Yleisesti ottaen en juurikaan vastusta viisumien ja passien olemassaoloa, koska kansalaisten turvallisuudesta ja maahanmuutosta huolehtiminen kuuluu mielestäni valtion tehtäviin (olettaen että valtioita on olemassa). Valitettavasti nykyinen viisumi- ja passipolitiikka on varsin tehoton, koska
papereita kysytään myös sellaisilla rajoilla joiden tulisi, kaiken järjen mukaan, olla avoimia ja valvomattomia (kuten esim. Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla). Usein kulunvalvonta ei edes tähtää rikollisten tai laittomien siirtolaisten pysäyttämiseen, vaan merkanttilistisen kauppapolitiikan ylläpitoon (esim. Yhdysvaltoin lentokentillä valvotaan, etteivät Eurooppalaiset matkailijat kuljeta mukanaan pastoroimattomia juustoja jotka ovat Yhdysvalloissa laittomia).
Yhdysvaltain viisumit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: viisumivapaus, tilapäiset viisumit ja pysyvät viisumit. Kun Suomalainen matkustaa Yhdysvaltoihin hän ei yleensä tarvitse erityistä matkustusviisumia vaan voi matkata viisumivapauden (Visa Waiver Program [VWP]) turvin jos 1) hän omistaa suomalaisen passin, 2) hän omistaa paluulipun, 3) hän omaa riittävästi matkavaluuttaa, 4) matka on turismi tai liikematka ja 5) matkan kesto on alle 90 vuorokautta. Mikäli omistat rikosrekisterin tai olet tehnyt jotain outoa (kuten osallistunut juutalaisten joukkotuhoon ennen vuotta 1945), ota yhteys konsulaattiin. Jokainen mukana matkustava lapsi tarvitsee oman viisumin.
Tilapäiset Yhdysvaltain viisumit luokitellaan ainakin seuraaviin luokkiin: A, B, C, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, T, V. Nämä viisumit jaetaan vielä alaluokkiin kuten A-1, A-2, A-3, B-1, B-2 etc. Yleensä alaluokkia on kolme tai neljä, joskus jopa kymmeniä (kuten H tai N-viisumien kohdalla). Tämän lisäksi on vielä olemassa erityisen poikkeuksellisia viisumeita kuten esim. merimiesviisumi joka antaa oleskeluoikeuden Yhdysvalloissa kunnes laiva lähtee satamasta (oleskeluoikeus on voimassa kuitenkin enintään viikon jos oikein muistan). Viisumiviidakon yksinkertaistamiseksi kannattaa muistaa, että suomalaiset muuttavat yleensä tilapäisesti Yhdysvaltoihin F-1, J-1, H-1, K-1 tai K-3 viisumeilla. F-1 ja J-1 viisumit (kuten muutkin F- ja J-luokkien viisumit) ovat ensisijaisia opiskeluviisumeita sillä erolla, että tavallisemman F-1 viisumin saaneilla ei ole (yleensä) oikeutta työlupaan joka on lähes automaattinen J-1 viisumeissa. H-1 viisumit (kuten muutkin H-luokan viisumit) ovat puolestaan työviisumeita ja ne voidaan jakaa ainakin H-1B, H-1B1 ja H-1C alaluokkien alaluokkiin. Kaikki K-luokan viisumit ovat varattuja Yhdysvaltalaisten kihlatuille, puolisoille ja näiden lapsille - K-1 viisumit koskevat kihlattuja ja K-3 viisumit puolisoja.
Pysyvät Yhdysvaltain viisumit jaetaan luokkiin IR, CR, F, EB ja DV. Kuten tilapäisten viisumien kohdalla, myös pysyvät viisumit luokitellaan alaluokkiin eli IR-1, IR-2, IR-3, IR-4, CR-1, CR-2 jne. (verrattuna tilapäisiin viisumeihin, pysyvien viisumien alaluokkia on tuntuvasti enemmän). Myös pysyvien oleskelulupien kohdalla löytyy poikkeuksia, esim. Kuubalaiset saavat automaattisen pysyvän viisumin Yhdysvaltoihin mikäli he onnistuvat pakenemaan Kuubasta tavalla tai toisella. Suomalaisille olennaisemmat näistä viisumeista ovat IR- ja CR-luokan viisumit joita annetaan Yhdysvaltalaisten lähisukulaisille (eli puolisoille, lapsille tai vanhemmille - Yhdysvaltalaisten aikuiset lapset ja sisarukset joutuvat anomaan F-viisumeita) sekä DV viisumit joita kutsutaan myös viisumiarpajaisiksi (green card lottery).
