Etsin Michiganilaisen Helsingissä asuvan Benjamin Rannan yhteystietoja (olisin kovin kiitollinen, jos joku parempi tiedonkaivaja löytäisi edes jonkun yhteystiedon). Syystä, että Benjamin Ranta kirjoitti Jussi Salorannan kolumniin hyvän vastineen.
Benjamin Rannalla on kolme keskeistä vasta-argumenttia. Suurin osa vapaa markkinatalouden kovimmista puolustajista ovat de facto demokratian kannattajia, kuten esimerkiksi Milton Friedman, Friedrich Hayek ja Robert Nozick. Toiseksi lisääntynyt sosialismi johtaa köyhyyteen, joten mahdollisimman vapaa markkinatalous on tältäkin kannalta katsottuna parempi vaihtoehto. Ja viimeiseksi George Soros on rikas - sosialisti.
Salorannalla on tosin oikeassa väitteessään että markkinafundamentalismi "uhkaa avointa [demokraattista] yhteiskuntaa", sillä markkinafundamentalismin looginen päätepiste on demokratiasta vapaa anarkokapitalistinen yhteiskuntajärjestys. En usko että Saloranta (saatikka Soros) näkee asiaa näin. Hän nojaa (luultavasti tietämättään) Seymour Lipsetin (1922-2006) ja tämän seuraajien demokratiateesiin, jonka mukaan vapaa markkinatalous aikaansaa modernisoitumisen joka puolestaan hävittää valtahierarkiat ja siten luo demokratian. Lipsetin oppilaista mm. Larry Diamond on väittänyt vapaan markkinatalouden ja demokratian suhdetta paraabeliksi. Hänen mukaansa vapaa markkinatalous luo anti-demokraattisia valtahierarkioita pidemmällä tähtäimellä, jonka vuoksi vapaa-markkinatalous on demokratian vihollinen. Ratkaisuksi ehdotetaan sekatalousjärjestelmää tai demokratiaan pohjautuvaan sosialismia (eli sitä vanhanaikaista alkuperäistä sosialidemokratiaa).
Salorannan kolumnin pahin ongelma on hänen puutteellisissa tiedoissa koskien talous- ja doktriinihistoriaa. Ei pelkästään yleisin, vaan ainut, talousjärjestelmä maailmalla on sekatalous. Suunnitelmatalouden pahin ongelma ei ole hayekläinen informaation puute vaan yksityisomistuksen puute. Vaikka virkamies olisi kaikkitietävä, hän ei silti saa suunnitelmataloutta toimimaan. Taloustieteellinen perusta vapaan markkinatalouden kannatukseen ei myöskään lähde Adam Smithin kirjasta The Wealth of Nations (julkaistu 1776) vaan Richard Cantillonin teoksesta Essai sur la Nature du Commerce en Général (julkaistu 1734, su. jotenkin Yritys kaupankäynnin yleisluonteeseen). Turgot, Say ja Bastiat pohjautuvat kaikki Cantilloniin ja ovat vapaan markkinatalouden puolustajille huomattavasti tärkeämpiä teoksia kuin Smithin sekava ja ristiriitainen The Wealth of Nations. Vaikka Smithistä ei erityisemmin pitäisi, tämä ei tarkoita sitä, että Smith olisi jotenkin aika- tai kulttuurisidonnainen 1700-luvun loppupuolelle, kuten Saloranta antaa ymmärtää.
Salorannan käsitys fundamentalismista on kuitenkin kaikkein käsittämättömin: "Uskoakseni kaikenlainen fundamentalismi on vaarallista, olkoon se sitten kyseessä usko oman vakaumuksellisen suuntautuneisuuden oikeaoppisuudesta tai markkinajärjestelmästä." En ole varma tarkoittaako Saloranta oikeasti kaikenlaista fundamentalismia, mutta luultavasti tarkoittaa. Fundamentalismista on tehty sanamörkö, vaikka se juontaa juurensa latinankielen sanasta fundamentum, joka tarkoittaa perustaa (eli ts. asiaan x nojaamista). Itse ainakin olen markkinafundamentalistin lisäksi sananvapausfundamentalismi, omistusoikeusfundamentalisti ja ihmisoikeusfundamentalisti. Muistuttaisin vielä, että Ayaan Hirsi Ali nimistä somalipakolaista on mediassa haukuttu sananvapausfundamentalistiksi ja liberaaliksi fundamentalistiksi, koska hän on päästänyt suustaan sammakoita kuten "Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille" ja "Lehdistöä ei saa sensuroida muslimien vaatimuksesta".
Soroksesta voisi vielä mainita, ettei hän ole huono lähde vain vasemmistolaisuutensa tähden vaan myös siksi, että hän ajaa veropuheillaan omaa etuaan. Soros on kuuluisa sijoituksiensa lisäksi siitä, ettei hän joudu maksamaan USA:n korkeita veroja koska hänen sijoitusyhtiönsä sijaitsee Bahamalla. En vastusta veronkiertoa, mutta on raukkamaista kiertää veroja samalla kun lobbaa korkeampien verojen puolesta. Suuryhtiöt hyötyvät yleensä korkeammista veroista koska ne jäädyttävät talousjärjestelmän, joka estää pienempiä kilpailijoita anastamasta suurempien markkinaosuuksia. Markkinataloudessa yhtiö ei voi kasvaa rajattomasti ilman valtion apua, koska liian suuri yhtiö kärsii samasta ongelmasta valtioiden kanssa: se ei kykene tehokkaaseen resurssien kohdentamiseen.
Salorannan puolustukseksi sanottakoot, että hän kirjoittaa yleensä paljon parempia (lukemisenarvoisia) kolumneja ja ylläpitää hyvää blogia. Silti Markkinafundamentalismi toimii hyvänä muistutuksena siitä, ettei kokoomuksen sosialistiseen opiskelijajärjestöön Tuhatkuntaan kannata liittyä. Jos on siihen suuntaan kallellaan, suosittelen ennemmin Kokoomusnuoria (huom. 30-vuoden yläikäraja).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti