Kapitalismissa on suorastaan tyypillistä seuraavanlainen toiminta (tämä on tositarina): suomalainen paperiyhtiö kaataa Venäjän Karjalassa puuta ja rahtaa sen Suomeen paperitehtaalle. Ruotsalainen paperitukku ostaa ko. paperin ja rahtaa sen varastoonsa Uumajaan. Tamperelainen sanomalehti ostaa paperinsa mistä halvimmalla saa, tällä kertaa Uumajasta, vaikka lähin paperitehdas on 30 kilometrin päässä Tampereelta. Puuta kuljetettiin 400km ja paperia 600km jotta päästiin mahdollisimman halvalla. Suunnitelmataloudessa tällainen tuhlaus ei olisi mahdollista eikä edes sallittua.
En epäile ollenkaan paperitehdasesimerkin todenperäisyyttä, mutta jotta kommunistit olisivat mahdollisimman hyvässä lähtöasemassa oletetaan kaiken lisäksi että tampereen seudulla kasvavat puut soveltuvat tamperelaisen paperitehtaan paperinvalmistukseen, että tamperelainen paperitehdas tuottaa tamperelaisen sanomalehden tarvitsemaa sanomalehtipaperia, että kaikki tampereella tuotettu sanomalehtipaperi päätyy lopulta tamperelaisen sanomalehden käyttöön ja että puun/paperinkuljetus johtuu markkinataloudesta eikä esim. minimipalkkojen ja verojen kierrosta tai julkisen sektorin erityistukijen nauttimisesta. Kysymys kuuluu: miksei tamperelainen paperitehdas osta ja kaada tampereen seudun metsiä ja miksei paperitehdas rahtaa paperia suoraan naapurissa sijaitsevalle sanomaehdelle kiertämättä Uumajan kautta?
Oikea vastaus on: hintamekanismiin luottava ja talouslaskuun kykenevä kapitalisti huomaa kyseisen toiminnan kannattavaksi (eli järkeväksi). Paperitehdas ei kaada puuta Tampereen seudulta, koska palkkoihin kuluvat kulut ovat paljon suurempia Tampereella kuin mitä ne ovat Venäjän Karjalassa. Vaikka karjalalaiset kirvesmiehet olisivat yhtä hyviä kuin heidän tamperelaiset vastineet, he kaatavat puuta koska tamperelainen paperitehdas maksaa heille kovempaa palkkaa kuin mitä paikalliset yrittäjät. Vastaavasti tamperelaiset kirvesmiehet ovat töissä esim. rakennuksilla, jossa heidän palkkansa on kovempi mitä se olisi puita kaataessa. Toisin sanoen, niin kauan kun tulotaso on heikompi Venäjän Karjalassa kuin mitä se on Tampereella, on se kaikkien kannalta kannattavaa (eli järkevää) mikäli paperitehdas nostaa karjalalaisten palkkoja käyttämällä karjalalaista puuta paperin valmistukseen. Vastaavasti tamperelainen paperitehdas rahaa paperit Uumajan varastoon, koska lähialueella ei ole muuta sanomalehtipaperin varastoimiseen sovelutvaa rakennusta. Paperin raahaaminen Uumajaan ja takaisin on jälleen kaikkien kannalta kannattavaa (eli järkevää) sen sijaan, että paperitehdas tai sanomalehtitalo käyttäisi varojaan uuden paperivaraston rakentamiseen Tampereelle.
Koska sosialismissa ei ole hintamekanismia, yllä kuvailtu järkevä resurssien kohdentaminen on täysin mahdotonta. Tästä huolimatta sosialismi vallitsi Neuvostoliitossa yli 70 vuotta. Tämä oli mahdollista koska sosialismi ei ollut maailmanlaajuinen vaan alueellinen. Vaikka alueellisesti rajattu neuvostokommunismi loi katastrofaalisen kulutustuotteiden puutoksen sekä tuotannon äärimmäisen vääristymisen, kykenivät valtion suunnittelijabyrokraatit jonkin sortin talouslaskuun koska Neuvostoliitto myi raaka-aineita (kuten kultaa ja bensaa) ulkomaille kovan valuutan (kuten dollarien ja suomen markkojen jne.) vastineeksi, koska hintoja pystyttiin kopioimaan mm. Yhdysvalloista ja Hongkongista, ja koska Neuvostoliitto "salli" maan sisäiset pimeät markkinat (ven. блат [blat]) valtionyhtiöiden välillä.
