Suomen kansa [on] ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.Valitsin banneriksi Vapaudenpatsaan koska se on mielestäni edelleen paras vapaudensymboli (häviten ehkä Eugène Delacroix maalaukselle). On sääli, että Yhdysvaltojen keskushallinto on ominut Vapaudenpatsaan omaksi symbolikseen ja se löytyy nykyään joka virastosta. Itse näen virastot lähinnä vapauden anti-teeseinä. Joka tapauksessa, Vapaudenpatsas on upea symboli. Sen alkuperäinen nimi on vielä parempi: Vapaus valaisee maailman (fr. La liberté éclairant le monde). Patsas kantaa oikeassa kädessä järjen soihtua (eli sitä tulta jonka Prometheus varasti kreikan jumalilta) ja vasemmassa kädessä itsenäisyydenjulistusta.
Taustakuvaan olen valinnut seteleitä, joista seuraavat kuuluisat liberaalit löytyvät:
Desiderius Erasmus (1469-1536)
Erasmus oli hollantilainen skolastikko, valistusajan edeltäjä ja sananvapauden puolustaja. Hän oli Amsterdamin 100 guldenin rahassa vuosina 1953-1969.
Montesquieu (1689-1755)
Charles-Louis de Secondat oli ranskalainen Montesquieun paroni, joka vaikutti valistusajalla. Hän on kuuluisa vallan kolmijako-opista, jonka mukaan valta tulee jakaa lainsäädäntövaltaan, tuomiovaltaan ja toimeenpanovaltaan. Suurin osa valtioista on hylännyt tämän opin parlamentarismin nimissä, jossa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat yhdistettyinä. Varsinkin USA:n perustuslaissa (ja käytännön politiikassa) vallan kolmijako-opilla on edelleen suuri merkitys. Montesquieun löytyi ranskan 200 frangin setelistä ainakin vuosina 1981-1989.
Voltaire (1694-1778)
François-Marie Arouet eli Voltaire oli ranskalainen valistusajan kirjailija joka puolusti sananvapautta ja oikeutta rehelliseen oikeudenkäyntiin sekä vastusti kuolemantuomiota. Hän oli ranskan 10 frangin setelissä vuosina 1963-1973.
Adam Smith (1723-1790)
Adam Smith ei kaivane esittelyjä. Hän löytyy Skotlannin 50 punnan setelistä joita Clydesdalenin pankki painaa. Iso-Britannian punta on siitä erikoinen raha, että siitä on samanaikaisesti kierrossa peräti kymmenen eri versiota, jotka kaikki ovat laillista käypää valuuttaa. Smith on löytynyt 50 punnan setelistä aina vuodesta 1981 lähtien.
Anders Chydenius (1729-1803)
Chydenius on ylivoimaisesti Suomen kaikkien aikojen kuuluisin liberaali. Chydenius kirjoitti kirjan Den nationnale winsten (su. Kansallinen voitto) vuonna 1765, yksitoista vuotta ennen Adam Smithin kuuluisaa teosta Kansojen varallisuus (eli jopa Chydenius oli ennen Smithiä!). Kirjassa Chydenius kuvailee vapaan kaupankäynnin ja teollistumisen hyötyjä. Chydenius oli 1000 markan rahasta vuosina 1986-2002.
George Washington (1732-1799)
Kuuluisa Washington oli Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti, vapaussodan voittaja ja Yhdysvaltojen perustuslain puolustaja. Washington on löytynyt yhden dollarin setelistä aina vuodesta 1869 alkaen.
Thomas Jefferson (1743-1826)
Jefferson oli USA:n kolmas presidentti ja itsenäisyysjulistuksen kirjoittaja. Häntä pidetään yhtenä maailman älykkäimmistä, koskaan eläneistä, ihmisistä. Jefferson on ollut (nykyään harvinaisessa) kahden dollarin setelissä vuodesta 1869.
Eugen von Böhm-Bawerk (1851-1914)
Böhm-Bawerk on luultavasti suomalaisille listan tuntemattomin. Hän oli itävaltalaiseen koulukuntaan kuuluva taloustieteilijä ja Ludwig von Misesin opettaja. Böhm-Bawerk löytyi itävaltalaisesta 100 shillingistä setelistä vuodesta 1984 aina euroaikaan asti.
