Lukijoiden pyynnöstä, ja Lars Östermanin blogin suosion innoittamana, kirjoitan vastedes enemmän rahasta ja taloussykleistä "rahateoria"-tunnisteen alla. Niille jotka eivät ole vielä tutustuneet Lars Östermanin blogiin, kerrottakoon että Lars näkee aivan oikein inflaation ongelman ja ehdottaa ratkaisuksi keskuspankin luomaa fiat rahaa 100 % reservivaatimuksella. Tämä ratkaisu poistaisi lyhyellä aikavälillä teoriassa noin 9/10 osaa (90 %) ja käytännössä noin 2/3 (67 %) - 5/6 (83 %) osaa vuosittaisesta inflaatiosta (Palaan tähän...). Pitkällä aikavälillä inflaation ongelma olisi puolestaan riippuvainen siitä miten valtiollinen keskuspankki jatkossa toimisi (...ja tähän...). Mielestäni kuitenkin kultakanta 100 % reservivaatimuksella olisi vielä parempi ratkaisu, sillä se poistaisi inflaation ongelman kokonaan. Syy miksi Lars näkee asian toisin, johtunee siitä, että hänen ja minun käyttämät inflaatiomääritelmät poikkeavat hieman toisistaan (...ja tähän myöhemmin.).
Valitettavan harvat kaduntallaajat (ja vielä harvemmat taloustieteilijät) ymmärtävät tänään inflaation ongelman ja ne jotka niin tekevät, vastustavat yleensä kultakantaa kahdesta keskeisestä syystä. Ensinäkin kultaa pidetään arvottomana koska sillä ei uskota olevan ihmiselle mitään ns. käyttöarvoa kuten ruoalla, vedellä tai vaatteilla on. Monetaristit (mm. Milton Friedman) jopa olettivat 1970-luvulla, että kullan hinta romahtaisi sen jälkeen kun Nixon sulki kultaikkunan mutta toisin kävi - kullan hinta yli kaksikymmenkertaistui seuraavan kymmenen vuoden aikana. Monetaristien (ja muiden neoklassisten taloustieteilijöiden) arvoteorian virhe juontaa itse asiassa juurensa yliarvostetusta Adam Smithistä, joka muiden virheidensä ohella erittelin tavaroiden arvon kahteen osaan: vaihtoarvoon ja käyttöarvoon, jossa tietyt tuotteet (kuten kulta) omasivat suuren vaihtoarvon, kun taas toisten tuotteiden (kuten vesi tai ruoka) käyttöarvo on paljon suurempi. Vaikka tämä saattaa kuulostaa aluksi järkeenkäyvältä, Smithin teoria on valitettavasti täysin väärä. Jokaisella tuotteella on yhtä monta (rahassa mittaamatonta, muttei mittaamattoman arvokasta) arvoa kuin maailmassa on ihmisiä, mutta jokaisella tuotteella on vain yksi maailmanmarkkinahinta. Kysyntä ja tarjonta määräävät tämän hinnan päivittäin maailmanmarkkinoilla, mutta kysyntä ja tarjonta eivät määrää tuotteen arvoa. Syy miksi ruoka on halpaa ja kulta on kallista, johtuu siitä, että ihmiset ovat valmiita maksamaan kullasta enemmän mitä he ovat valmiita maksamaan ruoasta. Mutta koska ruoka on ihmiselämän jatkuvuuden kannalta tärkeämpää, ruoan hinta voi potentiaalisesti nousta miten korkealle tahansa jopa kullan hintaa paljon korkeammalle.
