Tavanomaisin minua kohtaan kohdistettu syytös on "objektiiviton/loputon Yhdysvaltojen ihailu". Sen lisäksi, että suuhuni asetetaan sanoja, mielipiteitä ja näkemyksiä joihin en yhdy, saan kuulla toistuvasti, että minulta puuttuu joko objektiivinen analyysikyky tai etten muuten vaan elä reaalimaailmassa. En ihaile Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, en ihaile yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa, enkä ihaile amerikkalaisen kulttuurin kaikkia osia, mutta ihailen amerikkalaisen kulttuurin pääpiirteitä.
Yhdysvallat tunnetaan Suomessa yhä enemmän valtion ulkopolitiikan perusteella, jonka media maalaa kapitalistien ristiretkeilyksi, jossa vannotaan öljyn ja kristinusko nimeen. See mikä ei tämän kattokäsitteen alle mahdu, on joko köyhien tai ympäristön armotonta sortamista ja tuhoamista. Yllätyksellisesti olen median kanssa tästä jokseenkin samaa mieltä. Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa on merkittäviä elementtejä amerikkalaisten suuryritysten suojelusta. Kapitalismia tämä ei tosin ole, vaan lähinnä merkantilismia joka johtaa sosialismiin. Yrityksen etujen ajon seuraava askel on yrityksen sosiaalisoiminen Oy Valtionyhtiö AB:ksi ja siitä seuraava askel on yrityksen virastoiminen. Suomessa trendi kulkee onneksi (tilapäisesti) toiseen suuntaan; tieliikennelaitos yhtiöitiin Oy Destia AB:ksi. En kannata, enkä varsinkaan ihaile tällaista ulkopolitiikkaa. Vaikka aluksi kannatin Irakin sotaa, vastustan sitä nyt. Vastaisuudessa tulen vastustamaan kaikkia sotia, talouspakotteita ja muuta agressiivista ulkopolitiikkaa.
Yhdysvaltojen sisäpolitiikka on jopa sen ulkopolitiikkaa kauheampaa. Lentämisestä on tullut suoriutumista. Ennen koneeseen nousua on suoriuduttava turvatarkastuksesta ja törkeästä kyselystä, maahantullessa on suoriuduttava toisesta kyselystä ja viimeiseksi on suoriuduttava tullista. Ja tällöin olet suoriutunut vasta amerikkalaisen terminaalin läpi. Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa näkyy se sama vallan- ja väkivallan palvonta, joka on varsin ilmeinen valtion ulkopolitiikassa. Esimerkiksi paikallisen vedenottopaikan ympärillä on viisi metriä korkea piikkilanka-aita, kameravalvonta ja aluetta kiertävä aseistettu vartiosto. Suomalaista vedenottopaikkaa kuvastaa parhaiten kyltti "pohjavesialue, teiden suolausta vähennetty". Laittomien huumeiden käyttö rinnastetaan Yhdysvalloissa yhä pahoinpitelyyn tai ryöstöön, Suomessa parkkisakkoon.
Vaikka Yhdysvaltojen politiikka on pitkälti epämiellyttävää, on sen positiivinen puoli siinä, ettei politiikka ole tunkeutunut yhteiskunnan jokaiselle osa-alueelle. Kuten Suomessa, sääntelyitä on kaikkialla, mutta toisin kuin Suomessa, sääntely ei ole tappanut puolta kansantaloutta. Suomesta on tullut maa, jossa yrittämisestä rangaistaan, jossa menestyminen on vaikeaa ja jossa yhteiskuntaluokasta kapuaminen toiseen on mahdotonta.
Yhdysvaltalaisen kulttuurin pääpiirteisiin kuuluu yhä vapauden arvostus. Valtiollisiin projekteihin suhtaudutaan skeptisesti. Presidentinvaaleissa ei voi pärjätä ilman markkinatalousmyönteistä retoriikkaa. Yhdysvaltalaiset arvostavat yrittämistä ja toisin kuin Länsi-Eurooppalaiset, he ymmärtävät, ettei bisneksissä menestynyt yrittäjä ole rikollinen tai paha ihminen, vaan hän on omalla menestyksellään hyödyttänyt koko yhteiskuntaa. Yhdysvaltalaiset tietävät, että rikkaaksi tuleminen vaatii kovaa ja pitkäkestoista työtä ja että rikkaiden rankaisu kovilla veroilla on yksinkertaisesti väärin. Tämä ei toki tarkoita, etteikö yhdysvaltalaisessa kulttuurissa olisi ongelmia. Esimerkiksi yllä mainittu väkivallan ihannointi ja fundamentalistinen kristinusko ovat tällaisia. Kulttuuria ei kuitenkaan tule tuomita tai ylistää sen yksittäisten vikojen tai hyveiden tähden. Se on nähtävä yhtenä kokonaisuutena; ja kokonaisuutena yhdysvaltalainen kulttuuri saattaa hyvinkin olla maailman paras.