Ironista tässä kaikessa on se, että kaikki käyttämäni symbolit kuuluvat valtiolle. Ranskan valtio antoi aikoinaan Vapaudenpatsaan Yhdysvaltojen valtiolle. Vastaavasti kaikki käyttämäni setelit ovat tai olivat fiat rahoja. Kaikkein surullisinta on se, että Smith, Chydenius, Washington, Jefferson ja Böhm-Bawerk kaikki vastustivat katteetonta rahaa ja keskuspankkia. Nyt he kaikki löytyvät keskuspankin painamasta katteettomasta rahasta.
"Pitkässä juoksussa, edes kaikkein despoottisin hallinto,
VastaaPoistakaikkine raakuuksineen ja julmuuksineen, ei mahda mitään
kansalaismielipiteen voimalle."
Pitkällä aikavälillä edes kaikkein despoottisin hallinto etc.
Pysyn aikaisemmassa blogi templatessa,
blogitemplatessa
häviten ehkä Eugène Delacroix maalaukselle
Delacroix'n maalaukselle
Itse näen virastot lähinnä vapauden anti-teeseinä.
antiteeseinä
(eli sitä tulta jonka Prometheus varasti kreikan jumalilta)
Kreikan
Montesquieun löytyi ranskan 200 frangin setelistä ainakin vuosina 1981-1989.
Ranskan
Hän oli ranskan 10 frangin setelissä vuosina 1963-1973.
Ranskan
Adam Smith ei kaivane esittelyjä.
kaivanne
Iso-Britannian punta
Ison-Britannian
(su. Kansallinen voitto)
fi (virallinen suomen kielen lyhenne)
Chydenius oli 1000 markan rahasta vuosina 1986-2002.
rahassa
Kuuluisa Washington oli Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti, vapaussodan voittaja ja Yhdysvaltojen perustuslain puolustaja.
Yhdysvaltain (vakiintunut muoto)
Häntä pidetään yhtenä maailman älykkäimmistä, koskaan eläneistä, ihmisistä.
yhtenä maailman älykkäimmistä koskaan eläneistä ihmisistä
Vastaavasti kaikki käyttämäni setelit ovat tai olivat fiat rahoja.
fiat-rahoja
Kiitos korjauksista! Tällä kertaa luin tekstin poikkeuksellisen huolimattomasti läpi, joten pikkuvirheiden määrä kasvoi.
VastaaPoista"Pitkällä aikavälillä edes kaikkein despoottisin hallinto etc."
Kiitos erityisesti tästä korjauksesta! On muuten varsin ikävää, että englanninkielellä löytyy niin paljon hyviä liberaaliquoteja mutta suomenkielellä niitä ei ole juuri ollenkaan. Lisäksi suurin osa englanninkielisistä sitaateista kääntyy äärimmäisen huonosti suomeksi.
"Ison-Britannian"
Ah, tätä en oikeasti muuten tiennyt...
"fi (virallinen suomen kielen lyhenne)"
Jup, olet oikeassa, käytän tuota vastaisuudessa.
"Yhdysvaltain (vakiintunut muoto)"
Toinen uusia asia :).
"yhtenä maailman älykkäimmistä koskaan eläneistä ihmisistä"
Mietin muuten kauan tuleeko siihen pilkkuja vai ei. Päädyin pilkkuihin koska se vaikutti jotenkin paremmalta. Olin väärässä.
Hieno ulkoasu. :)
VastaaPoistaTuollaisia kirjoitusvirheitä tapahtuu minullekin melkein jokaisessa blogipostauksessa. Ja näen ne vasta silloin kun käyn lukemassa ensimmäiset kommentit.
Lisäisin noihin Mikko Ellilän korjauksiin vielä sen, että von Mises-sitaatista kannattaa myös poistaa tarpeeton pilkku, jolloin se on siis tässä muodossa:
VastaaPoista"Pitkällä aikavälillä edes kaikkein despoottisin hallinto
kaikkine raakuuksineen ja julmuuksineen ei mahda mitään
kansalaismielipiteen voimalle."
Mitä tulee lyhenteeseen "fi", niin vaikka se onkin suomen kielen virallinen lyhenne, en ole nähnyt sitä käytettävän tällaisessa yhteydessä missään suomenkielisessä tekstissä. Yleensä kirjoitetaan "suom.", joka on siis lyhenne sanasta "suomeksi". Samoin ranskan kielestä käytetään lyhennettä "ransk." (<- "ranskaksi"), ei "fr.".