Toinen kultaa vastaan käytetty argumentti kuuluu: "kullankaivuu on kallista ja koska kultaa käytetään ainoastaan rahana, yhteiskunta säästäisi, mikäli rahana käytettäisiin jotain muuta kuin kultaa". Raha on sikäli merkillinen tavara, koska sen hyöty koostuu ainoastaan sen vaihtoroolista, mikä vuoksi mikä tahansa materiaali kullasta paperiin voi ottaa rahan roolin. Kulta on ollut kautta ihmiskunnan historian yleisin raha, koska kultaa on mahdotonta väärentää ja sen hinta pysyy suhteellisen vakaana suhteessa muihin tuotteisiin. Kukaan ei väitä poliiseja tai oikeusistuimia hyödyttömiksi, sillä ne suojaavat yksityisomaisuutta ja kaventavat rikollisten toimintamahdollisuuksia. Samasta syystä kulta on tärkeää, sillä se suojelee yksityisomaisuutta keskuspankin ja yksityisten pankkien harjoittamalta järjestäytyneeltä rikollisuudelta eli katteettoman rahan luonnilta eli inflaatiolta. Ne joiden mielestä keskuspankit eivät tarvitse rajoitteita, voivat kääntää katseensa kohti Zimbabwea jossa vuosittainen inflaatio ylitti 1 000 000 % rajan.
perjantai 20. kesäkuuta 2008
Kulta on tärkeää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ihan kysyisin tuosta kultakannasta sellasta, että eikö tuo aiheuttaisi itse asiassa jatkuvan deflaation? Kultahan säilyttää hyvin arvonsa osaksi jo senkin takia, että sen määrä on suht vakio. Se on kestävää eikä uutta kultaa kaiveta järin paljoa vuodessa. Talouden koot sen sijaan ei pysy samana vuodesta toiseen vaan ne tuppaavat kasvamaan. Jos esim jonain tiettynä ajan jaksona talouden koko kaksinkertaistuu, niin eikö tuona samaisena ajan jaksona myös kullan arvon pidä tuplaantua? Ainakin omasta mielestä noilla pitää olla yhteys, jos kultaa käytettäisiin valuuttana.
Ihan kysyisin tuosta kultakannasta sellasta, että eikö tuo aiheuttaisi itse asiassa jatkuvan deflaation?
Tuo on itse asiassa eritäin hyvä kysymys ja vaatii suht. pitkän vastauksen. Mutta näin lyhyesti oikea vastaus on kyllä. Kultakanta aiheuttaa jatkuvan deflaation. Tämä deflaatio ei kuitenkaan ole niin pelottava asia kuin yleisesti luullaan, sillä ne kaikkein pahimmat deflaation jaksot ovat syntyneet juuri 100 % reservivaatimuksen puutteen ja fiat rahan ansiosta. Näissä skenaarioissa rahaa pumpataan ensin vaikka 100-kertaisesti sen alkuperäisen määrän verran ja kun kupla puhkeaa seuraa 100-kertainen nopea ja äärimmäisen tuhoisa deflaatio. Tämä deflaatio on siksi äärimmäisen tuhoisa, koska se vähentää nopeasti liikkeellä olevan rahan määrää (ja tämän vuoksi ne hinnat tippuvat). Koska kultaa on käytännössä lähes mahdoton tuhota, kulta ei koskaan vähene eli liikkeellä oleva rahamäärän määrä ei tipu, mutta samalla kuitenkin hinnat laskevat (mutta hitaasti 1-2 % vuosivauhtia). Perustelen tämän eron tarkemmin hieman myöhemmin.
Deflaatiopeikko on melkolailla triviaali ongelma kultakannan osalta. Kapitalistinen tuotantorakenne, tuottavuuden kasvu, jne. johtavat minusta universaalisti laskevaan hintatasoon. Keynesiläinen vasta-argumentti on tietenkin, että työvoimamarkkinat eivät jousta alaspäin psykologisista syistä, mutta tämä on minusta äärimmäisen heikko argumentti. Empiirisesti on havaittu että deflaatio ja talouskasvu eivät ole toisensa poissulkevia. 1800-luvun USA:ssa vallitsi lähes poikkeuksetta laskeva hintataso, ja reaalinen ostovoima tuplaantui 50-vuodessa. Talouskasvu oli räjähdysmäistä.
Mises ja Rothbardhan osoittivat että mikä tahansa rahan määrä taloudessa on riittävä. Kultaa, ja muita metallejahan voi jakaa lähes äärettömän pieniin osiin, atomitasolle asti, ja hyödykerahoja voi olla useita käytössä. Lisäksi esim. kullalla ja muilla hyödykkeillä on toimivat futuurimarkkinat. Klassisen misesiläinen johtopäätös kuuluukin ettei rahan lisäyksellä voi olla sosiaalisesti hyödyllisiä vaikutuksia.
