aiemmin. Internet on valitettavasti tehnyt vuoden huonoimman artikkelin valinnasta mahdottoman tehtävän, mutta Yhdysvaltalaisen valtavirtamedian Julian Assange uutisointi löytynee listan kärkipäästä.

Ennen uuden vuoden juhliin lähtemistä, kannattaa tehdä vuoden poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen teko - eli erota kirkosta eroakirkosta.fi -palvelun kautta! Eromalla kirkosta ennen vuoden vaihdetta vältyt noin 2 %:n rangaistusverolta vuonna 2011. Lisäksi pääset tekemään historiaa muiden 90 000 suomalaisen kanssa, jotka tekivät tästä vuodesta luultavasti rikkoutumattoman ennätyksellisen kirkostaeroamisvuoden!

Hyvää uutta vuotta!

Kansalaismielipide ilmastonmuutoksesta

Muutamat journalistit ovat ehtineet kauhistelemaan suomalaisten heikkenevää uskoa ilmastonmuutokseen. Hiljattain julkaistun Tiedebarometrin mukaan 76 % pitää ilmaston muutosta vakavana uhkana, joka tarkoittaa 11 prosenttiyksikön laskua vuoteen 2007 verrattuna. Tarkempi tiedebarometrin lukeminen kuitenkin kertoo pienestä kysymysasetteluongelmasta. Alkuperäinen kysymys: "Ilmastonmuutoksen eteneminen on todellinen ja vakava uhka, joka vaatii poliittisilta päättäjiltä tehokkaita toimia".

Kyseinen lause sisältää peräti kolme erillistä väittämää:
1) Ilmastonmuutos on todellinen.
2) Ilmastonmuutos on vakava uhka.
3) Ilmastonmuutos vaatii poliittisilta päättäjiltä tehokkaita toimia.

Ainoastaan ensimmäinen väittämä on ontologinen ja kuuluu siten tieteen piiriin. Toinen väittämä on myös tieteellisesti tutkittavissa mutta sisältää arvoladatun ennakkoasetelman "vakava uhka" jonka määritelmä vaihtelee vastaajasta toiseen. Kolmas väittämä on puhtaasti poliittinen, eikä sillä ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Väittämässä oletetaan, että tehokkaita aktiivisia toimia tarvitaan ja että politiikka on oikea toimeenpanoväline ilmastonmuutoksen pysyttämiseksi.

Tiedebarometri todistaa myös epäsuorasti kuinka vaikeaa ilmastohysterian ylläpito todellisuudessa on. Evoluutioteorian alkeet opetetaan kerran koulussa, minkä jälkeen asiaa harvemmin mainitaan. Siitä huolimatta 68 % uskoo evoluutioteorian paikkansapitävyyteen. Ilmastonmuutosta jankutetaan päivittäin mediassa ja silti siihen ei uskota juuri evoluutioteoriaa enempää. Tämä osoittaa hienosti sen miten helppoa uskonnollisesti ristiriitaisen tieteellisen tosiasian läpivienti on, kun sitä verrataan vahvasti politisoituun ja tieteellisesti kyseenalaiseen väittämään.

Tämän kunniaksi esitän Minnesotans for Global Warmingin uusimman kappale I'm a Denier.



Ryhmän tuli jo aiemmin kuuluisaksi kappaleellaan Imagine There's No Global Warming.

Vaalitulos 2010, New Hampshire ja Vermont

Kuten kaikki tietävät Yhdysvalloissa järjestettiin yleisvaalit 02.11.2010, jonka seurauksena republikaanit kaappasivat edustajahuoneen enemmistön äänin 243-192 ja kavensivat demokraattien suuren etumatkan senaatissa pienoiseen enemmistöön 53-47. Liittovaltion vaalitulos oli suurin piirtein galluppien mukainen, eikä se yllättänyt ainakaan allekirjoittanutta. Vaikka republikaanien edustajahuone-enemmistö lyö itsessään kapuloita Obaman rattaisiin, parasta vaalituloksessa oli Rand Paulin (Ron Paulin poika) vaalivoitto Kentuckyn osavaltiossa. Teekutsuliikkeen vahva vaalitulos saattaa nostaa Ron Paulin pankkivaliokunnan puheenjohtajaksi joka yhdistettynä Rand Paulin valtion velan jarruttamiseen (filibusterin avulla) avaa pitkästä aikaa todellisen mahdollisuuden keskuspankin pysäyttämiselle.

New Hampshiressa republikaanit voittivat edustajahuoneen ja senaattorin paikat, kuvernöörin säilyessä demokraattina. Varsinainen vallankumous tapahtui kuitenkin hallintorakenteen alemmilla portailla. Tavallisesti New Hampshiren kuvernöörin toimeenpanoelimessä istuu kolme republikaania ja kaksi demokraattia, republikaaneilla on noin 14-16 osavaltion senaattoria ja noin 230-270 paikka osavaltion edustajahuoneessa. Viime vaaleissa, 2008, demokraatit kuitenkin saivat poikkeuksellisesti enemmistön kuvernöörin toimeenpanoelimessä, senaatissa ja edustajahuoneessa. Republikaanit iskivät takaisin ja lujaa. Peräti kaikki viisi kuvernöörin toimeenpanoelimen paikkaa meni republikaaneille ja senaatissa republikaanit saavuttivat 19-5 enemmistön, joka on suurin enemmistö 48 vuoteen. Edustajahuoneen republikaanit kaappasivat haltuunsa numeroin 298-102, tulos jollaista ei ole nähty sitten 1984.

Republikaanien voitto ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita parempaa eduskuntaa, vaikka vastaavuussuhde (correlation) onkin sen suuntainen. Vuoden 2008 yleisvaalien jälkeen, New Hampshiren 400 edustajahuoneen jäsenestä neljä kuului Free State Projectiin (sanoin vahingossa Viidakkomiehen haastattelussa kuusi - pahoitteluni) ja 98 luokiteltiin liberaaliksi (libertarian). Radikaaliliberaaleja oli hyvin vähän ja senaatissa liberaaleja ei ollut lainkaan. Näissä vaaleissa liberalismi otti kolmiloikan eteenpäin. Peräti 13 FSP:n jäsentä pääsi edustajahuoneeseen ja radikaaliliberaalien määrä on hieman yli 50. Kaiken kaikkiaan edustajahuoneessa on nyt 117 liberaalia eli lähes 30 %. Kolme liberaalia löi tiensä myös senaattiin, joista Jim Forsythe edustaa ehdottomasti liikkeen radikaalisiipeä. On vaikea ennakoida miten tämä tulos vaikuttaa käytännön politiikkaan, mutta pidän varmana sitä, että osavaltion budjettia leikataan ja ammattiliittojen etuoikeuksiin käydään käsiksi kovalla kädellä.

New Hampshiren naapuriosavaltiossa Vermontissa pidettiin myös mielenkiintoiset vaalit, kun itsenäisyyspuolue yritti ensikerran löytää tietään valtion päättäviin elimiin. Lähes kaikki puolueen ehdokkaat jäivät alle 4 % maagisen rajan, jota on vaikea ylittää first-past-the-post -vaalijärjestelmissä. Esimerkiksi puolueen kuvernööriehdokas Dennis Steele sai vain 0,8 % äänistä. Ainoa valopilkku oli James Merriam, joka sai 14.2 % äänistä ja jäi 1 500 äänen päähän edustajainhuoneen paikasta. Huonosta vaalituloksesta johtuen itsenäisyyden tavoittelijat ovat perustamassa uutta järjestöä jonka tarkoituksena on auttaa heidät eduskuntaan seuraavissa vaaleissa demokraattien ja republikaanien riveistä.

Haastattelu Viidakkomiehessä

Olli Posti haastatteli minua viime viikolla ja julkaisi kirjoituksen tänään verkkosivuillaan. Suosittelen haastattelua etenkin niille, jotka ovat kiinnostuneita elämästäni ja New Hampshiressa asumisesta. Olli on aiemmin haastatellut Kaj Grüssneriä, Pasi Matilaista ja Petri Kajanderia.

Ollin sivut ovat muutenkin laajat ja uusia tekstejä ilmestyy usein. Liberalismin lisäksi sivut käsittelevät terveyttä laidasta laitaan josta allekirjoittanut ymmärtää hyvin vähän vaikka syönkin kiltisti päivittäiset D3-, K2- ja magnesiumannokset.