"Desiderius Erasmus" taas on suomenkielisessä tekstissä anglismi. Suomessa kyseisestä herrasta käytetään nimeä Erasmus Rotterdamilainen. Muuten en löytänyt tekstistä juuri mitään sellaista korjattavaa, jota Ellilä ei olisi jo korjannut. Kiinnitin tosin ensimmäisessä kappaleessa huomiota sanaan "itsenäisyydenjulistus". Sana lienee suomessa täysin mahdollinen ja korrekti, mutta virallinen muoto on kuitenkin "itsenäisyysjulistus". Ks.:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsen%C3%A4isyysjulistus
libertatisaequilibritas:
VastaaPoista"Hieno ulkoasu. :)"
Kiitos, it took me hours :).
"Tuollaisia kirjoitusvirheitä tapahtuu minullekin melkein jokaisessa blogipostauksessa. Ja näen ne vasta silloin kun käyn lukemassa ensimmäiset kommentit."
Valitettavasti kohdallani ei ole kyse tästä (no tällä kertaa oli hieman). Yleensä luen postaukseni läpi 3-4 kertaa ennen julkaisunapin painamista ja oikoluen ne koneella niitä kirjoitettaessa. Tämä mekanismi ei valitettavasti poista niitä sofistikoituneimpia virheitä joita kone ei löydä ja jotka johtuvat joko omasta suomenkielentaidottomuudesta tai lukihäiriöstä.
Adelphi:
"Lisäisin noihin Mikko Ellilän korjauksiin vielä sen, että von Mises-sitaatista kannattaa myös poistaa tarpeeton pilkku, jolloin se on siis tässä muodossa:"
Kiitos korjauksesta! Jos sinulla on hyviä kirjasuosituksia jossa käydään tarkasti läpi suomenkielen pilkutussääntöjä, olisin erittäin tyytyväinen tästä informaatiosta. Minulle ei ole niitä ikinä opetettu, enkä edes tiedä mistä niitä etsiä. Sovellan suomeen lähinnä ruotsinkielen pilkutussääntöä, joka ei ole kovin tarkka, vaan lähinnä sellainen "pilkku kaikkialle missä se tuntuu hyvältä"-sääntö.
"Mitä tulee lyhenteeseen 'fi', niin vaikka se onkin suomen kielen virallinen lyhenne, en ole nähnyt sitä käytettävän tällaisessa yhteydessä missään suomenkielisessä tekstissä. Yleensä kirjoitetaan 'suom.', joka on siis lyhenne sanasta 'suomeksi'. Samoin ranskan kielestä käytetään lyhennettä 'ransk.' (<- 'ranskaksi'), ei 'fr.'."
Tämä oli hyvä huomautus. En kuitenkaan ryhdy näihin lyhenteisiin, koska niissä on enemmän merkkejä ja niiden lyhentäminen on minulle intuitiivisesti epäselvempää. En esim. ensikädeltä osaa sanoa tuleeko saksankieltä lyhentää sak. saks. vai jättää lyhentämättä. En myöskään osaa sanoa lyhennetäänkö tanskankieli tan. vai tanks. ym. Tarkistin kuitenkin nuo Ellilän mainitsemat viralliset lyhenteet ja niistä löytyy kolme standardia. On ISO 639-1, ISO 639-2 ja ISO 639-3. Tulen käyttämään näitä ISO 639 lyhenteitä sekaisin, siten mikä tuntuu minusta intuitiivisesti loogiselta. Esim. ranskankieli lyhennetään isostandardista riippuen fr., fre. ja fra. Standardi saksankieli puolestaan lyhentyy de., ger. tai deu.
"'Desiderius Erasmus' taas on suomenkielisessä tekstissä anglismi. Suomessa kyseisestä herrasta käytetään nimeä Erasmus Rotterdamilainen. Muuten en löytänyt tekstistä juuri mitään sellaista korjattavaa, jota Ellilä ei olisi jo korjannut. Kiinnitin tosin ensimmäisessä kappaleessa huomiota sanaan 'itsenäisyydenjulistus'. Sana lienee suomessa täysin mahdollinen ja korrekti, mutta virallinen muoto on kuitenkin 'itsenäisyysjulistus'."
Nämäkin olivat minulle uusia asioita, mutta pistän korvan taakse, niin ehkä niistä joku painuu mieleen ja muistan sen seuraavalla kerralla :).
Jos sinulla on hyviä kirjasuosituksia jossa käydään tarkasti läpi suomenkielen pilkutussääntöjä, olisin erittäin tyytyväinen tästä informaatiosta.
