Media on vasemmalla, eikä kyse ole pelkästään "vihamielinen media"-effektistä. Esimerkiksi ruotsalaisen tutkimuksen mukaan 14 % ruotsalaisista mediatyöntekijöistä äänestäisi Ruotsin Vasemmistoliittoa, 23 % vihreitä ja 30 % sosiaalidemokraatteja. Vastaavat luvut koko kansalle samaan aikaan tehdyssä Temo:n mielipidekyselyssä olivat 5 %, 5 % ja 37 %. Toisin sanoen ruotsalaisista 47 % kannattaa vasemmistoa, mutta ruotsalaisesta mediasta 67 % kannattaa vasemmistoa. Kaiken lisäksi, ruotsalaisista ainoastaan pieni osa kannattaa äärivasemmistoa, mutta ruotsalaisista mediatyöntekijöistä peräti yli kolmannes. Täten ei liene epäselvää kenen joukossa ylenanti ja Totuus seisovat.
Aina Bendan teoksesta Trahison des Clercs (1928) lähtien, median vasemmistolaisuutta on selitetty kutakuinkin näin: Ihmiset jakautuvat (hyvin rajusti kategorisoiden) kahteen lohkoon: liberaaleihin ja sosialisteihin. Kyvykkäät liberaalit hakeutuvat yksityisen sektorin korkeapalkkaisiin virkoihin, kyvykkäät sosialistit hakeutuvat markkinavoimilta pitkälti suojattuihin virkoihin kuten mediataloihin, yliopistoihin, kirjastoihin, tutkimusinstituutteihin, kouluihin ja ennenvanhaan myös kirkkoihin. Kansalaismielipidettä ei hallita yrityksistä käsin, vaan sitä hallitaan mediataloista, yliopistoista, kirjastoista, tutkimusinstituuteista, kouluista ja ennenvanhaan myös kirkoista. Vasemmistolaiset hallitsevat kansalaismielipiteitä muokkaavia laitoksia. Ergo, kansalaismielipide siirtyy vasemmalle.
Declan McCullaghilla esittää asiasta tarkemman analyysin [mp3-tiedosto]. Sen lisäksi että journalistit ovat muiden vasemmistoälykköjen tapaan ahneita ja kateellisia, 1) heidän alallaan on kova kartellisointi. Myös 2) lehtien lukijat ja uutisten katselijat ovat keskimääräistä enemmän vasemmalla ja kaiken lisäksi 3) medialahjakkuudet tulevat humanistisilta aloilta ja ovat jo siten valmiiksi vasemmalle kallellaan. Mediayhtiöt ovat huomanneet, että 4) ideologisesti kovan vasemmistolaisen palkkaaminen on halvempaa ja maksimoi täten voittoja. Valtiolla ja poliitikoilla on myös näppinsä pelissä, koska 5) julkiset tilastot ovat ilmaisia ja poliitikkoja puoltaviin uutisiin on helppo löytää haastateltavia. Monet 6) mediatyöntekijät kuuluvat eri poliitikkojen lähipiiriin, jolloin poliitikon ammatin kimppuun käyminen on hankalaa. Kaiken kukkuraksi 7) mediatyöntekijät voivat saada lunnaita tai suojatyöpaikkoja, mikäli he ovat kohdelleet oikeita poliitikkoja lempeästi aiemmin. (Tämä analyysi ei välttämättä päde kaikilta osin Suomeen.)
(Asiasta kiinnostuneille suosittelen myös tätä Robert Nozickin artikkelia, Jane Haddamin tekstiä, sekä aikaisempaa fi-lib postaustani.)
Median tarkoitus on julistaa. Julistajat ovat uskossaan vahvoja, ja heidän oikeutuksensa julistukseen kumpuavat halusta muuttaa maailma. Yksilönvapauksia korostavat ovat usein tyytyväisiä saadessaan elää omaa, rauhallista elämäänsä, eivätkä ääriaineksia lukuunottamatta koe erityistä tarvetta julistaa - pikemminkin keskustella keskenään samanmielisten kanssa. Sosialismi ideologiana puolestaan edellyttää koko yhteiskunnan ohjausta, ja sitä varten ideologiaa pitää julistaa sormi ojossa ympäriinsä. Ei siis mikään ihme, että mediaan kertyy enemmän vasemmalle kallellaan olevia kuin yksilönvapautta korostavia.
VastaaPoistaYksi asia mitä itse olen miettinyt, on se tosiasia, että huonot uutiset myyvät mutta hyvät eivät. Siten median kannattaa kirjoittaa uutisia tyyliin "suuri pimeys tulee ja me kaikki kuolemme" ja täten pauhata mm. ilmastonmuutoksesta, sodista, epidemioista ym. mikä saa median automaattisesti kuulostamaan vasemmistolaiselta. Toisaalta media voisi myös kirjoittaa katastrofiuutisia liberaaliin sävyyn tyyliin: "julkinen terveydenhuolto ei toimi" tai "suomalainen koulutusjärjestelmä on katastrofin partaalla".
VastaaPoista