Haastatteluni lopussa mainitsemani tarjous kannattaa toistaa täälläkin, eli: Jos sinulla on suhteellisen aktiivinen liberaaliblogi, muttet löydy vielä listaltani, ilmoita olemassaolostasi sähköpostilla, kommentilla tai linkillä!

Raha ja sijoittaminen (laman selviytymisohje osa 2/3)

Tapanani ei ole antaa julkisesti sijoitusvinkkejä, koska en halua kenenkään varainhoitoa vastuullinen. En tiedä paljoa yritysten markkina-arvon analysoimisesta sijoitusteorioista puhumattakaan. En koe olevani mikään mestarisijoittaja. Vastuuvapauslausekkeesta (disclaimer) huolimatta, olen kasvattanut sijoitussalkkuani tasaisehkolla 32.2 % vuosivauhdilla vuoden 2003 alusta alkaen (verotukselliset rasitteet huomioiden ja lisäinvestoinnit pois lukien), jolloin aloitin markkinoiden aktiivisen seuraamisen. Vastaavana aikana OMX Helsinki nousi 21.1 %, Nokia laski 52.5 % ja kullan euroarvo nousi 294.8 %. Strategiani on yksinkertaisuudessaan itävaltalaisen taloussykliteorian noudattaminen eli oikeaan indeksiin/markkinaan ankkuroituminen oikeaan aikaan. Historiallisesti tämä strategia on ollut toimiva: suurissa indekseissä/markkinoissa roikkuminen muutamilla vaihdoilla on tuottanut noin 30 % vuosittain viimeiset 40 vuotta.

Ehkä hieman yllätyksellisesti pidän CAP-mallin mukaista hajauttamista huonona ideana, koska beta-kertoimen pienentäminen heikentää vipua (leverage) ja lisää tarpeettomasti riskiä, mikäli hajautettava markkina on kuplassa. Taktiikkani on heittäytyä muutamaan erittäin tarkoin harkittuun raaka-aineeseen/osakkeeseen puolella omaisuudellani ja sijoittaa loput samankaltaisiin yrityksiin. Tällä hetkellä salkkuni koostumus näyttää seuraavanlaiselta:
51.6 % Jalometallit (josta 76.2 % kultaa, 19.4 % hopea ja 4.4 % platinaa)
16.8 % Keskisuuret ja suuret kaivosyhtiöt
2.3 % Keskisuuret ja suuret öljy-yhtiöt
3.8 % Obligaatiot (salkkuni muinaisjäänne)
25.5 % Pankkitilit (tilien suuruus johtuu pitkälti veroteknisistä syistä)

Kuten salkkuni kohdentamisesta huomaa, oletan talouden olevan erittäin epätasapainoinen seuraavan muutaman vuoden ajan. Tällä ajanjaksolla kiinteistöiden arvo laskee, hintainflaatio (eli neoklassinen inflaatio) on matala ja julkisen sektorin tase heikkenee. Valtiot yrittävät vakauttaa tilanteen ensisijaisesti rahaa painamalla ja kun kaikki tämä painettu raha lasketaan kiertoon hinnat nousevat - räjähdysmäisesti. Vastaavasti säästetyn rahan arvo laskee silmien edessä.

Tämä prosessin käynnistyessä 6 kuukauden - 2 vuoden kuluttua ensimmäinen suojautumisaskel on oman asennoitumisen muuttaminen. Kaikkien mahdollisten lainojen korot olisi lukittava ja keski- ja korkeakorkoisista veloista tulisi hankkiutua eroon. Seuraavaksi on löydettävä parempi sijoituskohde värikkäille paperilappusille (eli euroille) ja niiden korkoa maksaville johdannaisille (eli julkisen sektorin obligaatioille).

Historiallisesti paras sijoituskohde korkean inflaation aikana on kulta. Vaikka kullan hinta on tällä hetkellä huippulukemissaan (tätä kirjoitettaessa vähän alle 1 400 dollaria/unssi), se on yhä halpaa. Oletan kullan huippuhinnan nousevan vähintään 3 000 dollariin/unssi enkä usko raaka-aine kuplan olemassaoloon ennen kuin kullan hinta nousee 7 000 dollariin/unssi. Muita suositeltavia sijoituskohteita ovat muut jalometallit sekä energia- ja maatalousraaka-aineet.