Mises toki myönsi alueellisen sosialismin mahdolliseksi, ja lisäsi että sosialismi on mahdollista myös kahdessa muussa erityistapauksessa. Ensinäkin sosialismi voi elää jonkun aikaa loisena markkinatalouden luomasta pääomasta. Esimerkiksi Kuuba oli ennen Castron kommunistista vallannousua Etelä-Amerikan rikkain valtio ja oli itseasiassa Italiaa ja Espanjaa rikkaampi - 50 vuotta sosialismia on tehnyt tuhonsa ja tänä päivänä Kuuba on yksi Etelä-Amerikan köhimmistä valtioista ja lähes kymmenen kertaa Italiaa ja Espanjaa köyhempi. Toiseksi sosialismi on mahdollista kun tuotanto on äärimmäisen alkeellista ja väestö on pieni. Esimerkiksi sadan hengen metsästäjä-keräilijä yhteiskunnassa suunnittelijan täytyy päättää tuottaako yhdyskunta 100 kiloa kasviksia, 100 kiloa lihaa vai jonkun yhdistelmän siltä väliltä. Koska tässä alkeellisessa talousjärjestelmässä on vain yksi helposti ratkaistava yhtälö, suunnittelija pystyy valitsemaan jonkun melko-optimaalisen keskitien. Nykyaikaisessa taloudessa jossa ihmisiä on 6,4 miljardia ja tuotteita on tuhansia triljardeja suunnitelijan työ muuttuu mahdattomaksi. Hänen keskeinen ongelma ei pelkästään ole missä suhteessa kutakin tuotetta tulisi tuottaa, vaan tulisiko tiettyjä tuotteita ylipäätään tuottaa.
Hyvinvointivaltioiden julkiset sektorit kärsivät niin ikään talouslaskun ongelmasta. Vaikka ne eivät kykene järkevään resurssien kohdentamiseen, ne toimivat joten kuten sillä ne pystyvät hyödyntämään markkinatalouden luomia hintoja sekä elämään loisen lailla marikkinataloudessa tuotetusta pääomasta.
Suosittelen myös Toni Heinosen artikkelia Talouslaskun ongelma.
Paperitehtaalla joka on 30 kilometrin päässä Tampereelta tarkoitettanee Tervasaaren tehdasta. Tervasaaren tehtaalla ei valmisteta sanomalehtipaperia, sen sijaan siellä valmistetaan ruskeata voimapaperia, tarrapaperia, tarran taustapaperia ja kirjekuoripaperia.
VastaaPoistaPaperitehtaalla joka on 30 kilometrin päässä Tampereelta tarkoitettanee Tervasaaren tehdasta. Tervasaaren tehtaalla ei valmisteta sanomalehtipaperia, sen sijaan siellä valmistetaan ruskeata voimapaperia, tarrapaperia, tarran taustapaperia ja kirjekuoripaperia.
VastaaPoistaAh, kiitos tiedosta. Vähän arvelinkin, että tehdas tuottaisi vääränlaista paperia, koska muuten ainakin osa kuljetuksista suunnattaisiin suoraan tamperelaiselle sanomalehtitalolle (koska lehti käyttää aika paljon paperia, tosin sanomalehtipaperin tuotanto saattaisi olla sesonkista - kuten myös lehden paksuus jne.). Luulen, että kommunistit ajattelevat, että tehtaan tuotanto voitaisiin helposti muokata tuottamaan myös sanomalehtipaperia, jota sitten voitaisiin "tehokkaasti" kuljettaa suoraan sanomalehtitalolle. Tässäkin väittämässä on tusinoittain ongelmia kuten mm. tehtaiden kannattaa erikoistua tiettyihin tuotteisiin (marginaalikustannukset vähenevät tuotannon kasvaessa), kuljettaminen rekalla edestakaisin on suht. halpaa ja ympäristöystävällistä (mm. banaanien kuljetus rekoilla ja laivoilla Etelä-Ameriikasta asti suomalaisiin kauppoihin on ympäristöystävällisempää kuin kuluttajien tekemät yksittäiset kauppareissut näihin lähikauppoihin) ja jos tehdas pistetään tuottamaan myös sanomalehtipaperia kuka sitten tuottaa tarvittavaa pakkauspaperia jne.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että suunnitelmatalous monimutkaisissa korkean teknologian yhteiskunnissa on käytännössä mahdottomuus. Ongelmana näissä vertailuissa on vaan byrokraattisen sosialismin ja vapaan markkinatalouden käsittäminen juuri teoreettisena vastakohtaparina. Kuitenkin käytännössä kaikki maailmanhistorian yhteiskunnat ovat rakentuneet markkinataloudellisesta perustasta (tukialue) ja byrokraattisesta hallinnosta (armeija ja veronkanto). Nykypäivän Kiinassakin kommunistinen puolue hallitsee yksinvaltaisesti laajaa markkinataloudellista tuotantojärjestelmää. Kyse on lopuksi vain siitä, millaiseksi byrokratian ja talouselämän välinen suhde muodostuu. Tästä jokseenkin erillinen kysymys ovat ihmis- ja kansalaisoikeudet.