Liberalismin edistäminen on mahdotonta nykyisessä kulttuurissa. Paskaa tulee niskaan, vaikka olisi kuinka hyvät järkiargumentit. Liberalismin edistäminen vaatii myönteisemmän kulttuurin pohjakseen. Miten suomalaisesta kulttuurista saataisiin enemmän vapautta ja yritteliäisyyttä arvostava? Bloggaamalla?
VastaaPoista"Miten suomalaisesta kulttuurista saataisiin enemmän vapautta ja yritteliäisyyttä arvostava? Bloggaamalla?"
VastaaPoistaMielestäni blogaaminen on avainasemassa. Se on halpa, tehokas ja sensuroimaton tapa puhua suurehkolle yleisölle. Esim. Munkhammarin blogilla on lähes 200 000 kuukausittaista kävijää ja hän blogaa noin 60 % ruotsiksi 40 % englanniksi. Olen itse painottanut entistä enemmän, että ns. liberaali vallankumous ei ole pääsiassa poliittinen mullistus vaan kultturellinen vallankumous (joka muokkaa lopulta myös politiikkaa).
On ehdottoman tärkeää saada lisää liberaaleja blogaajia jotka:
1) Kirjoittavat täysin, tai lähes täysin, suomeksi. Kukaan ei jaksa lukea kielisotkuja. Blogi ei ole osa CV:tä, sen tarkoitus ei ole todistaa kielitaito. Lisäksi mm. englanninkielisiä blogeja on jo enemmän kuin tarpeeksi, eikä suomalaisilla liberaaleilla ole niin mullistavia ajatuksia, että ne ansaitsisivat englanninkielisen blogin.
2) Kirjoittavat helposti ymmärrettäväa suomenkieltä. Sivistyssanoja on hauska viljellä, mutta ne tekevät tekstistä vaikeaselkoista. Toinen ongelma on ylipitkissä lauseissa. Tiedän että syyllistyn näihin itse, mutta ainakin teen parhaani, jotten syyllistyisi :).
3) Kirjoittavat suht. säännönmukaisesti. On vaikea ja ärsyttävä seurata blogeja joissa voi ajoittain olla vuoden tauko ja myöhemmin blogataan viidesti päivässä. Ongelma ei ole niinkään optimipostausmäärien löytäminen, vaan se, ettei pysty pitäytymään tietyssä tahdissa. Itse kirjoitan valmiiksi postauksia aika ajoin ja postaan ne vasta sitten kun on sellainen aika, jolloin en jaksa, ehdi tai voi kirjoittaa.
4) Kirjoittavat omalla nimellään. Väitän, että Suomessa on paaaljon liberaaleja, jotka eivät uskalla tulla ulos kaapista. Puolet seuraamistani liberaaliblogeista blogaavat nimimerkeillä. Toki, monien on aivan pakko tehdä näin. Olisi todella tärkeää, että liberalismilla olisi Suomessa edes joitakin vakavastiotettavia nimiä, koska nyt liike näyttää ulospäin lähinnä fantomkirjoittajien armeijalta höystettynä joillakin vihaisilla nuorilla miehillä ja muutamilla eksentrikoilla.
5) Kirjoittavat ystvävälliseen sävyyn. Vaikka olisin kaikissa muissa asioissa väärässä, niin olen ainakin oikeassa siinä, ettei monille niin epämiellyttävää ajatusrakennelmaa kuin liberalismia, edistetä sillä, että kirjoittaja kuulostaa itse tuotettaan epämiellyttävämmältä.
Usa on sikäli eri asemassa kuin muut maat, että sillä ei ole "ulkopolitiikkaa" siinä mielessä, kuin suomalaiset ymmärtävät ulkopolitiikan. Lyhyesti totean, että Usan "ulkopolitiikka" on "sisä"politiikan reflektio. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta nekin alkavat olla jo 70 vuoden takaa.
VastaaPoistaLasse, laitoin sun hotmeiliin äsken viestin vähän asiaa sivuten.
"Usa on sikäli eri asemassa kuin muut maat, että sillä ei ole 'ulkopolitiikkaa' siinä mielessä, kuin suomalaiset ymmärtävät ulkopolitiikan. Lyhyesti totean, että Usan 'ulkopolitiikka' on 'sisä'politiikan reflektio. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta nekin alkavat olla jo 70 vuoden takaa."
VastaaPoistaTuo on tärkeä pointti, jota en itse oivaltanut aiemmin. Jo Britit tekivät esim. omasta orjuudenkieltopolitiikastaan (osa sisäpolitiikkaa) koko maailmaa kattavan kiellon. USA on harjoittanut vastaavaa mm. merirosvouksen vastaisessa politiikassaan ja sittemmin huumesodassa, johon muut maat on pakotettu mukaan. Suurvallan ulkopolitiikka tuntuu olevan, kuten sanoit, sisäpolitiikan jatke ja D.C.:stä katsoen muut itsenäiset valtiot näyttävät ikään kuin USA:n provinsseilta.
"Lasse, laitoin sun hotmeiliin äsken viestin vähän asiaa sivuten."
Ah, kiitos. Vastailen kyllä, kunhan ehdin.