Kirja-arvostelu: Economics in One Lesson

En yleensä lue taloustieteellisiä perusteoksia ymmärrettävästä syystä, mutta Henry Hazlittin kohdalla tein poikkeuksen sen jälkeen kuin monet suomalaiset, ruotsalaiset ja amerikkalaiset tuttavani olivat suositelleet sitä erittäin lämpimästi. Kun viimein luin kirjan kaksi kuukautta sitten, on pakko myöntää että Economics in One Lesson on yksinkertaisesti loistava.

Tavalliset taloustieteen oppikirjat (kuten esim. David Beggin Economics) yrittävät opettaa lukijan ymmärtämään akateemista taloustiedettä, jolloin käyrien, tilastotieteen ja matemaattisten mallinnusten osuus nousee teoksessa erittäin suureksi. Lisäksi näiden oppikirjojen peruslähtökohtana on hieman vasemmalle kallistunut poliittinen neutraalisuus johon sisältyy mm. perusteluja miksi taloustiede on tärkeää, miksi taloustieteilijät päätyvät vastakkaisiin lopputuloksiin, ja miksi sekatalous (eli "pohjoismainen malli") on muka optimaalinen ratkaisu. Vaikka näiden kirjojen mikrotalouspuoli (lähtökohtana markkinat toimivat) on usein kunnossa, niiden opettama makrotalous (lähtökohtana markkinat eivät toimi) on varsin sekavaa ellei jopa ristiriitaista.

Economics in One Lesson on erilainen. Hazlittin lähtökohtanaan on opettaa sellaista taloustiedettä, josta on hyötyä oikeassa elämässä esim. poliitisia keskusteluja seuratessa. Hänen perusargumentti on kaksiosainen: ensiksi tulee miettiä mikä ryhmä hyötyy politiikasta x ja suhtautua tämän ryhmän taloustieteellisiin argumentteihin tässä asiassa skeptisesti, ja toiseksi tulee ottaa huomioon miten politiikka x vaikuttaa muihin (hiljaisiin) ryhmiin. Jos esim. luokkahuoneessa seisova oppilasjoukko yrittää lobbaa itselleen miljoonaa euroa per pää argumentoimalla, että sillä on sekä työllistävä että motivoiva vaikutus oppilaisiin tulisi tähän argumenttiin suhtautua skeptisesti, mutta samalla tulisi myös ottaa huomioon, että 30 miljoonan euron lisäys valtion menoihin maksaisi 6e per veronmaksaja. Tämä summa saattaa tuntua mitättömän pieneltä, mutta kun tällaisia poliittisia ratkaisuja on satoja ja taas satoja ei raskaaseen verotaakkaan päätyminen liene suuri ihme.

Yllämainitun perusargumentin jälkeen Hazlitt kumoaa 25 taloustieteen myyttiä yksi toisensa jälkeen helposti ymmärrettävillä loogisilla perusteluilla. Jos kirjasta tahtoo jotain negatiivista hakea, niin Hazlittin käsitys aatehistoriasta ei ole paras mahdollinen. Myös rahateorian käsittely voisi olla parempi. 214 sivua. Yleisarvosana: 90 %.

P.S. Asetan sivun yläosaan lukijakyselyitä silloin tällöin. Näihin vastaaminen auttaa blogin parantelussa.