VastaaPoistaEsimerkiksi Neuvostoliiton totalitaristinen terrorihallinto selittyy pitkälti venäläisen poliittisen kulttuurin elitistisellä perinteellä, jossa tavallista kansaa pidetään lähinnä karjana. Koska kansa ei ymmärrä omaa parastaan, täytyy sen päähän takoa järkeä moukarilla. Latinalainen Amerikka on myös ollut kulttuurillisesti epätasa-arvon läpitunkema riippumatta diktaattorin sijainnista oikeisto/vasemmisto-akselilla. Toisen maailmansodan jälkeen koko alue taantui taloudellisesti Eurooppaan verrattuna, ei vain Kuuba (jonka kehitys muodostui epäterveelle pohjalle USA:n saarron ja NL:n tukiaisten vuoksi). Suunnitelmataloudellisesti painottuneilla mailla BKT kehittyi markkinatalouksia heikommin, mutta alimman väestönosan asema oli parempi.
Jos "uusi sosialistinen ihminen" olikin mielikuvitusolento, ei tästä silti seuraa "näkymättömän käden" hyväntahtoisuus. Markkinataloudessakaan ihmisiä ei palkita työpanoksen mukaan. Johtajan perseennuolija saa palkankorotuksen siinä missä hiljainen puurtaja saneerataan. Bisnesmaailmassa pärjätäkseen ihminen tarvitsee ahneutta, häikäilemättömyyttä ja kunnianhimoa. Ei voida myöskään olla varmoja siitä, että talouselämässä päätöksenteko olisi erityisen rationaalista. Esimerkiksi taikausko on poikkeuksellisen yleistä juuri kauppatieteiden opiskelijoiden keskuudessa.
Valtiollinen tulojen tasausjärjestelmä peruspalveluineen estää pääoman kasaantumisen muutamiin käsiin ja mahdollistaa ihmisten keskittymisen työntekoon ja perhe-elämään jatkuvan omien etujen valvonnan sijaan (tämä siis teoriassa). Voidaan tietysti aina keskustella sitä, miten nykyinen suomalainen järjestelmä onnistuu tässä.
Pahoitteluni, että vastaus kesti - muutin kaupungin sisällä, joten blogi ja blogaus olivat lyhyellä tauolla.
VastaaPoistaOngelmana näissä vertailuissa on vaan byrokraattisen sosialismin ja vapaan markkinatalouden käsittäminen juuri teoreettisena vastakohtaparina. Kuitenkin käytännössä kaikki maailmanhistorian yhteiskunnat ovat rakentuneet markkinataloudellisesta perustasta (tukialue) ja byrokraattisesta hallinnosta (armeija ja veronkanto).
Olet täysin oikeassa siinä, ettei tämä teoria ei toteudu käytännössä, koska anarkokapitalistisia alueita ei ole ja myös täysin totalitaarisia suunnitelmatalousvaltioitakaan ei taida olla maanpäällä enää kuin yksi: Pohjois-Korea. Kirjoituksen keskeinen pointti oli kuitenkin osoittaa, että juuri tällainen totalitaarinen tie on mahdottomuus ja että jokainen valtion projekti kärsii lopulta samoista ongelmista kuin totalitaristinen suunnitelmatalous, joskin pienemmässä skaalassa. Se on toki eri kysymys, onko minkään sortin valtiollinen väliintulo ikinä tarpeellista. Itse suhtaudun tähän välintulotarpeen olemassaoloon hieman skeptisesti, mutten kuitenkaan pidä itseäni anarkokapitalistina.