VastaaPoistaVarsin moni on suositellut Terho Itkosen Uutta kieliopasta, jonka uusin laitos on ilmestynyt Tammelta tänä vuonna. En ole itse siihen tarkemmin perehtynyt, mutta siinä käydään varmasti läpi pilkkusääntöjäkin. Toisaalta en ole huomannut, että sinulla olisi tässä postauksessa tai muuallakaan ollut mitään suurempia ongelmia pilkutuksen kanssa. von Mises-sitaatissa turha pilkku johtui vain siitä, että olit alunperin, ilmeisesti englanninkielisen alkutekstin mukaan, erotellut sanat "kaikkine raakuksineen ja julmuuksineen" parenteettisesti pilkuilla:
"...edes kaikkein despoottisin hallinto, kaikkine raakuksineen ja julmuuksineen, ei mahda mitään kansalaismielipiteen voimalle."
Tässä molemmat pilkut ovat paikallaan, mutta suomessa tuontyyppisiä rakenteita ei ole tapana erotella pilkuilla. Tosin tästäkään ei ole mitään sataprosenttista sääntöä. Esim. yllä olevasta lauseestani olisi yhtä hyvin voinut jättää pilkut pois: "...olit alunperin ilmeisesti englanninkielisen alkutekstin mukaan erotellut...". (Käytin pilkkuja tehdäkseni selväksi, että sana "ilmeisesti" viittaa sen jälkeen tuleviin, ei sitä edeltäviin sanoihin.) von Mises-sitaatissa pilkkujen jättäminen pois on kuitenkin nähdäkseni selvästi parempi ratkaisu.
En esim. ensikädeltä osaa sanoa tuleeko saksankieltä lyhentää sak. saks. vai jättää lyhentämättä.
saks.
En myöskään osaa sanoa lyhennetäänkö tanskankieli tan. vai tanks. ym.
Ei kummallakaan tavalla, vaan tansk. :)
Itse asiassa kaikkein paras ratkaisu taitaa olla "jättää lyhentämättä" eli jättää lyhenteet kokonaan pois. Ne ovat suurimmassa osassa tapauksia täysin tarpeettomia ja osoittelevia, koska kielen pystyy joka tapauksessa päättelemään asiayhteydestä ja yleensä sen tunnistaa ilmankin. Esim. kaikki tämän blogin lukijat varmaankin osaavat englantia ja ruotsia (no, Markus Janssonia lukuun ottamatta) ja pystyvät myös tunnistamaan jonkin lauseen saksan-, italian-, ranskan-, venäjän- jne. kieliseksi, vaikkeivät noita kieliä osaisikaan. Tämä on nähdäkseni normaalissa asiatekstissä kaikkein yleisin käytäntö.
En ole itse koskaan oppinut mitään oikeinkirjoitussääntöjä tai kielioppisääntöjä, vaan ne ovat olleet minulle aina intuitiivisesti selviä. Tästä syystä en myöskään osaa suositella mitään kielenhuoltokirjaa tai oikeinkirjoitusstandardia.
VastaaPoistaItse jopa usein tietoisesti rikon oikeinkirjoitusstandardeja silloin, kun standardi on mielestäni väärässä. Vastustan esim. nykyistä tapaa kirjoittaa "shakki" ja "shokki" ilman h:ta, hattu-s:llä. Mielestäni hattu-s ei kuulu suomen kieleen, vaikka Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (tunnetaan yleisesti nimellä "kielitoimisto") suosittaa sen käyttöä sh:n sijasta. Joskus kielenhuoltoammattilaiset ovat idiootteja, jotka yrittävät lanseerata järjettömiä, epäluontevia käytäntöjä.
Minulle sopii erittäin hyvin sellainen käytäntö, että venäläisten, valkovenäläisten, ukrainalaisten ym. nimien ja sanojen translitteroinnissa hattu-ässää, mutta suomeen omaksutuissa lainasanoissa sh:ta. Tämä siksi, että esim. sellaiset nimet kuin Štšedrin tai Hruštšov sopivat silmälle paremmin kuin Shtshedrin tai Hrushtshov (en toki silti vedä hernettä nenään, jos joku olosuhteiden pakosta tai muuten vain translitteroi noin). Sen sijaan sellaiset muodot kuin "šampoo" tai "šamppanja" ovat mielestäni teennäisiä ja "sampoo" tai "samppanja" (joita Kielitoimisto myös yrittää istuttaa suomeen) yksinkertaisesti vääriä, koska juuri kukaan ei oikeasti lausu näitä sanoja noin.