Vaikka OMX on laskenut tuntuvasti yli 12 000 pisteen lukemasta, epäilen Helsingin pörssin liikkuvan vaakasuoraan seuraavan vuosikymmenen ajan, ellei inflaatio nostata sen nimellisarvoa. Jos OMXistä jotain pitäisi valita, keskittyisin perusteollisuuteen vaikka sielläkin kaikki yhtiöt näyttävät yliostetuilta. Asuntomarkkinoilla sijoituskohteet näyttävät vielä heikommilta: koko sektori on kuplassa ja hinnoissa on vähintään 30 % ilmaa. Tietyissä erityistapauksissa asunnon osto kuitenkin kannattaa. Yhdysvalloissa asunnoissa on enää noin 15 % ilmaa ja liittovaltio takaa 30-vuotisia lainoja 4.3 % kiinteällä korolla - nykyisellä talouskehityksellä ja julkisen sektorin kasvavalla velalla on varsin todennäköistä, että vuotuinen hintainflaatio nousee korkoa suuremmaksi.

Suomi ja vertailevat indeksit

Suomen sijoittuminen maailman parhaaksi maaksi (tm) Newsweekin hiljattaisessa vertailussa herätti suurta innostusta median ja poliitikkojen parissa (etenkin näiden kansallismielisemmässä siivessä). Vertailu nimittäin jälleen kerran todistaa miten hienosti hyvinvointivaltiomalli toimii ja miten tyytyväisiä suomalaiset siihen ovat. Valtio- ja taloustieteilijänä Suomen sijoittuminen kärkeen yhdessä uudessa indeksissä ei ole yllätys. Vaimoni kutsuu ilmiötä pohjoismaa-puolueellisuudeksi (Nordic bias).

Maisteri- tai viimeistään tohtoritason yhteiskuntatieteissä on tyypillistä, että tutkijalla on jokin ennakkokäsitys siitä miten asiat ovat. Jos tutkimustieto sittemmin antaa väärän vastauksen sitä rukataan eri tilastollisia malleja ja painoarvoja hyödyntäen, kunnes vastaus on oikea (torture the data until it confesses). Tämän vuoksi olen miltei lopettanut utilitarististen argumenttien käytön, koska käsitteellisten ja tilastollisten kikkailujen avulla todellisuus voidaan vääristää lähes millaiseksi tahansa. Tätä juhlistaakseni olen harkinnut "maailman siistein valtio (tm)" -indeksin perustamista, joka koostuisi kolmesta osasta: autojen keski-ikä, vuotuinen viinankulutus ja aseiden lukumäärä henkilöä kohti. Yhdysvallat sijoittuisi mitä luultavimmin indeksin kärkeen. Suomi ei pärjäisi kovinkaan hyvin, sillä Suomen autokanta on vanha ja viinaa ei juoda kuin humalahakuisesti. Suomen onneksi maassa on sentään kolmanneksi eniten aseita Yhdysvaltojen ja Beninin jälkeen.

Palatakseni takaisin pohjoismaa-puolueellisuuteen, etsin pikaisesti yhdeksän muuta indeksiä joissa pohjoismaat sijoittuvat kärkeen Yhdysvaltojen edelle:
Freedom in the World
Global Competitiveness Report
Global Corruption Report
Human Development Index
Index of Sustainable Economic Welfare
PISA
Press Freedom Index
Quality of Life Index
Satisfaction with Life Index

Perusindeksien lisäksi maailma on täynnä mitä kummallisimpia koosteindeksejä (jollainen myös Newsweekin indeksi on), kuten Happy Planet Index, joka sijoittaa pohjoismaat keskikastiin ja Yhdysvallat listan pohjalle, jälkimmäiseksi mainitun hiilijalanjäljen vuoksi. Asioiden mittaamisen ja ennen kaikkea niiden laskemisen helpottumisen vuoksi, maailma kärsii melkoisesta indeksi-inflaatiosta. Vaikka jokainen indeksi olisikin metodologisesti validi (eli myös puolueeton), sen antaman tiedon rajoitteet tulisi ymmärtää. Nopeasti kehittyvät maat eivät ole yhtenäisiä kaikkialla vaan esim. Hongkongin, Macaon ja Shanghain elintaso poikkeaa varsin paljon Kiinan maalaisprovinssien elintasosta. Vastaavasti kehitysmaita ja teollisuusmaita ei usein edes voi verrata keskenään, esim. HDI:n lapsikuolleisuus ja eliniän odote ovat teollisuusmaissa lähes satunnaiskulullisia (random walk) tekijöitä.

