Kirja-arvostelu: The Economics of Prohibition

Mark Thortonin The Economics of Prohibition (1991) on itävaltalaisen taloustieteilijän kirjoittamaksi varsin neoklassinen kirja. Kuten nimestäkin voi päätellä, kirja käsittelee alkoholin ja muiden huumausaineiden totaalikiellon taloustiedettä. Lähes kaikki liberaalit kannattavat kaikkien huumausaineiden välitöntä laillistamista jo siksi, että jokaisella ihmisellä on oikeus päättää mitä hän kehoonsa pistää. Utilitaristisesta näkökulmasta perustellaan vielä usein, että huumausaineiden totaalikiellon ylläpito on äärimmäisen kallista sekä ongelmallista koska se ajaa yhden talouden osa-alueen pimeiden markkinoiden hallitsemaksi. Tällöin huumausaineiden kuluttajat eivät voi tarkastella tuotteen laatua, eikä kahdella riitaantuneella osapuolella ole mahdollisuuta välienselvittelyyn oikeusteitse. Ja tämä on vasta alkua.

Ennen Thortonin kirjan lukemista en ollut edes kuvitellut niitä kaikkia ongelmia joita totaalikielto aiheuttaa. Esimerkiksi (Yhdysvaltojen) alkoholin totaalikiellon aikana juomien keskimääräinen alkoholipitoisuus kaksin- tai kolminkertaistui ja merkittävä osa myytävästä alkoholista sisälsi metanolia (eli myrkyllistä puuviinaa, joka aiheuttaa mm. sokeutta). Lisäksi oluen myynti laski viinanmyynnin kasvaessa. Totaalikielto lisäsi lopulta alkoholin kulutusta. Mutta eikö totaalikielto nostanut alkoholin hintaa, joka puolestaan vähentää kysyntää? Thorton mukaan kyllä. Mutta totaalikiellon ansiosta alkoholin tissuttelu vähen, kaatokännien lisääntyessä. Alkoholin pienkuluttajat ryhtyivät usein raivoraittiiksi kun taas keskivertokuluttajat alkoivat juomaan kovemmin - pimeiltä markkinoilta saadun juoman alkoholiprosenttia on vaikea arvioida. Thorton pitää myös todennäköisenä, että esim. kannabiksen ja opiumin totaalikielto on ainoastaan lisännyt molempien aineiden kulutusta.

Thortonin mukaan suurin osa kielletyistä huumausaineista on (alkoholin tavoin) käytännössä haitattomia, niin kauan kun niitä käytetään kohtuudella. Esimerkiksi vaarallinen crack kokaiini on tuote jota ei olisi lainkaan vapailla markkinoilla, mikäli vähemmän haitallista kokaiinia olisi vapaasti saatavilla. Käytöstä lisääntyneiden terveyshaittojen lisäksi, narkomaanien terveyttä uhkaavat lainsuojaton asema sekä lisääntynyt rikollisuus, jolla huumausaineiden hankinnasta koituneet korkeat kustannukset katetaan. Ei saa myöskään unohtaa, että suurempi huumausainepitoisuus lisää huumekoukun riskiä.

Kolme tärkeää ryhmää hyötyy totaalikiellosta: lääkärit/apteekkarit, poliisit/poliitikot sekä huumausaineiden tuottajat. Lääkärit ja apteekkarit ajoivat Yhdysvaltojen totaalikieltoa aikoinaan erittäin voimakkaasti. He eivät tehneet tätä terveyshaittojen minimoimiseksi; he halusivat monopolisoida lääkintäpalvelut. Ei liene mikään ihme, että monet laittomat huumausaineet olisivat vapailla markkinoilla halpoja ja helposti saatavilla olevia lääkintäaineita. Poliitikot saavat huumausaineiden kimppuun käymisestä paljon irtopisteitä. Lisäksi huumausaineiden laittomuus lisää korruptiota, joiden avulla poliisit ja poliitikot voivat nostaa omia palkkojan laittomin keinoin. Huumausaineiden tuottajille totaalikielto on kuitenkin kaikkein tärkein. Al Caponen kaltaiset gangsterit eivät ole kiinni rahassa siksi, että he olisivat parempia huumausaineiden tuottajia, vaan siksi, että he osaavat parhaiten lahjoa poliiseja/poliitikkoja, kiertää lakeja sekä painostaa asiakkaitaan. Al Capone tiesi, että mikäli alkoholin totaalikielto kumottaisiin, hän menettäisi koko markkinaosuutensa. Samasta syystä tämän päivän Al Caponet kannattavat huumausaineiden totaalikieltoa.

Viimeisessä kappaleessa Thornton myöntää, että huumausaineiden totaalikiellon purkaminen on poliittisesti äärimmäisen vaikeaa, koska huumausainekielto hyödyttää monia vahvoja erityisryhmiä. Thorntonin mielestä ratkaisu ei kuitenkaan ole huumausainelainsäädännön inkrementaalinen purkaminen vaan laillistuksen tulisi keskittyä yhteen aineeseen kerrallaan. Ensimmäiseksi tulisi purkaa kokonaisuudessaan alkoholin ja tupakan säännöstely ja verotus, jonka jälkeen voidaan siirtyä kannabiksen, kokaiinin ja heroiinin dekriminalisointiin - aine kerrallaan. 153 sivua. Yleisarvosana: 84 %.