Yllämainittujen viisumien jonotusajat vaihtelevat huimasti. Hyvä nyrkkisääntö on: mitä parempi viisumi, sitä pidemmät jonotusajat. Viisumivapautta ei tarvitse jonottaa lainkaan vaan se on Länsi-Eurooppalaisille matkailijoille käytännössä automaattinen, F-, J- ja H-viisumien jonotusaika vaihtelee muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, K-viisumeiden keskimääräinen jonotusaika on 8-10 kuukautta. Pysyvistä viisumeista IR- ja CR-viisumeita saa odottaa keskimäärin 11-13 kuukautta, F-viisumeita 5-15 vuotta. DV viisumeiden odotusaika on noin kaksi vuotta (olettaen että voitat viisumiarpajaisissa joiden voittomahdollisuus on suomalaisten kohdalla noin 1/3). EB viisumien (eli erityisten työviisumien) jonotusaika vaihtelee muutamasta kuukaudesta yli viiteen vuoteen - valitettavasti jonotusaika on lyhyt ainoastaan NHL-tähdille ja tohtoreille.
Eri viisumivaihtoehtojen harkinnassa kannattaa myös muistaa, että tilapäisiä Yhdysvaltain viisumeita voi putkittaa. Voit esimerkiksi tulla vaihto-oppilaana F-viisumilla, hakea jatko-opiskelupaikkaa jonka kautta saat J-viisumin, ja hakea työpaikkaa joka kustantaa sinulle H1-B viisumin. Jos lopulta menet yhdysvaltalaisen kanssa naimisiin voit saada K-viisumin, jonka kautta tilapäinen viisumiasema voidaan muuttaa pysyväksi (Adjustment of Status [AoS]) minkä avulla voit puolestaan suorittaa maassaoloehtojen poiston (Removing of Conditions [RoC] eli ns. I-751-käsittely), jonka jälkeen kansalaisuuden anominen on mahdollista.
Huh, aikamoista soppaa nuo viisumiasiat.
VastaaPoistaOlisitko muuten halukas kirjoittamaan jonkinlaisen yleisluontoisen postauksen yleisistä elinkustannuksista siellä päin? Tyylin normaali eläminen, jossa olisi esimerkkejä terveydenhuollon hinnoista, vakuutuksista jne.
Muistelisin, että vapausfoorumilla oli joskus joku tämän tyylinen ketju ja sen perusteella jäi vaikutelma, että USA:ssa kohtuullisen pienituloinenkin on materiaalisesti ja asumisessa huomattavasti vahvemmalla kuin täällä. Mikä on sitten totuus?
Huh, aikamoista soppaa nuo viisumiasiat.
VastaaPoistaJup, ja homma ainoastaan pahenee siinävaiheessa kun viisumia aletaan anomaan...
Olisitko muuten halukas kirjoittamaan jonkinlaisen yleisluontoisen postauksen yleisistä elinkustannuksista siellä päin? Tyylin normaali eläminen, jossa olisi esimerkkejä terveydenhuollon hinnoista, vakuutuksista jne.