Walter Block on kuitenkin esittänyt mielestäni osuvaa kritiikkiä, ja esitti, että tilanteessa jossa esim. kullan hyödykemarkkinoiden ollessa saturaatiopisteessä, voi olla kannattavaa siirtää kultaa hyödykekäytöstä rahakäyttöön.
Ehdit kommentoida tätä juuri ennen kun sain kasaan seuraavan postauksen, jossa tarkennan argumenttiani.
Deflaatiopeikko on melkolailla triviaali ongelma kultakannan osalta. Kapitalistinen tuotantorakenne, tuottavuuden kasvu, jne. johtavat minusta universaalisti laskevaan hintatasoon.
Olen samaa mieltä. Kapitalismissa, kultakannan alla, 2-3 % vuotuinen deflaatiosta tulisi normi.
Keynesiläinen vasta-argumentti on tietenkin, että työvoimamarkkinat eivät jousta alaspäin psykologisista syistä, mutta tämä on minusta äärimmäisen heikko argumentti.
Tämä Keynesin argumentti on mielestäni vain yleisesti ottaen huono, mutta se on luultavasti pätevä silloin kuin fiat-rahan luoma kupla puhkeaa, sillä silloin vuotuiset deflaatiot voivat olla todella ennalta arvaamattomia, nopeita ja jopa kymmeniä tuhansia prosentteja vuodessa. Tällöin on mahdollista, että työvoimamarkkinat eivät jousta alaspäin riittävän nopeasti. Tosin kultakannan alla deflaatio on niin pieni ja ennalta arvattava, ettei se tuota työmarkkinoille sopeutumiselle mitään vastaavia ongelmia.
Mises ja Rothbardhan osoittivat että mikä tahansa rahan määrä taloudessa on riittävä. Kultaa, ja muita metallejahan voi jakaa lähes äärettömän pieniin osiin, atomitasolle asti, ja hyödykerahoja voi olla useita käytössä.
Tosin Rothbardin yksi teesi on myös se, että jotta ihminen pystyy valitsemaa kahden asian väliltä, tulee valintojen olla järkeviä ja sellaisia että henkilö pystyy ne itse ymmärtämään. Tämän vuoksi pienin mahdollinen rahayksikkö taitaa olla kulta murunen, joita mahtuu yhteen unssiin muistaakseni 4 800 (yksi Krugerrand kultaunssi on n. 10 % kahden euron kolikkoa suurempi ja 20 % paksumpi, mutta selvästi painavampi). Tosin mikäli tosiaan kulta loppuu kesken (eli siitä tulee niin arvokasta, ettei sitä enää voida jakaa) astuvat muut hyödykerahat paikkaamaan kullan roolia. Kullan lisäksi ainakin platina, palladium, hopea ja kupari ovat toimivia rahayksiköitä ja siten minun on vaikea kuvitella, että päästäisin joskus sellaiseen tilanteeseen, jossa nämäkin yksiköt loppuisivat kesken.
Walter Block on kuitenkin esittänyt mielestäni osuvaa kritiikkiä, ja esitti, että tilanteessa jossa esim. kullan hyödykemarkkinoiden ollessa saturaatiopisteessä, voi olla kannattavaa siirtää kultaa hyödykekäytöstä rahakäyttöön.
En valitettavasti ole kuullut tätä argumenttia ennen, joten en osaa ottaa siihen kantaa. Tosin noin päällisin puolin argumentti kyllä kuulostaa ihan järkeenkäyvältä.
Sinulla näyttää myös olevan blogi, lisään sen listaani kun suoritan seuraavia päivityksiä.
Nopeasti Blockin artikkeleita silmäillen olettaisin argumentin löytyvän kokonaisuudessaan tästä: http://mises.org/journals/qjae/pdf/qjae7_1_4.pdf
Lähetä kommentti