Koska kansa ei ymmärrä omaa parastaan, täytyy sen päähän takoa järkeä moukarilla.
Tahtoisin kuulla joskus tähän järkevän selityksen. Koska olet itse osa kansaa, niin miksi juuri sinä et pysty päättämään mikä on sinulle parasta, miksi esim. Sauli Niinistö, Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen tietävät sinua paremmin, hehän käyttävät jatkuvasti sinun rahojasi sinun parhaaksesi?
Suunnitelmataloudellisesti painottuneilla mailla BKT kehittyi markkinatalouksia heikommin, mutta alimman väestönosan asema oli parempi.
En muista nähneeni mitään sellaista luotettavaa tilastoa, jonka mukaan esim. kaikkein huono-osaisimmalla viidenneksellä tai kaikkein huono-osaisimmalla kymmenyksellä olisi paremmat olot sosialismissa kuin verrattain vapaassa markkinataloudessa. Tosin mikäli puhutaan ns. absoluuttisista prosenteista, esim. miten suuren osan keskipalkasta köyhin viidennes tienaa kummassakin järjestelmässä, on täysin mahdollista että sosialismissa "köyhät" pärjäävät paremmin, sillä sosialismissa lähes kaikki ihmiset (pois lukien byrokraatit) ovat köyhiä. Tietysti köyhin viidennes tienaa ns. enemmän suhteessa jos sen tulot ovat 80 % keskipalkasta vaikka keskipalkka olisikin vain 1 000 vuodessa, kun taas markkinataloudessa köyhä tienaa suhteellisesti vähemmän mikäli hän tienaa 30 % keskipalkasta keskipalkan ollessa 50 000 vuodessa. Tosin absoluuttisin termein köyhällä on yhä paremmat oltavat markkinataloudessa, jossa hänen vuosipalkka on n. 15 000 vuodessa, kun taas sosialismissa hänen vuosipalkkansa olisi 800.
Ei voida myöskään olla varmoja siitä, että talouselämässä päätöksenteko olisi erityisen rationaalista. Esimerkiksi taikausko on poikkeuksellisen yleistä juuri kauppatieteiden opiskelijoiden keskuudessa.
En epäile väittämääsi ollenkaan, mutta mitä merkitystä sillä on, mihin satuolentoihin kauppatieteen opiskelijat uskovat (olettaen, että he ovat juuri se ryhmä joka pääsee tekemään näitä päätöksiä), niin kauan kun kauppatieteilijät eivät perusta bisnespäätöksiään horoskooppeihin, keijuihin tai muihin satuolentoihin (vrt. mitä väliä sillä on, jos lääkäri uskoo menninkäisiin jne. niin kauan kun hänen lääketieteelliset päätökset ovat menninkäisistä riippumattomia)? Kaiken lisäksi ne jotka kuitenkin niin tekevät, luultavasti kärsivät sillä markkinat rokottavat tehokkaasti huonoja yrittäjiä (yrittäjäthän lopulta kantavat tästäkin asiasta vastuun). Markkinatalouden etu on juuri siinä, että se toimii siitä huolimatta, että ihmiset ovat epätäydellisiä, taikauskoisia, petkuttajia jne., kun taas sosialismi ei siltikään toimi, vaikka ihmiset olisivat miten täydellisiä tahansa, sillä syy markkinatalouden toimimiseen piilee siinä, että hintamekanismin ansiosta ihmisillä on edes jonkin sortin laskentayksikkö mitä vasten he voivat tehdä rationalistisia päätöksiä vaikka nämä päätökset olisivatkin erittäin huonoja (sosialismissa jopa huonot rationaaliset päätökset ovat mahdottomuus eli täysin sattumanvaraiset irrationaaliset päätökset ovat ainoa tapa toimia).
Valtiollinen tulojen tasausjärjestelmä peruspalveluineen estää pääoman kasaantumisen muutamiin käsiin ja mahdollistaa ihmisten keskittymisen työntekoon ja perhe-elämään jatkuvan omien etujen valvonnan sijaan (tämä siis teoriassa). Voidaan tietysti aina keskustella sitä, miten nykyinen suomalainen järjestelmä onnistuu tässä.