Tämä on käynyt mielessä, mutta tällä hetkellä se on aika vaikeaa, koska dollarin kurssi euroon heiluu niin valtaisasti (tai on oikeastaan vapaapudotuksessa). Muutama vuosi sitten laskin (kun dollarin ja euron välinen kurssi oli suht tasaisesti 1 dollari = 1,20 euroa) että jos Suomessa hintataso indeksi on 100 se on New Hampshiressä 90 ja USA:ssa keskimäärin 85. Tosin tuo ero kasvaa, kun otetaan huomioon se, ettei New Hampshiressä ole ALV:tä lainkaan ja bensavero on mitätön. Kaikki täällä on selkeästi halvempaa. Kun otin palkkatason ja keskiverotuksen huomioon laskin, että New Hampshiressä on lähes kaksinkertainen elintaso Suomeen nähden. Tämä elintasoero tosin nousee, kun otetaan huomioon USA:n perheverotus jonka ansiosta naimisissa olevien parien veroaste käytännössä katsoen puolittuu. Lisäksi USA:n palkkataso on paljon laajempi (Suomessa suurin osa tuntemistani ihmisistä tienaa vuodessa 30 000 - 45 000 euroa työhön katsomatta), esim. tuntipalkat vaihtelevat n. 7,00 ja 45,00 välillä. New Hampshiressa KTM (taloustiede pääaineena) tienaa keskimäärin 120 000 dollaria vuodessa ja 90 % ekonomien palkoista mahtuu hintahaarukkaan 70 000 - 170 000 vuodessa.
Terveydenhuolto ja siihen liittyvät vakuutukset ovat kieltämättä kalliita (ks. miksi blogin pääsivulta vasemmasta palkista USA:n terveydenhuollon UKK). Leikkaukset ja suuremmat operaatiot (esim. synnytys) maksavat noin 10,000 dollaria kappale, tästä hinnasta tosin vakuutus kattaa noin 75 %. Silti maksettava summa on melko suuri. Tämä vakuutus ei ns. maksa mitään työssäkäyvälle, koska se tulee automaattisesti palkkojen mukana ja samaa sairasvakuutus kattaa myös mahdollisen puolison ja lasten kulut. Sairasvakuutuksen osto vapailla markkinoilla (todellisuudessa erittäin säädellyillä markkinoilla) on tosi kallista. Onneksi täällä ei jää täysin ilman hoitoa, koska sairaaloilla on hoitopakko tiettyyn rajaan asti (tämä raja on tosin aika matala), vastaavasti sairaalahoitoon olisi enemmän varaa jos viitsisi säästää. Säästämisessä yhdysvaltalaiset ovat aika surkeita, jonka vuoksi he saattavat olla PA sen sairaalahoidon tarvittaessa (en kyllä käsitä täysin miksi, koska palkat ovat täällä sen verran kovat, verot pienet ja työttömyyaste matala).
Muistelisin, että vapausfoorumilla oli joskus joku tämän tyylinen ketju ja sen perusteella jäi vaikutelma, että USA:ssa kohtuullisen pienituloinenkin on materiaalisesti ja asumisessa huomattavasti vahvemmalla kuin täällä. Mikä on sitten totuus?
Olen itse sitä mieltä, että pienituloinen on materiaalisesti ja asumisessa huomattavasti paremmalla jalalla. Esim. uuden auton hinta alkaa 8 000 dollarista (autoverotusta ei ole, eikä ALV:tä tässä osavaltiossa). Vastaavasti ruoka ja bensa on halpaa, vuokran hinta vaihtelee suuresti alueittain. New Yorkissa (kaupungissa ei osavaltiossa) pienen huoneen vuokraaminen maksaa 1 500 dollaria kuussa. New Hampshiressä saa kaksion hintaan 800 kuussa, Witchitassa (Kansasin suurin kaupunki) saa luxusasunnon vuokralle hintaan 400 kuussa. USA:ssa suurin etu on kuitenki mielestäni siinä, että kun koko palkka ei mene veroihin eikä palkkataso ole muutenkaan matala, mahdollistaa tämä yhdistelmä jopa puoleen bruttopalkan säästön vuodessa (kuten itse teemme vaimoni palkan suhteen). Suomessa tämä tuntuu melko hankalalta...
Hehee tata lukies tuli mieleen, et loistavaa ettei tanne tarvinnut mitaan viisumeita. Nyt oon jo alkanut paasta sisaan miten taa valtio toimii ja aloin jopa kirjoittaa blogia siita :D
VastaaPoistaSaman verran asiat maksaa kuin Helsingissa, mutta sit toisaalta valikoimaa ON. Oikeestaan kaikki taysin valittavissa. Paitsi juustohoylat on huonoja, mut matka Belfastin Ikeaan on varsin edullista.