Indeksien perustavanlaatuisempi ongelma on kuitenkin siinä, että ne edustavat enemmän tai vähemmän oikeaa kuvaa nykyhetkestä. Ne eivät kerro mikä nykykehityksen mahdollisti tai mihin me olemme menossa. Lähes kaikkien länsimaiden (Yhdysvallat mukaan lukien) on kohdattava kaksi veret seisauttavaa tosiasiaa: valtava velkataakka ja väestön ikääntyminen.

Pohjoismaiden huippuasema erinäisissä indekseissä 2000-luvun alussa on perua hyvinvointivaltiota edeltäneelle ja noin sata vuotta kestäneille verrattain vapaille markkinoille ja matalalle verotukselle. Korkean verotuksen ja tiukan työvoimasäätelyn tahroista huolimatta, alueen vapaat markkinat nostavat pohjoismaat vielä tänäänkin kärjen tuntumaan sekä Fraser Instituutin että Heritage Foundationin vuosittaisissa tutkimuksissa. Hyvinvointivaltion tukipilari korkea verotus on juuri se pohjoismaiden Akilleen kantapää, joka tulee tuomaan lopun 30-vuotiselle projektille, jonka aikana kansalaisten elintaso on parhaimmillaankin pysynyt samana ja se olisi romahtanut ilman lisääntynyttä kansainvälistä kauppaa ja valtavaa velanottoa. Korkea verotus yhdistettynä muuten vapaaseen talouteen tarkoittaa käytännössä sitä, että talous pyörii hyvin nykyisillä urillaan mutta se ei pysty kehittymään.

Indeksejä parempi tapa tarkkailla maan tulevaisuudennäkymiä on keskittyä kahteen tilastoon: maahan- ja maastamuuttoon määrään ja laatuun sekä investointien määrään ja suuntaan. Vaikka Suomen vuosittainen muuttovoitto on noin 10-15 000, Suomesta poismuuttaneet ovat pääsääntöisesti kaupallisen, teknisen tai luonnontieteellisen maisteritason koulutuksen saaneita, kun taas Suomeen muuttaneet koostuvat pääasiassa ns. huippuosaajista. Suomi kärsii valtavasta aivovuodosta. Muutaman sodan riepotteleman maan lisäksi, pohjoismaat ovat myös ainoita maita koko maailmassa jotka tekevät vuosittaista investointitappiota: pohjoismaalaiset siis investoivat enemmän ulkomaille, mitä ulkomaalaiset investoivat takaisin pohjoismaihin. Tämä on erittäin huolestuttava kehitys varsinkin kun otetaan huomioon, että maailmantalous kasvaa pari prosenttia vuodessa, minkä vuoksi jokaisen valtion investointitaseen pitäisi oletusarvoisesti olla positiivinen.

Indeksien tai pohjoismaiden kritisointi ei tietenkään tarkoita, että Suomi olisi huono maa asua. Globaalissa mittakaavassa Suomi on paljon parempi asuinpaikka kuin esimerkiksi Syyria, Senegal, Serbia, Samoa tai Suriname (jos s-alkuisissa maissa pysytään). Huonon maahanmuuton laadun ja investointitaseen vuoksi pohjoismaiden suunta on kuitenkin vahvasti alaspäin. Pohjoismaiden glorifiointi Newsweekin kaltaisten indeksien avulla ja pohjoismaalaisesta mallista kirjoitetut hagiografiat aiheuttavat pohjoismaalaisille valtavasti hallaa, koska ne vahvistavat poliitikkojen ja kansalaisten harhaluuloa, että nykyinen hatara järjestelmä on vakaalla pohjalla.