VastaaPoistaKielitoimisto ei kuitenkaan voi tällaista kompromissia hyväksyä, koska se on "epäjohdonmukainen" ja rikkoo suomen kielen "pyhää" "yksi kirjain, yksi äänne"-periaatetta vastaan. Juuri takertuminen tällaisiin dogmeihin, joilla ei tavalliselle kielen käyttäjälle ole mitään merkitystä (en ole kuullut kenenkään valittavan sitä, että suomessa on niin "epäjohdonmukaisia" sivistyssanoja kuin "charmi" ja "chatti"), johtaa epäkäytännöllisiin suosituksiin.
Adelphi:
VastaaPoistaVarsin moni on suositellut Terho Itkosen Uutta kieliopasta, jonka uusin laitos on ilmestynyt Tammelta tänä vuonna. En ole itse siihen tarkemmin perehtynyt, mutta siinä käydään varmasti läpi pilkkusääntöjäkin.
Kiitos, taidan etsiä tuon kirjan käsiini ja katsoa mitä se sisältää. Joku suomenkielen kielioppikirja olisi suht. hyvä sijoitus muutenkin.
Itse asiassa kaikkein paras ratkaisu taitaa olla "jättää lyhentämättä" eli jättää lyhenteet kokonaan pois. Ne ovat suurimmassa osassa tapauksia täysin tarpeettomia ja osoittelevia, koska kielen pystyy joka tapauksessa päättelemään asiayhteydestä ja yleensä sen tunnistaa ilmankin. Esim. kaikki tämän blogin lukijat varmaankin osaavat englantia ja ruotsia (no, Markus Janssonia lukuun ottamatta) ja pystyvät myös tunnistamaan jonkin lauseen saksan-, italian-, ranskan-, venäjän- jne. kieliseksi, vaikkeivät noita kieliä osaisikaan.
Tämä on hyvä pointti. Itse en kuitenkaan pitäisi tätä itsestään selvyytenä, tosin väitän että vieraskieliset käsitteet rajoittuvat pitkälti englantiin, ruotsiin, saksaan, ranskaan ja latinaan. Vältän tarkoituksella sivistyssanoja ja vaikeita käsitteitä, kun sellaista on käytettävä, pistän sen alkuperäiskielellä sulkuihin jolloin sen lähde tulee selväksi. Tarkoituksena on, että blogia on helppo seurata sivistystasoon katsomatta. Esim. fi-lib-blogi on saanut kritiikkiä siitä, että se käyttää liikaa vieraita kieliä ja vaikeita käsitteitä. Jopa englanninkielen käytöstä on valitettu.
Mikko Ellilä:
En ole itse koskaan oppinut mitään oikeinkirjoitussääntöjä tai kielioppisääntöjä, vaan ne ovat olleet minulle aina intuitiivisesti selviä. Tästä syystä en myöskään osaa suositella mitään kielenhuoltokirjaa tai oikeinkirjoitusstandardia.
Minulle kielet eivät aukea kovin hyvin intuitiivisesti. Ruotsi, suomi ja englanti aukeavat jotenkuten, saksa hieman, muissa olen aika pulassa. Olen myös valitettavasti surkea kieliopissa. Osaan jotenkin erottaa adjektiivin, substantiivin ja verbin toisistaan, siinä se. Olen oikeasti todella huono kielissä. Syy miksi osaan niin paljon kieliä johtuu siitä, että minut on pienestä pitäen altistettu niille. Olin lukenut viittä kieltä ennen yläasteen päättymistä ja nyt jo kymmentä.
Itse jopa usein tietoisesti rikon oikeinkirjoitusstandardeja silloin, kun standardi on mielestäni väärässä. Vastustan esim. nykyistä tapaa kirjoittaa "shakki" ja "shokki" ilman h:ta, hattu-s:llä. Mielestäni hattu-s ei kuulu suomen kieleen, vaikka Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (tunnetaan yleisesti nimellä "kielitoimisto") suosittaa sen käyttöä sh:n sijasta.