Olet oikeassa siinä, että tämä on hyvinvointivaltion teoria ja yksi niistä keskeisistä argumenteista, joilla hyvinvointivaltio on suomalaisille myyty. Ongelma on vaan siinä, ettei tämä teoria pidä lainkaan paikkaansa. Stefan Fölster on esim. todistanut, että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on paljon suurempi Ruotsissa kuin mitä se on Yhdysvalloissa. Valtiollinen väliintulo on juuri merkittävästi auttanut pääoman kasaantumista, koska se mahdollistaa jo ennestään rikkaiden ihmisten lobbaamisen, jonka avulla he voivat ylläpitää ja kasvattaa pääomaansa joka olisi muuten mahdotonta. Esim. patenttilainsäädäntö ja tekijänoikeudet edustavat juuri tällaista lobbausta.
>>Koska kansa ei ymmärrä omaa parastaan, täytyy sen päähän takoa järkeä moukarilla.>>
VastaaPoista>Tahtoisin kuulla joskus tähän järkevän selityksen. Koska olet itse osa kansaa, niin miksi juuri sinä et pysty päättämään mikä on sinulle parasta, miksi esim. Sauli Niinistö, Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen tietävät sinua paremmin, hehän käyttävät jatkuvasti sinun rahojasi sinun parhaaksesi?>
Kommentillanihan halusin ainoastaan kuvata neuvostototalitarismin taustalla olevaa venäläistä elitististä perinnettä, joka ei ole tarjonnut edellytyksiä täysvaltaisen kansalaisuuden synnylle missään historian vaiheessa. Itse en siis tunnusta edustavani tällaista ajattelua.
Miksi poliitikoilla pitäisi ylipäätään olla oikeus kerätä verovaroja ja päättää niiden käytöstä? Tätä voi pitää luonnollisena työnjakona, jossa ihmiset erikoistuvat kukin omiin tehtäviinsä. Voidaan ajatella, että on olemassa yleishyödyllisiä projekteja, jotka vaativat suunnittelua. Koska ei ole realistista ajatella, että jokainen siivooja ja rekkakuski suorittaisi tutkinnon kansantaloustieteessä, valitaan edustajat näitä projekteja vetämään. Vapaassa markkinataloudessakin toimii organisaatioita kuten sijoitusrahastoja ja vakuutusyhtiöitä, joille ihminen luovuttaa päätösvaltaansa ja sitoutuu osaksi suurempaa ihmisyhteisöä. Valtiollisessa edustuksellisen demokratian järjestelmässä ihmisen vaikutusmahdollisuudet perustuvat kuitenkin hänen ihmisarvoonsa, eivät lompakon paksuuteen.
Mitä tulee perimmäiseen "paremmin tietämisen" ongelmaan, syyllistyy uusliberalismi samaan julistaessaan typerän kansan roikkuvan hyvinvointivaltiossa, josta heidät tulisi heidän omaksi parhaakseen vapauttaa...
>>Suunnitelmataloudellisesti painottuneilla mailla BKT kehittyi markkinatalouksia heikommin, mutta alimman väestönosan asema oli parempi.>>
>En muista nähneeni mitään sellaista luotettavaa tilastoa, jonka mukaan esim. kaikkein huono-osaisimmalla viidenneksellä tai kaikkein huono-osaisimmalla kymmenyksellä olisi paremmat olot sosialismissa kuin verrattain vapaassa markkinataloudessa.>
On totta, että sosialististen maiden tilastot ovat kyseenalaisia niihin liittyvän systemaattisen väärentämisen vuoksi (esim. Neuvostoliitossa virallisten lukujen mukaan tuotanto kukoisti, mutta jostain syystä kauppojen hyllyt olivat tyhjiä). Yleensä esittämääni väitettä perustellaan valtiollisesti tuetulla perustarpeiden tyydytyksellä (asunto, ruoka) ja kaikille avoimella mahdollisuudella terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Lisäksi tähän tuntuu liittyvän ääneen lausumaton ajatus, jonka mukaan inhimillisen kokemuksen kannalta vaurauden tasainen jakautuminen on olennaisempaa kuin vaurauden absoluuttinen taso.