Subjektiivinen suomivuodatus

Vanhan vitsin mukaan ensimmäinen suomalaisten esittämä kysymys ulkomaalaisille julkkiksille, valtionpäämiehille tai puhuville vaaleanpunaisille elefanteille on "mitä mieltä olette meistä suomalaisista?". Yhdysvaltoihin muuttoni jälkeen olen käynyt Suomessa ainoastaan kahdesti, ensimmäisen kerran marraskuussa 2008 ja toisen kerran elokuussa 2010. Marraskuinen käyntini tapahtui kuitenkin niin pian muuton jälkeen, etten yllättynyt muusta kuin suomalaisten töykeydestä. Elokuussa vastaanotto oli huomattavasti myönteisempi, koska olin jo sen verran pihalla suomalaisista tavoista ja kielenkäytöstä, että sain usein pyytämättäni palvelua englanniksi.

Suurin huomioni kiinnittyi suomalaisten heikkoon elintasoon, joka ilmenee pieninä (ja usein huonokuntoisina) asuntoina, matalina palkkoina (40 000 euroa on oikeasti hyvä vuosipalkka), valtavina veroina ja korkeina hintoina. Kolme viimeksi mainittua loi vahvan vaikutelman siitä, ettei kenelläkään ole varaa yhtään mihinkään ja suurin osa ihmisistä elelee perikadon partaalla. Tämä ei valitettavasti paljolti poikkea tavallisen Yhdysvaltalaisperheen elämästä, mutta Yhdysvalloissa köyhäkin omaa kaikki kodin mukavuudet, riittävästi elintilaa ja uudehkon auton - mikä tärkeintä, jokaisella on mahdollisuus säästää. Yllä mainituista neljästä ongelmasta turistille kaikkein kismittävin oli luonnollisesti korkea hintataso. Laskeskelin nopeasti bensan olevan 3,5, matkalippujen 3, palveluiden 2,5 ja ruoan/kulutustuotteiden 2 kertaa New Hampshirea kalliimpaa. Puhelinliittymien ja internetyhteyksin kuukausimaksut olivat kuitenkin hieman halvempia ja kauppojen hyllyiltä löytyi suurempi kirjo perusruokatarvikkeita. Korkeiden hintojen neljä pääsyyllistä ovat tietenkin 23 % ALV, korkeat vähimmäispalkat, Suomen syrjäinen sijainti ja dollarin huono kurssi.

Vaikka olin positiivisesti yllättynyt yleisesti parantuneesta palvelutasosta, jonottaminen oli selvästi pahentunut. Pisin jonotus oli kaksituntinen Porin poliisilaitoksen passinhaussa, mutta vuoronumerotulostin löytyi myös verovirastosta, pankista, apteekista ja vaatekaupasta. Lisäksi moniin partureihin, valokuvausliikkeisiin ja ravintoloihin ei päässyt sisään kuin ajanvarauksen kautta. Keskiverto jonotusaika pikaruokaloissa ja kauppojen kassoilla oli noin 10 minuuttia. Tämä ei tietenkään ole suomalaisille mikään uutinen, mutta merkillistä Yhdysvalloissa asuvan silmin, jossa jonoja ei ole kuin julkisella sektorilla ja ajanvaraus tarvitaan ainoastaan lääkäriin.

Kolmas turhautumiseni kohde koostui lukuisasta määrästä pikkulakeja, joita en ymmärtänyt tai osannut noudattaa. Auton pysäköiminen tuotti poikkeuksellisen paljon ongelmia merkkien paljouden, maksuvyöhykkeiden ja parkkikiekkojen vuoksi - miksi parkkipaikoille joihin ei merkin mukaan saa pysäköidä voi kuitenkin pysähtyä, jättää auto ja painua kahdeksi tunniksi ostoksille parkkikiekkoa käyttäen? Vastaavasti nopeudenvalvontakameroiden määrän vuoksi (jotka ovat New Hampshiressa laittomia) autoni nopeus 100 km/h alueella (jossa tavallisesti ajaisin 120 km/h) vaihteli villisti 90 ja 130 väliltä, joutuessani keskittymään tien viereen ajamisen sijaan. Viimeiskesi voisin vielä mainita sekavan ALV-lainsäädännön. Eri ALV-asteiden lisäksi, EFTA-alueen ulkopuolelta tuotavista kulutustuotteista on maksettava arvonlisävero, mutta EFTA-alueen ulkopuolelle vietävistä kulutustuotteista ei saa arvolisäveron palautusta ellei tuotteen myyjä lennätä tuotetta vastaanottavan maan tulliin.

P.S. Sain vihdoin vastattua kaikkiin kommentteihin. Pahoittelen viivästystä.