Olen tästä samaa mieltä. Hattu-s on siitä huono kirjain, ettei sitä edes löydy tavallisista näppäimistöistä, joten se on kaivettava esiin jostain wikipediasta esim. kopioimalla se sanasta Tšekki. Tässä on muuten hyvä todiste siitä, mitä tapahtuu kun valtio sotkeutuu kielihuoltoon. Esim. englannin- ja saksankieli pärjäävät mainiosti ilman virallisia kielensäätelyelimiä. Saksankielessä otettiin noin kymmenen vuotta sitten käyttöön se kieliuudistus joka loi mm. sanoja kuten "die Schifffahrt". Sanomalehtien (ja normaalin kansan) mielestä nämä uudistukset olivat pitkälti järjettömiä, joten ne eivät ole niitä käyttöönottaneet. Kielelle on annettava tilaa elää. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, että esim. Oxfordin yliopisto kommentoi kieltä ja esittää sille standardeja, mutta on järjetöntä että valtioilla on virallisia kielitoimistoja ja kielenkäyttölakeja jotka kannustavat tai pakottavat tietynlaiseen kielenkäyttöön. Pahin esimerkki tästä on suomenruotsia säätelevä svenska språkbyrån, joka on itsepintaisesti kieltäytynyt hyväksymästä suomenruotsiin edes kaikkein yleisimpiä suomenkielisiä sanoja kuten "kiva" joka on de facto omaksuttu suomenruotsiin. Ranskankielen Académie française taitaa olla vielä pahempi koska se on lobbannut ranskaan lakeja, joiden mukaan väärin kieltä käyttävä voidaan tuomita vankeusrangaistukseen.
Tarkoituksena on, että blogia on helppo seurata sivistystasoon katsomatta.
VastaaPoistaNiin, tarkoitukseni ei siis ollut sanoa, että tämän blogin lukijat olisivat oletusarvoisesti huippusivistyneitä tai huippukielitaitoisia. Kyse oli vain englannin-, ruotsin-, saksan-, ranskan-, latinankielisten sitaattien/käsitteiden tunnistamisesta englannin-, ruotsin-, saksan- jne. kielisiksi. Tämähän ei vielä kerro paljon mitään lukijan sivistystasosta; voi melkoisella varmuudella sanoa, että 100 % tämän blogin lukijoista pystyy tuohon. Toinen juttu olisi, jos täällä olisi pitkiä sitaatteja saksan tai ranskan kielellä ilman minkäänlaista suomennosta (kuten Fi-lib-blogissa on toisinaan ollut) sillä oletuksella, että "kaikkihan nyt osaavat näitä kieliä lukea".
Pointtini oli siis se, että koska vieraskielisistä sitaateista pystyy lähes aina kontekstista tai muuten vain näkemään, minkäkielisiä ne ovat, kielen mainitseminen automaattisesti joka kerta on turhaa ja pitemmän päälle vain lukijaa häiritsevää. Tämäkään ei toki ole mikään 100-prosenttinen sääntö, vaan joskus kielen (tutunkin kielen) mainitseminen voi olla paikallaan. Luulen ettei tämän valinnan tekeminen intuitiivisesti ole sen vaikeampaa kuin sen päättäminen, viittaako johonkin henkilöön pelkästään sukunimellä vai etu- ja sukunimellä, kunhan on tehnyt itselleen selväksi, että kieltä ei tarvitse joka kerta mainita (aivan kuten jostakin henkilöstä puhuttaessa ei tarvitse joka kerta käyttää hänen nimensä koko muotoa).
Pointtini oli siis se, että koska vieraskielisistä sitaateista pystyy lähes aina kontekstista tai muuten vain näkemään, minkäkielisiä ne ovat, kielen mainitseminen automaattisesti joka kerta on turhaa ja pitemmän päälle vain lukijaa häiritsevää. Tämäkään ei toki ole mikään 100-prosenttinen sääntö, vaan joskus kielen (tutunkin kielen) mainitseminen voi olla paikallaan. Luulen ettei tämän valinnan tekeminen intuitiivisesti ole sen vaikeampaa kuin sen päättäminen, viittaako johonkin henkilöön pelkästään sukunimellä vai etu- ja sukunimellä, kunhan on tehnyt itselleen selväksi, että kieltä ei tarvitse joka kerta mainita (aivan kuten jostakin henkilöstä puhuttaessa ei tarvitse joka kerta käyttää hänen nimensä koko muotoa).
VastaaPoistaOlet oikeassa. En itse ajatellut asiaa aiemmin näin. Kielen erillinen mainitseminen varsinkin kun kyse on englannin- tai ruotsinkielestä on varsin turhaa. Pyrin jatkossa kielen mainitsemiseen ainoastaan silloin kun se on mielestäni välttämätöntä. Kiitos vielä kerran :).
Näin muuten eilen Akateemisessa yhden pelkästään välimerkkien käyttöön keskittyvän kielioppaan, joka on ilmestynyt viime vuonna. Kirjoittaja on Pirkko Leino ja kirjan nimi Pilkulleen: opas välimerkkien käyttöön (Otava).
VastaaPoista