Vielä korostettakoon, että suunnitelma- ja markkinataloudellisten maiden keskinäinen vertailu on äärimmäisen vaikeaa. Tilastolliseen tutkimukseen liittyvien ongelmien lisäksi on muistettava, että kyse on historiallisesta ilmiöstä. Kommunistiset maat olivat läntisiin markkinatalousmaihin verrattuna takapajuisia ja maatalousvaltaisia ennen vallankumouksia. Neuvostoliittokin joutui käymään kohtalokasta asevarustelua kilpailijoidensa kanssa heikommista alkulähtökohdista käsin. Historiassa ei voi tehdä koejärjestelyjä, joissa otokset jaetaan satunnaistetusti ryhmiin. Voimme nähdä lopputuloksen, mutta emme vaihtoehtoisia nykyisyyksiä.
>>Ei voida myöskään olla varmoja siitä, että talouselämässä päätöksenteko olisi erityisen rationaalista. Esimerkiksi taikausko on poikkeuksellisen yleistä juuri kauppatieteiden opiskelijoiden keskuudessa.>>
>Markkinatalouden etu on juuri siinä, että se toimii siitä huolimatta, että ihmiset ovat epätäydellisiä, taikauskoisia, petkuttajia jne.>
En kiistä väitettäsi. Oman heittoni tarkoitus oli lähinnä tuoda esiin markkinatalouden irrationaali ja inhimillinen puoli. Tiedotusvälineissä taloutta kuvataan pääasiassa rationaalisena ja abstraktina organismina, luonnonvoimana, jonka mahtia ei voi kyseenalaistaa. Harvoin talousuutisissakaan kuulee, että tänään Soneran johto päätti kännipäissään ostaa tsiljoonalla eurolla Saksalaista ilmaa...
>>Valtiollinen tulojen tasausjärjestelmä peruspalveluineen estää pääoman kasaantumisen muutamiin käsiin ja mahdollistaa ihmisten keskittymisen työntekoon ja perhe-elämään jatkuvan omien etujen valvonnan sijaan (tämä siis teoriassa). Voidaan tietysti aina keskustella sitä, miten nykyinen suomalainen järjestelmä onnistuu tässä.>>
>Olet oikeassa siinä, että tämä on hyvinvointivaltion teoria ja yksi niistä keskeisistä argumenteista, joilla hyvinvointivaltio on suomalaisille myyty. Ongelma on vaan siinä, ettei tämä teoria pidä lainkaan paikkaansa. Stefan Fölster on esim. todistanut, että kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on paljon suurempi Ruotsissa kuin mitä se on Yhdysvalloissa.>
Tässä tullaan (taas) inhimillisen tiedon ongelmaan. Informoivasta tahosta riippuen Yhdysvaltain taloudellinen tilanne/ yhteiskunnallinen tasa-arvo/ terveydenhuoltojärjestelmä joko on tai ei ole jotain. Ihmiset jakautuvat omiin kuppikuntiinsa ja pitävät näkemyksensä. Rajalinjojen yli ei tunnuta aitoa keskustelua käytävän, korkeintaan luetaan vastapuolen tekstejä kuin piru raamattua. Jokaisella leirillä on omat tutkijansa, omat tilastonsa ja omat totuutensa. En tiedä, onko mikään leiri oikeassa.
Itse en ole erityisen kiinnostunut taloudellisista mekanismeista, enkä sitä kautta ole myöskään perehtynyt aihealueeseen. Tästä syystä minun ei ole myöskään järkevää osallistua tämän kummemmin blogin keskusteluun. Kunhan ajattelin vain tuoda jotain näkökohtia esiin "vanhana historioitsijana" (pelkkä FM)
Hyvää jatkoa ja onnea valitsemallanne tiellä :-)
Kommentillanihan halusin ainoastaan kuvata neuvostototalitarismin taustalla olevaa venäläistä elitististä perinnettä, joka ei ole tarjonnut edellytyksiä täysvaltaisen kansalaisuuden synnylle missään historian vaiheessa. Itse en siis tunnusta edustavani tällaista ajattelua.
VastaaPoistaPahoitteluni, että omat historiantaitoni ovat erittäin huonoja, joten en tunne Venäjän aatehistoriaa. Olet varmasti oikeassa, sillä tällainen ajattelumalli selittää suuren osan venäläisen kulttuurin tämän päivän ongelmista.
Miksi poliitikoilla pitäisi ylipäätään olla oikeus kerätä verovaroja ja päättää niiden käytöstä? Tätä voi pitää luonnollisena työnjakona, jossa ihmiset erikoistuvat kukin omiin tehtäviinsä. Voidaan ajatella, että on olemassa yleishyödyllisiä projekteja, jotka vaativat suunnittelua. Koska ei ole realistista ajatella, että jokainen siivooja ja rekkakuski suorittaisi tutkinnon kansantaloustieteessä, valitaan edustajat näitä projekteja vetämään. Vapaassa markkinataloudessakin toimii organisaatioita kuten sijoitusrahastoja ja vakuutusyhtiöitä, joille ihminen luovuttaa päätösvaltaansa ja sitoutuu osaksi suurempaa ihmisyhteisöä. Valtiollisessa edustuksellisen demokratian järjestelmässä ihmisen vaikutusmahdollisuudet perustuvat kuitenkin hänen ihmisarvoonsa, eivät lompakon paksuuteen.
Työnjako on tietenkin tärkeää, mutta ero vapaalla markkinataloudella ja valtiolla on siinä, että vapaassa markkinataloudessa työnjako on täysin vapaaehtoista. Julkisen sektorin työnjako on itse asiassa pakotettua työnjakoa - sitä ei tavallaan edes voisi kutsua työnjaoksi, sillä usein valtiolliset projektit ovat sellaisia joita kukaan ei edes haluaisi vapailla markkinoilla ja valtio pakottaa näiden projektien kustantamisen myös sellaisilta ihmisiltä jotka vastustavat projektia henkeen ja vereen. Yks raukkamaisimmista tällaisista projekteista on valtionkirkko, joka kerää verorahoja myös ateisteilta ja muslimeilta oman toimintansa pyörittämiseen yhteisöveron muodossa.
Laskin joskus moniko viime eduskunnasta omasi kansantaloustieteen tutkinnon ja vastaus oli noin 10. Olettaen, että kansantaloustieteilijät olisivat parempia päätöksentekijöitä - mitä he tuskin ovat - demokratia todistaa jälleen oman toimimattomuutensa myös sillä, että valtiontaloutta pyörittävät ihmiset eivät ymmärrä edes perusasioita siitä mitä he pyörittävät.
Mitä tulee perimmäiseen "paremmin tietämisen" ongelmaan, syyllistyy uusliberalismi samaan julistaessaan typerän kansan roikkuvan hyvinvointivaltiossa, josta heidät tulisi heidän omaksi parhaakseen vapauttaa...
On todella valitettavaa, että monet liberaalit (tai ns. "uusliberaalit") haukkuvat kansaa tyhmäksi. Itse en kuulu näihin ja olen yrittänyt taistella parhaani mukaan tällaista tendenssiä vastaan. Itse pidän ns. kansaa ainoastaan väärininformoituna. He kyllä tietävät itse paremmin joten heille tulisi antaa oikeus päättää omista asioistaan. Tämä vaatii ainoastaan sen, että he ottavat itselleen takaisin tämä oikeuden. Epäilen, ettei hyvinvointivaltiota oikeasti kannateta niin laajasti kuin luullaan, sillä jos sitä kannatettaisiin muodostuisi korkeamaksuisia vakuutuksia, jotka ottaisivat hyvinvointivaltion roolin itselleen, vapailla markkinoilla. Tällaista ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten on erittäin todennäköistä, että valtio on alistanut kansan tekaistulla hyvinvointivaltioväittämällä.
Vielä korostettakoon, että suunnitelma- ja markkinataloudellisten maiden keskinäinen vertailu on äärimmäisen vaikeaa. Tilastolliseen tutkimukseen liittyvien ongelmien lisäksi on muistettava, että kyse on historiallisesta ilmiöstä. Kommunistiset maat olivat läntisiin markkinatalousmaihin verrattuna takapajuisia ja maatalousvaltaisia ennen vallankumouksia.
Mielenkiintoista on, että BKT/kapita mittareilla monien Neuvostomaiden tuotanto oli korkeampaa ennen vallankumousta kuin sen jälkeen. Eli kommunistinen vallankumous ei suinkaan parantanut keskivertokansalaisen asemaa vaan päinvastoin heikensi sitä. Tämä on merkittävää varsinkin kun ajatellaan että yli 70 vuoden kommunistisen kokeilun aikana keskiverto tuottajan tuotanto laski merkittävistä teknologisista parannuksista huolimatta.
Neuvostoliittokin joutui käymään kohtalokasta asevarustelua kilpailijoidensa kanssa heikommista alkulähtökohdista käsin. Historiassa ei voi tehdä koejärjestelyjä, joissa otokset jaetaan satunnaistetusti ryhmiin. Voimme nähdä lopputuloksen, mutta emme vaihtoehtoisia nykyisyyksiä.
Olet oikeassa siinä, ettei historia anna mahdollisuuksia kokeiluihin. Tosin historia antaa kaksi hyvää vertailuesimerkkiä: Itä- vs. Länsi-Saksa ja Pohjois- vs. Etelä-Korea. Vaikka Länsi-Saksa ja Etelä-Korea olivat erittäin kaukana vapaasta markkinataloudesta, olivat ne kuitenkin niin paljon vapaampia maita, että BKT/kapita niissä maissa oli kommunistisen kokeilun päätyttyä moninkertainen edeltäjiinsä verrattuna. Tätä lähemmäs laboratorio-oloja yhteiskuntatieteissä tuskin koskaan päästään.
Tiedotusvälineissä taloutta kuvataan pääasiassa rationaalisena ja abstraktina organismina, luonnonvoimana, jonka mahtia ei voi kyseenalaistaa. Harvoin talousuutisissakaan kuulee, että tänään Soneran johto päätti kännipäissään ostaa tsiljoonalla eurolla Saksalaista ilmaa...
Tämä johtuu mielestäni siitä, että tiedotusvälineet ovat ottaneet talouteen neoklassisen näkökulman sen ultrarationalistisin odotuksin. Itse edustan lähinnä taloustieteen itävaltalaista näkökulmaa, joka ei oleta muuta kuin, että ihminen itse ajattelee toimivansa rationaalisesti tehdessään asian x. Itävaltalaisessa taloustieteessä esimerkiksi intiaani on rationaalinen jos hän suorittaa sadetanssin sateen aikaansaamiseksi, koska hän itse olettaa sadetanssin olevan sateen syy (tämä siitä huolimatta, että sadetanssilla ei ole luonnontieteellisesti ajatellen mitään tekemistä sateen kanssa). Sonera muuten oli tunnetusti valtionyhtiö, joten niiden talouslaskukyky oli tuskin ihan mitään huippuluokkaa (tosin Enron ei ollut valtionyhtiö ja niiden talouslaskukyky osoittautui vielä heikommaksi).
Tässä tullaan (taas) inhimillisen tiedon ongelmaan. Informoivasta tahosta riippuen Yhdysvaltain taloudellinen tilanne/ yhteiskunnallinen tasa-arvo/ terveydenhuoltojärjestelmä joko on tai ei ole jotain. Ihmiset jakautuvat omiin kuppikuntiinsa ja pitävät näkemyksensä. Rajalinjojen yli ei tunnuta aitoa keskustelua käytävän, korkeintaan luetaan vastapuolen tekstejä kuin piru raamattua. Jokaisella leirillä on omat tutkijansa, omat tilastonsa ja omat totuutensa. En tiedä, onko mikään leiri oikeassa.
Tämä onkin yksi syy siihen, miksen yleensä perustelen asiat lähinnä loogisilla päättelyketjuilla, enkä tilastoja käyttämällä, koska tilastoja voi vääristellä omaksi edukseen lähes miten tahansa ja taitavat tilastoiden käyttäjät osaavat tämän leikin (minä mukaan lukien). Tietysti loogiset päättelyketjut voivat sisältää loogisia virheitä, mutta jos ne eivät sisällä loogisia virheitä, niin sitten niitä vastaan on hyvin vaikea kinata.
Kunhan ajattelin vain tuoda jotain näkökohtia esiin "vanhana historioitsijana" (pelkkä FM)
Mukavaa että pistäydyit :). FM on ihan hyvä tutkinto, eikä minullakaan ole mitään maisterintutkintoa parempaa, joten siten olemme ns. samalla viivalla. Tosin argumenttien oikeellisuus ei tietenkään riipu siitä millainen tutkinto kelläkin on taustalla. Täten en juuri välitä kenenkään tittelistä kun tarkastelen hänen argumenttejaan.